Minä olen jouluihminen samoin kuin mieheni. Kärsimme niin tästä tilanteesta.

Viime jouluna meitä oli 24 jouluaattona ja 25 joulupäivänä, porukan pikkasen vaihtuessa. Nyt pitäisi tinkiä kymmeneen
Jos tilanne vielä jouluna tällainen saimme porukan karsittua 11. Meitähän on itsessään jo kuusi joten viisi vierasta.
Kummatkin biologiset tyttäret tulevat, toisella mies ja toisella lapsi. Sekä nuori mies joka on meidän ensimmäisiä sijoitettuja. Kellään ei ole muuta paikkaa.
Nuori mies yksiössään kököttäisi yksin joten ylitämme sitten yhdellä suosituksen, mikäli muutoksia ei tule.

Vanhempi tytär ollut maanantaina leikkauksessa ja loppuvuosi sairaslomalla, tulee aiemmin tänne poikansa kanssa. Serkkunsa on nyt siellä huushollia pitämässä. Mies meni katsomaan tänään, tytär jo kotona.

Olen nyt koittanut keksiä ilon aiheita pienestä porukasta ja ainoa minkä löysin on että pienemmät ruokakulut.

Minä rakastan kun on porukkaa jouluna ja minun ei ole tarvinnut kun antaa ohjeita. Nuoriso on hoitanut tarjottavat pöytään ja pois sekä hoitanut pientä väkeä ja siivoillut.

No jos nyt tämän joulun näin.

Minäpäs loikkaan mukaan tähän joulunodotuskeskusteluun! Sitä ennen kuitenkin onnittelut Mustikkaposkelle ja Etämiehelle!

Viimeviikkoinen piparinleivontapähkäily ei edennyt sen pitemmälle, mutta nyt keittiössä on parikin taikinaa nousemassa. Toisesta tulee korvapuusteja ja toisesta vaaleaa hapanjuurileipää (toivottavasti). Illan mittaan aion vielä pistää pari pientä saaristolaisleipää paistumaan. Ei niistä mitään jouluruokia tule, varmaan syödään kaikki jo tänä viikonloppuna. Tyttären perhehän on aina valmis auttamaan näissä syömispuuhissa.

Meidän taloudessa joulunodotus etenee hiljalleen: maanantaina UK ripusti mun jouluvaloneuleeni parvekkeelle, missä ennestään oli toinen valonauha sullottuna isoon kynttilälyhtyyn. Parvekkeella ei uskalla polttaa kynttilöitä; takavuosina joku naapuritalon jouluintoilija yritti ja parvekehan siinä paloi.

Keittiössä kukkii jouluruusu, olohuoneen pöydällä punainen amaryllis joka on järjestyksessä jo toinen. Ehkä tässä vielä ehtii ostaa kolmannenkin ennen kuin se joulu tosiaan tulee?

Hassunhauskana valmistelutoimenpiteenä ostin laatikollisen joulukuvioisia kertakäyttömaskeja.

Mitä varsinaiseen joulunviettoon tulee, meidän lähipiirissä on kehitelty tapoja tehdä juhla turvalliseksi. Yhden ystäväpariskunnan kanssa päätettiin tavanomaisen lahjojenvaihtolounaan sijasta ottaa tällä kertaa glögit/kahvit termoksiin ja tavata jossakin mukavassa pääkaupunkiseudun puistossa.

Samansuuntaista ehdotteli tyttäreni. Mehän olemme tavallisesti viettäneet aattoiltaa tai vaihtoehtoisesti joulupäivää hänen perheensä parissa. Joka kerran on mukana ollut myös vävyn veljiä lapsineen, useimmiten myös vävyn vanhemmat.

Viimeksi mainitut aikovat nyt pysyä tukevasti kotonaan, mutta nuorempi sukupolvi plus UK ja minä teemme jouluretken yhdelle mukavalle ulkoilualueelle. Keitetään nokipannukahvit, paistetaan makkaroita, istutaan juttelemassa turvavälejä pitäen. Muistorikas joulu siitäkin syntyy!

Saattaa olla, että saman tien korvataan muutama sukulaisvierailu Teams-sovelluksen kautta vaihdetuilla kuulumisilla.

Iloista ensimmäistä adventtia kaikille! Ei anneta korona-ajan mitenkään masentaa!

PS. Merelle, minäkin tykkäsin tuosta Kinnusesta. Muita Finlandia-ehdokkaita en ole vielä lukenut, enkä ehkä kaikkia luekaan.

Palkintoseremonian ajattelin kyllä katsoa, aiempina vuosinahan sitä ei ole televisioitu. Toki kilpailuun liittyy kaikenlaista epäkohtinakin pidettävää.

Menna mainitsi tuon, että pienillä kustantamoilla ei ole varaa kilpailuttaa kirjojaan, mutta ongelmallista on myös voittajan valitseminen.

Kaunokirjallisuuden puolella samassa sarjassa ovat runot, romaanit ja novellit (en kyllä muista novellikokoelman koskaan voittaneen - korjatkaa jos olen väärässä) ja vielä mutkikkaampi on tieto-Finlandian tilanne. Biologiasta historiaan, elämäkerroista keittokirjaan... ainakin noin periaatteessa.

Tämänvuotisten ehdokkaiden, saimaannorpan, terrorismin, tanssikiellon ja somen/internetin historian ja nykypäivän asettaminen paremmuusjärjestykseen ei liene helppoa. Onneksi ei tartte tehdä muuta kuin seurata katseella. (Ja mahdollisesti huomauttaa jälkeenpäin, että paras teos ei voittanut, ei sinnepäinkään.)

No nyt se korvapuustitaikina meinaa karata kulhostaan!

Heippa

Juu, tosi kiva, kun on paljon uusia kirjoituksia.

Kiitos vastauksestasi Asics Gel. Nyt tuli nimikin oikein, kun eiliseen tekstiin näytti jäävän virhe. Pitää huomenna ihan mielenkiinnosta tutkailla. Pitäisi myös tutkailla uutta puhelinta ja minulla on nyt toinen Sony. Saattaa olla, että sen vielä valitsen. Poikamme (joka sai minut aikanaan mieltymään Sonyyn) on nyt yrittänyt taivuttaa I Phonen ostoon. Onkohan liian vaikeaa Androidin jälkeen opetella I Phonea. Nyt olisi vielä niitä Black Friday tarjouksia, joten kannattaisi tilata netin kautta.
Meitä on täällä näköjään useampiakin nuolella ampujia (viittaan Suupalttiin ) Minullakin on ensi viikon loppupuolella synttärit ja ainakin IL myös juhlii synttäreitään ennen joulua.

Merelle sehän vaan rikastaa elämää ja vilkastuttaa keskustelua, kun on asioista erilaisia mielipiteitä. Minä olen aina ollut jouluihminen. Ihan pienestä asti muistan, että jouluun on kuulunut muitakikin kuin oma "ydinperhe". Me olemme istuneet aattona ja joulupäivänä monenmoisissa kokoonpanoissa. Viime vuosina tilanne on "rauhoittunut" niin, että varsinaisessa joulupöydässä istuu vähemmän väkeä, mutta sitten myöhemmin aattoiltana olemme kokoontuneet kodissamme isommalla porukalla. Tänä jouluna on toisin. Äiti on sairaalassa. Poikamme on tarkoitus mennä isäni luokse ja meidän näillä näkymin tyttären ja vävyn luokse. Tilannehan voi muuttua äkkiäkin ja saattaa olla, että vietämme elämämme ensimmäistä joulua kahdestaan mökillä. Kuukauden päästä tiedämme. Veljeni perhettä emme nyt tapaa jouluna, kuten emme myöskään tätini perhettä emmekä kummityttöämme Minua se surettaa. Jos koronatilanne sallii, niin tarkoitus olisi käydä sitten joulupäivänä äitiä katsomassa ja samalla reissulla piipahtaa isäni ja poikamme luona. Sitten varmaan suuntaamme pian taas takaisin ykköskotiimme Etelä-Savoon. Tapanamme on ollut jo pitkään käydä aatonaattoiltana kinkunpaiston jälkeen haudoilla. Reissu kestää, kun kierrämme 4 eri hautausmaata. Senkin tavan muistan jo lapsuudesta. Silloin tosin kävimme aattoaamuna ja vain yhdellä hautausmaalla.

Minusta joulussa on taikaa (vaikka ei olisi pieniä lapsiakaan). Tottakai hyvä ruoka on tärkeää, mutta kaiken kruunaa leppoisa yhdessäolo läheisten kanssa. Meidän joulupöytä on aika kalapainoitteinen perinneruokien lisäksi. Tytär on jo suunnitellut aloittavansa heidän perheen "oman" jouluruuan. Heillä on jo kuusi koristeltuna ja koti kuin joulumaa. Minäkin laitan normaalisti koristeet perjantaina ennen adventtia, joka on siis tuleva perjantai. Pitää huomenna käydä vintillä hakemassa joitakin joulukoristeita, joita otan mökille mukaan. Jouluvaloja ja kynttelikköjä siellä onkin jo aika paljon (tosin paikoillaan vaan terassin ikkunaseinillä pitkä valoketju).

Ymmärrän hyvin teitä (ja itseäni ), joita surettaa, että joulua ei voi nyt viettää perinteisellä tavalla. On myös monia, jotka ovat helpottuneita siitä, että ei tarvitse niin paljoa laittaa. Poikamme ei ole perinnyt minulta joulugeeniä, tytär on. Joten poika on tyytyväinen, jos pääsee olemaan oikeastaan koko viikon isäni luona ja saunoa siellä yhdessä isäni kanssa. Ei kaipaa joulukuusta eikä koristeita. Kinkun kyllä varmasti paistavat.
Olimme jo eläneet toivossa, että jos äiti pystyisi istumaan pyörätuolissa jouluun mennessä reilut kaksi tuntia, niin olisi päässyt invataksilla käymään kotona. Nyt kun korona on näin roihahtanut, niin tuskin laskevat kotilomille enää sairaalasta. Tänään siellä käydessämme ihmettelin kyllä sitä, että hoitajat olivat potilaiden kanssa ilman maskia. Äidin huoneeseen tuli uusi potilas enkä ainakaan huomannut, että hoitajat olisivat maskia käyttäneet. Onhan heillä kaikilla sairaalan ulkopuolinen elämä, joten olisi kyllä luonnollista ja kohtuullista, että käyttäisivät maskia. Aion kysyä asiaa kirjallisesti osastonhoitajalta. Vierailijoilla pitää tietysti olla maskit, mikä on mielestäni itsestään selvää. Kaksi vierailijaa kerrallaan ja 15 min. saisi olla. Vierailuista pitää sopia etukäteen. Sairaala, jossa äiti on, sijaitsee Uudellamaalla ( ei kuitenkaan pk-seudulla), joten tähän saattaa tulla tiukennuksia.

Tulimme tänään kaupunkiin ensin äidin, sitten isän ja vielä tyttären kautta. Ruuat minulla on aina mukana, että täällä ei tarvitse kauppoihin mennä.

Pyykkikone jyllää tässä pariaan päivää. Huomenna on hyvä levätä (selälle ja muulle kropalle ottaisi nyt liian koville sännätä huomenna takaisin ja sitä paitsi - pyykkiä on paljon - lakanat ja pyyhkeet muiden lisäksi.Parempi ottaa kuivana mukaan) ja perjantaina sitten olisi tarkoitus suunnata tosiaan takaisin ykköskotiimme. En nyt ole varma, tulemmeko enää käymään täällä ennen joulua (silloin olemme varmaan viikon verran). Lahjat jäävät tänä vuonna vähäisiksi, kun ei viitsi näissä olosuhteissa kaupoissa aikaa viettää.

Menna olen jo varmaan kertonutkin täällä, mutta minusta on nyt tullut viime keväästä lähtien rakkaan siippani parturi. Näyttää sujuvan kerta kerralla paremmin

Japena ette varmaan sakkoja saa, jos 10 henkeä ylittyy yhdellä Ymmärrän tunteesi. Milloin teidän joulupolkunne (vai miten sitä nimitittekään) valmistuu tänä vuonna? Naamakirjan kuvissa olen nähnyt ja se on ihana).

Viikonloppuna aloitan sitten joululaulujen kuuntelun. Pitääkin muistaa ottaa kotoota pari joulucd:tä. Vaikka tuleehan niitä lauluja radiostakin. Tiinuliinu vinkkasi hyvän ja turvallisen tavan viettää joulua yhdessä.

Nyt painun ruuan laittoon. Mukavaa joulun odotusta ja muuten vaan mukavaa adventtiviikonloppua kaikille. Myös niille, jotka eivät odota joulua Toivottavasti te ja läheisenne pysytte terveinä.

Merelle ja muut. Minäkin voisin viettää vaihtoehtojoulun tai yksin-joulun ellei jälkikasvu syystä tai toisesta olisi tulossa. Myös hotellijoulu Lapissa olisi kiva. Nyt pikkukoululainen haluaa eniten pitää kiinni perinteistä eli heillä on aatto isän lapsirikkaan suvun kanssa ja joulupäivä meillä. Saa nyt sitten nähdä miten käy.
Voisin emännöidä enemmänkin mutta työtilanne on tähän aikaan hektinen ja aatonaaton loma ei aina onnistu.

Kyllä isokin ryhmä voisi kokoontua, jos kaikki ovat joka paikassa isoloineet itsensä eli pitäneet koko ajan maskia kodin ulkopuolella. Mutta kun isossa ryhmässä pakkaa olemaan aina jokunen, joka viis veisaa maskista ja hän sitten voi kuskata viruksen koko porukalle.

Täällä perusteellinen jouluihminen ilmoittautuu. Minä alan valmistella joulu- tai ehkä pikemminkin talvikoristeita jo syyskuussa. Havut ja kävyt ovat ihmeellinen luonnonvara, niistä olen vääntänyt pihalle kransseja ja muita yksinkertaisia koristeita. En pidä tontuista tai pienestä krumeluurista, sisällekin mieluummin kukka-asetelmia ja kynttilöitä.

Joulun tuoksut ovat tärkeitä, yöpöydälläni on jo nyt valkoinen hyasintti. Kaneli, piparit, kakut, kinkku - ihania tuoksuja. Rakastan lahjojen antamista kuten myös saamista. Käytän paljon aikaa paketointiin, minusta kaunis pakettikin on jo lahja sinänsä.

Pöytä ei minun joulussani notku, olemme jo vuosia sitten varanneet vain niitä ruokia, joita oikeasti haluamme syödä. Joten joulupöydässä on ollut sushia, lihapiirakoita (kiljukauloille), kaloja, mätiä, kinkkua. Tytär tekee punajuurikeiton alkuruoaksi ja pääruoiksi syömme herkkuja, jotka yleensä ovat alkuruokia. Vävy valmistaa jälkiruoaksi jonkun suklaakohokkaan. Minä katan juhlapöydän, mietin jo hyvissä ajoin, minkälaisen pöydän milloinkin teen.

Tänä vuonna menemme aatoksi tyttären luo (mikäli olemme kaikki terveitä), joten meitä on vain kuusi ihmistä ja koira. Joulupäivänä siirrymme sitten taas evakkoon mökille. Varaamme joitain ihania herkkuja, mutta emme me ahmi itseämme sairaiksi. Jotain leivon, mutta ei meillä kovin paljon kakkuja kulu. Pipareita teen ja tänä vuonna koristelen niille sokerimassasta maskit.

Olen joskus tyttärelle maininnut halustani viettää joulu jossain Sveitsin alpeilla, mutta hän on täysin tyrmännyt ideani, kunnes pojat ovat isompia. Mitenköhän isoja heidän pitäisi olla? Salaa luulen, että tytär haluaa minun olevan mukana hänen joulussaan, olemmehan aina viettäneet ne yhdessä ja varsinkin mieheni kuoleman jälkeen tukeuduimme surussamme toisiimme ensimmäisinä jouluina.

Joulu on minun mielestäni yksi ihanimmista juhlista. Mutta minähän rakastan kaikenlaisia juhlia ja ellei niitä ole, keksin syyn milloin mistäkin. Arkea voi kohottaa vaikka kattamalla kauniisti, asettelemalla ruoat ravintolatyyliin ja sytyttämällä kynttilän.

Voi että mulla on nälkä. Pitää paastota 12 tuntia ennen huomista labraa. Yleensä ei ole ikinä nälkä, mutta nyt kun tiedän, etten saa syödä, niin maha kurisee ja valittaa.

Mustikkaposkelle ja etämiehelle onnea elämäänne kymmeniksi vuosiksi eteenkin päin.

Joulu on minullekin tärkeä juhla, samoin adventtiaika, koska niinhän se on, että " odotus antaa jo onnen tunteen". Joskus vuosia sitten, kun vanhin lapsenlapsistani oli vielä teini lapsenlapsi , kirjoitimme yhdessä joulunodotus runon. Meillä oli tapana kertoa satuja yhdessä silloin, kun hän ei vielä ollut koulussa ja jostain syystä oli vähän kaikkeen ja kaikille suuttunut.Otin hänet syliini ja aloin kertoa satua. Jätin sadun johonkin jännään kohtaan- ja pyysin että hän jatkaisi kertomusta ja taas kun hän lopetti minä jatkoin. Tätä satujen vuoropuhelua jatkui monta vuotta.

Vuosia jatkokertomuksemme oli unohduksissa, mutta sitten joskus hänen teini-iässään aloimme muistella noita aikoja, juuri näin adventin aikaan. Hän muisti miten pappa ja minä aina sanoimme, että ikkunan takana vilahti tonttu ( silloin kun hän oikein kiukutteli) ja kas...vanha temppu tepsi ja hän juoksi ikkunaan katsomaan missä se tonttu juoksenteli.

Siinä istuessamme päätimme tehdä tontusta runon (vuoropuheluna taas) ja eilen illalla jostain laatikkojen kätköistä sen löysin, joten tämmöisiä ajatuksia meillä lapsenlapsen kanssa joksus kymmenen vuotta sitten on ollut

Pikkuinen tonttu ikkunan takana
kurkistaa sisään ja ilme on vakava.
Mielessänsä vaikea pulma
siksi on tärkeää katselukulma.
Kuka on kiltti, kuka taas villi,
kenelle lahjaksi vitsa, kenelle puhalluspilli.

- Ei tämä ole oikein kivaa,
toteaa tonttu ilman ivaa.
Jokainen lapsi on vain lapsi,
joka ei itse keksinyt pahaa,
ei kodin puutetta ei liioin rahaa.

Tonttu hiipii hiljaa pois,
ja miettii kuka tehdä vois
sellaisen maailman,jossa jokaisella
lapsella olisi hyvä olla.
Sellaisen lahjan hän haluaa
kaikille maailman lapsille lahjoittaa.

Mukavaa adventin aikaa itse kullekin.

Ihana jouluruno, Jumbojet! Tehkääpä teinin (vai onko hän jo entinen teini, nykyinen nuori aikuinen ) näitä lisää, olkaa niin hyvät!

Pakkaan osan eilisistä ja tämänaamuisista leivistä ja pullista reppuun ja lähden viettämään isoäiti-iltapäivää. Saatan samalla ulkoiluttaa spanielin.

Vaihtoehtojoulua (siis hotellijoulua) on meilläkin joskus harkittu, mutta ei ole päästy tuumasta toimeen. Minusta on kuitenkin kiva siivoilla ja koristella kotia silleen pikkuhiljaa. Tonttuja ja pikkukrääsää on vuosi vuodelta vähemmän, kukat ja kynttilät ovat pääosassa. Siihen vähän muita tunnelmavaloja lisäksi niin hyvä tulee!

Pöytään pannaan pääosin kaloja; olen joka vuosi onnistunut bongaamaan jonkin uuden kivan reseptin. Tänä vuonna kokeilussa on parikin; lähisuku saattaa joulunaluspäivinä saada muutaman purkin maistiaisiksi.

Nyt kun aikataulut ovat suurimmaksi osaksi omassa päätäntävallassa, ei tule edes sillai kiirettä kuin silloin joskus töissäkäydessä. Tosin on mulla tänäkin vuonna näitä läppärihommia, mutta hoitelen niitä hiljalleen enkä anna stressin ahdistaa.

Rauhallista ja mukavaa loppuviikkoa - ja vaikkapa viikonlopputoivotuksetkin jo!

Vielä pari sanaa joulunvietosta, kun sekä IL että Tiinuliinu mainitsivat "vaihtoehtojoulun". 1990-luvun alussa vietimme äidin kanssa kahtena vuonna joulun ulkomailla yhdessä tätini ja serkkuni kanssa. Serkku lasketteli vielä tuolloin, joten ensimmäinen matkajoulu suuntautui Itävaltaan Zell am See'hen. Kylä on todella viehättävä ja se oli meille ennestään tuttu kesämatkoilta. Talvisena ja koristeltuna joulua varten se oli kaksin verroin viehättävä.

Matka oli perinteinen seuramatka ja oppaat olivat nuoria ja kanssamatkustajat laskettelijoita. Söpö opaspoika ihastui äitiini ja söi kaikki ateriat meidän pöydässämme. Hän kertoi, miten he olivat kollegansa kanssa etukäteen miettineet, miten paljon matkassa olevia päälle 7-kymppisiä mammoja pitäisi paapoa ja passata, mutta yllätys oli iloinen, kun mammat olivatkin ihan järjissään ja suht hyvässä kunnossakin, vaikkeivät lasketelleetkaan

Serkkulikka kävi joka päivä tekemässä yhden laskun omin nokkinensa, mutta muuten teimme kaikkea kivaa. Piipahdimme mm. junalla Salzburgissa ja bongailimme Sound of Music'in ulkokohtauspaikkoja sekä söimme kerrassaan suussa sulavaa kirsikkasuklaa-kakkua kuuluisassa Mozart-kahvilassa, jossa vanhahkoilla miestarjoilijoilla oli hienot hännystakit ja valkoiset tumput. Jos ette kerro kenellekään, voin tunnustaa, että söimme kukin kaksi suurta palaa kakkua eikä tarjoilijan ilmekään värähtänyt, kun tilasimme lisää!

Söimme myös kylän parhaimmassa ravintolassa illallisen tooooosi pitkän kaavan mukaan ja huomasimme kahviin ja konjakkiin päästyämme olevamme paikan ainoat asiakkaat. Ravintola oli mennyt kiinni melkein tuntia aiemmin, mutta emmehän me sellaista olleet tienneet/huomanneet. Kysyimme hieman noloina, ovatko he jo sulkeneet ja tarjoilija kumarsi melkein kaksin kerroin ja vastasi heidän olevan auki niin pitkään kuin me haluaisimme! Lasku meiltä neljältä oli tuskin edes niin paljon, mitä Suomessa olisi joutunut maksamaan normi-illallisesta kahdelle, mutta ilmeisesti paikallisen mittapuun mukaan olimme hyviä asiakkaita Meillä oli ollut myös erittäin hauskaa ja huomasimme muiden asiakkaiden seuraavan touhujamme kiinnostuneina. Te, joille olen henkilökohtaisesti tuttu, voitte kertoa minut kolmella (serkkulikka on hiljaisempi), niin pääsette jyvälle hauskuuden tasosta! Lähtiessämme pois koko henkilökunta seisoi kunniakujassa eteisessä ja viime hetkellä keittiöstä ryntäsi vanha mamma, joka kumarteli moneen kertaan ja hoki "Grüss Gott"

Viikon kohokohta oli illallinen viehättävässä alppiravintolassa, jossa oli hyvää ruokaa, paljon juomaa ja sen verran uskallettuja seuraleikkejä, että loppuviimein paikalle oli kutsuttu poliisi ja jouduimme lopettamaan illan hieman suunniteltua aikaisemmin. Syy oli kuulemma se, että paikka ei ollut heidän vakiopaikkansa, jossa seuraleikkeihin oli totuttu sekä se, ettei tilaisuus ollut yksityinen, vaan ravintolassa oli muitakin asiakkaita ja paheksunta tuli heidän taholtaan. Aika lyhytnokkaista, sanoisin!

Ravintolasta oli tarkoitus palata kylään kelkoilla laskien, mutta me olimme jo etukäteen ilmoittaneet, että haluamme autokyydin. Opaspoika lähti meitä kuskin kanssa kyyditsemään ja hänellä oli mukanaan pullo Obstleria, joka siis on paikallinen snapsi (hyvää ja vahvaa!) sekä pieni snapsilasi, johon hän yritti keikkuvassa autossa juomaa kaataa ja tarjota meille. No, äiti tokaisi, että älä pelleile sen lasin kanssa, vaan laita pullo kiertämään ja niin me sitten kukin vuorollamme (ties kuinka monta kertaa) otimme pullosta huikat. Serkkulikka yritti vähän toppuutella äitiään, kun tällä oli lievä sydänvika, mutta täti kulautti aina vuorollaan niin, että minkkihattu heilahti Kylän torilla ilmoitimme oppaalle, että hänen velvollisuutensa on halata meidät kaikki erojaisiksi ja poika teki työtä käskettyä kiitettävällä innolla! Olimme jokainen niin hiprakassa, että hotellin käytävä ei tahtonut riittää ja kikatimme kuin teinitytöt Aamulla olimme kaikki silmät kirkkaina aamupalalla, jossa molemmat oppaamme ja iso osa kanssamatkustajista olivat tavallista hiljaisempaa porukkaa

Seuraavana vuonna vietimme joulun Lontoossa ja vaikka matka sinänsä oli onnistunut, silloinen matkanjärjestäjä Fritidsresor oikein kunnostautui mokailemalla. Mennen tullen odotimme kentällä viisi tuntia. Yksi retkistä peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta kukaan ei vaivautunut ilmoittamaan siitä meille, vaan kuulimme sen vasta kokoontumispaikalla, joka oli puolen tunnin kävelymatkan päässä hotellistamme. Yhdellä retkellä meidän oli tarkoitus tutustua Lontoon erikoisimpiin pubeihin, mutta kenellekään ei ollut tullut mieleen tarkistaa, olivatko ne jouluna auki. No, valtaosa ei ollut, joten kävimme sitten muutamassa suht tavallisessa ja joimme parit halfpintit! Jouluaattoiltana menimme katsomaan Annie-musikaalia, jonka piti alkaa klo 19. Kuljetus siis lähti hotellilta hyvissä ajoin ja olimme teatterissa n. puolituntia ennen esitystä - joka sitten alkoikin vasta klo 20! Heillä oli ollut jouluaaton kunniaksi myös päivänäytös, joten iltanäytöstä oli siirretty tunnilla eteenpäin. Oppaille ei ollut taaskaan tullut mieleenkään tarkistaa alkamisaikaa, vaikka se luki selvästi lipuissakin. Me sitten kulutimme puolitoista tuntia teatterissa, joka oli aika hankalaa, kun siellä oli minimaallisen vähän istumapaikkoja. Edes kahvioon emme mahtuneet kaikki istumaan. Kotiin tultuamme kirjoitin kirjeen matkatoimiston johtajalle ja kerroin kaikki tapahtuneet, mutta en vaatinut mitään korvauksia. Johtaja vastasi lyhyellä kirjeellä tyyliin "tekevälle sattuu" eikä edes pahoitellut, joten se oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytimme ko. matkanjärjestäjää, joka oli muuten Ruotsin vanhimpia ja menestyneimpiä ja levitimme ahkerasti sanaa laajemminkin!

Joulupäivänä meinasimme kuolla nälkään, kun Lontoossa ei ollut mikään ruokapaikka auki. Eivät edes pubit, joista olisi saanut maukasta lounasruokaa. Osa ravintoloista avasi illansuussa, mutta valtaosa oli kiinni koko päivän. Löysimme sitten Burger King'in, joka oli auki jo klo 14 ja saimme vatsat täyteen. Se oli muuten ensimmäinen kerta hampurilaisravintolassa niin äidilleni kuin tädillenikin ja kumpikin ihastui siihen niin, että me kävimme aina silloin tällöin Carrollsilla tai Mäkkärissä verestämässä muistoja

Enää en välttämättä haluaisi ulkomaille jouluna (jos se edes olisi mahdollista), mutta voisin aivan hyvin mennä viettämään jotain kartanojoulua kotimaassa. Kristina Cruises on nyt korona-aikaan innovoinut kotimaanmatkailua ja heillä olisi ollut joulunviettomatka (2 yötä) siihen kartanoon, jossa on kuvattu Vain elämää-sarjaa. Hetken sitä kyllä pohdiskelimmekin, mutta päätimme sitten viettää joulua perinteiseen tapaan kaksin.

Menna, olipa kiva kertomus, kiitos!