Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille

On teillä ollut jännittämistä Japena. Toivottavasti asiat poikasi perheellä ovat kunnossa

Täällä satoi toissa yönä, mutta eilinen oli kaunis, joskin tuulinen päivä. Touhusin terassille syysistutuksia ja heitin osan kesäkukista jo mäkeen. Osa olisi vielä ollut kauniissa kukassa, mutta pakko jakaa hommia eri päiville, kun tuo olkapää ei kestä näköjään paljon mitään. Onnistuis taas eilisellä touhuilulla saamaan siihen kunnon hermosäryn Sitten vietinkin aikaa sohvalla tallennettuja ohjelmia katsoen.

IL, on niin hauskaa lukea tekstejäsi - ihan muutenkin ja varsinkin, kun kiljukaulat ovat luonasi

Mennan tavoin minäkin ilmoittaudun mukaan 17.10. tapaamiseen, jos en ole jo aiemmin ilmoittautunut. Osaa teistä olen tavannutkin kesän aikana, mutta toisia en pitkään aikaan. Vielä kun mukaan tulee toivottavasti uusiakin naamoja, niin odotan innolla tapaamistamme.

Tänne on täksi päiväksi luvattu sadetta suurin piirtein koko päiväksi. Postilenkki on silti tehtävä.

Lainasin naapurilta sokerimittaria. Tämän aamun arvo 6.4 eikä painokaan ole tullut viikonlopun aikana yhtään alaspäin - päinvastoin. Nyt sitten tosissaan taistoon tuon painon kanssa, että säästyisi yhdeltä lisätaudilta ja lääkkeiltä.

Kivaa päivän jatkoa

Uutta viikkoa kaikille.
Vielä jatkuu näköjään oikein mukavat syyssäät. Ei ole liian kylmä vielä eikä onneksi päivätolkulla sadakaan. En ole silti oikein saanut itseäni liikkeelle. Muutamia pyörälenkkejä lukuunottamatta. Tällä viikolla onneksi alkaa taas kansalaisopiston piirit eli minulla jatkuu samat kuin viime vuonna. Jooga, core ja syvävenyttely. Ja tietysti kerran viikossa vesijuoksu. Pitäis vielä saada rutiiniksi kävelytkin.

Tapaamispäivä sattuu minulla olemaan taas veneilyä Englannissa, joten en pääse mukaan. Vaikka ei se aina täältä takuusten takaa muutenkaan tahdo onnistua Kiva olisi joskus kuitenkin nähdä livenä kun täällä on tullut pyörittyä jo useamman kauden. Tuloksia on tullut ja mennyt tänä aikana....

Merkkailu on jatkunut, mutta ihmeellisesti paino heittelee. Parin kilon sisällä suuntaan ja toiseen. Minusta tuntuu, että olen oikein pesusieni. Jos vähääkään syön varsinkin jotain suolasta, heti se seuraavana aamuna näkyy painossa. En ole sortunut mässäilyihin, joten täytyy jotenkin johtua nesteistä tuo heilahtelu.

Ompelutouhut on nyt saaneet vallan ja vähän joka välissä syntyy jotain pientä. Ehkä menen taas joulumyyjäisiin, jos jollekin kelpaisi Lähinnä taas oon värkännyt erilaisia kehyslaukkuja ja kukkaroita.

Mukava on lukea teidän touhuistanne, vaikka meikäläinen ei ole niitä juuri tainnut kommentoida. Silti aina kun avaan sivuston, pitää ensimmäisenä katsoa, onko kukaan kirjoittanut mitään. Eli kiitokset päivien piristyksistä jokaiselle.

Nyt menen silppuamaan taas kankaitani tarkoituksena tehdä tuplakukkaroita.

No, ei se aamu ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Koulubussi ei noutanut kahta muksua. Mies vei eskarilaisen siitä pikaisesti ja toisen veimme vartin myöhässä matkalla työnohjaukseen.

Kiinalaiset selvinneet myrskystä ja kuvista päätellen aikamoista tuhoa tehnyt.

Äitini hakeutunut aamulla sairaalaan, trombosyytit taas vain yksi.

Huomenna lähden Pohjanmaalle serkun tykö yöksi. Ihanaa. Kävin ostamassa kuoharia iltajuomaksi.

Kirjoitinkin jo jossain että nyt olisi toiveena sellainen tasainen arki, kiitos.

Japena, toivon tasaista arkea. Minä taas haluaisin sihteerin, rengin ja piian. Osaisin kyllä työllistää, jos olisi rahaa palkanmaksuun. Nyt on sellainen vaihe, etten millään viitsisi tehdä mitään itse ja tuntuu, että koko ajan vaan vaaditaan kaikenlaista.

Autokin mokoma ilmoittaa aina käynnistettäessä, kuinka monen päivän sisällä se on huollettava, eikä tajua, vaikka karjun, että torstaina pääset huoltoon. Ja kotona odotti Heleniltä (sähköfirma) kauhea karhulasku, jossa uhattiin ulosotolla. Summa oli valtava, kokonaista 23 euroa. En ole ikinä saanut sellaistaa paperilaskua, sithteeriluonteena olen tosi tarkka laskujen ja raha-asioiden kanssa.

Lähdin hakemaan omahoitotarvikkeista diabetes-juttujani. Voi että tuotin asiakaspalvelijalle hirveästi lisätöitä, kun hän joutui peräti faksaamaan yksityislääkärin lähetteeni terveysasemalle. Riemastuneena millimoolimääristäni ilmoitti, että saan vain puoleksi vuodeksi verensokerin mittausjuttuja. Insuliinikynään taas saa vuoden määrän, pientä ristiriitaa. Kysyi, voisinko pistää useamman kerran samalla neulalla, johon minä (joka teenkin niin) pyörittelin kauhistuneena päätäni, jotta saisin edes sen puolen vuoden satsin. Saatuani ruskean paperipussin kysyin, että onhan tässä nyt ne Victozan neulat ja sain hyisen vastauksen, että tietysti.

Tarkistin odotushuoneessa ja siellä mitään neuloja ollut. Jonotin ja häkeltynyt nainen sokelsi, että kun ne liuskatkin alkavat vee iiillä. Kuin anteeksipyyntönä sain muovipussin paperipussien lisäksi, koska ulkona satoi. Voi armias taivas.

Mä olen toisinaan niiin väsynyt kaikenlaiseen asiointiin. Jos edes joskus joku menisi heti eka kerralla oikein. Aina ei jaksa repiä huumoriakaan joko toisten tai omista töppäilyistä. Ja miten noi mun sälekaihtimetkin on niin pölyiset...

Toivon Japenalle kaipaamaasi tasaista arkea. Perheessäsi on viime päivinä ollut ihan riittävästi vauhtia, vastoinkäymisiä ja vaarallisia tilanteita. Toivon rentouttavaa reissua.

IL kirjoitteli taas hauskasti viikonlopustaan kiljukaulojen kanssa, hihittelin lukiessani.

Minulla on samanlainen saalistusvietti kun Kipallakin. Jos tiedän että metsässä on marjoja tai sieniä niin sieltä ei vaan malta pysyä pois.

Minun viikkoni meni taas vauhdikkaasti ja etämies oli lähimiehenä lähes viikon. Lähti tänään kotiaan kohden joten nyt opettelen nauttimaan taas yksinolosta. Viikonloppuna alkanut nuha häiritsee nautintoa.
Olen keittänyt hilloa vähistä puolukoista jotka löysin. Toiveissa on että jospa löytäisin vielä vähän puolukoita survookseen.
Sieniäkin olen keräillyt mutta rouskujen keräilyn ja keittelyn uskallan aloittaa vasta nyt kun valokuitumiehet ovat saaneet kaivutyönsä tehtyä, jotten taas unohda sieniä kiehumaan kun juoksen pitkin pihoja vieraiden miesten perässä. Tänään täällä satelee ja olen viettänyt lepopäivän pyykäten ja laskuja maksellen, sekä soitellen sairaille ystävilleni. Suunnittelin lähteväni kirjastoon kunhan saan viimeisen koneellinen pyykkiä kuivumaan.

Viikonloppuna oli nuorimman lapseni 40-v. synttärit. Hän järjesti juhlat lähisuvulle ja parhaille kavereilleen. Tulipa taas mässäiltyä herkkuja. Jotenkin järkyttää että omat lapset vanhenevat tuota vauhtia. Aloitin lapsenteon omasta mielestäni kypsässä aikuisiässä (19v.) ja viimeisen syntyessä olin 26 vuotias.

Viime viikolla alkoivat kansalaiopiston kurssit ja aloitin torstaina Laviksen. Itämaisen tanssin aloittamista harkitsen vielä. . Lähikaupungissa käyn tanssikerhon harkoissa silloin tällöin ja kunhan järjestömme uintivuoro alkaa, niin sinne aion osallistua aina kuin on mahdollista.
Eilen kävimme naapurikunnan lavalla tanssimassa. Tanssiessa ei olo tuntunut yhtään tukkoiselta. Vetäisin jopa polkan, jenkan ja masurkankin. Lenkilläkään ei tukkoisuus vaivannut joten epäilen että lämmityksen aloittaminen on kuivattanut huoneilmaa ja se puolestaan on vaikuttanut nenärustinkiin. Voihan parin päivän vaatteiden kastumisellakin olla jotain osuutta asiassa.

Tulevat viikonloput täyttyvät taas synttäreistä, on työpaikan 50-vuotisijuhla ja etämiehen synttärit (ei pyöreitä vuosia) ensi viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna juhlitaan lapsenlapsen synttäreitä ja yhden järjestön 80-vuotisjuhlia jossa olen kutsuvieraana ministerin seurueessa. Pitäisiköhan sinne vetäistä kansallispuku ylle.

Rattoisaa viikonalkua kaikille klubilaisille.

Tämä tänään lukaistu blogijuttu tuli mieleen niistä IL:n muka pölyisistä sälekaihtimista:

https://paikkakaikelle.fi/2018/09/16/nain-eroon-paniikkisiivouksista/

Olen nimittäin jo ajat sitten paaduttanut sydämeni kaikenlaisten siivouspaineiden edessä.

Tähän suuntaan ei kuulu kummia. Mitä nyt vene on vetäisty telakalle ja peitelty. Ja henkkarinpahus meni just tänään vanhaksi. Onneksi havaitsin asian ja uuden sai tilatuksi poliisin verkkopalvelussa.

Nyt olen puhunut 2,5 tuntia taukoamatta (en onneksi kuitenkaan poliisin kanssa ) ja tunnen olevani pientä punaviinilasillista vailla, vaikka onkin arki-ilta.

Parasta poistua avaamaan pulloa ennen kuin pakahdun kateuteeni kun Mustikkaposkella on sekä rouskuja että kansallispuku. Molemmista minä vain haaveilen

Lystiä loppuviikkoa - ylihuomenna on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai!

Heippa,

olipa mielenkiintoinen linkki, Tiinuliinu. Komiat olivat kuvat telakoidusta veneestänne (voiko tuossa käyttää sanaa "telakoidusta" ?) .

Tuosta mielenkiintoisesta linkistä vielä; laitoin jopa allakkaan ylös tuon nettiluennon, jospa vaikka innostuisi katsomaan. Minulle ei kyllä täällä käyvät "vieraat" aiheuta siivouspaineita. Ihan itse niitä joskus teen. Mutta pääosin olen tyyppiä, joka laittaa tavarat käytön jälkeen aina paikoilleen. Viihdyn kotonani paremmin, kun on siistiä ja tavarat paikoillaan. Siivouspaineita sain kyllä, kun viimeksi kävimme kaupunkikodissa, jossa en itse ollut käynyt useampaan kuukauteen. Poikammekin oli asunut siellä jonkin aikaa Australiasta kotiuduttuaan ja rakas siippani oli siellä joitakin päiviä ennen minua. Pakko oli pestä veski ja kylppäri, siivota keittiön työtasot ja ruokapöytä, vähän "siivoilla" kotona olevia viherkasvejani ja imuroida huolellisesti. Parvekettakin yritin siivoilla, mutta se oli vaikeaa. Tytär muutti noin vuosi sitten suuremmasta asunnosta pienempään ja kaupungissa oleva parvekkeemme ja autotallimme ovat olleet täynnä tavaroita (pääosin vaatteita), joita hänen piti kuskata kirpparille noin vuosi sitten. Eilen sitten lopulta oli siellä kirpparilla ja lauantaina haki meiltä tavaroita. Neuvoin kyllä imuroimaan reitin parvekkeelta eteiseen.... mutta neuvon annosta on aikaa ja taisi olla aika kiireinen lauantaina... Pölyjä en sentään alkanut silloin pyyhkimään. Ikkunoiden pesu nyt ainakin siellä ensimmäisenä odottaa, kun tässä jossain vaiheessa teemme "osamuuton" kaupunkikotiin. Se on sitten siippani heiniä.

Tarkoituksena olisi kyllä ensi talven aikana käydä läpi vaatehuonetta ja vaatekaappeja. Paperipinoja ja mappejakin on kertynyt aivan liikaa. Niin että jotenkin pitäisi konmarittaa....

Japena toivon sinulle tavallista arkea. Kovilla olette olleet. Ihanaa, että pääset viikonloppuna rentoutumaan ihan itseksesi.

Täällä on satanut tänään lähes koko päivän. Aamusta jo veimme pitkästä aikaa verkot ennen kuin sade alkoi. Postireissun yhteydessä pidin jonkin aikaa seuraa iäkkäälle mökkinaapurillemme. Hän pähkäilee kovasti, pääseekö enää ensi keväänä muuttamaan kesäksi tänne. Ikää on jo 88 v. Meitä on monta, jotka autamme häntä, niin että pärjää täällä.

Mustikkaposki, saalistusvietti kyllä veti tänäänkin sateisen postireissun yhteydessä. Näin niiiiin ihania herkkutatteja, että oli ihan pakko ne kerätä pussiin. Taskussa näinä aikoina varoilla aina koontaitettava sieniveitsi ja muovipussi . Vaikka onnekseni en tällä kertaa siivonnut ja silpponut niitä viittä enempää, niin tuo olkapäämokoma ei ole vielä antanut edellistä kertaa anteeksi. Pakko saada paremmaksi, että pääsen niitä rouskuja jahtaamaan.

IL, kyllä sinulle nyt kaikenlaista tänään osui tiellesi. Onneksi tajusit tutkia pussin jo paikan päällä etkä vasta kotona. Tsemppiä

Kivikasa, olisipa ollut mukavaa, jos olisit päässyt tapaamiseemme. Toivottavasti sitten ensi kerralla.

Ruokien merkkailu jatkuu. Mitään tulosta ei kyllä näy. Tänään oli paino uudessa ennätyksesä.... Saatan käydä täälläkin kurkkimassa useamman kerran päivässä ruokien merkkailun yhteydessä.

Mukavaa viikon jatketta kaikille.

Voi sinä paatunut Tiinuliinu, sinun kotonasi on aina siistiä ja mikä tärkeintä, viihtyisää. Voin ehkä paljastaa lupaa kysymättä, että Tiinuliinun kotona on pari miljoonaa kirjaa, lankakeriä ja jääkaapissa aina herkkuja. Niinpä sinne on ihana mennä, nostaa jalat rauhassa sohvalle ja ruveta rupattelemaan.

Tyttäreni talo on minimalistisesti sisustettu,paitsi kiljukaulojen huoneet. Eräs vieras kerran kysyi, että onko teillä vieläkin muutto vähän kesken! Tyttäreni taitaa olla Kipalle sukua, keittiön tasoja ei yksikään kahvikuppi saa vallata. Minun kotonani pitää olla tupsuja, kristalleja, mukavia tyynyjä ja sohvapöydän alatasolla käsivoidetuubi. Mikä sekasotku! Konmaritus ei ole ihan minun juttuni. Pidän siitä, että muutaman tärkeät muistot ovat vitriinissä ja voin katsella ja muistella paikkoja, joista ne on hankittu.

On ihanaa selailla sisustuslehtiä, mutta minun kotini on paikka, jossa asun ja haluan viihtyä. No jaa, ehkä parvekkeella olevan neljä kassillista pois vietäviä pulloja ei ole viihtyisyyttä.

Moikka!
Muutin nimimerkkiäni sattuneesta syystä. Entisestä on jotain jäljellä, ei ole vaikeaa arvata.
Olen myös tehnyt ison remontin muissakin sähköisissä tunnisteissani, jotta muistaminen olisi vieläkin vaikeampaa. Yhden tärkeän sähköpostini olen kokonaan lopettanut, koska se oli niin kiinnostava eräiden viegrakauppiaidenn mielestä. Muutakin harmia pukkasi sen tiimoilta.

Katsoin Netflixistä erikoisen elokuvan miehestä, joka syntyi wanhana ja nuoreni loppua kohti. Upea vangitseva kokonaisuus, vaikken juuri nyt sitäkään nimeä muista.
Siitä virvoittuneena hankin netistä vanhat nukenvaunut, sellaiset sinisen ja punaisen väreillä 80-luvun, melkein käyttämättömät, koska vaan niin teki mieli. Rakkaalla ystävälläni on myös hurmaavat vaunut ja nyt me voimme leikkiä yhdessä kotia!
Minusta ei ole nukkekodin sisustajaa, vaikka varastossamme olisi upea tyttärelleni teetetty oranssilla ja tummansinisellä maalattu vankka talo.
Ehkä otan senkin uuteen arvioon johonkin muuhun tarkoitukseen.
Sormien nivelet eivät ihan kaikkeen enää suostu.
Pistän Faceen sitten kuvan,kun täytän vaunut erilaisilla sisällöillä..
pikkukoira voi päästä Nukeksi, jos nätisti pyytää.

Heips tänne!

Syksy on tullut. Puiden lehdet vaihtaa väriä.
Melkein kaikki sato on kerätty. Omenia on kyllä vielä puissa ja tomaattia ja kurkkuja tulee kasvihuoneesta.
Porkkanoita, punajuuria ja kurpitsaa on vielä hitusen jäljella. Teen tänään kasvispihvejä.

Piti alkaa pihaa siivoilemaan, mutta selkä onkin nyt toista mieltä asiasta. Mökin ikkunoiden pesu oli viimeinen pisara, murph!
Muuten oliskin asiat olleet liian hyvin.

Sokerit oli 5,6 eikä onneksi mitään yli kuuden. En tiedä onko auttanut tuo kun vuosi sitten jätin kaikki makeat pois. Nyt vaan ongelmana että hedelmätkin maistuu suussa liian makealle. Suorastaan ällöttää
Kyläily tuottaa vähän ongelmia kun luulevat että kait nyt yhden munkin tms voit syödä. No en halua enään tahria suutani makealla, enkä siis pysty.

Sadepäivät menee sukkia kutoessa. Poitsulle sain juur toisen sukan valmiiksi. Tein nalle langasta niin mahtuu sitten vaikka luistimiinkin.
Kalligrafia alkoi ja pitäis harjoitella kirjaimia, mutta selkä ei annakaan istua pöydän vieressä.

Kipan tavoin sieneenkin pitäis päästä. Selkä nyt ei taida taipua, ikävää.
Puolukoillekaan ei ole asiaa.
Kauempana metsässä vois olla puolukoita, mutta just luin meidän metsien susireviireistä, joten.... En niistä koskaan ole piitannut, mutta nyt jotenkin tuntuu että siellä ne odottaa.

Niin ja meillä on aina tavarat levällään täällä mökillä. Nyt vähän kyllä innostuin kun ikkunat sain pestyä niin jotain muutakin järjestelyä olen tehnyt. Kohta koittaa kuitenkin taas aika että pitää muuttaa kotiin asumaan!

Hyviä vointeja kaikille!