maanantaina, 3. elokuuta 2020 klo 09:40 Kipa 2 kirjoitti::
Olivat kuulemma saaneet vielä yömyssyksi konjakkia ??

Jumpe, ei meirämmiäs konjakkia saanut ja olisi varmaan kertonut, mikäli olisi saanut. On se niin väärin

Moi mimmit! Sadepäivä, ihanaaa, voi lueskella kaikessa rauhassa lämpimässä mökissä. Päätettiin jättää ikkunoiden pesu ensi kevääseen, mitä niitä enää putsaamaan, kun koko saari suljetaan ensi kuussa!

Painoasioista sen verran, että mulla on pysähtynyt paino samaan. Syön tosi vähän, ehkä sitten liian vähän, mutta seitsemään viikkoon ei mitään pudotusta. Tosin mulla on enää kolme kiloa normaalipainoon, ehkä ne vihoviimeiset kilot yrittävät väenväkisin pysyä paikoillaan. Vähän turhauttavaa kuitenkin. Mun unelma on, että paino alkaisi kutosella.

Menna, mä olin mukana oppimassa, miten se unikone pitää kiinnittää Justukselle. Lääkäri soitteli tuloksesta, että selvä uniapnea on ja 56% kuorsausta. Nyt on aika varattuna Uniklinikalle jatkotutkimuksia varten ja hoitosuunnitelman tekoon. Mies luki järkyttyneenä Omakannasta, että on "vaikea uniapnea" ja että "selvitetään potilaan motivoituminen hoitoon" ja että "painonpudotusta suositellaan". Minä sitten kertomaan asiasta hänen lapsilleen ja sanoin, että Justuksen pitää laihtua. Mies närkästyi, että eipäs kun painonpudotusta suositellaan. Meitä alkoi naurattaa, että mitä eroa? Kuulemma laihtuminen tarkoittaa, että on lihava, mutta painonpudotus sitä, että pikkuisen voisi maha pienetä. Tämä miehinen logiikka ei oikein auennut meille muille.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Maanantaimoi,

ja tsemppitoivotukset täältäkin ikipirteälle Muorille! Päivittäinen tuntikausien jumppa kuulostaa suoritukselta, johon meikäläinen ei ikinä pääsisi vaikka kuinka yrittäisi.

Tsemppitoivotuksia myös IL:n koiraystävälle; ymmärrän huolen.

Joku tuossa taannoin kyseli, onko me päästy purjehtimaan. Joo, on, mutta Porkkalanniemeä kauempana ei ole käyty, mikä on erittäin epätavallista. Sen sijaan on harrastettu lähialuematkailua ja kulttuuritankkausta, mikä ei ole niinkään epätavallista mutta kylläkin varsin virkistävää.

Viime viikkoon retkipäiviä mahtui peräti kolme. Tiistaina käytiin Isosaaressa, vuorolaivalla koska arveltiin että saaren pikkuruinen satama, jonne mahtuu vain muutama vene, olisi täynnä. No samaa olivat kai arvelleet muutkin, koska laiturissa oli yksi ainoa purjevene. Myöhäistähän se siinä vaiheessa olisi ollut lähteä venettä hakemaan, joten kierreltiin saarta, opastettuina ja omin neuvoin, saatiin niskaan muheva ukkoskuuro ja palattiin laivalle jokseenkin kosteina.

Torstaina tehtiin tyttöjen retki: teekkarineito ja äitinsä kävivät noutamassa minut heti aamusta, ja päivän mittaan käytiin kiertämässä Tuusulanjärvi ja tutustuttiin kaikkiaan kuuteen museoon. Kyseessä siis erilaiset taiteilijakodit ja -ateljeet. Oikein kiva ja suositeltava reitti; luontoakin sen verran että syksyn tullen ja puiden punertuessa saattaisin lähteä samalle reissulle.

Perjantaina oltiin sitten tyttären perheen kanssa proosallisesti Suomenlinnassa ja Helsingin edustalla purjehtimassa. Koko päivä siinäkin hommassa meni. Eniten taisi nauttia spanieli, joka tykkää istua sitloodan penkillä, pitää päätä parraslaudalla ja haistella meren tuoksuja ja joskus jopa haukahtaa ohilipuville haahkoille (joutsenille koiraparka ei uskalla jutella – joku roti sentään kun kokoeroakin on!)

Metsämarjoja olen poimiskellut, joskin Kivikasan ja Mustikkaposken satomäärät vaikuttavat saavuttamattomilta. Mulle tärkeintä on se metsässä kuljeskelu ja oleilu; jos siinä sivussa marjoja saa niin ihan kiva. Hillopurkkeja ja pakasterasioita näyttää aina vain säilytyskalusteisiin mahtuvan; syksyn ja talven mittaan varmasti tulevat syödyiksi (tyttären perhe on luvannut auttaa jos emme omin voimin urakasta selviä). Viime vuonna löysin jostain kardemummalla maustetun mustikkahillon ohjeen; seos on valmista piirakantäytettä sellaisenaan joten tuolla se odottaa vuoroaan vadelmahillon kaverina.

Kesänjatkoja kaikille! Eikös elokuu olekin vielä kesää – vaikka entisellä työtoverilla olikin aina 1.8. tapana huokaista että jaa jaa, ensi kuun jälkeen se onkin sitten jo lokakuu!

Moikka!

Yhdellä ystävämiehellä diagnosoitiin tosi vaarallinen uniapnea. Sai muutama päivä sitten laitteen kotiinsa. Sellasen nenämaskilla olevan, ensin. Kuukauden? päästä kontrolli, onko auttanut?

Aamuyön pissareissut on kuulemma jäänyt kahteen kertaan. Muista hyödyistä ei vielä tietoa.

Hän on yksineläjä, joten ei oo mitään apneaoireita tiennyt omaavansa.
Sattumalta oli veljensä kanssa ollut jossain yötä ja veli oli huomannut pahoja hengityskatkoksia.

Pojan porukka oli meillä viikonlopun. Vaari täytti 74v ja poitsu oli päättänyt ostaa vaarille älypuhelimen
Olin sanonut, kuten vanhempansakin, että vaari ei sellaista halua.
Poitsu 13 v piti päänsä. Oli ostanut samanlaisen kuin itsellä, että pystyy sitten opettamaan vaaria sen käytössä.

Ja ette usko, mutta ohjeisti ja opetti niin että vaari on tosi tyytyväinen(toistaiseksi) puhelimeensa. Ja oppi meni hyvin perille.

Poika yllätti ja ilmoitti lähtevänsä vaarin ja poitsun kanssa mustikka metsään, wau! Ikinä ei oo ollut mustikassa, lapsenakaan. Poitsu on ollut meidän kanssa useinkin.
Poika innostui niin, että vielä eilenkin halusi metsään.
Saivat sitten talviset marjat.

Poika on tullut tarkaksi rahoista asuntovelan takia. Oli nähnyt jossain myytävän mustikoita 9€/L. Sepäs riitti hänelle ponnahduslaudaksi
Pelkäsi tietty, että miniä ostaa mustikoita!

Oli kyllä tosi kiva viikonloppu. Poitsu hinkkas nurmikotkin niin hyväksi, kun oppi itse koneen käynnistämään.

Marjapuskiin taidan mennä. Monta maijallista jo keitetty, mutta marjoja vaan riittää.

Muorille tsemppiä leikkaukseen. Ja kaikille kivaa viikkoa.

Muorille tsemppiä leikkaukseen minultakin! Toivottavasti punkin purema ei estä operaatiota.

Uniapnea tuntuu nyt olevan aika yleinen vaiva ikääntyvällä väestöllä. Mieheni kuorsasi nuorempana, muttei juurikaan enää. Joskus hän herää korahteluun, jota saattaa hyvinkin edeltää hengityskatkos. Aamuisin hän valittaa väsymystä.Täytynee muistuttaa, kun hän menee seuraavaksi lääkäriin.

Olin siis yksin muutaman päivän, kun mies meni maalle. Käytin aikani hyväksi ja lähdin kiertelemään vanhoja kotikulmia. Olin 6-vuotias, kun minut haettiin isovanhempien luota Helsinkiin. Isä ja äiti, evakkoja kumpikin, pääsivät muuttamaan omaan kaksioon Taka-Töölöön. Minut laitettiin puoleksi päivää (klo 10-14) läheiseen päiväkotiin. Herätyskello ilmoitti, milloin piti lähteä ja iltapäivät olin yksin kotona. Olin järkevä lapsi, joten järjestely ei tuottanut ongelmia. Lapsia oli siihen aikaan niin paljon, että Töölön kansakoulussakin jouduin 1. ja 3. luokilla iltavuoroon. Olin 13-vuotias, kun muutimme Pajamäkeen isompaan asuntoon. Perheeseen oli tällä välin syntynyt kaksoset.

Kolmikerroksinen kotitalo oli peittynyt kahden valtavan koristeomenapuun taakse. Ennen etupihan nurmikolla kasvoi kaksi sireenipensasta ja nurmikon reunaa kiersi lyhyehköksi leikattu kurttulehtiruusuaita, mitä ei nyt enää ollut. Etupiha näytti nykyisellään hoitamattomalta, enkä saanut edes kunnon kuvaa pusikon takaa. Käväisin myös talon takapihalla. Se oli paljon pienempi kuin lapsuudesta muistin.

Kävin katsomassa entistä päiväkotia, joka oli yhä paikoillaan, mutta käyttämättömänä, sillä pihapiirissä oli uusi ehompi rakennus. Kävelin Sibeliuspuistossa katsomassa vanhoja leikkipaikkoja - ja tietenkin Sibelius monumenttia, joka oli pystytetty sinne myöhemmin.

Rantaa kiertäen tulin Uurnalehtoon äidin haudalle. Kukat voivat surkeasti, mutta siihen hätään en saanut uusiakaan, koska arkisin ei portilla ollut kukkakojuja. Nousin bussiin ja ajoin kaupungille, sillä olin luvannut käväistä tyttären perheen luona Kruununhaassa. Lapsilla (serkuksilla) oli ollut maalla minua ikävä, kun en nyt ollutkaan samaan aikaan heidän kanssaan, enkä päässyt mukaan Power Parkiin. Sydäntä lämmitti kuulla, että olen heille niin tärkeä. - Kilometrejä tältä reissulta tuli ihan huomaamatta 9,4 !

Valittelin tyttärelle, että alan olla lopen pitkästynyt, kun en ole päässyt käymään missään enkä pujo- ja heinäallergian takia uskalla edes lähteä hönkimään raskaalle luontopolulle. Niinpä hän ehdotti, että menisimme lauantaina Porvooseen. Vävy ajoi sinne moottoripyörällä ja minä tyttären ja Keijulin kanssa autolla. Söimme lounasta sataman ravintolassa, minkä jälkeen kiertelimme Vanhaa kaupunkia. Käsityöläisten kojuilla hyöri paljon ihmisiä ja tunnelma oli kaikin puolin eloisa, kuin ulkomailla! Poikkesimme idyllisessä kahvilassa nauttimassa Porvoon vanhan jäätelötehtaan ihania sorbetteja ja jäätelöitä, ja Brunbergin tryffeleitä ja muita makeisherkkuja oli ihan pakko ostaa! Kaiken lisäksi sääkin oli kaunis, joten päivä oli oikein onnistunut. Suosittelen!

Mukavaa loppukesää kaikille!

Tervehdys - taas!

Olen ollut huomaavinani, että kirjoittelen useammin kuin ennen, vaikkei mitään ihmeellistä kerrottavaa olisikaan

Meirämmiäs on nyt palauttamassa uniapnean tutkimuslaitetta. Tappelimme sen illalla tai oikeammin yöllä paikoilleen. Onneksi mukana oli paperinen ohjekin. Otin hänestä kuvankin koko komeudessaan. Täytynee laittaa se naamakirjaan Vähän kuuden jälkeen jostain syystä heräsin ja huomasin, että happiviikset olivat poissa paikaltaan. Ilmeisesti hän oli unissaan rapsuttanut nenäänsä. Työnsin viikset paikoilleen ja kirjasimme tiedon kyselyyn aamulla. Varmuuttahan ei ole, kuinka kauan viikset olivat poissa paikoiltaan.

IL, tokihan painon pudotus on eri-asia kuin laihduttaminen! Eihän lääkäri edes ollut käskenyt laihtumaan! No, totta puhuen painon pudotus on varsin tärkeä osa uniapnean ehkäisyssä, vaikkakaan se ei ole yksinomaan ylipainoisten ongelma. Laihatkin voivat sen saada eikä se katso edes ikää, kun sitä esiintyy lapsillakin.

Karmale, meirämmiäs juoksee yöllä vessassa 3-4 kertaa, vaikkei pissaa juurikaan edes tule. Luulen, että hän on kouluttanut rakon hälyttämään, vaikkei se ole läheskään täynnä, mutta hän ei suostu yrittämään uudelleenkouluttamista. On kuulemma inhottavaa, jos pissattaa! Onhan se tietysti niinkin, mutta ei jatkuva vessassa juokseminen ainakaan unen laatua paranna.

Tiinuliinu, Tuusulanjärven ympäri on tullut kierrettyä useampiakin kertoja ja käyty taiteilijakodit sekä ateljeet. Ne ovat todella mielenkiintoisia ja kun pääsee opastetulle kierrokselle, niistä saa tosi paljon irti. Muutenkin rantatie on kaunis ja järveä on kunnostettu ja puhdistettu kiitettävästi.

Muori se taitaa olla parastaikaa Coxassa, mikäli punkin purema ei ole estänyt leikkausta. Ollaan hengessä mukana!

Pikseli, meillä oli aikoinaan äitini kanssa tapana käydä kesäisin Porvoossa siten, että menimme sinnepäin m/s Runebergillä ja palasimme bussilla. Yleensä kävimme syömässä Wanhassa Laamannissa, jossa oli erinomaisen hyvä ruoka. Sitäkään ei taida enää olla olemassa. Nykyään Porvoossa ei juurikaan enää tule käydyksi. Olisikohan viimeisin kerta ollut jotain kymmenkunta vuotta sitten.

Tein muuten eilen kauan kaipaamaani liha-makaronilaatikkoa. Siitä tuli sellainen á la Menna -versio. Laitoin makaronien keitinveteen pari lihaliemikuutiota ja lisäsin ruskistetun jauhelihan joukkoon paahdettua sipulirouhetta. Nesteeksi käytin purkin kuohukermaa, purkin kolmen sipulin ruokakermaa sekä pari desiä makaronien keitinlientä ja laitoin yhden kananmunan. Varovasti suolaa, paljon mustapippuria ja vähän valkopippuria sekä kourallinen emmentaljuustoraastetta. Odotin jännittyneen uteliaana lopputulosta ja se oli erittäin hyvää, vaikkakaan ei mitenkään perinteisen makuista. Meirämmiäskin tykkäsi. Sitten kun teen sitä seuraavan kerran, teen sen vertailun vuoksi vanhaan tapaani raaoista raaka-aineista ja käytän nesteeksi pelkkää vettä sekä maustan runsaalla maustepippurilla

Meirämmiäs tuli juuri kotiin (klo 12.10) ja kun ihmettelin, kuinka hänellä meni näin kauan (hän lähti kotoa jo ennen yhdeksää!), niin sain kuulla hänen käyneen Ale-pubissa vetäisemässä kolme pitkää Siis ennen puoltapäivää! No, kaipa se täytyy hänelle suoda, vaikka mielestäni kaksi pitkää olisikin riittänyt, sillä eipä miesparka paljoa yksinään irti pääse

Eipä muuta tällä kertaa. Mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille

Moi mimmit. Olin niin onnellinen eilisen päivän. Olimme sienimetsässä ja saaliiksi tuli monta litraa kantarelleja. Putsattiin niitä yhdessä, osa meni pakkaseen ja osasta Justus teki muhennosta graavilohen ja perunoiden kera.

Ja sitten tuli suru-uutinen. Serkkuni, 66-vuotias perusterve nainen, oli kuollut edellisenä yönä. Tapasin hänet kesäkuussa serkkujuhlissa ja hän oli niin iloinen, kun tytär oli päässyt oikikseen, lapsenlapsiakin oli tullut ja kaikki oli elämässä niin hyvin. Olivat menneet Nilsiään toisen serkkuni luo, joka asustaa mummomme taloa. Tämä serkku oli noussut asuntoautosta, huokaissut, että täällä Savossa ilmakin on niin lempeää ja pudonnut maahan. Ei mitään ollut tehtävissä. Ilmeisesti keuhkoveritulppa, torstaina tehdään ruumiinavaus.

Justus toi lasillisen konjakkia ja vaan piteli sylissään. Loppuilta meni puhelimessa, kun Savon serkku valtuutti kertomaan sisaruksilleni. Soitin kyllä serkkuni miehellekin, joka oli ihan palasina, takana 47 yhteistä vuotta. Heillä oli kauppapuutarha, joka oli myyty, iso maalaistalo siirretty tyttärelle ja olivat muuttaneet kerrostaloon ajatuksin, että nyt meillä vihdoin on aikaa toisillemme ja elämiseen, kun työ oli vienyt kaiken ajan.

Kovin usein käy näin, yhteiset suunnitelmat eivät toteudukaan. Rakkaat ystäväni, pitäkää läheisenne lähellänne, huolta heistä ja itsestänne.

IL osanottoni.

Poika on Torniossa työkeikalla ja ilmoitti aamulla ettei säikähdetä tuosta auton räjäytyksestä. Joutuvat nyt tarkkaan syynään autot ennen kuin liikkeelle lähtevät. On just siellä räjäytyspaikassa majoituksessa.
Hurjaa että Suomessa moista. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.

Mies lähtee kuopuksen ja muksujen kanssa Tykkimäkeen. Minä jään kotia pitään ja koiria ulkoiluttamaan.

Tänään kävin kynnet laittamassa. Vein samalla pari korua puhdistettavaksi. Kummatkin olen Kummitädiltäni saanut. Toinen viiskyt ja toinen kuuskyt vuotis lahjaksi.
Aiemmin saatu on rubiinisormus joka oli myös mummoni 50v lahja tädiltäni. Mummon kuoltua se palautui hänelle, antoi sen sitten minulle. Ihailin sitä pikkutyttönä.
Nyt sain akvamariini kaulakorun, jonka tätini on saanut teininä omalta kummiltaan.
Kävin samalla tilaamassa sovitukseen Lapponian Origami kaulakorun. Jos on hyvä ostan sen synttärirahoillani.

Koulut alkavat ensi viikolla, saa taas vähän omaa aikaa. Huonoa se kun pitää herätä kellon soittoon.

Kesä on mennyt nopsaan. Mitään ei taas ehtinyt. Siksi tykkäänkin keväästä kun silloin vielä kuvittelen saavani ties mitä aikaan.

Se mitä olen saanut aikaan on painon nousu ja jäätävät verenpaineet. Tarttis vissiin tehdä jotain.

Tervehdys

IL lämmin osanotto serkkusi poismenon johdosta. Noin nuorikin vielä. Jotenkin pysäyttää. Onneksi tapasitte sentään kesäkuussa. Jokainen uusi päivä on kuin lahja ja totta tosiaan hyvän neuvon annoit: Pitäkää läheisenne lähellänne, huolta heistä ja itsestänne.

Kiva, että saitte noin upean sienisaaliin. Toivottavasti Iker paranee ab-kuurin johdosta.

Menna mukavaa, että kirjoitat useammin. Tekstejäsi on aina kiva lukea. Kyllä isäni kovasti vakuutti saaneensa konjakkia - oli kuulemma kertakäyttömukissa. Tiedä sitten, jos on ollut niin lääketokkurassa, että ei ole tajunut, mitä saa Toistaiseksi paraneminen on sujunut varmaankin aika hyvin. Enhän ole nähnyt häntä. Vähintään kaksi kertaa päivässä puhumme puhelimessa. Poikaressumme on välillä kovilla, kun töitäkin pitäisi tehdä ja hommia siellä vanhempieni luona on niin paljon. Tuli ihan vesi kielelle lihamakaronilaatikko-ohjetta lukiessani

Pikseli mukavaa, että saitte viettää yhdessä kivan päivän Porvoossa. Porvoo on kaunis kaupunki. Muistan meidänkin käyneemme syömässä Mennan mainitsemassa ravintolassa joskus aikanaan.

Karmale kuinka ihanaa, että sait pojat sinne luoksesi. Juu, tuo uniapnea tuntuu olevan todella yleinen. Välillä kuvittelen siipallanikin olevan hengityskatkoksia kuorsauksen lomassa. En tiedä, onko vain kuvitteluani

Tiinuliinu oli mukavaa olla naamakirjan kautta mukana retkillänne. Sinulla on niin kattavat selitykset kuvien mukana, että itsekin oppii aina jotain uutta. Nyt en ole tainnut taas muutamaan päivään siellä käydäkään (naamakirjassa).

Suupaltti olette varmaan löytäneet sieniä ja marjoja. Täällä niitä ainakin on runsain mitoin.

Mustikkaposki hyviä saaliita olet kerännyt On kyllä jo aika röyhkeää, että omassa metsässä joku toinen komentaa sinut muualle

Merelle noi punkit on niiiin inhottavia. Viime kesänä olin kerran testissä ja vuonna 2014 söin kahden viikon kuurin borrelioosiepäilyn vuoksi. Minä olen ottanut sen rokotteenkin puutiaisaivokuumetta vastaan. Aikanaan niitä oli meistä etelään ja meistä pohjoiseen. Nyt kävin alkukesästä hakemassa tehosteen. En ole kuullut vielä, että täällä sitä olisi, mutta sitten on myöhäistä valittaa, kun on kakat jo housussa. Luin muuten otsikon jostain, että neljän vuoden päästä olisi mahdollisesti rokote borrelioosia vastaan. Itse juttua en enää löytänyt, kun olisin ehtinyt sen lukea.

Minäkin ajattelen, että Muori on tänään leikkauksessa

Siippani tuli sitten reilu viikko sitten maanantai-iltana tänne suoraan vanhempieni luota. Oli mukavaa olla pitkästä aikaa muutama päivä ihan itsekseen, mutta kyllä oli ihanaa saada hänet takaisin tänne. Saunan olin jo lämmittänyt valmiiksi ja saunomisen jälkeen söimme herkullisen illallisen kesäkeittiössä. Meni sen verran myöhäiseen, että ilta jo hämärtyi. Oli tunnelmallista pitkästä aikaa sytyttää kynttilät ja nauttia hyvästä ruuasta ja viinistä rakkaan seurassa. Hyttyset alkoivat kiusata, mutta Thermocell toimi ja saimme sitten jatkaa iltaa rauhassa ilman hyttysten ininää.

Viikolla puuhasimme kaikenlaista pientä - vähän sienestystä ja sellaista Torstai oli kauppapäivä ja ostin paikallisesta apteekista 10 kpl kirurgisia maskeja sekä rautakaupasta 10 kpl FFP2-hengityssuojaimia. Eilen soitin apteekkiin ja varasin torstaille taas lääkkeitä. Samalla olisin tilannut lisää maskeja, mutta olivat loppu Saattaa olla, että tulee lisää torstaihin mennessä. Nyt on täällä Essoten alueella todettu kaksi koronatartuntaa muutaman päivän sisällä. Toisella on ainakin paikallisen lehden mukaan paljon altistuneita.... Edelliset tartunnat täällä päin olivat toukokuun lopulta.

Perjantai oli meillä sitten varsinainen sieni- ja mustikkapäivä. Emme ole koskaan ennen saaneet yhdellä reissulla niin paljon kanttarelleja. Herkkutattejakin oli ilahduttavan paljon. Rakas siippani keräsi lisäksi ämpärillisen (10 l) mustikoita. Niitä sitten siivosimme urakalla. Oli kädet kovilla, selkä kovilla ja varvas kovilla. Niskakin meinasi jäykistyä, kun katsoin alaspäin niin kauan. Terassilla on hurissut kuivuri lauantaista lähtien. Perjantain kanttarellit on kuivattu (paitsi osa, jonka lähetin yhden naapurin matkassa tyttärelle), nyt siellä on tatteja jo toista päivää. Otan kuivurin välillä pois päältä päivälläkin, ettei ylikuumene ja tietty yöksi. Olin jo tänään lataamassa uutta eilistä tatti- ja kanttarellisatsia kuivuriin, mutta edelliset tatit eivät olleet vielä tarpeeksi kuivia.

Lauantaina meillä oli yksi naapuripariskunta terassikahveilla ja mustikkapiirakalla (rouva toi mukanaan). Lähdimme sitten vielä illasta puoli kuuden jälkeen mustikkapaikkaan keräämään tyttärelle mustikoita, kun kuulin, että yksi naapuri tuosta oli lähdössä sunnuntaina kotiin ja lupasi ottaa mustikat mukanaan. Tytär sitten haki ne sieltä sunnuntai-iltana. Osa oli meille kaupunkikotiin vietäviä (perjantailta). Täällä alkaa olla molemmat pakastimet pullollaan. Olen jopa laittanut yhden jääkaapin pakastelokeroon mustikoita.... Saimme siippani kanssa nopeasti kerättyä yhteensä reilusti enemmän kuin 10 l tyttärelle ja vävylle. Siippani vielä siivosi mustikat illalla, minä putsasin vielä kanttarelleja ja "paketoin" putsatut mustikat valmiiksi seuraavan päivän reissua varten. Aika myöhäiseen meni ennen kuin pääsimme saunaan.

Sunnuntai oli sitten vähän leppoisampi päivä.

Eilen teimme vähän pidemmän lenkin. Minulle on tässä tullut taas juhannuksen jälkeen noin 4 kiloa painoa lisää ja vyötärön seutukin on kasvanut useamman sentin Itseäni saan syyttää. Mietin, että tuo Mennan mainitsema 300 gr/viinilasi ehkä selittääkin asiaa Eilisestä oli onneksi jo tänään tullut vähän alaspäin. Rakas siippani lähti reippaalle kanoottilenkille alkuillasta ja minä päätin vielä lähteä sienilenkille. Herkkutatteja ja kanttarelleja löytyi taas ihan mukavasti ja askelia tuli eilen niin paljon, että kännykän mittari näytti minun tallustelleen 11 km Olen ylitunnollinen sienien putsaaja ja siten erittäin hidas siinä hommassa, vaikka muuten olenkin nopealiikkeinen. Tatit oli pakko siivota saman tien, kanttarellit jäivät tälle aamulle. Tänäänkin teimme lenkin (vaikka varvas valvottikin yöllä), ei tällä kertaa kovin pitkää.

Siippani nappasi sunnuntain kanootti/kalareissullaan virvelillä 4,5 kg painavan hauen. Sitä söimme eilen ja sitä syömme tänään. Osa on pakkasessa. Sunnuntai-iltana herkuttelimme kanttarellikastikkeella. Makupalaksi oli paistettua ahventa, saimme viime viikolla kaksi jättiahventa: 500 gr ja 350 gr Pakastimet ei kauheasti tyhjene, kun luonto antaa parastaan. Nyt on se aika, jolloin minut pitäisi sitoa varmaan puuhun kiinni, että en painuisi metsään - edes ihan lähelle katsomaan, mitä sieltä löytyy.

Kaiken ihanuuden keskellä koronatilanne huolestuttaa minua kohtuuttomasti. En ymmärrä, miksi pitää poistaa kaikki rajoitteet ennen kuin on korvaavia toimia. Varsinkin nyt, kun olemme voineet lukea, miten tauti etenee monissa maissa, joissa se oli saatu jo melkein hallintaan. Ja mielestäni hallituksen ns. omaehtoinen karanteeni on melkein vitsi. Vaikka tulisit mistä, voit vapaasti mennä työpaikalle tartuttamaan työkavereita, jos et ole terveydenhuolto- tai sosiaalialalla. Myös muu "välttämätön" asiointi on sallittua. Minun mielestäni se on toisten hengen ja terveyden kanssa leikkimistä ja harmittaa, että jo kerran toimien petettyä rajoilla helmi-maaliskuussa, sama virhe uusitaan. Hallitus myönsi virheen ja lupasi ottaa opikseen. Mielestäni näin ei ole käynyt . Onneksi sentään HUS ja Vantaan kaupunki tekevät jotain asian eteen . Anteeksi "paasaus", mutta minusta ihmiset ovat tehneet jo valtavasti "uhrauksia", että tilanne saatiin näin hyvälle tasolle kuin se vielä kolmisen viikkoa sitten täällä oli. Tämä olisi ollut kyllä paremmin ennakoitavissa. Tänään tuli taas julki kaksi uutta kuolonuhria. Masentavaa... kuten myös se, että monet ovat saaneet jälkioireita, kuukausitolkulla jatkuvia ja ovat vailla tietoa, miten tästä eteenpäin. Nyt lopetan tuon aiheen ennen kuin pääsen kunnolla alkuun

Meille tulee huomenna Lumonin tarassilasin huoltaja. Meillähän on iso lasitettu terassi, jossa on ikään kuin parvekelasit (vähän normaalia korkeammat), jotka avautuvat kiinteiden lasien lisäksi. Tilasin huollon viime tipassa, että saimme sen vielä viiden vuoden takuun kanssa. Siippani huomasi kesäkuussa, että yksi lasi ikään kuin "laski alaspäin", kun sen aukaisi. Tuntihinta korjaukselta olisi ollut kova, joten parempi oli ottaa reilusti kalliimpi huoltopaketti, joka sitten sisältää tuon viiden vuoden takuun. Toukokuussa oli just mennyt umpeen viisi vuotta laskun saamisesta, mutta onneksi joustivat sen verran.

Torstaina meillä on sitten suunnitteilla Kangasniemellä käynti ystävien mökillä. Olisivat kovasti haluneet meitä jäämään yöksi, mutta näissä olosuhteissa en mene sisätiloihin muiden kanssa, jos ei ole pakko, joten ajamme aamulla sinne ja illalla tänne kotiin kauppojen kautta.

Toivotan kaikille mukavaa viikon jatketta. Toivottavasti Muori jaksat pian ilmoitella voinnistasi.

Menna, vielä tuosta uniapneasta. Näin just iltasella tuon miehen josta puhuin. Sanoi että apnea voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Myös nuo pissalla käynnit yöllä. Lääkäri oli sanonut, että nekin voi helpottaa.
Tämäkin mies sanoi että 5-6 kertaa piti käydä, mutta nyt vähentynyt pariin kertaan. Maski ollut siis vasta vajaan viikon.

Voi olla että teilläkin helpottaa sitten sekin homma?

Osanotot IL Onpas ikävää!

Piti huomenna mennä Tampereelle poitsun luo. Täyttää 13 v, mutta jääkiekkoharkat alkaa jo neljältä ja kestää kolmisen tuntia.
Päätettiin sitten mennä vasta viikonloppuna.

Nyt taidan pujahtaa petiin. Hyvät yöt