No minäpä läpsäytän listani tähän kun kerran vielä illan ratoksi koneelle tulin.

Seitsemän onnenaihetta ovat siis
- viime talven abista sukeutui kevään ylioppilas ja syksyn teekkarineito, pikkuveli pääsi ripille monien mutkien jälkeen (alkuperäinen rippileiri peruuntui koronan takia, niin myös konfirmaatiopäivä). Samaan asiayhteyteen kuuluu sekin, että kyseisten teinien perhe on säästynyt koronalta vaikka epidemian alkaessa epäilivät saavansa sen heti ensimmäisessä aallossa.
- myös meidän kaksihenkisen tiimin terveys on tallella, kunto kohonnut ja paino laskenut (jollei joulun suklaabuustia huomioida). Rakastuneitakin ollaan edelleen!
- mentiin Utöhön ja älyttiin että kotimaassa voi mainiosti matkustaa. Jopa myöhäissyksyllä.
- opin käyttämään kolmea kokous- ja kahta webinaariohjelmaa. Olen kuullut niiden välityksellä enemmän esitelmiä ja konsertteja kuin olisin todellisuudessa saanut itseäni liikkeelle.
- muutamien hyvien ystävien kanssa saatiin muutamat live-tapaamisetkin sopimaan kaiken tämän virtuaalielämän sekaan
- hullaannuin hapanjuurileivontaan. Harrastuksen mahdollisista vyötäröllä näkyvistä haittavaikutuksista en sano mitään. Tämähän on positiivisuuslista!
- olen lukenut 107 kirjaa joista vähän yli puolet e-kirjoina. Eipä täyty nyttemmin hyllyt!

Tiinuliinun onnellisten, mukavien asioiden haasteeseen vastaan minäkin.

Olen jaksanut lähes päivittäin opiskella jotain kieltä Duolingon kautta (viimeksi aloin opiskella italiaa). Tuntuu tosi mukavalle.

Koronasta huolimatta saimme syksyn pimeimmät päivät olla pienen ekaluokkalaisen tukena aamuin illoin eikä kukaan meistä- ainakaan toistaiseksi – ole sairastunut koronaan.

Sain kevääseen mennessä painoa pudotettua niin paljon, että lonkkaleikkaus pystyttiin tekemään ja että pienistä takapakeista huolimatta leikkaus onnistui niin hyvin, että sain kesällä ajella tuntureita tervehtimään eri puolelle lappia rakkaan mieheni kanssa.

Ystävien merkityksen tajusin taas kerran erityisen hyvin viime keväänä, kun masennus oli lähellä jouduttuani takaisin sairaalaan leikkaushaavan pahasti tulehduttua. Ystävien soitot, tekstiviestit, facepostaukset ja yllättäen sairaalaan tuotu ruusu ja suklaalevy, tuntuivat tosi mukavalle.

Olen onnellinen siitä, että vanhin lapsenlapseni on jaksanut yrittää saada elämäänsä järjestykseen eikä ole antanut periksi vaikka vaikeaa on ollut. Mieheni toveruus, kumppanuus, rakkaus, huolenpito, huumori, pitkämielisyys ja loistava ruoanlaittotaito tuntuvat joka päivä yhtä mukavalta.

Olin iloinen, kun sain kirjoitetuksi monen sivun verran oman sukuni historiaa, kun veljeni poika sitä minulta pyysi. Hän sanoi tuntevansa sukuaan äitinsä puolelta, mutta isän suku on jäänyt vieraaksi.(Veljenpoika oli 10 vuotias, kun hänen vanhempansa erosivat ja hän jäi asumaan äitinsä kanssa) Minä kirjoitin hänelle kaiken sen mitä tiesin minun isovanhemmistani ja vanhemmistani, veljestäni ja itsestäni ja meidän keskinäisestä suhteestamme. Se oli hurja matka itsellenikin ja tulostin kertomuksen myös tyttärelleni ja lapsenlapsilleni joskus annettavaksi.

Moni asia on tänäkin vuonna tehnyt minut onnelliseksi ja kiitolliseksi elämälle. Vaikea näitä asioita on eritellä. Kun mainitsen jotain, jää moni muu mainitsematta, mutta tässä päällimmäiset mukavat asiat tältä vuodelta.

Ensin ajattelin etten löydä edes kahta hyvää asiaa kuluneesta vuodesta, mutta kun pohdin niin sittenkin.

Koronan myötä olen saanut tutustua kahteen nuorempaan lapsenlapseen ja mitä iloa he ovatkin tuoneet. Myös vanhimpaan suhde on jälleen syventynyt. Olen huomannut miten poika ja miniä ovat puhaltaneet yhteen hiileen tässä vaikeassa heidän elämänsä mullistaneessa tilanteessa.

Viikon loma kesällä oli aivan ihana irtiotto ja miten rentoa meillä miehen kanssa olikaan. Näimme sukulaisia ja ystäviä.

Minun yllätyssynttäriini tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Miten tunsinkaan itseni rakastetuksi. Niin paljon vaivaa nähty vuokseni.

Saimme vihdoin sovittua vakivapaapäivät meille kummallekin. Saa tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa. Hieman irti arjesta.

Olemme olleet terveitä samoin lähimmäisemme.

Olen alkanut löytämään entisen iloni tästä lapsiarjesta. Olen aina tykännyt olla lasten kanssa, mutta viime vuosina olen pohtinut olenko jo liian vanha ja väsynyt. Nyt tuntuu että tämä työ on edelleen elämäntehtäväni.

Niin että elämä on edelleen aika hyvää.

Kiitos Tiinuliinulle tästä kyselystä.

Mä en pysty löytämään juuri mitään positiivista osaltani tästä vuodesta. Tai ei nyt tuu mieleen mitään?
Kyllä mä pärjään, ihan vaan olemalla, mutta yhtään riemunkiljahdusta en oo kuullu, itseltäni.

Odotan parempaa ensi vuotta.

Tervehdys sohvan pohjalta.
Viime yönä jäi unet väliin, kun lihakset kipuili ja vatsaan koski. Ilmoitin töihin että jään kotiin varmuuden vuoksi. Vastasin aamulla hyviksen oirekyselyyn ja sieltä pyydettiin varaamaan koronatestiaika. Sain sen kahden tunnin päähän yhteydenotosta, joten ajoin kaupunkiin tosi liukkaita teitä pitkin. Pakkasta oli 2 astetta ja vettä satoi. Nyt joudun jännittämään kotona testitulosta 1-3 päivää.
Lihaskivut on jo vähän helpottaneet, mutta vatsa oireilee vielä.

Minäkin mietin vastauksia Tiinuliinun positiivisten asioiden kyselyyn ja jotain sain kasaan.

- keväällä sain hoidettua työputken kunnialla läpi näköongelmista huolimatta
- kesän alussa pääsin kaihileikkaukseen ja eroon silmälaseista. Marketlasit kulkevat mukana jos joutuu oikein pientä pränttiä lukemaan huonossa valossa.
- vanhimman lapsenlapsen kihlajaiset syksyllä oli mukava yllätys, tytär sai mieluisan vävyn
- järjestämämme musiikkitapahtuma saatiin toteutettua kun karsittiin vähän ohjelmaa ja tehtiin erikoisjärjestelyjä.
- sain siirrettyä vetovastuun ensi kesän musiikkitapahtumasta syyskokouksessa toiselle henkilölle, toivon että vaikuttaa positiivisesti stressitasoon.
- olemme etämiehen kanssa viihtyneet yhdessä yli 10 vuotta ja yhä lempi leiskuu
- lenkkeilyä olen harrastanut paljon enemmän kun ryhmäliikunta on ollut tauolla. Tosin lenkkeilyyn tuli tauko jalkaleikkauksen jälkeen.
- kukaan lähipiiristä ei ole vielä sairastunut koronaan, toivottavasti tämäkin tauti on jotain vaarattomampaa.
- tietotekniikka uusien ohjelmien myötä on nostanut itsetuntoa. Olen ottanut haltuun teamsin ja meetin ihan itse. Helpottaa kun ei tarvitse lähteä ajamaan pitkiä matkoja tunnin tai kahden takia. Fb:n otin myös vuosien jahkailun jälkeen käyttöön joulun alla.

Siinä vähän hyviä asioita tältä vuodelta. Yritän tietoisesti päästä ahdistuksesta joka on seurausta kokoontumisrajoituksista.

Kirjoittelen puhelimella joten lopetan ennen kuin teksti karkaa.
Pysykää terveinä

Nyt kun katsoo taakse päin, on niitä positiivisia asioita tänä vuonna ollut moniakin. Keväällä jossain välissä tuntui toivottomalta ja huolta kannoin tietenkin lapsista, mitäpä sitä nyt itsestään
Mutta ehdottomasti ykkösasia tänä vuonna on ollut ensimmäisen lapsenlapsen odotuksen seuranta ja hänen syntymänsä. Voisi melkein sanoa, että se on vähintään myös toinen, kolmas, neljäs, .... Niin paljon tämä asia on kantanut eteenpäin toivoa antaen .

Mutta muutakin positiivista on. Mieleen on jäänyt ne kolme kotimaan ja vähän Norjankin matkaa, jotka miehen kanssa tehtiin retkeilymeiningillä. Tuli tutustuttua taas uusin silmin Suomen luontoon ja sainpa miehenkin vähän Lapin lumoihin. Ehkä teemme tulevanakin vuonna vastaavia pikku reissuja.

Kesällä yksi onnellinen asia oli kun sain kaikki lapset tänne kotiseudulle pitkästä aikaa. Sää sattui olemaan hyvä, joten oleilimme pääasiassa ulkona yhdessä.

Kesällä oli myös rippikouluni 50-vuotistapahtuma, joka pystyttiin järjestämään pandemiasta huolimatta. Oli hauska tavata näitä rippikoulunuoria pitkästä, pitkästä aikaa. Monia en ollut tavannutkaan vuosikymmeniin. Sen jälkeen on tullut pidettyä yhteyttäkin muutamiin ihan säännöllisesti.

Liikuntaakin on tullut harrastettua ihan ok. Täällähän on lääniä kävellä, pyöräillä, hiihtää jne kun vaan sääolosuhteet sattuu kohdalleen. Ja kävellähän voi, jos ei nyt ihan nurin kaatavaa myrskyä ole.

Vauvan tulon myötä on tullut opeteltua vaatteiden ompeluakin. Se on ollut tauolla lähes 30 vuotta. Hauskaa ommella pienelle vaatteita ja täytyy sanoa, että sormet syyhyää jo mekkojen ompeluun

Ja tuo mies... Onhan hänkin jaksanut minun kanssani jo kohta 16 vuotta. Tykkään hänestä ihan yhtä paljon kuin silloin alussa. Olen monesti ihmetellytkin, että kuinka ihanaa on, että vielä tässä iässä saa tuntea rakastavansa ja tulevansa rakastetuksi. Hänen kanssaan on niin helppo elää. Kumpikin saa toteuttaa myös omia juttujaan, ei tarvitse kysellä lupia.
Luottamus on suuri molemmin puolin joka asiassa.

Kumpa kaikki saisimme pitää terveytemme kunnossa pitkään, että saisi nauttia elämästä läheistensä kanssa. Sitä rukoilen.

Moi,

tässä kun ihan muissa merkeissä vaeltelin virtuaalitodellisuudessa, osuin Kansallisen Senioriliiton sivuille.

Tuossa Lapin yliopiston proffa Kaarina Määtän kirjoituksessa (linkki alla) taitaa olla just niitä sävyjä, joita olin havaitsevinani myös teidän positiivisuuspostauksissa.

https://www.senioriliitto.fi/rohkeastiseniori/artikkeleita-ja-tietoa-rohkeasti-seniori-teemasta/professori-emerita-kaarina-maatta-rakkaus-ei-jaa-elakkeelle-seniorirakkaus-voimavarana/?fbclid=IwAR0mF5xvkFaM2EcGa6VgGmT8mldXsTH_MxxcivdYZW2t-T6O65yx1eMTDVA

Rakkautta, terveyttä ja iloa kaikille klubikamuille tulevalle vuodelle 2021 (miten sitä taas oppii kirjoittamaan uuden vuosiluvun?)

Heippa,

juteltiin tänään IL n kanssa puhelimessa ja sanoin heti alkajaiseksi, että tuli Tiinuliinun haasteesta mieleen Motsku. Hänellähän oli useinkin tapana aloittaa jokin uusi keskustelunaihe <3

Pikseli onneksi tuli negatiivinen tulos Iloitkaa lasitetusta terassista. Meille se on oikeasti ollut lähes korvaamaton. Kallis oli ratkaisu aikanaan, kun meillä on niin iso toi terassi. Ihan aluksi kuvittelimme lasittavamme pienemmän osan kuin mihin lopulta päädyimme. Vaikka hinta nousi, niin on tuhat prosenttisesti hintansa väärti.

Tiinuliinu oli ihania kuvia Naamakirjassa Sipoon korvessa. Spanielin makkaraa haluava katse osui suoraan sydämeen. Ja kiitos sun haasteesta: tuli tosiaan ihan Motsku mieleen.

IL näyttää kaikissa viesteissä tulevan ensisijalla terveys, lapset, lapsenlapset ja rakkaus. Nämähän on niitä asioita, jotka oikeasti tuottavat ihmiselle onnea.

Tulirumpu sinunkin kirjoituksessasi tuli esille terveys, läheiset ja luonto. Kaikki aiheita, joita on ollut esillä ns. onnellisuustutkimuksissa.

Tiinuliinu kun luettelit omia asioita ko aiheeseen liittyen, sinulla oli esillä oppiminen. Se jotenkin osui ja upposi. Nimittäin minusta tuntuu, että en ole oikeastaan oppinut mitään.... Siis en onnistunut edes etänä saamaan aikaiseksi osallistumista espanjan kurssiin. Yöpöydällä on kaksi espanjan oppikirjaa, toinen kielioppi ja toinen tekstikirja. Lisäksi Merelleltä saatu mielenkiintoinen (espanjankielinen) kirja, joka on jäänyt kesken...

Muori tottakai voi olla ylpeä ja iloinen lapsenlapsen saavutuksista. Ja niin pitääkin. Varsinkin näinä aikoina työpaikan saanti valmistuttuaan on kullan arvoinen asia. Tsemppiä sinulle terveysjuttujen kanssa. Niistä voimme taas turista joku päivä puhelimessa.

JJ olet tässä foorumissa sellainen ihana kirkas tähti, joka loistaa valoaan muille. Vaikka itselläsi oli vaikea vuosi odottaessasi leikkaukseen pääsyä ja kantaessa huota ja vastuuta jälkipolvesta, osaat aina kirjoituksillasi valaista meidän muiden maailmaan. Sinulla vaan on sellainen lahja <3 <3 Iloitsen kovasti puolestasi, että leikkaus lopulta onnistui ja ylipäätään toteutui ja saitte vielä kesällä nauttia miehesi kanssa matkailusta ja ystävien tapaamisesta. Suvun historiasta tiedon kerääminen on varmaan antoisaa ja nimenomaan sen jakaminen eteenpäin. Moni on varmasti kiitollinen tiedosta. Ennen jäi sentään jäljelle paperiset kirjeet, nyt suurin osa on netissä ja jos/kun tilit poistetaan eikä kukaan tallenna/tulosta niitä, niin suvun historia katoaa ...

Japena ihailen voimiasia ja jaksamistasi. Vielä kun viime jouluun viitaten tuli äitisi poismeno eteenne kaiken muun lisäksi. Nyt kun olen siinä tilanteessa, että äitini voini on niin huono , niin osaan eläytyä tilanteeseesi. En varaan voi edes kuvitella iloa ja riemua, mitä pojan perheen muutto Suomeen on tuonut tullessaan ja se, että olet saanut olla niin läheisissä väleissä lapsenlapsiin, jotka asuivat monta vuotta niin kaukana.

Merelle kertomasi meren äärellä kuulosti ihanalta. Ja kaikki yhdessä voimme iloita siitä, että rakkaamme ovat säästyneet pahimmalta (tässä tarkoitan koronaa). Muutenhan kuoleminen ja syntyminen on luonnollista - vaikkakin välillä todella vaikeaa kestää. Kulttuurivinkeistä taas kiitos.

Karmale, kunpa löytäisit hyviä asioita menneestä vuodesta, Ymmärrän, että on ollut vaikeaa kipujen ja sairauksien vuoksi. Saanko ehdottaa muutaman ilon aiheen: pojan perhe - miniä selvisi taas kerran työkeikalta vaaralliselta alueelta, poitsu haluaa edelleen tuossa iässä mummolaan, poika soittaa ymmärtääkseni sinulle ensimmäisenä, jos hätä on. Ja olette molemmat miehenne kanssa kuitenkin sellaisessa kunnossa, että kauheat määrät marjoja olette keränneet ja huikean suuren työn tehneet mökkkipihamaalla. Ole ylpeä siitä, mitä olet saanut tehtyä - Älä murehdi sitä, mikä on jäänyt tekemättä. Sitä se ikä meille kaikille varmasti tuottaa

Mustikkaposki toivottavasti toivut pian ja saat negatiivisen koronatuloksen. Tässä taas tulevat nuo samat asiat, jotka saavat meidät kiitollisiksi : terveys, rakkaus ja läheiset. Ihanaa, että pääsit sitten lopulta siihen kaihileikkaukseen. Ja upeaa, että rakkaus etämieheen edelleen kukoistaa kymmenenkin vuoden jälkeen

Kivikasa voin hyvin kuvitella, kuinka onnellinen olet saatuanne perheen lisäystä. Toivottavasti sydän- ja muut terveysasiat selkenevät. Ihanaa teilläkin, että voi vielä iloita pitkästä parisuhteesta.

No nyt ilmeisesti pitäisi repäistä, mistä löydän kiitollisuutta ja onnellisuutta (en enää muista, miten Tiinuliinun alkuperäinen kysymys/haaste meni. Yritän olla lyhytsanainen

Minähän olen perusluonteeltani positiivinen ja uskon hyvään yleensä kaiken suhteen - paitsi terveyden.... Ja on tässä viime vuosien mittaan koko ajan tullut jotain uutta sairautta, vaivaa ja kipua (osa kyllä jo mm. selästä johtuen yli 20 vuoden takaa), niin en vaan saa päässäni käännettyä nuppia (terveytt koskevaa) positiiviseen suuntaan. Taas tänään kävin labrassa Mikkelissä ennen kauppareissua. Ja niin paljon on vielä selvittämättä... Lasten laulu: pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat on hyvinkin ajankohtainen minulle. Tosin siihen olisi vähän lisättävääkin

Synkistelyt sikseen. Tämän vuoden osalta on niiiiiin monta asiaa, joista olen onnellinen ja kiitollinen koronakammosta huolimatta. Positiivista on:

maaliskuun 6. pvä (muistaakseni) muutimme normitapaamme mökille. Silloin emme vielä tieneet, että jäisimme näin åitkäksi aikaa. Rankaa on välillä ollut Aluksi se, että paikallisessa puskaradiossa puhuttiin niin rumasti vapaa-ajan asukkaista (jotka tuovat kunnalle suuret tulot kaikkine palvelutarpeineen ja ostoksineen.) Ja mehän muutimme tänne jo hyvissä ajoin ennen Uudenmaan sulkua. Se vastakkainasettelu on ollut minulle todella rankkaa, kun jo pitkään olen ajatellut, että tämä on minulle/meille maailman rakkain paikka.

Siinä sitten ainakin maailman isoin syy olla kiitollinen ja onnellinen, että meillä on tämä paikka, Olen niin onnellinen, että rakas siippani on rakentanut tämän meille (Siis tämä talviasuttava talo rakennettu v. 2014.) . Sitä ennen ostimme paikan omaksemme jo appiukon eläessa v. 2011. Näin ollen pääsimme rakentamaan muita "juttuja" ennen päätalon rakentamista. Mehän rakennettiin tänne jo vuonna 1994 meille oma mökki appiukon tontille. Tämä on paikka, jossa sielu lepää... Ja vanhan mökin lisäksi meillä on vierasmökki, kesäkeittiö, 2 kompostoivaa käymälää, Siippani rakas vertastalo jne.... Joten, jos evakossa, niin tämä on paras paikka.

Kiitollinen tähän paikkaan liittyen sekin, että saimme olla lapsiemme kanssa yhdessä kesällä, kun jokaiselle oli oma mökki - kuten tämä minun yksi ystävävierailu siippani kalaretken aikana. Ja kesäkeittiössä on iso pöytä, osittain avoin tila, niin siellä uskalsimme yhdessä ruokailla.

Kesän helmiä ovat todella olleet lasten käynnit täällä ja muutaman ystävän vierailu. Mökkinaapureita olemme tavanneet sitten ulkotiloissa talven, kevättalven, kevään, kesän, syksyn ja nyt jo talven myötä. Ystävät ovat kuin kukkia tai tähtiä polun varrella, jota vaellat.

Onnellinen ja kiitollinen olen tietty siitä, että vuodesta -78 alkanut suhteemme on kestänyt tämänkin ja edelleen rakastamme toisiamme paljon ja usein sen kerrommekin. - joka jörö siippani Onhan tämä välillä koetellut, mutta sitä kestävempää siitä tulee koettelemuksien jälkeen. Tärkeää on, että puheyhteys säilyy ja voi rehellisesti kertoa toiselle tunteistaan. Nyt siippani muuten jo lähti saunaan, joten ei pidä liian pitkää koetella kärsivällisyyttä

Lasten (nykyään tietty aikuisten ) suhteen asiat ovat hyvin. Mummi vaan kovasti toivoisi jälkikasvua.

Yksi rakkaimmistani ja läheisimmistäni ystävistäni kävi eilen läpi suuren leikkauksen. Kyllä olen sydämestäni kiitollinen, että illalla saimme tiedon puolisoltaan, että kaikki oli siihen mennessä mennyt hyvin.

Minun kiitollisuus- ja onnellisuuslistani jatkuu huomenna. Nyt painun vaihtamaan kylpytakin ylleni ja kävelen toooosi varovaisesti saunapolkua.

Tarkoitus on jatkaa kesken jäänyttä ( ) kirjoitustani vielä huomenna, joten tässä vaiheessa en vielä toivota mitään muuta kuin terveyttä ja hyvää mieltä itse kullekin .

Ihana toivotus Merelle.
Karmale parempaa ja kivutonta, mukavaa uutta vuotta sinulle.

Minäkin ihmettelen Kipan jaksamista ja sitä miten kauniisti aina kommentoit meidän muiden kirjoituksia. Huomioit jokaisen ja löydät jokaiselle jonkun kauniin ajatuksen, kiitos siitä.

Olen aina hieman hämmentynyt näin vuoden vaihtuessa. Sydän on monelaisia tunteita tulvillaan, kun muistelen mennyttä vuotta. Olen kiitollinen siitä, että elämä jatkuu vaikka jotkut rakkaat ystävät tänäkin vuonna ovat kuolleet. Kiitollinen siitä, että kaiken huolen ja pelon keskellä on niin paljon hyvää ja turvallista, pysyvää.

Nuorempana uuteen vuoteen liittyi monia juhlia, yhdessäolon riemua, unelmia ja toiveita. Yhä ajattelen malttamattomana mitä mukavaa uusi vuosi tuo tullessaan. Siirrän pelot ja huolet jonnekin nurkkaan ja tartun kiinni toivoon, joka itse Jumalaakin voi hämmästyttää. Toivoon siitä, että vaikka tänään moni asia voi tuntua pelottavalta ja huolestuttavalta - huomenna kaikki voi olla paremmin.

Toivoa ja unelmia itse kunkin uuteen vuoteen - kiitos tästä vuodesta, yhteisesti jaetuista hetkistä.

Voi te kaikki ihanaiset mimmit, kiitos vuoden aikana kirjoittamistanne asioista. Tämä foorumi on minulle tärkeä, usein pitää käydä tarkistamass, onko tullut uusia kuulumisia tai mistäs nyt keskusteltaisiin.

Tyttären perhe viihtyy Espanjan kodissaan. KLM on määrännyt, että pois päin lentäessäkin pitää olla 72 tuntia uudempi koronatestitodistus. Tämä määräys tuli heidän jo lentäessään Espanjaan. Vävy otti yhteyttä Hollannin Suurlähetystöön, josta todettiin, että näin se on. Niinpä he joutuivat siirtämään lentoaan Suomeen uuden vuoden lomien takia, että pääsevät testihin Alicantessa. KLM ei ensin suostunut siirtämään maksutta paluulentoja, koska ne pitäisi muuttaa ennen ensimmälisen lennon alkamista, mutta Suurlähetystön tuella sekin asia onnistui. Joten nyt pysytään Ikerin kanssa mökillä loppiaisen yli. Perhe on patikoinut vuorilla pitkiä lenkkejä tapaamatta ketään muita ja muun ajan viettävät omassa kodissaan, altaassa pystyy polskimaan, joskin melko kylmässä vedessä, ja pihalla grillaamaan.

Minulla on ollut tapana viedä kiljukaulat pienestä asti jouluostoksille, olen opettanut heitä iloitsemaan myös lahjojen antamisesta. Tänä vuonna kerroin, että ostosretki jää nyt koronan takia minulta väliin. Vaan pojat olivat menneet kaksistaan Isoon Omenaan ja ostaneet omilla rahoillaan kaikille lahjat ja paketoineet salassa! Me saimme Justuksen kanssa valotaulun, johon on paljon kirjaimia ja voi muutella tekstejä. Pojat olivat tehneet valmiiksi tekstin "mamma sydän Justus". Justus kiinnitti sen eilen makuuhuoneemme oven yläpuolelle ja laitoin pojille kuvan. Juniori oli ollut otettu, sanoi äidilleen, että "taisivat tykätä meidän lahjasta". (no ei se ehkä ihan ole mun sisustusmaun mukainen, mutta pysyy seinällä ja on rakas

Iker voi hyvin. Annan sille aamuin illoin ruiskulla suuhun hermolääkettä selän kiputiloihin. Ensimmäisen aamun niskoittelun jälkeen koira tulee kutsuttaessa, irvistelee, mutta yhtään tippaa ei sylje lattialle. Toinen koettelemus on takajalan varpaan väliin laitettava salva, kun paikka on tulehtunut. Panee toistaiseksi hanttiin kaikin tavoin, ärjyy ja kiljuu, vaikka toimitus kestää 10 sekuntia. Minähän en hoitoasioissa anna periksi. Tuossa tuo karvakasa nytkin loikoo jaloissani, taitaa odotella päiväkävelyä postilaatikolle.

Teettekö te uuden vuoden lupauksia? Minä en, kun minulla ei ole pitkäjänteisyyttä ja sitten vaan keljuttaa, kun unohdan ne lupaukset.

Toivotan kaikille mahdollisimman hyvää tulevaa vuotta!