Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne. Muuten jo aiemmin Mustikkaposki kirjoitit siitä nenäkannusta. Minulla on ollut jo monta vuotta se ja käytän kyllä aina, kun on tarpeen. Nyt tuo nuha oli sellaista ihan vetistä vuotavaa, johon ei kannua tarvinnut. Kannuja on kaksin kappalein (kuten lähes kaikkea ) toinen täällä ja toinen kaupunkikodissa.

Kirjoitin viimeksi tiistaina alkuillasta. Siinä sitten illan mittaan olo huononi ja alkoi yskittää ja painaa rintaan.... Vatsavaivojakin oli. Piti sitten ke aamusta perua silmälääkäri, jonka jälkeen varasin meille ajat koronatestiin. Eilen saatiin tulokset, onneksi negatiiviset. En kyllä ymmärrä, mistä olisin sen voinut saada (sanoin samaa puhelimessakin hoitajalle), mutta kun pienistäkin oireista kehotetaan menemään testiin, niin pitää totella. Omituiset lihaskivut jatkuvat edelleen Olen ymmälläni. Pientä päänsärkyä ja välillä kurkkua koskee ja yskittää. Pitänee jossain vaiheessa mennä niistä lääkäriin, jos eivät tokene. Ei kyllä yhtään huvittaisi. Olkapää on välillä parempi, mutta ei vielä kivuton.

Lapsena, kun olimme kesälomalla Savossa, niin puhuin sen jälkeen "mie ja sie". Äkkiä se muuttui minulle "normipuheeksi", kun palasimme kotiin. Näin aikuisiässä ei murre enää oikein tartu. Sen muistan opiskeluaikojen alussa, kuinka mukavaa oli, kun kuuli ympärillään monia eri murteita.

Minä en usein ole alakuloinen, mutta nyt ottaa koville. (Sehän oli niin, että täällä saa purnata ).Pimeys (vaikka en aiempina vuosina huomannut sen kauheasti minuun vaikuttaneen), kivut, huolet ja huonosti nukutut yöt. Kyllä kieltämättä jo rassaa tämä sosiaalinen eristäytyminenkin. Onneksi viihdymme hyvin kahdestaan ja olen niin kiitollinen siitä, että saamme olla täällä ja minulla on rakas vierelläni. On kauhea ikävä lapsia, ystävien tapaamista, vanhempia.... Saimme tänään vielä suru-uutisen, että isäni viimeinen elossa ollut veli kuoli Harmittaa, kun en voi olla halaamassa ja lohduttamassa isääni. Poikamme oli onneksi kolme päivää viime viikolla isäni luona. Tänään on menossa tupareihin ja näin ollen voi suunnitella isäni luokse menemistä vasta kahden viikon päästä, (jos ei saa koronaa ennen sitä).

Korona masentaa ja huolestuttaa. Ymmärrän Menna harmistuksesi. En ole nähnyt kirjoitustasi naamakirjassa, kun käyn siellä nykyään niin harvoin. Käsi tulee kipeäksi, kun varsinkin siinä, tulee jotenkin sitä erilailla käytettyä kun esim. näin suoraa tekstiä kirjoittaessani. Eilisen jälkeen tänäänkin ihan järkyttävät lukemat. Pelottaa, että tilanne menee täällä jo eurooppalaiseen suuntaan. Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin Uudellamaalla voidaan poistaa noita perjantaina ilmoitettuja rajoituksia. Vai joudutaanko vielä kenties kiristämään entisestään? Itsekkäästi toivon, että Uuttamaata ei suljeta, kuten keväällä. Ja siinä mielessähän tilanne on nyt erilainen, kun tautia on jo ihan joka puolella Suomea. Etelä-Savo oli tässä välillä tosi pienissä ilmaantuvuusluvuissa ennen kuin tuli tämä Pieksämäen puutarhaketju... Tauti on kauhea kavaluudessaan, kun oireeton voi sitä levittää tietämättään. Meillä olisi suunnitelmissa pikainen käynti ensi viikolla kaupungissa, niin että pääsisimme äitiä katsomaan. Pitää nyt ensin olla varma, että flunssa olisi ohi. Yhdet naapuritkin olisivat olleet tulossa terassille glögille, mutta siirsimme tapaamista puolikuntoisuuden vuoksi.

Torstaina täällä oli aikamoinen myrsky ja useita sähkökatkoksia. Onneksi sain ruuat juuri oikea-aikaisesti valmistettua. Meillä on nyt varalta tuossa terassin "hyötynurkkauksessa" uusi kaasuhella, jossa on kaksi poltinta.

Eilistä ateriaa juhlistimme viinillä, kun tuli negatiivinen testitulos

USAn vaalishow vaan jatkuu.... yhden miehen taholta.

Yritän tuoda itselleni iloa pienillä asioilla - kynttilöillä ja kukilla. Pariin päivään en ole nyt ollut kipujeni vuoksi lenkilläkään. Eilen puuhastelin pihalla jotain pientä ja huomasin, että olin unohtanut kesäkeittiöön vielä kesäkukkiakin. Kahdessa ampellissa oli hengissä miljoonakellot, jotka otin pois. Pöydällä kukki ruusupegonia niin kauniisti, että sen vielä jätin. Viime yön pakkasten jälkeen tuskin on enää hengissä - en ole käynyt tänään katsastamassa tilannetta.

Onneksi on puhelimet ja läppärit "Normioloissahan" olemme aina jo tähän mennessä muuttaneet kaupunkiin ja täällä käymme sitten noin viikon kerrallaan oleilemassa. Nyt valoisa aika on niin lyhyt ja kun tätä on jatkunut niin kauan, niin melkein tylsistyy. Paperihommia kyllä olisi, mutta työhuoneen tuoli on liian kova, että voisin tällä kankulla siihen istua. Tekosyitä löytyy.... kun ei yhtään huvita.

Yrittäkäähän pitää itsenne terveinä. Menna, onnittelut uudesta luottamustehtävästä Olet varmasti oikea henkilö tuohon hommaan.

Hei pitkästä aikaa

Pakko vielä laittaa muutama rivi, kun olimme Tiinuliinun kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Minäkin ajattelin matkia IL n havuntuoksujuttua

Kiitos Tiinuliinu tuosta Liimataisen muistutuksesta. Tästä selvitään.

Hei Ihanaiset,
taas paljon mielenkiintoisia jutun aiheita täällä. Lähes päivittäin käyn täällä lukemassa mutten saa aikaiseksi mitään kommentoida. Olen ollut todella saamaton muutenkin, jumpassa käydään 4 x viikossa mutta loppupäivät sitten möllötän sohvalla. Syytän saamattomuudestani koronaa, syksyn pimeys ja sateet eivät minua rassaa vaikka pitääkin myötää, että tällaiset kirkkaat päivät kuten tänään ja kevyt lumipeite ilahduttavat minuakin.

Merelle, kiitos perusaineenvaihduntaselvityksestä ( onpa pitkä sana, kuuluukohan kirjoittaa kaikki yhteen putkeen , yhdyssanat ovat nykyään vaikeikeita). Alle 1300 kcal tuntui vaan niin pieneltä määrältä.

Pikseli, kiitos kannustuksesta, en voi kehua olevani hyvä kuntoinen. Esim juoksemaan en pysty, jalat kyllä kipittäisivät mutta hapenottokyky on huono, keuhkoissa polttaa ja kurkkua kuristaa. Nolottaa kuntonyrkkeilyssä, kun alkulämmittely on aina salinympärihölkkää, haara- tai siksakjuoksua ja jo minuutin jälkeen näytän keitetyltä ravulta ja puuskutan kuin höyryveturi .
Tiinuliinu, miten ihmeessä onnistuit estämään aivastuksen vai onnistuitko? Nuorena naisena lyhyen pankkiurani aikana opin haukottelemaan niin, että vain sieraimet levisivät ja aivastamaan suu kiinni jota en kyllä suosittele kokeilemaan.

Monet ovat jaksaneet uudistaa kotiaan, mekin tarvittaisiin vähintään uudet matot olkkariin, eteiseen ja keittiöön. En vaan tiedä millaiset ja mistä niitä lähtisi etsimään. Yhdessä vaiheessa haaveilin silkkimatosta olohuoneeseen mutta sitten rupesi syntymään lapsenlapsia tiuhaan niin onneksi älysin laittaa haaveet narikkaan . Talviverhot olen saanut ikkunoihin vaihdettua, fundeeraamista ja ponnistusta vaati sekin.

Karmale, myöhästyneet synttärionnittelut, mulla on ensiviikolla. Ollaan vaarallisia naisia, sulla myrkkypistin ja mulla jousipyssy.

Olen käynyt elämäni ensimmäisessä ja toisessa lymfahieronnassa. Monta vuotta olen asiaa harkinnut mutten ole saanut aikaiseksi. Vasemman jalan polvi on jostain kumman syystä turvonnut, jalkapöytäkin varpaiden tyvestä vähän ja ehkä nilkkakin. Jalka ei ole kipeä, polvitaive kirraa kun jalkaa koukistaa ja auta armias jos seisoo tai istuu pitkään niin jaka menee ihan tönköksi. Jumppapaikan ilmoitustaululla oli tarjous 3 lymfahierontaa kahden hinnalla ja kun Muorikin käy jalkojensa takia lymfassa päätin kokeilla. Eka kerta oli kyllä vaikea, olen tottunut käymään klassisessa hieronnassa ja tykkään ronskista otteesta ja lymfa on jotain aivan muuta . Jouduin tolkuttomaan itselleni, että nyt ei avata lihasjumeja vaan käsitellään nestekiertoa. Toisella kerralla pystyin jo vähän nauttimaan sivelystä ja hivelystä mutta ei taida olla mun juttuni eikä turvotuskaan ole hävinnyt. Menen huomenna näyttämään jalkaa terveyskeskukseen, saa nähdä tuleeko mitään selvyyttä asiaan. Kaksi muutakin lääkärikäytiä on ensiviikolla joten kiirettä pitää eläkeläiselle. Menen keskustaan ensimmäistä kertaa maaliskuun alun jälkeen , osaankohan enää liikkua siellä. Kohta se nähdään.

Kipa, hyvä kirjoitus sinulla Hesarissa, olen samaa mieltä. Tänään oli lehdessä taas kirjoitus miten paljon tartuntoja tulee Venäjältä. Omaehtoinen karanteeni ei toimi, miksei tulijoilta oteta testiä vaikka viiden päivän päästä ulkomailta tulon jälkeen. Millä asioilla jotkut ramppaavat viikottain naapurimaassa

IL , on sinulla mainiot lapsenlapset, miten sait pokkasi pidettyä. Naurettiin isännän kanssa makeasti taas kerran ja muistelin minäkin Motskun ja sinun poikiesi yhteistä saunajuttua. Kiva, kun kerrot aina joskus meille Motskun kuulumisia.

Ollaan vastuullisia ja pysytään terveinä!

Kiitos kun jaksatte kirjoittaa elämästänne, sen nousuista ja laskuista.

Kipan vaivat ovat harmillisia. Käsikivussakin olisi jo tarpeeksi kestämistä mutta vielä flunssa päälle ja äidin tilanne alituisesti mielessä. Toivon sinulle voimia toipumiseen. Negatiivinen koronatesti oli sentään helpotus.

IL:n suhde lapsenlapsiin on todella hyvä kun voivat keskustella luottamuksella vaikeista asioista.

Pääkaupunkiseudun ja osittain koko maan koronatilanne huolettaa. Meillä päin on huolena itärajan ylittäjät, joiden jäljiltä on tartunnoista kolmannes. Vaikka tartuntoja ei ole vielä kovin paljon, niin aina on huolena ryhmäaltistuminen, kun kaikki eivät muista pysytellä karanteenissa reissun jälkeen. Rajan pääsevät ylittämään ainakin kaksoiskansalaiset ja rekkakuskit.

Kirjoittelin aiemmin mäyrän karkoitusyrityksestä. Kun perjantaina kävin tarkastamassa tilannetta niin ei uusia jälkiä näkynyt talon alle. Taisi raskas rokki olla mäyrän korville liikaa kun radio soitti sitä viisi päivää putkeen.

Lauantaina tulin savoon ja aloitimme jo lauantaina ennakkoon juhlimaan tutustumistamme. Tänään on kulunut 10 vuotta kun tulin Mikkeliin konserttiin etämiehen kutsumana. Olimme kirjoitelleet netissä kevättalvesta ja ensimmäinen kutsu tuli kevätkonserttiin, mutta silloin jouduin kieltäytymään kun jalka oli paketissa ja autoilu ei sujunut, eikä julkisillakaan päässyt. Ensi tapaamisesta lähtien olemme pitäneet yhtä, mutta kihlojakaan ei ole saatu vielä ostettua. Tänä iltana nostamme vielä maljat ja muistelemme ensikonserttia. Aamulla minun on oltava kotona kahdeksan jälkeen joten tänään ei enää isoimmin juhlita.

Nyt etämies odottelee minua lenkkikaveriksi joten lopetan tähän.
Hyvää viikon alkua kaikille.

ps. Missä Muori luuraa

Kiitos Kipa ja suupaltti onnitteluista💕

OnnittelutMustikkaposkelle ja miehelleen yhteisistä vuosista❤️

Vanheneminen ei kyllä oo tässä iässä enään kivaa. Vaivat ja kolotukset senkun vaan pahenee.

Joulukaan ei ehkä onnistu pojan perheen kanssa? Miniä tulee jouluksi kotiin, mutta sitten on karanteenit ym jutut.
Poitsukin on kaikki joulunsa viettänyt meidän kanssa. Voipi olla hällekin täysin erilainen joulu, mutta onneks äiti on kotona silloin.

Parkkipaikalla kova jytinä. Eilen piti ajaa autot pois pihasta. Kuorivat kuoppaisen asfaltin pois. Savimaa alla, joten ei kestä tässä pihassa.
Uusittu siis jo monta kertaa.

Pitäis jotain puuhastella, mutta lonkka se vaan tykkää kiukutella edelleen.
Tai eilen oli vähän parempi, mutta kun autossa istuin tovin niin siinä meni hyvä jakso.

Vettä sataa ja lumet tietty häipyi sen siliän tien.

Mukavaa päivää kuitenkin kaikille🌹

Moi, ja mukavaa maanantaita!

Minähän en ihan kaikkia Iltsikan juttuja lue, saati että niitä muille suosittelisin, mutta tämän ajattelin linkittää siltä varalta, että ette ole sattuneet näkemään.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007630513.html

Jutussa siis Mieli ry:n asiantuntijalääkäri kertoo keinoista, joilla mennään tämän koronasuon yli niin että heilahtaa (määritelmä Linnan Tuntemattomasta, ei ko. lääkäriltä )

ja jutun lopussa vielä päivittyvä osuus lukijoiden vinkeistä.

Stadissa paistaa aurinko, kadut ovat kuivia eikä kirjastossakaan ollut ruuhkaa.

Mukavaa maanantaita - ja pirteyttä koko viikon varrelle!

PS. Meidän kuoroharjoitukset loppuivat koska korona. No ei se mitään, alan laulaa kotona. Jouluradiokin aloitti lähetyksensä jo marraskuun puolessavälissä ja nykyisin sillä taitaa olla puolen tusinaa kanavaa. Anti vaihtelee, mutta jouluista se on joka tapauksessa.

Tiinuliinu Luin myös tuon jutun, mistä linkitit. Ajattelin lähettää linkin tyttärellekin. Heillä on ollut nyt aika raskas syksy etätöiden, koronan ja lisäksi uuden kotinsa vesivahingon (heistä riippumaton) takia. Ovat olleet tiiviisti lähes karanteeninomaisissa olosuhteissa puolivuotta, tilaten ruokaostoksetkin kotiin koko ajan. Eli ymmärrän heidän stressinsä. Muistuttelen aina välillä, että muistavat mennä ulkoilemaan edes. Vaikka nuoria ovat, eivät ole mihinkään joukkotapahtumiin osallistuneet, puhumattakaan ravintolissa juoksemiseen. Kotiin sentään ovat tilanneet silloin tällöin ravintoloista ruokaa hieman juhlistamaan vaikka viikonloppua. Ystäviäänkin ovat tavanneet vain ulkoilmassa. Toivon niin, että he voisivat tulla edes jouluna tänne vähän rentoutumaan sieltä korjausremontin keskeltä. Ja varmasti monella muullakin on raskasta aikaa, huolta omaisista, joita ei voi tavata tai terveyshuolia. On tämä niin raskasta aikaa. Ihan kyyneleet tulee silmiin tätäkin kirjoittaessa. Joskus toivoo, että aamulla heräisi ja huomaisi, että kaikki olikin unta.

Itse yritän pysyä kasassa juuri ulkoilemalla, tekemällä mieluisia asioita, pitämällä yhteyttä läheisiin ainakin puhelimen välityksellä. Iloinen asia sentään on kun se ensimmäinen lapsenlapsi saattaa tulla hetkellä millä hyvänsä. Se tuottaa kyllä iloa myös tyttärille kun innolla odottavat tulevansa tädeiksi. Haaveilemme siis kaikki, että he kaikki voisivat tulla jouluksi tänne, vauva ja kaikki. Jokainen nuorista on kyllä niin vältellyt kaikin tavoin koronaa, että eniten pelkäisin heidän saavan sen täältä

Nyt täällä joululaulujen soidessa ompelen "joulukortteja" eli patalappuja ja joulukelloja, joita jakelen sitten sinne tänne

Voi kumpa nyt kaikki muistaisivat olla tarkkoja, jotta saataisiin edes jonkinlaiseen kuriin tuo kurja tauti.

Voi hyvät ystävät, ei masennuta koronasta. Asiantuntijat sanovat, että kesään mennessä tilanne helpottuu. Me pysymme Justuksen kanssa mökilläni, paitsi mun on käytävä labrassa ja sitten lääkärillä. Tavalliset puolivuotistestit vaan.

Tänäänkin olemme olleet monta tuntia pihalla. Pesin aamulla lakanoita ja sain mankelikuiviksi ulkona, mikä ihana tuoksu! Ja sitten me ollaan koottu autotallitelttaa! Minullahan on täällä tilava autotalli, mutta se on täynnä ruohonleikkureita, polkupyöriä, muita koneita ja iso työpöytäkin siellä on, ei sinne ikinä auto ole mahtunut. Ostin 4,5 metrin pituisen teltan, jossa säilöttäisiin isoa halonhalkaisijaa, ajoleikkurin peräkärriä ja jotain muuta rompetta pihalta piiloon.

Justus tuijotteli putkenpätkiä ja levitteli niitä nurmikolle. Minä hain ompelutarvikkeilleni tarkoitetun lokerikon ja lajittelin sinne eripituiset ruuvit, prikat ja mutterit. Mies alkoi koota putkia yhteen. Huomautin, että kannattaa olla tarkkana, kun ruuveja on eri pituisia. "Joo, mutta kyllä nää tähän käy." Minä neuvomaan, että varmaan sillä pituudella on joku merkitys. Kun päätyosa oli koottu, kyselin vienosti, että mitähän nämä välikappaleet ovat, olisiko ne pitänyt laittaa ja ne pitkät ruuvit varmaan on näihin? Mies tuhisi ja purki tekeleet. Minä rehentelemään, että meillä oli sentään vuosikausia liitinfirma ja olen ollut erinäisten ruuvien kanssa tekemisissä. Mies komensi minut glögin lämmitykseen, kun kuulemma sormensa olivat jo kohmeessa.

Juotiin glögiä. Mies harvakseltaan, että no ehkä sä jotain ymmärrät niistä ruuveista. Mentiin uudestaan pihalle ja homma alkoi sujua, kun minä ojensin sitä mukaa oikeat ruuvit ja mutterit, kun mies niitä kiinnitteli. Ohjeessa luvattiin kahdelta tekijältä vievän kolmisen tuntia teltan kasaamiseen. Meillä on jo kaksi ja puoli käytetty, joten iloisena totesin, että huomenna ei sitten mene enää kuin puoli tuntia. (Putket ovat koossa, mutta kurkihirsi ja muut tukiputket eivät, eikä se telttakaan eikä kiinnityssysteemit)

Mikä ihme siinä on, että tosimiehet ei manuaalia tarvitse? Pienellä vilkaisulla säästyisi monta mokaa.

Äsken sain lisää ihmeteltävää, kun Justus sanoi keittävänsä munia aamuksi. Syventyi kuitenkin läppäriinsä ja minä kysymään, mitä siellä on niin mielenkiintoista. Kertoi lukevansa munienkeitto-ohjetta. Mitä? Etkö sä ole ennen munia keittänyt? No kun mulla on munankeitin, sanoi mies ja toisteli eri minuutteja. Keittiössä juuri pirisi munakello, joten kai ne munat on nyt keitetty. Kesällä muuten Motsku nauroi Justuksen mökillä ollessaan, että ei ole ikinä nähnyt perunoitakin keitettävän munakellon avulla.

Onhan se mielenkiintoista, kun mies on joissakin asioissa ihan erilainen kuin minä. Ei tule tylsää. Ja naureskellen hänkin seurailee minun touhujani, auttaakin, kun sommittelen kaikenlaista talvikoristetta pihalle. Olen tehnyt havuista sitä sun tätä, sisällekin asetelmia. Oasispalloja en ole löytänyt mistään, haluaisin tehdä havupalloja. Joulukortteja varten askartelutarvikkeet on jo hankittu, odottelen inspiraatiota.

Merelle, kovasti on minunkin kävelyintoni laskenut syksyn tullen. Sateellla en mene, koska sopivat varusteet puuttuvat. Haluan sauvoa reippaasti, ja minua harmittaa, jos jotkut kävelijät menevät ohi. Tiedän, että rauhallisempikin meno riittäisi. Eilisen lenkin jäljiltä nilkat ja polvet kipeytyivät niin, että piti turvautua Buranaan. Muutenkin ranteita ja sorminiveliä on alkanut särkee silloin tällöin. Muutoin vanhuus on ihan mukavaa!

Meillä on miehen kanssa ratkaisematon konflikti. Mies valittaa palelevia jalkojaan ja minulla on aina liian lämmin. Olemme pitäneet makuuhuoneessa 20 asteen lämpötilaa, mutta pari päivää sitten hän oli nostanut huonelämpötilaa monta astetta ja minä olin läkähtyä. Minulle riittää kevyt kesäpeitto, miehellä on puuvillatäkki ja sen päällä painopeitto ja jalassa villasukat (tai kahdet?). Tänään vaihdoin lakanat ja lisäsin hänen puolelleen jalkopäähän lampaantaljan ja peittojen väliin alaosaan kaksinkertaisen fleecehuovan. Saa nähdä tarkeneeko, vai pitääkö jo siirtyä paksuun untuvapeittoon. Olemme kokeilleet sähköpatjaa (hyvä maalla), sähkötyynyä jalkopäähän (virta katkeaa yöllä kesken kaiken) ja sähköhuovan kohdalla sama juttu. Ilmeisesti tämä verenkiertohäiriö on sukuvika, sillä käly lämmittää jalkojaan hiustenkuivaajalla. Muuallekaan en oikein voi siirtyä nukkumaan, sillä työ/vierashuone ja kirjasto/TV-huone ovat pieniä jatkuvaan yöpymiseen.

Hirvittää hiukan tämä koronan leviäminen. Perinteinen yhteinen joulun viettokin on uhattuna, kuten monella muullakin teistä. Mutta ei kannata surra etukäteen.

Kivikkasalla on ihanan jännittävät paikat lapsenlasta odotellessa. Torstaina tulee 16 vuotta siitä, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja mullisti elämämme ihanasti. Isompia syntymäpäiviä ei nyt uskalleta pitää.

Iltasanomat odottaa keittiön pöydällä, että voisin lukea Tiinuliinun antaman artikkelivinkin. Ostamme lehden aina maanantaisin, sillä siinä on silloin useampi sanaristikko.

Tsemppiä viikkoon!

Pikseli, kiitos ristikkovinkistä. Pitänee muistaa ens maanantaina.