Kuntoremontissa ollaan,kuntotestien mukaan kunto noussu. Kehonkoostunusmittaus anto myös positiivisen tuloksen,viskeraalinen läski vähentynyt reilusti,myös lihaksia hävinny 1kg,mikä pettymys. Vyötäröltä lokakuun lopun tilanteeseen verrattuna hävinny 12cm!!! Kuntotestien mukaan kauttaaltaan kunto noussu. Lokakuussa en saanu yhtään vatsalihasta tehtyä,nyt 8kpl/30sekunnin aikana,oon innossani!!

Wau, Lotta, mitkä tulokset!!!

Vastaavaa motivaatiobuustausta voisi hakea itselle kehonkoostumusmittauksesta , kun mitään (vaa'alla) näkyvää ei tapahdu (?)
- Kirjoittelen palstalle edelleenkin harvakseen, mutta käyn kyllä lukemassa juttujanne säännöllisesti. Ja tietty pyrin syömään järkevästi, ei tässä hanskoja tiskiin ole heitetty.

Viikkopudotus -800 g. Ihan kivasti muutaman viikon pienen pudotuksen jälkeen.

Ostin eilen kirpparilta seuraavan koon farkut ja housut. Farkut sujahti heti jalkaan mut toiset kyl vähä puristi
Pitää käydä kohta taas kirpparilla ettii uudet motivaatiohousut Ajatella et housujen koko tippunu koosta 50 kokoon 46 ja ihan just on koko 44 mitkä oli niiden housujen koko mitkä ostin

Taas on viikko pulkassa. Tämä viikko sujui kohtalaisesti. Liikunnan osalta peräti hyvin kun pihaan tuotiin polttopuukuorma jota liiteriin kanniskellessa meni useampi tunti. Ainakin kunto on noussut, sillä lihakset eivät kanniskelusta kipeytyneet.
Painon osalta vaaka ei kuitenkaan ihmeitä lupaa. Syömisissä on yhä tsemppausvaraa. Tällä viikolla herkkuja kului vielä ihan pikkuisen liikaa (syytän PMS:ää).
Mutta huomenna virallinen punnituspäivä, vihdoinkin.

Oih ja voih, minä en vaan pääse takaisin hyvään rytmiin. Syömiset ovat edelleen liian vapaat ja liian rennot. Ellei edelleen olisi niin että treeni sujuu ja kevät tarkoittaisi lisääntynyttä hyötyliikuntaa olisin jo varmaan masentunut.

Tänään aloitin toisin ruuan merkkailun uudestaan pitkän tauon jälkeen. En enää odottanut sitä ”hyvin onnistunutta kokonaista viikkoa”, joten aamupala kohdalle tuli tänään myös suklaata. Jospa nyt sitten kääntyisi tää homma….. kun sinnikkäästi merkkailee....
Vaa’alle en toisin vielä uskaltautunut. Oli kyllä niin ihanaa lukea pikkumanaatti että sinä jo olet päässyt kiinni rytmiin ja uskallat jo nousta vaa’allekin. Minä yritän tulla perässä. Mutta ei tämä helppoa ole. Kohta toi tickerikin tulee huutamaan siitä, etten ole päivittänyt sitä niin ja niin monta päivään…. ääääh.

Minulla on nyt sellaista vaihetta, että kaikki maailman laihdutusohjelmat telkkarissa vain suututtavat, ellei jopa vihastuttavat. Eihän minä saa niistä tähän hätään mitään apua. Kun eihän minullakaan ollut mitään isompia ongelmia ensimmäisen 6kk aikana. Seuraavat 6kk meni tasapainoillen, vaikka halusin laihtua, mutta löysin siinä myös hyviä asioita, eikä se vielä kummemmin ahdistanut, ainakaan kokonaivaltaisesti. Ja nyt sitten loppu on ollut pelkkää ongelmaa. Oih, jos siitäkin tehtäisi ohjelmia!!
KK-sivuillakin löytyy aikas vähän ketjuja tähän liittyen. Tässä linkki yhteen ketjuun mikä toivoisin että olisi ollut aktiivisempi, mutta ei valitettavasti ole. /foorumi/#Thread:15738,10
Kaipaan nyt niin kuulla miten muut ovat pääset tässä vaiheessa tämän vaiheen läpi ns onnellisesti....

En voi muuta sanoa, kuin taas kerran, että minua ihan pelottaa miten helppoa se on palata vanhoihin rutiineihin ja tapoihin. Olen viime 2 viikkoa syönyt työpaikan ravintolassa. Ja olen ollut hunningoilla. Annokset ovat ollet liian isot. Kcal rikkaat ruoka-aineiden osuudet lautasella ovat olleet liian isot. Osa päivistä olen jopa juonut ruuan kanssa maitoa, vaikka jo yli vuoden olen juonut pelkästään vettä ruuan kanssa. Uskoin jo oikeasti että olin päässyt siitä tavasta. Kotona olen jopa jo oikeasti (tai siis uskoin siihen) tottunut siihen, että jopa ne kerrat kun syön leipää aamupalaksi olen juonut vettä - ennen join leivän kanssa AINA maitoa tai tuoremehua. Olen taas joutunut kohtaamaan sitä hurjaa nälkvelkaa kun välipalat on unohtunut kotiin, ruokaa ei ole ollut mukana riittävästi kun työpäivät ovat venyneet tai ihan siistä syystä että kala-allergiani yhdistettynä siihen etten voi sietää rasvaista lihaa, on johtanut siihen että lounaaksi olen syönyt tyylin salaattia ilman proteiinia leivän kanssa, kun muuta ei ole minulle löytynyt…

Pah, vaikka lähdin hitaaseen ja elämänremonttia loppuelämää varten projektiin, niin silti nyt on ongelmia. Nopeita rajuja laihdutuskuureja tiesinkin etten pysty ylläpitämään, mutta nyt oikeasti uskoin, että olin löytänyt järkevän keskitien minkä pystyisin oikeasti toteuttamaan. Mutta enkö onnistu tällaisessa hitaassakaan? Onko sitten edes mahdollista että laihdun pysyvästi? Tuntuu että olen tuomittu elämään läskinä, kun en tätä saa hallintaan!!!
Tai pitääkö nyt kylmän viileesti ottaa tätä harjoitteluna. Oppimisen paikkana. Takapakki mistä vain pitää oppia ja jatkaa matkaa. Argh, että voi olla hidas oppimaan!
Onneksi en ole luovuttanut kokonaan, vaikka käytöksessäni sen ei kauheasti huomaa. Olen vielä mukana täälläkin! Ajatukset ovat vielä kiinni kokonaisuudessa. Tavoitteet ovat vielä olemassa ja halua vielä löytyy, vaikka toteutus tuntuu olevan enemmän päiväunta-moodissa....
Mistä nyt sitten tämän työtilanteen ja opiskeluahdistuksen alla löytäisin taas niitä voimavaroja minkä tarvitsen? Eikä nyt auta yhtään sekään että elän hyvin ristiriitaisten tunteiden kanssa miehen suhteen. Suorastaan vuoristorataa sekin.
Jos tästä nyt jotain hyvää kaivaakin esiin, niin huoman valtavan eron minun jaksamisessa ja mielialassa. Niin, että mitä hyvää siinä on...!! Mutta siis kun näin lyhyen jakson jälkeen (kun syömiset eivät ole ollut hyvät) se jo vaikuttaa näin voimakkaasti. Niin tajuan sen tärkeyden, ei pelkästään laihtumisen kannalta!! Mitä tässä onneksi koko ajan yrittää saada huomioita tossa takaraivossa. Ja toivottavasti kohta kannustaa siinä määrin että palaan siihen parempaan syömiseen....

L68, joko kävit lääkärissä puhumassa sinun verenpaineistasi?
Kuten Toyota Tavis totesi, minäkin kannustan siihen. Mutta niin kuin Lotta5:kin jäin vielä miettimään jos sinulla RR-lääkitystä. Jos niin, olet saavuttanut sen ihanan tilanteen, että saat lääkärin valvonnassa lähteä keventämään, tai mahdollisesti jopa kokonaan jättää RR-lääkitys pois! Ja sehän olisi sitten jo ihana asia. Toisaalta lääkäri pystyy myös kertomaan jos sinulla on joku muu lääkitys päällä mitkä vaikuttavat esim elimistön suolatasainoon tai verenpaineisiin. Enkä nyt vaan puhu nesteenpoistolääkkeistä.
Jos kaikki muuten on kunnossa (mikä hyvin todennäköistä kun sinulla nuoruudessa ollut matalat RR-arvot) niin en taas näen suolan lisääminen mitenkään huonona vaihtoehtona, vaikka tällaisia ajatuksia on tuotu esiin. Itse joudun voinnin mukaan lisäämään suolaa ns tietoisesti juuri sen takia että minun elimistöni säätää luontevasti suolatasapainon hyvin matalaksi. Tarkoittaen että jo keskiverto hikoileminen tuottaa niin matalat suola-arvot että sydän en kykene lyömään järkevästi, ellen kompensoi syömällä vähän enemmän suolaa. Toisin tämä on minulla tutkittu, ja hoitomääräyksenä on nimenomaan suolan lisääminen tarpeen mukaan – ei kuitenkaan kokoajan ylisyöminen. Niin kuin Lotta5 mainitsikin, niin salmiakki voi itse asiassa olla ihan lääkärienkin suositus matalaverenpaineisiin (Mikä on aika mukava määräys ). Minulla oli vanhassa työpaikassani kolleega kenelle oli ihan määrätty tietty grammamäärä salmiakkia vuorokaudessa matalaisiin verenpaineisiin. Eli hän söi muuten niin terveellisesti, että ruuan kautta nautittu suolaa ei hänelle riittänyt. Kuumana kesäpäivinä, hän otti myös välillä suoraan suolakiposta suolaa. Mutta edelleen olen myös sillä kannalla että asia kannattaa sopia lääkärin kanssa.
Korkea verenpainetta on Suomessa hyvin paljon, ja vielä syyllisenä on usein tasapainottavien mineraalien vähäisyys ruokavaliossa (kasvikset, marjat, täysjyvää, kuidut jne) yhdistettynä einesten ja lihavalmisteiden valtavaan käyttöön sekä elimistö kuormituksen vähäisyyteen, että suolasta ei oikeastaan koskaan puhutaan muussa muodossa kuin se kuinka paha se on. Kokonaisuus ratkaisee, mihin tulee geeniperimä, henkilökohtainen suolatasapainon normitaso (mihin et pysty muuttamaan millään ruualla, tekemisellä tai lääkkeillä – se vaan on) ruokavalio ja vasta-aineet, hikoilun ja virtsaamisen määrä/vrk, ulkoilu jne jne

Muuten en voi muuta sanoa kuin että Ihania tuloksia teillä! Tuntuu että te kaikki laihdutte ihan hurjasti!!
Lotta5 viskeraalisen rasvan väheneminen on sitten mahtava uutinen!! Sehän on just sitä mitä haetaan!!
Niin kuin sinäkin rasvareija, minäkin mietin edelleen että pitäisikö käydä kehonkoostumusmittauksessa, jotta mahdollisesti löytyisi taas lisää motivaatiota. Pelkään samalla että lannistaa…..
Ja jenni_88, se on niin kannustavaa kun vaatekoot pienenee…. niin minullakin viime vuonna…. nyt ainut onni, etteivät vaatteet ole käyneet liian pieniksi…. niin, siis vielä. Saas nähdä miten tässä oikein käy.

Hyvänen aika mirriäinen!!!
Kävin tässä välissä katsomassa sinun uusin kuva tossa Kuvagalleriassa!! Wow sanon minä!! Onpa ihana nähdä että sinun kroppasi on nyt ehtinyt mukaan tähän painonpudotukseen! Iho on saanut kiinteytyä ja lihakset ovat lähteneet kehittymään! Minusta nyt ruvet saamaan liikunnasta ns palkkaa! Se kun vie pitkän aikaa, kun lihasmassan kasvattaminen on hidasta touhua! Myös peruskuormituksessa näkyy jo työn tuloksia!! Iso ero viime kuvaan!
ONNEA!!

Kiitos gourmand! Pitäs alkaa lihaskuntoa tekemään säännöllisesti pari kertaa viikossa. Nyt olen alkuvyoden vasta sitä tehnyt mutta hyvin epäsäännöllisesti ja hyvin vähän. Siksi mitään näkyvää lihasta en omista. Vielä ainakaan.

Tsemppiä sullekin projektiin

Tänään on mököpäivä. Ottaa moni asia päähän….

Söin tänään aamupalaksi taas herkkuja, nyt meni suklaapähkinöitä. Aloitin siis tän päivän yhtä tyhmästi kuin eilinenkin. H*lvettiä, että olen ostanut niitä kotiin. Voi että väsymys oli aamulla kova, siinä määrin että oksetti. En mukamas jaksanut laittaa aamupalaa, vedin suoraan seisten kahvin kera niitä suklaapähkinöitä…. Mies kuorsaa aika lailla välillä, ja viime yö olen herännyt triljoonaa kertaa… Olen taas pidempi aikaa kerännyt univajetta. Pitää kai taas pyytää että nukutan yksi yö välillä erikseen. Minun niin ottaa päähän noi minun uniongelmat. Hyvin nukuttukin yö tarkoittaa jo että olen monta kertaa herellä. Hyvä että toinen voi vieressä hengittää ilman että se minua häiritsee….

Että näin täällä tänään….taas! Minulla on niin iso riski että sellaisella päivällä vaan päätän ettei ole mitään väliä. Ja syön loppupäivän ihan miten sattuu....kun on jo päin h*lvettiä. Mutta olen päättänyt että merkkailen kiltisti loppupäivän, vaikka toi aamua pilaakin koko päivän syömiset. En ymmärrä, voiko se todella olla niin, että olen näin paha, heti kun nukun erittäin huonosti. Tai mitä minun oikein vaivaa tällä hetkellä!! Jopa mies sanoi eilen ja viikonloppuna, että olen suhtautunut syömiseen rennommin viime aikoina....noh, en minä näin rennosti haluaa suhtautua siihen!!

Ottaa muutenkin tänään päähän… koko ajan pyörii mielessä edellisviikonlopun tapahtuma. Kun tämä yksi minun ystävä taas meni avaamaan suutaan. Olen hänestä puhunut täällä ennenkin...
Oli sunnuntai. Ihana keli ja tehtiin tässä pihahommia. Tilattiin sitten kolme naapuria kimpassa pizzat. Syötiin ulkona just pestyillä ulkokalusteilla nautiskeltiin auringonpaisteesta ja vapaapäivästä. Oli puhetta kesästä. Oli puhetta uimisesta. Oli puhetta tulevista kesälomista. Ihanaa tunnelmaa. Niin…. siihen asti että tämä ystävä kovaan ääneen tokas, että ainoat meidän koko porukasta jotka ovat rantakunnossa on hän itse ja toinen naapurirouva. Jep jep. Oli siinä sitten tosi mukavaa istua ja syödä sitä pizzaa. Kaiken lisäksi hän tietää minun syömishäiriötaustasta. Viime kesänä oli jatkuvasti kädenvääntöä siitä, etten suostu tulemaan heidän kanssa uimaan tai saunomaan, vaikka jo muuten ylitin itseäni ja kävin rannassa paljon. Toisen naapurin mies on sairaalloisen ylipainoinen. Hänen oma mies on normaalipainon alarajalla ja fyyisesti hyvässä kunnossa, mutta ei se riitä sekään ilmeisesti. Eikai lihaksista saa mitään pisteitä, kunhan on laiha. Ystävä siis itse tyylin kokoa 34-36 ja hentorakenteinen, mutta ei läheskään niin hyvässä fyysisessä kunnossa kun itse kuvittelee. Ja tämä toinen mukamas rantakunnossa olevaa on sitten myös laiha, mutta lihasvoimaa ei edes riitä hyvään staattisen ryhdin ylläpitämiseen. Laihuus on vissin ainut asia mitä lasketaan. En tiennyt että olen viime kesänä tehnyt syntiä kun menin rannalle läskeineeni. V*tut sanon minä.
Ja se mitä loppujen lopuksi ottaa vielä enemmän päähän, on se että tollainen kommentti voi vaikuttaa minuun näin paljon, ja vielä näin melkein 2 viikon päästä….

Huh, anteeksi valitus…. mutta helpotti jo tämä vuodatus….
Näillä eväillä tänään….

Gourmand, jätä tommoisten rouvien puheet omaan arvoonsa. Ihminen on rantakunnossa heti kun laittaa uimapuvun päälleen, kiloista riippumatta. En ole vielä millään rannalla nähnyt Vain laihoille -kylttiä. Jos eivät halua katsella isompia ihmisiä, ottakoot peilin mukaansa ja katselkoot itseään.

Hei kaikille!

On mennyt aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut tai käynyt täällä. Repsahduksesta ei kuitenkaan ole kyse vaan tietoisesta paussista. Tuli liikaa kaikkea painetta viimeisen kuukauden aikana koulusta, töistä jne, joten ajattelin että jostain on nyt pakko jättää stressaaminen. Loma teki tässä hyvää mutta sairastuminen sen jälkeen vei veronsa.

Nyt on olo kuin uudella ihmisellä. Syömiset on pysynyt suhteellisen hyvällä mallilla, tosin puntarilla en ole käynyt. Salille palaan kunhan on mennyt tarpeeksi kauan aikaa sairaudesta ettei tule jälkitauteja.

Aikaisemmin taisin ottaa vähän turhan hälläväliä asenteella, eikä paino pudonnutkaan halutulla tahdilla. Nyt palaan ruotuun kunnolla ja seuraan enemmän syömisiäni. Liikunnan pidän entisellä tasolla, koska en halua ajaa itseäni heti kyllästymiseen vaan koitan totutella ajatukseen säännöllisestä liikunnasta.

Gourmand olen aivan samoilla linjoilla Toyota Taviksen kanssa! Haistatat pitkät sen ämm.. *köh köh* siis rouvan mielipiteille. Se on jokaisen ihan oma asia meneekö rannalle vai ei ja bikineissä vai kokovartalopuvussa. Jos ei silmää miellytä ni voi kääntä katseensa miellyttävämpiin kohteisiin!

Muutenkin ainakin itselle tässä on kehittynyt tuota arvostelua kohtaan sellainen "haistakaa paska" asenne. Toki, olen läksi, siitä ei mihinkään päästä. Paitsi alaspäin, kun painoa yritän pudottaa. Mutta en minäkään mene kenellekkään anorektikolle sanomaan että oletpas sinä laiha, sinun pitäisi vähän lihottaa itseäsi. Terveystarkastuksessa ymmärrän jos painosta huomautetaan, mutta minulla se on liian monesti mennyt sihen että tarkastus on venynyt ja keskustelu on liikkunut vain painossani. Välttelen niitä nykyään kuin ruttoa, koska saatan sanoa vielä pahasti joskus...