Onnea onnea, uups hienosta pudotuksesta jo toista viikkoa ja Herkkupee ysikympin alituksesta ja Tavoitteena tulevaisuus pudotuksesta ja jumin selätyksestä. Olkaa ylpeitä itsestänne

Tervetuloa anastasia-69 Mä lähdin mun projektiin viime syyskuun alussa 115kg painosta. Joulukuun alkuun lähti tuo mitä tickerikin näyttää, mutta alkuvuonna mun ystävyys vaa'an kanssa on ollut vähän katkolla Pienoinen haave kyllä vielä olisi, että kesäloman alkuun saisi toisen kympin poikkee.

Minttu_84 puhui asenteen muutoksesta painonpudotukseen. Mulla saattaa olla vähän samoja oireita, ja mä oonkin nyt vähän hurahtanut liikuntaan. Turhan aikaisin kylläkin, kun normibmi on niin kaukana vielä Siis perusluonteelta olen sohvaperuna, mutta tässä 5 kuukauden aikana oon saanut kohotettua omaa kuntoani niin että sen jo huomaa ihan arjessakin. Ja varmaan se on saanut haluamaan sitä lisää. Enää ei pahemmin puuskututa duunissa rappuset kolmanteen kerrokseen, aiemmin piti henkeä vedellä esmes ennen puhelimeen vastaamista. Ja ihan konkreettisesti sen huomaa altaassa, syyskuussa yhteen kilsaan meni 40min. tänään 31 min.

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa ja herkutelkaa, mutta viimeistä kohtuudella

Uuuh, mikä olo! La-aamu ja mä olin sauvakävelyllä jo klo 06.50! Tunnin sauvvoin ja hiki lens! Mahti fiilis! Aika hilijanen oli kylän raitti!
Minttu_84 ooksie Oulusta? Minoon Kiimingistä. Mulla palakintona, ku pääsen eka tavoitteeseen (-10kg), on uus tatska. Ja haluun sitä niin kovasti, että auttaa melekosesti hillitsemään herkutteluja! Tytär oli kyllä sitä mieltä, että "älä äiti enää ota tatskoja" mut en mie voinu sille sitä luvata!
Mut nyt päivän puuhiin.... luvassa imurointia, pyykkivuorta, saunan pesua, shoppailua, vatsalihasjumppaa (siellä se sikspäk luuraa läskien alla, mie tiijjän!)
Ihanaa lauantaita kaikille! <3

Huomenta ystävät!

Eilen itkin onnen kyyneleitä. Hiljaista, rauhallista itkemistä.
Tajusin itse että sellaisen tunnetilan kokeminen tähän elämänremonttiin liittyen, en ole pitkään aikaan saanut kokea. Alussa koin sitä aika usein jopa.
Niin kuin jossain vaiheessa mainitsin, niin olen tässä tämän vuoden puolella aloittanut käydä yksityispilatestunneilla. Se oli todella pitkän pohdinnan tulos. Kallista se on kuin pirua. Mutta kun halusin saada varmistuksen siitä että teen oikein jne. Jo nyt tiedän että olen tehnyt oikean ratkaisun. Tossa viime syksynä kun aloitin sen lankku-haasteen, niin kipeydyn itse ärsyttävästi. En päässyt viemään omaa haastettani läpi. Ja joudun nöyrästi myöntämään, että se mun lankkutreenisuunnitelman II-jaksoon en pääsisi sillä kivulla koskaan. Ja se oli se osa mitä odotin, peruslankku kun on vaan pohjaa… Tajusin että minun aivot olivat lyöneet siihen minun vanhan identiteetin ja muistellen vanhan fyysisenkunnon. Niin aikaa ennen nä vauriot kropassani. Ennen tämä kipuhelvettiä. Tajsuin että jos aion päästä kovempaan treenaamisen pienemmällä kivulla, minun on pakko lähteä erikautta hakemaan sitä.
Niin mutta, minun ohjaaja on ollut haltioissaan siitä että minulla on täysi hallinta, niin kropan tuntemuksessa, lantionhallinnassa, lapaluunhallinnassa, hengitystekniikassa jne kuin omien rajojen tunnistamisessa. Että sitä mukamas vain oin siellä. Siis se minun ns vanha kilpa/aktiiviurheilija lihasmuisti/motoriset mallit/hallintaa löytyy siellä alla. Tajusin että en ole LUOTTANUT omaan kroppaani. Että se mitä minulle on rapakunto, on ns normaalilla tasolla hyvä. Olen AIVOILLANI päättänyt ettei se enää pysty puhtaaseen suoritukseen/hiomaan tekniikka. Ettei enää olisi paljon muuta kuin voimaa jäljellä. Että KIPU olisi jotenkin paljastus siitä, että vanha kroppa olisi totaalisen hävitetty.
Pääsin eilen jo harjoitteluiden aikana euforiaan. Mikä myös oli valtava voitto. Kovien kipujen takia, minulla on nimittäin nykyään niin vaikeata päästä siihen euforian puolelle.

Olen ehtinyt käydä vain kolme kertaa näillä tunnilla. Ja tällä viikolla useampi on jo kysynyt töissä mitä olen tehnyt, kun näytän niin hyvältä. Eli en tarvitse odottaa että kehityn. Riitti vaan se aktivoiminen ja herättäminen. Mutta voi että miten haluan kehittyä! Tätä onnellisuuden tunnetta mikään ei pysty pilaamaan!! Ja syntyi uudestaan ajatus siitä, että pitäisi käydä siinä InBody mittauksessa. Saa tarkempaa tietoa tilanteesta. Ehkä tilanne ei ole niin hono kun ajattelen. Niin näin euforian jälkitilassa...

Tämä on niin ihanaa asiaa etten edes jaksa välittää että minulla on vaikea kipuvaihe meneillään. Että eilen illalla kun päivän ruuat oli jo syöty, niin vedin pussin kokonaisia katkarapuja puolipurkin kermaviilin kanssa. (Niin muuten ystävät – on tullut ilmi että vaikka en pysty kalaa syömään, niin äyriäiset pystyn!!!!!) Pääsen kokonaisremontissa enemmän kiinni minun vanhaan identiteettiin. Ehkä jossain vaiheessa en tarvitse enää puhua niin paljon siitä elämästä ennen jalkaterähermovauriota, selkärankavauriota ja totaali lihomista…. Ehkä. Pientä varovaisuutta olisi paikallaan , tänään on vain sellainen päivä, että kyllä tää tästä….
Minä kun olen väistämättä aina kateellinen kun täällä niin moni on päässyt liikuntaa kunnolla kiinni. Kateus on ehkä väärä sana, mutta aina se ikään kuin pistää sydämeen. Liikuntaa kun on ollut ennen ns minun koko elämääni, eikä ollut mitä mihin kroppa ei olisi pystynyt, mitään mistä en olisi nauttinut kuin hullu….

hopeetoffee, olet junnailut joulusta…. arvaa miltä tuntuu kun jumitus on kestänyt jo yli 6kk…. Ainut lohtu on se etten ole lihonut sen kummemmin ja että en ole lyönyt hanskat tiskiin…. Kyllä me jossain vaiheessa saadaan taas nähdä ihan uusia pienempiä vaakalukemia. Pääset eteenpäin, usko pois! Minulla ihmeellisesti sellainen olo, että se voisi kohta lähteä varovaiseen laskuun. Vaikka tänä torstaina joudun merkkaamaan edistykseen sama paino kuin viime viikolla. Toivossa on kuitenkin hyvää elää!!
Ja siitä dl jne mittojen epätarkkuus. Minä olen alusta asti lyönyt kaikki keittiövaan kautta. Sillä erot ovat huikeat noissa mittajutuissa. Niin paitis kahvimaidon mittaus, siinä käytän dl-mittaa. Toisaalta, en merkaa syömisiäni joka päivä.

hylje81, ei muuta kuin bikinimyyjän ihanaa kommentti sydämeen talteen. Otat sen esiin niin paljon kuin tarvitset. Minä näen sen AARREARKKUna, mitä käytän niin paljon kuin tarvitsen. Tämä on yksi tärkein osaa tätä minun ”Some day I will feel beautiful-projketia”. Anna itsellesi lupaa kuunnella tällaisia ihania kommentteja AINA!!!!!
En kerta kaikkea ymmärrä miksi aina menee vertaamaan itseään johonkin fitnesslehtien kuviin ym. Ei ihme ettei ikinä on kelvannut, kun vertaa johonkin utopiaan… Realiteetti kehiin!

Siitä päästäänkin tohon KohtiTerveyttä sinun mietintään liittyen miltä kroppa näyttää kun laihtuu sen kaiken ylimääräisen pois… Minä olen hiljaa usein miettinyt, miten niin (minun silmissäni loppujenlopuksi) harva angstaa tästä aiheesta. Itse kun olin suoranaisesti jossain vaiheessa tossa runsas puoli vuotta sitten aivan TOTAALISEN AHDISTUNUT ja PANIIKISSA tästä aiheesta. Kirjoittelin jopa toiseen ketjuun tästä aiheesta (Tässä linkki siihen: /foorumi/#Thread:15431,0, mutta ketju ei ottanut tuulta purjeisiin. Toisin useampi lyhyt ketju löytyy tähän aiheeseen liittyen tossa "ulkonäkö-puolella" ). Minua angstas siis niin paljon, että kun en saanut meidän ketjussa tästä keskustelua aikaan, niin purasin sen sitten tähän ketjuun.
Itse olen vasta runsaat 10kg tiputtanut, joten en tiedä vielä kuinka karseassa tilanteessa olen kun vihdoin pääsen tavoitteeseen. Juuri nyt olen kuitenkin paljon rauhallisemmalla mielellä liikkeellä, kuin silloin viime vuonna kun paino oli tippunut tasaisesti viikosta toiseen. Sehän minun h*lvetin pitkässä jumituksessa on ollut se hyvä puoli. Iho ja kroppa on ehtinyt ns hengähtää, ja juuri nyt ei pysty sanomaan että näkyisi että olisin laihtunut sen runsaan 10kg. Pitää kuitenkin muistaa etten ole ollut raskaana. Minulla on lihaskunto ok, ja paljon ns räjähdyssoluja. Vielä syy voisi olla se että olen aivan hullu kuorimaan ja rasvaamaan ihoani. Tässä huushollissa menee kilokaupalla sellaisia tuotteita vuodessa…. Mutta ei ole pelastanut rinnat. Ne ovat pehmentyneet/löysteyneet sen verran (kuppikoko pysynyt) mitä minusta on surullista. Vetäytyvät kyllä vielä kivasti kasaan (kun esim palelee) mutta muuten ne ovat kyllä jo vähän väsyneen oloiset. Olen aina ollut ns rintava, ja olen tottunut siihen. Olen myös ollut tottunut siihen, että isosta kuppikoosta huolimatta, ne ovat ollut ns oikeassa paikassa ja helvatin pinkeät (miehet uskoneet että ovat silikonia). Ainut hyvä juttu tässä, on se etten enää ikinä tarvitsee selitellä etten ole laittanut silikoneja. Mutta minun kohdallani se taitaa olla ainut hyvä asia....

Olen sataa varma että jos pääsen tasaisempaan laihdutusrytmiin kiinni, että aina välillä vedän hirvittävät angstivaiheet. Ja joudun koko ajan pelkäämään, että mikä on se vaihe missä kroppani ei enää pysty ikään kuin antamaan anteeksi. Ettei kroppa enää pystyy palautumaan. Mutta myös anteeksi siitä, että olen päästänyt itseäni tähän kuntoon… Sehän se tässä on, että se angsti ei liity vaan siihen miltä näyttää, vaan just tä hirvittävä omatunnontuskaa mitä tähän liittyy…. Kun on itse syyllinen siihen miten on antanut itsensä repsahtaa ns… Äääh.
Niin ja L68, rinnat nousee kun treenaa rintalihaksia. Eli lisää punneruksia ja punttitreeni vaan

MEGA ONNITTELUT KahdenpojanÄiti86, 10kg rikkomiselle ja Herkkupee: n 90 alitukselle!!! Nää ovat niin tärkeät rajat!! Ne ovat jotenkin maagiset

Minttu84, ihanaa huomata että sinä olet jo siirtänyt ajatukset enemmän kokonaisvaltaiseen terveyteen ja pois laihdutuksesta. Ajattele kuinka paljon hyvää olet jo nyt tehnyt terveytesi edestä!! Uskon että se lisää sitä rentoutta hommaan, eikä sinun enää tarvitsee miettiä niin paljon ”laihduttamista”. Ei muuta kuin eteenpäin!
Hopeetoffee, älä ajattele että se olisi tyhmää että sinä ”jo nyt” mietit enemmän liikuntaa kuin painon pudotusta. Kun BMI on 25-30 niin terveys on korkeampi jos kunto on hyvää verrattuna BMI 18-25 jos kunto on heillä huonompi. Eli kunnon vaikutus terveyteen on tilastojen mukaan tärkeämpi kuin paino! Eli et ole mitenkään väärällä polulla. Jatka vaan liikkumisen hurahteluun

uups, ja 6.50 minä nukuin todella sikeästi…..

Niinpä, nyt pitää jo aloittaa tämän päivän hommat, lista kun on aika pitkä
Ihanaa lauantaita kaikille!

Anteeksi ysivitosryhmäläiset, nyt tulee toistoa, kun kopi-peistaan kuulumiseni
tännekin. Koetan jatkossa keksiä uutta sanottavaa. src='https://d292tbxow9twtg.cloudfront.net/gfx/icons/smileys/angel.gif' alt=':angel:' title=':angel:' />

Olen määrännyt nyt
itseni ns. kovennetulle kuurille. Viime loppuvuosihan meni aika hektisissä
merkeissä ja tuolloin päätin, etten erityisemmin yritä pudottaa painoa, riittää
ettei se nouse ja harrastan liikuntaa vain, jos aikaa jää. No ei ole pahemmin
jäänyt. Asuntomyynnit, muutot, toisen ihmisen paikkaaminen oman työn ohella
työpaikalla jne jne alkavat vähän helpottaa ja lienee syytä taas kiinnittää enemmän
huomiota omiin elämäntapoihin, etten luisu siihen samaan, mistä vuosi sitten
aloitin. Paino on sentään pysynyt samassa kuin loppuvuodesta, jos nyt jotain
positiivista nykytilanteesta etsii. src='https://d292tbxow9twtg.cloudfront.net/gfx/icons/smileys/happy.gif' alt=':D' title=':D' />

"Kovennettu" tarkoittaa tässä tapauksessa
pilkuntarkkaa ruokapäiväkirjanpitoa ja ylimääräisten tauhkojen poisraivaamista
kalenterista. Vapaaehtoistyö on kivaa, mutta se ei saa alkaa muistuttaa työtä tai viedä
liikaa yöunista. Näillä mennään taas etiäpäin.

Tässä sanasein
viikonvaihteeksi. src='https://d292tbxow9twtg.cloudfront.net/gfx/icons/smileys/grin.gif' alt=';D' title=';D' />

Ääh, taas kipeenä Just kun taas ehti mukavaan treenivireeseen päästä

Hah, kyllä oli huono omatunto ja kauhea itseinho ja kiukku päällä, hyvä etten hiuksiani repinyt eilen illalla, kun en voinut olla syömättä ylimääräisiä pähkinöitä ja voileipäkeksejä. Ihan hullua, että reagoin noin voimakkaasti. Kyse oli 300 kalorista, eikä semmoinen määrä oikeasti heilauta mua mihinkään suuntaan.

Vuosi sitten stressasin, kun vaaka näytti välillä painonnousua viikkopunnituksessa, vaikka olin syönyt tarkasti. Silloin aloin punnita ensin joka toinen viikko ja sitten kerran kuukaudessa.

Päätin, etten stressaa kaloreiden pikku ylityksestä. Nyt olen myös sisäistänyt, että paino voi vaihdella tosi paljonkin, ja se voi johtua ihan mistä hyvänsä. Uskallan punnita viikoittain. Maanantaina.

Tämä on kasvua.

Tuuhan tupu73 terveeksi. Meillä ei ole ollut kellään flunssaa tämän syys/talvikauden aikana (kop kop), ei edes perheen koululaisella. Olisikohan valkosipulikapseleiden ansiota vai pelkkää satumaista säkää?

Punnituspäivä. -700g ja paino alkaa SEISKALLA! *tuuletusta*!! Mää oon taas niin täpinöissäni etten meinaa housuissa pysyä! Uskomatonta! Hui että onkin hyvä mieli.

Treeneistä tulin justiinsa. Lihaskuntotesti oli ja ihan surkeat tulokset etunojapunnerruksista ja vatsoista. Kyykyt ihan ok, hauiskäännöt ja pystypunnerrukset meni hyvin. Varmaan vaikuttaa habaan kun kanniskelen tuota omaa kahvakuulaa kotona

Uups kyseli oonko oulusta.En ole, mutta läheltä, Kemistä

Nyt meen aiheuttamaan itelleni kiusauksia.Lupasin viedä lapset heselle! Enää ei voi perua..mut luppaan syyä vaan salaatin!

Ihanaa päivää kaikille!

Siinäpä se viikonloppu taas hurahti ohi enkä saanu juur mitään järkevää aikaseks, mut oon kyl nukkunu ja todella paljon. Tais toi perjantain ylipitkä työpäivä verottaa enemmän ku osasin kuvitellakkaan...
No se olis pari viikkoa töitä ja sitten viikon loma

Uudella innolla uuteen viikkoon ja toivon et perjantaina vaaka olis suosiollinen niin itselle ku kaikille muillekkin

Onneksi olkoon, Minttu_84 ja KahdenPojanÄiti, kun olette saavuttaneet välitavoitteet. Semmoinen tsemppaa muitakin.

Multa katosi 800 grammaa viime viikon aikana. Olen tyytyväinen, tulosta tulee hitaasti mutta varmasti.

Pallot olivat välillä kovinkin värikkäitä, mutta pääsääntöisesti vihreitä. Vaikein on mulle rasvapallo, aina heittää muutaman prosentin sinne ja tänne. Toisaalta prosentti on vain sadasosa.

Iloisella mielellä uuteen viikkoon!

Loistokasta maanantaita vain kaikille!
Onneksi jaksoin kärsimättömänä luonteena odotella sen viikon ja kuunnella omaa kroppaa, lisäilin hiukan suoloja ja nostin hiilihydraattimäärää 10g:lla ja avot! Taas kulkee juoksu kuin unelma.

Viikonloppuna tuli isolla kirkolla käytyä hiukan juoksukarnevaaleja ihmettelemässä SnowRunFestin muodossa ja kivaahan tuo oli. Mukavaa oli myös huomata solahtavansa porukkaan ihan mukiinmenevästi, en tuntenut oloani sotanorsuksi

Tämä aamu on mennyt joogatessa ja paikkoja venyttäessä, olo on kevyt ja energinen: uskon löytäneeni nyt sen ravintoainetasapainon jossa pysytellä. Uni on syvää ja herään virkeänä aamulla n. 6.30, mieli on korkealla ja into lenkkipolulle on palannut alun tukkoisuuden jälkeen.

Pahimmat lihasjumit sain selätettyä magneesiumin reilulla lisäämisellä ja nyt ei tarvitse niistäkään enää välittää. Olen myös nyt itselleni tunnustanut sen, minkä alitajuisesti olen tiennyt koko ajan: tuo selän lihassolmu näemmä korreloi suoraan kipuilullaan henkiseen huonoon oloon. Tähän on ollut suureksi avuksi myöskin jooga ja varsinkin Yin-jooga, jossa samassa asennossa pysytään pitkään ja eri tuntemusten annetaan tulla niitä estämättä. Monet itkut on itketty joogamatolla, mutta niin ne jumit lähtee.

Tulipas taas sekalaista settiä