Hei Ihanaiset,
kyllä on ollut mukavaa, kun aurinko on pilkistellyt kolme päivää peräjälkeen . Minä aina leveilen ettei pimeä aika minua marraskuun lapsena haittaa mutta liika on liikaa, monta kuukautta suttuisia kelejä putkeen. Heti, kun tuli valoisampaa kaikki eläimetkin ovat virkeämpiä tai sitten ne näkee paremmin . Rusakko on viihtynyt pihallamme, oravat etsivät ahkerasti syksyllä piilottamiaan herkkuja keskeltä nurmikkoa ja lenkillä ollaan nähty pitkästä aikaa tilhiä. Olen ihmetellyt, kun täällä on paljon tonteilla pihlajia joissa on paljon marjoja samaten aroniat aivan notkuvat marjojen painosta mutta linnut eivät niitä syö. Mökillä tuomissa ja pihlajissa kävi kova kuhina heti, kun marjat vähänkin kypsyivät. Eiväthän kaupunkimarjat niin hyviä ole kuin maalla .

Painoasiaa, joulukilo on saatu kulutettua, jippii. Olin kovastikin ylpeä itsestäni, kun en joulunaikaan syönyt kuin kaksi konvehtia kunnes muistin sen 300 g suklaa-kaurakeksirasian jonka popsin lähes yksin ja paketin voileipäkeksejä jotka nautin juustojen ja hillon kera . Onneksi herkkuja ei enää ole mutta kunnon ruuan annoskoossa on vielä petrattavaa. Jumpatkin ovat alkaneet ja sen kyllä tuntee lihaksissa. Kolmen viikon tauko ja tuntuu kuin en koskaan olisi liikuntaa harrastanut. Ekassa jumpassa hyydyin täysin, maanantaina oli pätkäpaastopäivä joka sujui mallikkaasti, yöllä nukuin huonosti, kun piti vahtia kelloa (puhelin kyllä hälytti ihan niinkuin pitikin) jostainhan sitä pitää stressata. Seurauksena oli totaalinen energian loppuminen, piti istua tovi portailla jotta värit palaisivat näköelimiin .

Pikseli onnittelut kirkkokuoroon pääsystä, onko teitä kuorossa paljon?

IL, kyllä käsistään kätevä ja jaloistaan vikkelä mies on kullan arvoinen.

Kipa, toivottavasti kädessäsi ei ole mikään rikki. Ennenvanhaan jos kaatui niin ylösnoustessaan ravisteli hiekat vaatteistaan ja korkeintaan vähän nolotti. Nykyään, kun yks' kaks' arvaamatta mätkähtää tantereeseen niin paikat ovat kipeät monta viikkoa vaikka mikään ei olisi särkynytkään. Pikaista paranemista!

Isäntä on kutsunut syömään jo kahdesti, pitää mennä ettei vaan ruokaa korjata pois pöydästä. Mukavaa viikonloppua!

ps. Meillä on vielä kuusi sisällä huomenna olen luvannut sen purkaa, siitä luopuminen on aina vähän haikeaa.

Suupaltti, minäkin olen marraskuun lapsi. Pimeys eikä kelit haittaa minuakaan, mutta pitkä sadekausi vähän syö miestä

Meillä mökillä tosi runsaasti pihlajanmarjoja. Koko ranta täynnä. Tilhet ja rastaat se sitten popsi tosi nopsaan. Aroniat ei kelvanneet.
Täällä kotonakin aronia aita ja yksi iso puska pihassa ei houkuttanut lintuja aiemmin. Mutta nyt muutamana päivänä mustarastaat ja jotkut muut rastaat on kyllä pitäneet sellaista elämää ja marjat on hävinneet.

Toivottavasti Kipan kädessä ei mitään vaurioita kuitenkaan ole!

Pikseli varmaan hyvä laulaja, kadehdin , onnittelut kirkkokuorosta.

ILn puolesta onnellinen kun olet tavannut niin rakastettavan miehen

Kivikasa, hienon reissun olette taas tehneet.

Urheilua ja sukankudinta ja kalligrafia kirjoittelua. Siinä tämä päivä. Illalla saunaan.

Hyviä vointeja kaikille

Hyvää alkanutta uutta vuotta ja vuosikymmentä kaikille!

Huomaan kirjoittaneeni viimeksi 27.12.2019 – siis viime vuosikymmenen puolella. Aika menee todella nopeasti, varsinkin kun ei tee mitään. Oli hauska lueskella teidän tekemisiänne ja paljon on ehtinyt tapahtuakin.

Ihan ensiksi Japena, lämmin osanotto äitisi poismenon johdosta. ” Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.” Kauniisti kirjoitti Lauri Viita äideistä runossaan ”Alfhild” ja kyllähän äidit ansaitsevatkin kaikki kauniit sanat ja kunniamerkit. Sopii vain toivoa, että me itse kukin pystymme elämään äitiemme kunniaksi!

Pikselille toivotan laulamisen iloa uutena kirkkokuorolaisena ja Kipalle onnea onnettomuudessa, ettei kaatumisesta aiheutunut viiveelläkään sen pahempaa. Flunssat ja mahataudit voitetaan loppujen lopuksi mahdollisine jälkitauteineenkin, joten pahin lienee jo sairastuneiden osalta takanapäin. Niille teistä, jotka sairastatte vakavammin, toivon paranemista ja voimia.

Joulu ja vuodenvaihde menivät sen suuremmitta seremonioitta. Jouluruokaa olimme onnistuneet tekemään sopivasti, joten kaikki oli syöty viikossa. Istuimme vastakkain kuin kaksi vanhaa varista normaaleissa kotivaatteissamme jouluaterialla, nautimme ruokaryyppyjä ja suht kohtuullisesti viiniä (siis minä) emmekä edes kärsineet ähkystä! Ulos emme nokkiamme pistäneet, mitä nyt meirämmiäs täytti lintujen ruokintatörpön ja ripusti uuden siemen-talipötkön kuistin katoksen reunaan. Sivumennen sanoen, tirpat syövät meidät pian köyhäintaloon, sellainen kuhina kuistillamme on lokakuun alusta käynyt! Olen miettinyt, jotta voikohan tinteille aiheutua korkea kolesteroli kaikesta siitä rasvasta, mitä ne kupuihinsa ahtavat? Olisi kurjaa katsella pihalle sydäriin kuolleita tinttejä

Välipäivinä piipahdimme ruokakaupassa ja söimme vaihteeksi kevyemmin osuusravintola Oksan kermaista lohikeittoa. Vuosi vaihtui sohvalla loikoen. Minä luin ja meirämmiäs katseli jokusen sotadokumentin pasianssinpeluun lomassa. Yhtään ei kiinnostanut katsoa telkkarista Kansalaistorin ohjelmaa, kun se oli selkeästi suunnattu vain nuorisolle. Kyllähän minäkin rockia kuuntelen, mutta olisihan ohjelmassa voinut jotain meille vanhemmillekin olla. Kaikesta päätellen ilotulitus oli komeaa katseltavaa. Täällä Tampereella Ratinan kauppakeskuksen yrittäjät järjestivät ilotulituksen, jota tietenkin somessa paheksuttiin, kun se a) oli silkkaa rahantuhlausta, b) saastutti niin mahdottomasti ja c) aiheutti traumoja lemmikeille. Kaikki varmaan ihan totta, mutta kannatan sittenkin ennemmin ammattilaisten taidolla ja turvallisesti järjestämää lyhyehköä, upeaa ilotulitusta kuin laista piittaamattomien päiväkausia kestävää paukuttelua, josta aina aiheutuu myös kaikenlaisia vammoja. Laillakaan ei ole mitään merkitystä, kun sitä ei voida valvoa. Voitte tästä vuodatuksesta päätellä, että kysyttäessä kannatan ilotulitteiden kuluttajamyynnin lopettamista.

27.12. kävimme katsomassa Työväenteatterissa Seela Sellan ja Puntti Valtosen tähdittämää näytelmää Yhtä matkaa. Se oli erittäin hyvä ja ajatuksiakin herättävä eikä voi kuin ihailla Seela Sellan (83 v) suvereenia esiintymistä. Kiitoksiin hän tuli hypähdellen ja saikin kyllä pauhaavat aplodit. Nyt odotan innolla keväällä tulevaa Hitler ja Blondi-esitystä, jossa hän näyttelee Hitleriä. Tässä käsikirjoittajan saatesanat:

”Kesäkuussa 2017 kysyin puoliksi leikilläni Seela Sellalta, onko hänellä mielessä joku rooli, jonka hän haluaisi vielä näytellä. Vastaus tuli heti: hän haluaisi esittää Hitleriä. Huvituin, hämmennyinkin ‒ ja jäin sulattelemaan kuulemaani. Pian oivalsin: jos Hitleriä esittää 83-vuotias juutalainen nainen, olen löytänyt teatterillisesti ja sisällöllisesti kiinnostavan ja omaäänisen tavan tuoda tämä modernin historian keskeisin hahmo näyttämölle. Muutaman viikon rohkeutta kerättyäni soitin Seelalle ja tiedustelin, vitsailiko hän vai oliko tosissaan. ’Tosissani tietysti’, vastasi Seela. ’Loistavaa. No, jos mä kirjoitan sinulle Hitlerin, lähdetkö tekemään?’ kysyin. ’Tottakai. Jos vain vielä elän.’

Nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin – vakuutettuani peräti kaksi teatterinjohtajaa ideamme erinomaisuudesta ‒ olemme valmiit esittämään yhteisen näkemyksemme siitä, kuka ja mikä oli miehiään Adolf Hitler. Tuo koditon kuljeskelija, katkeroitunut wannabe-taiteilija, kokonaisia armeijoita liikutteleva korpraali, bestseller-kirjailija, Tuhatvuotisen Valtakunnan Johtaja, alakuloinen sekakäyttäjä, antisemiitti, fasisti, vegetaristi, absolutisti ja sosiaalidarwinisti, eläin- joskaan ei ihmisystävä, käsiään hurjasti huitovien, kirkuvien ihmisjoukkojen lemmikki ja mahtipontisiin unelmiinsa takertunut mammanpoika. Ja millaisena hän saattaisi näyttäytyä uskollisen mutta tarkkavaistoisen saksanpaimenkoiran silmin nähtynä.”
Michael Baran

Kaiken kaikkiaan paino nousi juhlapyhien aikana 2,2 kg ja siitä on vielä puolisen kiloa siihen lukemaan, joka oli voimassa ennen joulua. Taisin edellisessä kirjoituksessani miettiä, jotta saatan saada 5 suklaakonvehtirasiaa riittämään ”jopa ” loppiaiseen, vaan toisin kävi. Yksi on vielä jäljellä Onko minulla rautainen itsehillintä vai olenko vain kyllästynyt suklaaseen – sitä sopii miettiä!

Loppiaisesta selvisimme vähällä vaivalla, kun ei ollut koristeita poiskorjattavaksi. Ainoa mitä jouduin tekemään oli jouluisen pöytäliinan vaihtaminen ei-jouluiseen ja sähkökynttelikön siirto kaappiin. Loppiaiselta alkoi taas kuntosalikausikin ja eiköpähän kohta taas kroppa vetreydy ennalleen. Meillä oli keskiviikkona sijainen vetämässä ”hikijumppaa” ja voi pojat, kyllä me hikoilimmekin! Ohjelma oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja monipuolinen, vaikka luulen vetäjän kyllä unohtaneen meidän olevan vanhoja. Normaalisti en pidemmänkään tauon jälkeen saa paikkoja kipeiksi, mutta nyt oli sellaisetkin lihakset arkoina, joita en ollut tiennyt olevankaan ja esim. tällä hetkelläkin etureidet ja pohkeet jumittavat, vaikka olen niitä venytellytkin No, kyllä se siitä normalisoituu ja kivahan se on käydä salilla virkistämässä sosiaalista elämää, vaikkei liikunnasta niin pitäisikään!

Kaksi matkaakin on sitten tälle vuodelle varattu. Molemmat ovat OP:n elohopeakerhon matkoja. Maaliskuun lopulla lähdemme muutamaksi päiväksi Osloon. Olisin kyllä mieluusti viipynyt siellä pidempäänkin, mutta Norja on sen verran kallis maa, että matkan järjestäjä oli ennakoinut suurempaa osallistujamäärää pienemmällä hinnalla. Toukokuussa on sitten vuorossa viikko Albaniassa. Ennakkotietojen perusteella matka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kyllähän se historian valossa aika outo maa on ollutkin. Meirämmiäs siitä erityisesti kiinnostui ja halusi lähteä enkä minäkään sen enempää vastustellut. Kuriositeetin vuoksi voin mainita, että kolme päivää Oslossa kaikkine palveluineen maksaa 1595 e/hlö ja viikko Albaniassa samoin ehdoin 1695 e/hlö

Kolmas matka tullee sitten taas olemaan Tampereen teatterin teatteriklubin marraskuinen matka, jonka kohteena on todennäköisesti Praha. Hirveästi kyllä tekisi mieli jollekin risteilyllekin. Olen miettinyt Reiniä, jota ainakin kälyni kovasti kehui. Toinen vaihtoehto olisi Doro-joen risteily, sillä Portugali on meiltä jäänyt melko vähäiselle tutustumiselle. No, katsotaan nyt jaksammeko niin monta matkaa ja täytyyhän sitä olla ohjelmaa ensi vuonnakin.

Me olemme olleet meirämmiähen kanssa terveitä eikä täällä onneksi ole ollut juuri liukastakaan. Meirämmiähen viimetalvinen kaatuminen ja lonkkaremontti kyllä saivat meidät suhtautumaan vakavasti varovaisuuteen, vaikkei mies olekaan innokas hankkimaan nastakenkiä. Pihalla nurmi viheriöi kauniisti enkä minä lunta mitenkään erityisesti kaipaa. Valoisuuttahan se toki hieman lisäisi, mutta näillä nyt mennään.

Vielä kerran, oikein nautinnollista ja antoisaa sekä tarpeen mukaan parempaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä teille kaikille

Nyt en jaksa enempää. Kiiiiiiitos Menna

Hei Ihanaiset,
joulu on sitten vihdoin siivottu pois, olipa urakka. Uusista joulupalloista varisi glitteriä ympäriinsä ja isäntä heilui imurin kanssa toista tuntia. Kuusi ei vieläkään paljon neulasia tiputtanut mutta on silti pihan perällä. Olisi ollut kiva jättää se valojen kanssa vielä terassille mutta, kun siellä ei ole pistorasiaa .

Karmale, on meillä muutakin yhteistä, nimittäin unet. Olet ollut mielessäni joten viimeyönä kirjoitin sinulle kirjettä, paperi oli jäykkää ja kiiltävää, lyijykynässä kova sisus ja valaistus hämärää. En yhtään nähnyt mitä kirjoitin, rivit menivät vinksin vonksin ja sitten kirjoitin jo paperin ulkopuolelle omaan käteeni . Aikamoinen suoritus oikeakätiseltä. Olit muuten elokuvanäyttelijä joka ei koskaan esiinny teatterissa. Kirjoitin sinulle ehkä fanipostia. En tiedä sainko kirjettä koskaan valmiiksi, uni vaihtui lennossa joksikin aivan muuksi.

Menna, kirjoituksesi sai minutkin hyvälle tuulelle, nauratti sydäntautiset ja ahneet tintit. Taitaa niillä olla kuitenkin niin vilkas aineenvaihdunta ettei kovat rasvat ehdi tukkia valtimoita .
Seela Sella Hitlerinä rupesi kovasti kiinnostamaan, pitäiskö ihan tehdä retki Tampereelle? Töissä ollessani kävin useasti teatterissa, kun firman kultuurikerho valitsi näytökset ja tilasi liput, helppoa kuin heinän teko. Nyt on niiiiin vaikeaa itse niitä hommata . Ateneumiin on sentään tälläviikolla treffit.

Antoisaa alkanutta viikkoa kaikille!

ihana Suupaltti toivottavasti kirjees tulee perille. Odottelen mielenkiinnolla. Mut mites se teksti, joka on kädessäs
Päivän naurut sain, kiitos Elokuvanäyttelijä, joka ei näyttele teattereissa mistä ikinä tuli mieleesikään

Meillä on lämmityksessä jotain häikkää? Patterin on kylmiä. Päivällä kävin ulkona lämmittelees. Ulkovaatteissa ulkona tarkenee paremmin kuin sisällä sisävaatteissa.

Ajattelin jo että lähdetään mökille. Se ei ole talviasuttava, mutta puita voi laittaa takkaan. Ainoa huono puoli on hyyskän hiiribaari, siitä en välitä.
Pitäis hommata sisäveski. Valmiudet kyllä olis.
Ehkä ensi talveksi?

Kalligrafian kirjoitusharjoituksia taidan mennä jatkamaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Suupaltti, Hitler ja Blondi on Kansallisteatterin ja Tampereen Työväenteatterin yhteistuotantoa. Kantaesitys on täällä 19.2. ja syksyllä sitä aletaan esittää Kansallisteatterin uudessa esitystilassa The Train Factoryssä Vallilan Konepajalla.

Merelle, sammakko loikkasi tuolle kohdalle joulukuun puolivälissä. Juuri ennen joulua se kuitenkin nousi hivenen ja pyhien aikana hieman lisää, joten en saanut tavoitetta täyteen vuoden loppuun mennessä. Tickeriä pitäisi siirtää kilon verran taaksepäin, jotta se vastaisi tällä hetkellä olevaa tilannetta, mutta olkoon nyt tuossa, kunnes pääsen siihen takaisin. Kiinnostavinta tässä on se, että olen nyt viisi päivää ollut täsmälleen samassa painossa, joka tuntuu oudolta. Vaakani näyttää painon 100 gramman tarkkuudella, joten sen sisällä voi tietenkin tapahtua vaihtelua, joka ei tosiasiallisesti näy, mutta ihmettelen silti. Eilen punnitsin itseni kuntosalilla sellaisella historiallisella isolla tavaravaa'alla, joka on koko salilla käymäni ajan näyttänyt kolme kiloa vähemmän kuin kaksi eri kotivaakaani. Arvannet, että siellä on kiva punnita

Rimpati-rei,

joulunvietto on sitten vihdoin lopetettu myös meidän pienessä perheessämme. Eilen, Nuutinpäivänä, kannettiin kuusi ulos. Tosin mua hiukan harmitti kun se olisi juuri käynyt kukkimaan eli alkoi työntää pieniä kuusenkerkkiä oksanpäistä. Niistä tulee hyvää metsänmakuista siirappia, olen kokeillut yhtenä vuotena. Saa niistä myös snapsia; kokeiltu sitäkin on. Maistuu ihan joulukuuselle.

Puolukkakuvioiset keittiön verhot ja punainen pöytäliina on laskostettu laatikkoon eteisen kirjahyllyn päälle ja kaikki muut koristeet sullottu olohuoneen nurkka-arkkuun. Yksi amaryllis innostui kasvattamaan kolmatta kukkavartta ja toinen, joulunjälkeisestä alennusmyynnistä ostettu, vasta availee ensimmäistä kukkaansa. Kevättä enteillen ostin keittiön ikkunalle myös ruukullisen helmihyasintteja ja toisen pikkunarsisseja.

Menna, minuakin kiinnostaa tuo Hitler ja Blondi! Täytyypä pitää silmällä ensi syksynä! Joko tiedetään, kuka esittää Blondia - siis sitä saksanpaimenkoiraa?

Mä näin Seela Sellan viimeksi kotimaisessa kohelluselokuvassa Teräsleidit. Kahdessa muussa keskeisessä roolissa touhusivat Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta. Ei se leffa nyt ihan Oscareita ansaitse, mutta mukavasti sen parissa parituntinen vierähti. Tuli jopa mieleen, että tästä voisi kehitellä leffakevään - päivänäytöksiä on pk-seudulla paljon ja niihin saa eläkeläislippuja pikkurahalla. Eläkeläiselokuvahan tuokin oli, komedia jossa hetkittäin häivähti myös traagisia sävyjä.

Pikseli - onnittelut kirkkokuoroon pääsystä! Mä aherran toistaiseksi tässä jokamiesluokassa; tammikuun täyttää Vanhan kirkon Wannabe Singers ja helmikuussa alkavat varsinaisen kuoroni harjoitukset, joita riittää toukokuuhun asti. Kausi huipentuu esiintymiseen kaupunginosafestivaaleilla (tai no mistä mä tiedän, pyytääkö ne meitä sinne. Toisaalta: ainakin viitenä vuotena ovat meitä kysyneet joten eiköhän…)

Tallinnassa on käyty, KUMUn naistaiteilijanäyttely (joka on kyllä varsin suositeltava) nähty, Helsinki Luxin valoja ihailtu tihkusateessa. Nyt Ukkokulta lähti Tampereelle kun vuosikurssinsa valmistumisesta on kulunut ties miten monta vuotta, ja mä yritän tehdä kuvakirjaa neljästä Karjalan-matkasta joista ensimmäinen on tehty jo 2011.

Mihin nää vuodet menee? Minkätähden joka viikossa on kaks perjantaita? Ja kuinka kummassa hetikohta helmikuun jälkeen on heinäkuu?

Tiinuliinu, ainakin täällä Blondin roolissa on Verneri Lilja, minulle täysin tuntematon nuorimies. Koska näytelmässä ei enempää rooleja ole, niin luulenpa Liljan jatkavan myös Helsingissä!