Nyt mulla on lumikengät! Uskon vakaasti, että jonakin talvena pääsen niitä käyttämään. XXL:ssä on hurja ale ja sieltä ne löytyi 70% alennuksella.

Shoppailun jälkeen käytiin moikkaamassa tytärtä ja kiljukauloja yhteisellä kampaajallamme. Heviteinin kuontaloa vaalennettiin, kun merituulen ja auringon haalistamista pitäisi vielä kauan odotella. Juniori vaihtoi siniset kutrinsa pinkeiksi. Italialainen maestro Jony tarjosi valkista ja pulina oli mitä mainioin. Jonyn luona on aina kuin olisi jonkun performansin sisässä, maestro huitoo käsillään, leikkaa samalla, puhuu italiaa ja englantia sekaisin, venäläinen vaimonsa tyynnyttelee, puhuu ainakin kolmea kieltä ja vähän väliä vaihdellaan poskisuudelmia. Minä viihdyn siinä tunnelmassa hienosti, Naapurinmies oli aluksi aika ymmällään, mutta tänään jo maisteli viiniään myhäillen.

Huomenna äiti-tytär reissu Tallinnaan, voi kun ristiselkä kestäisi kaiken sen kävelemisen. Onneksi kauneushoitolassa menee ainakin neljä tuntia ja syömässä puolitoista!

Kiitos kirjoituksistanne, luen kaikki, mutta en nyt kommentoi sen kummemmin kuin, että toivottavasti kivut hellittää heillä, joilla niitä on ja muutkin huolet helpottavat. Näyttää, että monenlaista toimintaa kuitenkin on vähän jokaisella. Eli aktiivista porukkaa!

Talvi tuli ja meni taas. Siellä täällä enää lunta pläntteinä. Taitaa jäädä tänä talvena hiihdot hiihtelemättä. Mutta voihan sitä liikkua muutenkin. Nyt olen saanut suht säännöllisesti itseni liikkeelle ja liikuntapallot ovat olleet vihreinä eli ilmeisesti tarpeeksi monipuolistakin.
Ja ruokien kirjaaminenkin on sujunut. Näyttää, että kun vaan pysyn tuossa 1800 kcal energiassa, paino hiipii hiljalleen alaspäin. Tyydyn siihen, en mitään äkkiromahdusta haluakaan. Ja kun valitsee syömisensä suht viisaasti, ei ole nälkä ollut yhtenäkään päivän. Sen huomaan, että aina joskus mieliteot meinaa vallata mielen. Toistaiseksi en ole sortunut mihinkään suurempaan herkutteluun. En kyllä totaalikieltäytyjäkään ole. Pulla silloin tällöin mahtuu tuohon energiarajaankin, silloin vaan popsin välipalaksi tomaattia yms. vähäenergistä.
Kumpa tällä kertaa vihdoin pääsisin tavoitteeseeni

Se siitä laihdutusasiasta.
Tällä viikonlopulla meillä on säpinää kun nuoriso tulee kumppaneineen kotiin. Meillä on sitten pöydässä 8 henkilöä kahden sijasta. Ihanaa! Huomen illalla mennään ainakin tyttöjen kanssa katsomaan vanhojen tansseja.
Meillä on aina tapana pelataa lautapelejä porukalla. Kaikki ovat innostuneita siitä ja tuovat yleensä aina jonkun uuden pelin mukanaan. Mies tosin ilmoitti, että häntä ei sitten tarvi kutsua mihinkään peliin Lupasin hänen olla rauhassa, onhan meitä jo tarpeeksi muutenkin

On se niin ihanaa kun saa lapset kotiin. Se on minulle niin harvinaista herkkua kun asuvat kaukana. Ollaan me kyllä yhteyksissä lähes päivittäin. Lähinnä WhatsAppin kautta, jossa meillä on porukka, joten kaikki pääsevät mukaan keskusteluun halutessaan. Ja on niin ihanaa kun kaikki tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Nytkin suunnittelivat tarkasti tätä ajankohtaa, että kaikki pääsevät. Hankalinta oli pojan tyttöystävällä, joka aloitti juuri vuoden vaihteessa työn Kemijärvellä. Sieltä on vähän haastavat liikenneyhteydet, joten poika päätti sitten mennä hakemaan tyttöystävänsä sieltä tänne viikonlopuksi. Ilmeisesti vie takaisinkin Eli tuokin minusta osoitti, että haluavat aidosti tulla samaan aikaan muiden kanssa.

Mutta nyt pitää alkaa vähän leipoa. Ainakin mustikkapiirakkaa ja jotain ystävänpäivään sopivaa.

Mukavaa torstaita.

Hyvää ystävänpäivää, kaikki kuusikymppiskamut! ❤️
Ei mulla muuta.

Hyvää ystävänpäivää minunkin puolestani <3 <3

Hyvää Ystävänpäivää Ihanaiset!

mukavaa, kun on taas perjantai, mihin nämä päivät oikein vilistävät? Kiirettä on pitänyt ja olen ollut, omasta mielestäni ainakin, ahkera . Otin ompelukoneen esille ja lyhensin isännän työhousuja 3 kpl. Oletteko kuulleet, että vaatteissani olisi takuu . Kassaneidin mukaan noissa housuissa on kahden vuoden takuu, mitään takuulappua emme kuitenkaan saaneet eikä sitä ollut kassakuitissakaan, taisi juksuttaa meitä. Ompelukone kököttää pöydällä odottamassa jos saisin uuden tarmonpuuskan. Mökin sohvatyynyprojekti on odottanut sitä ainakin kaksi vuotta. Sain pakkasenkin sulatettua, kun yksi aamu oli yhdeksän astetta pakkasta. Siitä riemastuneena tein kaksi isoa kattilallisen hernesoppaa ja yhden kaalisoppaa . Eikä siinä vielä kaikki, tein myös itselleni hummusta, se maistui ensin ummehtuneelle mutta joko suu tottui makuun tai sitten aromit tasaantuivat, kun kaikki tuli syödyksi. Eilen tein toisen annoksen mutta laitoin siihen myös tavallisia herneitä, väri on parempi ja maku raikkaampi. Erilaista ohjattua liikuntakin on tullut 11-14 tuntia viikossa ...... vähän jo kyllästyttää, pitänee karsia.

IL, kiitos Motskun terveisistä, niinkuin moni muukin täällä muistelen kaiholla hänen kirjoituksiaan. Jännittäviä avaruusseikkailuja lastenlasten kanssa ja riemukkaita Espanjan matkapäiväkirjoja.

Äääh, nyt iski emmentaali , jotain muutakin piti kommentoida mutta en muista. Pitäisi vissiin kaivella omaa napaa vähemmän niin pysyisi ajatukset kasassa . Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

Hyvää Ystävänpäivää minultakin kaikille ystäville ja virtuaaliystäville!

Eilen käveltiin tyttären kanssa Tallinnassa 14 kilsaa ja jalat lonkista alaspäin valittavat tänään niin, että kävelen ihan länkisäärisesti. Mutta kylläpä meillä oli hauskaa. Kauneushoitolassa tehtiin taikoja, miten hintataso voi olla siellä niin matala? Suomessa esim. kynsihoito 70-90 euroa, siellä kynsistudiossa 33 euroa ja perinpohjaisen huolellista työtä.

Kävimme syömässä Tabula Rasa -ravintolassa, jossa olen Kesäheinänkin kanssa nauttinut herkullista ruokaa ja mukavaa palvelua. Sitä en muistanut yhtään, että olen ollut samassa sijaitsevassa hotellissa tyttären kanssa!

Museoihin ei ehditty, mutta shoppailla sen verran, että kädet olivat kasseja täynnä. Parasta reissussa oli tyttären kanssa rupattelu, syvällisistä kikatuksiin. Molempien miehet olivat satamassa vastassa, kun lautta lipui laituriin puoli kymmeneltä.

Olin ostanut Tallinnan kukkatorilta 25 tulppaania, Mies samoin Hesassa, joten nyt meillä on kukkia! Ja aamulla hän ojensi aamukahvin jälkeen sydämenmallisen Geisha-suklaarasian! Tänään oli aurinkoista, joten särkevillä kintuillani taapersin lenkin, nyt voin varmaankin lojahtaa sohvalle ja avata Netflixin!

Huomenta. Myöhästyneet ystävänpäivä toivotukset minultakin.

Ystävänpäivääni kuului surua ja iloa.
Äitini uurnan lasku oli eilen. Olipa koruton. Golf-kärryllä huristelimne hautausmaata pitkin uurna sylissä. Sen sisältö kaadettiin pieneen kuoppaan ja tuhka pöllysi. Hieman hiekkaa päälle ja siinä se.
Siskoni toi pienen kukkakimpun ja minä kynttilän. Ne laitettiin muistoseinän eteen, kyltti tulee kuukauden päästä.
Äitini ei halunnut uurnapaikkaa.
Tämä kyllä herätti itsessäni halun kirjata toivomukseni ylös, haluan että olen tuhkattu jo siunaustilaisuudessa, se ei ole kuulemma tapana.

Kävimme siskoni ja Kiinanpoikani kanssa nepalilaisesta ravintolassa syömässä ja jatkoimme pojan väliaikaiseen kotiin Vantaalle.
Oikein kiva ja kivasti kalustettu neliö.
Ovat kyllä aika hukassa vaikka vesseli nyt kansainvälisessä koulussa ja pienempi englanninkielisessä päiväkodissa.
Yleensä muuttoa suunnitellaan pitkään ja omat tavarat mukaan. Lapset hukassa kun 3i ole mitään tuttua, ei edes vaatteet kun tänne pitänyt talveen ostaa.
Pojalla ensi viikolla haastattelu Irlannissa ja kuun lopussa Espanjassa. Tuo Irlanti olisi ”kesätyöpaikka” ja se sopisi kuulemma nyt paremmin.
Toivon niin että tärppää.

Aika ikävää tuollainen epätietoisuus. Lentoala on nyt aikamoisessa kriisissä.
Hirveää myös epätietoisuus taloudesta, kun päivää ennen kuun loppua ilmoitettiin lomauttamisesta ja palkka oli siinä seuraavana päivänä tuleva.
Asunto on kuitenkin vielä Kiinassa ja kaikki henkilökohtaiset tavarat. Sinne ei voi mennä hakemaan mitään, ei pakkaamaan, ei mitään.
Edes kotiapulainen ei pääse sinne.
Heillä on kaksi vesikonnaa, mitä pari naapuria hoitanut.

Toivottavasti vanhemmat jaksavat huolensa ja epätietoisuutensa kanssa. Olemme luvanneet auttaa niin taloudellisesti kuin muutenkin mitä vain voimme, samoin miniän vanhemmat.

Olisi kyllä kiva elää välillä seesteisempää aikaa. Toisaalta kun on iso perhe niin se elämä kulkee. Vanhemmat ovat huolissaan, oli lapsen ikä mikä tahansa.

Kotiin kun tulin mies oli ostanut kauniin kukkakimpun ja ison levyn suklaata.
Minä kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan iltapalaa. Nautimme viiniä juoden sen ja leffaa katsoen. Ihanan rentouttavaa.

Viikon päästä koko tämä poppoo Kanarialle.

Hyviä vointeja kaikille.

Tervehdys

Eilen lenkillä käydessäni tein päätöksen, että tänään en nokkaani ulos laita. Siippani kyllä kävi jo kuntosalilla, mutta minä kävelen korkeintaan paikallani jumppamaton päällä tänään - (jos lonkat kestävät ).

Käden paraneminen on todella hidasta. Tuntuu, että kivut eivät ole vähentyneet lainkaan. Yöt on tuskaa. Lisäsin yhtä lääkettä ja nyt on onneksi mennyt muutama yö vähän paremmilla unilla. Alkoi jo tuntua kävelevältä bimbolta, kun oli univelkaa niin paljon. Nyt ehkä ajatus luistaa jo jotenkin

Niveltähän pitäisi käyttää, varsinkin kun on nivelrikko, että saisi luonnon omaa "voiteluainetta". Yhtälö käy vaan varsin hankalaksi, jos kivut on sellaiset, että mikään lääkekään ei auta - lonkkaa tarkoitan tällä. Polvessanihan on todettu jo 2016 magneettikuvissa niin paha nivelrikko, että kuvien perusteella voisi suoraan lähettää leikkaukseen. Tuo johtuu vanhasta tapaturmasta (eturistiside, sisäsivuside ja kierukka - kaikki samalla kertaa) lasketturinteessä. Polven suhteen olen onneksi pärjännyt sopivalla liikunta-annoksella. Nyt tuntuu, että siinäkin alkaa olla leposärkyä niin, että ei auta liikunta eikä tulehduskipulääkkeet. Olenkin tässä ajatellut, että oikean puolen voisi laittaa vissiin vaihtoon Eipä tässä muu auta, kun opetella elämään näiden kanssa ja sitten viimeisenä vaihtoehtona se tekonivelleikkaus. Kunhan saisi tämän sijoiltaan menneen olkapääkäden edes jonkinmoiseen kuntoon ja leposäryn siinä vähemmäksi. Toivossa on hyvä elää.

Japena tsemppiä edelleen. Kyllä teillä riittää haasteita. Onneksi perhe on nyt kuitenkin turvassa täällä.

IL äiti-tytär risteily kuulosti ihanalta. Jopa olette kävelleet Toivottavasti jalat ovat jo paremmat

Muori touhua sinulla ainakin riittää. Olet kuin Duracell-pupu

Suupaltti minäkin ihmettelen ajan kulumista. En ole koskaan tehnyt hummusta. Ollut kyllä mielessä.

Kivikasa kuinka mukavaa, että saat kaikki lapset samanaikaisesti luoksenne.

Mukavaa sadepäivän jatketta kaikille . Toivottavasti ei tule suuria sähkökatkoksia tulevan Kai/Väinämyrksyn myötä.

Heippa,

Merelle tuo vedessä liikkuminen on kyllä tiedossa ja sillä aikanaan olen kuntouttanut polveakin. Tällä hetkellä ei onnistu iho-ongelmien vuoksi.

Muori voin vain kuvitella, kuinka kauheaa ajaa pimeässä ja vesisateessa pidempää matkaa. Onneksi selvisit ehjänä perille
Niin ja ihanaa, että sinulla on kivut helpottaneet.

Kävin aamupäivällä fysioterapeutin vastaanotolla toista kertaa. Ei ole paraneminen edistynyt yhtään (minkä tiesinkin) ja nyt on torstai aamuksi sitten taas aika olkapäähän erikoistuneen ortopedin luokse. Sain nyt kehotuksen käyttää koko ajan liikkuessani olkapäähihnaa, jossa käsi lepää ja istuessani paikoillani tyynyä käden alla, että käden oma paino ei rasittaisi olkapäätä. Tyynytä olenkin käyttänyt ahkerasti jo fyssarin ensiohjeista lähtien (puhelimitse saatuna, kun sovimme ensimmäisestä ajasta). Nyt on olkapäässä jättikokoinen kylmägeelipussi. Tätäkin olen käyttänyt, mutta en varmaan niin paljoa kuin olisi pitänyt. Useana yönäkin olen hakenut pakkasesta kylmägeelipussin. Kumpikaan ortopedeistä - ensin Mikkelissä ja sitten täällä pääkaupunkiseudulla - ei korostanut levon tärkeyttä olkapään paranemisen kanssa. Fyssari ensi tapaamisesta lähtien olen kyllä sen ymmärtänyt ja yrittänyt ulkoistaa mahdollisimman paljon hommia siipalleni. Nyt yritän vielä enemmän. Pitäisi vissiin olla henkilökohtainen avustaja, niin voisi olla käsi levossa. Tuntuu, että en paljoa enempää pysty siipalleni hommia lykkäämään Yritti kyllä lohduttaa, että varmasti pikkuhiljaa käsi paranee.... Yritän ajatella positiivisesti, mutta todella joutuu yrittämään. JJ tuossa vähän aikaa sitten kuvaili kipua aika osuvasti.

Ei millään voi tajuta, että helmikuu on näin pitkällä. Ulkona asteita meillä + 6. Ainakaan ei tarvitse liukastella.

Mukavaa viikon jatketta itse kullekin. Sateen jälkeen paistaa aina (jossain vaiheessa) aurinko

Rimpati-rei!

Kansallisen keittoviikon jatkoksi julistettiin meillä suuri digisiivousviikko. Ei lennä pöly, ei loisku vesi, mutta hiki saattaa hetkittäin tulla. Ainakin mulle, jolla lojui työpöydän kulmalla viime vuoden puolella ostettu uusi läppäri, jota en ollut edes avannut kaupasta tulon jälkeen kuin kerran.

Vanha hyvinpalvellut kone olikin siinä kunnossa, että muutamasta näppäimestä oli kirjain kulunut pois. Mutmitävälii, nehän saattoi arvata kun kaikki muut aakkoset olivat kuitenkin näkyvissä.

Eilen siis tietsikka töpseliin latautumaan, ja tänä aamuna tositoimiin! Talletin kaikki tiedostot irtokovalevylle ja siirsin ne, joita arvelen jatkossa tarvitsevani, uudelle koneelle. Sen työpöytä on nyt suorastaan silmiähivelevän siisti, kun useiden kymmenien kansioiden sijasta näkyvissä on vain puolen tusinaa. Nettisurffailuun tarvittava kirjanmerkkivalikko lyheni sekin reilusti kun tallensin vain tärkeimmät.

Palkitsin itseni ja UK:n, joka oli tuossa vähän matkan päässä tehnyt omalle läppärilleen suunnilleen samaa operaatiota, maistuvalla lounaalla keskikaupungin kiinalaisravintolassa. Seurakin oli mitä parhainta eli IL ja NM.

Kieriskelimme aterian jälkeen ratikalle ja mä aloin tutkia, mikä kaikki on virtuaalitodellisuudessa veivattu ihan uusiin asentoihin.

Läppärissä on kaikista käyttämistäni ohjelmistoista tuorein, päivitetty versio ja kuten tiedetään, nehän ovat just sillai kiusallisesti edellisversiosta poikkeavia että käyttäjäparka on vähän ällikällä ainakin päivän ellei kahta.

Vielä olisi jäljellä kännykän siivous. Siellä on kuvia joilla epäilen olevan suorastaan museaalista arvoa, monen vuoden takaisia kun ovat.

Yks hyvä puoli tässä hommassa on. Kotona ei kerkiä nyt syömään. Saati että ruokaa laittais.

Voikaapa hyvin!