Kiitos ILhauskoista matkakuulumisista. Kylläpä se aika todella menikin nopeasti.

Myös Kivikasan jokilaivamatkaan saattoi eläytyä. Nuo pienet englantilaiskylät ovat todella viehättäviä. Rakastan kaikkia brittisarjoja erityisesti niiden maisemien takia. Onhan minulla hieman muistoja muualtakin kuin Lontoosta, jota rakastan. Olen käväissyt tuolloin teini-ikäisten lasteni kanssa Brightonissa Lontoosta käsin. Samoin Cambridgessä, jossa olin mieheni mukana kongressissa. Oli upeaa illastaa King's Collegen ruokasalissa pitkien pöytien ääressä. Lisäksi pöytäseuranani oli oikea vanhan ajan gentleman, itsekin King's Collegessa aikoinaan opiskellut.

Useana vuonna olen ollut mieheni kanssa Kenilworthissa lähellä Coventrya The Royal Show -tapahtumassa. Se oli vuosittainen suuri maatalousnäyttely, jossa päivä kului aivan liian nopeasti. Koneista en piitannut, mutta käsityöosastoilla viihdyin ja tein hyviä ostoksia. Elintarvikeosastolla sai maistaa kaikenlaisia brittiherkkuja, ja kaikki kotieläinrodut oli käytävä ihmettelemässä. Näytöksiä ja kilpailuja oli monenlaisia. Satuinpa kerran kohtaamaan prinssi Andrewn turvamiehineen parin metrin päästä. Valitettavasti viimeinen näyttely oli vuonna 2007. Järjestäjä, Royal Agricultural Society of England, katsoi toiminnan tulleen taloudellisesti kannattamattomaksi, joten 170 vuotinen perinne päättyi.

Otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa taas kerran kuntosalilla käynnit kahdesti viikossa. Viimeksi rasitin kai itseäni liikaa. Kotona nukahdin työtuoliin kesken nettisurffailun, ja kun siitä heräsin, minua paleli kauheasti. Tunsin, että flunssa oli iskemässä ja aloitin sinkkikuurin. Lisäksi join pari päivää runsaasti inkivääri-sitruunateetä hunajalla makeutettuna. Onnistuin taas kerran pysäyttämään taudin.

Ehkei kaikki ole vielä kunnossa. Päätäni on särkenyt joka päivä ja niska on kipeä. Eilen oli tosi huono olo ja meinasin jo varata ajan lääkärille täksi päiväksi. Otin nukkumaan mennessäni Burana 600 ja lihasrelaksantin.
Herätessäni olo olikin parempi.

Mies lähti jälleen maalle. Saa nähdä, saako hän tuotua iäkkään sisarensa sieltä pois.

Tänään on Keijulin esiintyminen musiikkiopistolla, jonne aion mennä katsomaan. Hän on ruvennut saamaan viikkorahaa ja se on kovasti kannustanut lasta harjoittelemaan ahkerammin.

Lauantaina käväisin kaupungilla. Rautatieasemalla minua lähestyi romanialaisnainen vauva sylissään. Hän sanoi saavansa maanantaiksi rahaa, mutta viikonlopuksi pitäisi saada vauvalle ruokaa. Vauva hymyili minulle ja tarrasi pikku kätösellään lujasti sormeeni. Enhän voinut olla antamatta vähän rahaa, vaikka tiesin, että todennäköisesti se raha menee jollekin toiselle. Olisi ollut fiksumpaa viedä nainen kauppaan ja antaa hänen ostaa mitä tarvitsee.

Keskuskadulla nuori ulkomaalainen mies soitti kitaraa ja lauloi tosi hyvin Simon et Garfunkelin Sound of silence. Se vetosi minuun niin, että pakko oli laittaa rahaa hänen kitarakoteloonsa.

Kotona mies oli hiukan huvittunut ja sanoi, että voiko minua ollenkaan päästää yksin kaupungille, kun jakelen vähäisiä eläkerahojani joka puolelle.

Kahvikapselit olivat lopussa, joten poikkesin Nespresson myymälään. Myyjän kauhistukseksi kompastuin kynnykseen, mutta onneksi sain säilytettyä tasapainoni. Poistuessani sanoin nauraen myyjälle, että ensi kerralla teen vähemmän näyttävän sisääntulon.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Äläpä huoli, IL, jos niin murheellisesti käy että tomaattihillot eivät mahdu mukaan! Tiedän nimittäin tässä aivan lähistöllä pienen tomaattihillokeittämön, jonka tuotantopäällikkö tuli juuri Lidlistä mukanaan 2 kg isoja kotimaisia tomaatteja (isoja siksi että nopeampi kuoria).

Eihän tämä pääkaupunkiseudulla tuotettu hillo ihan alicantelaisen veroista ole, mutta kyllä sitäkin syö. Tämänkertaiseen versioon on tuotekehitystiimi asiakasraadin toivomuksesta päättänyt lisätä hieman chiliä.

Päivänjatkoja - ja miksei viikonkin!

Selvästi on syksy tullut, kun ensinnäkin tänään oli syyspäiväntasaus ja toiseksi kaikki mökkeilijät niin kotimaassa kuin ulkomaillakin alkavat palailla lämpimien kotiliesien ääreen!

Tiinuliinu, sinulla oli varmasti mielenkiintoinen viikonloppu. Olen joskus miettinyt noita naisten valmiusjoukkojen tilaisuuksia, kun niitä on mainostettu Sotilaskoti-lehdessäkin. Jotenkin vain on jäänyt menemättä, vaikka yksi painavimmista syistä on kuitenkin matka. Tilaisuudethan ovat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla tai sitten jossain toiseen suuntaan kaukana enkä oikein viitsisi reissata. Toisaalta, ehkäpä viitseliäsyyttäkin löytyisi, jos todella olisin kiinnostunut! Taisin saada työaikanani armeijakiintiöni täyteen

Pikseli, minä olen kyllä niin kovasydäminen, että kuljen siekailematta kaikenlaisten kerjäläisten ohitse! Olen minä joskus saattanut antaa roposen jollekin tosi taitavalle katusoittajalle tai soittajaryhmälle (en kuitenkaan eteläamerikkalaisille pan-huilun soittajille!), mutta muuten ei tipu. En myöskään osallistu mihinkään keräyksiin (paitsi veteraaneille), sillä mielestäni maksan sen verran paljon veroja, että loput käytän omiin tarkoituksiini!

Tänään aamulla liukuovikaapin rakentaneen firman työnjohtaja soitti ja kertoi, että nyt korisysteemi olisi tulossa ja miten olemme kotona. Meillä oli tänään kuntosalipäivä, joten ilmoitin varmuudella olevamme kotona klo 15.
No, tulimme kotiin klo 14.40 ja pakkauslaatikot seistä napottivat ulkona oven edessä Mitähän olisi tapahtunut, jos olisimme odottaneet klo 15 ja klo 16 eikä tavaroita olisi kuulunut ja kun olisimme soittaneet ja ihmetelleet, niin olisimme saaneet kuulla, että ne jätettiin oven ulkopuolelle jo ennen kolmea! Täällä on niin rauhallista, että joku olisi hyvinkin voinut ne viedä ilman, että kukaan olisi huomannut. Mielestäni on turha soitella ja kysellä sopivia aikoja, jos kuitenkin tehdään niin kuin huvittaa!

No, teline on koottu ja huomenna aion siirtää vanhoista koreista vaatteet uusiin koreihin, minkä jälkeen pitäisi keksiä, mitä vanhoille telineille tehtäisiin. Ehkä laitan sen myyntiin tori.fi:ssä.

Viime aikoina on ollut hurjan kylmiä öitä. Parina yönä on mennyt nollan alapuolelle ja pihanurmikko on ollut aamulla kauniisti kuurassa. Makuuhuoneen lämpötila on pysytellyt alle 17 asteen ja jos yleensäkin nukun hyvin, niin nyt en ole (ainakaan muistini mukaan) herännyt kertaakaan yön aikana. Toisaalta, ehkä siihen on vaikuttanut myös se, että olen jättänyt useampana iltana iltateen juomatta eli ei ole tarvinnut käydä yöllä vessassa Tänä iltana kuitenkin aion teen juoda ja tehdä paria pientä voileipää, kun söimme sen verran kevyesti, että tuntuu vähän tyhjältä mahassa. Ei ole kivaa mennä nukkumaan vatsa kuristen!

Kauniita syyspäiviä ja mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille

Moi mimmit, tällä kertaa Alteasta viimeinen päivitys, joka sisältää niin riisinkeittoa kuin parkkisakkoja.

Maanantaina vävyn vanhemmat tulivat reppu selässä (tuliaisjuomia) valmistautuneina katkiskasariin. Olin kattanut pöydän nätisti, mies valmisteli ruokaa. Minä päätin auttaa keittämällä riisin. Mies vastusteli, johon minä korskeana, että kai mä nyt riisin osaan keittää. Ei olisi pitänyt kehuskella. Kaadoin nimittäin letkeästä pussista desilitramittaan kattilan yllä. Olisi pitänyt keittää kolme desiä, mutta se pussi valahti, osa meni kattilaan ja osa hellalle, työtasolle ja lattialle. Salaa lisäilin vettä kattilaan, mutta lopputulos oli tahmeaa puuroa. Onneksi se katkarapukasari oli niin hyvää, että riisi meni joten kuten.

Juustotarjotin nautiskeltiin terassilla kynttilöiden loisteessa tähtitaivaan alla. Välillä seurattiin alakaupungin ilotulituksia, joita oli jostain syystä 10 minuutin välein. Juteltiin syntyjä syviä. Joskus aikaisemmin olin ajatellut,että jos jostain joku mies minulle löytyisi, niin miten hän solahtaisi vävyn vanhempien ja minun tiiviiseen kolmen ryhmään. Ihan turha pohdiskelu, meillä on mukavaa neljästään.

Tiistai oli krisityt- maurit viimeinen fiestapäivä ja kaupat edelleen kiinni. Naapurinmiehen teki mieli lisää tomaattihilloa, joten ajettiin läheiseen Calpen kaupunkiin. Kierreltiin ja etsittiin parkkipaikkaa ja kuinka ollakaan, kadun varresta irtosi auto, jonka paikalle tein taskuparkin. Käveltiin rannalle, jossa meri oli täynnä polskuttellijoita. Lempiteekauppani oli kiinni, samoin kuin suuri osa muistakin puodeista, koska Calpessakin juhlittiin jotain. Syötiin hyvät sienirisotot ja käveltiin autolle.

Mitä ihmettä, sakkolappu tuulilasinpyyhkijän alla! Ja omituinen lappu olikin, sakko neljäkymppiä ja alennuksen kanssa kaksikymppiä. Mutta ei mitään tilinumeroa tai tietoa, mihin se maksetaan. Soitin vävylle, joka kertoi saaneensa heinäkuussa samoilta paikoilta sakon, parkkimittari olisi löytynyt ovelasta piilosta pensaan takaa kilometrin päästä. Vävy on lähettänyt viestejä sinne tänne, mutta ei ole saanut tietoa, mihin sakko maksetaan. Sen sijaan sai tiedon, että ellei maksa, nimi menee protestilistalle.

Mentiin jakamaan vävyn vanhempien kanssa tämä uusi ongelma, koska auto on vävyn isän nimissä NIE-numeron takia (pysyvä koti Espanjassa), joten hirveää, protestilistalle pääsy menisi hänen nimiinsä. Vävyn isä kertoi yrittäneensä käydä maksamassa saamansa ylinopeussakot kolmessa eri paikassa siinä onnistumatta. Alteassa pysyvän kodin omaavilla on oma facebook-ryhmä ja olen siinä jäsenenä, kysely sinne. Tuli neuvoja, kaikki erilaisia. Yksi tiesi, että pankkiin voi maksaa,mutta ei kaikkiin pankkeihin. Toinen tiesi, että postiin pitää mennä, siellä tietävät. Kolmas neuvoi jotain muuta. Sakkokäytännöt vaihtelevat maakunnasta toiseen. Alteassa ei saa sakkoja, kunhan auto on jotenkuten parkattu niin, että ohi mahtuu, vaikkapa liikenneympyrän sisäkaistalla. Calpessa jos esim. asuntoauto on parkattu väärin, sakko on sata euroa. Mutta jos asuntovaunun sivulla on tuoli, sakko nousee kahteensataan. Ja kun sitä menee maksamaan, vähennetään puolet.

No, Alteassa oli fiesta ja postit niin kuin pankitkin kiinni. Vävyn vanhemmat lupasivat hoitaa asian tavalla tai toisella, koska me lähdimme eilen aamulla pois. Olivat menneet postiin, josta oli neuvottu Sumaan (= verojen, sakkojen yms. maksupaikka). Saivat vävyn sakon maksettua, mutta eivät minun, koska se ei ollut vielä kirjautunut systeemeihin. Virkailijatarta oli naurattanut niin innokas sakkojen maksaminen ja oli neuvonut, että kyllä vielä marraskuussakin pääsee kahdellakympillä! Outoa on sakkokäytäntö Espanjassa!

Me pääsimme Suomeen ongelmitta. Pablo jäi Royal Parkingin hoiviin, turvatarkastus sujui juohevasti. Kone oli täynnä, mutta olimme ostaneet priority checkingin ja kävelimme etujoukoissa paikoillemme. Helsingin lentokenttä on remonttien kourissa, siellä hetken ihmettelimme,mistä taksit löytyvät. Eka kerroksessahan niitä oli, Eri yhtiöiden kuskit viittoivat autojensa vieressä ja melkein iski ahdistus.

Vaan nyt ollaan kotona, laukut purettu ja iltapäivällä mennään halimaan kiljukaulat ja ulkoiluttamaan Iker!

Kiitokset matkakertomuksista. Mielenkiinnolla lukenut niitä, samoin muidenkin kirjoituksia.

Meillä ollut taas kaikenlaista.
Äitini sairaalassa koska virtsatietulehdus levisi munuaisaltaaseen ja sieltä vereen. Miten pissiitti ei tullut mieleen kun parisen viikkoa valitteli jäätävää väsymystä.
Tjäreborgin tilanne jännittää koska talvilomamme on sitä kautta ostettu. Ei auta kun odottaa kuin käy.
Anopin asunto on tyhjätty ja luovutettu, joten yksi asia hoidettu.

Kävin tänään kynsihuollossa. Nyt on sormien kuin varpaidenkin kynnet hienona.

Ylihuomenna lähdemme miehen kanssa Nizzaan hääpäiväämme viettämään kolmeksi päiväksi.. On 41. Hui, miten vuodet ovat vierineet.

IL, johan on outo sakkokäytäntö
Tervetuloa kuitenkin kotiin, jossa sakot hoituu helpommin. Toivottavasti niitä ei tule.

Olin mökillä yön ja kohta kotiin, hierojalle ja sitten kalligrafia kutsuu.
Eilen illalla vähän kirjoittelin ja taas pitää muistuttaa itseä, että maltti on valttia. Ei oo oikein hätäisen hommaa. Turhan kiireellä yrittää kirjaimia vääntää. Jokaisella koukerolla on kuitenkin oma vetosuuntansa.
Kait se tästä taas palautuu mieliin.

Paino pysynyt samassa lukemassa, mutta verensokeri oli laskenut. Tulipas huojentunut olo.
Lääkärin pitäis tänään soitella kilpparikokeen tuloksista. Kait soittaa just kun hierojan pukilla makaan?

Lintuparvi on pihlajanmarjojen kimpussa. Kohta on rannan loisto pois..

Mukavaa päivää.

Kivoja juttuja teillä, kiitos niistä.

Japenalle hyvää matkaa ja hääpäivää.
IL:lle ja naapurinmiehelle hyvää kotimatkaa.
Muillekkin hyvää viikonloppua missä olettekin.

En ole ehtinyt kommentoimaan juttujanne mutta olen lukenut niitä mielenkiinnolla.

Erehdyin kehumaan julkisesti löytäneeni hyvän puolukkapaikan. Nyt olen viimeiset kaksi viikkoa könynnyt metsässä kaiken liikenevän ajan koska puolukkatilauksia satelee koko ajan. Onhan ne tulot tarpeen pienen eläkkeen lisäksi.
70 litraa olen poiminut ja vielä pari tilausta toimittamatta.

Nyt pidän lomaa poiminnasta etämiehen mökillä.

Heippa ja kiitoksia taas kirjoituksistanne

Aika mennyt kuin siivillä. Maanantaina tulimme siis kotiin. Se iltapäivä ja iltahan meni tietysti tavaroiden purkamiseen. Siitä lähtien onkin ollut "ohjelmaa" lähes tauotta.

Tiistaina oli ystäväpariskunta iltapäivästä kahvilla ja illasta tuli sitten poika meitä katsomaan ja syömään kanssamme.

Tapasimme keskiviikkona ensimmäisen kerran vävykokelaan vanhemmatkin, jotka tulivat katsomaan tyttären ja vävykokelaan taloa. Mukavia ihmisiä, juttu luisti ja oli helppo olla yhdessä.

Torstaina olimme aamupäivästä vanhempieni luona. Sitten siippani lähti kalareissuun ja tytär tuli töiden jälkeen viettämään kanssani laatuaikaa.

Perjantaina ja lauantaina tein ystävien kanssa piiitkät lenkit keskuspuistossa. Tänään tuntuu ihan, että pohkeet ovat kipeinä (hyvällä tavalla). Siippani kotiutui jonkin aikaa sitten. Pyykit pyörivät ja ruuanlaitto edessä. Huomenna olisi tarkoitus sitten aamusta lähteä vielä reiluksi viikoksi mökille.

Tervetuloa kotiin IL. Matkakertomuksiasi on aina hauska lukea. Tiinuliinu, oli kiva nähdä kuvia Santahaminan "reissustasi". Japenalle ja miehellensä ihania päiviä Nizzassa. Toivottavasti äitisi kunto kohenee. Karmale, hienoa, että verensokeri on laskenut . Mennalle olen kyllä hiukan kateellinen loistavista unenlahjoista - ei niin että olisi sinulta pois, vaan niin, että saisin edes "osan" itselleni. Pikseli, onneksi vaan meinasit kompastua. Kyllä sinulla on vahva selkä Mustikkaposki, kun pystyt tuollaisia määriä puolukkaa poimimaan.

Minähän ostin tänä vuonna Mikkelin torilta puolukoita, kun kuivuuden vuoksi meillä oli niitä niin vähän. En kyllä olisi selkäni puolesta kyennyt niitä isoja määriä poimimaankaan. Tyttären anoppi antoi meille lisää puolukoita Nyt saattavat melkein riittääkin minulle.

Nyt aloitan Hesarin luvun läppäriltä. Meillä on lehti katkolla tällä hetkellä. Tulee sitten kotiin taas, kun ensi kerralla tullaan mökiltä.

Toivotan mukavaa sunnuntaita ja kivaa huomenna alkavaa uutta viikkoa.

Kanavamatkailua osa X
Viimeinen päivä Thamesillä kului rennosti seilaten lähes tyynessä vedessä ja kauniissa auringon paisteessa. Yritin nauttia joka hetkestä. Iltapäivän lopulla tulimme Mapledurhamin sulun läheisyyteen. Löysimme rauhallisen parkkipaikan ison nurmikentän laidalla. Kyltissä luki, että maksu menee kylän toimintoihin. Ketään ei näkynyt missään, joten ajattelimme, että kyllä se rahastaja varmaan jossain vaiheessa ilmaantuu.

Kävelimme jokivartta kylälle päin ja näimme vanhan myllyn. Portilla luki private, joten lähemmäs tuota vanhaa rakennusta emme pääseet. Ilta oli kaunis ja istuskelin taas takakannella pitkään, lopulta auringonlaskuakin ihastellen. Teimme itse illallisen ja vietimme rauhallista iltaa. Yhtäkkiä kuului meteliä ja musiikkia. Menimme ulos katsomaan ja sulusta oli tulossa iso ravintolavene ja kohta perässä toinen. Olivat varmaan Readingistä tulossa. Veneet olivat hyvin valaistuja, joten saattoi seurata kun ihmiset laivalla tanssivat ja ilakoivat

Oltiin jo menty nukkumaan kun taas kuului kovaa musiikkia. Oli ihan pimeää ja nyt päinvastaisesta suunnasta tuli kaksi isoa venettä. Ne olivat nämä samat ravintolaveneet, jotka olivat palaamassa. Nyt huomasi, että ihmiset ehkä olivat väsähtäneitä kun ei ollut niin kova meno päällä kuin mennessä
Loppu yö sujui rauhallisesti.

Seuraavana päivänä mentiin sitten kohti Readingia, josta haarautuu Kennet-Avon-joki/kanavasysteemi. Joki menee kaupungin keskustan halki ja sielläpä olikin vilinää kun oli lauantai-iltapäivä. Tuntui vähän hassulta seilata ikään kuin läpi terassien, joissa ihmiset istuivat syömässä ja juomassa. Pikkuhiljaa kaupunki jäi taakse ja tulimme enemmän maaseutumaiselle alueelle. Pari sulkua oli ennen seuraavaa pysähdyspaikkaa. Meidän kanssamme tuli toinenvene, joten oli helpompaa kun sai jakaa sulun ja hommat. Alueen läheisyys Readingiin aiheuttaa senkin, että suluilla saattaa oleilla epämääräistä porukkaa kuten sitten yhdellä sululla oli. Pääsimme kuitenkin ongelmitta läpi ja jatkoimme matkaa kunnes tulimme Cunning Man pubille, jonka läheisyyteen sitten parkeerasimme yöksi monen muun veneen tapaan. Emme menneet pubiin vaan söimme taas oman illallisen.

Seuraavana aamuna eräs nainen tuli varoittamaan meitä seuraavasta sulusta. Hän oli saanut tietoa, että seuraavalla sululla on varkaita ja käski olla varovainen. Jäimme odottelemaan, että tulisi toinen samaan suuntaan menevä vene ja lyöttäytyisimme menemään samaa matkaa. Eikä kauan tarvinnut odottaakaan kun saimme seuraa vanhemmasta (meitäkin vanhemmasta ) pariskunnasta. He olivat iloisia saadessaan apua suluissa. Emme nähneet missään mitään epäilyttävää ja päivä kuluikin ihan mukavasti.

Viimeinen yöpymispaikka tällä venereissullamme oli Woolhamptonin kylässä. Illalla menimme pubiin syömään ja pyysimme pubista myös juomavettä, joka oli päässyt vähän hupenemaan. Mies haki vesikanisterin ja täytti sen, joten aamukahvit oli turvattu.

Seuraavana päivän lähdimme aikaisin liikkeelle jo senkin takia, että kylässä on sähkösilta ja on ikävä pysäyttää liikennettä ruuhka-aikana kun ihmiset kiirehtää töihinsä. Onnistuimme pääsemään läpi ja vain pari autoa joutui vähän odottamaan. Päivä kului mukavasti, vaikkakin vähän haikeasti kun oli kesän viimeinen seilauspäivä.
Saavuimme iltapäivällä päätepisteeseemme eli Newburyn Marinaan. Saimme hyvän paikan veneelle, ihan lähellä ”palveluita” eli vessat ja pyykkihuone. Ei kuitenkaan liian läheltä, ettei mitään haittoja ollut. Marina on muutenkin tosi siisti ja samoin nämä palvelupaikat. Ja henkilökunta avuliasta ja ystävällistä. Marinaa hoitaa jo toisessa polvessa rouva miehensä kanssa.

Meillä oli aikaa vielä pari päivää, joten teimme pikku junamatkan Fromen kaupunkiin. Se on pieni kaupunki jyrkässä rinteessä ja kadut ovat sitten sen mukaisia eli ylös ja alas. Fromessa on paljon vanhoja rakennuksia ja keskusta on viehättävä. Välillä iski sadekuuro ja silloin täytyi piipahtaa putiikkeihin. En tainnut ostaa juuri muuta kuin suklaapuodista rasian suklaata tyttärelle synttärilahjaksi. Pubilounaan nautimme kaupungissa myös. Illaksi junailimme nukkumaan omaan paattiin. Seuraava päivä kului minulla pyykin pesussa ja veneen imuroinnissa. Mies lähti vielä kelloja soittamaan ja minä jäin veneelle.

Näin se kesä meni ja palasimme kotiin taas elämyksiä rikkaampina.
Ensi lauantaina lennämme taas Englantiin ja saamme tällä kertaa viettää peräti kaksi viikkoa seilaillen. Ja on muutakin suunnitelmissa.

Hei Ihanaiset,
loistavaa lokakuuta, vaahterat ainakin jo kauniisti punertavat. Ihanaa olla taas kaupungissa, eilen tultiin. Ei me vielä olla mökkiä lopullisesti talviteloille laitettu mutta tällä viikolla on joka päivälle ohjelmaa ?. Poika menee viikonloppuna kavereiden kanssa mökille kalaan ja lupasivat nostaa laiturin, olen helpottunut, se on aikamoinen urakka. Kannatti jäkättää jätkille heidän urheilukalastuksestaan, kun minusta se on silkkaa eläinrääkkäystä ☹️. Kiskotaan koukussa kiinni olevaa kalaparkaa joka on shokissa ja sitten lasketaan vammautunut kala takaisin järveen, mitä urheilua se muka on, hyppäisivät itse järveen ja pyydystäisivät kalan paljain käsin,se olisi enemmän tasapuolista ja urheilullista .

Mökille asennettiin viimeviikolla vihdoin ja viimein ilmalämpöpumppu. Olipas miellyttävä nuorimies sitä asentamassa, ei näyttänyt päivääkään yli 18 vuotiaalta ja isäntä tiukkana tarkkailemassa osaako sälli hommansa. Kertoi tehneensä asennushommia jo 9 vuotta ja kyllä ne sujuivatkin, isäntäkin rentoutui. Paikallinen sähkömieskin pölähti paikalle, oltiin kyllä hänet varattu mutta ei ollut varma ehtiikö. Hauska päivä, mulla oli kaksi nuorta miestä ja isäntä valvottavana .

Hortoilin välillä metsän laidalla ja löysin suppiksia ... siis meidän tontilta . Rihmasto tuli kylläkin naapurin puolelta eihän meidän tontilla vielä kunnon puita ole mutta mitä välii. Pikku kori kainaloon ja veitsi käteen, ei sitä ihmislapsi paljon tarvitse ollakseen onnellinen. sunnuntaina piti sitten lähteä ison korin kanssa autolla metsään, kuvittelin, ettei siellä tarvitse kuin pyörähtää niin on kori suppiksia täynnä, no ei se ihan niin mennyt. Kanttarelleja kyllä löytyi ja muutama tattikin mutta suppikset pysyivät piilossa. Reilun kahden tunnin jälkeen meinasin jo heittää hanskat tiskiin, pitää emäitiönne tai itiöemänne, kun isäntä osoitti saappaankärjellä sieniä ja viattomasti kysyi: onkos noi niitä . No todella oli ja niitä oli paljon. Jonkun ajan päästä isäntä huokaili, että pitääkö hänen kaikki nää poimia. Ei tarvinnut minä autoin .

Muuten syyskuu sujui sairastellessa tai ainakin kipuilessa. Kädenselkä turposi limpuksi eikä sillä voinut tehdä oikein mitään, edes kahvikuppia en pystynyt kädellä nostamaan. Kävin kaksi kertaa arvauskeskuksessa, ensin epäilivät ruusua ja söin 10 päivän vahvan antibioottikuurin ja vaihtelevan määrän Buranaa . Toisen kerran jälkeen määrättiin lepoa ja vahvempia särkylääkkeitä. Nyt on turvotus melkein hävinnyt, rystyset jo pilkottaa ja saan käden nyrkkiin. Rannetta vielä särkee. Tänään oltiin ekalla lihaskuntotunnilla.... meinasi taju mennä ,olin aivan puhki jo kun lämmittelyllä oli kulunut 7 minuuttia . Koko kesä on laiskoteltu ja sen kyllä huomaa, kiloja ei ole paljonkaan tullut mutta housunkaulus kiristää kun maha pömpöttää. Pullaa ja vaaleaa leipää on syöty enemmän kuin tarpeeksi eikä suklaastakaan olla kieltäydytty mutta nyt muuttuu tyyli.

Mukavaa viikkoa kaikille, ilo on ollut lukea kirjoituksianne