Hyvää itsenäisyyspäivää! Kurkistin tänne pitkästä aikaa ja silmäilin ilokseni tuttujen kuulumisia. Meidän elomme sujuu hiljaisesti. Enimmäkseen olemme miehen kanssa kahden.
Parin ystäväpariskunnan kanssa olemme tapailleet. Ollaan oltu koko korona-ajan tekemisissä muutenkin.
Tyttären perhettä ja lapsenlasta on kova ikävä. Kesällä nähtiin heitä pari kertaa ja muutama viikko sitten vietimme päivän Porvoossa yhdessä. Ehkä ensi vuosi on parempi.

Ajatukset ovat tänään kahden vuoden takaisissa tapahtumissa, kun vanhin tyttäremme oli teho-osastolla ja kuoli itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna. Sitä surua kantaa aina mukana.

Mutta silti joulua kohti mennään. Parin viikon päästä tulee 50 vuotta hääpäivästämme; silloinkin oli lauantai. Tuuli riipi hääpukua ja epämukavat kengät puristivat, kun kiskoin Tampereen tuomiokirkon ovea auki. Isoisäni olisi halunnut taluttaa minut alttarille, mutta ei jaksanut tulla Helsingistä. Mutta äitini ja veljeni olivat paikalla sekä äitini sisaret, joten lauluvoimaa löytyi. Miehen perhettä ja sukua tuli Pohjanmaalta. Muistan, miten anoppi ja kälyt itkivät vihkimisen aikana.
Alttarille polvistuessa mietin, jäikö kenkien pohjaan punaiset ale-laput. Minulla ei ollut valkoisia kenkiä, ja nuo alennuslaarista poimitut olivat ainoat koko kaupungissa. Naimisiin menosta päätimme kuukautta aikaisemmin, joten valmistelut tehtiin pikaisesti opiskelujen ohessa. Tuomiokirkko valittiin, koska olin edelliskeväänä asunut sen naapurissa ja kerran käynyt siellä sisällä.
Monenmoista on yhdessä koettu. Hyviä aikoja ja todella vaikeita vaiheita, mutta yhdessä ollaan kaiken jälkeen. Hyvä niin; nyt on joku, jonka kanssa muistella menneitä ja jonka kanssa jakaa tätä arkea.

Hyvää joulukuuta teille, ystävät! Olette lämpimissä ajatuksissani.

Paljon kiitoksia kirjoituksistanne ja onnitteluista.

Muori, mikä helpotus kuulla susta. Toivottavasti saat apua silmiisi. Älä enää katoa noin, please Edes pienen pieni viesti...

Tiinuliinu olen tarkoituksella ottanut Naamakirjasta pois syntymäajan tai jotenkin laittanut sen niin, että ei näy. Käyn nykyään siellä kurkkaamassa muiden kirjoituksia tosi harvoin. Ihmettelen, minne aika katoaa. Naurettiin IL kanssa, että miten voi olla olevinaan kiirettä, kun on kahdestaan mökillä Toisaalta valoisa aika ulkona on ollut niin lyhyt, että väkisinkin välillä tulee hoppu, jos jotain on valoisaan aikaan saatava tehtyä.

Mallis mukavaa kuulla sinustakin välillä. Onnittelut jo etukäteen tulevan 50-vuotishääpäivän johdosta <3 ja voimia eteenpäin tyttären kuoleman vuosipäivän jälkeen. En voi kuvitellakaan, miten olette selvinneet siitä

Kivikasa et voi varmaan meille liikaa vauva-asioista kertoa, joten pura sydämesi iloa tänne vaan

Niin, oli minullakin tarkoitus toivotella eilen hyvää itsenäisyyspäivää, mutta niin se päivä taas liukeni käsistä. Eilen en ollut edes lenkillä. Kun olin aikeissa lähteä, alkoi sataa ripsutella ja tuuli oli tosi kova. Ajattelin myös, että kipeille lihaksille ehkä tekee yhden päivän kävelypaussi hyvää, mutta en osaa sanoa, että sillä olisi mitään merkitystä. Iltapäivästä odotan lääkärin soittoa. Varasin jo tänään varmuuden vuoksi torstaille ajan fysiatrille. Voin sen sitten perua, jos ei ole tarvetta. Jokin selitys näille istumalihas ja reisilihaskivuille pitäisi saada. Liekö säteilevät selästä, jos viimeisistäkään labroista ei mitään ilmene.

Me söimme eilen omin käsin pyydettyä paistettua haukea ja graavisiikaa eri lisukkeiden ja kastikkeiden kera.

Syntymäpäivääni juhlimme kahdestaan. Seuraavana päivänä meillä oli Skypeyhteys kahteen ystäväparistuntaamme. Olemme jo vuosia monia viettäneet iltaa yhdessä - yleensä juuri 5.12. - juhlien syntymäpäivääni ja itsenäisyyspäivää. Yhteys ei toiminut lainkaan niin hyvin kuin lasten kanssa pitämämme teams-sessiot. Sainpa onnittelulaulut ja toivomani joululaululahjan. Lisäksi lauloimme yhdessä muutamat joululaulut. Olipa mukava nähdä ystäviä edes läppärin välityksellä.

Äidin kanssa yritin taas eilen puhua, mutta hankalaa oli, kun kuulee niin huonosti. Laitoin sitten äidin kännykkään tekstiviestin ja soitin sitten ja pyysin hoitajaa avaamaan tekstiviestin äidilleni tai sitten lukemaan, jos äiti ei itse näe lukea. Huomasin, että se olikin ensimmäinen äidilleni lähettämä tekstiviesti. Ei ole koskaan opetellut kännystä muuta kuin soittamaan ja vastaamaan. Nyt ei pysty edes siihen

Päivä vain ja hetki kerrallansa... näin se on mentävä joulua kohti. Kaikki on vielä niin epävarmaa. Ei tässä kukaan voi tietty kauheasti suunnitella.

Eilinen itsenäisyyspäivän lähetys oli mieleeni. Myös siippani tykkäsi siitä paljon enemmän kuin kättelyjonoa ja pukuloistoa katsoen. Voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on niin upea ja viisas presidentti. Tietysti olemme kaikki kiitollisia edellesiä polvia kohtaan, jotka mahdollistivat meille itsenäisen Suomen. Vietimme ensi kertaa elämässämme itsenäisyyspäivää täällä, joten Suomen lippukin pääsi salkoon. Juhannuksena on "normaalisti" näytillä meillä.

Tänään on kirkas kuulas talvipäivä. Kohta lähden pienelle happihyppelylle. Rakas siippani suunnitteli tekevänsä kanoottiretken. Taidamme olla ainoita, joilla on veneet vielä "käytössä".

Minäkin toivotan teille terveyttä ja voimia tämän pimeän jakson ohi. Kohta alkaa onneksi päivä pidetä Toivottavasti ihmiset toimisivat vastuullisesti tässä koronatilanteessa, niin että valmiuslakia ei tarvitsisi uudelleen ottaa käyttöön. <3 <3

Mallis, voimia sinulle ja miehellesi. Joskus tapahtuu käsittämättömän raskaita asioita, joita ei voi ymmärtää.

Sain äsken soiton, että seinänaapurini on sairastunut koronaan ja on nyt karanteenissa kotonaan. Hänellä on paha astma ja olen huolissani. Ja meidän on pakko mennä tänään kaupunkiin, kun minulla on aamulla lääkäri. Koronatartunta on todettu eilen, joten ilmassa kuulemma bakteereita saattaa vielä olla ja saimme ohjeet mennä asuntoon asti maskit kasvoilla ja käsineet käsissä. Ja kun hipsin Justuksen puolelle, maski niiden kolmen metrinkin verran. Palaamme lääkärin jälkeen kipin kapin mökille ja taatusti pysymme täällä.

Olen pakannut jo ostamani joululahjat. Vierashuone on täynnä paperirullia, lahjanaruja ja muita koristeita. Minähän en voi vaan paperoida paketteja, vaan haluan koristella ne yksilöllisesti ja käytän siihen paljon aikaa. Ja tyttären perheen kanssa on tapana kirjoittaa nimikorttiin jokin pieni vihjeruno. Löysin mm. viime vuonna muka Ikerin lahjoittaman, käsilaukkuun mahtuvan pienoistarravaateharjan, jossa oli Ikerin runo: Tämä pötkö musta, siistinä sut pitää. Ja varmistaa ettei susta, karise karvoja tai mitään.

Aurinko paistaa, lähden ulos miettimään havutontun tekoa koivupöllin ympärille.

Muori, putosipa kivi harteilta, kun taas kirjoitit. Olen samaa mieltä muiden kanssa, ettei saa noin vain kadota kuin tuhka tuuleen. Motsku teki vähän samat, mutta onneksi saamme väliaikatietoja IL:n kautta. Terveisiä vain Motskulle

Facebook oli täynnä toinen toistaan hienompia kuvia ja itsenäisyyspäivätoivotuksia, mutta en itse saanut mitään aikaiseksi En edes nähnyt oliko taloyhtiössä lippu salossa, kun en nokkaani ulos pistänyt enkä tullut sitä meirämmiäheltäkään kysyneeksi! Varmaan oli, kun aina on ollut. Söimme naudan sisäfileepihvit valkosipuliperunoiden kanssa ja joimme palanpainikkeeksi punaviiniä, joten siltä osin meni hieman arkista paremmin. Toisella korvalla kuuntelimme juhlien etkoja, kunnes klo 19 alkoi formula-kisa, joka tietenkin ohitti kaiken muun Laitoin muut itsenäisyyspäivään liittyvät ohjelmat tallennukseen, josko niitä sitten tulisi katsotuksi myöhemmin. Saattaa tosin käydä niinkin, että roikkuvat siellä vuoden ja sitten poistan ne vähin äänin

Kipalle myöhästyneet synttärionnittelu ja Kivikasalle sellaiset terveiset, että vaikken lapsista pidäkään, niin voin kyllä lukea onnellisten isoäitien kirjoituksia heistä! Kipa kun mainitsi, ettei minulla enää ole odotuksia lastenlapsien suhteen, niin eipä sellaisia ole koskaan voinut ollakaan, kun ei ole tullut tehdyksi niitä lapsiakaan

Kävimme meirämmiähen kanssa 4.12. TAYS:in uniklinikalla hakemassa hänen CPAP-laitteensa uniapneaa varten. Hoitaja oli erinomaisen asiantunteva, mutta totesi olleen hieman vaikeaa tehdä alkuasetuksia, kun lähete oli ollut niin suppea. Hieman sitä olin ihmetellyt itsekin enkä ollut omakannastakaan mitään lausuntoa löytänyt. Eilen sitten yhtäkkiä muistin, että Terveystalolla on omaTerveys-niminen juttu ja kirjauduttuamme sinne, niin siellähän oli erittäin yksityiskohtainen lausunto unitutkimuksessa selvinneestä tilanteesta (vaikea uniapnea!), mutta ilmeisesti sitä ei ollut lähetetty TAYS:iin Kopioin tekstin itselle ja ajattelin usuttaa meirämmiähen soittamaan uniklinikalta saatuun numeroon, josta voi kysyä hoitoon liittyvistä asioista jne. Jos saisimme jonkun sähköpostiosoitteen, niin voisin lähettää lausunnon sitten heillekin. Mielestäni on outoa, miksi kaikilla pitää olla omat sovelluksensa terveystietoja varten, kun on olemassa omaKanta, jota käyttämällä tiedot olisivat kaikkien toimijoiden käytettävissä. Ja miksei lausuntoa oltu lähetetty lähetteen mukana?!

Laitteen käyttö on onnistunut vaihtelevasti. Ensimmäinen yö meni hyvin, mutta toisena maski tuntui falskaavan vähän väliä ja piti jatkuvaa suhisevaa ääntä. Seurantaraportissakin maskikuvake näytti punaista eli se vaatisi säätöä ja kyllähän me yritimme, muttei se onnistunut. Viime yö meni muuten hyvin, mutta maskissa on sellainen "pakoreikä", josta ilmaa tulee ulos ja jostain syystä ilmavirta osui kasvoihini aina kun nukuimme kasvot vastakkain ja vaikka olin toisella kyljellä, niin se osui pääni sivuun ja korvaan. Se oli niin kiusallista, että siirryin lopulta viihdehuoneen sohvalle nukkumaan! Meirämmiäs oli kuulemma joskus yöllä vessassa käydessään huomannut hämmästyksekseen minun sänkyni olevan tyhjänä ja oli hiipinyt ympäri lukaalia etsimässä ja löytänytkin minut sitten sohvalta. En ymmärrä miksi ilmavirta osui viime yönä, kun se ei ollut tehnyt niin kahtena edellisenä

Kipa eihän se samoilla kertakäyttöhanskoilla ajaminen nyt niin kamalaa ole. Ratinhan voi sitten pyyhkiä desinfiointiaineella. Vähän sama kuin se, että minä laitan kauppaan lähdettäessä usein maskin jo kotona, kun sen laittaminen hyvin paikoilleen vaatii hatun ja silmälasien poisottamista ja jos sitten käymme samalla reissulla jossain toisessa kaupassa, niin emme me maskeja vaihda uusiin, vaan pidämme saman maskin naamalla koko ajan. Niitähän ei lyhyen käyttöajan jälkeen edes tarvitse vaihtaa.

Saimme jo viime viikon lopulla uudet matot eteiseen eli siivous on aloitettu! Minä siivosin myös makuuhuoneen perusteellisesti, mutta muuten homma on vielä vaiheessa Jouluun on kuitenkin vielä 17 yötä, joten kun etenemme hitaasti, koti pysyy puhtaampana jouluun! Ainoa huono puoli on se, että imuri on jatkuvasti jaloissa Kinkunkin (2,7 kg) olemme jo ostaneet ja muita tarvittavia hankitaan sitten muiden kauppakäyntien yhteydessä. Saatanpa myös tehdä jouluruokalistan tilauksen verkkokauppaan, niin ei tarvitse raahata kotiin painavia kasseja!

Tänään ajattelin imuroida vielä tämän työhuoneen (loput jätän sitten meirämmiähelle!), joten toivotan teille kaikille mukavaa alkanutta uutta viikkoa. Poteville toivotan pikaista paranemista ja muita kehotan vakavasti pysyttelemään terveinä ja välttelemään joulustressiä. Sommoro

Hei Ihanaiset,
olen ollut taas kovin saamaton mutta tälläviikolla jo pirteämpi, olisko auringon paisteella jotain vaikutusta .

Kipalle tosi myöhäiset synttärionnittelut! Toiselle jousinaiselle eli IL:lle myös onnea. Kivikasalle onnea suloisesta tytön tylleröstä unohtamatta tuoreita vanhempia jotka vissiin suurimman työn tekivät . Olen samaa mieltä muiden kanssa, että onnesta sekaisin saa olla ja tänne siitä kirjoittaa sydämen kyllyydestä. Muistan joskus muinoin kivikirves ajalta, kun vielä olin työelämässä niin meitä kymmenisen vuotta nuorempi kollega ei voinut ymmärtää miten hänen mielestään täysipäiset, loogisesti ajattelevat naisihmiset voivat mennä niin totaalisen sekaisin lastenlastensa syntymästä. Me vaan naureskeltiin tietäväisesti, että odota vaan, kun omalle kohdallesi osuu. Niinhän siinä kävi, että jo tyttären raskausuutinen sekoitti kollegan pään, nuttuja ja potkupukuja olisi riitänyt koko Kätilöopiston vastasyntyneille . Kollega kyllä auliisti myönsi ettei olisi itsestään moista höyrypäisyyttä uskonut.

Muorille myös kiitos palaamisesta palstalle. Tämä ketju on kyllä paras, kaikista huolehditaan, iloitaan ja surraan yhdessä ja aina saa tukea sekä kannustusta jos sitä tarvitsee .

Alkukuusta kävin keskustassa sitten maaliskuun alun. Eka visiitti sujui hienosti julkisilla, tilaa oli hyvin ja suurimmalla osalla oli kasvomaskit. Piipahdettiin Jukka Rintalan näyttelyssä, oltiin ensin ainoat vierailijat. Galleria oli pieni, pukujakin oli vain kolme, tauluja onneksi enemmän ja suurin osa oli jo myyty, me emme olleet osto aikeissa joten ei haitannut, niitä olisi kyllä jaksanut omallakin seinällä ihailla. Toinen reissu oli shokki, paikallisjuna tupaten täynnä, välikkössä jossa istuin oli pahimmillaan kuudet lastenvaunut ja kolmet isot miesten polkupyörät ja tietty niin ettei ohi päässyt muuta kuin asemalla ulkokautta. Kolmasosalla matkustajista ei ollut maskia. Kävin lääkärissä ja loppukuusta pitää taas mennä luutiheysmittaukseen ja mammografiaan keskustaan, taidan pyytää isäntää kuskiksi. Turvonnut polvikin kuvattiin, ei mitään vikaa, kädestä löytyi kuluma, verta otettiin kuusi putkiloa, kaikki kokeet ok. Olisi pitänänyt pyytää vielä varastorauta mitattavaksi mutta eihän se lääkärissä tullut mieleen.

Joulukortit saatiin tänään kirjoitettua, olen ihan ylpeä itsestäni, kun yleensä ne jäävät ihan viime tippaan. Muutama kuusenkoriste on ostettu, tyttärelle viedään monta rullaa joulupapereita, pakettikortteja ja lahjanarua, kun me emme ole enää moneen vuoteen lahjoja ostelleet. Lasten perheille olemme antaneet vähän rahaa ja he ovat niillä joulun jälkeen tehneet niillä jotain yhteistä kivaa. Lahjojen ostaminen on turhan vaikeaa, kun kaikilla on tavaraa yllin kyllin toista oli nuorempana, rahaa vähän mutta ostettavaa vaikka millä mitalla. Paketteihin panostimme myös siskojeni kanssa niin paljon kuin mielikuvitusta riitti. Kauniit paketit kerättiin kuusen alle sitä mukaa, kun niitä valmistui. Voi miten kutkuttavaa oli käydä kurkkimassa pakettikortteja. Nyt nautin siitä, kun saadaan olla kaksin isännän kanssa eikä ole kiire minnekään.

Isäntä jo toivoi ruokaa, siis salaatin tekoon, lohi ja perunat ovat jo valmiit. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Moi mimmit! Kaupungissa käväistiin ja maskit naamalla koko ajan. Minä riemuitsin lääkärissä, kun kaikki arvot olivat entisestään parantuneet, verenpainelääkitystä voitiin pienentääkin. Ja lääkärini, se ihana mies, sanoi, että nyt ei tarvitse enää laihduttaa, vaan eletään Mannerheimin ohjeen mukaan: saavutetut linjat on säilytettävä!

Kipin kapin mökille takaisin. Ehdin kyllä tehdä Lohjalla muutamat täsmäostokset ja niitä olen tänään pakkaillut. Joulukortit on askarreltu ja osoitteet kirjoitettu, vaan en millään löydä niitä punaisia postituskuoria, joita tiedän ottaneeni postista viisi kappaletta.

Ehdotin tyttärelle, että jos annettaisiin vain yksi lahja kullekin tänä jouluna. Kylläpä puhelinlinja alkoi rätistä, hän on ostellut useampia lahjoja ja anna sinä mitä haluat, mutta älä ala toisia määräilemään. No hyvä on, nyt on tyttärelle ainakin viisi pakettia. Laskeskelin, että minulla on 22 ihmistä ja kaksi koiraa, joille lahjoitan jokaiselle jotakin, muutamille parikin pakettia. Saa siinä aivosolut turista, että jotain persoonallista keksin. Justuksen tyttärelle ja miniälle olen kutonut villasukat ja mukana paketeissa on myös jalkavoidetuubi. Yhteensä olen neulonut pukinkonttiin toistaiseksi 12 sukkaparia ja niissäkin yrittänyt tavoittaa saajan persoonaa.

Mielessä on Saksan Frau, jonka suurin toive on saada viettää kenties viimeinen joulunsa kotonaan. Vaan eilen oli kaatunut suoraan selälleen ja päähän sattunut niin pahasti, että aivoissa on vuoto. Hän on sairaalassa ja vuotoa seurataan.

Huomenna valmistan meille luumuparfaita, jos siitä tulee hyvää, teen jouluaatoksi myös. Justus suunnittelee erilaisia kalajuttuja. Tänään ehdimme jopa lenkille, kylmä viima puri poskia ja loppumatkasta alkoi lumisade.

Iloista joulunvalmisteluaikaa kaikille!

Kiitos Muori varoituksesta mutta en kyllä aio stressata joulusta! Minusta on päinvastoin kivaa puuhailla: kääriä paketteja (kirjathan ovat tosi helppoja pakattavia ja muuta ei meidän taloudessa joululahjoiksi anneta!), kirjoittaa kortteja (postitusmäärä on suorastaan romahtanut kun suurimman osan suvusta ja kavereista tavoittaa Facessa tai Instassa tai muissa some-sovelluksissa) ja valmistaa jotain pieniä herkkuja joita yleensä syntyy sen verran, että lähipiirikin saa purkin tai pari.

Tänä vuonna edellä kuvatun kaltaiset askareet ovat suorastaan aikataulusta edellä, sillä pikkujouluja, joulunaluslounaita, toritapaamisia ja muita muka tarpeellisia menoja ei ole, ja joulukonsertitkin tulevat nyt kätevästi kotisohvalle.

Olen myös varsin joustava jouluseuran suhteen. Mun muistiini mahtuu niin monenlaisia jouluja, että yhdet pandemiapyhät menee ihan sulavasti siinä sivussa.

Varsin riemukas oli vastarakastuneiden (UK+mä) ensimmäinen yhteinen joulu. Kumpikin painoi pitkää päivää duunissa, joten valmistelut jäivät aatonaattoon, jolloin UK (joka ei silloin vielä varsinaisesti ollut Ukkokulta vaan kevään korvalla löydetty poikaystävä) sairastui flunssaan tehden kuitenkin kuumeisena täyden työpäivän. Supermarketin illansuutungoksessa utelin ostoskärryyn nojaavalta mieheltä, haluaako hän lanttu- vai porkkanalaatikkoa. Tämä vastasi: Ihan sama. Kinkkua vai kalkkunaa? – Ihan sama. Millaista kalaa? – Ihan sama. Entäs jälkiruoka? – Ihan sama.

Kuusenmyyntipaikalle ehdittiin vasta viimeisten joukossa, jolloin tarjolla oli lähinnä jokseenkin oksattomia joulupuita. Sellainen kannettiin kotiin (siis UK:n kotiin, jonne olin lupautunut jouluvieraaksi ja koiraa hoitamaan). Valitettavasti mies ei muistanut, mihin oli varastoinut kuusenkoristeet ja -kynttilät, joten joulupuuta ei rakennettu. Ehkä parempi olikin niin, sillä nuoren setterin mielestä kuuseen oli kiva nojata. Kuusi ei kylläkään kestänyt koiran painoa.

Myöhempinä vuosina, kun nykyinen teekkarineitonen oli parivuotias taapero, tyttären perhe halusi hankkia joulupukin ihan lähipiiristä ja tiedusteli tehtävään Ukkokultaa joka tuolloin sattui olemaan ulkomailla.

Vaari ilahtui, hankki lomakohteen kiinalaiskaupasta punanutun, hiippalakin ja huomattavan pitkän kiharaisen parran. Taapero puolestaan oli suunnitellut laulavansa pukille Tuiki tuiki tähtönen ja Paljon onnea vaan.

Molemmat sävelmät jäivät kuulematta, sillä kun pukki kolkutti oveen, taapero piiloutui äitinsä selän taakse eikä suostunut tulemaan esiin. (En tiedä, kumpi sai siitä illasta pahemman trauman, lapsi vaiko joulupukki, mutta hiippalakki ja punanuttu hävitettiin vähin äänin jo ennen uudenvuodenaattoa.)

Kaikki joulut eivät tietenkään ole olleet yhtä hilpeitä, mutta ikävät asiat unohtuvat, iloiset jäävät mieleen.

Enkä ihmettelisi, vaikka tänä vuonna meidänkin joulu siirrettäisiin edes osittain verkkoon. Olen harjoitellut ahkerasti niillä striimatuilla konserteilla ja erilaisilla webinaareilla. Tänään tehtiin taas uusi aluevaltaus: marttojen ruokakurssi verkossa, Teams-sovellusta käyttäen. Ohjaaja kokkasi opetuskeittiössä, me kurssilaiset askartelimme mallin mukaan kotiliesiemme ääressä tai istuimme (kuten minä) läppärin takana milteipä vesi suupielistä valuen.

Kun nyt tuo ruoka tuli puheeksi, niin taidankin lähteä tästä etsimään pientä iltapalaa. Voikaa hyvin kaikki!

Heips!

Kivoja juttuja. Olen itse vähän laiska kirjoittelemaan. Lonkka vaivannut niin pitkään, että ei oo paljoa huvittanut mitään puhuakaan.
Mutta, eilen päätin että menen mökille vähän siivoilemaan, vaikka kontaten jos ei muuten.
Yllätys olikin melkoinen, yhtään ei lonkassa tuntunut kipua. Meillä on iso tupakeittiö ja siivosin siitä sen keittiöosuuden.
Isäntäkin oli siellä omia hommiaan tekemässä. Kysyin onko huomannut, etten ole ulvahtanut kivusta kertaakaan? Oli huomannut.
Ihmeitten aika ei ole ohitse!

Mökissä oli vähän kylmä, joten menen huomenna jatkamaan.

Miniä tulee pe kotio. Sitten kymmenen päivän karanteeni. Katsotaan mikä tilanne jouluna on? Laitan nyt kaikki valmiiksi, mutta jos eivät voi tulla niin me ollaan sitten vaan kotosalla joulu.

Hyviä vointeja ja joulunodotusta kaikille

Joulukortit ovat vielä ostamatta ja huomasin, että viimeinen halpa postituspäivä on maanantaina 14.12. No, en minä niitä tuntia pitempään kirjoita, vaikka määrä onkin yhä 63 kappaletta. Neljä menee ulkomaille ja taaskaan eivät Kanadan ja Australian kortit lähde ajoissa Täytyy varmaan laittaa kalenteriin hälytys. Tokmanni näemmä myy taas 15 korttia eurolla, joten täytynee lähteä hankinnoille. Ostimme kortit sieltä viime vuonnakin ja vaikka ne olivat halpoja, niin ihan hyvän näköisiä olivat. En hirveästi kortteja valkkaa, vaan valitsen mielestäni kauneimman ja ostan sitä kaikille paitsi niille, jotka mahdollisesti näkevät kortit esim. sisarusten tai lasten luona. Postimerkit puolestaan ostan Prisman asiakaspalvelusta, sillä niistä saa bonuksia ja maksavat kuitenkin sen saman kuin muuallakin

Muori, näkökyvyn heikkeneminen on kyllä todella kurjaa, etten sanoisi suorastaan hirveää. Aika outoa, että julkisella puolella leikkausta yhä pantataan kaihin "kypsymistä" odotellessa Sehän heikentää suuresti elämisen laatua ja aiheuttaa merkittävää haittaa kaikkeen tekemiseen!

Tampereen Teatteri striimaa Saiturin joulun ensimmäisen kerran jo ensi lauantaina 12.12. ja muut päivät ovat sitten 18.12., 21.12. ja 22.12. Muina päivinä se on klo 18.15 paitsi 21. pvä, jolloin se on klo 14.45. Striimaus tapahtuu sellaisella alustalla kuin Keikalla.fi, johon täytyy rekisteröityä (Ilmainen) ja sitten sieltä voi ostaa katseluoikeuden. Lipun hinta on 14,90 e ja katselu on kertaluonteinen eli siitä ei muodostu tallennetta. Me olemme päättäneet sen katsoa, vaikka olemme sen aikaisemmin nähneetkin, mutta se vain on niin hyvä!

Meirämmiähen CPAP-laitteen käyttö alkaa luonnistaa aika hyvin. Aina välillä siitä kuuluu melko äänekästä puhinaa, mutta oletan sen johtuvan suun kautta hengittämisestä. Saimme laitteen mukana sellaisen "pääremmin", jolla leuan saa kiinnitetyksi niin, että suu pysyy kiinni, muttemme ole sitä vielä kokeilleet. Kuulostaa hieman pakkopaidalta ja pääsääntöisesti homma kuitenkin sujuu kuten pitääkin. Sitten mikäli suun kautta hengittäminen alkaa yleistyä, täytynee vaihdattaa maski sellaiseksi, joka peittää suunkin. Kuorsaaminen on kuitenkin loppunut ja mielestäni meirämmiäs on iltaisin virkeämpi, joten vaikuttaa hyvältä.
Seuraava operaatio on verikokeet ja EKG, johon lääkäri kirjoitti meirämmiähelle lähetteen siltä varalta, että uniapnea on aiheuttanut sydämen vajaatoimintaa. Se saattaisi osaltaan selittää myös tiheää vessassa juoksua, vaikka kyllä kaljallakin siinä osansa on! Varasin labra-ajan 18.12., joten saadaan sekin alta pois. Todennäköisesti saamme lääkärinajankin vielä ennen joulua, mutta ellei onnistu, niin joulun jälkeen sitten, kun ei sillä hengenhätää ole.

Nyt lähden patistelemaan meirämmiästä ullakolle, kun pitäisi (vihdoinkin) saada pihakeinun päälliset pois näkyviltä ja talvitakeillekin olisi jo tarvetta. Olen tähän asti käyttänyt ohuehkoa kevät-/syksytakkia, mutta nyt kun on ollut muutama aste pakkasta, niin kylmältä on tuntunut.

Mukavaa loppuviikkoa ja terveyttä kaikille

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne. Nyt minusta ei ole kommentoijaksi.

Kävin torstaina fysiatrin vastaanotolla ja vielä samana päivänä myöhemmin laajassa magneettikuvassa. Monenlaista siellä näkyi, mutta ei sellaisia muutoksia (vanhat kuvat olivat onneksi mukana), jotka olisivat selittäneet lihaskipujani, jotka tuntuvat vaan pahenevan. Sovimme sitten lääkärin kanssa, että kirjoittaa kortisoni reseptin ja aloitin "kuurin" jo tänään. Polymyalgia ei kuulemma aina nosta senkkaa ja siihen oireeni vahvasti viittaavat.

Näillä nyt mennään. Hirveä kasa lääkkeitä eikä mikään tunnu helpottavan. Rakas siippani haki lääkkeet. En ole ollut tänään edes lenkillä. Saunaan yritän kammeta itseni. En ole huomannut, että saunalla olisi vaikutusta suuntaan tai toiseen. Täällä on nyt pienen pieni kerros valkoista maassa. Siippani taisi tehdä tänään tämän vuoden viimeisen kanoottilenkin. Meidän edestä järvi on vielä auki, mutta jääkerrosta jo monin paikoin. Muutaman kerran on ollut vielä joulun jälkeen sulana, mutta aika harvoin.

Minusta ei nyt kauheasti ole joulusiivouksen tekijäksi. Jos hento lumikerros sulaa, pitää saada siippani mukaani noukkimaan suppilovahveroita, kun olin "säästänyt" niitä metsässä. Osa on omalla tontillamme ja osa ihan vieressä. Nyt en pääse kumartumaan edes suppiksia poimimaan....

Toivon, että lääke helpottaisi kipujani niin, että pystyisin edes paremmin nukkumaan. En voi istua kuin hetken, vaikka on pehmein tyyny ruokapöydän (sekin pehmustettu) tuolilla takapuoleni alla. Makaaminenkin tekee kipeää. Kun on suurimman osan ajasta seisaalleen, niin kyllähän siinä jo jalkapohjatkin kipeytyvät. Kaipa tästä on suunta vain ylöspäin.

Sorry, että oli vähän apean oloinen viesti. Tuntuu, että pääkin on jo aivan sekaisin ja muisti tökkii pahasti lääkkeistä, kivusta ja unen puutteesta.
Toki vielä päälle monta stressaavaa asiaa.

Korona testi on otettu sen jälkeen, kun oudot lihasoireet ilmaantuivat "nuhapäivän" jälkeen. Se pitäisi olla poissuljettu. FFP2 tasoista hengityssuojainta olen käyttänyt kaupassa, joten en usko, että koronaa voisi olla. Joku ihme kropassani kyllä jyllää . Joulukortit sain sentään kirjoitettua ja tänään siippani vei ne postiin.

Kohta lähdemme nauttimaan lempeistä saunan löylyistä Pysykäähän terveinä