Vuoden viimeisen päivän tervehdys kaikille!

Joulu meni syödessä ja lojuessa emmekä kumpikaan nokkaamme ulos pistäneet! Toissapäivänä oli tarkoitus piipahtaa kaupassa, vaan se jäi väliin, kun auto ei käynnistynyt. Meirämmiäs laittoi sen lataukseen, mutta vielä eilenkään ei startannut. Meirämmiäs epäili, että latauslaite ei toiminut kunnolla ja otti käyttöön toisen, vanhemman version, jonka hän on itse rakentanut. Odotimme tänään jännityksellä mitä tapahtuu ja vot, käyntiin lähti ja pääsimme käymään kaupassa. Ei meidän ihan välttämättä olisi tarvinnut mennä ja toki olisimme voineet kävellä tuohon lähempään Prismaan, mutta arvatkaa kenen piti saada kaljaa

Minun on mahdotonta laatia mitään kiitollisuus-/onnellisuusluetteloa, kun minähän olen aina onnellinen! Siis tietenkin onnea on, että olemme olleet terveitä, muta sehän nyt on itsestään selvää. Onneksemme pääsimme näkemään pari teatteriesitystäkin ja peruuntuneista saimme rahat nopeasti takaisin, mutten oikein tuotakaan voi mihinkään kiitollisuusluetteloon laittaa. Ihan onnellisena olen istunut sohvannurkassa lukemassa ja katsomassa telkkaria syöden välillä suklaata, jota en muuten juurikaan enää syö. Meirämmiäs voi kai olla onnellinen, kun en ole kumauttanut häntä paistinpannulla päähän, vaikka jokusen kertaa mieli olisi kyllä tehnyt

Itseriittoisen tyytyväinen olen ollut mm. siitä, että onnistuin striimaamaan chromecastin avulla tabletistani telkkariin teatteria ja konsertteja ja sujuvasti minä otin käyttöön uuden printterinkin, mutta niinhän minä yleensäkin teen

Oikeastaan ainoa kiitollisuudenaihe, jonka voin eritysesti mainita, ovat harvat ystäväni, joiden kanssa olen melko hyvin tänä vuonna onnistunut pitämään yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla - sekä tietenkin täällä foorumilla. Tämä se on sellainen - voisin melkein sanoa omituinen - yhteisö, josta on jo vuosia ollut iloa. Muistan vieläkin sen ihka ensimmäisen tapaamisen täällä Tampereella, kun oli kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Olen joskus kertonut yleisellä tasolla tästä porukastamme parille läheisimmälle ystävälleni ja he ovat olleet todella ihmeissään, kun eivät ole osanneet edes kuvitella mitään vastaavaa!

Nyt toivotan teille kaikille iloista vuodenvaihdetta ja mitä parhainta alkavaa uutta vuotta 2021! Tuokoon se tullessaan paljon ilonaihetta, terveyttä, läheisyyttä ja kaikkea mahdollista hyvää. Toivon mukaan ensi vuonna pääsemme taas tapaamaan toisiamme porukalla, mutta mikäli se ei vielä onnistu, niin - vapaasti Casablanca-elokuvan repliikkiä mukaillen - onhan meillä aina tämä foorumi!

Heippa,

lupasin jatkaa kirjoitustani, kun eilen kiiruhdin saunaan. Mustikkaposki pysyin pystyssä. Siippani on yrittänyt tehdä polusta minulle mahdollisimman turvallisen. Valaistus on a ja o. Tänään emme sitten saunokaan, kävimme lenkillä ja suihkun raikkaana söimme lounaan.

Muori, en minä aina muista kaikkea. Varsinkaan nyt kun on lääkkeitä sen verran paljon ja nukkuminen kortisonin vuoksi entistä surkeampaa. Usein joudun selaamaan taaksepäin (siinä vaan pitää muistaa tallentaa teksti, että ei katoa) ja joskus kirjoitan paperille lyhyen vinkin , se auttaa kummasti. Yleensä minulla on mielestäni ollut hyvä muisti, mutta viime aikoina pätkii välillä pahasti.

Nyt lisää asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen vuoden 2020 aikana koronasta huolimatta:

taas tänään tuli syvä kiitollisuus siitä, että saamme asua tällaisessa maassa. Rakas ystäväni, joka kävi läpi suuren leikkauksen toissapäivänä soitti, kun olimme kävelyllä siippani kanssa. Puhelun jälkeen keskustelimme siitä, mikä onni on asua Suomessa. Jossain toisessa maassa tuollainen leikkaus maksaisi todella maltaita eikä monilla olisi välttämättä edes vakuutusta, että sellaiseen pääsisi. Ja sitten ei olisi muuta loppua kuin aika pikainen ja tuskainen kuolema. Tänään kun avaamme skumpan (luultavasti yhden ystäväpariskunnan kanssa virtuaalisesti) kohotamme ensimmäisen lasin tälle ystävällemme. Hyvä Suomi, hyvä iloiset (ja vähemmän iloiset) veronmaksajat. Meillä on huippuluokkainen terveydenhoito (vaikka tietty saatavuudessa olisi aina parannettavaa), ja sen saaminen ei ole kukkaron paksuudesta kiinni. Siinä suuri syy olla onnellinen ja kiitollinen. Meille se nyt on konkretisoitunut ihan silmissä.

Muutenkin kiitollisuus siitä, että saamme asua näin turvallisessa maassa. Ja koronan hoidossakin Suomi on selviytynyt esimerkillisesti. Keväällä kritisoin maskiasioista ja joskus jostain muustakin, mutta onneksi meillä on sananvapaus. Minä en pelkästään valita ja nurise itsekseni tai täällä. Sen mitä voin tehdä asioiden edistämisen eteen teen: äänestän, yritän silloin tällöin kirjoittaa yleisönosastolle, silloin tällöin kirjoitan myös kansanedustajille tai ministereillekin. Jopa ministereiden avustajat ovat vastanneet sähköposteihini

Olen kiitollinen, että lapsillamme on töitä. Monilla on tällä hetkellä huono tilanne sen suhteen. Olen kiitollinen, että lapsemme osaavat ottaa koronan tosissaan ja osaavat toimia oikein. Olen kiitollinen siitä, että poikamme on viettänyt niin paljon aikaa isäni kanssa, nyt kun äiti on sairaalassa. Äsken poika soitti. Oli matkalla työpaikan kuntosalille. Oman kuntosalinsa on perunut jo ajat sitten. Työpaikan salilla ei tähän aikaan ole muita. Illalla tapaavat virtuaalisesti tyttöystävänsä kanssa ystäviään ja pelaavat lautapelejä. Poikamme menee ilmeisesti taas loppiaisen jälkeen isäni luokse.

Olen kiitollinen siitä, että sain noin tunti sitten vaihtaa edes muutaman sanan äitini kanssa ja toivottaa hänelle hyvää uutta vuotta kaikilta. Meillä on lähisuvun kesken perustettu whatsappiryhmä äitini nimellä. Isälläni ei ole whatsappia, joten hänelle sitten aina soitan. Ennen kuin kälyni perusti ryhmän, niin minulla oli aina edessä monta viestiä ja puhelua, että sain tiedon äidin voinnista muillekin. Nuo ryhmät on tosi käteviä.

Tytär ja vävy viettävät uutta vuotta kotonaan. Heille tulee kylään paras ystäväpariskunta. Tyttären kanssa juteltuani eilen menu kuulosti siltä, että vie kielen mennessään. En edes tiennyt kaikkea, mitä hän oli tarjoamassa, joten opin ehkä sittenkin jotain uutta

Olen kiitollinen ystävistä. Miten on voinutkaan siunaantua niin monta ihanaa ystävää tiellemme. Ja erityisen kiitollinen tänä koronavuonna olen puhelimista ja läppäreistä. Kun on läheiset välit, niin ei ne viilene, vaikka ei voi fyysisesti tavatakaan. Tänään ja eilen on kyllä puhelin soinnut niin, että siippani välillä antaa sellaisen mukavan muljaisun.... Nyt taisi vielä lähteä rantaan heittelemään virveliä, vaikka pimeää onkin. Meiltä puuttuu edelleen tänä vuonna se kunnon kokoinen itse pyydetty lohi. Huomenna taitaa painua kanoottireissulle, kun järvi on vielä auki.

Olen kiitollinen siitä, että olemme kohta saaneet seurata yhteen pötköön koko vuoden ajan luonnon kiertokulkua. Tänään aloitimme lintujen talviruokinnan. Yleensä teemme sen vasta maaliskuussa. Olen niiiiin onnellinen ja kiitollinen siitä, että tänä kesänä tietyistä kivuista huolimatta pystyin keräämään niiiiiin paljon mustikoita ja lähettämään niitä tyttärellekin pakkaseen. Samoin kanttarelleja sain ihan mahdottoman paljon. Kuivattuina menevät tosi pieneen tilaan. Puolukkaa olisin halunut enemmän, mutta selkä reistaili jo siinä vaiheessa niin paljon, että emme paljoa keränneet. Yritin vielä sitten ostaa paikallisen puskaradion kautta puolukoita tai valmista survosta, mutta ei onnistunut niinkään. Tyttären anoppi on kyllä luvannut lähettää minulle survosta

Mustikkaposki, oletko yrittänyt soittaa puhelimella paikkakunnan koronanumeroon. Olen kuullut useammastakin vahingosta, jossa testin tulos on ollut jo valmiina, mutta jonkun sotkun vuoksi vastaus asiakkaalle jäänyt lähettämättä.

Olen kiitollinen siitä, että monesta nuoresta on tullut minulle niin läheinen. Eilen illalla/yöllä puhuin yli kaksi tuntia puhelimessa Oslon lääkkiksessä opiskelvan nuoren neitosen kanssa. Ja voi kuinka kauniin viestin sain vielä häneltä jälkeen päin. Se pitää kyllä paikkansa, että auttaessaan saa. Jos jatkan listaani, niin viestistä tulee liian pitkä.... Äitini on kärsinyt elämänsä aikana paljon kivuista (osan olen perinnyt häneltä), mutta on kuitenkin osannut pitää posittivisen elämän asenteen. Äiti rakastaa runoja ja loruja ja mietelmiä. Olen aikanaan ostanut hänelle lahjaksi kaikki Eino Leinon runokirjat. Hän on myös kerännyt aikanaan erilaisia sananparsia yhteen vihkoon. Yksi, jota hän on usein toistanut menee näin: itkin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja.

Kipu on kurja seuralainen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään. Kunhan varmistuisi, mikä tämä "viimeisin" juttuni on - liekö polymyalgiaa vai ei. Tänään onneksi kortisoniannos laskettiin 5 milliin. Kasvot ovat pyöristyneet (onneksi mulla on muuten kapeat kasvot) ja pahimmat kivut ovat helpottaneet. Tänään teimme tuolla metsäteillä noin viiden kilsan lenkin.

Olen kiitollinen, että olen löytänyt aikanaan tieni tänne Iloklubiin. Kiitos, että olette olemassa. "Virtuaaliystävien" lisäksi onni on potkaissut niin, että olen täältäkin saanut sydänystäviä. <3 <3

Monin tavoin rankka vuosi takana päin. Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun liukastuin lenkiltä tullessamme ja olkapääni meni sijoiltaan. Sitten meidän oli tarkoitus matkustaa IL:n ja Justuksen luokse Alteaan. On ollut syntymäpäiväjuhlia, kihlajaisjuhlia ja muitakin juhlia, joihin emme ole uskaltaneet osallistua. Olemme olleet lähes totaalisesti eristyksissä. Tämä vuosi meni näin. Onneksi Covid -19 vastaan on nyt toimiva rokote. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa sen, niin että laumasuojan idea toteutuu. Ja kun näillä näkymin USA liittyy taas WHO:n jäseneksi, niin sekin varmasti edistää asiaa, että rokotetta saadaan myös köyhiin maihin, joilla ei ole itse varaa sitä ostaa.

Kiitän teistä jokaista yhdessä ja erikseen kuluneesta vuodesta. Uskon, että ensi vuosi tuo paljon hyvää tullessaan. Terveyttä, rakkautta, rauhaa ja siunausta toivotan teille ja läheisillenne vuodelle 2021.

PS. Huomasin, kun tänään lukaisin eilisen tekstini, että siihen oli taas jäänyt useampi kirjoitusvirhe. Jää varmaan tähänkin, kun en jaksa tarkistaa....

Päivällä ajatus katkesi kun juttelin välillä puhelimessa.
Tässä vielä riimitelty tervehdys teille ystävät:

Anna katoavalle vuodelle rauha
laske harteiltasi unohduksen taakat,
joita olet mukanasi raahannut.
Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat,
jotka olet sydämeesi kätkenyt ja teot,
jotka saivat hymyn kasvoillesi.
Ystävät isolla Y:llä kuljeta alkavaan vuoteesi
kullatuissa vaunuissa –
he ovat elämäsi arvovieraita!
Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita
kristallihetkiä uudelle vuodelle!

Huomenet!

Olipa hyvä kun ei eilen tullut leivottua, se käntty oliskin nyt jo viimevuotista. Täytynee tänään päästää Sampo kaapista (siis leipäjuuri jääkaapista) ja jatkaa harrastusta.

Mites teillä uuttavuotta vastaanotettiin? Meillä käytiin alkuillasta ylimääräisellä kävelylenkillä, sillä kaupungin ilotulitus oli tänä poikkeusvuonna korvattu Stadionin tornista heijastuvalla, pyörivällä ja sykkivällä laservalolla. Hieman orvoltahan se yksinäinen valonsäde pimeässä sumuisessa illassa näytti, ja kotiin tultua keskityttiinkin kirjoihin, kuohuviiniin ja kirjolohenmätileipiin ja valvottiin puoleenyöhön.

IL kyseli uudenvuodenlupauksista. Varsinaisia lupauksia en tee, mutta esitän jonkinlaisia toiveita ja asetan tavoitteita. Useimmiten UK:n kanssa tiimityönä samalla kun uudenvuodenaattona kirjaan päiväkirjaani päättyvän vuoden parhaat asiat/hetket/elämykset/kokemukset. Seuraavana vuonna sitten katsotaan, mitkä toiveista ja tavoitteista toteutuivat, ja mietitään uusia.

Näin eilenkin. Päikkäriin päätyi molemmille yksi työtyyppinen projekti, yhteisinä tavoitteina sukuarkiston penkominen ja se, että joka päivä lähdetään lenkille sekä pidetään huoli terveellisestä syömisestä. Laitoin tuonne toiseen KK-ketjuun (virtuaalicaminolla kotimaassa) että tänä vuonna kävelen Suomen päästä päähän. Linnuntietä matkaa on 1157 km, maantietä myöten noin 1440 km.

Suoritus on luonnollisesti virtuaalinen, eli joka päivä kirjataan kilometrit ja sitten esim. viikoittain katsotaan ollaanko jo Mäntsälässä vai vieläkö dallataan Keravalla. Tulkaa mukaan jos kävelyä harrastatte!

Toiveissa on myös jokin kiva matka heti kun se on mahdollista sekä mahdollisimman pitkä kesäpurjehdus ynnä muuta mukavaa. Tarkoitus on tehdä tästä(kin) hyvä vuosi, sikäli kuin se on meille mahdollista!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille klubikamuille – mä menen nyt vapauttamaan sen Sampon!

Hyvää tätä vuotta.
Koronatesti negatiivinen!!!
Kärvistelin eilisen illan yksinäni epätietoisuudessa, juhlatuuli oli kadoksissa, kun olimme suunnitelleet etämiehen kanssa yhteistä uudenvuoden vastaanottoa savossa.
Kipan vinkistä aloin selvittää tänään puhelimitse vastausta kun omakannassa ei näkynyt tänäänkään testitulosta. Kun viimein löysin numeron johon soittaa selvisi heti negatiivinen testitulos.
Siitä innostuneena pakkasin kassit ja käänsin auton keulan kohti savoa.

Teimme äsken lenkin ja nyt odottelen glögiä, etämies on baarimikkona.
Nyt nautiskelemaan😄🌟

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Tiinuliinu, me emme oikeastaan mitenkään juhlistaneet vuoden vaihtumista. Tietenkin heti kuudelta illalla alkoi kuulua paukuttamista, mutta se oli paljon maltillisempaa kuin ennen. Emme katselleet/kuunnelleet telkkarista vuoden vaihtumisohjelmaa, kun kaikissa konserteissa yms. on aina ne samat naamat. Vähän vaille puoli kaksitoista meirämmiäs tuumiskeli, jotta olisikohan jo aika käydä maate. Minä sitten siihen, että ensin pitää odottaa vuoden vaihtumista ja hän suorastaan hämmästyi, kun oli sen unohtanut Katselimme sitten vanhaa tallennetta arkeologisista kaivauksista Egyptissä ja heti puoliyön jälkeen kävimme nukkumaan. Tai minä siis lueskelin vajaan tunnin ja meirämmiäs puhisi uniapnealaitteessaan!

Tänään unohdimme presidentin uudenvuoden puheen, mutta sitä varmaan referoidaan yllin kyllin kaikissa uutislähetyksissä. Sen sijaan muistimme kyllä kuunnella Wienin Filharmonikoiden uudenvuoden konsertin, joka on jo monikymmenvuotinen perinne. Konsertti oli hieno kuten aina, mutta olihan se aika erikoinen, kun salissa ei ollut lainkaan yleisöä. Konsertti tosin eteni joutuisammin ilman aplodeja ja taisi siinä sen vuoksi olla jokunen kappalekin enemmän. Radezky-marssin johdettuja yhteistaputuksia kyllä hieman kaipasin.

Nyt meirämmiäs paistaa meille sisäfileepihvejä, jotka nautimme keitetyn kukkakaalin ja punaviinin kera. Ruoalla on helppo juhlistaa mitä tahansa

Minä en ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, sillä mitä ihmettä sellaista sitä edes lupaisi, jolla olisi jotain merkitystä. Laihdutan jos laihdutan ja tupakanpoltonkin lopetin aikoinaan kesällä ihan ilman lupauksia. Toki kaikenlaisia toiveita voisi luetella, mutta fatalistina odotan kiinnostuneena, mitä eteen tulee! Terveyden säilyminen nyt on itsestään selvä toive, mutta mikä on tullakseen se tulee ja itse voi korkeintaan hieman (ehkä) tutkiskella elämäntapojaan, ettei nyt vallan pikavauhtia hautaa kohden kiiruhda.

Mustikkaposki, hyvä, että testi oli negatiivinen. Viimeaikojen positiivisin sana onkin ollut negatiivinen

Ulkona on hyvinkin talvisen näköistä. Eilen kun vihdoin ja viimein auto lähti käyntiin, kävimme kaupassa ja keli oli sangen märkä ja meidän pihalla oli kerros loskaa. Illan ja yön aikana on täytynyt tulla lunta ja olla pikkuisen pakkastakin, kun aamulla oli niin kauniin valkoista pihalla sekä puissa ja pensaissa. Saa nähdä, miten kauan kestää. Muistaakseni ennusteet lupailivat muutaman päivän ajaksi pikku pakkasta.

Tästä se alkaa, uusi vuosi 2021. Tehkäämme siitä paras mahdollinen itse kullekin ja olkaamme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Voikaa hyvin, ystävät

Minä olen viettänyt monta päivää sohvalla miehen kanssa romanttisia jouluelokuvia katsellen.
Onhan normi kotihommat sentään tehtynä.
Huomenna pitää jo enemmän ulkoilla.

Muksut ovat hyvin nauttineet ulkoilusta kun on lunta.

Piti tänään mitata jo omat verensokerit kun tuli huono olo. Ne olivat normaalit.
Pari päivää oli kanssa huono olo ja silloin löysin itseni lattialta. Olin ilmeisesti pyörtynyt. Olin mennyt kyykkyyn, siitä pyllylleen ja sit mies saikin päästä kiinni. Mihinkään ei sattunut, mitä nyt hölmistynyt olo jälkeen päin.
Verenpaineet minulla hieman kohonneet, joten niiden mataluuskaan ei syynä.

Nyt olen ainakin ottanut rennosti ja nukkunutkin pitkiä öitä vieraspuolella kun Vilperi on vienyt petini.

Mukavaa uutta vuotta kaikille.

Onnea Muori, on syytä torilla tavata. Minäkin voisin tulla kun joulu ei kerrankin tuonut lisäkiloja, vaikka en yhtään rajoittanut syömisiä.
Tästä on hyvä jatkaa.

Hienoa muori! Torilla tavataan, edes näin virtuaalisesti Hienosti olet tsempannut.

Samaa lukemaa en pysty tavoittelemaan, enkä omia laihdutustuloksia juhlimaan, mutta jos aluksi yrittäisi sitä, että täällä menisi ensin luettelemaan ruokapäiväkirjaan mitä on syönyt, ja sitten palkinnoksi saa tulla katsomaan foorumille, mitä on kirjoiteltu. Jos ei muuta, niin ainakin hyvää muistiharjoittelua dementian ehkäisyksi

Hyvää uutta vuotta iloklubilaisille!

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne.

Mustikkaposki vielä tätäkin kautta onnittelut negatiivisesta tuloksesta. Mennako se oli, joka kirjoitti, että tänä nyt "negatiivinen" on todella positiivinen. Nauroin ääneen Menna muutamaa muutakin juttua kirjoituksessasi.

Muori onnittelut kuutosella alkavaan painolukuun. Hieno saavutus. Mulla on nyt kyllä tullut painoa jo pari kiloa, sen jälkeen, kun aloitin kortisonin. Liekö johtuu kortisonista, suklaasta, reilusta syömisestä vai viinistä . Varsinaisia uuden vuoden lupauksia emme tehneet. Sen kyllä päätimme kolmen vuoden tauon jälkeen, että pidämme tipattoman tammikuun. Siis aikanamme pidimme useamman vuoden ns. tipatonta tammikuuta. Viime vuonna se jostain syystä jäi ja kahtena sitä aiempana jäi Teneriffalle suuntautuneen matkan vuoksi. Ja minä olen päättänyt, että yritän satsata uneen.

Liikuntaa en voi nykyistä enempää harjoittaa, kun kroppa ei kestä... Nytkin varmaan teen välillä liikaa. (Ajatus voi vähän pätkiä, kun tuli kaksi puhelua tuohon väliin). Tänään teimme sauvakävelylenkin aika reilussa lumessa. Kun ensi viikolla on tarkoitus mennä kaupoille, niin pitää kyllä auraus tilata hyvissä ajoin ennen sitä ja toivoa, että ainakaan ambulanssia ei tarvitse paikalle kutsua. Maisema on todella kaunis, lunta on satanut tänään varmasti 15 senttiä.

Uuden vuoden aattoa juhlimme kahdestaan. Ystäväpariskunnan kanssa skoolasimme kimpassa yhteisen ystävämme leikkauksen onnistumiselle ja tulevalle (eli nykyiselle vuodelle). Minä otin iltapäivästä pienet päikkärit, että jaksoin valvoa illalla Yhdestä mökistä vastapäisellä rannalla ammuttiin puolen yön aikoihin jonkin verran raketteja siellä olevien lasten iloksi. Rakas siippanikin pysyi hereillä kunniallisesti. Lähellä puolta yötä herkuteltiin vielä juustopöydän antimilla ja punaviinillä (tietty ). Lenkillä olemme käyneet joka päivä - paitsi eilen siippani avasi tämän vuoden kanoottikauden, joten melontaretki virvelin kanssa kävi lenkistä. Minä tein ihan hyvän pituisen lenkin ja sitten hyvissä ajoin iltapäivästä saunoimme ja minä riisuin talviturkin . Enpä ole aiempina vuosina vielä 1.1. sitäkään tehnyt. Vesi oli kyllä hyytävän kylmää ja kiljuin niin, että siippani jo pyysi minua olemaan hiljempaa .

Täällä olemme kuin Herran kukkarossa. Järvi ei ole koskaan ennen (meidän tietääksemme) ollut auki tähän aikaan vuodesta. Maisema on kaunis kuin suoraan jostain satukirjasta. Eipä sitä voi kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen olostansa.

Nyt vielä mökkikirjaa täyttämään, tämä mies/naismuisti kun on niin lyhyt.

Oikein mukavaa päivän jatketta kaikille