Eiliset lumet edelleen maassa.

Paino 103,6 kg. Putoaa, mutta todella hitaasti. Josko jouluun mennessä putois alle sadankolmen?

Pysytelkäähän terveinä

Kiitosta taas kaikille onnitteluista! Ja Muorille oikein erityisesti. Ihanaa, että olet taas täällä. Toivottavasti silmäsi saadaan kuntoon. Iso SYDÄN.

(Miks muuten täällä ei ole sydän-hymiötä, kaikenlaisia sarvipäitäkin hymiöissä on)

Pipareja taas leivoin annoksen. Nää on nyt sitten omaan jouluun. Toivottavasti niitä jouluun riittää, mies nimittäin kyllä popsisi niitä mielellään
Eilen kävin kaupungissa ostoksilla. Enää en mene. Ei siellä tungosta ollut, mutta luulen, ettei enää ole tarvetta, lähikaupasta saan loput asiat mitä tarvin. Ostin jopa jouluksi viinitkin. Tosin mies avasi jo yhden... Lupasi kyllä ostaa tilalle. Ostin myös pari kangasta, PaaPiilta punaista herttaa ja punaista havua. Meinaan yrittää tehdä pienelle jotain jouluista Onneksi ei tarvi joululahjoja metsästää kun teimme lasten kanssa sopimuksen, ettei kenenkään tarvi lähteä stressaamaan kauppoihin, ei edes verkkokauppaan. Ja tuntuu ihanalta kun ei nyt mikään stressaa. Paitsi tietysti se, että onnistuuko meidän yhteinen joulu... Siinä on vielä kysymysmerkkejä. Mutta valmistaudun kuitenkin.

Minulla oli muuten eilen ensimmäinen videoneuvottelu vauvelin kanssa. Poika soitti videopuhelun kun olin kaupassa, joten ei kauaa sitten viitsitty siinä puhella. Mutta oli ihanaa nähdä pikkuista jo edes noin. Nappasin siitä tilanteesta screenshotin ja tytär sanoi, että näyttää ihan kuin vauvalla olisi luuri korvalla kun hänen kätensä oli korvan vieressä Voi, koittakaa kestää, minä varmaan tarinoin näitä vauvajuttuja liiankin kanssa. Tämä vaan on niin uutta ja ihmeellistä minulle

Yöllä oli satanut lunta, tai räntää. Raskaan näköstä kuitenkin. Pitäisi mennä varmaan vähän kolaamaan, ettei se jämähdä tuohon autotielle. Vaikka taisivat luvat huomiseksi vielä lämpimämpää, ties vaikka sulavat kokonaan Ehkä pistän miehen asialle.

Voi Kivikasa, ei vauvajuttuja ole koskaan liikaa, kerro vaan! Ja pieni punaiseen puettu joulunviettäjä on varmaan tosi suloinen. Hänen näkemisessään on lahjaa koko suvulle.

Meillä mennään lahjarintamalla ihan perinteisellä kaavalla, eli lähipiirissä kaikki saavat kirjan, innokkaimmat lukijat (tytär ja tyttärentytär sekä minä) kaksi. Juu, ostin varmuuden vuoksi omatkin joulukirjat samalla kun kaupassa käväisin. Vähän ällistelin 19-vuotiaan teekkarineidon toivetta (Barack Obaman Luvattu maa) mutta tokihan mä sen toteutin. Ja muistelin, että viime vai oliko jo toissavuonna samaan huusholliin menivät Michelle-rouvan muistelmat.

Kun punasipulia ei sitten niin kovin paljon ollutkaan, niin keittelinpä perjantaipäivän ratoksi vielä viikunahilloa. Nyt olen ruuvannut kynttilät jalkoihin (kaksi joka ikkunalle). Eilen pohdiskelin myös, miten saisi syntymään sinivalkoisen kakun ja päädyin mustikkapiirakkaan.

Näillä eväillä viikonloppu jatkuu mainiosti! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

PS. Hyvä kun Muori löytyi. Tsemppiä lääkärikäynneille!

Vauvajutut niin kuin vauvatkin ovat niin ihania.
Ne tuovat mieleen ihania omia muistoja.
Ensimmäinen lapsenlapsi on jotain niin upeaa. Se uskomaton tunne mikä herää.
Ne tunteet tulevat kyllä toisen, kolmannen jne jälkeen, mutta ensimmäinen tekee meistä isovanhemmat.

Vauvajutut on niin tervetulleita, mielellään luetaan❤️

Muori, kiva kun olet jälleen kanssamme!

Kipa, lämpimät onnittelut syntymäpäiväsi johdosta, (sydän)!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Onnea, iloa ja kaikkea mukavaa elämääsi Kipa!

Kivikasa, varmaankin me kaikki haluamme seurata pikkuprinsessan elämää, anna tulla vaan. Varsinkin ensimmäisen lapsenlapsen kaikki ensimmäiset hymyt, isoäidin tunnistaminen, selältään kääntymiset ja muut ovat maailman ihmeellisimpiä asioita.

Kipaa muistin onnitella päivän myöhässä, mutta ei hän tuntunut närkästyneeltä. Ja hyvä, että Muori antaa kuulua itsestään, ei täältä noin vain saa kadota päiväkausiksi. Ja siitä tuli mieleeni, että Motskulla on kaikki hyvin. Kirjoitellaan harva se päivä.

Me ajelimme viikolla Fiskarsiin, kun tytär oli toivonut lahjakorttia sinne yhteen hotelliin joululahjaksi. Vaan hotelli oli kiinni ja puhelimeen vastannut mies ylen töykeä. Kiertelimme sitten pikkuputiikeissa, jotka olivat melko tyhjillään. Kävimme myös juuri avatussa keramiikkanäyttelyssä, jossa Justus löysi yhden taiteilijan kanssa samoja tuttuja korusuunnittelijoista. Ei siellä muita kävijöitä meidän lisäksi ollutkaan, taiteilijat vaan paikalla. Lounaan nautimme ravintola Kuparipannussa, jossa turvavälit olivat kunnossa, kun oli vain toinen pariskunta lisäksemme nauttimassa herkullisista ruoista. Muutamia ihania joululahjoja löysin ja Desicon kynttiläverstaalta lähti mukaan taas kassillinen kynttilöitä.

Rajanaapurimökkimme isäntä kuoli keväällä, oli muuten ensimmäinen Espoossa koronaan kuollut. Hänen tyttärensä ilmestyi pihalle miehensä kanssa ja ilmoitti olevansa meidän uudet naapurit. Mies on tanskalainen ja asuvat Kööpenhaminassa. Kutsuimme glögille, olivat olleet koronatestissä ja pidimme turvavälit rupatellessamme. On hauskaa, kun tulee mukavat naapurit ja pimeydestä näkyy valot iltaisin. Ja heillä on suloinen pieni Ella-koira, meistä tuli heti ystävät.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää. Söimme äsken uuniriisipuuroa ja illaksi Justus tekee karitsanpaistia ja peruna-palsternakkapaistosta. Minä katan juhla-astioilla pöydän, Justus toi kaksikymmentä valkoista ruusua asetelmien tekoon. Päätimme kuitenkin olla pukeutumatta juhla-asuihin, pääosin sen takia, ettei sellaisia ole mukana! Joten saunapuhtaina pestyissä yöpuvuissa telkkarin eteen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Rauhallista Itsenäispäivän iltaa kaikille.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa.
Meidän itsenäisyyspäivä alkoi aamulla lipun nostolla taloyhtiön tankoon. Hoidamme liputuksen kolmen asukkaan toimesta vuorotellen.
Aamupalan jälkeen katsoimme ja varsinkin kuuntelimme omasta kirkosta striimatun juhlajumalanpalveluksen jonka yhteydessä tuli nauhoitettuna kuoron esityksiä jossa etämies laulaa.
Päivälenkin jälkeen alkoi ruoanlaitto. Tein pitkästä aikaa karjalanpistia uunijuuresten, perunoiden ja salaatin kanssa. Etämies toimi apukokkina.
Kävimme vielä ennen ruokailua uudella lenkillä viemässä kynttilöitä sanarihautausmaassa lepäävien sukulaisten haudoille, ja samalla kävimme katsomassa läheisen järven rannalta ammuttua ilotulitusta. Näytti komealta heijastuessaan järveen. Nyt on pääruoka viineineen nautittu mutta jälkiruoan nauttimien siirrettiin myöhäisemmäksi kun tuli syötyä taas yli tarpeen.
Tein jälkkäriksi mustikkarättänää ja vaniljakastiketta. Toivottavasti onnistui, selviää kohta.
Vähän jäin kaipaamaan linnan juhlien pukuloistoa, sillä minulla on ollut vuosikymmeniä tapana arvostella juhlijoiden asuja. Edesmennyt mieheni ei ymmärtänyt minun ja tyttärien kritisointia vaatteista. Minä sanoin hänelle että minunkin pukua saa arvostella kun minä olen linnassa. Eipä taida kutsua tulla, toden sanoakseni en moista kaipaakkaan.
Ihan hyvää ohjelmaa telkusta tulee tänäkin vuonna, nyt juuri Dianda laulaa mutta ei isänmaallista musiikkia.

Toivotan terveyttä ja voimaa kestää tätä pimeyttä.