Hmm manja, täällä aivot ovat jatkaneet sitä raksuttamista.
Olen tänään lukenut uudestaan jo ennestään minulle (ja täällä monelle muillekin) tuttuja P.Borgin järkeviä ja jalat maassa kirjoituksia. Minun kannattaa kuitenkin toistaa ja toistaa. Kerrallaan ne eivät mene kokonaisuudessaan läpi. Minulla on hyvää säännöllisesti palauttaa ajatukset siihen minulle järkevään suhtautumiseen. Ja millaisella matkalla oikeastaan olen. Muuten voi käydä niin että tulee "kiire", ja siitä löydän itseäni sitten taas totaalisesti ojasta.
Tässä minusta erittäin silmiä avaavaa ja järkevä kirjoitus linkitettynä. Varmaan sinulle myös muumi_Mamma. Ellei teille on jo tuttua siis.
https://patrikborg.blogspot.com/2011/10/hairiintynyt-syominen-osa-1-ahmimisen.html?showComment=1404030638803#c7525539591195872786

Hankalin tässä oli varmaan taas se muistutus siitä että P.Borg puhuu että vaikeammasta ahmimistaipumuksesta pääsee eroon 2-4 vuodessa… ja silloin valmennuksen kera… Ole kyllä ns realistisesti lähtenyt tähän hommaan…. olen valmistautunut että tämä tulee kestämään jopa 5 vuottaa. Huh, mutta kyllä se sitoutumista ja kestämistä tulee vaatimaan. Montako takapakkia ja kontrollin menettäminen joutuukaan käymään läpi ennen kun pääsee siihen tilaan mihin sitten haluaakaan.
Noh, kunhan pysyy ainakin jotenkuten matkassa mukana ja pitää pää mahdollisimman kylmänä, niin eiköhän sitten jossain vaiheessa pääsee maaliin. Ja tänään on taas rauhallisempi päivä kuin eilen.

Ja muumi_Mamma, voin lämpimästi suositella P. Saarnian kaikki kirjat. Hän syventyy pikkutarkka detaljiin tarkemmin kun esim P.Borg ja antaa erittäin konkreettiset esimerkit. Minusta on tarpeellista.
Hänen blogissaan lukee että hän työstää jo seuraavaa kirjaa, ja odotan innolla että se ilmestyy kirjakauppaan vaikka en edes tiedä mistä hän tämä kerta kirjoittaa….

Anna ihana jenni_88 itsellesi aikaa. Kuten jo jossain vaiheessa puhuttiin aiemmin, niin uuteen elämäntilanteeseen tarvitsee aikaa, jolloin voimavaroja jää niukasti muihin ”vaatimuksiin”. Oli toisin todella mukavaa lukea että jo tunnut jaksavasi paremmin. Siitä se lähtee, pikku hiljaa.

Kiitos tsempistä Herkkupee ja sait taas aikaan räkänaurua

Höh, voi että muumi_Mamma ettei kukaan noin isoa painonpudotusta on mukamas huomanneet. Minua ihan suututtaa tollainen. Se et et itse näe on sitten jo minusta vaan todella surullista.
Pitää myöntää että kehut antavat lisää voimia. Alussa minusta oli hyvin kiusallista kun sain kehuja, kun en olisi halunnut saada kerättyä huomiota minun painoon ollenkaan, mutta jossain vaiheessa se selkeästi jo tuntui hyvältä. En silti ole sen kummemmin halunnut avautua tarkemmin siitä asiasta, tai miten tätä olen tehnyt. Muuta kuin että hitaalla ja terveellisellä tavalla terveellisempään tilaan. Toisaalta moni tietää myös minun syömishäiriötaustasta ja teen töitä terveys-alalla joten kolleegat ovat enemmän valastuneita kuin monen muun kolleegat, joten moni tukee juuri hidasta ajatusmallia.
Itse sain jopa lisää kehuja laihdutuksesta vaikka vain junnailin paikallaan…. sinä kun itseluottamus vahvistui ja muutoksia tapahtui vielä mm pukeutumisen puolella. Minulla kun on erittäin kokonaisvaltainen ”projekti” päällä. Missä itseluottamus ja suhtautuminen itseeni kokonaisuutena ovat kehityksen alla. Mistä syystä aina löytyykin jotain mistä voin iloita, vaikka paino välillä vähän nouseekin…. Ja iloikseni olen myös saanut ottaa vastaan tämän tyyppisiä kehuja. Eli että näytän niin hyvin voivalta ja terveeltä, lähtenyt treenaamaan kovemmin, että tekee ns oikeita kokonaisvaltaisia ratkaisuja, sekä että on tullut pukeutumisessa rohkeammaksi, itsetunto on kasvanut hyvällä tavalla jne
Toivon tätä sinullekin koko sydämelläni. Mutta löytyy kyllä minunkin elämässäni ihmisiä jotka eivät ovat ”huomanneet” mitään. Olen ajatellut että joko ne ovat ystäviä jotka ovat niin tottuneita minuun pienempänä ja nyt olen jotenkin vaan lähempänä sitä ”oikea minä” ja sitten ovat nämä kenen mukaan olen vielä niin valtavan läski että vielä vaan olen se sama läski… noh näille ihmiselle en varmaan koskaan riittävän hoikka. Sillä 78kg painon aika pitkään, ja se oli minulle hyväntuntuinen paino” joten olen nytkin ajatellut (kun vaan pääsen siihen) tunnistella jos se nytkin olisi se ”sopiva” paino, vaikka tavoite on se 72kg.
Haluan kuitenkin vielä pikkasen epäröiden kysyä, että mahtaako tässä olla pieni riski ettet kuule niitä kehuja? Jos näin on, niin toivon hartaasti että opit ottamaan kehuja vastaan ja uskallat päästä kehut sydämeesi. Itse kun ennen aikaan koin että oli mahdollista että esim baarissa joku mies v*ttuili” jos kehuskeli ulkonäköäni jne Ja pitää myöntää, että nyt kun uskallan uskoa ja kuunnella, ainakin iso osa ajasta, niin on vaan elämää mukavampaa… Tsemppiä kokonaisvaltaiseen prosessiin!

Kuulepas nyt Gourmand! Siis sinä naurat ja vielä räkäisesti kun täällä avaudun synkimmistä tunnoistani ja tätä siis kutsutaan vertaistueksi! Kamalaa... Eikun kiva jos joku jaksaa repiä huumoria mun toilailuista...

Sadepäivän siivoiluja suoritettu, löysinpä minäkin taas uskonvahvistusta selaillessani Patrik Borgin "Vinhaa perää", siis sen nimistä kirjaa
Kaikesta en ehkä edelleenkään ole samaa mieltä, mutta ei kai tarvitsekaan. Se, mitä jäin miettimään oli jälleen painonpudotuksen vauhti. P.B monesti toteaa, että 1kg/kk olisi sopivin, ajatellen mm. lihaskatoa ym. Miksi sitten monissa ohjeissa puhutaan "maltillisesta 0,5-1kg viikossa Jos se kuitenkin altistaa näivettymiselle ja jojoilulle yms

Mulla loppu kiire laihtua keväällä, kun huomasin juoksukoulun aikoihin taas luisuvani rangaistus/palkinto -linjalle... 2-4 vuotta kuulostaa oikeastaan aika realistiselta ajalta oppia pysyviä tottumuksia. Ja kuulemma laihduttaminen on helppoa, mutta se tavoitepainon ylläpitäminen

Tättärää! Mää ostin tänään alesta pari toppia jotka oli kokoa S/M ja NE OLI MULLE SOPIVIA! Niin eri tavalla sitä ittensä näkee....ihan huisi fiilis! Ja kävin aamusella 10.5 km lenkin kera kaverin. Paljon mukavempi tehä kaksin tommosia pitkiä lenkkejä. Hieno olo!

Tuun myöhemmin kommentoimaan teidän juttuja.Nyt pitää laittaa nuoriso nukkumaan

Kiitos tervetulotoivotuksista!

Gourmand otan kirjavinkkisi lomalukemiseksi. Kiitos siitä. Mulla tosiaan toi makeanhimo ihan hillitön. Kai mulla toi syöminen olis tosi tärkeää, kun sokerit kai heittelee melkosesti. Mulla oli joskus nuorempanakin sokerit niin alhaalla, että terkkari mittasi monta kertaa, että saatiin edes melkein alarajoilla oleva tulos.

Mä olen tosi huono kommentoimaan toisten juttuja. Tuntuu, ettei mulla ole mitään järkevää sanottavaa. Mutta Herkkupeelle voisin kyl sanoa, että ei se haittaa, jos paino vähän nousee, jos on tollanen luxus-viikonloppu miehen kanssa kaksistaan. Niin ihania kun lapset ovatkin, niin on myös tosi hienoa, että löytyy sitä kahdenkeskistäkin aikaa (hyväksi kaikille, itselle, miehelle ja lapsille). Ja joskus kropalle on ihan hyväksi tuollainen reippaampi syöminen.

Päivän positiiviset:
Uskalsin mitata verenpaineen. En ole pitkään aikaan mitannut. Jotain 140/90 se oli. Mittasin monta kertaa, kun mä saan jänittämällä melko korkeet lukemat. Että ei toi nyt niin paha ollu, kun pelkäsin ihan hirveitä lukemia.

Mä kävin kävelemässä metsässä. Mä rakastan metsäkävelyitä. Lapsuuden koti oli keskellä metsää. Että se metsä vähän niinkun kuuluu ihan jokapäiväiseen elämään. Kyllä teki hyvää, myös henkisesti. Ja jotenkin mulla vaikka toi kävely ottaa polviin, niin seuraavana päivänä on kuitenkin aina jotenkin hyväntuntuiset jalat. Että kai se liike on hyväksi, ainakin aineenvaihdunnalle tai jotain.

Päivänä negatiiviset:
Kävin taas ostamassa suklaata (paljon). Hyvää oli . Mutta morkkishan siitä tuli.

Paljon on mulla opittavaa. Lisäksi mä kanssa toivon voivani oppia elämäniloa, parempaa itsetuntoa, yleensä kaikkinaista kehittymistä, sellaista etten stressaa niin kauheasti ja etten harmistu niin helposti jne.

Miten ihmeessä mä kykenen siihen, etten syö joka päivä suklaata? Mulla on tosi täyteen ahdettu olo. Ja aika paljon mulla on toi paino tossa mahassa. Että se on sit iso. Niin voihan se olla, että se siitä lähtis helpommin, kun jos se olis lähes yksinomaan esim. lantiossa ja reisissä, tai mistä mä tiedän. Mut ainaskin voin leikitellä tällaisella ajatuksella.

Jos en nyt huomenna söis mitään herkkuja. Kun mä olen sellanen, et jos syön vähänkin jotain, niin homma karkaa heti käsistä.

Tai kai mun pitäis saavuttaa se tasaisen verensokeri.

Muumi_Mamma: Kyllä ihan varmasti ihmiset näkevät tuollaisen painonpudotuksen susta. Onnea sulle HIENOSTA saavutuksesta
Mitä mä oon ymmärtänyt, niin joidenkin ihmisten on vaikea kommentoida toisen laihtumista (Siinä voi olla kateutta tai pelätään että laihtunut loukkaantuu tai sitten ajatellaan että jospa onkin jonkun sairauden takia laihtunut tms.. syitä on monia) Itse oon kohdannut vähän samanlaista juttua. Mun miehelle esim sanotaan "oot laihtunut" ja hän ei todellisuudessa ole laihtunut grammaakaan. Kyllä sellanen sapettaa ihan hirveästi. Nämä kommentit lähinnä miehen vanhemmilta/sisaruksilta. Mä oon sitten vain vähän hymähdellyt vieressä.

Sitten omaa napailua: Käskinpä eilen mieheni ottaa musta ns puolivälikuvia. Samassa vaatetuksessa kun "ennen kuvatkin". Voin kertoa että itku ei ollut kaukana. Miten ihminen voi näyttää yhtä rumalta ja läskiltä kun niissä "ennen" kuvissakin. Mieskin vain tuumasi "no kyllä susta vielä tuolta takaakin lähtee". PRKL!!! Kuvissa siis urheiluliivit ja alushousut vaan päällä ja tottahan niitä makkaroita on yhtälailla ku ennenkin. Mies ei pahemmin oo kehunut eikä kannustanut koko projektissa mua, sekin sapettaa niin helkkaristi!!! Sitä enemmän mä haluan näyttää kaikille närhen munat ja painaa vielä yks kaunis päivä sen 65kg jonka oon painanut viimeksi ALA-ASTE IKÄISENÄ!!!
Millä mä saisin taas vaan liikunnan mukaan tähän hommaan? Aluksi aina innostun ja nyt oon taas laiskistunut niin hitosti että en vaan saa itteäni sohvalta mihinkään. Saiskohan sitä painoa ees pudotettua ilman liikuntaa, ihan vaan ruokavaliolla ja jos sitten pienempänä se olis mielekkäämpää.... Äh, en tiedä..

Hei...saako liittyä joukkoon ihanaan? Tilanne se, että vuoden alusta lähdin tavoittelemaan 85 kilon tavoitetta...lähtöpaino 115 kg tänään vaaka näytti aamusta 101,3 kg, mutta ollut jo alimmillaan 98 kg:ssä...viime viikko oltiin kylpylälomalla ja painoa siis tullut " takaisin " jonkin verran...toki tiedän, että nestettä varmasti tosta suurin osa. Nyt kuitenkin kaipaan jonkinlaista tukea ja tsemppausta, jotta painon saisi taas lähtemään alaspäin...tuntuu kovin yksinäiseltä tää homma silloin tällöin kirjaan ruokia ylös, joka päivä ei jaksa. Liikunta mukana elämässä lähinnä kävely/hölkkä lenkkien muodossa ja niitä koitan vaihtelevalla menestyksellä toteuttaa mittanauhaa en ole käyttänyt, mutta tarttis vissiin

Kohti terveyttä: Voin sanoa, että kyllä ne kilot karisee pelkällä ruokavaliolla. Mun ystävä tiputti pari vuotta sitten 19kg pelkällä ruokavalion muutoksella.

Mulla pamahti sunnuntaina töistä kävellessä joku ikävästi pohkeessa ja sit könkättiin. Tänään aamulla tuntu jo paremmalta kunnes sit taas melkeen samassa kohdassa alko taas kiristämään ikävästi ja sit taas köoöteltiin hyyyyvin hitaasti
Nyt sit toivon et huomenna aamusta pääsis kävelemään ihan normaalisti, mut uskallan epäillä

Mulla nyt on totaalisesti jääny joku mättövaihe päälle. Kunnon ruokaa ei mee nimeksikään, mut herkkuja sit senkin edestä. Voitte uskoa et kyllä ärsyttää!!

Kaikkien jutut olen lukenut, mitään en niistä kyllä muista... Mutta kaikille teille jotka olette painoa saaneet pudotettua; ONNEA
Ja sitten taas meille takkuilijoille; Tsemppiä

Nyt meen tekemään ruokaa ja ison salaatin ja sit sattaa olla et meen mahan viereen maate

Tervetuloa Nuppu78!!
Tähän ryhmään sopii aina uusia, kun me "vanhat" ollaan jo niin hoikistuneita... Ei vaan, aina joku jää matkan varrelle, joten kiva saada uutta "verta"...

Viikonpäästä Kreikassa... Katselin juuri netistä säätä, aurinkoa ja n. 26-32C keskilämpötila. Ei paha, ei paha...

Viikonlopun plussia sulatellessa

Ihania elämänmakuisia viestejä olette kirjoittaneet!

Löydän itseni ja omat tapani niin monesta viestistä! Tiedän tunteen, kun voi syödä ihan mitä vaan ja jo miettiä, mitä seuraavaksi söisi.

Olen ajatellut, että taidan olla sokeriaddikti. Minulla ei ole sellaista asiaa kuin kohtuullinen karkin syönti. Jos ostan karkkipussin, niin syön koko pussin yhdeltä istumalta. Minulla EI KOSKAAN unohdu kaappiin karkkia.
Eikä ole väliä on karkkipussi 400 gr painoinen vai 40 gr. Kaikki menee.

MINTTU-84, onnea uusista topeista!

Muumimamma: upea pudotus! Ihan varmati se näkyy sinussa!

Manja: sinun tarinasi on kuin omani, liikun myös nivelrikosta huolimatta ja voin syödä kaapista kaikki herkut... vaikka sen oven myös, jos siinä on sokeria päällä.

Tervetuloa Nuppu Tsemppiä kovasti, kyllä se siitä!!

Niin ja hyvä tietää et jos pelkällä ruokavaliollakin saa painoa alas, mut tosiaan olisihan se järkevää liikkua niin kiinteytyy edes pikkasen siinä samalla.

AI niin ja unohdin edellisestä viestistä vielä yhden jutun, mikä ottaa aivoon.. Mä EN TAJUA miten mun maha ei katoa mihinkään. Mittailtiin äskenkin oikein mielenkiinnosta, niin ei vaan mahaläskit sula Perse pienentynyt tai siis lantiosta lähtenyt 10cm, reisistä, pohkeista ja alleista myös lähtenyt mutta maha on ja pysyy. Voisko siihen jotenkin vaikuttaa että sais siitäkin lähtemään... Kellään mitään tietoa?? Maha on yhtä makkaraa, joten lähtemään siitä kyllä on tavaraa ja paljon.