Ruokatauoissa on ideaa, jos on ylipainoa. Insuliini liiallisena lihottaa ja joka kerta, kun syö, insuliinia erittyy. Ja jos on sokerihäiriö, sitä voi erittyä aika lailla, vaikka se ei sitten kunnolla toimisikaan. Kakkostyypin diabeetikolla on usein hurja insuliinin eritys, mutta se ei toimi, kun läski pistää kampoihin. Usealla pullealla on sama ilmiö, vaikka se ei olisi edennyt taudiksi asti. Mutta rauha elimistölle on hyvä juttu. Ilman insuliinin ylimäärää, vähän nälkää, siinä se.
Mittaan usein insuliinin erityksen potilaalta ja näytän, että tätä pukkaa, laitetaan se toimimaan eli painoa pois. Motivoi kummasti, kun näkee, että insuliinia pukkaa kolminkertainen määrä normaaliin, mutta se ei toimi, kun rasva tappelee vastaan. 
Tähän samaan tarinaan kuuluu glykeemisen indeksin mataloittaminen eli kaurapuuro pikahiutaleista yms pois. 
Välipalat kuuluvat opiskelijapojille yms.

Mielipiteitä? Kokemuksia? Epäilyksiä? ja vieläpä isoja kysymysmerkkejä Tiinuliinun aloitukseen liittyen.  Olen seuraillut aihetta myös ja fiilistellyt ajatusta aloittaa 12/12 ja edetä siitä pikkuhiljaa eteenpäin.  Tai oikeastaan nythän olen luonnostaan vaiheessa 12/12 ellei mitään poikkeavaa ole meneillään. 

Saako siinä ajanjaksossa jolloin ei syödä edes juoda mitään?  Jos aamulla saa edes kahvia ja illalla voisi juoda vaikka teetä  myöhemmin, aikarajaa saisi siirrettyä heti eteenpäin. Ja nesteet raakana siis, ei sokeria tai maitoa ym.

Muuten on alkuvuosi mennyt ihan plörinäksi. Olen tapellut lääkeaineallergoiden kanssa ja käyttänyt varmaan jo koko minulle budjetoidun sote-osuuden tältä vuodelta.  Painon putoamisesta olisi huötyä näistäkin toipumiseen

Kiitokset Kivikasa ja Asics Gel! Ja erityisesti Koshkoi - kuuntelen näitä varsinaisten asiantuntijoiden mielipiteitä oikein mielelläni, mutta kokemusasiantuntijoiden tuntemuksetkin ovat tervetulleita!

Tässäpä se lehtijuttu, jossa puhuu prof. Pentti Huovinen:

https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/324822f1-1953-4f5e-844a-2a5790ec42bc

ja tässä toinen aiheesta kertova juttu:

https://kotiliesi.fi/terveys/liikunta-ja-painonhallinta/kannattaako-patkapaasto-uudessa-julkkisten-suosimassa-16-8-paastossa-ollaan-syomatta-osa-paivasta/

ja näkyypä näillä 16/8 aatteen kannattajilla olevan oma nettisivustokin:

Painonpudotus ja 16/8- pätkäpaasto- elämäntapa vai tehodieetti (patkapaasto.com)

Toivottavasti linkit tulivat sellaisessa muodossa että niistä pääsee eteenpäin. Käsittääkseni kalorittomia juomia saa siemailla silloinkin kun ei syö. Mä taidan olla nyt sellaisessa 12/12 vaiheessa, katotaan miten ens viikolla homma etenee.

Viikonloppuja - kohtahan se taas on! Ja ensi kuuta seuraavan kuun jälkeen on kesäkuu! 😄

Perskuta, kun pitkä kirjoitukseni vilahti bittiavaruuteen. Wifi oli tippunut päältä pois, mitä tapahtuu aivan liian useasti. Elisa Viihteen talletuksia katsellessakin välillä kuva pysähtyy tai ääni katoaa, vaikka sillä ei liene mitään tekemistä wifin kanssa, kunhan vain harmittaa vietävästi! Olen viime aikoina uskollisesti tallentanut kirjoitukseni wordiin ennen lähettämistä ja kaikki on toiminut moitteettomasti ja eikös sitten sen kerran kun en muistanut kopioida, ilmeni häiriö. Murphyn lakihan se aina iskee, kun vähiten sitä odotat! Yritän muistaa mitä olin kirjoittanut.

Minä en kyllä aio asettaa mitään kellonaikoja syömiseeni. Siitähän tulee vain stressi. Laskeskelin syömisteni väliin jääviä sulatteluaikoja. Aamupalan ja päivällisen väliin jää n. 6 tuntia, päivällisen ja iltapalan väliin niin ikään n. 6 tuntia ja siitä seuraavaan aamupalaan n. 12 tuntia, joten ellei noissa ajoissa syömäni ruoka ehdi sulaa, niin olkoon sitten sulamatta. Ennen ohjeistettiin, ettei klo 18 jälkeen saisi enää laittaa suuhunsa mitään, mutta minä ainakaan en pystyisi nukkumaan murisevalta mahaltani, jos olisin syömättä 16 tuntia 😳 Jos lähden pudottamaan painoa, niin noudatan hyväksi koettua syö vähemmän kuin kulutat -systeemiä, jolla olen saanut hyviä tuloksia hitaasti mutta varmasti ja pääsääntöisesti myös pysyvästi.

Luin artikkelin, jossa kerrottiin, että hyvinkin aktiivisesti elävät kaupunkilaiset kärsivät koronarajoituksista eniten. He ovat joutuneet luopumaan teatterista, konserteista, museoista, ravintolailloista ja liikuntaharrastuksista, josta johtuen he ahdistuvat ja masentuvat ihmiskontaktien ja tekemisen puutteesta. Ainakin nämä "kärsijät" tuntuvat valittavan eniten rajoituksista ja heidän joukostaan löytyy myös runsaasti rokotusvastaisuutta, vaikka rokotuksethan loppuviimein tulevat vapauttamaan meidät rajoituksista. Itse en ole kärsinyt koronasta juuri mitenkään, vaikka eihän tämä tietenkään ole kivaakaan ollut. Eläkeläisenä sitä on tietenkin paremmassa asemassa kuin työssäkäyvät, jotka joutuvat etätyön ohella huolehtimaan myös lastensa etäkoulunkäynnistä, mutta olen kuullut ihan luotettavasta lähteestä, että kyllä siitäkin selviää hyvällä organisoinnilla. Itse olen lukenut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin vuosiin, vaikka olen aina ollut ahkera lukija. Ja kyllähän tämä foorumikin osoittaa, miten ihmiset ovat keksineet itselleen puuhaa esim. käsitöiden, leipomisen, nettiopiskelun yms. parissa.

Kälyni soitti eilen ja kyseli, miten nämä rokotukset hoidetaan ja milloin hän voi alkaa odottaa kutsua rokotukseen. Mitähän tuohonkin olisi pitänyt vastata, kun kukaan ei tunnu tietävän asiasta mitään. Aloitin sillä, että vaikka yli 8-kymppisiä onkin kutsuttu, niin me kyllä saamme asennoitua varaamaan ajan itse heti, kun aikoja aletaan eri ikäryhmille jakaa. Neuvoin häntä myös seuraamaan oman kaupunkinsa nettisivuja, kun sieltä nyt luulisi tietoa parhaiten löytyvän. Tietenkin eri paikkakunnilla voi olla omia systeemeitään, mutta suurin syy hitaaseen tahtiin on kuitenkin rokotesaatavuudessa. Hän ihmetteli, kun hänen 75-vuotias, Helsingissä asuva serkkunsa oli jo saanut rokotuksen kuulemma omalla aktiivisuudellaan. Kälyni ei ollut kuitenkaan kysellyt asiasta sen tarkemmin, vaikka minä kyllä hänen housuissaan olisin kysellyt, sillä eihän mitään jonon ohitusmahdollisuuksia pitäisi olla. No, todennäköisesti siihenkin löytyy jokin hyvä selitys, mutta jälleen kerran ihmettelin mielessäni, miten elämälle vieras hän on. Tuo kaupungin sivujen seuraaminenkin tuli hänelle varsinaisena ahaa-ilmiönä, vaikka sen nyt luulisi tulevan mieleen ensimmäisenä!

Tiinuliinu, tietenkin museokortti tulee halvemmaksi, mitä useammin sitä käyttää! Onneksi sen käyttöaika myös alkaa vasta ensimmäisestä käyttökerrasta, sillä meilläkin on kortit olleet jo liki vuoden, muttemme ole ehtineet niitä käyttää lainkaan. Ostin kortin meirämmiähelle synttärilahjaksi viime huhtikuussa ja otin sen samalla myös itselleni. Sitten kaikki museot menivät kiinni ennen kuin ehdimme käyttöä aloittaa. Kesällä ja alkusyksystä niitä jonkin verran avattiin ajanvarauksella pienelle määrälle ihmisiä kerrallaan, mutta jotenkin pidin sitä hieman hankalana. No, kyllä me vielä ehdimme korttejamme käyttää sitten, kun taas rajoituksia voidaan purkaa.

YLE1 on näyttänyt L. M. Montgomeryn iki-ihaniin Anna-kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa "Anna a lopussa". Samasta aiheesta on tehty kohtalaisen hyvä sarja aikaisemminkin, mutta se oli jotenkin liiaksi näytelty ja vähän kiiltokuvamainen. Tämä sarja on paljon todentuntuisempi ja Annan näyttelijä on todella hyvä. Meirämmiäskin innostui sarjaa seuraamaan, joten ilmeisesti hänessä asustaa pieni tyttö 😄

Sää on alkanut taas vähän pakastua ja vähän aikaa sitten satoi luntakin melko sakeasti. Vielä ei siis kannata vähentää vaatteita eikä laittaa suksia kesäsäilöön.

Mukavaa torstai-päivän jatkoa ja leppoisaa alkavaa viikonloppua kaikille 😃

Menna on oikeassa. Just niin laihtuu, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Mutta sokerihäiriöiselle se on helpompi toteuttaa, kun ei tarvi puskea insuliinia vastaan. 
On vähän kuin portaiden nousu. Ne voi nousta reppu selässä tai ilman ja pääasia on, että nousee. Insuliini on vähän se turha reppu painon pudotuksessa. 

Minäkin olen seurannut tuota sarjaa Anna lopussa a. Olen nuorena lukenut kirjat, mutta en muista, että olisi ollut noin todenmukainen.

Tyttäreni on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hänellä oli gradu alkuvaiheessa, kun koronarajoitukset tulivat. 4- ja 5-vuotiaat lapset olivat kotona, kun äiti teki gradun. Hän sai sen valmiiksi alle kolmessa kuukaudessa arvosanalla erinomainen. Hän suoritti kolmessa vuodessa masterin tutkinnon kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Hän osaa organisoida. Ja on sanottava, että lapset ovat rauhallisia ja leikkivät yleensä sovussa keskenään. Joten vaikka kuinka hyvin organisoisi asioita, mutta jos vaikka lapsella on ADHD tai muu häiriö, niin ei se niin helppoa ole.

Toisella tytöllä kaksi vilkasta poikaa. He tekivät miehensä kanssa etätöitä ja lapset oli kotona. Tyttön työt sijoituivat aamupäivään, mies teki iltapäivät ja illat. Kyllä he kesällä olivat väsyneitä, se on sanottava. Onneksi tyttö oli kesän vapaana ja miehellä oli loma, niin saivat vähän hengähtää. Korona on kyllä rasittanut lapsiperheitä, kun jokaisen pienen nuhan tai yskän takia pitää lasten jäädä pois hoidosta. Siinä tulee vanhemmillekin kohtuuttomasti poissaoloja, joita sitten yritetään korvat etäntyönä sairaat lapset pyörimässä ja jaloissa ja kiukuttelemassa.

Me olemme hoitaneet toisen tytön lapsia aina välillä, että äiti saa jonkun suuremman opintokokonaisuuden tehtyä rauhassa. Yleensä hoito on ollut 4-5 päivää. Koronan takia ei lapset ole voineet olla meillä hoidossa. Sama juttu on toisella tytöllä, joka asuu suhteellisen lähellä miehen vanhempia. Normaalisti lapset ovat voineet olla vaikka viikonlopun mummolassa tai kipeänä eläkkeellä olevan ukin hoidossa. Korona-aikaan ei lapsia ole voinut viedä mummolaan.

Ymmärrän vähän ihmisten valitusta. Jos asunona on pieni yksiö ja siinä on vuorokaudet ympäri ja pitää tehdä vielä töitäkin, niin kyllä se rankkaa on. Helsingin pienet asunnot eivät sovi etätyöhön ja kokopäiväiseen asumiseen.

Mä en voisi noudattaa 16/8 ruokailua, kun otan iltalääkkeet yhdeksän maissa ja tarvitsen jonkun pienen syötävän, ettei tule huono olo. Ja siinä olen Mennan kannalla, että kun syö hieman vähemmän kuin kuluttaa, kilot pysyvät hallinnassa. Vaan se ei ole aina helppoa, kun maailma on täynnä ihania hillopullia! Olen pystynyt jättämään suklaanpuputtamisen ja karkit, mutta lakritsa ja hilloiset pullat sujuhtavat äkkiä suuhuni.

Justus sai eilen rokotteensa ja voi oikein hyvin, edes pistoskohta ei arista. Minähän olen tässä asiassa nyt vähän väliinputoaja. Diabeteksen ja astman takia saisin AstraSenecan rokotteen, mutta kun siitä ei ehkä ole ikäiselleni hyötyä. Joten täytyy odottaa Pfizerin piikkiä, kunhan tulee ikäryhmäni aika (70-74). Kuuntelin tänään Jan Vapaavuoren puheen Helsingin tilanteesta, hän vakuutti, että rokotusaikataulussa pysytään ja että lähiviikkoina saisin ajan varattua. Saa nähdä.

Kävin eilen kynsihoidossa Stockmannin yläkerrassa. Stockalla on klo 10-11 välinen tunti varattu riskiryhmiin kuuluville, joten kuljeskelin tyhjillä käytävillä katselemassa kevään uutuuksia. Ostin tummansinisen pitsikoristeisen yöpaidan ihan Justuksen iloksi, kun mökillä tulee käytettyä jo hieman virttyneitä trikoopaituleita yöasuna. Ratikka oli mennen tullen lähes tyhjä, joten toivottavasti koronavirus ei minua reissulla löytänyt. Matkalla mökille haimme tyttäreltä suksemme pois, olivat lainassa heillä hiihtolomalla. 

Tytär antoi pikakoulutuksen teams-sovelluksen käyttöön, kun ensi viikolla on talomme yhtiökokous. Asiana julkisivuremontti, joka tulee maksamaan n. 800.000. Talothan ovat vasta 15 vuotiaita ja YIT on käyttänyt sellaista rappaustekniikkaa, joka on jo pois käytöstä, kun on havaittu huonoksi. YIT ei ole kuitenkaan halukas korvaamaan ainakaan kaikkea, joten me asukkaat joudumme maksumieh ei kun henkilöiksi. Kurjinta asiassa on se, että talot huputetaan kahdeksaksi kuukaudeksi (jos edes riittää), parvekkeiltakaan ei pääse tuulettamaan. No me voimme asua mökeillä, mutta monille voi kesäaikana tulla melkoisen kuumat oltavat kodeissaan.

Kävimme myös huonekaluverhoilijalla valitsemassa kankaan nojatuoliin, jonka verhoilevat huhtikuun aikana. Se on vanha tuoli (25 v.), mutta erinomaisessa kunnossa, alcantara-päällys vain on likaantunut eikä sovi väreiltään mökin olohuoneeseen ja onkin ollut lasikuistilla. Verhoilun jälkeen tulee taas käyttöön, eikö ole ekologisuutta parhaimmillaan.

Miesvainajani (apua, miten tuon voisi fiksummin sanoa?) pojan ex-vaimo soitti tänään  (meillähän on välit säilyneet tosi hyvinä) ja halusi jutella tyttärensä melkoisesta lihomisesta. Kyseessä se teinivuosinaan pahasti oireillut nuori, jolla muut asiat nyt kunnossa, mutta on lihonut lähes satakiloiseksi. Äitinsä ei pysty ottamaan asiaa puheeksi ja kyseli minulta apua, mutta kieltäydyin. Oma tyttäreni sairasti pahan anoreksian teinivuosinaan ja silloin päätin, etten puutu ikinä toisten kiloihin. En osannut muuta neuvoa, kuin että kannattaisi otattaa kilpirauhas- ja sokerikokeet, ettei vain pääse kehittymään esidiabetes. Onko teillä ideoita, miten nuoren naisen saisi itse kiinnittämään asiaan huomiota?

Nyt päiväkävely odottaa, iloista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ota IL Astra zeneca-rokote, äläkä odota muita. Se on hyvä rokote. Niin pian rokote kuin mahdollista olisi vinkkini. 

Meillä Siun sote ilmoitti, että ensi viikolle on saatu ennakoitua vähemmän rokotteita. Kovasti odotetaan miehen kanssa rokotusta. Minä olen samalla tavalla väliinputoaja. Yli 70-vuotias astamaatikko. Jos olisin alle 70, kuuluisin erittäin suuren riskin ryhmään.

Iloinen Lemmitty
Luulen, että kyllä tyttö itsekin tietää olevansa ylipainoinen. Ei vaan jaksa tehdä asialle mitään. Minusta ei kannata huomauttaa lihavuudesta. Lääkärissä käynti olisi tärkeää. Jotkut lääkkeethän lihottaa. Oma poikani lihoi nuorena psyyken lääkkeen takia. Sai oikein ahmimiskohtauksia. Äidin on varmaan vaikea puuttua muuten syömiseen kuin tarjota terveellistä ruokaa ja valmistaa terveellisiä herkkuja. Esim. hedelmäsalaatteja, marjarahahkoja tms.

Jos tytöllä on ollut aiemmin vaikeaa ja nyt on tasapainossa, en millään tempuilla horjuttaisi tuota tasapainoa.