Hei Ihanaiset,
tänään on ollut meikäläiselle ihanteellinen sää, kaunis ilma muttei liian kuuma. Eikä olla tehty mitään mitä nyt kaupassa käytiin, minä paistoin mustikkapiirakan ( kaupan mustikat ja piirakkapohja), suurimmat pölykoirat lakaisin ja isäntä kilkutti jotain pihalla. Loppuaika ollaan istuttu takapihalla terassilla ja vaan nautittu .

IL:n poikaleirin tapahtumat naurattivat, piti taas lukea koko viesti isännälle ja sitten ruvettiin muistelemaan meidän kahden pojan "leirejä". Vaatteet todella lensivät nurkkaan salaman nopeasti ja yleensä tilanteessa jolloin niiden olisi pitänyt pysyä päällä ja ruokaa sai tehdä ja tarjoilla alvariinsa.
Hellyttävää, kun pojat haluavat olla serkuksia ja viihtyvät keskoenään.

Menna on taas! nauttinut täysin rinnoin kulttuurista, hyvästä ruuasta ja matkaseurasta teidän miehen kanssa. Mukavaa, kun pääsee reissuun mukaan nostamatta pyllyään sohvalta. Niin ja onnea merkkipäivän johdosta

Kivikasan kuulumisia kanavaristeilyltä olenkin jo odotellut, toivottavasti jotain jaksat lomastasi tännekin kirjoitella.

Joka päivä täällä käyn kurkkimassa muiden mukavia juttuja mutta laiska kun olen, en saa aikaiseksi mitään kirjoitella . Nyt kuitenkin pyydän teiltä vinkkejä, olen menossa serkkulikan kanssa Tallinnaan Andrea Bocellin konserttiin ja mikä olisi hyvä ruokapaikka? Ei haluttaisi ihan pahimpiin turistirysiin mennä ja tiedän, että siellä on paljon hyviä ravintoloita katselta piilossa mutta missä

Pitää vielä kertoa yksi uni, oltiin Iloklubin kanssa retkellä Turussa. Meitä oli kokonainen bussillinen, näin siis paljon ennestään näkemättömiä klubilaisia en vaan muista ketä kaikkia . KIPA oli meillä oppaana ja kun seistiin, olisko ollut Aurakatu ( en enää muista missä mikin katu menee) mutta kuitenkin Puolalanpuiston edessä, huokaisin, että olen AINA halunnut asunnon sieltä ( en todellakaan) niin IL muikisti jännästi suutaan ja silmät loistivat, arvasin heti, että hänelläpä oli jo siellä asunto, ei mokoma myöntänyt. Mentiin sitten johonkin pubiin nauttimaan virvokkeita niin siellä istui oluttuopin kanssa hovimestari Carlson Downton Abbystä. Olin ihan , mitä ihmettä kuuluisa näyttelijä tekee Turussa Oli kuulemma kyllästynyt ympärillään olevaan hälinään ja kuuluisuuden kirjoihin ja päättänyt lähteä paikkaan jossa saa olla rauhassa. Oikeaan paikkaan oli kaveri päätynyt .

Tämä loppukesä on kyllä hauskaa aikaa, kun kesällä syntyneet eläinten poikaset lähtevät omille teilleen eivätkä vielä osaa ihmistä suuremmin pelätä. Viimeksi tehtiin mökillä tuttavuutta yksinäisen punatulkku uroksen kanssa. Oli muuten pulska ja punainen tulkku eikä ollut meistä moksiskaan. Popsi kaikessa rauhassa rikkaruohon siemeniä (hyvä, hyvä) pihatien pientareella, kun olin menossa huussiin. Pakko oli jäädä sen touhua seuraamaan, nauratti, kun tulkkua kiinnostivat eniten korsien päässä korkealla olevat siemenet. Ensin se kurotti kaulaansa ja jos ei yltänyt niin sitten vielä varpisti, oikeasti! Oli jotenkin taas sykähdyttävää nähdä punatulkku niin läheltä ja kesällä. Lintu liittyy talveen ja parveen, en tosin ole nähnyt punatulkkuja moneen vuoteen ja viimeksikin yksinäisen linnun varpusparvessa.

Varpaita paleltaa, pitää mennä sisälle ja laittaa villasukat jalkaan. Mukavaa viikonloppua kaikille.

En ole ollenkaan mikään Tallinnantuntija, kun aika harvoin sinne eksytään, mutta kesäkuussa poikkesimme Vanhan kaupungin laidalla vähän piilossa olevaan Lusikas ravintolaan ja söin aivan mahdottoman hyvän annoksen grillattua naudan sisäfileetä. Se aivan suli suussa ja oli suht edullinenkin 22 euroa
https://restoranlusikas.ee/

Ja jos noita kiloklubin yöllisiä bussiretkiä järjestetään uudelleen, niin olisin kyllä mielelläni tulossa mukaan, vallakin jos Carlsoninkin tapaa samalla

Tervehdys

Mukava kuulla sinusta Kivikasa pitkästä aikaa. Odotan myös mielenkiinnolla matkakertomusotteita.

IL ja Tiinuliinu eipä voisi muuta kuvittellakaan kuin että hauskaa on purjehdusreissussa, kun te neljä olette kimpassa. Onneksi sait IL printterisi toimimaan. Nauratti, kun luin, että Tiinuliinun printteri olisi saanut "tartunnan"tai siis vaikutteita . Hyvä, että saitte toimimaan.

Suupaltti olipa hauska uni Pitää kyllä myöntää, että ei minusta oppaaksi Turkuun olisi. Olen kyllä käynyt kaupungissa, mutta viimeisestä käynnistä on varmaan yli 20 vuotta.

Eläimiä on täälläkin seurattu. Välillä pysähdymme katsomaan muurahaisia, kun touhuavat niin kauheasti. Supikoira mokoma on käynyt useana yönä ihan pihapiirissä tekemässä jätöksiään. Pitänee lainata naapurilta loukku Jotain mokomia öttiäisiä on minulla terassin kukkapurkeissa Olen yrittänyt myrkyttääkin, mutta aika laihoin tuloksin. Mitään "raundappia" en suostu käyttämään. Kohtahan sitä saa jo galluunoita ja kanervia hommattua Siirsin jo jonkin aikaa sitten osan yrttilaatikoista vanhan mökin terassille ja sieltä puput eivät sentään ole käynyt vohkimassa mitään. Minulla on kaksi "jaloilla" seisovaa lavaa, jotka siippani on minulle väsänyt. Kasvatan niissä yleensä salaattia ja basilikaa. Toisessa näistä (salaatti sellaisessa) on käynyt joku elukka, joka heittelee multaa salaatinlehtien päälle ja viskoo myös "nimikepukan" ja siemenpussin reunan syrjään. En taida niitä salaatteja uskaltaa enää ottaa käyttöön. Yhtenä yönä meillä oli riistakamera suunnattuna siihen, mutta juuri silloin ei kukaan käynyt apajilla. Sotkusta päätellen luulen, että kyseessä on joku lintu, joka kaivaa itämättömiä siemeniä mullan alta.

Yhtenä aamuna huomasimme, että täällä oli tapahtunut tikkojen joukkoitsemurha. Terassimme portailla oli suurikokoinen tikkauros kuolleena ja jonkin ajan päästä huomasimme, että toinen uros oli kuolleena terassin perukoilla sohvan ja pöydän takana. Molemmat olivat uroksia. Olisivatko tapelleet keskenään ja sitten törmänneet lasitukseen.

Muutama kuollut lintu on ollut myös rastasverkossamme, jolla yritän suojella mustaviinimarjasatoamme. Yhtenä aamuna yksi räksä oli verkon sisällä. Yritämme kovasti suojella mustaviinimarjasatoamme. Olen kasvattanut pensaita monta vuotta ja näin karussa ja köyhässä maastossa ei ole helppoa saada viinimarjapensaita tuottamaan satoa.

Kuten suupaltti sanoi, eilen oli aivan ihana ilma - myös täällä. Samoin perjantainakin. Molempina iltoina järven pinta oli aivan tyyni. Oli ihanaa saunan yhteydessä istua terassilla aivan järven rannassa ja myöhemmin syödä sitten kesäkeittiössä. Kaiken kruunasi ihana hiljaisuus - ei pörrännyt moottoriveneet. Eilen teimme "neitsytmatkan" siippani kunnostamalla isältäni saadulla vanhalla, mutta meille uudella veneellä. Hyvin kulki akkumoottorin kanssa. Kalaa emme saaneet, siipalla oli uuistin veneen perässä uimassa. Verkot ovat olleet kaksi yötä vedessä eikä tähän mennessä ole tullut saalista. Tänään emme ole vielä käyneet katsomassa. Toivon, että saamme sieltä päivän ruoka-ainekset, että ei tarvitse ottaa pakkasesta

Sadetta ei ole näillä mailla näkynyt. Tosin torstaina mökille tullessamme oli juuri satanut pikkuriikkisen - vajaa milli oli sademittarissa. Tällä päivälle iltapäivästä on luvattu pientä sadetta. Yleensä nuo lupaukset ovat menneet metsään, toivottavasti nyt toteutuu. Järven veden pinta on harvinaisen alhaalla.

En ole varma mainitsinko, että siippani perusti järvelle oman suljetun facebook-ryhmän. Osallistujia on tullut mukavasti. Yhteydenpito on muuten vaikeaa, kun pienehköllä järvellä on viisi eri kalastuskuntaa. Toivottavasti pystymme tuon ryhmän avulla "pitämään huolta" järvestämme - sen rauhasta, linnustosta ja kaloista.

Menna sydämelliset syttärionnittelut ja iso rutistus

Mukavaa päivän jatketta kaikille.

Lähdimme keskiviikkona kotoota kohti ystäviemme mökkiä, joka tosiaan sijaitsee sopivasti puolivälissä kodin ja oman mökkimme välillä. Oli tosi mukava ilta. Meitä oli perinteisesti kolme pariskuntaa koolla. Tällä kerralla lauloimme grillikodassa lähes puoleen yöhön kitaransoiton säestyksellä. Helsingin kirjastosta oli saanut lainata lauluvihkoja ja yhden akordeineen soittajalle. Söimme myös ruhtinaallisen herkullisen ja runsaan illallisen. Kyllä ystävät ovat tärkeitä ja rakkaita .

Torstaina iltapäivästä mökille tultuamme minun aikani menikin kauppakassien ja muiden laukkujen tyhjentämiseen. Sain urakan valmiiksi suurin piirtein saunaan menoon mennessä. Siippani painui tavarat autosta sisälle kannettuaan korjaamaan iäkkään mökkinaapurin pumppua. Korjaustoimi jatkui vielä seuraavana päivänä, kun siihen tarvittiin yksi uusi osa.

Suupaltti, olipas meillä hauska yöllinen retki! Ei ole minulla asuntoa Turussa, mutta Carlssonia oli hauska tavata. Voisitko ensi kerralla järjestää Pierce Brosnanin johonkin?

Meillä oli to ja pe raatamispäivät minun mökilläni. Mies niitti ulpukoita ja minä haravoin sitä mukaa katkenneet rantaan päin. Perjantaina tuli putkimies, sai vesipumpun kuntoon, mutta loput korjataan ensi perjantaina, kun on saatu varaosia. Pesuhuoneeseen vaihdetaan sadesuihku, minusta ne ovat jotenkin niin ihania.

Mennalle tässä vaiheessa isot onnittelut, varmaankin on skumppaa tiedossa seuraavassa tapaamisessa?

Eilen touhuiltiin sitten Miehen mökillä. Minä paistoin taas kerran muurinpohjalettuja ja Mies teki herkullisen suolaisen täytteen. Ai niin, olen muuten laihtunut, toistan laihtunut, kesän aikana pari kiloa! Voisi johtua siitä, että Miehen mökillä tulee käveltyä paljon tavallista enemmän, namin mussutus on jäänyt, kun syön hyviä ruokia. Olen vähentänyt viininjuontianikin niin, että jos ennen join päivän aikana pari lasia viiniä tai skumppaa, nyt se on jäänyt lasilliseen. Saa nähdä, mitä labrakokeet kertovat, lääkäri on viikon päästä.

Yksin ollessani olen tottunut kaikenlaisiin ilmiöihin mökkeillessäni. Mutta kun eilen vein astioita talon takana olevalle tiskauspaikalle ja löysin tyhjästä lettutaikina-astiasta hiiren, kiljaisin aitonaisellisesti! Sitten minua alkoi naurattaa reaktioni ihan kamalasti ja ihan itsekseni sain tuon petoeläimen häädettyä.

Ja lopuksi hymyä huuleen: Mies oli avannut oliivipurkin (mitä en ollut suunnitellut avattavaksi), joten kysyin, miksi sinä sen avasit? "No kun siitä olisi muuten aika vaikea syödä."

Suupaltti, ihanaa kuulla että muutkin näkee unia. Purskahdin nauruun

Oltiin eilen miehen sukulaispojan 60- vuotis synttäreillä. Monenlaista hauskaa. Oli esim bingo, josta voitin kolme palkintoa viidestä. Eniten huvitti, että sain villasukat Olenhan kutonut itselleni vanhuuden varalle kymmeniä sukkia. Varoiksi siis sitten kun en enään itse kykene.

Porukka oli kovaäänistä, joten kävin ylikierroksilla eikä unikaan meinannut tulla.

Päivän ristikon täyttöä ja sitten pakko tehdä pieni siivous mökissä.

Sadettakin luvattu päivälle. Marjojen poimintaa olisi. Tyrnikin varmaan jo poimittavissa, mutta ei kauheasti kiinnosta.

Mukavaa päivää kaikille

Hih,

Suupaltilla kerrassaan hauska uni! Myös minä ilmoittaudun seuraavalle retkelle, ja jollei Pierce Brosnan pääse niin Klaus Maria Brandauer käy myös. Tai sitten se tyyppi joka Downton Abbeyssa näyttelee kartanonherraa (en nyt kerkiä googlata kuka se isokokoiselta vaikuttava brittimies on).

Venonen on nätisti retkisaaren laiturissa (ja siinä pysyykin reilun viikon). Ulkona sataa mikä tietysti tulevaa suppilovahverokautta ajatellen on ihan jees.

En muista, olenko jakanut kanssanne seuraavan pitkänpuoleisen listan, mutta koska kertaus on opintojen äiti niin tässäpä se taas tulee:

Mitä ihmiset voivat oppia koiralta?
1. Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
2. Älä koskaan kieltäydy huviajelusta.
3. Ota nokosia.
4. Venyttele ennen ylösnousua.
5. Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
6. Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
7. Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
8. Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan nurmelle.
9. Kuumina päivinä juo paljon vettä ja lepäile puiden varjossa.
10. Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
11. Riemuitse pitkistä kävelyistä.
12. Ole uskollinen.
13. Älä teeskentele olevasi muuta kuin mitä oikeasti olet.
14. Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
15. Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja vain nyhjäise hellävaraisesti.
16. Nauti jokaisen päivän jokaisesta hetkestä!

Itse ajattelen paneutua tuohon kohtaan 16. Myös 10 vaikuttaa hyvältä, mutta käytännössä joudun useimmiten toteuttamaan numeroa 14.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kivikasan matkakertomuksia minäkin odottelen.

Olisi sitä tosiaan hyvä nuo Tiinuliinun laittamat opit hyvä sisäistää.

Koulut alkavat huomenna. Toisaalta helpotus ja toisaalta ei.

Eilen muutti meille uusi eskarilainen. Aika levoton tapaus, mutta kuitenkin ”kiltti” joten eiköhän se tästä ajan kanssa. Paletti on vähän aikaa sekaisin, noin vuoden

Lähdin tänään Helsinkiin. Pojanpojan hain matkaani. Mentiin bussilla Luonnontieteelliseen museoon, oli oikein antoisa reissu. Tykättiin kumpikin.
Siitä jatkoimme ratikalla Raxiin.
Vielä hypättiin metroon ja mentiin äitini luo. Olin auton jättänyt sinne.
Poika, miniä ja nuoremmat lapset tulivat sinne myös. Samoin tytär tuli vilperin kanssa sinne myös ja kyydilläni meille vielä ensi viikoksi. On näyttöviikko
Poika lähtee tiistaina perheineen takaisin Kiinan ja näillä näkymin näemme joulun aikaan seuraavan kerran.

Äitini vointi ok, hieman lasten äänet kävivät korviin. Hän on siirtynyt kotisairaanhoitoon, joten veret annetaan siellä. Kotihoito käy aamuisin keittämässä puuron ja suihkutus lauantaisin.

Minä olen köhinyt nyt pari viikkoa, eikä loppua näy.

Heips.
Ehkä mun nyt sitten on paras alkaa heti tarinoimaan tästä reissusta ennen kuin unohdan missään olleenikaan
Joten osa I
Kesäkuun alussa siis lennettiin Lontooseen ja sieltä junailtiin Stourbridgeen, jonka lähellä veneemme oli Ashwood Marinassa odottamassa. Alkurutiinit alkavat olla jo niin tuttuja, että oltiinkin heti seuraavana päivänä valmiita lähtemään eteenpäin. Meillä oli muutama päivä aikaa seilata Penkridgeen, jossa oli varattuna viikoksi veneelle paikka trailerin päällä, jotta voimme maalata pohjan sellaisella "pikimaalilla", mitä lie. Meitä jännitti, koska vene trailerilla on kuitenkin taivasalla ja sateitakin oli luvassa. Miten saamme maalattua, jos sataa? Kaikki meni kuitenkin hyvin. Marinan mies pesi ensin veneen painepesurillaan (emme saaneet itse tehdä) . Kun vene sitten oli kuivunut pesun jäljiltä, maalasimme ensin sellaisella hopean värisellä alusmaalilla, joka kuivui nopeasti ja jo samana päivänä pystyimme maalaamaan eka kerroksen sitä pikimaalia.
Pari päivää maalin kuivumista odotellessa, lähdimme vuokra-autolla vähän kierrokselle. Meillä oli auto muutenkin tarpeellinen, koska mies maalasi myös vesisäiliön, joten olisimme olleet ilman suihkua, mutta autolla menimme uimahallille suihkuun joka aamu.

Automatka suuntautui ensin pohjoiseen kohti viime kesän suosikkipaikkaamme, Gargravea. Mies tietenkin soitteli siellä taas kirkonkelloja ja minä myös vähäsen. Vanha opettaja halusi, että kokeilen, vaikka en viime kesän jälkeen tietenkään ollut päässyt harjoittelemaan. Oli oikein kiva tavata taas tuttu porukka.
Seuraavana päivänä teimme pienen kierroksen vielä nummialueella ja palasimme sitten takaisin veneelle.
Toisen maalikerroksen onnistuminen oli kyllä tarkalla. Tuona keskiviikkona oli iltapäivälle jo luvattu sadetta, mutta aamu oli kuiva. Onneksi aurinko lämmitti nopeasti veneen kuivaksi ja pääsimme noin kymmenelta maalaamaan. Kahdestaan ja vauhdilla saimme veneen parissa tunnissa maalattua ja ensimmäiset pisarat tulivat taivaalta kun viimeisiä vetoja vedeltiin veneen takaosan alapintaan. Tässä vaiheessa sade ei enää haitannut, koska pinta hylki vettä vaikka maali ei kuivaa ollutkaan.

Sitten oli taas aikaa odotella kuivaamista ja teimme toisen automatkan. Nyt etelään päin. Ensin käytiin tapaamassa miehen siskoa lähellä Birminghamia ja sitten jatkettiin matkaa. Tavattiin parit veneilijätutukin matkan varrella. Newburyyn asti mentiin ja katsastettiin seuraava veneen kotisatama. Olikin ihan kiva paikka. Pieni ja siisti.
Paluumatkalla tutustuttiin pariin pikku kylään.
Lauantaina veneessä kävi myös runkotutkija, joka sateessa tutki nelisen tuntia veneen kuntoa. Onneksi mitään kummempaa ei löytynyt. Pari pikku hitsaushommaa tuli hoidettavaksi parin vuoden sisällä. Luultavasti hoidamme asian jo ensi kesänä.

Sittenpä olikin viikko mennyt ja aika laskea vene takaisin vesille. Se näytti kyllä vähän pelottavalta kun traktori peruutti veteen ja vene sitten meni loiskahtaen veteen

Siitäpä sitten lähdettiinkin heti varsinaiselle uudelle seikkailulle. Oli taas kivaa kun säiliössä oli vettä ja vene oli maalattu. Tuntui turvalliselta lähteä liikkeelle.
Jatkuu...

Kiitos Kivikasa matkakertomuksesta. Hieno katsella kuvia matkakertomuksen tueksi. Hienoja rakennuksia.
Ehkä olet kertonutkin, mutta mennyt ohitse. Kiinnostaa miten olette päätyneet veneilemään?
On olo kuin kyselyikäisellä lapsella

Nyt nukkuun. Öitä

Kivikasan matkakertomus Instan kuvineen on kuin parasta matkailuohjelmaa, kiitos! Ja Tiinuliinun elämänohjeet luin Naapurinmiehellekin ääneen, hän huomautti toteuttavansa niistä aika montaa kohtaa, varsinkin "ota nokoset". Japena jaksaa lasten kanssa, ihanaa, kun pieni poika sai hyvän kodin, jossa opetella elämistä.

Me lekottelimme saaressa kauniin lauantaipäivän, korkeintaan mietimme, mitä voisi tehdä, jos viitsisi. Sama ahkerointi jatkui sunnuntainakin aamupäivän. Mutta sitten, kun alkoi sataa, Mies pomppasi pystyyn, että nyt pitää lähteä hakemaan vettä ja bensaa. Ai nyt, kun sataa? No, vanhana partiolaisena sekä syntyjään kotkalaisena pukeuduin sadeasuun enkä ilmeelläkään näyttänyt, mitä ajattelin melkoisessa aallokossa ja kaatosateessa. Seuraavan kerran tulemme saareen saksalaisen Fraun kanssa, joten nyt on ainakin juomavedet ja venebensat hankittu.

Illalla istuskelimme saunan hämyssä ja ihmettelimme hyvää oloamme, jota on jatkunut nyt jo puoli vuotta! Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää tuon ihmeellisen miehen kanssa! Miten yhteiselo voikin olla niin luontevaa ja tuttua ja helppoa ja hauskaa!

Aamuyöstä herättiin palohälyttimen ulinaan. Keittiön hälyttimestä oli patteri loppumaisillaan, Mies irrotti sen ja jatkettiin unia sateen ropistessa romanttisesti kattoon.