Kipa olipas ikävä kaatuminen. Toivottavasti ei tuu mitään jälkijuttuja.

Merelle, olen lukenut Elena Ferranten Napoli sarjan ja pidin siitä todella paljon.

Voi Kipa toivottavasti kipusi hellittävät. Liukas keli on todella petollinen.
Luntahan meillä on ollut jo pitkään ja pakkaskelillä ei kovin liukasta ole ollut, mutta viime päivinä on tosi liukasta ollut täälläkin.

Hyvää loppu vuotta itse kullekin.

Voi Kipa miten sinulle pitikin sattua. Toivottavasti ei käynyt pahemmin ja selviät ilman operaatioita keikauksestasi.
Mekin teimme etämiehen kanssa taajamassa reilun tuin lenkin ja paikoittain oli hyvinkin liukasta. Tuurilla selvisin kaatumatta vaikka olenkin kova räpiköimään talvisin.

Suupaltti mainitsi joulusienistä ja en muista kerroinko uudenlaisesta sienisalaatista mutta kerron nyt vaikka uusintana.
Minähän en saanut syksyllä suolasieniä. Edelliseltä kesältä minulla oli rouskuja säilöttynä etikkaiseen mausteliemeen. Liottelin niistä enimmät etikat pois ja murustelin mukaan kuivattuja suppiksia, kanttarelleja ja mustia torvisieniä. Sipulit, pippurit ja kermavaahto mukaan. Aatonaattona maistui hyvälle ja olin tyytyväinen tekeleeseeni. Jouluaattona kun kävin jakamaan salaattia jälkikasvulle olivat kuivatut sienet imeneet itseensä kaiken kosteuden kermasta ja salaattia olisi voinut leikata veitsellä.
Kullä siitä ihan syötävää tuli kun vispasin lisää kermaa mukaan.

Monen perheessä tuntuu olevan vatsatautia ja flunssaa kiusana.
Toivon teille helpotusta vaivoihin.

Ajelin tänä aamuna etämiehen luota suoraan töihin. En kyllä yhtään pidä pimeässä ajamisesta, mutta tänään ei onneksi ollut sumua eikä sadetta haittaamassa näkyvyyttä.
Minulla on tosi huonot valot autossa, mutta lauantaina siihen asennetaan lisävalot. Toivon että niistä on edes vähän apua.

Terveyttä ja mielenkiintoisia elämyksiä alkaneelle vuodelle.

Sienisalaatista sellainen juttu, että me teimme jouluksi itse keräämistämme sienistä ihanan salaatin sekä matjess-sillistä Isoäidin viettelyksen, jota tuli kahteen purkkiin, toinen vietäväksi Miehen tyttärelle. Jouluna laitoin sekä Viettelystä että sienisalaattia pöytään. Ihmeteltiin, että maistuvat ihan samanlaiselle, kunnes joku keksi, että ovatkin samaa ruokaa. Tytär puolestaan oli tarjonnut anopille Viettelystä, mutta tämä sitä maistettuaan oli todennut, että tämä on kyllä sienisalaattia! Täytyy olla ensi kerralla tarkempi purkkien suhteen.

Kipa, miten ikävä juttu sun kaatuminen. Toivottavasti käsi paranee, eikä tule uusia haavereita.

Me otimme Naapurinmiehen kanssa uuden vuoden vastaan kahdestaan. Onneksi tänä vuonna ei paljon paukuteltu, niin kuusi pysyi pystyssä eikä koiralle tarvinnut antaa rauhoittavia.

Torstaina saimme Tiinuliinun Ukkokultansa kanssa vieraisille, heillä oli mukana ihana Muru. Lähdimme kävelylle eikä voitu kuin nauraa koirille. Muru aitona metsästäjäspanielina kaivoi raivokkaasti ojanpientareille kuoppia, pitkät korvat vain lepäsivät maassa ja koko pää oli kuopassa. Iker ei kertakaikkiaan tajunnut, mikä siinä kaivamisessa oli niin kiinnostavaa ja meni mulimaan mätäojaan. Varsinainen show olikin sitten koirien pesu. Voisin vaikka vannoa, että Iker naureskeli vahingoniloisena, kun Murua pestiin. Vaan virnuilu loppui lyhyeen, kun tuli Ikerin vuoro. Se kokeili kaikki temppunsa estääkseen suihkuttelun, mutta Mies oli vahvempi. Loppuillan lattioilla makoili kaksi hyvin väsynyttä, mutta savetonta koiraa!

Avasimme ensimmäisen lahjaksi saamamme wine tasting -pullon. Tarkan maistelun jälkeen täytimme kaavakkeen ja kysyimme Miehen pojalta, mitä viiniä olimme juoneet. Ja hei hauskaa, aika lähelle pääsimme; tuliperäiseltä alueelta, marjaisaa jne. Arvioimme satovuodeksi 2016 (Ukkokulta sen tiesi), ja oikea vuosi oli 2017, joten nyt pidämme itseämme varsinaisina viiniasiantuntijoina. Vielä on neljä pulloa jäljellä.

Huomenna on imurointi- ja ostospäivä, sunnuntaina saamme taas ystäviä visiitille!

Moi,
minunkin piti valottaa vierailuamme mutta IL ehti ensin! Iltapäivä ja illansuu nimittäin jotenkin vilahti käsistä: ensin piti rynnätä Kaupunginmuseoon ostamaan ihanaa 1920-luku-kalenteria (siinä on vanhoja herkullisia Helsinki-kuvia) ja sitten siepata kuohujuomapullo kainaloon ja kiiruhtaa tutun valokuvataiteilijan näyttelyavajaisiin.

Pikkuinen galleria oli täpötäynnä, enkä muista käyneeni avajaisissa, jossa kauppa olisi käynyt tuota vauhtia. Kun Ukkokullan kanssa pohdiskelimme puoliääneen, minkä vaihtoehdon yhdestä puolimerellisestä kuvasarjasta ottaisimme (meillä oli kaksi vahvaa ehdokasta), saman sarjan viereen liimaantui tomera rouva ja peitti käsivarsillaan valitsemansa: ”Tätä ette ota ainakaan! Se tulee mulle!”

No onneksi ko. kuva oli vasta kolmantena suosikkilistallamme. Nopea päätös tehtiin ja hyvä niin. Nimittäin sillä aikaa kun taiteilija liimasi punaisen teippitäplän tauluumme ja me käännyimme tervehtimään paria puolituttua, jostain takavasemmalta kiilasi pariskunta joka huuteli tullessaan: ”Ei kai ne kaikki ehtineet vielä mennä?”

IL:n ja NM:n (=Naapurinmies) vieraina oli kivaa kuten aina. Muisteltiin entisiä retkiä, suunniteltiin muutamaa uuttakin. Syötiin hyvin (NM on loistava kokki) ja juotiinkin ihan hivenen. Koirien touhuista riitti hupia, ja hauska oli havaita, miten kiltisti Iker suhtautuu pikkuiseen spanieliin. (Iker on kyllä kiltein saksanpaimenkoira, minkä ikinä olen nähnyt.)

Joulukauden ajan olen seuraillut Australia-uutisointia sekä tv:stä ja lehdistä että silminnäkijän kertomana. Tyttären perhehän on lomaillut ensin sikäläisessä saaristossa, sittemmin Sydneyssä, ja on palaamassa kotiin sunnuntaina. Huomenna viemme heidän jääkaappiinsa jotakin haukattavaa; yhdeksän tunnin aikaerosta palautuminen ei ehkä heti kotiinpalattua innosta lähtemään ruokakauppaan. Loppiaisena ko. perhe tulee lounaalle ja koiraa hakemaan.

Mahtaa tuntua hassulta, kun pienten tassujen rapina lakkaa kuulumasta! Mutta muutoin olen kyllä sangen onnellinen, kun päästään taas tavallisiin arkiviikkoihin. Tämä juhlakausi eli * päivä tai kaksi arkea, sitten pari pyhää ja toistetaan *stä, on mielestäni melko sekavaa. En ole yhtenäkään aamuna ollut ihan varma, onko tiistai vai perjantai.

Loisteliasta/leppoisaa/lupsakkaa/laiskanpulskeaa (tarpeeton yliviivataan) loppiaisviikonloppua, kaikki kuusikymppiskamut!

PS. Mikäs on Kipan vointi? Olipahan melkoinen tärsky - hyvä ettei luita katkennut!

PS 2. Ymmärrän hyvin IL:n huomisen imurointisuunnitelman. Spanielista nimittäin lähtee karvaa aivan kamalasti. Villapaidan siitä saisi, jos yhtään vaalearuskeasta väristä tykkäisi.

Kipan vointia minäkin mietin?

Kiva kaikki jotka kirjoittelette, mukava lukea. Itse nyt taas niin huono kommentoimaan. Mutta luen kyllä sujuvasti kaiken.

Isäntä on edelleen köhäinen, mulle tuli tauti ihan lievänä. Väsyttää ainoastaan. Nukuinkin tässä iltasella tunnin verran. Ja kohta saan ruveta uudelleen nukkumaan.

Kyllä nuo pyhät sevoittaa päivät. Monta kertaa pitää muistella mikäs päivä tänään olikaan?

Yritän taas vaihteeksi merkkailla ruoat ja jo kahtena päivänä olen onnistunut. Paino tänään 104,1 kg. Sama mikä oli ennen joulua.
Minähän en enään syö mitään leivonnaisia, mutta jouluna niitä tuli naposteltua. Tänäänkin muutaman ruskean piparin söin, vaan todetakseni ettei makea enään maistu. Suklaasta puhumattakaan.

Vaikea vaan näillä meidän normaaleilla ruoilla saada kaloreita tarpeeksi!

Lunta ei oo tipan tippaa, kuten ei varmaan monella muullakaan? Vai asuuko joku ihan pohjoisessa?

Hyviä vointeja kaikille

Nyt sitten diabeetikko lapsi oksentaa, siskonsa ollut kuumeessa pari päivää ja mahakivuissa. 4/6 sairastanut nyt tautia. Minä ja Junnu vielä terveinä.

Eipä minulla muuta

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne ja myötätunnosta .

Taidan olla aika tapaturma-altis. Just mietin, että vuosi 2019 taisi olla sellainen, että mitään varsinaista tapaturmaa ei sattunut.... muuta vaivaa oli kyllä vaikka muille jakaa

Sain kaikeksi onneksi torstaille ajan ortopedille/traumatologian erikoislääkärille.
Tuomio oli sukluksaatio. Aika hyvän etädiagnosin teit Koshkoi. Minulla oli kyllä onnea, että meni lähes itsestään takaisin paikoileen, joskus olkapää pitää asettaa paikoilleen jopa nukutuksessa . Sain vahvempia tulehduskipulääkkeitä ja Voltaren Fortea, neuvoja, mihin suuntaan kättä ei saa laittaa sekä lähetteen magneettikuvaan (varjoaineen kanssa). Aikakin on jo sovittu samoin kuin kontrolliaika lääkärille sitten kuvauksen jälkeen.

Kyllähän tämä vähän haittaa tahtia. Nyt on ilma pakkasen puolella ja vaikka lunta ei maassa juurikaan ole, niin jotkut märät paikat saattavat olla jäässä. Arvatkaapa, kuka lähtee piikeillä tänään lenkille Päällepukeminen on vaikeaa.... Tänään aioin sitten mennä kylmän pyyhkeen tai kylmägeelipussin kanssa saunaan kunnon vihtalöylyihin .

Kävimme torstaina samalla ostamassa uuden reitittimen tänne. Vakuuttivat hyvin asiantuntevasti, että sama sim-kortti, joka oli aiemmassa mokkulassa, sopisi siihen. No ei kyllä sopinut Rakas siippani sitten pyörähti eilen taas 100 km vaihtaakseen sim-kortin. Valituskirje lähtee kyllä elektroniikkaliikkeeseen..... muutamaan muuhunkin paikkaan pitäisi lähettää. Eilen ei sitten lähetetty mitään, siippani olikin sitten loppupäivän koneen ja uuden valvontakameran äärellä (eikä olisi käsikään kestänyt vielä..). Juuri toi sisään myös vanhan valvontakameran, joten kohta pitänee luovuttaa kone hänen käyttöönsä. En ymmärrä, miten kukaan jaksaa tunnista ja päivästä toiseen yrittää uudelleen ja uudelleen.... Meillähän on kotona yksi ystävä, jonka apuun siippani joskus joutuu tukeutumaan näissä IT-asioissa (ei kyllä helposti pyydä apua) ja nyt on sitten yksi IT-velho täälläkin. Tänään selvinnee, onnistuuko omin voimin vai pitääkö vielä pyytää apua. Sitten on kaksi valvontakameraa tontilla, jotka lähettävät kuvaa sekä yksi pattereilla toimiva riistakamera. Toivottavasti niitä ei koskaan tarvita varkaiden tunnistamiseen. Talviaikaan on kyllä mukava seurata esim lumen paksuutta (meillä on sellainen siippani tekemä lumimittari, jonka avulla kamerasta näkee helposti kertyneen lumikerroksen.

En tunne nyt yhtään kiirettä lähteä kaupunkikotiin täältä. Oli pitkään niin hektinen jakso, että nautimme suunnattomasti, kun ei ole kiirettä minnekään Äitini vointi on onneksi pysynyt ennallaan ja ensi viikolla yritän alkaa hoitaa isäni tekonivelleikkausasiaa puhelimitse. Oli kertaheitoilla siirretty kahdella kuukaudella. En aio suostua siihen, kun olemme menommekin ja suunnitelmat sen mukaan tehneet. Isä on niin kiltti, että tyytyy kaikkeen. Ei olisi valittanut mistään äidin asiastakaan, vaikka viimeisen kotiutukseen jälkeen oli ainakin 10 asiaa ihan pielessä.... elintärkeät reseptit puuttuivat, epikriisi aivan virheellinen jne. Monta soittoa ja kirjallista viestiä, että asiat saatiin kuntoon. Ja iäkäs isäni suhaili edestakaisin apteekin ja terveyskeskuksen välillä monen moneen otteeseen - ja sinänsä aivan turhaan - jos kaikki olisi mennyt alusta pitäen oikein. Ymmärrän hyvin, että terveydenhoito henkilökunta on äärirajoilla, mutta kyllähän palautetta pitää antaa, kun potilaan henki on vaarassa lääkitysten vuoksi.

Joku vilautellut täällä juttua jopa painostakin. Ei sitten lopulta paino juuri noussut joulun aikaan. Nyt olen kyllä syönyt lohtusuklaata, niin varmaan pian jossain näkyy. Torstaina takaisin mökille tullessamme pysähdyimme kylällä pitzalle. Oikein terveellinen tapa aloittaa uusi vuosi Enpä eilen sitten viitsinyt käydä vaa´allakaan. Vatsa kyllä esitti vastalauseen edellisillan syömisistä.... vehnää ja rasvaa.....

Mustikkaposki minustakin pimeässä on ihan kauhea ajaa. Aiemmin pimeä ei haitannut siippaani, mutta nyt hänkin on alkanut "kärsiä" pimeällä ajamisesta.

IL hieman hymyilytti tuo viettelyksen ja sienisalaatin sekoittaminen keskenään , mutta molemmathan ovat suurta herkkua. Naamakirjassa olen ehtinyt täällä käydä ahkerammin kuin pitkään aikaan kotona ja siellä oli mukavia kuvia koirienne temmellyksistä.

Tiinuliinu voin kyllä kuvitella sinun seuranneet tiheästi uutisia Australiasta. Poikammehan oli siellä lähes kaksi vuotta sitten puolisen vuotta ja juuri Sidneyssä. On ollut huolestunut ystäväperheestä, joka siellä asuu. Ikävä varmaan tulee pienten tassujen rapinaa..... Niin kävi meilläkin.

On se hassua, että nämä arkipyhät "sotkevat" viikonpäivät ihan totaalisesti. Vielä, kun on täällä korvessa, niin joutuu oikein miettimällä miettimään, mikäköhän päivä on kyseessä. Kohta helpottaa.

Karmale hyvä, että olet päässyt sentään flunssan suhteen vähällä. Kovasti tuntuu olevan vatsatautia ja flunssaa liikkeellä.

Täällä ei pitäisi tulla sateita tänään. Tuuli on aika raakaa, kun tulee suoraan tuolta järveltä, mutta metsässä varmaan tarkenee kävellä - jopa niin, että hiki tulee. Kylmän varalle minulla on se neopren maski kasvoille. Pitää katsoa, että ei säikäyttele mahdollisia vastaantulijoita.... ei niitä luultavasti kovin paljoa tule.

Hyvää vuoden jatketta kaikille. Japenalle erityisesti voimia olkaahan varovaisia, että ette liukastele... Minulla oli onni, että en löynyt päätäni - luultavasti .

Karmale, meillä kyllä lunta Oulun seudulla on - on ollut jo pitkään (vaikka Oulu ei vielä mitään Pohjois-Suomea olekaan). Juuri nyt täällä on kyllä melkoinen pääkallokeli. Yöllä satoi lunta kirkkaan jään päälle, joten moni ystävistänikin on jo kertonut miten on kaatunut salamavauhtia ulos lähtiessään--eikä autollakaan ajaminen kovin turvallista varsinkaan sivuteillä ole.

Kipa jaksamista sinulle ja hyviä löylyjä saunassa.

Ja kaikille muillekin leppoisia, onnellisia päiviä.

Japenan porukalle ja Kipalle hyviä vointeja ja tietty muillekin.

Lisäsin vähän tyroksiinia ja nukuinkin sitten tosi levottomasti ja hikosin koko yön.

Jumbojet, mulle Oulu on jo pohjoista mut ikävää että liukasta on. Se ei oo kivaa. Mut kunnon lumikeli olis kyllä kivaa.
Jään päälle satanut lumi on kyllä vihonviimeistä.
Täällä ei onneksi sitä pelkoa ole.

Luntakaan en enään odottele, kun ei aikanaan tullut. Tosi kova tuuli kylläkin tällä hetkellä.

Voikaahan hyvin, älkääkä liukastuko, kellä siihen vaara.