Kiitos Kivikasa jatkokertomuksesta. En oo koskaan käynyt paikoissa missä te olitte, mutta niin tutun tuntuisesti matkasin mukana
Omaan erinomaisen mielikuvituksen
Kauhean hienoa kun pääsee kaikkiin paikkoihin ilman että itse laittaa tikkua ristiin Makaa vaan sängyllä seljällään ja nauttii matkasta

Meillä on aivan hirveä luumushow, mikä ei näköjään pääty ikinä.
Siniset saatiin tänään pois puusta. Punaiset vielä kypsyy. Kolmisen litraa noukin tänäänkin. Ja vielä on paljon jäljellä.

Olen jo pakastanut kokonaisina. Käytetään sitten talvella johonkin. Nyt kolme pakastinta ja ovat täynnä. Huomenna teen isännälle luumuleivonnaisia.

Vointeja

Hei Ihanaiset,
Tänään ei voi säällä kehuskella, toista se oli eilen. Oltiin kolme tuntia metsässä, isäntä poimi ämpärillisen puolukoita ja minä pari litraa . Löysin syksyn ensimmäiset suppikset, katsoin ensin, että onpas siinä kamalasti suppiksen näköisiä sieniä ennenkuin tajusin, että niitähän ne ovatkin . Niitä oli tuhottomasti, kun tarkemmin katsoin, vielä keskenkasvuisia mutta koriinkin sain niitä kelvollisen määrän. Aivokapasiteetti oli lujilla, kun piti skannata metsänpohjasta mahdolliset tatit ( toukkasia), kantarellit joita löytyi harvakseltaan, niitäkin on vielä tulossa ja suppikset. Kaikenlaisia sieniä oli kyllä paljon mutta kun en tunne niitä. Pitäisi ostaa uusi sienikirja nykyinen on vuodelta -73 ja tiedot paikoin vanhoja.

Illalla istuin saunan kuistin rappusilla sieniä pilkkomassa, järvi oli peilityyni ja sitten joutsenperhe lensi täysin äänettömästi pintaa hipoen ohi. Uskomattoman kaunis näky, kun joutsenet vielä kuvastuivat järven pinnasta, taivaanranta oli ruusunpunainen samoin osa vedestä. Minä huokailin ihastuksesta, voi, kun siitä hetkestä olisi saanut valokuvan.

Isäntä virittelee imuriin marjojen roskaerotinta, pitää mennä souviin mukaan, sienet on jo paistettu ja vähän maistettukin . Jatkan turinoita hetken päästä.

Kiitos vinkistä IL. Pitäisikin tulostaa, koska minä yleensä ainakin menen sekaisin missä milloinkin oltiin. Nyt olisi dokumenttia valmiina

Kiitos Karmale, onpa hauskaa, jos pystyt eläytymään reissuun pelkästään meikäläisen tarinoinnin perusteella. No, ovathan ne kuvatkin tietty vähän avuksi

Tänään ei mitään erikoista. Kotona vähän puuhastelua. Illalla sitten kokoonnutaan ystävän luo saunailtaan ihan tyttöjen kesken. Se on vähän niinku jokasyksyinen perinne. TIEDÄN, että illasta tulee hauska.

Piti sen verran "leuhkia", että tänään kävimme lunastamassa kahdet varatut teatteriliput ja ostimme vielä kahden näytöksen liput. Nyt on koko syksy niin tupaten täynnä, että Työväenteatterin uusi musikaali Poikabändi pitää jättää kevätkaudelle. Olisimme senkin jo ostaneet, mutta Työviksen kevätkauden lippuja ei vielä Aplodin myymälästä saanut emmekä viitsineet kävellä Työvikseen, vaan ehtiipä ne myöhemminkin. Laskin kaikki ostetut liput yhteen ja summa tekee 1025 euroa Hetken itseäkin hirvitti, mutta harvoin ohjelmistossa on näin paljon kiinnostavaa ja jäihän meiltä tämän vuoden kevätkausi lähes puhtaaksi Meirämmiähen lonkkaleikkauksen takia.

Tämän päiväinen jumppatunti oli peruutettu , joten piti tyytyä pieneen kaupunkikävelyyn. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa pitkästä aikaa ja sen jälkeen piipahdimme Kauppahallista Nygrenin kalakaupasta palan auralohipateeta. Ellen sitä ole vielä täällä kehunut, niin nyt kehun ja suosittelen kaikille, jotka ovat tilaisuudessa Tampereen Kauppahallissa käydä!

Tuo IL:n ehdotus matkakertomusten tulostamisesta on hyvä idea. Minä olen omiani taltioinut vain tietsikalle enkä läheskään kaikkia. Tärkeimmät kuitenkin.

Nyt alkaa näyttää ja tuntuakin jo aika syksyiseltä. Tänään hieman sateli ja tuuli oli aika voimakas. Taisivat ennustaakin melko epävakaista. No, syksy on syksy, joten ei kannata valittaa.

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille

Koko yön on salamoinut ja jyrissyt. Rankkasade jatkuu edelleen, viereisen rinteen taloja ei näy harmauden takaa ja Mies ihmetteli, ovatkohan ne kaikki hävinneet? Costa Blancan uutiset kertoi, että vettä on tullut neliömetrille 20 litraa ja myrskyn takia Alicantessa on määrätty kaikki terassikalusteet siirrettäväksi sisätiloihin. Meillä on kirjoja, ruokaa ja boox-tv, joten ei ole tarvetta lähteä ajamaan vuorenrinteille, jossa ihan takuulla on kivenmurikoita tiellä ja yleensä aina pahimmissa mutkissa.

Naapurinmiestä poltteli eilen ajatus ruokakaupoista sen verran, että ajoimme Benidormin lähellä olevaan ostoskeskukseen. Tiinuliinun ja mun lempikaupasta löysin tummansuklaanruskean toppatakin ja hetken päästä toisesta kaupasta mustan kevytyntuvatakin. Mies osti samanlaisen ja päätimme suihkia sauvakävelyillä kotimaassa pukeutuneina samanlaisiin takkeihin. Auts, en olisi ikinä itsestäni uskonut! Kodintarvikeliikkeestä löytyi kaikkea hauskaa mökeille.

Välillä käytiin syömässä, koska minun piti valmistautua varsinaiseen koitokseen. Olin luvannut pysyä rauhallisena Carrefourissa kaksi tuntia, mutta kaksi ja puoli siinä hujahti, ennen kuin mies malttoi puodista poistua. Saattaa olla, että jokunen tuote jäi kääntelemättä, mutta hyvin olisivat voineet maksaakin hänelle inventaariosta. Carressa on melkoinen viiniosasto ja huolellisen tarkastelun jälkeen kärry täyttyi aika monesta pullosta.

Kaikkinensa ostosreissuun meni kahdeksan tuntia. Minä olin jokseenkin rättipoikki, mutta mies mutisi jotain uusintamatkasta, kun muutamat tuotteet jäivät vaivaamaan.

Illalla loioimme sylikkäin ja tunsin, että nyt hän aikoo sanoa jotain. Valmistauduin kuuntelemaan jotain ihanaa ja herkkää, ja ehkä tämä miehen mielestä sitä olikin: "Voi että se tuoremakkaraosasto ja kaikki ne leikkeleet oli upeita!"

Vaan aatteleppa IL - jos sinua ei Miehen elämässä olisi, ei hän kaiketi olisi sinne tuoremakkaraosastollekaan päässyt

Stadissakin on sumuista ja sateista; en viitsinyt lähteä sienimetsäänkään vaikka saan miltei syyhyn kun katselen FB:ssä sienihullujen kavereiden kuvia saaliistaan. Jossain päin pk-seutua on vettä tullut puoli metriä heti kerralla.

Täytynee uhmata luonnonvoimia; mulla on tänään isoäiti-iltapäivä ja teinit ovat tilanneet lohisoppaa ja pannukakkua.

torstaina, 12. syyskuuta 2019 klo 11:54 Iloinen leski kirjoitti::
Illalla loioimme sylikkäin ja tunsin, että nyt hän aikoo sanoa jotain. Valmistauduin kuuntelemaan jotain ihanaa ja herkkää, ja ehkä tämä miehen mielestä sitä olikin: "Voi että se tuoremakkaraosasto ja kaikki ne leikkeleet oli upeita!"

IL ihana mies sinulla, nauroin vedet silmissä, kiitos!

Kivikasa, Karmale sanoi tosi hyvin sinun matkaraporteistasi, olen täysin samaa mieltä. Täältä saa niin hyviä vinkkejä milloin mihinkin nähtävyyden, näyttelyyn, teatteri esitykseen, ravintolaan ym. Jännityksellä odotan IL:n katsastus reissua.

Olen ihan unohtanut kertoa Andrea Bocellin konsertista, minä olen sotkenut Bocellin johonkin toiseen suklaasilmään ja olin ihan järkyttynyt, kun tajusin taiteilijan olevan sokea. Laulamiseenhan se ei mitenkään vaikuttanut. Meidät vietiin konserttipaikalle hyvissä ajoin ja ehdin ihmetellä lavalla olevien soittimien määrää ja kauhistella mielessäni mitä sellaisen joukon roudaaminen pitkin maailmaa maksaa mutta kyseessä olikin Viron/Tallinnan klassinen orkesteri, mahtoiko sata soittajaa riittää, sekakuorossakin oli pikaisen laskemisen mukaan n. 50 laulajaa. Parasta konsertissa oli, kun orkka ja kuoro esiintyivät ilman solisteja vaikka ei heistäkään mitään moitittavaa ollut. Sää suosi meitä, nähtiin ja kuultiin hyvin.

Serkun kanssa ollaan kamalia kälättäjiä ja niin siinä taas kävi, että missattiin meille suositellut ruokapaikat. Oli tarkoitus käydä syömässä englanlais tyylisissä pubissa ennen konserttia mutta kun käytiin ensin apteekissa ja sitten tajusin, että ohjeet jäivät hotelliin ei lähdetty niitä hakemaan kun muistin, että paikka on lähellä Viru hotellia jonkin maantien varrella. Pöh, hotellin lähellä onkin kaksi maantietä ja tietenkin lähdettiin sille väärälle maantielle. Jossain kohtaa päiviteltiin miten suhteellinen käsite on kävelymatkan päässä hotellilta, mutta jatkettiin tyynesti matkaa.
Siinä vaiheessa, kun tultiin Kadriorgin kaupunginosan laidalle niin tajuttiin että vikapaikassa ollaan, mutta mitä välii, etsittiin sitten sieltä ruokapaikka, soma puutalo jossa oli hostelli ja sen terassi. Vatsat tulivat täyteen eikä maksanut paljon. Toisena päivänä tankattiin hotellin aamupalalla niin hyvin ettei vanhassa kaupungissa kierrellessä muuta kaivattu kuin vähän virvokkeita . Ravintolat testataan seuraavalla kerralla.

Serkun kotimatkaan tuli Putinin vierailun takia mutkia matkaan, kun laiva joutui lillumaan Suomenlinnan edustalla n. 40 minuuttia, että pressat pääsivät turvallisesti alta pois. Onnistui se kotimatka sitten serkultakin.

Ystävättären kanssa käytiin Ateneumissa katsomassa Hiljainen kauneus näyttely josta tykättiin ja isännän kanssa koluttiin Erottaja 2:ssa oleva renesanssipalatsi jonne nyt pääsi sisälle, kun siellä on Helsinki Design Week päänäyttely. Rakennuksestahan kohistiin viime vuonna, kun se myytiin jollekin ulkomaiselle sijoitusyhtiölle. Hesarissa oli juttu rakennuksesta ja kuvia komeista kakluuneista, kattomaalauksista ja komeasta sisäänkäynnistä. Päätin, että tonne on päästävä jos vain suinkin mahdollista ja onnistuuhan se, kaupanpäälle vielä nykysuunnittelijoiden tuotoksia joita ei muuten oltaisi menty katsomaan. Oikein onnistunut retki.

Nyt pitää lepuuttaa kättä, otti nokkiinsa eilisestä puolukka souvista. Rannekipu yltyi yöllä niin tuskalliseksi, että jouduin ottamaan kolme neljäsatasta Buranaa ennen kuin sain nukuttua, moista annosta kipulääkettä en ole onneksi tarvinnut naismuistiin. Nyt on kämmenselkä turvoksissa, ei ole rypyn ryppyjä eikä rystysiä erota. Mulla on kotitöistä ja heinien repimisestä vapaa päivä .

Voikaa hyvin!

Kiitos kirjoittajille matkakertomuksista ja kulttuurikokemuksista.
IL:n matkasta taisi tulla extremeä. Olen huolissani seuranut myrsky- ja sadeuutisia Espanjan itäranikolta. Onneksi et ole yksin vaan saat apua ja seuraa naapurinmiehestä. Uutisissa tilanne siellä näyttää tosi hurjalta.

Nyt pääsin viimein läppärin ääreen ja voin päivittää viime aikojen tapahtumia kun puhelimellä ei onnistunut sitten millään alkuviikolla.

Ollaan kuljettu etämiehen kanssa edes takaisin kahden maakunnan välillä.
Etämies oli viikko sitten luonani muutamia päiviä ja joutui viime perjantaina todistamaan minun raakaa puoltani. Jouduin antamaan kuolemantuomion loukkaantuneelle lampaalle jonka naapuri kävi ampumassa ja minä jouduin suolistamaan sen, kun ei muitakaan tekijöitä ollut siihen hätään käytettävissä. Saatiin sentään lihat pelastettua ihmisravinnoksi.
Sitten sain viikonlopun kuunnella teurastaksi nimittelyä.

Olen myös tehnyt kevyempiä hommia auttamalla jälkikasvua luumujen poiminnassa ja jalostamisessa. Niistä on syntynyt mehua, erilaisia hilloja, chutneytä ja varmaan vielä jotain muutakin. Tietysti omaan suuhun on mennyt melkoinen määrä luumuja, pitäähän niitä maistella että tietää ovatko käyttökelpoisia.

Ehdittiin me käydä tanssimassakin sunnuntaina, ja maanantaina ajeltiin peräkanaa kumpikin omalla autollamme savoon. Ehdimme sateiden välissä mökkeilemäänkin. Löysin mökin lähistöltä kanttarelleja joista osan laitoin etämiehen pakkaseen ja illalla saunan jälkeen loput paistettiin ulkokeittiössä tiistain auringossa ja nautittiin muiden herkkujen kanssa.
Keskiviikkona saimme verkosta neljä ahventa ja katiskaan oli uinut hyvän kokoinen hauki. Omegat tuli taas turvattua vähäksi aikaa.

Eilen palasin kotiin syksyn liikutaharrastusten pariin. Osallistuin kahteen musiikkijumppaan peräjälkeen, viimeisen tunnin loppupuolella meinasi iskeä väsy, mutta vedin sisulla loppuun asti. Ilta menikin paperihommissa ja telkkaria tuijotellen.
Eilen tein ruoaksi kaalilaatikkoa ja huomasin harmikseni että puolukkahilloa eikä survostakaan ollut jäljellä yhtään.
Lähdin tänään etsimään lisuketta kaalilaatikkoon ja löysin elämäni puolukkapaikan. En ole ikinä nähnyt niin isoja puolukkaterttuja, mutta laatu oli tosi kirjavaa. Pientä, isoa, raakaa ja ylikypsää oli jopa samassa tertussa. Poimin noin 15 litraa eli astiat täyteen. Ahneus iski joten viikonloppuna taytyy suunnistaa uudelleen metsään.
Täällä kotimetsissä ei ole lainkaan sieniä tänä vuonna, eipä täällä ole paljon satanutkaan.

Viikonloppuna on jälleen kaksi liikutatuntia peräkkäin, silloin mennään bailan ja laviksen tahtiin.

Hyvää viikonloppua.

Mustikkaposki, pitäisikö sun vaihtaa nimimerkkisi Teurastajaksi! Ei olisi onnistunut minulta se lampaan suolistus.

Kyllä me olemme ihan turvassa, vaikka ympärillä myrskyää kolmatta päivää. Tällä hetkellä ei sada ja äsken katselimme terassilla sellaista taivaan näytelmää, mitä en ole ikinä nähnyt: täysikuu loi siltaa Välimereen, kuun ympärillä taivas säkenöi valtavista salamoista, joita välkähteli noin joka sekunti. Tuuli on niin kova, että silmälaseja en tohdi terassilla pitää, ettei tuulenpuuska repäise niitä mennessään.

Allaslelumme, valtava puhallettu tukaani, lennähti omille teilleen. En löytänyt sitä mistään. Lähdin etsimään talon toiselta puolelta ja tapasin samalla norjalaisen naapurimme ensi kertaa. "Hei minä olen Kaarina, oletko sattunut näkemään mustaa pelikaaniamme, se karkasi johonkin?" Mies tuijotti minua jokseenkin häkeltyneenä ja vastasi, että sinä tulet tyhjästä asunnosta. "Ei, se nyt ole tyhjä, kun minä asun siellä mieheni kanssa."
- kyllä se on asumaton, siinä käy silloin tällöin nuori perhe
- niin käy ja minäkin aina silloin tällöin
- mutta me olemme asuneet tässä neljä vuotta enkä ole nähnyt sinua
- meilläpä on ollut tämä koti jo kohta kymmenen vuotta enkä minäkään ole nähnyt sinua. Mutta kuulin vävyni isältä, että olit valittanut meidän uima-altaan moottorin pitävän liian isoa ääntä.

Tässä vaiheessa aloin olla kiukkuinen, koska mies ei esitellyt itseään ja sitä paitsi hän säilyttää skootteriaan yhteisessä autotallitilassa niin, että se on melkein minun tielläni, vaikka heillä on kahden auton talli. Mies mutisi, että jos näkee pelikaanini lentävän ohi, kertoo. Vasta silloin muistin mainita, että se on allaslelu. Mies tuijotti minua hetken ja pakeni sisälle.

Nyt tiedämme, missä tukaani-pelikaani on. Se oli lennähtänyt uima-altaan yli, aidan yli, alapuolellamme olevan asunnon pihan yli seuraavaan kuiluun, josta sen pää näkyy. Mutta asunto on hollantilaisten, jotka eivät ole täällä ja sinne pihalle vie lukittu portti. Ehdotin Naapurinmiehelle portin yli kiipeämistä, mutta hän ei oikein innostu. Vaan olisinpa halunnut nähdä, kun sellainen traktorinpyörän rengasta suurempi tukaani on lennellyt! En tiedä vielä, miten se saadaan kotiin ja lukituksi allashuoneeseen.

Tänään uskaltauduimme alas kaupungille täydentämään ruoka- ja juomavarastoja, koska viikonlopuksi on ennustettu melkein hirmumyrskyä. Täällähän koulutkin ovat olleet eilen ja tänään suljettuja, osa teistä on tulvien alla ja neljä ihmistä tässä ihan lähistöllä on kuollut autoihinsa tulvien takia. Yksi mies pelastettiin roikkumasta liikennemerkissä. Alicantessa ravintolat on määrätty viemään ulkokalusteet sisälle, koska ne lentelivät ihmisten päälle. Kaikkia kehotetaan pysyttelemään kodeissaan, mikäli vain mahdollista. Tuulen voimakkuus on 28 metriä sekunnissa, hirmumyrskyn raja on 33 metriä. Meidän talomme on vahvaa tekoa, ikkunat kolminkertaiset, mutta silti tuulen ulvonta ja ujellus kuuluu kovana sisällekin.

Sydämeni on raskas ja mieli kovin apea. Frau soitti tänään sairaalasta. Hänellä on todettu luusyövän lisäksi ihosyöpä, pahinta lajia. Se on jalassa ja joku lääkäri oli jo ehdottanut jalan amputointia. Frau on vahvaa tekoa ja oli vaatinut toisenkin onkologin mielipidettä. Frau on tulossa tänne Espanjaan sunnuntaina ja hänen oli tarkoitus olla kaksi kuukautta. Lääkärit olivat luvanneet asioiden järjestelemiseen kolme viikkoa, mutta sitten hänen on palattava, koska hän tarvitsee nopeasti säde- ja solumyrkkyhoitoja, tämä ihosyöpätyyppi saattaa levitä nopeasti sisäelimiin.
Fraulla on vielä talonsa myynnin jäljiltä tavaroita, joista hän ei ole halunnut luopua. Niitä on entisen naapurin autotallissa ja nykyisessä vuokra-asunnossa, josta hän joutuu nyt luopumaan. Sovimme, että siirrämme tavarat meidän autotalliin toistaiseksi. Frau ei tiedä, palaako hän enää koskaan tänne, kun tilanne nyt on mikä on. Onneksi olemme nyt täällä ja voimme auttaa häntä kaikessa.