Ompot ovat kumminkin mukavampia kerätä kuin tyrnit! Niistä saa edes kunnon otteen. Tosin A-tikkaiden yläpienalla keikkuessani olentoni oli jähmettynyt kummallisesti. Liekö päänupin lokerostossa edelleen vahvasti kuva siitä, kun aikoinani taloa maalatessani tikkailla seisten kävi köpelösti.

Saan tiistaina ompot mehustukseen. Niitä on nyt kerättynä neljä saavillista. Touhua varten piti ostaa neljäs pakastin...

Toissapäivänä sain juuri ja juuri pakastimiin mahtumaan lehtikaalia ja jääpalapusseja, joihin tein sekoituksen öljystä ja basilikasta sekä sitruunaveteen muusatutsta mintusta. Saa nähdä, vieläkö ne ovat viiden vuoden päästä samassa tilassa vai onko joku osannut käyttää niitä. Myönnän olevani hamsteri.

Rucolaa ei taida pystyä säilömään... Luin netistä, että joku oli kokeillut pakastaa sitä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin vahvasti, miten saisin mahdollisimman vähällä vaivalla hävitettyä kukkamaat ja kasvimaat. Omppopuut saisin poikki moottorisahalla, muttei taida olla luonnetta siihen. Ehkä on syytä odotella talven yli. Naapurin 86-vuotias sukulaistäti on vielä täydessä touhussa puutarhassaan. 92-vuotias miehensä on alkanut hiipumaan.

Mieluummin kiertelisin ihan kaikessa rauhassa lähitienoitten metsäpolkuja ja paistelisin nuotioilla mitä nyt milloinkin. Vaikuttaakohan tähän mittarilukemat?

Heips pitkästä aikaa.
Mihinhän tuo aika oikein taas on mennyt? No sinne ja tänne tietenkin.
Jospa lyhyesti (?) yrittäisin kerrata kuulumiset. En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut ja mitä...
Keväällä oli kiireitä kun piti ennen kesäreissua ehtiä ommella sitä sun tätä valmiiksi. Oli häälahjapeittoa tyttärelle ja muutama laukku: häälaukku tyttärelle, juhlalaukut itselle ja vanhemmalle tyttärelle. Ym. käsitöitä.
Toukokuussa nautin kesästä, ehdin pitkästä aikaa nähdä omalla pihalla syreenit, omenapuut, pihlajat ja norjan angervot kukassa. Kiitos kesäisen toukokuun!

Kesäkuun alussa lennähdettiin taas Englantiin paatille. Siellä oli myös ihan erikoinen kesä. Jopa paikalliset eivät muistaneet moista. Oli kuumaa ja kuivaa. Meille osui pientä vesisadett ehkä kolmena päivänä tuon kahden kuukauden aikana. Ja se on todella vähän Englannissa. Koko kesä meni siis melkeinpä vaan shortsiasuissa. Minä kyllä olen sellainen kesäihminen, että nautin, vaikka joskus hiki virtas,vaikka ei tehnyt mitään.

Seilasimme Leeds-Liverpool kanavaa nyt toiseen suuntaaan kuin edellisenä kesänä. Alkumatka ensin vähän nopeasti, koska tarkoituksemme oli viipyä noin viisi viikkoa Skipton-Gargrave alueella. Skipton on pikku kaupunki ja Gargrave kylä. Veneemme olikin kylässä kokonaista neljä viikkoa. Sieltä sitten teimme pikku matkoja, lähinnä junalla ympäristöön. Mutta myös jalan. Tein yhteensä kolme patikka retkeä Malham-Settle alueella, joka on tosi kaunista seutua ja hyvät polut risteilee sinne tänne. Yhden noista retkistä tein kummityttären kanssa. Hän oli aupairina Lontoossa ja tuli viikonlopuksi meille kylään.
Teimme sitten pidemmänkin patikkaretken, neljä päivää Dales Waytä, yht. 60 km.. Ilkleystä Ribbleheadiin. Se oli puolet polusta. Toinen puoli jää tulevaisuuteen, sillä aika ei riittänyt enää. Päivät tuolla vaelluksella oli kuumia ja vettä piti kantaa mukana paljon. Kaksi yötä telttailimme ja yhden olimme b&b paikassa. Retki oli kuumuudesta huolimatta ihana. Haluan kyllä lähitulevaisuudessa tehdä loputkin.

Gargraven kylässä harrastimme taas miehen iloksi kellon soittoa. Hän sai ylipuhuttua minut kokeilemaan kun soitonopettaja oli kiinnostunut opettamaan minua. Olin ensin vihainen miehelle, että mitä menee lupailemaan tuommosia. Eihän siinä mitään järkeä ole kun lähden kuitenkin Suomeen. Lupasin mennä kerran, mutta niin vaan tuli käytyä yhdeksällä oppitunnilla. Se ope oli vanha mies, entinen rehtori ja osasi todella opettaa kannustavasti. Ja muu soittoporukkakin oli niin ihanaa ja kannustavaa. Lopulta sitten sain soittaa ihan oikeasti porukassa. Ope oli kuitenkin vieressä kaiken varalta, ettei kello karkaa käsistä Jäin kaipaamaan noita hauskoja iltoja Gargravessa. Uskon, että palaamme sinne vielä joskus. Puhuimme, että se olisi paikka, jossa haluaisimme ehkä jopa asua.

Sitten taas pari viimeistä viikkoa oli kiireinen veneily Penkridgeen, jonne vene jäi odottamaan lokakuuta. Matkalla oli paljon sulkuja ja yhtenä päivän tein 29 sulkua. Melkein yhtä paljon kuin sinä päivänä oli lämmntä

Minä tulin Suomeen 1. elokuuta, koska halusin valmistautua tyttären häihin, jotka oli 11.8 Helsingissä Tuomiokirkossa. Mies tuli vast 9. päivä suoraan Helsinkiin, missä minä olin jo odottamassa. Häät oli NIIN ihanat. Kysyin vanhemmalta tyttäreltä, että tarvittaisiinko minua perjantaina ennen häitä johonkain valmisteluihin. Vastaus oli, että eipä taida , kunhan olet ajoissa lauantaina kirkossa. Joten minä nautin näistä edeltävistä päivistäkin ottamalla rennosti. Vaikka jännittihän minua oikeastaan aika paljon kun en tiennyt oikeiin mistään mitään. Tytär ja vävypoika olivat suunnitelleet ja järjestäneet kaiken niin viimisen päälle ihanasti.

Nyt olen sitten vaan oleillut kotona. Pikku retken tein siskon porukan kanssa Saimaalle veljen mökille puolen kuun tienoilla. Olikin oikein ihanaa. Sää oli lämmin ja pääsin siellä uimaan eka kertaa tänä kesänä .

Painonpudotusrintamalla on sitä samaa eli ei mitään. Kesällä oli mennyt ihan vahingossa 2-3 kg, mutta taas ole samassa pisteessä kuin keväällä Eli pakko alkaa laskea taas noita syömisiään. Olen jopa tavoitetta laskenut. Tai välitavoitteeksi laittanut vain viisi kiloa, vaikka oikeasti varmaan pitäsi saada pois ainakin 15-20

Oli hauska huomata, että Islakin on taas täällä. En ole paljon ehtinyt lukea foorumin viestejä. Huomasin kuitenkin, että täällä on aika lailla vielä tuttuja nimiä. Kiva. Toivottavasti meikäläinen laiska kirjoittaja saa taas yrittää olla mukana.

Nyt pakkaan termarin kahveineen mukaan ja lähden pyöräilemään kun on niin kiva sää vielä.
Mukavaa päivää kaikille.

Ai kiva
kun Kivikasastakin kuuluu pitkästä aikaa! Ja jokos mä toivotin Mustikkaposken tervetulleeksi tähän joukkoon? Kuten olet huomannut, niin laihdutuksesta harvemmin haastellaan, kaikista muista asioista kyllä.

Kuten nyt esimerkiksi kaikenlaisista syystöistä. Säilönnän makuun olen päässyt minäkin: ensin yksi ex-työkaveri huhuili, että olisi omppuja, tuu hakemaan. Kävin kassillisen. Parin päivän päästä toinen viesteili: eikös mentäisi keskustaan kahville, saisit samalla hiukan hillottavaa (osoittautui, että "hiukan" tarkoitti ylipursuavaa muovikassillista). Ja kun nämä oli hillottu, soitti ukkokullan poika: just lähdettiin ajelemaan mökiltä, auton perässä on teille ämpärillinen omenoita.

Kaikki omput kyllä nyt saatu purkkeihin, mutta kolme iltaa siinä hommassa kului kuin siivillä!

Muutenkin aika on viuhahtanut vauhdilla. Viikonloppuna oltiin veneilemässä tyttären perheen kanssa: pikkupaattiimme ahtautui kaikkiaan 7 ihmistä plus koira (onneksi se on hyvin pieni).

Tyttären perheessähän asuu syyskauden ajan italialainen vaihto-oppilastyttö, joka on ystävystynyt perheen teinineitosen kanssa (miten muuten voisi ollakaan) siinä määrin että neidot kulkevat kaikkialla kaksosten lailla. Yhteiset 17-vuotissyntymäpäivätkin heillä on suunnitteilla tuonne parin viikon päähän.

Veneilyreissulla Italian tyttö sai tuntumaa siihen, mitä suomalaiset meren äärellä ja metsän katveessa puuhaavat: saunovat ja grillaavat, poimivat sieniä (joita ei ollut) ja puolukoita (joita oli lähinnä malliksi). Neidot myös meloivat reippaasti kahdenistuttavalla kanootilla lähisaaren ympäri, ja pikkuveli kajakilla perässä.

Me ukkokullan kanssa kuvattiin touhua rannalta pitkäputkisilla kameroilla, ja epäiltiin että jos Italian mamma tyttärensä meren armoilla näkee ( niissä kuvissa kun ei näkynyt muuta kuin melovia teinejä ja lempeästi aaltoileva Suomenlahti) niin takaisin hakee. No ei ole tähän mennessä hakenut, joten ehkä niitä kuvia ei hänelle näytetäkään ennen kuin vaihto-oppilasvuoden päätyttyä.

Yhteinen kielemme on englanti, kun mun italiani on parissa vuodessa taantunut hyvää päivää-kirvesvartta-tasolle, eikä muu perhe ole sitä koskaan puhunutkaan. Mutta kivaahan meillä oli, eivätkä edes hyökkäilevät hirvikärpäset häirinneet. Ihmeellinen sopeutumiskyky Italian tytöllä!

Eiliseltä kuuden kilometrin lähimetsälenkiltä löytyi herkkutatteja sen verran, että tänään lienee lounaaksi luvassa sienimuhennosta. Hyvä niin - toissapäivänä piipahtaneet IL ja Frau saivat ateriakseen vain laihaa kalasoppaa.

Viikonloppuna on vielä luvassa yhdet venekansan nyyttärit, joihin lupasin leipaista jotakin pientä kivaa. Sitten pitää ryhtyä telakointihommiin.

Lystejä syyspäiviä teille muillekin!

Tervehdys

Tiinuliinulle, Kiitos tervetulotoivotuksista. Siksihän tähän ketjuun pyrinkin kun täällä haastellaan koko elämän kirjosta ja painohan on vain yksi pieni osa siitä.

Oma painoni on yleensä alimmillaan näin syksyllä, kun käytän paljon aikaa metsässä rämpien "saaliin" perässä. Tämän vuoden saalis on jäänyt varsin heikoksi. Puutarhan omppusatoa odotin ja kesällä näyttikin hyvältä, mutta kuivuus ja pihlajanmarjakoi pilasivat saaliin. Olen saanut vain muutaman syöntikelpoisen omenan. Talvilajike näyttää paremmalta, toivottavasti siitä saisi jotain talteen.

Mökillä en ole ollut yli viikkoon, kun täytyy välillä hoitaa kotiasioita ja alkaa valmistautua syksyn harrastuksiin. Kuntosalikortin hankkimista harkitsin, kuhan vain saisin itseni raahatuksi sinne. Ensi viikolla alkavat kansalaisopiston kurssit, ainakin Lavikseen aion mennä, sekä mahdollisesti itämaiseen tanssiin, se tekee hyvää syville vatsalihaksille vaikka ruoto tutuukin välillä rautakangelta. Tänään aion mennä kaupunkiin ensimmäisiin tanssiharkkoihin tänä syksynä. Samalla käyn puhelinoperaattorin liikkeessä antamassa palautetta kun operaattorin vaihto ei mennyt ihan putkeen.

Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin pääsen torstai-iltana viimein mökkeilemään muutamaksi päiväksi. Toivottavasti sää suosii että saadaan verkot veteen ja pääsen taas rämpimään sienien ja puolukoiden perässä hirvikärpästen sekaan.

Onko Kipan verkot olleet siikoja täynnä, vai joko vedestä nousi muutakin kalaa?

Hyviä liikuntapäiviä kaikille terveille ja toipumista sairaille .

No eipä ollut, Tiinuliinu, mitään laihaa kalasoppaa, vaan välimerellistä ja herkullista. Tiinuliinu oli paistanut leivänkin sekä jälkiruoaksi taivaallista omenatorttua. Isäntä oli kaivellut kätköjään ja näytti meille sekä videoita että kuvia Lanzarotelta, jonne lähdemme Fraun kanssa lokakuun lopussa. Mikäli hänen kuntonsa sallii.

Maanantaina Fraun oli määrä käydä tyhjentämässä edellisellä viikolla avaamansa tili, jonne Elisan osakerahojen piti mennä. Mikonkadun OP:ssä oli järjetön jono, jonotusaika pari tuntia. Eläkeläiset olivat nostamassa eläkerahojaan. En ollut tajunnut asiaa enkä sitäkään, miten paljon on pankkikortittomia ihmisiä. Ja ettei rahaa voi nostaa kuin Mikonkadulta. Kuiskasin Fraulle, että menepä kertomaan, että koneesi Saksaan lähtee ihan kohta ja voisitko saada tapaamisajan jollekin, joka osaa hoitaa asiasi. Frau meni ja varmuuden vuoksi suomenkielikin oli ihan hakusessa. Mutta niinpä hänelle järjestyi pikapikaa oma virkailija ja asia tuli hoidettua kymmenessä minuutissa!

Tiinuliinun luota kävelimme hiljakseen Keskuspuiston kautta melkein kotiin. Frau on jo sen verran 50 vuodessa saksalaistunut (?), että aina pubin nähdessään suuntaa terassille. Mukavahan lämpimässä, aurinkoisessa illassa oli ulkona istuskella. Frau lähti aikanaan etsimään naistenhuonetta ja oli kysynyt neuvoa. Joko neuvot olivat puutteellisia tai ymmärrys, mutta hän oli löytänyt itsensä viereisestä K-kaupasta!

Eilen vein Fraun lentokentälle. Vielä viimeinen kommellus oli, kun upouuden Marimekon käsilaukun vetoketju oli juuttunut kiinni ja henkilökunta sen väänsi haarukalla auki! Minä suuntasin pitämään seuraa veljeni luo, hän on leikkauksen jälkeen jalka paketissa. Jotain rustoa oli rouhittu jalkapöydästä pois.

Tänään tapasin diabeteslääkärini,käytiin labrojen tuloksia läpi. Hieman sokeri- ja kihtiarvot nousseet, nyt on hillittävä makeaa ja äyriäisiä. Tablettihoito vielä riittää.

Tablettihoito? Tarkoittaako se, että entistä enemmän netissä?

Piti sitten ostaa verstaaseen oma pakastin, että sain viitisenkymmentä litraa makeata luomuomppumehua jäätymään. Eilen heittelin viimeiset pakkaukset sisään ja vilkaisin itse aikoinaan istuttamaani valkeaa kuulasta. Kuului kuulakas sisäinen ääni, että vastaa, mummu, omastasi. Niinpä sitten kiipeilin A-tikkailla, keräilin pilkoin, poistelin vammoja, höyrytin, muusasin, sokeroin, keittelin ja purkitin. Ne talkoot on tehty.

Nyt yritän etsimällä etsiä, löytyykö yhtään kunnon kokoista perunaa. Piti tulla lepuuttamaan selkää. Talikon vääntö kuivankovakkaassa maassa vastannee kuntosalia muuten, mutta työergonometria ei ehkä ihan täsmää. En ole nähnyt yhtään matoa. Lienevät vetäytyneet maan syvimpiin kerroksiin.

Onneksi päivemmällä on luvassa ystävälenkki metsän siimekseen, jossa on sekä selkänojallisia lepuutuspaikkoja, kauniita järvimaisemia että puunkovaa katua ja kivenmurikoiden kiertämisiä.

Syksyinen aamu-usva. Märkivä ruohikko. Päivemmällä sitten kurkiaurat. Näin se kuuma kesä selätettiin.

Heippa,

kiva kuulla taas sinusta Kivikasa.

Iso omppourakka sinulla Motsku ollut. Rukolaa en ole viitsinyt enää pariin vuoteen edes yrittää kasvattaa, kun siihen astiset kerrat olivat tuoneet aina kirvat apajille.

IL, kyllä sinulla on kova kunto. Tuntuu, että jaksat olla jatkuvasti menossa. Oletko nyt jo mökillä "rauhoittumassa".

Tiinuliinu, eilen illasta käväisin kurkkaamassa naamakirjaa. Näin upean tattisaaliisi

Mustikkaposki, toivottavasti pääset mökille verkonlaskuun. Teidän mökillä päin saattaa sieniäkin löytyä enemmän kuin täällä. Siellä päin on meinaan satanut enemmän kuin täällä. Olemme usein sieltä päin tullessamme sateen alla ajatelleet, että nyt vihdoin saamme sateita, mutta sitten mökillä ei ole satanut lainkaan.

Tyrnit on poimittu. Onneksi rakas siippani tarjoutui omasta aloitteestaan avuksi. Kanttarelleja ja basilikaa pitäisi laittaa kuivuriin... Eilen löysin tämän "kesän" ensimmäisen herkkutatin. Toivottavasti niitä löytyisi lisää.

Minulla on täällä aika lailla perennapenkkejä. Huonolle selälleni se ei tee oikein hyvää. Sen vuoksi viljelyni onkin laatikkoviljelyä. Perunoitakin olen kasvattanut monena vuonna isossa laatikossa. Pari päivää sitten huomasin, että joku mokoma on käynyt kaivelemassa pieniä perunoitani siihen mullan pinnalle. Mielessäni syytin supia. Siippani laittoi sitten riistakameran "perunapeltoni" tuntumaan ja oikea syyllinen löytyi. Se oli närhi.... Hyvää videokuvaa, kun närhi lentää pieni peruna suussaan. Muistikorttiin tallentui myös pupu ja kaksi pyytä. Siitä saisi hyvää lähiruokaa

Kalaa on tullut jonkin verran. Rakas siippani oli maanantaina kanootillaan liikkeellä ja toi tuliaisina hyvän kokoisen hauen ja ahvenen. Tänään on verkot vielä katsomatta. Nyt nostamme ne joiksikin päiviksi pois.

Huomenna aamusta lähdemme Mikkeliin poikaamme ja tyttöystäväänsä vastaan. Pojan auto hajosi viime talvena ennen kuin lähti Australiaan eikä ole saanut sitä korjatuksi.... Lauantaina lähdemme Tampereelle katsomaan Suomi-Unkari fudismatsia ja jäämme sinne hotelliin yöksi. Vähän juhlistamme sitä, kun 20.9. tulee 40 vuotta siitä, kun tapasimme. Rakas siippani tuli Suomi-Unkari fudismatsista ja minä olin tyttöystäväni henkisenä tukena, kun hänellä oli treffit ja oli epävarma, että tuleeko treffikaveri edes paikalle. Lauantai 8.9. sattuu vielä olemaan hääpäivämme. <3 Ajoa tulee sunnuntaille, kun sitten illasta viemme nuoret vielä Mikkeliin.

Maanantaina täällä oli aivan mahtava ilma. Aamusta ei ollut vielä niiiiin kuumaa, että ei olisi metsään voinut mennä. Kävin neljässä lähikanttarellipaikassa (uusi yhdyssana ) ja saaliina tasan 4 kanttarellia. Hyvän hien sain kyllä pintaan.... Tänne luvatut (välillä suuretkin) vesisateet ovat väistäneet meidän tontin ja lähialueet melko totaalisesti. Kaksi kertaa on nyt noin viikon sisällä tullut milli sademittariin.

Maanantaina saimme sitten kaksi läheistä ystävää tänne. Kyllä nautimme, kun aurinko paistoi täydellä naamallaan, järven pinta oli peilityyni ja lämpöä mukavasti reilut 20 astetta. Saunoimme, söimme ja paransimme maailmaa. Naurukin raikui makeasti.

Tiistaiaamuna, kun heräsin, oloni oli aivan kauhea . Ihmettelin... olimme toki nauttineet viiniä, mutta ei nyt niin paljoa, että olisi seuraavan päivän oloon vaikuttanut. Aamiaisen jälkeen ja aamutoimien jälkeen oli pakko mennä pötköttämään. Ja siinä sitten aloin palella ja tajusin mitata kuumeen. Minulla oli lämpöä, lihaksia särki, korvaa pakotti ja yskitti... Ystävät kävivät postilla. Pakko oli jossain vaiheessa raahautua ruuanlaittoon - apukäsiä on onneksi tarjolla. Illalla en uskaltanut käydä saunassa kuin pesulla. Ystävät lähtivät eilen aamupäivästä ja vähän siivottuani lepäilin sitten hieman. Löntystelin postin hakemaan ja sain ruuan tähteistä meille sitten murkinaa, mutta lepäilin aika lailla (verkoilla olin kyllä soutamassa). Tänään olo tuntuu onneksi paremmalta. Kurkussa ei ole pieniä neuloja eikä kumpaankaan korvaan koske. Olo on kyllä edelleen väsähtänyt - sen verran väsähtänyt, että lykkään tälle viikolle aiottuja pihahommia ensi viikkoon ja teen vain pakolliset hommelit.

Toivotan mukavaa viikon jatketta ja eiköhän sitä torstaina voi toivottaa jo hyvää viikonloppuakin.

Heippa taas

Olimme Motskun kanssa samanaikaisesti kirjottamassa, joten vasta nyt näin viimeisimmän ompputarinasi. Onneksi pysyit A-tikkailla.

Lyhyestä virsi kaunis. Mikä olisi hyvä kocktail hävittämään banaanikärpäset. Olen nyt testannut kahta ja eivät ole oikein tehokkaita. Ällöttää nuo lentävät pienet kärpäset.

Olen kiitollinen vastauksista

Enpä ole tainnut tänne reissukuulumisista kirjoittaa.

No tosin eipä niissä paljon kirjoitettavaa. Parga on kaunis ja korkeuseroinen paikka. Hotellimme oli hieman syrjässä vuoren rinteellä joten aina oli ylä- tai alamäkeä. Sairastuimme heti alkuun flunssaan ja oleminen oli tukalaa 32-34 asteen pistävässä auringonpaisteessa.

Meidän hotellissa ei olut ruokatarjontaa joten joka aterialle piti kivuta johonkin. Kaupat siinä lähellä olivat pieniä ja tarjolla lähinnä juomia ja snackseja.

Illalla hieman piristyimme kun oli enää 29 eikä aurinko ei paahtanut. Kävimme mahdollisimman lähellä syömässä ystäviemme kanssa ja onhan loma lomaa kipeänäkin.
Kyllä minä uimassa kävin niin meressä kuin altaallakin. Korfulla kävimme päiväretkellä.

Mies meni aika huonoon kuntoon ja koitin paikallista lääkäriä ehdottaa, eipä hälle sopinut. Kotimatkalla sanoin kippaavani hänet päivystykseen mutta halusi kotiin.

Maanantaina kun tulimme, tiistaina mies meni lääkäriin josta passittivat saman tien sairaalaan. Molemminpuolinen keuhkokuume, cerppi 380 Ihmettelivät miten tolpillaan edes pysyi. Kuumettakin oli parhaimmillaan 39,7. Sairaalassa mies on sitten ollut tähän asti. Eilen cerppi 160 ja kuume laskenut.

Minä olen sitten flunssaisena pyörittänyt huushollia. Lasten harkat alkoivat tällä viikolla. Tärkeää päästä heti mukaan joten olen sitten kiikuttanut kolmea pienempää mukana.
Koirat olen ulkoiluttanut vaan pikkulenkkejä, voimat ei nyt parempaan riittäneet. Kotitöistä tehnyt vain välttämättömän ja villakoirilta olen silmäni sulkenut.

Orgasaatiotaidot olleet kyllä lujilla mutta pärjätty ollaan

Äitinikin on huonossa kunnossa, kotona kylläkin mutta seiniä kiinni pidellen menee. Katsomaan en pääse flunssan takia. Huoli hänestäkin kun on niin apeakin.

Viime yönä tuli nuorempi poika avokkinsa kanssa pariksi päiväksi jeesaamasn ja isää katsomaan. Alkaa lapsetkin olemaan huolissaan.

Nyt viikonloppu edessä ja oma flunssakin jo parempi.

Voi Japena, että teidän loma meni sairasteluun - ja miehesi noin huonoon kuntoon Onneksi crp on jo laskenut, vaikka hurjan korkealla edelleenkin.

Voimia sinulle arkeesi ja miehellesi paranemisia. Onneksi sait apujoukkoja paikalle