Parga on Manner-Kreikassa, ylhäällä länsirannikolla.

Kävin tyttärien kanssa katsomassa sen Mamma Mian toisen osan. On kyllä ihana hyvänmielen elokuva ja kyyneliltä en välttynyt. Tyttärelle sanoinkin ennen elokuvaa että unohdin ottaa sateenvarjon eiku siis nenäliinan. No Ei se sateenvarjokaan huono olisi ollut, sen verran kyyneleitä varsinkin lopussa.
Mamma Mia laulun tullessa oli ihan pakko laulaa mukana. Nuoruuteni olen elänyt 70-luvulla ja Abbaa ihailin. Olisi kyllä välillä mieli tehnyt tanssia, miltähän sekin olisi näyttänyt

Oli myös ihana ajatella että reilun viikon päästä olen niissä maisemissa.

Iltauinnilla kävin elokuvista tultuani.

Ai niin tein tosi hyvää Moskovan pataa tänään, laitoin naudan tilalle hevosta. Kaikille maistui, oli ulkopaistista joten haudutin neljä tuntia uunissa. Liha suorastaan suli suussa.

Nyt nukkumaan. Öitä.

Tänään kävin lääkärille näyttämässä kipuilevaa polveani. Pistettiin kortisonia ja sain kolmen kuukauden lääkekuurin. Lisäksi Panadolia ja ohjeen lepuuttaa koipea tämän päivän ja kävelylenkkeihin tueksi vaan Panadolia. Oli asiallinen ja osaava nuori nainen, eikä ehdottanut laihduttamista lääkkeeksi

Eilisen illan olin taas Nuottaniemen rannassa. Kiljukaulan kasvot sulivat onnelliseen virneeseen, kun hän pääsi harjoittelemaan laser-veneellä. Zoomin alamastoa kun ei löytynyt. Laser vaatii jo jollia enemmän taitoa ja olin hieman huolissani, mutta valmentaja tuumi, että hyvin se osaa, ei kun merelle vaan! Kotimatkan poika pulputti haluavansa tästedes purjehtia aina laserilla, yritin toppuutella, että se vene ei kuulu vielä sunikäisten ryhmään ja ensi kerraksi se mastokin on varmaan löytynyt. Poika tuumi ja sanoi, että minäpä PERUSTELEN valmentajalle, miksi laser sopii minulle paremmin! Hän pyysi minua laittamaan kuvan itsestään siinä laser-veneessä kummitädilleen, joka aikanaan voitti monta Suomen- ja maailmanmestaruutta ja sijoittui hienosti olympialaisissakin. Ja kun kummitäti vastasi, että laser sopiikin sun pituiselle ja taitoiselle jo paremmin, poika riemastui; perusteita ropisee!

Minä luulen, että hän innostui laserin nopeammasta vauhdista.

Menin sadetta pakoon pursiseuran sisätiloihin ja tapasin ikäiseni naisen, jolla oli tyhjä pyörätuoli. Kuulin koskettavan tarinan: hän ja miehensä olivat purjehtineet vuosikymmeniä, kunnes mies joutui pyörätuoliin. Oli pyytänyt päästä purjehtimaan vielä viimeisen kerran. Vaimo oli järjestänyt ystävien veneen kipparineen, avustajan ja invataksin. Ja kaikista aurinkoisista päivistä eilinen oli sitten se kaatosadepäivä. Mies ei ollut halunnut perua ja pääsi tunniksi vielä merelle.

Maailma on täynnä pieniä, liikuttavia asioita!

Olen ollut tirkistelijänä tässä ketjussa monta vuotta. Kirjoittamanne jutut ovat saaneet hymyn huulille joka kerran kun avaan sivun.
Itse en ole kirjallisesti lahjakas, mutta puhetta tulee solkenaan. Minut on varmaan lapsena rokotettu gramfoonineulalla.
Kipan kirjoituksia ja kalansaaliita seuraan erityisellä mielenkiinnolla kun kalastelen itsekkin samalla seudulla.
Ikäni puolesta olen sopiva tähän ketjuun jos vain mukaan pääsen.

Kiitos kirjoituksistanne ja hyvää syksyn alkua.

Heippa

Kirjoitin juuri pitkähkön tekstin ja ihan lopussa katosi taivaan tuuliin, kun vahingossa minä rähmäkäpälä painoin jotain väärää näppäintä

Nyt pääsette vähemmällä Harvoin olen ollut näin pitkään kirjoittamatta. Kelasin taaksepäin ja edellinen kirjoitukseni taisi olla noin puolitoista viikkoa sitten laitettu.

Isla, kiva kuulla sinusta. Minulla olisi tarkoitus tässä tänään tai huomenna aloittaa taas ruokien merkkaaminen. Näyttää olevan ainut keino, joka minulla toimii painonhallinnassa. Tänä aamuna vaaka näytti korkeinta lukua piiiitkään aikaan.

Mustikkaposki - tervetuloa remmiin. Kalajuttuja ei tältä kesältä juuri ole, kun vedet ovat olleet niin lämpimät eikä siippani ole kuumuuden vuoksi jaksanut lähteä järvelle.

Tuo viikonloppu puolitoista viikkoa sitten oli aika hulinaa, kun oli porukkaa, menoa ja meinikiä täällä. Meillä oli useampi tunti kestävä koronaturnee. Vaatimaton voittaja istuu tässä Sunnuntaina sitten hauvavauva lähti tyttären ja vävykokelaan kanssa omaan kotiinsa kuukauden täällä olon jälkeen. Viikolla ei mitään ihmeellistä ollut. Väsynyt olo... luettiin kirjoja ja laiskoteltiin . Normaalisti minähän olen tähän aikaan vuodesta metsässä, mutta tänä vuonna ei ole ollut mitään kerättävää.

Perjantaina siippani sitten lähti kohti stadia ja nuorten katukoristurnausta, jonka poikamme työnantaja järjestää. Sillä kerätään varoja nuorten korisharrastukseen.

Minä lähdin kohti kotia sunnuntai-iltapäivällä yksien mökkinaapureiden kyydissä. Sunnuntai ja maanantai menivät kotia siivotessa (edellisen kerran kävin kesäkuun alussa ja poikammekin asui siellä hetken...). Eilen aamusta kävin lääkärissä ja sitten suuntasimme auton nokan tännepäin. Kiertotietä menimme, kun kävimme vanhemieni luona ensin. Äitini on aika huonossa kunnossa ja mieli alakuloinen sen vuoksi.

Illan suussa olimme sitten mökillä. Saunaankin vielä pääsin ja järveen pulahtamaan, kun olin ensin saanut kaikki kassit ja tavarat purettua....

Ensimmäiseksi kiiruhdin eilen katsomaan vesimittaria - 30 milliä JIPPII. Varmaan huomenna suunnistan katsomaan kanttarelleja. Onneksi tietää paikat, muuten olisi vaikea löytää. Lehtiä on puista kuivuuden vuoksi tippunut niin paljon. Tuulta on jonkin verran, mutta yritän houkutella siippani verkoille. Vesi tulee kielelle, kun ajattelen graavisiikaa tai siikakeittoa Viime vuonna tähän aikaan saimme ihan mukavasti siikaa. Tosin vesi oli paljon viileämpää. Vielä lauantaina veden lämpö oli 21 astetta. Eilen en päässyt katsomaan, kun oli jo pimeää saunassa ollessamme. Lämpöiseltä kyllä tuntui.

Tässä yritetään pikkuhiljaa sopeutua syksyn tuloon. Viime yönä nukuin yllättävän hyvin, oli ihanan viileää (22 astetta). Tuuletin makkaria puoleen yöhön, mutta sen alemmaksi lämpötila ei laskenut.

Tontti vilisee pupuja ja sammakkoja. Yksi sammakko piti majaansa kukkalaatikossa, jossa kasvatan tilliä (ainakin ennen sateita). Nyt kun on ollut pari päivää pois, niin polut ja kivetykset ovat täynnä havunneulasia, lehtiä ja pieniä ja suurempia puun oksia. Ilmeiseti odottavat, että joku tarttuu haravan ja harjan varteen....

IL, purjehtijapojalle terkkuja. Näytti upealta kuvissa ja ihan oikean kokoiselta laser-veneeseen (vaikka en purjehduksesta mitään ymmärräkään). Tuumin vaan kuvan perusteella, että näytti ihan aikuiselta.

Toivotan mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille ennen kuin kadotan tämänkin tekstin.

Tiinuliinu, me lennämme Wieniin (jostakin kummasta syystä Frankfurtin kautta!) ja lähdemme sieltä itään päin. Ohjelmanmukaiset paikat ovat Bratislava, Budapest, Mohács, josta piipahdamme bussilla Pécsiin, Novi Sad, Orshova ja Belgrad, josta lennämme kotiin. Orshova sijaitsee Belgradin itäpuolella, joten menemme ensin Belgradin ohi ja palaamme kappaleen matkaa takaisinpäin ennen paluuta kotiin. Odotan hyvin kiinnostuneena matkaa ja takaraivossa on nyt jo alkanut kyteä seuraavaksi Reinin risteily

Olen tutkiskellut sääennusteita ja ainakin aluksi lämpötilat huitelevat hellelukemia ja ylikin, mutta kuun vaihdetta kohden näyttäisi viilenevää. No, sen näkee sitten ja onneksi hytissä on ilmastointi. Mahtava tunne, kun matkaan on enää neljä yötä ja viidentenä lähdemme bussilla klo 1.20 kohden Helsinki-Vantaan lentoasemaa!

Oletteko muuten koskaan miettineet, että miksei kukaan keksi muuttaa lentoaseman nimeä fiksummaksi? Olisihan paljon parempi ulkomaalaisia ajatellen, että se olisi pelkästään Helsingin lentoasema, mutta eihän Vantaa tietenkään sitä hyväksyisi. Niinpä sille pitäisi keksiä ihan oma nimi. Maailmallahan on Kennedya, Marco Poloa ja Leonardo da Vinciä, miksei sitten meilläkin esim. Sibeliuksen lentoasema tai Minna Canthin lentoasema tai Aleksis Kiven lentoasema tai jos sen täytyisi olla joku presidentti, niin vaikkapa sitten ensimmäisemme eli Stålbergin lentoasema. Ja onhan meillä aina Mannerheim! Mannerheimin lentoasema kuulostaa hyvältä, vai mitä mieltä te olette? Kekkosta en kuitenkaan halua, olkoon sitten ennemmin Helsinki-Vantaa!

Kävimme tiistaina katsomassa uuden Mamma Mia-elokuvan ja pidimme siitä kovasti. Nuoret näyttelijät, ehkä Harrya lukuunottamatta, sopivat rooleihinsa mainiosti ja varsinkin Lily James oli superhyvä. Kappalevalinnat olivat jälleen osuvia ja löytyi sieltä yksi, jota en ainakaan muista koskaan kuulleeni eli Andante, Andante, joka oli todella kaunis. Ja kyllähän loppupuolella hieman kosteaakin silmäkulmaan kihosi! Olimme muuten ainoat katsojat, jotka odotimme lopputekstien loppuun ja näimme niiden jälkeen tulleen lyhyen yllätyspätkän! Osasin sitä hieman odottaa, kun ensimmäisessäkin sellainen oli. Miten on, Tiinuliinu ja IL, maltoitteko odottaa?

Mustikkaposki tervetuloa vain rohkeasti mukaan. Minäkin ensin lueskelin jonkin aikaa, mutta en sitten kyennyt vastustamaan kiusausta alkaa kirjoittaa ja sillä tiellä ollaan! Tämä porukka nyt vain on niin ihanaa ja vaikka yhteenkokoava agenda on painonpudotus, niin, kuten lienet huomannut, se on melko sivuseikka. Ilahduttavinta on mielestäni se, että vaikka pudotus olisi vain parisataa grammaa, niin onnitteluista päätellen voisi kuvitella pudotusta tulleen kilokaupalla. Vastaavasti ei yhtään haittaa, vaikka joutuisi kertomaan takapakistakin, sillä sitähän tämä usein on, ylä- ja alamäkeä.

Täytynee mennä tyhjentämään tiskikone, kun pesusta on jo pari päivää ja pitäisi saadaa likaisia astioita tilalle En ole ihan vielä päässyt eroon mañana-moodista, joka kehittyi helteiden aikaan, mutta hiljaa hyvä tulee

Mukavaa sateisen keskiviikon jatkoa kaikille

Menna, hyvää matkaa sinulle, jos en muista lähempänä toivotella! Mun on pakko paljastaa, että Mamma Mian lopputapahtumat eivät ole ihan kirkkaina muistoissani, koska minulla oli ihan kamala pissahätä! Ryntäsin alas saliin ja toista puolta ylös ja vielä hissiin ja sitten oli etsittävä lippu ja siitä vessanoven tunnus ja aaaaah, helpotus! Tiinuliinu tuli kaikessaa rauhassa perässä ja naureskeli arvanneensa, mistä minut löytäisi.

Minullakin on vielä helle-laiskottelu-moodi päällä. Kortisonipiikki tuntuu auttaneen polveen jonkin verran, mutta en silti viitsi kyykistella kitkemässä, kun sitä puuhaa totisesti inhoan. Kävin kaupassa ostamassa jääkaapin täyteen, huomenna haen kiljukaulat ja Ikerin viikonlopun viettoon. Vanhempansa menevät juhlimaan ja lupasin heille puolet sunnuntaistakin lepoaikaa.

Pojille yllätyksenä aion järjestää lauantaina rapujuhlat. Luullakseni he eivät ole ennen syöneet rapuja niin, että joutuisivat itse niiden kanssa työskentelemään. Olen hakenut jo vintistä koko rekvisiitan ja pojat saavat koristella sitten kanssani pöydän. Toivottavasti ei tule rapuveitsistä haavoja sormiin. Rapujen lisäksi teen Tiinuliinun ohjeella huiputtajan paellaa, josta pojat takuulla pitävät. Edellisistä rapujuhlista on pakkaseen jäänyt kymmenisen Lohjanjärveltä ravustettua otusta, jotka muhivat omassa liemessään ja ovat sulatettuina ihan tuoreen makuisia. Snapsilaulut saavat odottaa, kunnes pojat hieman kasvavat.

Nuorena kävin kavereideni kanssa ravustamassa Ruotsinpyhtäällä ja niistä yöllisistä retkistä on hauskat muistot. Vaikka en tykkää ruoanlaitosta, ravut haluan keittää itse.

Minä muuten olen innostunut merkkailemaan tänne taas syömisiäni. Paha kyllä innostus lopahtaa aina iltapäivällä ja sitten taas seuraavana aamuna aloitan uudestaan. Mitä järkeä siinä on? Ei mitään. Voi kun olisi oma kokki, joka tekisi herkullisia kalorittomia annoksia suoraan syötäväksi. Jos voittaisi Eurojackpotissa, voisi palkata kokin? Tosin sellaisella rahamäärällä voisi ostaa aina isompia ja isompia vaatteitakin?

Ja Mustikkaposki, tervetuloa mukaan ja kiva olisi sinustakin kuulla enemmän!

Minä en ole koskaan ajatellut lentokenttien nimiä. Tosin Helsinki-Vantaa kentän nimi on tylsä kun sitä nyt ajattelee.
Maanantaina sitten voin siellä ollessa pohtia nimeä tarkemmin

Nyt alkaa matkakuume nostaa päätään, luulin jo sen unohtaneen minut.

Varasin syyskuun loppuun Tallinnan risteilyn Delux hytissä. Meillä on miehen kanssa 40v hääpäivä. Aika järkyttävää miten aika on mennyt.
Mitään sen ihmeempää ei nyt innostusta. Mies palaa just 24 päivä Pariisista kuopuksen kanssa, joten reissua reissun päälle.

Nyt voisi mennä syömään kasvispöperöäni. Unohdin tehdä sen yhtä aikaa toisten ruuan kanssa ja nyt kun muut jo syöneet saan nauttia ateriasta itsekseni. No en laita pahaksi.
En minä yleensä eriruokia itselleni laita mutta just nyt tökkii liha ja hiilareitakin yritän pitää kasassa ja siksi en broilerrisottoa syö.
Pallea on niin turvonnut, joten pikkasen kiristelen ennen matkaa.

Reissun jälkeen pistän itseni kuriin ja alkaa 20 kilon karistus, voi olla että viisi kiloa siihen päälle ja sitten vieläkään en voisi hoikkuudella kehua.

Mukavaa loppupäivää

Huomenta Saimaan rannalta.
Kirjoittelin eilen illalla tarinaa itsestäni mutta viesti katosi ennen lähettämistä.

Täytän ensi viikolla 66 vuotta ja olen eläkkeellä.
Teen kuitenkin erilaisia keikkahommia kun en osaa oikein asettua kiikkutuoliin vanhoja juttuja muistelemaan.
Liikuntaa harrastan mieluiten musiikin tahdissa, lavatanssit on ykkösharrastus.
Kesällä vietän paljon aikaa täällä etäsuhteeni kesämökillä, kalastellen marjastaen ja sienestäen.

Kohta lähdetään verkoille joten lopettelen tällä erää ja jakan myöhemmin.
Leppoisaa päivää kaikille.

Heippa,

ps. Mustikkaposki, laitoin sinulle viimeksi tänne kirjoittaessani yksityisviestin Melko ylhäällä oikealla löytyy kohta yksityisviestit. Harmi, että tekstisi katosi. Minulle käy vieläkin aina välillä niin.

Mennan reissu kuulostaa mukavalta. Paljon on nähtävää teillä.

En minäkään ole mitenkään sen kummemmin miettinyt lentokentän nimeä. Kieltämättä voisi olla hieman ilmekkäämpi.

Muori, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa

IL, voin kuvitella, että Kiljukaulat ovat riemuissaan suunnittelemasta rapujuhlasta.

Japena, en nyt muista, minne olittekaan lähdössä ja lähdettekö kahdestaan vai isommalla porukalla. 40 vuotta on pitkä aika, kyllä sen kunniaksi voi luksushytin varata Meillä tulee syyskuussa 40 vuotta siitä, kun tapasimme. Hääpäivämme on myös syyskuussa, mutta seurustelimme monta vuotta ennen kuin menimme naimisiin.

Laskimme toissapäivänä verkot. Eilen katsastimme kovassa tuulessa tyhjät verkot. Toivottavasti tänään onnistaa paremmin. Olen yrittänyt houkutella rakasta siippaani kalaretkelle. Matopurkissa kellarissa olevat madot saivat eilen hieman lisää kosteutta, joten ainakin olivat hengissä. Tänä kesänä olemme olleet helteiden vuoksi tavallista vähemmän ongella ja siippani uistelemassa.

Kävin eilen metsässä. Pelkkä kävely siellä on sellaista sielunruokaa, joka kyllä lisää hyvinvointiani. Eilisellä "retkellä" löysin yhden 50 sentin kokoisen kanttarellin Jätin suosiolla kasvamaan. Ensi yöksi ja huomiseksi on luvattu lisää sateita, joten ehkä sieltä vielä niitä nousee lisää. Ilokseni löysin myös muutaman puolukan. Siitä sain rohkaisua, että ensi viikolla lähtisimme autolla hyvään puolukkapaikkaan. Yhtä ainutta mustikkaa en löytänyt.

Rannassa oleva tyrnipuu tuottaa satoa. Eilen söimme puuron kanssa tämän kesän ensimmäiset tyrnit Puuron päällä oli lisäksi mansikoita, mustikoita ja mustia viinimarjoja

En ole vielä päässyt ruokien merkkaamisessa eteenpäin Miten se tuntuukin niin työläältä. Aamusta olen punninnut leivän päälle laittavani juuston ja kalkkunaleikkeen. Leivän kalorimäärän näkee pakkauksesta. Jotenkin päivät menevät niin nopeasti, että se tuntuu vievän liikaa aikaa

Mukavaaa viikonloppua kaikille

Moi mimmit, vieläkö jaksatte lukea kiljukauloista? Hain pojat ja Ikerin eilen. Hetkessä mökki oli vallattu, täynnä piuhoja ja latureita ja läppäreitä ja puhelimia, iker viskeli innoissaan kaikki lelunsa pitkin lattioita ja päräytteli kamalaäänistä villisikaansa onnellisena.

Lähdettiin tyhjentämään soutuvenettä. Olin nakittanut sen homman pojille, kun omat polvet eivät suostu vhlomatta mennä veneeseen. Pian pojat äyskäröivät vettä koiran päälle, toisiinsa ja vähän huljahti silloin tällöin veteenkin. Riisuttiin likomärät vaatteet ja pian järvessä pulikoi kaksi kesänruskeaa viikaria. Pomppivat mutapohjassa, kunnes olivat ihan likaisia ja lähetin heidät suihkuun.

Pienempi poika oli säilönyt sukkansa pöydälle (tosi hygieeninen juttu), mutta ehdin juuri nähdä Ikerin kohottautuvan ja nielaisevan toisen sukan. Se jostain syystä rakastaa eniten pienemmän pojan päällä olleita sukkia ja käsineitä. Seurasi tahtojen taistelu: koira piti hampaansa kiinni ja minä yritin vallata sukkaa takaisin. Minä voitin ja sukka pääsi pesukoneeseen muiden märkien vaatteiden joukkoon.

Pienemmän pojan hammas on heilunut pari päivää. Pojat paistoivat (lue= polttivat) takassa makkaraa ja siinä herkutellessa se hammas irtosi. Asiaa juhlittiin riemuiten ja taputtaen ja poika laittoi hampaan sohvapöydälle odottamaan siirtämistä tyynyn alle. Vaan peto, tuo karvanaamojen kuningas, hotkaisi hampaan kitaansa ja sitä en saanut takaisin. Pienempi ei niiinkään surrut hampaan menetystä, vaan pohti, saako hammaskeijulta lainkaan kolikkoa todisteiden puuttuessa. Asiaa piti miettiä soittamalla isille, joka arveli, että kyllä hammaskeiju tietää...

Olin koiran kanssa pihalla, kun kaksi kalvennutta pientä pelokasta poikaa ryntäsi kertomaan, että mökissä kuuluu joku kamala ääni. Mamma lähti selvittämään; kodinhoitohuoneen ovi oli jäänyt auki ja pesukone siellä linkosi elämänsä riemulla.

Isompi varasi vierashuoneen itselleen ja löysin hänet nukkumasta, oli siirtänyt yöpöydän lattialle niin, että näki hyvin läppäriohjelmansa. Vaan uni oli voittanut. Pienempi arveli, että minä tarvitsen nukkumisseuraa ja kömpi viereeni pehmokoira Rollensa kanssa. Riemu oli suuri, kun hammaskeiju oli jättänyt kaksieurosen hänelle! Kuiskasi kyllä minulle myöhemmin, että olitko se sinä, mutta minä vaan nostin sormen huulilleni, että jätetään salaisuudet salaisuuksiksi.

Nyt nämä Suomen tulevat toivot aikovat lähteä ajamaan ajoleikkurilla ja siirtämään peräkärrin avulla pöllejä alapihalta halonhalkaisijan luo. Isompi kiljukaula jaksaa tivata ajokokeilua autollani, koska "sulla on iso piha ja mä oon tarpeeksi pitkä ja Santerikin on saanut kokeilla sen isän autoa ja siitä on videokin". Vaan ei tule onnistumaan vielä sellainen kokeilu.