No nyt on ensimmäinen koronavirustapaus Suomessakin. Tukholman risteilyllä laivassa oli kymmeniä ihmisiä Kauko-Idästä, kaikilla maskit kasvoilla, ottivat ruokailun ajaksi pois. Onko niistä silloin mitään hyötyä?

Tulirumpu, ikävä kuulla äidistäsi. Minun äitini oli joskus aivan ihana ja joskus ihan kamala. Häntä ei ollut helppo ymmärtää ja aikuisina me sisarukset olemme jutelleet, että ehkä hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kerran kun valitin hänestä tädilleni, täti puuskahti, että älä käytä energiaasi asiaan, jota et voi muuttaa, onhan sinulla ympärilläsi monta muutakin ihmistä. Niin totta, esim. rakas keinoemoni.

Nyt on Tukholman matka takana ja tämä päivä mennyt ihan harakoile. Äsken herättiin 2,5 tunnin päikkäreiltä. Vaan kyllä meillä oli hauskaa! Opin uuden puolen Naapurinmiehestä, hän lauleli yökerhossa korvaani Moskovan valoja, joita Jorma Kääriäinen puolestaan lauloi lavalla! Tanssimme kumpanakin iltana, minulla oli mekko, jossa helmat vaan heilahtelivat. Syötiin ihan liikaa, eka iltana Happy Lobsterissa puolikkaat hummerit, minä nieriää ja Mies turskaa pääruoaksi. Toisena iltana Tavolata-ravintolassa minä päädyin tryffelitattirisottoon ja Mies halusi medium maksaa.

Tukholmassakin tihkutti. Mies valitsi Åhlensilla falukorvia, tarkisti pakkauksista päivämäärät. Muitakin herkkuja tutkittiin ja ostettiin niin pitkään, ettei ehditty vanhaankaupunkiin ollenkaan. No se on tuttu jo muutoinkin. Mies halusi myös tarkistaa Designtorgetin tarjonnan. Minä pähkäilin pitkään yhtä käsilaukkua, jossa oli leveä olkahihna, joka ei painaisi olkapäätä. Mies äkkäsi, että myynnissä oli pelkkiä olkahihnoja, osti sellaisen minulle ja riensi Systembolagetiin hakemaan jotain erikoisolutta.

On mielenkiintoista elää Miehen rinnalla, joutuu tai pääsee tekemään aivan erilaisia asioita kuin aikaisemmin. Toisaalta hän osallistui kiitettävästi myös eräässä vaatepuodissa vaiitsemaan mielestään minulle sopivia vaatteita ja hänellä on kyllä hyvä silmä sellaiseen.

Tytär soitteli äsken ja halusi etsiä sopivaa päivää äiti-tytär reissuun Tallinnaan. Vietettäisiin päivä kauneushoitolassa, joskus aikaisemminkin olemme niin tehneet. Iker tulee meille viikonloppuhoitoon, kun sen perhe menee poreallaskemuihin. Joten me menemme sitten mökille, siellä on tällä hetkellä maa valkoisena.

Hello tosi pitkästä aikaa!
En ole vielä kuollut enkä kuopattu! Sen voivat vahvistaa naamakirjalaiset, vaikka sielläkään ei tule kovin usein vierailtua.
Päivät vain kulahtavat ohi ilman kirjoitteluaktiivisuutta. Onneksi olette pysyneet ruodussa, sillä nimimerkkinne tuottavat tulosta kiitettävästi ( sydän). Eräs syy kirjoittamattomuuteeni on ihan itsessäni. Nyt taas on pikkuisen asiaa.
Puhun nimittäin painonhallinnasta, vaikka olisi todella painavaa asiaa muustakin maailman hulluudesta.
Muistakaa siis pestä käsiänne, riisua sormukset ja kellot ja leikkien leikkurihoitajaa, niin maailma pelastuu.
Olivatpa muuten sormeni kovin turvoksissa, hmm.
Siis asiaan: onko teistä kukaan kokeillut 8:16 metodia elikkä jaksopaastoa.
En ollut edes kuullutkaan moisesta, kunnes eräs ystävä muina naisina suositteli.
Niin kolahti heti, naps.
Kertaakaan ei ole tuntunut nälkä, paitsi tänä aamuna, kun heräsin viideltä.
Siksi päädyin nöyränä takaisin tänne sivuille.
Painon nousua kun en ole saanut kuriin sitten millään, vaikka vietän hyvin aktiivista jopa liiankin sellaista elämää, että selkä notkuu taakkansa alle.
Tänään tyydyn ystävän vierailuun, koirulin hammaskiven poistoon ja illalla Olli Mustosen konserttiin.
Pätkän kun paastoan joka päivä, melkein orjallisesti, klo 18-10 ei ehdi syödä, juoda eikä edes tulla nälkä.
Tulosta syntyy huomaamatta, sillä en keskity siihen mitä kaapissa on, mitä saa syödä mitä ei eikä tarvitse laskea kaloreita, pyörittää pallukoita, ei tarvi kirjata mihinkään. Katson vain kelloa.
Keho pitää huolen minusta, koska se rakastaa minua eniten koko maailmassa. Sillä ei ole mitään muuta huolehdittavaa.
Jännä juttu tuo paastovaihe. Onneksi minulla ei vielä ole diabetesta, sillä epäilisin jutun toimivuutta tuolloin. Jotenkin tajuan haiman kiittävän, kun saa välillä levätä. Yöuni on ainakin parantunut puolella.
Illat ilman mussutusta on asennettu kovalevylle uuteen sovellukseen.
Onneksi telkusta, areenasta ym tulee loistavaa ystävää ja paljon muuta.
Iltaunet maittavat kuten ennen ja aamulla on virkeyttä hoidella aivoja vaativia tehtäviä, kuten juuri nyt.
Tämän virallisen kilo-osuuden jälkeen voisin mainita erityisesti niille, jotka ovat seuranneet tarinointia ÄitiWanhani elämästä.
Hän täyttää parin viikon kuluttua sata vuotta.
Niinsanottuja juhlia on vaikea järjestää, kun ei tiedä kuin päivä kerrallaan hänen läsnäolostaan. Lähdemme kuitenkin oman perhekuntani kanssa paikkakunnalle tervehdyskäynnille. Meitä on tällä hetkellä noin kuusitoista yhteensä. Vanhin tyttäremme lisäsi lukua viime syksynä solmimalla avioliiton ja tuli tietenkin lisää uuden vävymiehen mukana hurmaavia bonusteinejä
Muu kokoonpano on ennallaan, paitsi alan pikkuhiljaa olla perhekunnan lyhimmästä päästä.
Mutta mummilla on pehmeä syli. Sellaista ei ole kenelläkään muulla.
Ja kipeä selkä. Sellaistakaan ei ole muilla.
Halusin vanteen pyörityksellä pienentää sitä osaa sylistä, mikä haittaa selkävenytyksiä harmillisin seurauksin. Nyt ei sitten pyöritellä mitään, vaan venytellään edelleen jumpataan muuten ja annetaan hieronnan tehota.

Likka47, toivottavasti saatte ÄitiWanhan 100-vuotisjuhlatkin pitää.

Minulla on diabetes, joten minkäänlaiset paastot eivät onnistu. Joudun kyllä muistuttamaan itselleni, että viiden tunnin välein pitäisi jotain syödä, kun nälkä ei muistuta. Siitä kun diabetekseni viitisen vuotta sitten todettiin, olen laihtunut 25 kiloa ja onnistunut pysymään painossani. Vielä viitisen kiloa hiljalleen pitäisi pudottaa, mutta painoindeksi on jo jotain 26. Olen pienentänyt ruoka-annoksiani kolmannekseen entisestä, enkä ota koskaan lisää ruokaa. Syön kaikkea, paitsi harvoin ja vähän makeaa.

Iloista torstaita kaikille!

Torstai-päivää!
Tänään on jo melkein kolme viikkoa mennyt ruokapäiväkirjan kanssa. Ihan hyvin on sujunut, vain yksi punainen pallo ja muutama keltainen. Ja suosituksissakin olen pysynyt. Ihmettelen kyllä vähän kun mun suositus energia on jotain 1900. Yritän pysäyttää sen kuitenkin 1800:aan, koska mielestäni saan syödä ihan mahdottoman paljon jo tuohon. Ja samalla ihmettelen, että mitä ihmettä minä olenkaan syönyt aikaisemmin kun paino pikku hiljaa nousi. Nyt se on hiljalleen laskenut ja toivon tässä kevään aikana pääseväni jälleen tavoitteeseen. Tosin sekin on vain välitavoite, mutta en viitsi laittaa lopullista tavoitetta kun se tuntuu olevan valovuosien päässä

IL Voi että minä ihailen kun joku on voinut pitää painonsa jopa viisi vuotta samassa! Ruusut sinulle! Minä olen varmaan tuossa viidessä vuodessa viisi kertaa seilannut edes takaisin painoni kanssa. Välillä ajattelen, että ehkä tää onkin se mun normaalipaino kun se ei meinaa siitä millään alaspäin mennä


Eilen kävin pilateksessa toista kertaa tälle vuodelle. Ja selkä ei tykännyt siitä, vaikka fysioterapeuttini sitä suositteli. Aamulla oli oikea kankku kipeä ja otin särkylääkettä kun ajattelin, että se ehkä rentouttaa. Sitten vielä 20 min rentouduin jalat 90 asteen kulmassa rahin päällä. Tämänkin ohjeen sain fysioterpeutilta. Ja nyt tuntuu paremmalta. Huomen aamulla olisi ensimmäinen hierojalla käynti. Täytyy hänellekin puhua tuosta kivusta, ettei vaan enää pahene tuosta käynnistä

Tilasin itselleni keuhokuumerokote-reseptin, jos lääkäri vaan antaa. En siis tämän kiinaviruksen pelossa vaan veljeni suosituksesta. Hänellä tuli joulun jälkeen keuhkokuume ihan puskista. Ei ollut flunssaa eikä mitään. Joutui olemaan sairaalassakin viikon. Aikoo ottaa rokotteen kunhan saa ensin terveen paperit. Vaimonsa otti heti myös. Joillakin paikoin sitä kuulemma tarjotaan yli 65-vuotiaille. Täällä saa itse maksaa. Ei pitäis kehua kun yleensä heti sairastun, mutta en edes muista milloin olisin ollut kunnon flunssassa, jos ei tuota korvatulehdusta lasketa. Kop kop puuta! Joskus aivastuttaa ja nenä vähän vuotaa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Toivottavasti se tarkoittaa, että vastustuskykyni olisi vielä ok.

Nyt on täällä satanut lunta ja kolahommia on riittänyt. Varmaan pääsisi hiihtämään, mutta nyt tuo selkä vihoittelee niin en uskalla. Vaikka ajattelinkin, että taidan tänä talvena hiihdellä vain tasamaalla.

Japanin matkaa ollaan suunniteltu ja viestejä vaihdeltu ystävien kanssa. Uskon, että siitä tulee ihana reissu kunhan virukset eivät pilaa suunnitelmia. Toivottavasti nuo tautiasiat ratkeavat onnellisesti. Englannin reissukin lähestyy. Helmikuun viimeinen viikko ollaan taas menossa "mökille". Joki on ainakin tällä hetkellä laskenut tulvalukemista, joten olisi kiva päästä vähän seilaamaan tällä kertaa. Joku päivä meille tulee veneen "turvatarkastaja", hän tarkistaa lähinnä kaasusysteemit eikä niissä kyllä pitäisi olla mitään vikaa. On vaan pakko muistaakseni joka neljäs vuosi tarkistus tehdä. Ja hyvä niin, minä en oikein noista kaasuhelloista ym edes tykkää. Sähköhellaan kun on ikänsä tottunut. Vaikka olihan meillä lapsuudessa pelkkä puuhella....

No, jospa tästä menisi jotain välillä touhaamaan. Tulee istuttua vähän liikaakin tällä koneella. Luen innokaasti kaikkien viestejä ja muitakin ketjuja. Olen vaan laiska kommentoimaan ja kirjoittamaan. Tuntuu, ettei varsinkaan itsellä tapahdu mitään mainitsemisen arvoista

Heips!

Tammikuun saldo, paino -1,4 kg, vyötärö -2 cm, rinnan alta -3 cm, reisi -2,5 cm. Jossain muuallakin pieniä muutoksia.

Nilkat tosi olemattomat ja sieltäkin puoli senttiä oli lähtenyt. Taitaa lihakset surkastua. Nilkka siis 21,5 cm.
Vatsa on ja pysyy ja oon tosi hassun mallinen kun ohenen niin jyrkästi alaspäin.
Ruokapäiväkirjaa aloin kans täytteleen, kun syön liian vähän yleensä.
Nyt kalorit pyörii siinä 1300 ja 1500 välillä. Ja ihan riittävästi ravintoa tulee, kun en niitä makeita syö ollenkaan taas.

Hienoa kun hierojapoitsu tyttäriensä tukena laihduttelee, niin juttua piisas tällä kertaa laihdutuksesta.

Meille satoi lumi yöllä ja nyt on loskaa joka paikassa. Suurin osa lumesta on kyllä jo ehtinyt sulamaan päivän aikana.
Ei mitään hiihtokelejä tänne ole tulossakaan tänä talvena.
Olis mukava jossain tasamaalla joku pikku lenkki hiihdellä.

Kalligrafia kutsuu vielä tänään.

Pärjäilkäähän

Eilen harrastettiin kulttuuria ja katseltiin Bajadeeri-baletti Oopperassa. Olen sen ennenkin nähnyt, mutta kyllä tämäkin versio viehätti. Naapurinmies ihmetteli, mitä lavalla oikein tapahtuu, kun eka väliajan jälkeen oli sellainen hallusinaatiojakso, jossa kuolleen sankarittaren hahmoja tanssi 24 kappaletta 40 minuuttia. Mutta tanssijat olivat hyviä ja musiikki mukaansatempaavaa. Olin napannut liput Black Friday -tarjouksena, ei ollut kallista!

Tänään haetaan Iker-koira hoitoon, kun sen perhe menee poreallaspippaloihin. Lokasäiliön tyhjentäjä on käynyt viikolla. Asialla oli vähän kiire, kun ensi viikolla mökkitiellä aloitetaan kaapelointitöitä ja tie tulee olemaan poikki vähän väliä.

Hyvä, että Japena on saanut poikansa perheen Suomeen!

Karmale
Onnea hienosta painonpudotuksesta ja mittojen pienentymisestä.

Moi,
viikko on taas vilahtanut ja Ukkokultakin kotiutunut lumimaisemista. Erityisempiä en ole aikaansaanut, mitä nyt pari isoäiti-iltapäivää ja yksi hulvaton leffareissu. Katsoin kotimaisen komedian Täydellinen joulu, sillä se ei arvatenkaan pyöri pääsiäiseen saakka pk-seudun teattereissa. Taiteilijaelämäkerta Helene on listalla ja muutama muukin; tästä keväästä on tarkoitus tehdä eräänlainen leffakevät kotimaista tuotantoa painottaen, jos suinkin mahdollista.

Televisiosarja Loistava ystäväni, jota Jumbojet jo tuolla suositteli, saa minultakin vahvan suosituksen ja kutakuinkin täydet pisteet. Tosin en ole katsonut kuin kolme jaksoa, tämänviikkoiset ajattelin ahmia viikonloppuna jos löytäisin lankakorista jotain mukavaa neulottavaa. Niitä vauvojen unipusseja, joita Martat keräävät, tekaisin samantien kolme kappaletta. Mulla kun tuppaa nää projektit aina lähtemään lapasesta.

Olen suunnilleen loppiaisesta saakka täytellyt Kiloklubin ruokapäiväkirjaa, ja aina välillä sinne ilmaantuu vihreitäkin palloja. Teinineitosen yo-juhlat touko-kesäkuun vaihteessa on tilaisuus, jossa ajattelin olla ehkä hitusen hoikempi. Siis ehkä. Ja hitusen.

Vesijuoksuharrastuskin käynnistyi; nyt olen käynyt altaassa jo kolme kertaa, ja siellä tunnen itseni kovinkin hoikaksi koska juoksuvyö puristaa mahaläskit mukavasti kasaan. Nyt jaksan juosta suunnilleen puoli kilometriä kerrallaan. Mutta kilometri olisi tähtäimessä. En gång är ingen gång, två gånger är en vana, eikö sitä niin sanota?

Hyvää viikonloppua, huomenna onkin jo helmikuu! Talven selkä on taitettu (ai niin minkä ihmeen talven - en oo lunta juur nähnyt muualla kuin UK:n Lapin-kuvissa).

Voikaapa hyvin kaikki!

MOI!

Missä te kaikki plus kuuskymppiset mennä viipotatte? Ootte tietysti hiipineet jonnekin nurkan taakse salaa laihtumaan.

Pakko kehua, että mekin syötiin tositerveellisesti eilen IL:n kanssa kun käytiin ”tyttökahveilla” keskustassa. Ruisleipäviipaleella avocadomoussea ja kikherneitä, muutama kirsikkatomaatti ja karhunvatukoita… nam! Melkein meinasin heittäytyä vegaaniksi.

Olen ah niin sangen salaa lueskellut Merellen raivauspäiväkirjaa ja saanut kai jonkinmoisen tartunnan. Toissapäivänä raivasin pienen liinavaatekaappimme - sieltä häipyivät käymättömänväriset kaitaliinat ja tabletit, kulahtaneet pyyhkeet ja pussilakanat sekä muutama tyynyliina jotka olivat ihan käsittämättömän isokokoisia. Kuka ne lienee tähän talouteen hankkinutkin?

Epäilen itseäni. Samasta säilytyskalusteesta nimittäin löytyi puolenkymmentä erikokoista kirjottua pääsiäisliinaa. Pupujen ja narsissien muodot ja värit viittasivat Unkariin, jossa on parina keväänä piipahdettu. Tukevia keltaisia, keittiön pöydälle poikittain asetettavia kaitaliinojakin löytyi tuplamäärä. Lienee liinoitus ollut jonakin vuonna hukassa?

Nyt teen kiinnostavia arkistolöytöjä työpöytäni ympäristössä. Opiskeluaikojen materiaalimappeja, käsityölehtiä vuodelta kuokka ja kirves, ikivanhoja italiankurssin kotitehtäviä… ja pölyä josta on jo kehkeytynyt villakoiria kokonaisen kennelin verran.

Laskeskelin, että jos raivaan kotia jonkin verran joka toinen päivä, urakka valmistuu ehkä joskus 2030-luvun loppupuolella. UK luonnollisesti osallistuu tähän touhuun. Hän on jo pistänyt pussiin pari kourallista vanhoja puhelinlatureita ja jatkojohtoja.

Lisäksi olemme perineet neljä isoa muovilaatikollista suvun vanhoja valokuvia eikä meillä ole kuin hämäriä aavistuksia siitä, keitä kuvissa on ja milloin ne on otettu.

Sähköpostitkin pitäisi siivota. Ei ihme, että pakenin taas tänään uimahallille.

Muuten ei kuulu kummempia. Voisin täydestä sydämestäni yhtyä vanhan työkaverin toteamukseen: ”Ennen mulle aina sattui ja tapahtui. Nyt ei tapahdu mitään, mutta sattuu joka paikkaan.”

(no oikeesti mua ei kyllä satu paitsi niihin piilolihaksiin jotka aina löytyvät puolen kilometrin vesijuoksun jälkeen).

Vointeja ja virkeyttä!

Täällä vielä ollaan Ei vaan ole erityistä tapahtunut. Mitä sitä nyt täällä kotosalla ja maalla. Onneksi tuli sentään talvi tännekin ja mukavasti lunta. Nyt vielä kun aurinko paistelee, on kiva käydä pikku kävelyillä, sauvoilla tai ilman.
Jooga ja pilates on ohjelmassa viikottain, tiistain jumpat jätin kun tuo selkä ei tykkää äkillisistä liikkeistä. Fysioterapeutti kielsi minulta hulaamisenkin toistaiseksi. Juuri kun aloin päästä jyvälle siinä hommassa. No, en vielä ollut uskaltanut kuin viitisen minuuttia päivässä muutenkaan sitä pyörittää ja pudottaa

Ruokapäiväkirjan pito on onnistunut hyvin. Päivittäiset energiat on noin 1800 ja sillä näyttää hiljalleen hiipivän paino alemmaksi. Saas nähdä milloin jumi iskee. Aina se on tullut tähänkin asti.
Tänään leivoin Runebergin kääretorttua ja maistoinkin palan kahvin kanssa. Oli aika hyvää. Herkuttelu on ollut lähes tauolla joulusta asti.

Huomenna sitten vesijuoksuun aamusta, iltapäivällä hieroja ja illalla pilates, jossei se terapeutti kiellä sitäkin hierontapäivältä.

Nyt pitäis olla reipas ja viedä tällä viikolla matot ulos, jos pakkasta riittää. Olisi kiva saada raikkaat matot sitten sisälle. Ensi viikolla nuoriso tulee kotiin viikonlopuksi kumppaneineen, joten meilläkin on vähän vilskettä. Korvataan menetettyä yhteistä joulua näin jälkikäteen. Ei tosin mitenkään joulutunnelmissa. Mennään ainakin katsomaan vanhemman tyttären kummitytön vanhojen tansseja. Minäkin osallistuin hieman hänen valmistautumiseen lyhentämällä tanssimekon.

Mies aina kysyy, että olenko kyllästynyt olemaan kotona. En ole. Minusta on hauska puuhailla kaikkia omia juttujani omaan tahtiin. Koko päivä omaa aikaa. Sitten illaksi yritän kehittää jotain ruokaa kun mies tulee töistä. Päivät menee liiankin nopeasti.

Minun pitäisi alkaa raivata myös. Kaksi vaatehuonetta ovat ovea myöten täynnä tavaraa. Paljon olisi sellaista, josta voi luopua. Joko suoraan roskiin tai sitten kierrätykseen, jos jollekin kelpaisi. Lakanoista tuli mieleen, että pari vuotta sitten kävin ne läpi ja annoin vanhat lakanat ja tyynyliinat eräälle ystävälle, joka kutoo paljon mattoja ym. Hän leikkeli ne sitten kuteiksi. Sain häneltä yllättäen iloisen kirjavan räsymaton pätkän lahjaksi.

Vielä pitäisi tälle päivälle syödä yksi kotimainen omena ja pari desiä mustaherukoita, jotta kuitupallokin vieheriöisi.

Illan jatkot tai hyvät yöt, miten kukin kokee.