Moi mimmit ja yhteiskiitos kaikille kuulumisista! Me tulimme eilen kaupunkiin, kun olimme luvanneet ottaa Naapurinmiehen 9-vuotiaan yökylään. Sitä ennen vietimme hauskat kolme päivää hänen saaressaan Saksan Fraun kanssa.
Frau on suhteellisen hyvässä kunnossa, luusyövän kivut pysyvät lääkityksellä kurissa ja vain portaissa ja esim. veneeseen nousussa hän tarvitsi vahvan mieheni tukea. Hän palaa tiistaina Saksaan ja sitten taas koko kroppa kuvataan. En voi kuin ihailla hänen mielenvoimaansa, hän ei sure kohtaloaan, vaan iloitsee, ellei syöpä leviä sisäelimiin.

Olimme tilanneet kalastajalta rapuja etukäteen, keitimme ne yhdessä. Sää suosi torstaina, herkuttelimme auringonlämmössä terassilla laineiden liplatellessa. Spotifysta löytyi "Helan gårit" ja muut aiheelliset laulut, joita hoilasimme täyttä kurkkua. Ja juhlat olivat kai onnistuneet, koskapa minulta lohkesi hammas ja Fraulta hävisi tekohampaat? Hän nimittäin putsasi hampaitaan niin tarmokkaasti terassilla yömyöhään, että alaleuan tekarit olivat tippuneet Fraun sitä huomaamatta. Aamulla ihmetteli, ja etsintöjen jälkeen löytyivät terassin alta!

Frau nukkui minun kotonani, minä naapurissa ja 9-vuotias naapurin vierashuoneessa. Tämä nuorimieshän on hieman ihastunut minuun, eilisen illan hän vaati istua ihan minun lähelläni ja tänä aamuna halusi saattaa minut omaan kotiini. Siis sen vaarallisen kolmen metrin matkan. Frau veti meikit naamaan, kampasi tulipunaisen tukkansa irokeesiksi ja häipyi kaupungille. Haluaa vaeltaa kirjakaupassa yksikseen. Me menemme perässä, kunhan lapsi on palautettu vanhemmilleen.

Huomenna menemme kulttuurikapakka Eliteen syömään, tapaamme ystäviämme, joilla on myös Espanjassa koti. Ja maanantain vietämme Tallinnassa, jossa Frau ei ole vielä koskaan ollutkaan. Tiistaiksi sain hammaslääkärin paikkaamaan hampaani.

Kanavamatkailua osa VII
Muistinkin väärin, meillä oli auto vielä kokonaisen päivän ja niinpä hoitelimme asioita kaupungissa ja vähän ulkopuolellakin. Illalla sitten veimme tuon vanhan pariskunnan maaseudulle pubiin illalliselle kiitoksena tonttinsa käyttämisestä parkkipaikkanamme Olikin hauska ilta ja vielä piipahdimme heidän kotonaan yömyssyillä ennen nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna siis palautimme auton ja lähdimme ajamaan veneellä Banburyn keskustaan. Saimme hyvän parkkipaikan ihan ostoskeskuksen vierestä ja kävelymatkan päästä asemalta.
Nuorempi tyttäreni tuli puolilta päivin junalla ja olimme häntä vastassa.
Päivä kulutettiin Banburyä tyttärelle esitellessä ja ruokavarastojen täydentämisessä.
Illalliselle menimme Reinedeer-pubiin, joka on tyypillinen vanha ja viihtyisä rakennus. Lisäksi pubin takaosassa on mielenkiintoinen huone, joka on säilytetty sisällissodan aikaisessa kunnossa. Ehkä kuitenkin hieman kiillotettuna

Seuraavana aamuna (sunnuntai) alkoi matkamme kohti Oxfordia, jonne oli tarkoitus saapua keskiviikkona iltapäivällä. Ensin kuitenkin englantilainen aamiainen Wetherspoon-pubissa. Sää oli kaunis ja kanava suht hiljainen, joten oli rentoa menoa meillä. Tytär tykkäsi opetella ajamaan venettä ja hän jopa ajoi sulkuihin, jota minä en vielä ole tehnyt.
Saavuimme Lower Hayfordiin iltapuolella ja teimme oman aterian veneessä. Polun päälle oli kaatunut puu ja mies suunnitteli tekevänsä aamuvarhaisella siitä polttopuita. Veneen ohi oli kävellyt kanavaorganisaation mies, jolta kysyttiin lupa moiseen projektiin.

Joten minä ja tytär herättiin sahausääniin aamulla. Puu oli aika pieni, joten ei saalis kovin kummonen ollut työmäärään nähden.
Kohta sitten lähdimme junailemaan (asema oli kävelymatkan päässä) Oxfordiin, jossa vietimme koko päivän. Menimme tyttären toiveiden mukaan ja hän olikin katsonut valmiiksi paljon paikkoja, joissa halusi käydä. Enimmäkseen häntä kiinnosti monet colleget, joita Oxfordissa löytyykin paljon. Pääkohde oli Christ Church college ja sinne me otimmekin kierroksen. Komeita saleja ja pihoja riitti kierrettäväksi. Katedraalissa kävimme myös. Tuolla collegessahan on filmattu Harry Potteria ja tytär tunnistikin monta kohtaa. Ruokasali erityisesti oli komea. Hassua kuvitella, että siellä tosiaan opiskelijat ruokailevat päivittäin.

Tyttärellä oli toiveissa myös afternoon tea ja niinpä hänen kanssaan mentiin kahdestaan Thames-joen rannalla olevaan ravintola Follyyn. Olipas herkullista: teetä kahdelle ja kolmikerros tarjotin voileipineen ja pikku leivoksineen. Siinäpä olikin meidän lounas. Kävelimme vielä ympäri isoa sisätoria, jossa oli jos minkä sortin putiikkia. Pikku ostoksiakin tehtiin.
Illallinen syötiin japanilaisessa ravintolassa, jonka tytär oli etukäteen myös katsonut. Junalla sitten takasin veneelle.

Aikaisin aamulla jatkettiin veneilyä. Kanava menee läpi maalaismaiseman. Viljapellot olivat jo keltaisia ja osittain puitukin. Lehmiä ja lampaita oli laitumilla. Pysähdyttiin matkalla lounasajaksi ja keittelimme nopeasti keiton. Seuraava yöpymispaikkamme oli Thrupp. Siellä olisi ollut Annie's tearoom, mutta valitettavasti se oli jo kiinni. Tosin kaipasimme jo ruokaa, joten ei muuta kuin kanavan varrella olevaan The Boat Inn pubiin.

Keskiviikko aamu valkeni lämpimänä. Päivät senkun kuumenivat ja aurinkorasvaa kului kun venettä kuitenkin ajetaan ulkosalla. Saavuimme hyvissä ajoin, noin klo 15 Oxfordiin ja kohta lähdimmekin tyttären kanssa ostoksille Westgate ostoskeskukseen, jonka senkin tytär oli katsonut valmiiksi. Hän teki vähän vaateostoksia kun elokuun alussa siirtyy uuteen työpaikkaan
Illalla kello 18 menimme Christ Church katedraaliin kuuntelemaan iltasoittoa, evening song. Se on pienimuotoinen messu, jossa musiikilla on iso osuus. Se olikin oikein vaikuttavaa ja lopussa oli mahtava urkusoolo.

Kävelimme seuraavaksi Lincoln collegen kellotornille, jossa pääsimme seuraamaan kellonsoittoa. Mieskin sai taas osallistua hänelle mieluisaan harrastukseen. Ilta oli jo hämärtynyt kun menimme Slug&Lettuceen illalliselle ja sitten veneelle nukkumaan.

Torstai oli tyttären viimeinen päivä Oxfordissa ja sen aloitimme kiipeämällä St Mary's churchin kellotorniin maisemia katsomaan. Ja mikäs oli katsellessa, taivas oli pilvetön ja maisemia näkyi kauas joka suuntaan. Sieltä sitten bongasimme paikkoja, joissa olimme käyneet.
Päivä oli todella kuuma, myöhemmin kuulin, että kuumin päivä mittaushistoriassa. Oxfordissa 37C! Reippaina kuitenkin tyttären kanssa tehtiin pitkä kävely Kasvitieteellisessä puutarhassa ja sitten pitkin Cherwell-jokea Thames-joelle ja sen vartta takaisin kaupunkiin. Juomaa kului ja hiki virtasi. Tyttären juna lähti kolmelta joten sitä ennen lounaalle pubiin ja sitten veneelle "virkistäytymään". Valitettavasti veneessä ei ole ilmastointia
Lähdimme miehen kanssa junalla ihan Heathrowiin asti saattelemaan tytärtä, vaikka kyllä hän kokeneena matkailijana olisi sinne itsekin selvinnyt. Minusta vaan oli hauskaa mennä vilkuttamaan
Junamatka oli lämmin ja metromatka lentoasemalle vieläkin lämpimämpi, väkeä oli nimittäin metrossa ihan liikaa. Jouduimme seisomaan melkein kooko matkan.

Palasimme miehen kanssa sitten illalla veneelle ja kuulimme myöhemmin, että tyttären kone oli ainakin tunnin myöhässä ukkosen takia.
Me kuitenkin menimme nukkumaan nihkeinä kuumuudesta ja henkisesti aloimme valmistautua viikon Thames-joen matkalle.

Ja jos jotakuta vielä kiinnostaa kuvatkin, voi yksityisviestillä pyytää linkkiä

Jatkuu....

Kivikasa. Punariisin teho perustuu siinä olevaan statiiniin eli lääkettä sekin on, mutta sitä määrää ei kukaan kontrolloi mitenkään. Statiinia parempi on etzetimibi, jos sivuvaikutuksia haluaa välttää. Tänään nielaisin Atorvastatiinia ja ezetimibiä kumpaakin 10mg. Punariisissä on hometta tai hiivaa, josta tulee sitä väriä ja statiinia. En niele homeita ja hiivoja ihan innolla. Tabletti on tutkittu ja kytätty juttu. En usko, että punariisi kovin haitallista on, mutta itse en syö. En yhtään.

Kiitos vinkistä Koshkoi. Minäkin lopetan tuon punariisin kunhan oon tuon kuurin loppuun kokeillut. Kohta on kolmen kuukauden satsi syöty. Sitten verikoe ja lääkkeet, jos ei mitään ole tapahtunut.

(pitkähkö päivitys mutta hypätkää tarvittaessa yli)

Tere,
ja tervitusi Tallinnast
jossa vietimme Ukkokullan kanssa pidennetyn viikonlopun. Tai no itse asiassa perjantai meni merellä, sillä UK joka kuuluu kaikenlaisiin kiintoisiin yhdistyksiin, oli varannut meille höyrylaivamatkan.

Satamajäänsärkijä Turso on ainoa Suomeen palanneista yli sadasta sotakorvauslaivasta; ne luovutettiin Neuvostoliittoon 1944–1952. Turso ostettiin takaisin 2004 ja kaupan rahoitti pääasiassa Sanoma Oy:n pääomistaja Aatos Erkko. Yksityinen yhdistys kunnosti aluksen (se on entisöity tosi hienosti) ja nyt sillä tehdään vapaaehtoisen miehistön voimin lyhempiä ja pitempiä risteilyjä.

Tällä matkalla oli mukana kolmisenkymmentä ihmistä. Valtaosa ns. kypsissä kymmenissä, mutta mukana myös pari lapsiperhettä. Niistä toinen voi koko perheen voimin tosi huonosti, sillä keli oli ns. kuoppainen. Vastatuuli, iso aallokko joka laimeni vasta kun oltiin ihan Tallinnan edustalla, Naissaaren suojassa. Eteneminen oli siis tavallistakin hitaampaa.

Välillä satoikin, ja kun Tallinnan merimuseon laituriin ei saatu heti takseja, oltiin ihan likomärkiä kun saavuttiin hotelliin. Oli hyvä, ettei suunniteltu mitään konserttia tms iltaohjelmaa; laivalla oli saatu ruokaa (tosin vasta sitten kun suurin merimyräkkä oli ohi ja soppa alkoi pysyä lautasella).

Kuulostaako kidutukselta? Ei meistä: istuttiin takakannella tuulitakkeihin kietoutuneina ja seurailtiin meriliikennettä. Se on melko vilkasta, ja yksi hyljekin vilahti aluksen taka-aalloissa.

Lauantaina käveltiin kymmenkunta kilometriä: Balti jaama turg jossa tarjolla kaikki Itämeren kalat plus eksoottiset tuontieläimet, virolaisten maatilojen liha-, kasvis- ja juustoantimet ja ihan käsittämätön määrä käsitöitä ja vaatetavaraa. Virossahan on edelleen voimissaan tuo ilmeisesti idän suunnalta omaksuttu tapa myydä vaatteita toreilla ja halleissa. Ostettiin omppuja, mentiin museoon jos toiseenkin, syötiin hyvin ja paljon, kuunneltiin illan ratoksi laulajaa joka kitaransa säestyksellä veti vanhankaupungin kujasella meidän ikkunan alla ainakin kuusi kertaa Tumma on yö, ja välissä muutaman muun venäläisen romanssin. Onneksi sentään kutakuinkin nuotilleen.

Sunnuntain taidepläjäys sisälsi taidemuseo Kumun jossa on toki käyty muutaman kerran aiemminkin, mutta joko virolaisten ystävien opastuksella tai sitten vilkaisemassa vaihtuvat näyttelyt. Nyt saatiin ihan rauhassa katsella miten Viron taide seuraili 1940-lukuun asti eurooppalaisia trendejä, mutta omaksui sitten stalinistisen impressionismin. Tässä tyylisuunnassa taivas on sininen, silmänkantamattomat viljapellot kullankeltaisia ja reippaat kolhoosityöläiset ahertavat laulaen. (No juu, mua on kyllä huvittanut aina suunnattomasti se, miten näppärästi virolaiset taiteilijat onnistuivat ujuttamaan piilokuvia ja salattuja merkityksiä kuviinsa. Niitäkin Kumussa näkee paljon.)

Kadriorgin palatsi on nähtävyys jo sinänsä, mutta ollakseen pikkuruinen tasavalta, on Viro kyennyt kokoamaan ulkomaisen taiteen museoonsa kaikenlaista kuuluisaa. Ihan Pieter Brueghelista ja Lucas Cranachista (jonka näyttely tulossa syyskuussa Sinebrychoffille Helsinkiin) alkaen. No selitys on tietysti nämä ns. vieraat vallanpitäjät: samalla kun Venäjän tsaari rakennutti rakkaalle vaimolleen kesäpalatsin, hän hankki muutaman taulun Kadriorgin stukkokoristeisille seinille. Eivätkä Baltian paronitkaan, jotka omistivat Viron lukuisat, nyt jo osaksi raunioituneet kartanot, ihan pennittömiä heppuja olleet.

Kiinnostavaa on myös, miten Telliskiven entisestä teollisuusalueesta on muodostunut uuden kaupunkikulttuurin keskus. Vetonaulana tietysti muhkea valokuvamuseo, Tukholman Fotografiskan filiaali, mutta aukiot täynnä terasseja ja terassit täynnä hipsterinnäköistä nuorta ja vähän vanhempaakin porukkaa. Kiva olisi ollut jäädä sinne istuskelemaan kun oli lämmintä ja aurinkoista, mutta viimeiselle iltalaivalle piti ehtiä.

Ai että ehdittiinkö shoppailla? Ihan hivenen. Tallinnassahan on nykyisin kaikkien mahdollisten vaatemerkkien myymälät, joko itsellisinä vanhankaupungin kujilla tai tavaratalo Kaubamajassa. Tai sitten ostoskeskuksissa, joita nousee vuosittain uusia eri puolille kaupunkia. Tarkistin lemmikkimerkkieni Gerry Weberin ja Betty Barclayn valikoimat, mutta jätin viidennen punaisen palaverijakun ostamatta.

Nyt sitten vain odotellaan IL:n johtaman matkailijaryhmän kertomusta omasta reissustaan!

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!

PS. Eilenkin tuli tehtyä kympin lenkki. Plus tietysti taidemuseomaleksinnat. Tänään taidan vain istuskella työpöydän ääressä, ettei tule ylikuntoa

Ei istunut Tiinuliinu pelkästään koneensa ääressä, vaan tavattiin kaupungilla mun hammaslääkärin jälkeen. Lohjennut paikka korjattiin väliaikaisesti, että pärjään Espanjassa, mutta lokakuussa hampaan tilalle tehdään keramiikkakruunu. Nyt oli puudutusta niin paljon, että imin vain pillillä smoothieta, kun mitään ei saanut pariin tuntiin pureskella. Sain Tiinuliinulta kolmannen osan Elena Ferranten kirjasarjaan ja nyt polttelee, pitäisi päästä lukemaan.

Mun matkakertomus poikkeaa aika lailla Tiinuliinun elämyksistä. Museot maanantaisin kiinni, KGB:n museoon Viru-hotellissa olisimme kovasti halunneet mennä. Tämä oli Fraun ensimmäinen kerta Tallinnassa ja hän ihastui kaupunkiin saman tien. Asiaa ehkä auttoivat lukuisat
virkistyspisteet, joissa nautittiin niin viinejä kuin oluitakin. Vahingossa osuimme hiljaiselle aukiolle pois turistivilinästä ja olutkin oli siellä pari euroa edullisempaa kuin Raatihuoneen lähistöllä.

Fraun kanssa sovittelimme pienessä hattukaupassa myssyjä, hän ostikin yhden, mutta minä jätin kirkkaankeltaisen hatun kauppaan, modistin suosituksista huolimatta. Keramiikkapuodista lähti kaupunkikodin kylppäriin pieni kippo sormuksia varten.

Sunnuntai-itana olimme Elitessä illastamassa ystäväpariskunnan kanssa ja heiltä olimme saaneet suosituksen italialaisesta ravintolasta, Controventosta, jossa nautimme herkullisen lounaan. Minä söin kantarellirisoton, aaah. Kannattaa kiivetä ravintolan yläkertaan, eikä jäädä alas. Kolmen ruokailut runsaine viineineen ja alkudrinkkeineen yhdeksänkymppiä.

Tietenkin istahdimme myös Beer housen terassille maistelemaan erilaisia oluita. Samaan pöytään saimme saksalaisten nuorten seurueen, he olivat risteilyllä ja kiinnostuneina ottivat kartan esiin ja kyselivät, missä on Stockmann ja missä kannattaa Helsingissä kävellä, kun Pietarin jälkeen ovat päivän pääkaupungissamme. Oluet virvoittivat kielemme ja rupateltiin mukava tovi nuorten kanssa.

Frau jaksoi kävellä yhteensä kuusi kilometriä, kun välillä levähdettiin jossakin. Me päätimme Naapurinmiehen kanssa tehdä ihan eri retken, yöpyä pari päivää ja käydä museoissa.

Ja tähän loppuun hieman pusipusia: eilen nostimme kuohuvaa ensimmäisen suudelmamme puolivuotispäivän kunniaksi!

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne ja erilaisista matkakertomuksista. IL vai puoli vuotta ensimmäisestä suukosta Voi, kuinka herttaista.

Lauantai-iltana hautajaisten jälkeen tulimme taas takaisin mökille. Täällä oli satanut perjantaina ja perjantain ja lauantain välisenä yönä oli ukkosmyräkkä osunut kohdalle. Vettä oli riemastuttavat 17 milliä Tiistaina lähdimme toiveikkaina sieneen ja katsastamaan puolukkatilannetta. Valitettavasti sateet toivottaman pitkän kuivan kauden jälkeen ei ole saanut sieniä nousemaan täällä. Muutama kanttarelli löytyi ja hiukan puolukoita.

Pientä puuhastelua ja kauniista säästä nauttimista. Eilen olimme reilun kahden tunnin veneajelulla akkumoottorin voimin. Siippani veti uistinta perässä, mutta ei tullut tärppiä. Verkotkin ovat olleet tyhjiä, joten harvinaisen vähän omavaraisuutta täällä.

Toissapäivänä saimme seurata läheltä joutsenten reviiritaistelua. Pupujusseja ei ole onneksi näkynyt, joten vähäiset salaattiviljelmäni ovat saaneet olla rauhassa. Supi sen sijaan käy usein öiseen aikaan pihallamme. On myös tallentunut riistakameraan. Siippani lainasi yhdeltä naapurilta supiloukkua, joka on viritettynä. Ei kyllä hevin mene ansaan.

Eilen illalla söimme melko myöhään paellaa merellisten herkkujen kera. Tämä oli toinen paellayrityksemme ja onnistui kyllä loistavasti . Ensimmäinen oli broileripainoitteinen ja jäi liian kuivaksi.

Mustikkaposki onko etämiehesi mökin läheisyydessä sieniä? Ehkä meidän pitäisi siirtyä lähemmäs kirkonkylää sienestämään, koska ilmeisesti siellä on kuitenkin satanut enemmän kuin täällä.

Huomenna tulevat hauvavauva, tytär ja vävy käymään . Käsittämätöntä, että sunnuntaina alkaa jo syyskuu. Miten aika voi mennä näin nopeasti.

Sitä ihmetellessä toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille

Kiitos matkakertomuksista

Kiirettä taas pitää kun koulut alkoivat. Kolmella muksulla yhteensä viisi terapiaa viikossa, joten saa autokuskina sahata sinne sun tänne. Lisäksi kaikki koulu-, sossu- sun muut palaverit.

Tänään tulee 3/4 lapsista viikonlopuksi perheineen. Tai ei heillä ole kuin puolisot kahdella ja yhdellä lapsi mutta ei puolisoa, eli siis kuusi henkeä. Eilen teinilikan kanssa käytiin kaupassa illalla ja huh olipa tavaraa.
Lupaili muutama bonuslapsikin poiketa viikonlopun aikana päiväseltään.
Teinilikka lupasi tehdä popia eli porkkanapiirakkaan.

Tänään olisi tutustuminen uuteen työnohjaajan. Toivottavasti kemiat kohtaavat, sitten haemme tyttären ja vilperin asemalta ja sitten onkin kiire kotiin kun koululaiset pääsevät.

Uusimman lapsen kanssa menee vaihtelevasti, on aika levoton. Eskarista jo kahteen kertaan karannut sukkasillaan ulos kun on hermostunut jostain.
Meillä kotona sujuu hieman rauhallisemmin mutta ilmeisesti on jotain adhd tyyppistä.

Eilen siivosin vierastiloja, on reilu 70 neliön kolmio. Pesin ikkunat, pyyhin pölyt ja imuroin oikein kunnolla, en vaan jaksanut pestä lattioita.
Milloinkohan saisi loput ikkunat pestyä. Olisi 20 isoa ikkuna. Niin tai niistä 14 on oikeasti neljä ikkunaa per aukko. Eli avattavia ikkunoita on siis paljon, siksi niiden pesu on meillä retuperällä ja pakko alkaa kun ei enää läpi näy kuten nyt.

Puolen tunnin päästä lähtö, olen yöpuvussa ja aamiainenkin syömättä.

Mukavaa viikonloppua.

Heipsan!

Meiltä ei lopu tyrnit eikä luumut puusta, vaikka kuinka poimittais! En oikein ilkeis jättää keräämättäkään.
Nyt on luumuhilloa ja tyrnihyytelöä yli omien tarpeitten ja suurin osa vielä puussa.
Tosi monta ämpärillistä kerätty luumujakin, ja viety kavereillekin vaikka kuinka paljon, mutta mitään ehtymisen merkkejä ei näy.

Tyrnejä ei huoli kukaan. Viimevuonna laitoin ilmoituksia että saa tulla poimimaan kuka haluaa. Kukaan ei halunnut. Yleensä olen yli kolmekymmentä litraa poiminut. Nyt en oo laskenut.

Tehtiin työnjako, isäntä keräilee luumuja ja siivoaa kivet niistä ja minä sitten keittelen hälle hilloja. Itse en makeaa syö enään. Luumutkin alkoi nostaan sokruja.
Minä nypin tyrnejä ja keittelen hyytelöä. Pakkaset on täynnä, joten pitää kotona laittaa vielä yksi pakastin päälle.

Me ja meidän hyötypuutarha. Joskus se tuntui niin kivalta. Nyt kun koivet kipeinä, niin ei jaksa innostaa.

Koitetaan nyt kuitenkin saada luumut ja tyrnit pois ennenkuin tilhet saapuu.
Meillä koko rantaviiva punaisenaan pihlajanmarjoja ja tilhet kyllä muistaa sen.

Sori, nyt tuli tällainen päivitys tää on meen syksyä.

Ai niin, en muista kerroinko että miniä lähti avustustyöntekijäksi. Pari kuukautta reissussa tuolla sodan keskellä. Käydään vähän poitsua kaitsemassa viikolla kun isänsä tekee välillä pitkää päivää.

Harrastuksetkin painaa päälle. Kalligrafia alkaa syyskuun puolessa välissä ja isännän soitot.
En oo yhtään kirjoitellut koko kesänä. Mahtaa olla kankea käsi

Keittelen pikku hyytelöannoksen vielä.

Piti jotain kommentoida jollekin, mutta unohdin.

Mukavaa viikonloppua.

Hei Ihanaiset,
hih, mukavia juttuja täällä taas, etenkin Karmale paran luumupuu nauratti. En voinut mielikuvalleni mitään, luumupuu on ihan hiljaa kun Karmale tai miehensä kerää luumuja mutta ans'olla kun selkänsä kääntävät niin luumupuu pullauttaa oksansa täyteen uusia luumuja . Ymmärrän kyllä tuskan, kun ravitsevaa, hyvää ruokaa pitää heittää kompostiin.

Minä olen hihkunut riemusta luonnon antimien kanssa. Koskaan, ei siis ikinä, ole minun eteeni tullut näin paljon herkkutatteja kuin tänä vuonna. Suurin osa löydöksistä oli kylläkin taas naapurin puolella mutta, kun heitä ei ole näkynyt mökillään koko kesänä päätin kerätä saaliin vaikka koko ajan oli pelko puserossa, että varmaan tulevat juuri nyt käymään, kun tulen syli täynnä tatteja heidän vajan nurkalta . Osa tateista oli jo parhaat päivänsä nähneet, ukkoetanat syöneet jalat ja kärpäset munineet lakit jälkikasvuaan täyteen mutta sain minäkin aimo annoksen itselleni isäntä ei hölmöyttään niihin koske . Kanttarelleja ei ole löydetty juuri yhtään, mökin tontilta nekin vähät sienet joita joskus oli katosivat saman tien kun isäntäpuut kaadettiin jopa mustat torvisienet ottivat nokkaansa, kun niiden kodin yli metsäkoneellä jyrättiin.

Tiinuliinun pulleita ahvensaaliita olen vesi kielellä lueskellut, meidän katiskoihin ei ole eksynyt tänä kesänä sintin sinttiä. Ei niitä veteenkään ole kamalan usein saatu .

Pitää mennäottamaan mustikkapiirakka ( ostomarjat) uunista. Hyvää viikonloppua Ihanaiset !