Joo Sarcina, kuvat ovat kauheimpia! Aika hyvin olen niitä vältellytkin, mutta pääsiäisenä otettiin iso ryhmäkuva, kun oli paljon sukulaisia yhdessä, hauska tunnelma ja siistit vaatteet. Siinä on monta iloista ihmistä ja yksi, joka vie kolmen ihmisen tilan ison mahansa ja paksujen käsivarsiensa kanssa. Yäk. Ja olin silloin laihtunut jo 20 kiloa.

Tänään meni loppujen lopuksi se 25 kilon raja rikki kolmannen kerran, nyt siihen suuntaan kuin kuuluukin. Paino 114,6. Olin jo ihan varma, että jokin suurempi voima on päättänyt, että 115 on mun lukuni. Painovoima ehkä? Onneksi ei ollutkaan, nyt on parempi mieli.

Tsemmpiä! Kyllä se siitä lähtee, kun vähän potkii.

Älä sure Sarcina, ei se kuntoilu pakollista ole, ainakaan väkisin ei kannata aloittaa. Tulee vaan morkkis kun ei huvita, ja kuntosalikortti vanhenee taskussa. Kyllä sitä voi laihtua syömälläkin, kokemusta on.

Nostan hattua teille, jotka panostatte kuntoiluun ja personal traineriin, laskette askelia, mittaatte kehon koostumusta ja tähtäätte hyvään fyysiseen kuntoon ja timmiin olemukseen. Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ja mulle tuollainen tuntuu kovin vieraalta. Jos ja kun mun painoni putoaa tarpeeksi ja polvikivut sen myötä vähenevät, haluan lähteä ihan tavalliselle kävelylenkille. Se on haaveeni. Kuntopyörää aion jossain vaiheessa polkea kotona ilman vastusta polven kuntouttamiseksi, mutta en vielä, sillä kipu on liian kova.

Kun mulla on tätä painoa niin paljon, ja koska laihtumiseen tulee kulumaan vuosikausia, en tee tästä mitään yltiöpäistä suorittamista, johon väsyn nopeasti, vaan haluan, että tämä on tavallista elämää. Opettelen syömään säännöllisesti sopivia määriä tavallista ruokaa. Kaikkea ruokaa, myös roskaruokaa ja herkkuja. Joskus menee överiksi, mutta se pitää sitten vaan hyväksyä. Ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan, ateria kerrallaan.

Toistaiseksi tämä ei ole ollut aina helppoa, sillä pienikin takapakki ottaa tosi koville. Järki ei aina mene tunteiden edelle. Täällä sitten kaverit palauttavat maan pinnalle, kun paniikki ja itsesyytökset pääsevät liiaksi valloilleen.

Niin just pitää tehdä kuin itsestä tuntuu hyvältä!

Kesä on täällä! Ja sen myötä mm. jäätelö... Ei tää ole näemmä tosiaankaan helppoa, vaikka kuvittelin motivaatiota keränneeni. Uh, vieraita käy ja kyllä silloin tulee pöytään laitettua herkkua. Eikä musta ole itsestä olemaan silloin syömättä En ala.

Tuo valokuva ois kyllä NIIN hyvä. Näin kans itsestäni pari tosi karmeeta kuvaa viime ajoilta, mutta ei ollut mun kamerassa. Enkä taatusti pyydä niitä itselleni. Mutta mielikuva kuvasta on kyllä syvällä mielessä. Ehkä pitäis tosiaan joku todellisuudesta kertova kuva ottaa ja jääkaapin oveen laittaa. Mutta mitäs se muu perhe tuumailisi moisesta kuvasta...? Säikähtäisi ja jäisi muillakin syömättä

Mää en kestä katsoa kuvia, joissa olen mukana, enkä katso jos voin välttää. En kai koskaan oikein ole hyväksynyt, että olen niin paksu. Jotenkin varmaan luullut, että sitä ei ole kun en näe. Hah hah.

Nyt en oikein tiedä, miten kuuluisi edetä. Viime viikolla pääsin sen 115:n alle, mutta se oli vain ylimääräisen nesteen poistumisen ansiota, kun 600 grammaa putosi tunnin sisällä. Yleensä punnitsen vain tiistaisin, mutta nyt on tullut se 115-paniikki, ja tänäänkin vaaka näytti juuri sitä. Ehkä se on semmoinen raja, jonka alittamiseksi on tehtävä jotain toisin, enää ei kalorivaje riitä. Kaksi viimeistä kuukautta laihdutusta ja aina sama lukema, jotain on vinossa.

Mä just selasin facebookia läpi. Siellä tuli vastaan vuosi sitten otettu kokovartalokuva. Muistan silloin miettineeksi, että tämä on ihan jees. Maha ei edes näytä isolta. Niin hyvältä olen näyttänyt, että olen voinut sen itse julkaista.

Nyt kun sitä katsoo, niin melkoinen laardi sieltä löytyy... toki nyt tunnen oloni jo aika hyväksi. Tulee kyllä varmasti aika kun mietin, että miten noin pullukkana olin sitä mieltä, että toi on jees.

Hopeapeilille sitten vaan tsemppiä johonkin muutokseen tai rutistukseen. Älä kuitenkaan hölmöjä ratkaisuja tee. Ja koeta olla stressaamatta

Kiitos, Löysälägski ja Sarcina! En rupea hölmöilemään, mikä mun tapauksessani tarkoittaisi nälkäkuuria. Siihen en pysty enkä halua. Voi tosiaan olla pään sisäistä. Kyllähän täällä ryhmissä usein näkee niitä, jotka tuskittelevat jumin kanssa. Olen myös vähän väliä toitottanut, että laihtumiseen kuluvalla ajalla ei ole merkitystä, mutta kyllä sillä on merkitys ainakin mieleen.

Tarkistan annoskoot. Voi olla, että desilitrat ja ruokalusikalliset ovat taas venyneet. Niistäkin tulee äkkiä ylimääräisiä kaloreita. Makeaa en ole sen yhden tyhmän viikon jälkeen juurikaan syönyt, joten mistään semmoisesta ei voi olla kysymys.

Iltapainoa ei kannata ottaa, se laahaa aina vähintään kuukauden jäljessä.

Huomenta kaikille!

Vähän väsyttää. Heräsin klo 5 ja uni oli muutenkin katkonaista. Olen sentään muuten nukkunut nyt lomalla paremmin. Työ stressi tuppaa viemään unet.

Tajusin juuri, että vuosi sitten olin samoissa lukemissa kuin nyt. Ja juuri kun olen ylpeillyt tuolla alkuvuoden 7-8 kiloa pudotuksella. .. Nyt junnailut paino samoillalukemilla helmikuusta. Mutta nyt se piru tippuu vaikka väkisin alle 80 kilon tänä kesänä! Mä en enää 8-akuista lukua syksyllä katsele! Paino tänään 83,5 kg. Juuri toisessa laihdutusryhmässä oli samanpituinen tyttö, joka painoi 46 kg... Olisin ikionnellinen, jos paino alkaisi joskus kuutosella. No, turha tässä on surkutella tai ajatella,että tietty kilomäärä tuo onnen. Vaikka kyllä mä silti haluisin painon alas... Ulkonäön ja terveyden takia. Ottaa tästä tajunnanvirrasta selvän...
Tsemppiä siis meille kaikille! Tarkistetaan mitat ja kirjataan hetki sapuskat tänne supertarkasti.

Hienoa Sarcina, että sinäkin uskaltauduit painon mittaamaan! Kyllä se tuskallinen tietoisuus kuitenkin on parempi ainakin pudotuksen kannalta! tuo tarkka mittaus ruuista olisi kyllä niin hyvä juttu Keiju-75. Olisi kyllä syytä!

Huomasin kuitenkin nyt sen puntarilla käydessäni, että kun tuon painon tiedän, on tullut ainakin vähän tarkkailtuia syömisiä ja pari kiloa (nestettä?) on tässä reilussa viikossa lähtenyt. Vaikka herkkuja oon tosiaan syönyt. Voi kun sais suosituksissa pysyttyä ja punnittua yms. ruuat. Saisi varmaan kivan nytkähdyksen hetkeksi!

Ihanaa heinäkuuta kaikille. Vaikka noiden ilmojen tässä ennustetaankin viilenevän

Muoks! Näemmä aikaa punnitukseen onkin mennyt n. kaks viikkoa , no alaspäin siitä kuitenkin. Eikä tickeri näemmä halua taaskaan heti päivittyä...

Olenko mä ainoa, joka käyttää laiskannaisen taktiikkaa tossa ruoan kalorien ja määrien laskemisessa.

Just meinaa meni alas vihannesriisisekoitus, ihan suoraan pakastealtaasta. Siinä oli ny 125 g (koska siis laitoin nämä ruoat valmiiksi annoksiksi purkkeihin kaappiin), puoli purkkia tonnikalaa ja sitten vielä linssejä. Tiedän tasan tarkkaan mitat ja kaikki. En mä jaksaisi ihan joka ruoalla mitata ja katsoa, että miten paljon mitäkin menee Toki, mä olen tunnetusti aika laiska tällaisissa asioissa.

Muuten en ehkä. Takana just 11 tuntia yötöitä (joissa onneksi sain kaksi kertaa nukkua, eli kerralla tunti ja toisella kaksi... Katkonaista, mutta silti) ja nyt sitten on koulutusta 7 tuntia (koetan karata vähän aiemmin pois) ja sit vielä taas yöksi töihin... Ei ole järkeä, mutta onneksi tämä nyt on tällainen once in a summer juttu... Koirat ihmetteli, kun töihin pääsivät, ei niitä voinut noin paljon yksin jättää...