Kävin farkkukaupassa... Very Nicen farkut -80% lähivaatekaupassa!! Koko 35/30 en tiiä mitä se merkitsee mut h*lvetin hyvin istui mulle Ja kerrankin sellaiset farkut, et vyötärö ja lantio sopii molemmat. Yleensä jompikumpi (tai molemmat kanittaa). Terv. Todellinen Herkkupee

Jee! hienoa Herkkupee ! Minäkin kävin alennusmyynneissä ja sain kuin sainkin valikoida kokoa M!!!! Aluksi kannoin sovituskoppiin isompia kokoja vanhasta muistista, mutta kappas, iloinen oli yllätys Muutamat keisarileikkaaukset on vaan jättäneet tähän alamahaan tälläisen ihmeellisen läskipussin, joten matalavyötäröiset farkut jää unelmiin On se kyllä ihme, kun tälläisistä materiaalisista jutuista kuten pienemmistä vaatteista saa niin paljon puhtia ja hyvää fiilistä. Hyviä viboja muillekin!

Herkkupee, on vähän hankalaa olla nauramatta kun toisella on noin mainio kirjoitustyyli ja omistaa mahtava itseironiaa...

Täällä on jatkettu mm P.Borgin ja Reijo Laatikaisen kirjoitusten lukemista . Jopa tietoähkyyn asti. Oma linjaus ei ole muuttunut, vahvistunut vaan. Hiiiiiitaasti tässä edetään, ehkä jopa vielä hitaammalla ajatuksella kuin aiemmin. Herkkupee, minulle toi 0,5-1kg/vko on kaukaa hitaasta tahdista. Kai koko laihdutuskäsite käy läpi aikamoista murrosvaihetta kun tutkitaan sitä kokonaisvaltaisemmin ja pidemmällä aikavälillä verrattuna aiempaan.
Ehkä tällä hitaudella saisi aikaan elämänsä viimeinen ”laihdutusprojektinsa”. Ei voi muuta kun toivoa. Tästä hitaudesta kun ei ole minulla kokemuksia. Tiedän vaan miten kiirehdin ja epäonnistun urakalla. Minulla on kyllä ollut niin moni asia pielessä suurin osa elämästäni. Ja kontrollointi ja mustavalkoisuus ovat kyllä olleet pahimmat. Tuntuu että maksan siitä vieläkin kalliisti. Vielä kaksi vuotta sitten koin että P. Borg ei puhunut KUNNON terveysasioista. Minusta hän ei ollut riittävän tarkka, hifstelijä ja vaativaa… Niinpä niin. Nyt asiat ovat toisin, ja tajua enemmän ja enemmän että olen vasta alkumetreillä. Että ne on ne jutut...

Nämä 6kg plussat ovat tietyllä tavalla avanneet taas silmiäni. Kuinka helppoa oli ottaa takapakkia. Kuinka helppoa oli antaa väsymykselle periksi ja sulkea silmät plussa kiloille. Tai noh, enemmän siitä etten jaksanut tehdä asialle mitään. Kyllä minä huomasin joka ikisen kilon. Kai sekin on jotain – piti prosessin jollain lailla kuitenkin aktiivisena siinä takaraivoissani. Tajusin kanssa että olen hävittänyt vaatekaapistani niitä vaatteita jotka antavat minun paisua huomaamatta. Ja se on kyllä hyvä asia.

Ja vaatteista puheen ollen… onpa täällä ihania vaatekokemuksia. Konkarit tällä ketjulla tietävät vallan hyvin mitä vaatteet minulle merkkaa ja minusta on loistava kannustus! Nauttikaa Minttu_84, Herkkupee ja Rosina*!!
Minttu_84 sinähän olet jo pikkuruinen!!!! En minä nuorempana ja samanpainoisena käyttänyt S/M kokoisia vaatteita. Noh pitää vaan hyväksyä että minusta ei saa pientä tekemälläkään. Normaalipainoinen tai ei, vahvarakenteinen on vahvarakenteinen.
Ja Herkkupee, mikään ei ole niin ihanaa feelis kun se kun oikeasti hyväksyy itsensä ja kokee että näyttä ihan mukiin menevältä. Taitaa sun mieskin huomata ton herkkup*rseen!!!!
Ja Rosina* sinun pitä nyt vaan saada oma pää tajuamaan että käytät jo noin pieniä vaatteita! Että olet muuttunut!! Jätä ne kaavut henkareihin!!

manja, verenpainemittaus on loistava mittari/kannustin jos kerran ovat olleet koholla! Fiksu veto! Ja metsälenkki ja tarvetta päästä metsään kuulosti ihanalta

Kohti Terveyttä, tuli sitten ihan surullinen olo kun luin ton sun kirjoituksen. En oikein tiedä mikä oli pahempi, se ettet näe omaa huikeaa muutosta vai se ettet koe saavan mieheltäsi tukea. Oma mies kun tässä ei ymmärrä miten en voi nähdä tai ymmärtää kuinka ”helvetin hyvännäköinen olen”.
Kuulostaa siltä et et ole löytänyt sitä ”oikeaa lajia tai aktiivisuutta”. Jotain mihin jäät oikeasti koukkuun. Pakkopulla-liikunta on kyllä vaikeata pitää yllä. Hyötyliikuntaa tulee herkemmin ”huomaamatta” kun keskittyy niin kovasti siihen lopputulokseen. Ja minä, kuin moni muukin uskoo sata varma siihen ett pystyy laihtumaan ilman liikuntaa. Itse vaan uskon terveysvaikutuksiin kovasti ja toisaalta en näytä kestävän matalia kcal-määriä ollenkaan, joten jos haluan laihtua edes jotain minun pitää pysyä liikkeellä.
Siitä mahasta vielä sen verran, että minulle syntyi ajatus siitä että mahtaako se olla niin että rasva kuitenkin olisi lähtenyt…. Sinulla KohtiTerveyttä on kuitenkin jo niin iso painonlasku tapahtunut että minulla on vaikeata uskoa ettei vatsanalueelta olisi lähtenyt. Voiko siis olla niin että ryhti on mennyt kasaan? Ihan vaan ajatuksena siis, en väitä että näin on kun en sinua tunne. Mutta törmään jatkuvasti minun ammatissani ihmisiin kenen vatsa on ns kasvanut, vaikka ei oikeasti ole – kun ryhti saadaan kuntoon mahakin ”häviää” …. Tämä on myös mm ongelmaa kun ikää tulee lisää, ja ns kyfoottinen selkäranka laittaa ranka kasaan. Vatsa siinä samalla kasvaa, vaikka paino ei yhtään nouse…. Olet varmasti nähnyt tämän konkreettisesti ikäihmisten kesken. Ihan vaan että saat kuva siitä mistä puhun En siis hauku sinua vanhaksi

Virpi_75 ….kuinka kova kipu? Minulle syntyi ajatus laskimoveritulpasta…. Toivottavasti on jo mennyt ohi, ja oli vaan jotain muuta akuuttia.
Ja tsemppiä syömisen suhteen. Älä välitä herkuista hae vaan kovasti järkevä syömisrytmi takaisin. Kummasti ne herkkuhimot vähenevät kun syö säännöllisesti ja riittävästi.

Tervetuloa mukaan meidän porukkaan Nuppu78. Painon suhteen olet jo pidemmällä. Hienoa! Ja kuten Herkkupee jo kirjoitti, ryhmä tarvitsee vahvistusta kun porukkaa valitettavasti tippuvat matkan varrelta pois. Minä toivon kuitenkin kovasti että moni heistä löytävät tiensä takaisin. Täällä puhutaan niin paljon elämäntapa muutoksesta, ja siihen voi kuulua montakin takapakkia ja ongelmavaihetta ilman että se kuitenkaan tarkoita ettemme opitaan sitten kuitenkaan. On vaan osa tätä prosessia.

Viivi-Tiivi, ei minullakaan ennen jäänyt suklaata tai muita herkkuja kaappiin. Pitämällä kivikovaa ateriarytmistä kiinni, päättäväisesti välttämällä nälkävelkaa ja rasvan lisääminen ruokaan tyydyn yllättävän usein järkeviin herkkumääriin , ja jopa ns unohdan herkkuja kaappiin. MUTTA, minulla tämä ei kuitenkaan ole minulla mitenkään pysyvä tila!! Lyhytkin aikaa kun ateriarytmi ei pysy niin KOKO HOMMA LÄHTEE HETI LAPASESTA. Ahmiminen ja pohjaton nälkä on tuskaisen tuttua siis. Nälkävelkaa en vielä kestä OLLENKAAN, on sitten saman päivän muu syömiset kuinka hyvät vaan. Eli lyö naamalle heti samana päivänä.
Enkä pääse lähellekään samanlaisia kcal-vajeita kuin moni muu täällä.

Mutta jollain ihmeellisellä tavalla olen tämän nyt aika pitkälle hyväksynyt. Menen nyt sitten omalla tyylilläni eteenpäin. Ei se aina mukavalta tunnu, kun täällä moni on hypännyt matkaan mukaan paljon myöhemmin kuin minä, ja silti on jo ohittanut minut reippaasti oikalta ja vasemmalta. Mutta jos haluan joskus päästä siihen tilaan mihin haluan, minun on pakko tehdä tätä niin että minulla edes on realistinen mahdollisuus. Minulle kun se 5 vuoden päästä oleva tilanne on tärkeämpi kuin se mikä tilanne on 5kk päästä, ja jos hätäilen niin minä en pääse siihen mihin haluan, en edes siihen suuntaan. Siinä vaan on välillä kova työ pitää ajatukset siinä. Mutta olen huikeasti edennyt tämän asian suhteen tämän prosessin aikana.

tiistaina, 1. heinäkuuta 2014 klo 15:01 Viivi-Tiivi kirjoitti::
... ja voin syödä kaapista kaikki herkut... vaikka sen oven myös, jos siinä on sokeria päällä.

Just noin. Mä en voi ostaa edes pähkinöitä, kun syön nekin kaikki. MUTTA tästä meidän on päästävä eroon. Opetellaan yhdessä.

Gourmand: Kirjastossa käyty tänään ja parempien tapojen opiskelu alkaa tänään.

Herkkupee: Vautsi, wau, wau. Ihanaa ostaa kunnon, istuvat farkut. Mäkin haaveilen sellasista farkuista, et on noin polveen saakka tyköistuvat ja sit lahkeet levenee (mul on länkisääret). Nyt ei tällasii viel löydy, kun aina pursuu sielt vyötärölt jotain kumman löllykkää. Mut odotellessa.

En tiedä onko tekosyy, mut mul on maha kipeenä, enkä ole saanut oikein tätä hommaa nyt käyntiin. SIIS ON TEKOSYY. Eilen oli kyllä vähän lämpöäkin, ripulia ja siis maha on ihan fyysisesti kipeä. Eilen oli muutkin paikat. Oisko lomastressiä vai vatsaflunssaa. Uloskaan ei oikein uskalla mennä. Mut lukemaan mä ainakin pystyn, et sitä teen ainaskin tänään. Pitää parantua nopeesti, kun alkaa loma ens viikolla.

Gourmand kitos kannustavista sanoista.

Olen nyt tosiaan päässyt takaisin raiteelle. Kehitin itselleni myös hieman kannustusta jotta saisin syömiseni kuntoon. Aina kun päivä on mennyt hyvin ilman herkkuja laitan itselleni 2 e sivuun minkä saan sitten tuhlata itseeni ilman huonoa omaatuntoa. Tähän mennessä olen saanut vasta 2 e mutta on se tyhjää parempi Tänäänkin olisin saanut sen rahan mutta miehen suklaapatukka eksyi suuhuni kun olin yksin kotona tylsistyneenä Olen vielä niin heikoilla jäillä että kotona ei voi olla mitään herkkuja. Sen olen sentään oppinut etten soimaa itseäni herkuttelusta mikä vain pahentaisi tilannetta.

Liikuntaa en ole harrastanut ollenkaan. Sitten kun tuntuu että muu sujuu niin alan panostamaan liikkumiseen. Halua on kyllä liikkumiseen mutta kun tuo takapuoli painaa niin paljon

Itse olen myös hitaan painonpudotuksen kannalla. Välillä itsellä tippuu omasta mielestäni liikaa mutta se yleensä tasoittuu seuraavilla viikoilla. Odotan ihan innolla sunnuntaista punnitusta kun olen nyt panostanut tähän projektiin huomattavasti enemmän. Uskon siihen että kaikki takapakit ja jumitukset auttavat työstämään muutoksia sekä mieltä tavalla tai toisella. Itse ainakin olen huomannut itsessäni että opin suhtautumaan muuttuneeseen olemukseeni paremmin silloin kun on rauhallisempi jakso painon putoamisessa.

Tsemppejä meille kaikille sylin täydeltä

Heippa! Eilen otin ensimmäiset hölkkäaskeleet lenkin päätteeksi. Ja hei, MINÄ JAKSOIn
Kokeilin jalkaan farkkuja, jotka ovat viimeksi olleet päällä 8 vuotta sitten ja ne mahtuivat Joku notkahdus tapahtui, viikkojen jumin jälkeen puolitoista kiloa tipahti viikossa ja elämä hymyilee. Kunnes tulee taas jumi..
Mutta ehkä mä totun. Hienointa on että kertaakaan en ole ollut aikeissa lyödä hanskoja tiskiin.
Mulla on taas päinvastoin, painoa on viime syksystä lähtenyt 14 kg ja vyötäröltä 19cm. Tosi monet kommentoivat ulkomuotoa jos näkevät minut vaikka parin kk:n tauon jälkeen. Ja se tuntuu kivalta, ihan mielettömän kivalta. Ja silti vähän tuntuu että en minä ansaitse näitä kehuja.. Ja useampi ystävä/tuttava on jo kysellyt neuvoja. MULTA? Enhän minä plösö voi muita neuvoa.. Kunnes tajuan että olenhan minä jo suunnilleen tavoitten puolivälissä. On tämä jännää, kun omasta mielestään sitä on vaan läski.. Varmaan loppuelämän..

Kiitos Gourmand jälleen sanoistasi Jotenkin aina sun kirjotukset ja tsempit saa mut niin hyvälle mielelle, vähättelemättä kenenkään muun tsemppejä
Kävin tänään töiden jälkeen lääkärillä mutta ei siellä kai oo mitään muuta ku vaan joku lihas ottanut nokkiinsa, Täytyy mennä uudestaan jos ei mee viikossa ohi, kun sain 7pv:n tulehduskipulääkekuurin. Ja sain jopa pyydettyä et laittais mut verikokeisiin mis ne tutkii ton kilpirauhasen toiminnan. Meen heti aamulla 8.20 ja siitä sit könkkään töihin ja sit vietänkin viikon vapaan

Harmittaa toi kipee pohje ku just ostin töistä salille lenkkarit ja sit se pasahti... No lenkkarit kyllä pysyy telineessä, ei ne mihinkään karkaa siitä

KahdenPojanÄiti86 toivon hartaasti ettei ole mitään pahaa lapsellasi. Ja haluan kehua sut maasta taivaisiin että olet pystynyt noudattamaan entisiä tapoja noin stressaavassa tilanteessa. Jos itselläni olisi tuollainen tilanne olisin lihonut satavarmasti vähintään puolet tiputetuista kiloista takaisin. Muista olla todella ylpeä itsestäsi sekä lapsistasi On niin ihana lukea että selviät noin loistavasti tilanteessasi. Nauti täysillä tulevasta irtiotosta. Olet sen kyllä ansainnut!

Täällä meni päivän suunnitelmat uusiksi. Piti mennä lenkille siskon kanssa sekä käydä hammashygienistillä mutta tytöt tulivat kipeiksi He aloittivat maanantaina varahoitopaikassa ja heti tuli kipeeksi. En kyllä ihmettele nimittäin heti maanantaina yksi äiti toi erittäin räkäisen tytön hoitoon, tiistaina ku menimme hakemaan tytöt oli vanhemmalla takki auki ja kaula paljas ja eilen vanhemmalle oli laitettu 1 v siskon housut jalkaan kun olivat ulkona (olivat luulleet niitä pieniksi capreiksi) Kyllä hieman kismittää. Huomaa kyllä ettei kyseisessä päiväkodissa ole totuttu näin pieniin kun sielä nuorimmat 4 v.

No, siinä tuli vähän purkauduttua.Kun vaan jaksaa tämän ja ens viikon niin sitten tytöt jää kotiin lomalle ensin mieheni ja sitten minun kanssa Meillä on yksi yhteinen lomaviikko ja koitan kovin keksiä jotain kivaa sille viikolle

Kahdenpojanäidille tsemppiä (en saa tummennusta päälle tällä kännykällä). Kai niissä verikokeissa olisi tullut ilmi esim. pahanlaatuiset sairaudet (leukemia?) Mutta kyllä aina se lapsen sairaus ja varsinkin epätietoisuus on vaan niin kuormittavaa. Hyvä et pääsette tarkempiin tutkimuksiin!! Hengessä mukana ja nauti todellakin pikku lomasestasi! Muistelen, että olit alkukesällä työharjoittelussa, mutta tämä hapero-aivo ei muista mitä alaa opiskelet??
Gourmand, kiva et sarkasmini uppoaa suhun, töissä joudun aina kirjoittamaan niin asiatekstiä, et täällä ihan vapaasti annan huulen lentää ainakin itsestäni! Teidät muut otan siis vakavasti!

Jenni -88 toi päivähoito ja pukeminen on niin syvältä!! Meillä oli ongelma aina toisinpäin: kaikki lapset on tosi kuumakalleja eivätkä todellakaan tarvitse niin paljon vaatteita kuin monet muut lapset. Esim. villahaalaria ei meillä ole käytetty oikeastaan ikinä. Tarhan tädit aina motkotti, kun ei ole "säänmukaiset varusteet" johon aina vastasin " kun on lapsen mukaiset " mut eikö nää sit tunkeneet ties mitä lainavermeitä ja suunnilleen koinsyömiä varavillatakkeja päälle. Lapsi on kuin topattu michelin-ukko! Ja sitte ne riisu salaa pipoa ja hanskoja ku oli hiki päässä (ja tietysti vilustuivat) Suo siellä, vetelä täällä...

Taidan lähteä pihahommiin kun täällä paistaa

Onpa mukavaa lukea teidän postauksia täällä...jotenkin tosi positiivinen fiilis tästä porukasta
Kerronpa jonkin verran taustoja tästä mun ikuisuusprojekstista...eli palataan vuoteen 2005, jolloin tein positiivisen raskaustestin ja aloin odottaa tytärtäni. Painoa silloin hiukan alle 100 kiloa, synnyttämään mennessä painoa olikin sitten 130 kg...ihan hirveetä ja tämä siis tapahtui 2006. Sen jälkeen vaihtelevalla menestyksellä painoa pudonnut ja taas palannut...kunnes päätin, ettei näin voi jatkua olen entinen tupakoitsija ja ravintola-alalla työskennellessä en myöskään lasiin sylkenyt vaan usein maistui valkoviini tms. seurustelujuoma...nämä molemmat nyt siis kokonaan pois elämästäni Tämän vuoden alusta tosiaan kiinnitin huomiota säännölliseen ateriarytmiin, "turhaan" syömiseen sekä annoskokoon, lisäsin myös liikuntaa arkeeni. Tosi kivasti mennyt noin niiku suurinpiirtein...ennen kesälomaa paino jumittui sadan kilon paikkeille ja syöminenkin tuntui hankalalta...ja tosiaan maanantaina kuukauden kesäloman ja viikon kylpyläreissun jälkeen painoin sen 101,3 kg...mutta tänään vaaka näytti 97,1 kg oli pakko pyytää tyttö käymään vaa´alla, jotta näin ettei se huijaa nesteet lähtenyt liukkaasti liikkeelle, kun on taas kiinnittänyt huomiota juomiseeen ja syömiseen
Loistava fiilis ja aurinkokin paistaa Tsemppiä kaikille!