Kesäheinällä ja IL:llä kuulostaa olleen kiva reissu.

Minäkään en kestä imuria levällään. Se on kyllä hyvin otettavissa tuosta käytävän liukuovikomerosta. Tosin minä ulkoilutan vaan rikkaimuria, mies tuota tavallista. Mies kun ollut kipeänä niin imurointi ollut hieman sitä ja tätä. Sen kyllä huomaa viiden lapsen ja kahden koiran huushollissa.
Miehelle jo sanoin kun sijaistaja tulossa huomenna, me käymme Habitare messuilla, niin pakko hieman imuroida. Hävettää jo nuo villakoirat nurkissa ja kuraiset lattiat.
Hiekkaa taas kantautuu sisään kun on kosteat kelit ja hiekkapiha.

Huomaa että on syksy, olen niin virkeä ja iloinen. Arki sopii minulle, syksyllä lapset innoissaan vielä koulusta ja jotenkin kotona niin seesteistä.
Nyt kun uudet muksut olleet puoli vuotta, olemme jo kaikki sopeutuneet muutokseen ja perhedynamiikka on taas koottu.

Aamu-uinnit altaassa olen taas aloittanut ja kyllä saa virtaa siitä kummasti. Sanoin miehelle kun hän siinä roskia altaasta siivosi, että onko epäreilua kun hän ei ui mutta joutuu kuitenkin altaan huoltamaan. Tuumasi että yhteinen päätöshän se altaan hommaaminen oli. Joten minä siihen että niin, olisihan se epäreilua jos joutuisin yksin kaiken tekemään uimaan ja siivoamaan Mies väitti että oli taas kyllä tuota naisenlogiikkaa

Mukavaa aurinkoista syyspäivää

IL en tarkoittanut pulppuavalla puheliaisuutta vaan sinähän pulppuat iloa ja elämää ympärillesi.

Höpön höpö Kesäheinä, kunhan hölpötin!

Kuljeskelin neljä tuntia tänään Habitaressa ja siellä oli minun makuuni nyt enemmän nähtävää kuin vuosiin. Voi kun olisi tyhjiä huoneita ja rahaa, suomalainen design on upeaa. Silittelin yhtä verhokangasta pitkään. Mutta voiko pieneen olohuoneeseen laittaa isokuvioiset graafiset verhot? Minä en osaa sisustaa, osaan vain sanoa lopputuloksesta, onko se hyvä vai ei.

Isompi kiljukaula soitti tänään ja huvitti taas se hänen lievä aspergilaisuutensa, kun luetteli huomisen iltapäivän suunnitelmaansa:
- tulen koulusta 12:15
- pyöräilen Tempputemmellykseen, tulen sieltä 15:45
- juon kotona vettä, ja onhan sulla mökillä heti ruokaa?
(Rauhoitin, että teen valmiiksi)
- mökillä pesen ensin kädet, sitten syön ja sitten lähden ajamaan pöllejä!

Yritin muuttaa hieman ohjelmaa, koska illalla olisi jo hämärää ja koko lauantai ja sunnuntai on aikaa siirtää niitä pöllejä. Pojalla on kova hinku päästä pörräämään uudella nelivetoisella. Pikkuveli tulee raivostumaan, koska uuden turvasysteemit estävät koneen käymisen, jos siinä istuu liian kevyt ihminen. Vanhalla pienempikin pystyi ajaamaan, joskaan ruohonleikkurin terä ei mennyt päälle.

Pienempi oli tänään imuroimassa kotia, kun tytär tuli töistä. Mitä ihmettä? Oli kuulemma rahantarvetta. Aika hienoa, että pojalle tuli mieleen tehdä jotain ylimääräistä kotityötä sen sijaan, että olisi vaan mankunut rahaa. Toivottavasti rahantarve jatkuu vielä mökilläkin, siellä hommia riittää.

Heippa

Lähdimme kuitenkin "puolukkapaikkaan", siippani ei joutunut puunkaatohommiin. Puolukkaa ei ollut, ehkä 40 marjaa sain poimuriini, joista 10 tippui vielä maahan . Tänä vuonna ei sitten enää tarvitse puolukkaan lähteä.

Sen sijaan sieniä löysimme toooosi paljon. Paljon kanttarelleja ja herkkutatteja. Aloitin sienten siivoamisen n. klo 14.00 ja lopetin hommat n. klo 19.30. Välissä vajaan tunnin ruokatauko Toivoin kyllä jo jossain vaiheessa, että saalis olisi ollut pienempi. Viimeisten puolentoista tunnin ajan oikean käden olkapääni oli niiiiin kipeä. Siippani valmisteli sillä aikaa kaalipataa. Saunaan otin siihen kylmägeelipussin, saunan jälkeen valelin voltaren Fortella ja yöksi otin vähän ylimääräistä tulehduskipulääkettä. Onneksi ei ole ihan järkyttävän kipeä nyt aamusta. Pystyin jopa laittamaan hiuksia ja ripsiväriä. Vasenkin olkapää oireilee.... Katselin eilen haikeana ihania kangasrouskuja ja haperoita. Onneksi tunnen edes osittain rajani. Minusta ei olisi ollut enää niiden siivoamiseen ja keittämiseen. Illalla huolenaiheeni olikin se, että miten kykenen tänään imuroimaan Mikkelin kauppareissun jälkeen (käymme täällä kylällä samalla syömässä yhden naapurin kanssa) ja miten pystyn keräämään suolasieniä - siis lähinnä siivoamaan niitä. Ehkä ensi viikolla on sitten niiden vuoro. Tänään alkaa sitten tattien ja kanttarellien kuivatus. Nyt ovat vielä jääkaapissa. PS. Jos vaan ehdin, niin laitan kyllä naamakirjaan kuvan sienisaaliista. Vaikka ei sitä kuvasta niin hyvin tajua, kuinka paljon niitä on ja minähän olen vielä ihan toivoton, kun putsaan sienet niin tarkkaan. Rakastan sieniä, sieniruokia ja sienimetsää. Sienten putsaus ei kyllä kuulu ihan kaikkein ihanimpiin juttuihin - varsinkin, jos niitä on liikaa yhdelle kerralle.


Sitäkin mietin, miten minusta on verkolle soutajaksi....

IL, kiljukauloille rakkaita terveisiä. Voin kuvitella isomman äänenpainon, kun kertoi tämän päivän ohjelmastaan Ihanan oma-aloitteisia poikia

Kohta jatkamaan aamuhommia, että pääsemme lähtemään kaupoille. Mukavaa päivän jatkoa kaikille.

Kiitos kipa2 kannustuksestasi. Ja luottamuksen palauttamisen yrityksestä. Eihän tämä mun laihutukseni ole muutamasta kesäkurpitsasta kiinni!

Sataa, voi rähmä. Eilen tulin kiljukaulojen kanssa mökille ja isomman piti päästä heti kokeilemaan ajoleikkuria. Pidin käyttöopastuksen ja korostin, että se on paljon vahvempi kuin entinen, eikä missään tapauksessa lelu eikä hurjastelukone. Hyvin näytti alkavan ruohonleikkuu, joten lähdin rantaan tarkastamaan, kuinka paljon veneessä oli vettä. Ikerin mielestä niin paljon, että sitä olisi pitänyt heitellä sen kuonolle, mutta kipeillä polvillani en pääse paattiin.

Niinpä ehdin näkemään, kuinka isolla nurmikolla ratsasti joku villin lännen rosvo vaiko liene seriffi. Poika piti toisella kädellä ratin nupista kiinni ja toisella lassosi näkymättömiä roistoja ja kone pyöri akselinsa ympäri hirveellä vauhdilla. Sydän syrjällään kiirehdin rauhoittamaan, ennen kuin kaaatuisivat rinteestä alas nokkospuskiin. Pidettiin uusi oppitunti.

Pienempää suututti, kun ajoleikkuri ei käynnisty hänen kevyen painonsa alla, joten ilmaantui äkillinen nilkkavaiva, joka pakotti pojan sisälle pelaamaan. Toivon, että vaiva häviää yhtä äkillisesti kuin tulikin, kunhan keksin tarpeeksi mielekästä puuhaa. Hän teki kyllä takkaan tulet ja pian jo polttivat makkaroita.

Iker on käynyt monesti jo kertomassa, että henkilökunta on laittanut hänen kuppiinsa tavallisia koiranpipanoita, vaikka tilauksessa oli ollut maksalaatikkoa ja nakkeja. Ei se tajua, että käsky oli tullut ylemmältä taholta. Ylempi taho on itse nauttimassa hienon hotellin pehmeistä patjoista (tytär sai työn puolesta lahjakortin) ja eilen söivät taatusti jotain ihmeellistä hienossa ravintolassa (toinen lahjakortti).

Tänä aamuna Ikerin anovat, ruskeat silmät veivät voiton ja avasin HK:n sinisen. Se oli alun perinkin ostettu makkararatojen tekemistä varten. Isompi kiljukaula siirtyi aamiaisen jälkeen minun sänkyyni katselemaan videoita ja pienempi hautautui viltin alle sohvalle. Kyselin, mikä vierashuoneessa on vikana, mutta "siellä on liian sekaista". Näyttää olevan reppuja ja poikien vaatteita lattialla. Laiska henkilökunta.

Kuiskuttelin niin poikien kuin koirankin korvaan, että ei makkarasta eikä Tallinnan tuliaistoffeista kannata välttämättä kertoa, voihan meillä olla pieniä harmittomia salaisuuksiakin. Pienempi siihen, että ei niin, sitäpaitsi vanhemmat ottaa joskus punaviiniä ja suklaata, kun ne luulee meidän nukkuvan!

Sataa ja tuulee. Miten käy nyt laiturikalusteiden ja pöllien roudauksen? Miehiset uroteot unohtuvat sateen sattuessa, vaikkakin taas purjehtiessa sadetta tuskin huomaa. Kummallista?

Hei Ihanaiset,
Mukavia kirjoituksia taas sivu kaupalla .

Mekin kävimme isännän kanssa pyörähtämässä Tallinnan laivalla, maihin ei taaskaan päästy, kun tanssittiin pitkästä aikaa loppuun asti jalkoja piti säästää paluumatkan tansseihin. Vilpitön tarkoitus oli käydä Kumussa katsomassa sama näyttely kuin IL ja Kesäheinäkin. Minuun mielikuvitustani kutkuttaa suunnattomasti kuka yhtäkkiä muisti taidemaalari Sittowin, kun hän oli ollut unohduksissa lähes 500 vuotta! Saiko joku taide historioitsija aamukahvia juodessaan ahaa elämyksen, että meillähän oli tämä taiteilija Sittow ..... mitähän hänelle ja tauluillensa nyt mahtaa kuulua? Millaista salapoliisin työtä on tarvittu taulujen etsimiseen, kun taiteilija ei kuulemma signeeranut niitä, mistä niitä löytyi. Taiteilijahan reissasi pitkin ja poikin Eurooppaa maalaamassa silmäätekevien potretteja eikä taiteilijan nimikään ollut joka maassa sama vaan kirjoitusasu vaihteli välillä suurestikin, mielenkiintoista. Tästä kaikesta olisi mukava kuulla lisää ja taulutkin ovat siltä aikakaudelta josta minä pidän. Täysin käsittämätöntä miten maalarit saivat taulihinsa vangittua silkin välkkeen, sametin hohteen, brogardin kirjonnat, pitsien seitinohuen kudonnan, neitojen maidonvalkean ihon ja ruhtinaiden partakarvat ilman näkyvää siveltimen jälkeä .

Eilen rantauduttiin Tukholmasta, siellä käydään aina maissa, kun laivalla käy aika pitkäksi satamassa oltaessa. Mennessä keinutti välillä reippaastikin ja tanssiminen oli aikamoista taiteilua. Yksi nainen kaatui selkä edellä portaisiin mutta onneksi selviytyi vähin vammoin, säikähdettiin kaikki. Onneksi tanssilattialla oli ensiaputaitoisia ihmisiä ja laivan henkilökuntakin riensi apuun ripeästi. Tukholmassa paistoi aurinko mutta sielläkin tuuli repaasti. Kävelimme Välimeren alueen museoon mutta mentiin mutkan kautta ja törmäsimme Oopperan sivulla olevaan pieneen ja kauniiseen kirkkoon jossa viulisti ja pianisti harjoittelivat lounaskonserttia varten. Mehän tietysti painoimme pyllymme penkkiin ja nautimme upeasta soitosta. Viulisti oli alta parikymppinen nuori mies mutta soitin oli hänellä hallussa, minähän en ole mikään musiikin osaaja mutta hyvältä se kuulosti. Jonkin ajan päästä paikalle saapui ehkä 8v tyttö mukanaan viulu, opettaja, isä ja iso lauma tätejä, setiä, mummoja sekä pappoja . Sukujuuret olivat selvästi jossain huomattavasti etelämpänä kuin Ruotsissa ja voi sitä hässäkkää, poskisuukkojen ja halausten määrää. Tyttö otti kaiken tyynesti vastaan ja lopulta sai viulunkin leukansa alle ja soitto kuulosti taas hyvältä. Emme jääneet itse konserttiin, kun siihen oli vielä tunti aikaa vaan jatkoimme matkaa museoon. Museo oli keskittynyt itä Välimeren maihin ja minähän jaksan katsella vanhoja purkkeja ja purnukoita, kaiken kokoisia ja mallisia patsaita nenillä ja ilman. Pieni Egyptiläinenki osasto löytyi muumioineen ja sargofaaneineen ja sitten lähinnä Syyriasta pakolaisina tulleiden eri ikäisten ihmisten lainaamia heille joko kotimaassaan tai pakomatkalla tärkeäksi tulleita esineitä kuten 9 vuotiaan pojan lenkkikengät joilla oli taivallettu satoja kilometrejä, keski-ikäisen naisen kotimaassaan virkkaama kaunis huivi joka oli matkalla lämmittänyt,isovanhempien kuvat ja nuoren miehen kännykkä jolla oli pidetty yhteyttä omaisiin ja paljon muuta. Näyttely pisti meidät hiljaiseksi, arkiset esineet inhimillistivät ihmiset joita valitettavan usein ajattelee vaan joukkona kasvottomia ihmisinä.

Laivalla tuli syötyä ja juotua todella hyvin, isäntäkin valitti ettei uni tahtonut tulla, kun vatsa oli ihmeissään kaikesta herkusta vaikka ruuan jälkeen taas tanssittiin monta tuntia. Minulla kramppasivat yöllä jalat, ei jaksa vanha enää riehua kahta yötä putkeen . Todellisuuuudessa en ole jaksanut koskaan olen enemmän sohvaperuna kuin bilettäjä. Onneksi arki taas alkaa, sitä ennen, mukavaa viikonloppua kaikille!

Odotan kyllä jo innokkaana Iloklubin tapaamistamme .

Heissan kaikille ja myöhästyneet terveiset Tonavan "sinisiltä" aalloilta!

Olen kyllä jo kirjoittanut matkakertomuksen lähes loppuun, mutta se vaatii vielä pientä stilisointia ennen kuin laitan sen teille luettavaksi. Sen verran voin kertoa, että risteily oli kerrassaan onnistunut siitäkin huolimatta, että siellä oli niin himskatin kuuma. Ihan kuin meillä heinäkuussa Laiva oli kuitenkin hyvin ilmastoitu, joten hyvin jaksoi.

Ahdoimme sisäämme valtavat määrät ruokaa ja kun viiniä sun muutakin tuli maisteltua ahkerasti, niin ei ollut mikään ihme, että jalkani olivat kuin pölkyt Kesti useamman päivän kotiin tulon jälkeen ennen kuin ne olivat palautuneet normaaliksi. Painoa en pystynyt heti tarkistamaan, kun vaa'astani oli paristo loppunut ja vanha vaaka väitti minun laihtuneen kilon Punnitsin sitten itseni vasta nilkkojen normaalisoiduttua ja painoa oli tullut lisää 2 kg. Ei paha ottaen huomioon syömisen määrän! Siitä on nyt noin kilo karistettu, joten oikea tuntuu olevan taas suunta.

Olen lueskellut itseni ajan tasalle teidän kirjoituksistanne ja muistaessani ilmoittaudun (liekö jo toinen kerta?) 17.10. tapaamiseen. Oli hyvä, kun sitä aikaistettiin pari päivää, meillä kun on liput Tampereen teatterin Sademieheen 19.10. Uskon Belgen olevan ihan hyvä paikka, vaikken olekaan siellä koskaan syönyt, juonut vain

Oli hauska lukea pitkästä aikaa myös Tulirummun kuulumisia. IL:n ja Kesäheinän Tallinnan-reissu kuulosti mielenkiintoiselta samoin kuin Suupaltin käynti Tukholmassa. Ihastelin Kipan intoa rämpiä metsässä hirvikärpästen seassa ja hymähtelin huvittuneena kiljukaulojen tekemisille.

Meillä banaanikärpäsiä räjäytetään hengiltä elektronisella kärpäslätkällä. Jostain syystä niin pienet otukset todella pamahtavat äänekkäästi, vaikka isommat vain sihahtavat ja nenään tulee palaneen käry! Lehdistä saa lukea usein ohjeita pyydyksiksi ja aika monessa ainesosat ovat vesi, omenaviinietikka/punaviini ja astianpesuaine. Viimeksi mainittu rikkoo veden pintajännitteen, jolloin kärpäset uppoavat nesteeseen eivätkä pääse pois. Toinen vaihtoehto on laittaa neste purkkiin ja peittää purkki esim. tuorekelmulla, johon pistellään muutama pieni reikä. Kärpäset menevät rei'istä sisään, mutteivät osaa enää ulos. Sellainen purkki kannattaa muuten laittaa myös kaappiin, jossa on bioastia.

Meirämmiäs ajoi eilen pihanurmen ja ihastelimme pihalle noussutta orvokkikasvustoa. Se on varmaan saanut alkunsa siitä, kun siivoilimme kuistilla riippunutta orvokkiamppelia ja heittelimme kuolleet kukat nurmikolle. Sitten kun vihdoin tuli sateita, siemenet olivat itäneet ja nyt saamme nauttia yhä orvokeista. Pelargoniatkin kukoistavat isossa astiassa ja sinnekin on ilmestynyt orvokkeja, vaikka sitä en pysty ymmärtämään, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Emme me sinne ole kuolleita kukkia heittäneet

Mukavaa, vaikkakin sateista viikonloppua kaikille

Hauska viikonloppu takana! Isompi kiljukaula ajoi ajoleikkurilla pöllejä alapihalta klapikoneen luo. Lauantaina käytiin Seurantalolla Kekri-juhlassa, mutta sade ajoi pois.

Tänään tytär ja unelmavävy tulivat ja panivat töpinäksi. Välillä tuli rakeita ja vettä taivaan täydeltä, silloin pidettiin lounastauko. Vävy sai klapikoneen käyntiin ja opetti pienemmän pojan käyttämään sitä. Pienempi oli innoissaan, kun sai tehdä "miesten töitä". Hän on hieman kevyt ajamaan ajoleikkuria eikä saa sitä itse käyntiinkään, joten onneksi löytyi toinen tärkeä homma.

Nyt liiteri on täynnä klapeja, samoin saunan kuisti, joten talven yli pärjätään. Minähän käytän paljon puuta, kun lämmitän osin takalla. Vävy käänsi veneen talviteloille ja ehti joka paikkaan, kasvot hymyssä touhusi poikiensa kanssa. Minä ja tytär kasasimme halkoja sitä mukaa kun kone niitä syöksi.

Iker juoksi kaikkien perässä itsensä läkähdyksiin ja parkkeerasi lopulta auton takakontin luo lepäämään. Taktisesti hyvin valittu paikka, josta se tarkkaili, pitääkö nousta mukaan johonkin tärkeään. Annoin pojille pienet rahapalkat päivän päätteeksi. Isompi sanoi, että olisin mä tehnyt ihan namipalkallakin, pienempi sujautti setelin kiireesti taskuunsa. Vävy toimi kuulemma ihan halauspalkalla.

Minulla on niin hyvä mieli, että melkein hyrisen itsekseni. Aamulla sitten kaupunkiin ja alkavan viikon moniin touhuihin. Hyvää viikkoa kaikille!

Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa.

Meillä on jännitetty Mangkhut myrskyä. Iski Kiinapojan asuinseudulle voimalla. Asuvat 27 kerroksessa ja talonhuojui niin että taaperon iloksi pallo liikkui itsestään lattialla. Tosin nurkissa ujeltava tuuli oli pientä pelottanut.
Vesseli innoissaan kun koulukin kiinni.
Olohuoneen ikkunan yläosasta vesi alkoi tulla sisään ja ämpäreitä ja pyyhkeitä tarvittiin.
Naapuriparvekkeelta tuuli nosti ja vei sen katoksellisen keinun. Se oli ollut jo tosi pelottavaa.

Aamuviestiini poika ei vielä ole vastannut mutta toivottavasti heidän yö on sujunut hyvin. Heidän asuinalueensa talot ovat kuulemma turvallisia, eikä evakuontimääräyksiä ole annettu.

Jaa kello onkin jo niin paljon että koululaisia pitää mennä nostamaan pedeistään.