Japenalle, onneksi saat pojan perheen pois koronauhan alta.
Huolia sinulla ja perheelläsi tuntuu riittävän enemmän kuin laki sallii.
Voimia hautajaisten järjestelyyn. Itse menetin äitini 6 vuotta sitten ja vieläkin tulee tilanteita kun ajattelen että äiti tämän tietäisi mutta ei ole ketään keneltä kysyä.

Mökillä lämmityspuuhissa. Ulkona vähän hiippailin pitkin pihaa, siellä on lämpimämpi kuin sisällä.
Raparperi alkaa nousemaan. Kohta saadaan tuoretta raparperipiirakkaa
Jos ei lumi tule sotkemaan suunnitelmia.?

Enään en lunta kaipaa kun ei aikanaan tullut. Terassin mittari näyttää 8 lämpöastetta.

Hyviä vointeja kaikille ja nauttikaahan auringosta

Sunnuntaita kaikille!

Koronaviruksesta sen verran, että kyllä se sieltä tulee varmaan meillekin, sillä johan sitä on jo löytynyt muualta Euroopasta. Nykyään pääsee niin nopeasti paikasta toiseen, mutta toisaalta, levisihän ruttokin aikoinaan sangen laajalle suht nopeasti, vaikkei silloin matkusteltukaan näin vilkkaasti! Tavallinen flunssaviruskin tarttuu jo itämisaikana kuten rokot suun muutkin, joten aika vaikeaa niiltä on täydellisesti suojautua. Käsihygienia on tässäkin tärkeää. Itse en ainakaan viitsi itseäni stressata,sillä tulee se jos on tullakseen eikä stressaamisesta ja miettimisestä mitään hyötyä kuitenkaan ole!

Minulla myös oli tapana pitää äitiäni kävelevänä tietosanakirjana ja soittelin hänelle aina kun en jotain tiennyt/muistanut. Äitini kuoli jo v. 2000, joten siitä asti on vain pitänyt tietää kaikki itse, mutta ihan oikeasti vieläkin kaipaan piiiiitkiä puhelinkeskusteluja hänen kanssaan!

Meirämmiäs jutteli aamupäivällä yhden vanhan koulukaverinsa kanssa, joka kertoi miten hän on alkanut hoitaa kuntoaan vartin kävelyllä joka päivä. Tämä selvisi siitä, kun kysyin puhelun jälkeen, jotta mitä kaveri oli kertonut, kun sinä sanoit itsekin sitä miettineesi, mutta kun eukko ei suostu Minua se kovin huvitti, sillä olemme useammankin kerran keskustelleet, että olisi hyvä kerran pari viikossa tehdä sellainen 45 minuutin kävelylenkki kuntosalin välillä. Tosin eihän se puhetta pidemmälle ole vielä edistynyt. Minä hänelle sitten vastasin, etten viitsisi edes pukea päälleni vartin kävelyä varten

Olen myös miettinyt vesijumppaa, sillä kuntosalimme keskustassa sijaitsevan toimipaikan kautta voisimme ilmoittautua keskiviikkoisin vesijumppaan, jota järjestetään hotelli Ilveksen uima-altaassa. Se tosin on päällekkäin keskiviikon normijumppamme kanssa, mutta aina välillä voisi hyvinkin vaihtaa hieman ohjelmaa ja vesijumppa on paitsi tehokasta myös kivaa.

Laitoin eilen ison kattilallisen sisonmakkarakeittoa ja olemme nyt syöneet siitä kaksi kertaa ja vielä riittää huomiseksikin. Se on tosi hyvää ja ravitsevaakin, sulatanhan minä sinne kokonaisen Koskenlaskija paketin Pitäisi varmaan alkaa miettiä jotain toisenkinlaista keittoa, sillä aina välillä on kiva pitää keittopäiviä. Olemme joskus ostaneet Knorrin valmiita keittoja, jotka vain lämmitetään ja ne ovat tosi maukkaita. Yhdestä pussista tulee sopivasti kaksi lautasellista ja seuraksi voi sitten ottaa leipäpalan. Silloin kun asuin vielä yksin, ostin melko usein pakastetun pinaattikeiton, jonka sulatin kattilassa ja keitin vain seuraksi kananmunia. Meirämmiäs ei erityisemmin pidä pinaattikeitosta, joten se vaihtoehto ei käy, mutta olen kyllä välillä suunnitellut tekeväni sellaisen itselleni ja syököön meirämmiäs sitten mitä lystää!

Rupattelin tänään puolitoista tuntia kälyni kanssa ja hän kertoi hankkineensa siivoojan. Hänellä on hiukan päälle 50 neliöinen kaksio ja hän on ihan terve ja kykenevä siivoamaan itsekin, mutta miksi kiusaisi itseään jollain, mistä ei pidä! Me olemme meirämmiähen kanssa sangen leväperäisiä siivoojia, vaikka minä tosiasiallisesti nautin kovastikin, kun on puhdasta ja siistiä. Siivoaminen nyt vain ei oikein kolahda ja sitten sitä siirretään siksi, kunnes on vieraita tulossa tai muuten vain ihan pakko Meirämmiäs ei ole lämmennyt siivooja-ajatukselle, mutta voisinhan minä toteuttaa toiveeni itsekin, maksaa siitä omista rahoistani ja napata myös verohyödyn itselleni! Kolmen viikon välein sopisi oikein hyvin ja siinä välissä pitäisin itse yllä perussiisteyttä esim. pyyhkimällä pahimmat roiskeet hellalta ja huolehtimalla siitä, ettei sohvapöydälle pääse kertymään ylenpalttisesti tavaraa. Vaikka viihdynkin avarassa asunnossamme, niin suuren neliömäärän (ainoa) huono puoli on, että siivoamista on niin paljon

Tässäpä kaikki mietteet tällä istumalla. Mukavaa (taas) alkavaa uutta viikkoa kaikille. Ainakin aamuisin alkaa olla jo tosi valoisaa

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne.

Katsoinkin, että olen itse viimeksi kirjoittanut to 16.1. Olen kyllä käynyt lukemassa tekstejänne, mutta käsi on niin kipeä, että yritän välttää kaikkea ylimääräistä.

Kivikasa, hyvä että korvaongelma on hoidettu. Varmasti jännittävää suunnitella Japanin reissua (nyt ehkä liiankin tuon Koronan vuoksi ). Aikanaan lapsemme pyörittivät molemmat hulavannetta (ihan kevyttä) mökillä. Yritimme ehkä sata kertaa siippani kanssa, mutta emme oppineet hommaa Tuota painavaa tällä selällä ja näillä polvilla ja lonkilla en uskaltaisi edes yrittää.

IL, hassua, että meillä on molemmilla synttärit joulukuussa ja tyttäriemme synttäreillä tammikuussa on vain lyhyt jakso. Tosin ovat eri vuosikymmenellä. Voin vain kuvitella Motskun kattaman pöydän . Muistan erään kerran mökillämme, kun Motsku toi puolukkamehua, että sai sinulle tehtyä puolukkakiisseliä. Kaikki meni .

Suupaltti, kiva että pääsit sille tanssikurssille. Sehän on tosi hyvää liikuntaa ja samalla fysiikan lisäksi hyvää aivojumppaa. Kahvi (mm ) vie kyllä minultakin yöunet. Nykyään myös siippani useimmiten jättää kahvit iltasella juomatta, on huomannut sen vaikuttavan unen saantiin.

Menna, luulen, että kovan tärskyn vuoksi voisi olla mustelman sijaan luunmurtuma, ellei luuni olisi niin vahvaa tekoa. Sentään luusto on kuin nuorella naisella (ainakin vielä kaksi vuotta sitten). Isänihän on äidin omaishoitaja. Kun isäni sitten kotiutuu sairaalasta, niin heidän asuttamassaan kunnassa on tätä nykyä sellainen arviointitiimi ja on mahdollista saada 3 - 4 viikkoa kotiinpääsyn jälkeen sitä kotisairaanhoitoa kohtuu hintaan. Äidillä kävi myös viimeisen kotiinpääsyn jälkeen kotihoito muutamia viikkoja. Yksityinen pesijä käy pari kertaa viikossa äidin pesemässä, lääkkeet saatiin onneksi nyt apteekin pussipalveluksi muutettua, mutta muuten ei tällä hetkellä mitään ulkopuolista apua ole. Ei suinkaan ole tarkoitus, että vanhempieni hoito olisi vain minun ja siippani vastuulla isän kotiutumisen jälkeen. Ajattelin, että lähinnä kävisimme heille kaupassa ja auttaisimme ruokien kanssa seuranpidon lisäksi. Se on kurjaa, jos menee maaliskuun lopulle. Meillä olisi tarkoitus "muuttaa" mökille maaliskuun lopulla/huhtikuun alussa, mutta siihen tulee nyt todennäköisesti sitten muutos.
Hassua, että istutitte hyasinttejä tammikuussa Mökillä teen usein kaalipataa - se on meidän molempien herkkua. Teen sen yleensä aina terassilla, jossa minulla on "hyötysiivessä" yksi hellanlevy. Näin ei tule kaalin "tuoksut" sisään....

Pikseli, voi harmi, että sinulta jäi teatterireissu väliin. Vatsatauti on toooosi kelju.

Muori juuri olin ajatellut sinua, kun tekstisi ilmestyi. Onneksi näet taas. Varmasti pelottavaa, kun näkö heikkenee tuolla lailla. Mistä se näön heikkeneminen jouhtuikaan lopulta? Äidilläni oli kerran vuosia sitten värikalvon tulehdus ja oli lähellä menettää näkönsä.

JJ sinuakin olin ajatellut. Onnittelut painonpudotuksen johdosta ja tsemppiä tulevaan. Pakko taas toistaa, että osaat pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi.

Isla olen monta kertaa ajatellut, että veisimme vanhemieni luota potkurin mökillemme. Nyt kyllä epäilyttää, että onko sielläkään välttämättä tarpeeksi enää tulevaisuudessa lunta. Vasta ihan hiljattain on satanut mökille taas lumi.

Tiinuliinu hymyilytti, se, mitä kirjoitit Muorin aamunavauksista. Itselleni tuli ihan sama tunne. Mutta kyllä tuo viimeisin Muorin kirjoituskin melkein nosti hien pintaan Onnittelut vesiliikuntakauden avaamisesta. Kuvakirjoja on varmasti ihanaa katsella sitten vanhana
Kalakukkosi toi veden kielelle

Japena silmät kostuivat, kun luin tekstiäsi lähtiessäsi äitisi asunnosta. Voimia hautajaisiin. Ihanaa, että saatte luoksenne kaikki bielogiset lapset perheineen samanaikaisesti. Ei ihme, että kauhistelevat Koronaa. Jotain hyvää se tuo teille, kun näette taas nuorimman lapsenlapsen.

Mustikkaposki eipä satuttu samanaikaisesti etämiehen kotipaikkakunnalle. Ensi kesänä sitten....

Karmale hämmästelin raparperin kasvua. Pitää sanoa, että en minäkään enää lunta kaipaisi. Nyt on niin kauhea kammo liukkaalla liikkumiseen

Huomenna on ensimmäinen aika fysioterapeutin kanssa. Välillä tuntuu, että käsi vaan kipeytyy enemmän ja enemmän.Tänään olen pidellyt osan aikaa "kantositeessä" ja tuntuu, että hieman helpottaisi kipua. Yöt ovat pahimpia, kun herää niin kovaan kipuun eikä meinaa millään saada uudestaan unen päästä kiinni, jos on pari tuntia unta alla. Vaikka eihän se määrä mihinkään riitä. Pitkään ollut muitakin vaivoja, jotka haittaavat ennestäänkin huonosti nukkujaa....

Menoa on ollut paljon. Tyttären luona olin tosiaan reilu viikko sitten perjantaista lauantaihin. Oli aivan ihanaa viettää aikaa kahdestaan ilman mitään kiirettä. Kävimme kyllä vielä siippani kanssa siellä sunnuntainakin, kun tytär oli ostanut uuden tarjoiluvaunun ja tarvitsi apua kasaamisessa. Sen jälkeen olimme vielä ystäviemme luona kyläilemässä Sipoossa.

Viikolla olimme muutaman päivän vanhempieni luona äitiä "hoitamassa", kun isäni kävi lepäämässä Ruotsin risteilyllä. Perjantaina tapasin muutamaa entistä työkaveria, nykyistä ystävää. Vaikka en tehnyt mitään, en ajanut autoa enkä tehnyt ruokia, niin kättä särki ihan vietävästi. Tuli mieleen fyssarin puhelimessa antama neuvo pitää tyynyä käden alla, kun istuu paikoillaan tekemättä mitään. (Minulle kyllä käy harvoin niin )

Eilen olimme lenkillä päivällä ja osittain oli vähän liukkaitakin kohtia. Iltapäivästä lähdimme Hartwal-areenalle katsomaan Jokerien lätkämatsia siippani kanssa. Tänään olimme päivällä taas kyläilemässä. Poikamme tuli sitten tänne syömään ja katsoivat siippani kanssa äskettäin käsismatsia (EM-turnaus, loppuottelu). Karkasin tähän koneelle hetkeksi.

Huomenna menen aamupäivällä sitten sitä fyssaria tapaamaan. Toivottavasti saan jotain ohjeita, joilla käden kipu pikkuhiljaa vähenisi... Iltapäivästä menemmekin taas kyläilemään Nyt tasavuosia juhlimaan. Meitä on kolme pariskuntaa siellä. Saman porukan kanssa kokoonnumme yleensä juhannuksena meidän mökillä ja itsenäisyyspäivän tietoilla meillä kotona. Kesäisin kierrämme porukalla kyllä kaikkien kolmen mökit. Ei ole pelkoa, että juttu loppuisi. Tiedän jo huomisesta, että hauskaa tulee olemaan

Odotan tässä tietoa, milloin meillä tulee olemaan seuraava putkiremppaa koskeva tiedotustilaisuus. Se vähän määrittää, milloin lähdemme taas mökillä käymään. Ei oikein viitsi viikkoa lyhemmäksi ajaksi lähteä. Matka ottaa koville selälleni...

Nyt käsi lepäämään ja liityn tuonne pojan ja siippani seuraan. Oikein ihanaa viikon jatketta kaikille. PS. en taaskaan jaksa oikolukea, joten pyydän jo etukäteen anteeksi tekstiin jääneitä virheitä.

Huomenta mimmit ja hyvää alkanutta viikkoa huolimatta räntäsateesta, jota ainakin täällä stadissa satelee.

Eilinen oli yhtä juhlaa. Ensin juhlittiin Naapurinmiehen tyttärenpoikaa, joka täytti 10-vuotta. Tutustuin Miehen vävyn puoleisiin sukulaisiin ja mukavia olivat kaikki. Eräs rouva huudahti iloisesti tervehtiessään, että mä oon kuullut sinusta vaikka mitä. (ei selvennyt,mitä).

Sitten veljeni luo viettämään joulua. OIkein luettu: joulua. Jo vuosien ajan olemme kokoontuneet tammikuun lopulla antamaan toisillemme joulu-, nimipäivä- ja synttärilahjat kerralla. Veljeni ja vaimonsa ovat aina jouluisin ulkomailla, nytkin viisi viikkoa Uudessa Seelannissa. Annamme sekä järkeviä että hupsuja lahjoja ja kisaamme turhimman tavaran antamisesta. Minä voitin tänä vuonna teleskooppikärpäslätkillä! Veli tarjosi joulususheja ja Juniori sai pyynnöstä nakkeja. Veljeni ja vaimonsa bongaavat ulkomaita ja ovat käyneet jo reilusti sadassa maassa. Seuraavaksi lähtevät Kilimandrajolle kapuamaan 5600 metrin korkeuteen, treenaavat kevään. Ovat kiivenneet jo Mount Everestille, suorittaneet sukelluskortit yö-, hylky yms. sukelluksissa.

Veljeni täyttää maaliskuussa 58 ja vähemmän hienovaraisesti tiedustelin, onko tässä nyt joku ikäkriisi meneillään, kun pitää harrastaa nuorten juttuja? Ja pörröttääkö hän tukkansa sen takia pystyyn, ettei kukaan huomaisi alkavaa kaljua? Älkää kauhistelko, hän on lempiveljeni ja huolestuisi, ellen laskisi lempeää leikkiä.

Varasimme Miehen ja hänen tyttärenperheensä kanssa Pietarinmatkan vappuna. Kyselin. lähtisikö Juniori mukaan 10-vuotiaan kaveriksi. No ei kuulemma kiinnosta mikään viiden tunnin kaupunkikierros. No voihan siinä tosiaan jäädä monta tuntia hyvää peliaikaa käyttämättä!

Vaan nyt pitää pakata, lähdemme tänään Tukholman risteilylle. Mies tarjoaa Siljan pisteillään DeLuxe-hytin. Tässä ei niinkään ole kyse romantiikasta, vaan hän haluaa Åhlensille ostamaan falukorvia!

Japena, jaksamista sinulle ja läheisillesi. Ihanaa, että saat neljä lastasi perheineen luoksesi. Surun ja luopumisen hetkellä tämä varmasti suuresti lohduttaa sinua.

Minä olin 39- vuotias, kun äitini kuoli. Asuin jo silloin täällä Oulussa, joten välimatkaa vanhempieni luo Somerolle (jonne olivat Helsingistä muuttaneet eläkkeelle jäätyään) on yli 600 km.

Muistan vieläkin miten hirveää oli ajaa tuo matka Oulusta Somerolle. Olen tottunut kuski, ajan pitkiä matkoja, mutta tuolloin tuntui, että en yksinkertaisesti pysty ajamaan. Tytär oli silloin vielä niin pieni, ettei hänellä ollut tietenkään ajokorttia ja mieheni ei ole koskaan ajanut.

Pysähdyin vähän väliä ja varsinkin viimeiset kilometrit, tuttua mutkikasta tietä Jokioisilta Somerolle tuntuivat mahdottoman raskailta. En ollutkaan menossa kotiin syömään äidin tekemiä lihapullia enkä ajaessani auton heidän talonsa pihalle nähnyt äidin kiirehtivän syli avoinna ja naurua silmissään meitä vastaan.

Äitiä ei enää ollut. Oli vain valkoinen arkku siunauskappelissa. Isä, joka oli muutaman viikon aikana harmaantunut ja mennyt kumaraan, veljet, sukulaiset ja ystävät mustissa vaatteissaan. Oli vain tyhjyys. Vasta pitkän ajan kuluttua tulivat lämpimät, rakkaat muistot. Tulivat mieleen monet äidin viisaat neuvot, hänen uskonsa siihen, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, hänen loputon kärsivällisyytensä, hellyytensä, rakkautensa.

Meillä oli eilen kova pakkaspäivä. Ei nyt mitään pohjoisen Suomen pakkasiin verrattuna, mutta yli 20 astetta kuitenkin .Tänään on satanut lisää lunta. Talvi on kaunis ja valoisa. Mieleni tekisi kovasti lähteä hiihtämään, vaikka vain läheisen järven jäälle, jonne myös on tehty latu, mutta enpä nyt pysty siihen. On hyväksyttävä tämä elämänvaihe ja vain iloittava siitä, että elää ja on näinkin hyvässä kunnossa. Liiankin helposti sitä löytää aiheita olla harmissaan, sen sijaan että iloitsisi kaikesta siitä mitä itsellä juuri nyt on.

Oletteko muuten seuranneet TV:stä ” Loistava ystäväni” draamasarjaa, joka pohjautuu Elena Ferranten kirjaan. Napoli-sarjan olen lukenut ja suhtauduin aluksi hieman varauksellisesti tähän TV- sovitukseen, mutta olen kyllä kovasti pitänyt tästä sarjasta. Suosittelen.

Mukavaa talvipäivää itse kullekin.

Olen vähän haikeana lukenut kirjoituksianne äidin ikävästä. Minullahan äiti vielä elää, mutta mitä tunnen sitten kun hän on mennyt pois? Varmaan suren sitä, että hän on ollut niin katkera ja hukannut vähätkin mahdollisuudet nauttia elämästä. Olenkohan saanut mitään neuvoja? Varmaan nuorempana enemmänkin määräyksiä joita en ole juuri noudattanut.
En muista yhtään kertaa että hän olisi iloisena tullut vastaan kun mentiin käymään. Ennemmin on alkanut valitus mikä kaikki on mennyt pieleen.

Tänään soitti hänen vanhin siskonsa, joka elää täysillä, matkustaa ja nauttii nuoremman miesystävän kanssa. Hän taisi periä kaiken positiivisuuden eikä seuraavalle jäänyt mitään?

Lämmin osanotto kaikille äitiään kaipaaville. Sanotaanhan, että suru on hinta joka rakkaudesta on maksettava.

No nyt on ensimmäinen koronavirustapaus Suomessakin. Tukholman risteilyllä laivassa oli kymmeniä ihmisiä Kauko-Idästä, kaikilla maskit kasvoilla, ottivat ruokailun ajaksi pois. Onko niistä silloin mitään hyötyä?

Tulirumpu, ikävä kuulla äidistäsi. Minun äitini oli joskus aivan ihana ja joskus ihan kamala. Häntä ei ollut helppo ymmärtää ja aikuisina me sisarukset olemme jutelleet, että ehkä hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kerran kun valitin hänestä tädilleni, täti puuskahti, että älä käytä energiaasi asiaan, jota et voi muuttaa, onhan sinulla ympärilläsi monta muutakin ihmistä. Niin totta, esim. rakas keinoemoni.

Nyt on Tukholman matka takana ja tämä päivä mennyt ihan harakoile. Äsken herättiin 2,5 tunnin päikkäreiltä. Vaan kyllä meillä oli hauskaa! Opin uuden puolen Naapurinmiehestä, hän lauleli yökerhossa korvaani Moskovan valoja, joita Jorma Kääriäinen puolestaan lauloi lavalla! Tanssimme kumpanakin iltana, minulla oli mekko, jossa helmat vaan heilahtelivat. Syötiin ihan liikaa, eka iltana Happy Lobsterissa puolikkaat hummerit, minä nieriää ja Mies turskaa pääruoaksi. Toisena iltana Tavolata-ravintolassa minä päädyin tryffelitattirisottoon ja Mies halusi medium maksaa.

Tukholmassakin tihkutti. Mies valitsi Åhlensilla falukorvia, tarkisti pakkauksista päivämäärät. Muitakin herkkuja tutkittiin ja ostettiin niin pitkään, ettei ehditty vanhaankaupunkiin ollenkaan. No se on tuttu jo muutoinkin. Mies halusi myös tarkistaa Designtorgetin tarjonnan. Minä pähkäilin pitkään yhtä käsilaukkua, jossa oli leveä olkahihna, joka ei painaisi olkapäätä. Mies äkkäsi, että myynnissä oli pelkkiä olkahihnoja, osti sellaisen minulle ja riensi Systembolagetiin hakemaan jotain erikoisolutta.

On mielenkiintoista elää Miehen rinnalla, joutuu tai pääsee tekemään aivan erilaisia asioita kuin aikaisemmin. Toisaalta hän osallistui kiitettävästi myös eräässä vaatepuodissa vaiitsemaan mielestään minulle sopivia vaatteita ja hänellä on kyllä hyvä silmä sellaiseen.

Tytär soitteli äsken ja halusi etsiä sopivaa päivää äiti-tytär reissuun Tallinnaan. Vietettäisiin päivä kauneushoitolassa, joskus aikaisemminkin olemme niin tehneet. Iker tulee meille viikonloppuhoitoon, kun sen perhe menee poreallaskemuihin. Joten me menemme sitten mökille, siellä on tällä hetkellä maa valkoisena.

Hello tosi pitkästä aikaa!
En ole vielä kuollut enkä kuopattu! Sen voivat vahvistaa naamakirjalaiset, vaikka sielläkään ei tule kovin usein vierailtua.
Päivät vain kulahtavat ohi ilman kirjoitteluaktiivisuutta. Onneksi olette pysyneet ruodussa, sillä nimimerkkinne tuottavat tulosta kiitettävästi ( sydän). Eräs syy kirjoittamattomuuteeni on ihan itsessäni. Nyt taas on pikkuisen asiaa.
Puhun nimittäin painonhallinnasta, vaikka olisi todella painavaa asiaa muustakin maailman hulluudesta.
Muistakaa siis pestä käsiänne, riisua sormukset ja kellot ja leikkien leikkurihoitajaa, niin maailma pelastuu.
Olivatpa muuten sormeni kovin turvoksissa, hmm.
Siis asiaan: onko teistä kukaan kokeillut 8:16 metodia elikkä jaksopaastoa.
En ollut edes kuullutkaan moisesta, kunnes eräs ystävä muina naisina suositteli.
Niin kolahti heti, naps.
Kertaakaan ei ole tuntunut nälkä, paitsi tänä aamuna, kun heräsin viideltä.
Siksi päädyin nöyränä takaisin tänne sivuille.
Painon nousua kun en ole saanut kuriin sitten millään, vaikka vietän hyvin aktiivista jopa liiankin sellaista elämää, että selkä notkuu taakkansa alle.
Tänään tyydyn ystävän vierailuun, koirulin hammaskiven poistoon ja illalla Olli Mustosen konserttiin.
Pätkän kun paastoan joka päivä, melkein orjallisesti, klo 18-10 ei ehdi syödä, juoda eikä edes tulla nälkä.
Tulosta syntyy huomaamatta, sillä en keskity siihen mitä kaapissa on, mitä saa syödä mitä ei eikä tarvitse laskea kaloreita, pyörittää pallukoita, ei tarvi kirjata mihinkään. Katson vain kelloa.
Keho pitää huolen minusta, koska se rakastaa minua eniten koko maailmassa. Sillä ei ole mitään muuta huolehdittavaa.
Jännä juttu tuo paastovaihe. Onneksi minulla ei vielä ole diabetesta, sillä epäilisin jutun toimivuutta tuolloin. Jotenkin tajuan haiman kiittävän, kun saa välillä levätä. Yöuni on ainakin parantunut puolella.
Illat ilman mussutusta on asennettu kovalevylle uuteen sovellukseen.
Onneksi telkusta, areenasta ym tulee loistavaa ystävää ja paljon muuta.
Iltaunet maittavat kuten ennen ja aamulla on virkeyttä hoidella aivoja vaativia tehtäviä, kuten juuri nyt.
Tämän virallisen kilo-osuuden jälkeen voisin mainita erityisesti niille, jotka ovat seuranneet tarinointia ÄitiWanhani elämästä.
Hän täyttää parin viikon kuluttua sata vuotta.
Niinsanottuja juhlia on vaikea järjestää, kun ei tiedä kuin päivä kerrallaan hänen läsnäolostaan. Lähdemme kuitenkin oman perhekuntani kanssa paikkakunnalle tervehdyskäynnille. Meitä on tällä hetkellä noin kuusitoista yhteensä. Vanhin tyttäremme lisäsi lukua viime syksynä solmimalla avioliiton ja tuli tietenkin lisää uuden vävymiehen mukana hurmaavia bonusteinejä
Muu kokoonpano on ennallaan, paitsi alan pikkuhiljaa olla perhekunnan lyhimmästä päästä.
Mutta mummilla on pehmeä syli. Sellaista ei ole kenelläkään muulla.
Ja kipeä selkä. Sellaistakaan ei ole muilla.
Halusin vanteen pyörityksellä pienentää sitä osaa sylistä, mikä haittaa selkävenytyksiä harmillisin seurauksin. Nyt ei sitten pyöritellä mitään, vaan venytellään edelleen jumpataan muuten ja annetaan hieronnan tehota.

Likka47, toivottavasti saatte ÄitiWanhan 100-vuotisjuhlatkin pitää.

Minulla on diabetes, joten minkäänlaiset paastot eivät onnistu. Joudun kyllä muistuttamaan itselleni, että viiden tunnin välein pitäisi jotain syödä, kun nälkä ei muistuta. Siitä kun diabetekseni viitisen vuotta sitten todettiin, olen laihtunut 25 kiloa ja onnistunut pysymään painossani. Vielä viitisen kiloa hiljalleen pitäisi pudottaa, mutta painoindeksi on jo jotain 26. Olen pienentänyt ruoka-annoksiani kolmannekseen entisestä, enkä ota koskaan lisää ruokaa. Syön kaikkea, paitsi harvoin ja vähän makeaa.

Iloista torstaita kaikille!