Kiitos myötäelämisestä.

Mies pääsi kotiin perjantaina. Paraneminen on selkeästi edistynyt, köhii jo paljon vähemmän kuin minä.

Minullekin näyttää tuo 17.10 sopivan jos minä uskaltaudun

Hei huomenta,

ehkä mä olen linkittänyt tämän kirjoituksen ennenkin (kun fanitan suuresti prof. Mustajokea) mutta kertaushan on opintojen äiti, eiks je?

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/pieni-ylipaino-tekee-hyvaa-ikaantyvalle-keskity-hyvaan-oloon-ala-laihduttamiseen

Hyvää oloa, hyvää viikkoa!

Iltapäivää,
Japenalle voimia sairauksista toipumiseen ja arjen pyörittämiseen.
Työ on äärimmäisen vaativaa ja vastuu on painaa.
Olen itse kiitollinen että lapset tuli tehtyä nuorena sillä en millään jaksaisi enää lapsiperhearkea 24/7. Neljästä lapsenlapsesta on alaikäisiä enää kaksi, joten mummoiluakaan ei kovin paljon enää ole, mutta sitäkin enemmän nautin kun saan keskustella ja touhuta nuorimman 7-vuotiaan kanssa.
Omien lasten ollessa pieniä podin jatkuvaa huonoa omaatuntoa ku en ehtinyt olla tarpeeksi heidän touhuissaan mukana. Meillä oli karjatila jonka pyörittäminen vei ajan sekä voimat. Kun omat lapset kasvoivat yläkouluikään olin sijaisvanhempana kesälapsille kymmenisen vuotta.

Kiitos Tiinuliinulle muistutuksesta hyvän olon ja painonhallinnan suhteen.

Minäkin ymmärrän hyvin IL:n ja Pikselin tavoin yksinolemisen tarpeen, joten siinä syy, miksi minulla on etämies eikä lähimiestä. Olemme silloin tällöin jutelleet yhteen muuttamisen hyödyistä ja haitoista mutta ainakin toistaiseksi asumme yli 70km:n päässä toisistamme.

Palasin tänään mökiltä mennäkseni luottamustointani hoitamaan.
Kun olin lähdössä tuli puhelu että tapahtuma on peruttu avainhenkilön puuttumisen takia. Vähän harmitti, kun mökillä olisi ollut vaikka minkäverran tekemistä.

Viikonloppu meni sienestäessä, kaislikon niitossa ja kalastellen.
Perjantaina noukitut sienet menivät etämiehen pakkaseen ja sunnutain saaliin toin kotiin.
Eilen verkossa ei ollut kuin yksi isohko ahven. jonka fileoin ja laitoin pakkaseen.
Ulkona touhuaminen vei voimat ja eilisillaksi suunniteltu tanssireissukin jäi tekemättä minun ehdotuksestani, minä olin kyllä tosi väsynyt, koska en vähällä jätä tanssimista väliin.

Tänään kotona laitoin rouskut kiehumaan kun ovikello soi ja valokuidun kaapelisuunittelija tuli tarkastamaan paikkoja suunitelman tekoa varten. Miehen kanssa ulkona ja teknisessä tilassa pyöriessä meni yli tunti ja vasta kun mies oli lähdössä muistin että sienet kiehuvat yhä liedellä.
Oneksi kattila oli iso eikä ylikiehumista ollut, mutta ei sienissä enää ollut makuakaan, arvatkaa harmittiko?

Nyt kerään voimia kanttarellien ja mustatorvisienien käsittelyyn.
Toivottavasti vieraat miehet pysyvät poissa oveltani että saan loput sienet kunnialla käsiteltyä.

Eiköhän tässä ole taas levätty tarpeeksi joten sienten kimppuun.

Semmoinen etämies kuin Mustikkaposkella kävisi minullekin. Kesällä mukava mies yritti tulla elämääni, mutta hän toivoi kokoaikaista yhdessäoloa. Ei siinä ehkä mitään, mutta romanssi lopahti siihen, että minun olisi pitänyt ruveta kokkaamaan. Kun en ole ruoanlaitosta tähän ikään pitänyt, en kyllä opikaan pitämään. Hyvä kun itselleni viitsin jotain soppaa keittää, jota syön sitten monta päivää.

Kävin tänään optikolla. Viime viikolla oltiin jo valittu Fraun kanssa minulle upeat ja hieman erikoiset käyttölasit sekä toiset juhlapokat. Vaan ei ollut minulla mitään muutoksia silmissäni kahteen vuoteen, joten vuosien varrella kovin tutuksi käynyt optikko nauraa heläytti, että en minä nyt kyllä myy sinulle mitään laseja, noi nykyiset on ihan hyvät. Hetkisen ajan höpsöminä ja järkiminä keskustelivat keskenään ja järkiminä voitti. Silmälääkärille varattiin kuitenkin aika hieman tulehtuneiden ja kutiavien silmieni takia.

Höpsöminä kuiskutteli valtavista säästöistä, joita oli tullut, kun uusia laseja ei ostettu ja käski mennä Stockalle katsomaan, josko ihailemani kashmirneule olisi vielä tallella. Oli se, vaan ei ole enää. Suunnittelin laittavani sen ylleni huomenna, kun lähden Tallinnaan Kesäheinän kanssa, mutta Kesäheinä neuvoi pukeutumaan sadetakkiin ja vedenkestäviin kenkiin, koska sadetta on tiedossa. Järkiminä taitaa voittaa.

Kympin ratikka ei kulje kiskotöiden takia kuin Ooperalle asti, joten hyppäsin bussiin jo Elielinkentällä. Viereeni osui mukava mies maaseudulta ja kikatin koko matkan hänen jutuilleen. Oli käynyt pankin tallelokerolla, mutta ottanutkin vahingossa navetan avaimen ja sitä rataa juttu kulki. Hauskaa ja piristävää!

Heippa,

kyselin jo aiemmin asiasta, mutta harvinaista kyllä en ole saanut yhtään vastausta - eli mikä olisi hyvä cocktail hävittämään banaanikärpäset? Ymmärrän, että viestini ovat joskus pitkiä ja niitä ei ehkä jaksa lukea loppuun , mutta tämä oli muistaakseni eri viestillä.

Niin ja kiitoksia mielenkiintoisista kirjoituksistanne. Erityisesti voimia sinulle Japena arjen pyörittämisessä. Mukava oli lukea, että miehesi on jo päässyt kotiin.

Terveiset Tampereelta. Majoituimme Scandic Rosendahlissa. Se sijaitsee Pyynikillä. Sijainti sinänsä oli hyvä, mutta muuten hotelli oli pettymys. En nyt mene tässä yksityiskohtiin, mutta tarkoitus olisi laittaa sinne palautetta tänään. Lähdimme iltapäistä lauantaina kävelemään rantoja pitkin kohti keskustaa, että ehtisimme syömään ennen fudismatsin alkua. Melkein nauratti, kun molemmat ihailimme upeita jättikokoisia mäntyjä ja monen monta kertaa ihmettelimme, että miten ne kasvavat aivan vinossa ja harottavat joka suuntaan. "Kaupunkiin päästyämme" ja siirtyessämme asfaltoiduille kaduille näimme niin suuren koivun, että emme kumpikaan muistaneet aiemmin sellaista nähneemme. Siis se, mikä melkein nauratti, oli että olemme molemmat syntyperäisiä stadilaisia ja sitten, kun lähdemme täältä kaupunkiin, Tampereelle, toljotamme puita

Löysimme tosi hyvän pitsapaikan, jonka nimeä en tietysti enää muista. Fudismatsi oli jännittävä ja hyvä, tietysti, kun Suomi voitti. Meillä oli hyvät paikat, aivan keskellä stadionia, rivillä 3. Siitä näki tosi hyvin pelin kulun.

Matsin jälkeen oli taas nälkä ja toivoimme löytävämme snägärin, siis entisajan nimeltä nakkikiskan, josta saisimme pientä suolaista purtavaa. Kävelimme ja kävelimme.... ei tullut mitään sellaista vastaan, ei edes Heseä. Lopulta yhden pubin edessä oli mainos hampurilaisista. Siinä oli vielä portsari ovella ja kyselimme, että saako sieltä hampurilaisia, niin että ottaa ne mukaansa. Onnistui Hotellilla söimme sitten huippuhyvät hampparit , mulla vielä salaatti lisänä.

Sunnuntaina olimme iltapäivästä takaisin mökillä. Purettuani matkatavarat ja kauppaostokset ehdin vielä herkkutatteja etsimään - ja löytyihän niitä.

Eilen laskimme verkot, jotka kohta nostamme ylös. Jos ei ole saalista, niin pitänee kääntyä pakastimen puoleen. Vietin eilen aikaa myös sienimetsässä. Herkkutatit annoin mökkinaapurille ja kanttarellit siivosin itselleni. Minusta löytyi varmaankin yli 10 hirvikärpästä.... yöks. Eilen ei jäänyt yhtään lepohetkeä. Tänään olisi tarkoitus korjata se asia.

Rakas siippani on innostunut sudokuista (siis ihan muutamia päiviä sitten), joita hän ratkoo tabletilla. Minusta tuntui oudolta, että hän sitten alkoi samalla tutkia sivuja, joissa oli erilaisia ratkaisuvinkkejä/sääntöjä. Minä aikanaan tein niitä paljon täällä mökillä - ennen vuotta 2011, jolloin ostimme paikan omaksemme. En kyllä koskaan etsinyt ohjeita ratkaisujen tekemiseen, mutta ehkä suuri osa miehistä on erilaisia tuonkin suhteen.

Muuten, merkillistä: eilen, kun käväisin KK:n sivuilla, siihen tuli yhtäkkiä keventäjien mainos silmieni eteen. Ajattelin, että olin vahingossa klikannut jotain mainosta sivun laidasta. Tänään sitten, kun yritin tulla sivuille, niin tulikin normi KK:n kohdalla vaan Keventäjien etulehti Ymmärtäisköhän Menna tästä mitään? Piti sitten erikseen hakea KK:n sivut, joille en ole vieläkään ehtinyt alkaa merkata ruokia, vaikka vaa´an mukaan pitäisi kiiruusti aloittaa.

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille

Kipa meillä ei banaanikärpäsiä ole vielä näkynyt. Toimivasta ansasta niin tiedä mutta aspartaamimehua ne eivät kestä. Vettä ja tippa tiskiainetta tehoaa kuulemma myös tai omenaviinietikkaa terästettynä tiskiaineella.
Kuppi pitäisi laittaa hedelmäkulhon viereen.
Nämä kai niitä yleisempiä ansoja.

Minä päätin nyt ottaa tuon -20 kilon urakan tosissaan. Ei tästä soutamisesta ja huopaamista tule mitään.

Mies alkaa toipumaan, vaihteeksi Lapset sopeutuneet jo hyvin, arki rullaa omalla painollaan joten kiinnostus omaan hyvinvointiin taas nostaa päätään.

Nyt viilaan tuota ruokavaliota itselle sopivaksi ja laihduttavaksi.

Eiköhän kun sen saa kuntoon ala liikuntakin innostamaan. Niin kävi silloin kun sen ensimmäisen 20 kiloa laihdutin, se on pysynyt poissa. Sain minä kymmenen kiloa enemmänkin mutta se tulos on ollut kovin häilyväinen.

Tuossapa onneksi tuli ohjetta noihin banaanikärpäsiin Meillä ei niitä ole näkynyt. Vain yksi tavallinen kärpänen häärii ja en ole onnistunut sitä nappaamaan. Aina piiloutuu jonnekin. Mies eilen jo sanoi, että pitää hommata kärpäspaperia. Minä kyllä sanoin, ettei yhden kärpäsen takia tähän huusholliin kärpäspaperia viritetä

Japena: Näyttää siltä, että minullakaan ei auta muu kuin merkkailla tunnollisesti syömisiä ylös. Nyt on toinen viikko menossa. Sanottavaa tulosta ei vielä näy, menee nesteiden poistumisen piikkiin. Olen myös jälleen boikotoinut makeita paitsi puuron päälle olen pari teelusikallista laittanut omenatyrnihilloa ja siihen sitten mustikat lisäksi. Samoin maustamattomaan jogurttiin laitan pari lusikallista sitruunarahkaa makeudeksi marjojen lisäksi. Leivonnaisia en ole nyt harrastanut. Tosin tekisi kauheasti mieli kokeilla kääretorttua tuolla omenatyrnihillolla.... Ehkä viikonlopuksi.

Muutin aktiivisuuttani vähemmän aktiiviseksi, jotta en kuvittele saavani liikunnan takia syödä enemmän. Tosin en ole nyt niin kovin aktiivisesti liikkunutkaan. Ensi viikolla vasta alkaa kansalaisopiston jumpat ja jooga. Vesijuoksussa kyllä käyn kerran viikossa ja pyöräilen jonkun verran.

Miehelläkin oli kolesterolit kohonneet, joten yritän kokkaillessani vähän katsoa sitäkin puolta. Onhan ne minullakin olleet yli sallitun :/ , mutta miehellä on lisäksi korkea verenpaine. Hänellä ei sentään ole ylipainoa kuten minulla.
Minä luin sen linkin kautta tuosta ikääntyvien laihduttamisesta ja se juttu lohdutti kovasti. En viime vuosina ole mitään ulkonäköasioita edes ajatellut tässä painonpudotustoiveissa vaan terveyttä. Suvussa on esim. kakkostyypin diabetestä.
Jospa saisin kymmenkunta kiloa pois. Silloinkin vielä indeksit on yli rajojen, mutta niitähän ei tarvi niin tuijottaa

Nyt on tulossa kasvissosekeitto, johon pistin sitä sun tätä. Ei mitään reseptiä. Parit juuston jämät laitan lopuksi höystöksi. Ja illalla hedelmäsalaatti.

Siinäpä tämän hetken kuulumiset. Mukavaa viikonjatkoa jokaiselle.

MOI!

Illan riemukkain artikkeli sattui silmään Kodin Kuvalehdestä, enkähän mä malta olla sitä jakamatta:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/rakastetun-lastenpsykiatrin-jari-sinkkosen-opeilla-voi-kasvattaa-myos-keski?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus&utm_campaign=kk_br_syyskuu2018&utm_content=linkkipostaus_sinkkosenopit

Voiskohan noilla opeilla kasvattaa myös meitä yli kuusi-, ehkä jopa seitsemänkymppisiä? Mitä luulette?

Heippa,

en ehtinyt lukea Tiinuliinun linkkiä vielä, luen kyllä myöhemmin.

Nyt aloitin tänään merkkaamaan ruuat. Ei tule muuten mitään. Paino nousee koko ajan. Meillä on täällä mökillä sellainen astiasto, jossa on toooosi isot ruokalautaset. Mietin, että pitäisikö sitä arkikäyttöön ostaa pienemmät Toisaalta kaapit on täynnä, eikä tavaraa viitsisi turhaa hankkia. Tuostahan on paljon tutkimuksia, että mitä suurempi lautanen sitä enemmän siihen mättää ruokaa. Jos nyt saisi itseään kunnolla niskasta kiinni ja punnitsisi syötävät, niin sittenhän tuota lautasongelmaa ei olisi

Kurkkasin vanhaa ruokapäiväkirjahistoriaa. Löysin viimeiset merkinnät helmikuulta. Silloin ehkä merkkailin noin viikon verran. Jo nyt heti (ja muistan helmikuulta saman "ongelman") törmäsin muutoksiin ruokapäikyssä, jotka mielestäni ovat huonoja. Esim. leipäviipaleet - Vaasan ohut kauraherkku - ei ollut viipaleina, vaan grammoina. Pussin kyljessä on yhden viipaleen kalorimäärä, joten vähensin sitten 100 grammasta, että sain oikean määrän. Työlästä hommaa taas opetella uudelleen, kun siellä on niin paljon muutoksia. Varmaan muutoksilla on tarkoitettu parannusta ja ehkä se osoittautuu kokemuksen myötä sellaiseksi. Japena ja Kivikasa, minä ryhdyn kanssanne ruokamerkkaajaksi. Tärkein motiivi minullakin on terveys. Kotiin muutettuamme odottaa sokerirasituskoe, kun paastoarvot ovat olleet hieman koholla viime talvena. Nyt kun kiloja on tullut puolessa vuodessa reippaasti lisää, niin eivät varmaan ole arvot parantuneet - päinvastoin, voisin kuvitella.

Nostimme eilen tyhjät verkot aikamoisessa tuulessa. Illasta ja yöllä tuuli sitten vasta yltyi kunnolla. Sadetta tuli eilisiltapäivästä tähän aamuun 30 milliä. Kyllä luonto kiittää. Toivon, että tälle päivälle luvatut kovat tuulenpuuskat eivät katko puita. Olisihan se tietysti mukavaa, jos sähkötkin säilyisivät toimivina.

Kiitos banaanikärpäsvinkeistä. Olin yrittänyt jo punaviinietikalla ja Fairylla sekä appelsiinimehulla ja Fairylla - ei oikein toiminut. Sitten laitoin tilkan ihan punaviiniä (ja ehkä Fairya joukkoon - en muista), ja tämä ansa on jotenkin toiminut. Banaanit ovat jääkaapin vihanneslokerossa (poikkeuksellisesti), mutta tiskipöydällä on omenia ja appelsiineja sekä basilikaruukku "kukkasena". Basilikaa pitää kostuttaa säännöllisesti ja luulen, että se on yksi tekijä, joka kerää niitä kärpäsiä. Eilen huomasin vielä yhdessä kaapissa useita kärpäsiä. Siellä niitä houkuttelevat kotimaiset tomaatit. Niitä en halua säilyttää jääkaapissa, kun maku mielestäni sitten paljon huonompi. Suurin osa työtason ympärillä pörräävistä kärpäsistä on onneksi poissa. Meille niitä tulee joka vuosi. Miten ihmeessä onnistutte, että niitä ei tule lainkaan.

Muori, hyvä kehotus tuo liikkukaa. Hyötyliikuntaa täällä tulee paljon ja useimmiten askeleita se yli 10.000/päivä. Tänään jää varmaan vaillinaiseksi. Jo tätä kirjoittaessani tuulen voima on yltynyt niin, että ulkona alkaa olla kohta vaarallista kävellä. Kunhan tämän päiän ja huomisen tuulet ovat takanapäin, niin suunnistan heti sienimetsään. Herkkutatteja on nytkin löytynyt melkein päivittäin.

Pihalla hyötyliikuntaa riittää vielä moneksi päiväksi. Eilen sentään saimme aamupäivällä laitettua syyslannoitteen. Muuten minulla on kaikki perennapenkit vielä leikkaamatta, kesäkukat useissa kymmenissä ruukuissa ja laatikoissa. Basilikat kuivaamatta..... Eilen taisin nypätä viimeisen kesäkurpitsan.

Eilen näin taas kyyn ja lähes prikulleen samassa paikassa kuin usein aiemminkin. Siinä kivikossa on kyllä taatusti kyiden pesä. Siippani sai aamupäivällä sen jo lapion alle, mutta pääsi karkuun. Myöhemmin näin sen kivien välistä ja sieltä siippani sai sen listittyä. Oli sama kyy, joka oli jo "haavoittunut" aiemmin. Paikka on aivan polun vieressä, jota käytämme ahkerasti - vanhan ja uuden mökin välillä. Jos hauvavauvaa purisi kyy, niin emme ehtisi varmaan millään täältä korvesta saada sitä ajoissa lääkäriin. Se on niin kevytkin, että tassuista ei varmaan maa tömähtele, niin että kyy pakenisi. Yöks, inhoan käärmeitä

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille

Odotan jo innolla IL:n matkakertomusta Tallinnasta

Yksi asia unohtui

Koshkoi, muistathan sitten infota meitä miten tapaaminen sujui. Kun käytit meitä "suojakilpenä", niin meillä on "oikeus kuulla" Tsemppiä