Pikseli, minkä apteekin asiakas olet? Ainakin Yliopiston Apteekilla on reseptien uusimispalvelu - kun sanoo apteekissa että tämän reseptin voisi uusia, lähettävät sen terveyskeskukseen ja parin päivän päästä kilahtaa puhelimeen tekstari: reseptisi on uusittu, tervetuloa taas apteekkiin (tai jotain siihen suuntaan).

En tiedä, onko tuota muilla apteekeilla mutta ehkä kannattaa kysyä jollei sun nurkilla ole Yliopiston Apteekkia.

Tosin kyllä meidän terveyskeskus on sellainen että ne nappaavat asiakkaan aivan lennosta. Siis kun yrittää uusia tyroksiini(kilpirauhaslääke)reseptiään apteekin kautta ja lääkäri älyää, että edellisistä laboratoriokokeista on enemmän kuin vuosi, alkaa puhelimeen tulla tekstareita myös terveysasemalta: tänne ja äkkiä!

Verenpainelääke on kai sellainen, ettei kovin kauan voi olla ilman. Vaikka niinpä kai ovat kaikki reseptilääkkeet?

Suunnittelin, että tällä kertaa olisin tullut yhteiseen tapaamiseemme, mutta en tulekaan. Espoon seudulla on koululaisten syysloma ja saamme rakkaita vieraita luoksemme. Neljästä bonus lapsenlapsestani kolme tulee isänsä kanssa meitä ilahduttamaan. Tapaan heitä harvoin, vain muutaman kerran vuodessa, joten en mitenkään raaski jättää heidän tapaamistaan väliin.

Syksy on ollut kaunis. Juuri sellainen syksy, josta nautin. Välillä lämmintä ja auringon loistetta, välillä päätä huimaavaa tuulta, joka repii lehdet puista ja saa taivaan pilvet kiitämään hurjaa vauhtia.Silloin mieleni tekee aina ajella meren rannalle. Katsella vaahtopäitä, aavaa ulappaa, muistella menneitä, päästää jostain irti ja pitää jostain lujasti kiinni.

Yhtenä kauniina päivänä ajelimme Limingan suuntaan katselemaan lintujen muuttoa etelään. Näky oli hämmentävä, satoja- ehkä tuhansia hanhia, jotka lehahtivat pelloilta lentoon lähes yhtä aikaa. Mikä vaisto saa ne kokoontumaan yhteen ja lähtemään juuri oikeaan aikaan kylmää pakoon.

Pelloilla näkyi vielä myös joutsenia ja kurkia. Kurjet kulkivat uljaasti, vakain askelin ja naukkivat välillä suuhunsa jotain syötävää. Kurkiauroja on näkynyt taivaalla aika ajoin. Ei enää tosin muutamiin päiviin.

Aina kun katson kurkiauroja mietin onko aurassa vielä kaikki kurjet tallella. Onko joku jo matkasta väsynyt, jäänyt aurasta pois, antanut tilaa uusille matkaajille. ” Elämä jatkuu, sen eläjät muuttuuu, elämä ottaa ja antaa.....” (jostain laulusta muistaakseni nuo sanat).

Eilen kun haimme pikku kaverin, kohta 5 v, tarhasta hän kertoi, että tarhan tädit olivat todenneet etteivät ole vielä nähneet hänen mummuaan, siis minua. ( Pojalla vaihtui tarhan tädit nyt syksyllä, kun hän siirtyi uuteen ryhmään) . Totesin, että minäpä tulen sitten ensi kerralla näyttäytymään. Poika katsoi minua hetken hyvin vakavana ja totesi sitten: ” Mummu, on vamaan parempi, että odotat jatkossakin autossa. ”

Näissä tunnelmissa teitä ajatellen ja autossa edelleenkin odottaen, että jonain päivänä saatamme vielä tavata.

moi mimmit, saan lainata pienemmän kiljukaulan läppäriä, kun oma ei toimi. tulimme äsken Ruotsin risteilyltä, jossa touhuttiin 10-vuotiaan energialla ja niinpä olen nyt ihan raatona.

Ensin asetuttiin hyttiin, jonka tutkimisessa juniorilla meni viisi minuuttia ja sitten mieli paloi muualle. Asuimme juniorisviitissä ja taidan muuttaa kiljukaulan kutsumisen nyt Junioriksi. Ristiin rastiin ylös alas, vaihdettiin kruunuja ja ostettiin metroliput valmiiksi. Silja Symphonyn irrotessa satamasta mentiin ylimmälle kannelle vilkuttamaan Juniorin äidin työpaikan ikkunaa kohden.

Juniori oli halunnut italialaiseen ravintolaan. Herkuttelun jälkeen tanssisaliin, jossa teetätettiin kauniit drinkit (minullekin alkoholiton), katseltiin baletti-tanssishowta ja sitten hyttiin, tuijotettiin vähän aikaa telkkaria ja pian uni tulikin. Juniori on nykyään hurmaava sekoitus murkkua ja lasta, unilelu Rolle matkasi mukanamme ja kaivettiin repusta kainaloon.

Hyttimme hintaan kuului aamiainen Bon Vivant -ravintolassa. Juniori riemastui, kun sai aamiaismenulistan, josta tilasi lettuja mascarponevaahdolla. Sitten marssittiin metrolle ja osattiin jäädä Gamla Stanissa pois. Kuninkaanlinnakin löytyi, mutta se junioria eniten kiinnostava näyttely olikin suljettuna toukokuuhun asti. Haarniskat ja sotaratsut jäivät näkemättä, mutta kierrettiin juhlasalit, jalokivinäyttely ja kellariholvien kummituspaikat. Parahiksi ulos tullessamme oli vahdinvaihto alkamassa.

Kuljeskelimme vanhan kaupungin kujilla, mutta emme innostuneet ostelemaan oikein mitään ja pian Juniori kyseli, voitaisiinko lähteä takaisin laivalle. Jalkani olivat tasan samaa mieltä. Juniori halusi nauttia hyttimme porealtaasta, joka oli omassa erillisessä huoneessaan ja jossa oli hipaisunäppäinsäädöt sekä väriterapiavalot. Amme oli kahdelle suunniteltu, joten minä menin kaveriksi. Juniori oli laskenut hytissämme olevan neljätoista pyyheliinaa, joka meitä hieman hihitytti, mutta menihän niitä sitten niskatyynyiksi ja kaikenlaiseen käyttöön. Lasten kylpytakkia ei ollut,joten Juniori oli kuin puhtoinen hajuherne valtavassa kylpytakissaan.

Laivan lähtiessä menimme Keulabaariin drinkeille ja ihastelimme saaristoa. Edellisenä iltana olimme katselleet upeaa auringonlaskua ja iloitsin, kun luvatusta sateesta ei näkynyt pisaraakaan. Tax freessä Juniori laskeskeli tarkkaan tuliaisbudjettiaan ja onnistui löytämään kaikille sellaiset tuomiset, että sai itselleen ostettua jotain myös.

Varsinaiselle juhla-aterialle sankari pukeutui valkoiseen kauluspaitaan ja koristeeksi kaulaan drinkkilaseista saatuja, hohtavia pillejä. Meille oli varattu ikkunapöytä ja kaikki tarjoilijat tulivat onnittelemaan. Alkupaloiksi saimme katkarapumätijuttua ja poika kiitteli tarjoilijaa, että tämä on yhtä hyvää kuin se, mitä äitini tarjosi 40-vuotisjuhlissaan. Tarjoilijalla oli hauskaa, kun hän neuvotteli Juniorin kanssa pihvin kypsyysasteesta ja häränhäntäkastikkeen koostumuksesta. ja minä olin salaa ylpeä pojasta, joka on tottunut käyttäytymään ravintoloissa ja keskustelemaan ruoasta.

Tänä aamuna sama tarjoilija otti vastaan Juniorin lettutilauksen ja toi ylimääräisenä vaahterasiirappia. Kuulin Juniorin kysyvän, että onko teillä mitään tapaa, miten voin arvioida tätä paikkaa. Hän sai kaavakkeen, joka täytettiin yhdessä ja sitten hän kertoi tarjoilijalle, että ruoka on ollut koko ajan tasoa 5/5 ja sinä olet paras ikinä!

Kun myöhemmin kysyin pojalta, mikä oli reissussa parasta, hän sanoi, että kaikki ne ruoat, joten siinä meillä varsinainen kulinaristi on kehittymässä. Vaan kun ajoimme myöhemmin kohti hänen kotiaan, hän onnistui jotenkin perustelemaan käyntiä Burger Kingissä: katsos mamma,on parasta totutella heti tavalliseen arkeen!

Viksu poju. Osaa jo nyt ravintelien koukerot ja kommervenkit selvästi minua paremmin! Se ei silti ole kovin paljon, jos minuun on pakko verrata. Mutta tässä tapauksessa näyttää menevän oikein kyllä kirkkaasti ohi.

IL, samassa Tavola ravintolassa söimme kesäkuun risteilyllämme. Minulla oli tuo fb:n kuvan liha-annos. Ihmettelin vähän itsekseni, että miksi pihvi oli leikattu pitkin syin. Tarjoilija kertoi Keijulille, että ellei ruokalistasta löydy sopivaa syötävää, niin ravintolassa on myös lasten noutopöytä, jonka tarjontaa he sitten yhdessä kävivät katsomassa. Ja lasten pöydän tyttö (9 v.) valitsi. Ihmettelen aina, miten teidän juniorit syövät kaikkea ihan ennakkoluulottomasti.

Lääkereseptin uusiminen menikin hankalaksi. Apteekki ei sellaista ehdottanut, olisiko ollut juuri YA. Menin terveyskeskukseen, mutta sairaanhoitaja torppasi heti uusinnan, koska en vuoteen - enkä kai koskaan (olemmehan asuneet täällä vasta 3 vuotta) - ollut siellä käynyt muuta kuin influenssarokotuksen ottamassa. Lääkärin ajan olisi saanut vasta kuukauden kuluttua . En ollut varautunut tällaiseen kyykytykseen. Pahoilla mielin marssin sitten Terveystaloon, jonka lääkäri oli vuosi sitten uusinut lääkkeeni. Hän ei ollut paikalla, mutta soitti sentään seuraavana päivänä ja uusi reseptini. Nyt odottelen 35 € laskua tuosta puhelusta.

Kotimatkalla kompastuin aseman portaissa polvilleni. Onneksi farkut eivät menneet rikki (eikä kukaan kai nähnyt). Olihan syntymäpäivä! Seuraavana päivänä tytär kutsui minut lounaalle kivaan pikku ravintolaan. En ole koskaan syönyt niin ihanaa kala-annosta! Shoppailun lomassa nautimme vielä Fazerilla leivoskahvit.

Tänään viihdekuoromme kävi jälleen laulamassa eräässä Espoon muistikeskuksessa. Sääliksi kävi nuorehkoa rouvaa, joka istui aivan lähellä minua ja seurasi esitystä hartaasti. Miten muistisairaus voi iskeä jo hänen ikäiselleen! Vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan.

Maailma on pieni. Kuoroystäväni mies on viettänyt lapsuutensa samassa kylässä, josta isäni äiti Karjalan siirtolaisena oli saanut pienen talon. Minäkin kävin siellä lapsena, mutta jotenkin tämä mummu jäi vieraaksi.

Jumbojet, harmi että et nyt pääsekään tapaamiseemme. Rakkaat vieraat ovat tietenkin etusijalla. Ehkä vielä joskus...

Pikseli onneksi kompastumisesta ei tullut mitään. Olipas ongelmia reseptissä.

IL risteilynne kuulostaa varsin onnistuneelta.

Samaa ei voi sanoa meidän hääpäiväristeilystä. Juuri ennen ruokailua laiva alkoi keikkumaan sillä seurauksella, että aloin voimaan pahoin. Kävimme buffetissa joka oli jo maksettu, mutta en voinut syödä mitään. Loppuillan makasin hytissä pahoin voiden miehen katsoessa telkkaria.
Mies oli tilannut hyttiimne kuoharia, suklaata ja ruusun jo ennen laivan lähtöä. Tyynynpäältä löysin korurasian jossa oli kaunis kaulakoru.
No mies sanoi että eihän se huonompi risteily ollut kun koko ilta meni sängyssä

Äitini muutto meni hyvin, siskoni perheineen teki valtavan työn. Muuttomiehet onneksi kantoivat tavarat autoon ja autosta pois.
Itsekin olen yhtenä päivänä viimeistelemässä ja saatiin koti oikein kivaksi,
Äitini oli viikon sairaalassa ja tiistaina pääsi.
No on tullut tosi kärttyisäksi ja riitelee siskoni kansaa ihan kaikesta, nyt on kaikki laitettu väärin ja olisi ollut muka parempi jos olisi jätetty laatikot hänelle. Ei hän olisi kyennyt niitä purkamaan, kuhan nyt kiukuttelee.

Olen allakkaan merkannut 17.10 joten olen mitä ilmeisemmin tulossa tapaamiseen. Tosin en nyt löytänyt tietoa missä se on mutta jos en väärin muista niin Belgessä puolen päivän aikaan vai oliko?

Japenalle ja kaikille muillekin muistutukseksi: tapaaminen siis keskiviikkona 17.10. Belgessä (Kluuvikatu 5). Olen varannut noin 10 hengen pöydän, mutta koska tiedän paikan joustavaksi niin varmaan mahtuu niin monta kuin tulee.

Olen pyytänyt käyttöömme pöytää varsinaisen ruokasalin vierestä/edestä (Belgessähän ei kabinetteja ole) joten nouse portaita kakksokerrokseen, sieltä löydät iloisen seurueemme heti puoliltapäivin. Varaus on tehty Kiloklubin nimissä, mä pyrin olemaan paikalla klo 12.

Ravintolan varausjärjestelmä antoi ajaksi 2 tuntia, mutta viimeksikin saatiin istua iltakuuteen vai oliko seitsemään. Ja pitempäänkin meitä olisi paikassa pidetty, mutta päätettiin mennä jatkoille läheiseen kahvilaan.

Nähtäväksi jää, mitä hauskaa tällä kertaa keksitään! Tervetuloa kaikille!

PS. Kyllä mä varmaan tästä vielä ko. viikon alussa foorumilla huutelen. Nyt mukavaa loppuviikkoa ynnä viikonloppua - mä meen Turkuun kirjamessuille. Olin Aurajoen kaupungissa eilenkin, mutta täysin toisenlaisissa puuhissa.

PS 2. Voi harmi kun Jumbojet ei pääse, mutta sinun sijassasi minkäkin valitsisin aivan samoin. Kyllä me vielä joskus tavataan, vaikka sitten pienemmälläkin porukalla! Pistä viestiä, kun olet tulossa pk-seudulle päin!

Voi Pikseli-parka, kun kaaduit. Onneksi et pahasti, jotta pystyt tepastelemaan tapaamiseemme!
Ja Japena, miten ihana hääpäiväristeilynne olisikaan ollut, ellet olisi voinut pahoin.

Arvatkaa mitä mimmit! Kirjoitan tätä juttua uudella läppärilläni, johon olen jo nyt aivan ihastunut. iPadini ehti kahdeksanvuotiaaksi, ennen kuin päätti lähteä lopullisesti eläkkeelle ja minä olin sormi suussa, enhän ymmärrä tietokoneista mitään. Vaan pelastava ritari saapui Tiinuliinun Ukkokullan muodossa. Eilen ajettiin Verkkokauppaan ja ostettiin kärryt täyteen läppäriä, printteriä, kaapeleita, hiiriä ja -mattoja, langatonta nettiä (jonka voin kantaa mökille) ja vaikka mitä.
Ukkokulta (pitäisikö minun nimittää häntä jotenkin muuten?) teki tuntitolkulla töitä ja sain eteeni täysin käyttövalmiin koneen ja tulostimen. Ihmettelin miehen kärsivällisyyttä, varsinkin hajanaisten salasanojeni suhteen ja etenkin siinä vaiheessa, kun hän oli perehdyttänyt minua noin tunnin läppärin käyttöön. Minä nimittäin kysyin, että mikäs se tilkkutäkki oikein olikaan?

Guruni kasvoille kohosi jokseenkin outo ilme, mutta viisaita kyselemällä löydettiin se tilkkutäkkikin, jonka nyt ymmärrän, vaikken oikeaa nimeä muistakaan.

Että voi ihminen olla kiitollinen ihanista ystävistä!

Kyllä minä jostain viestistä kuvittelin, että IL on löytänyt ihan oman ukkokullan, mutta varmaan tuollainen yhteiskäytössä oleva on ihan hyvä ja riittävä Minulle ainakin kelpaisi.

Tai voisin lähettää omani jos tarvii korjata vanhempia autoja tai traktoreita, tehdä halkoja, pieniä rakennustöitä tms.

Tulirumpu, asutko kaukana Lohjansaaresta?

Aloitin tänään tuolijoogan. Mieheni vanhimman pojan vaimo on joogaopettaja, asuvat lähellä ja nyt tämä +65-tuolijooga pidetään Suolahuoneella viiden minuutin kävelymatkan päässä. Tuntui mukavalta ja aion jatkaa.

Kohta haen samaisen "miniän" ja yhden bonuslapsenlapsen, seuraavaksi noukitaan isompi kiljukaula ja mennään yhden bonuslapsenlapsen 20-vuotissynttäreille. Saman tytön, jolla teini-iässä oli tosi pahoja vaikeuksia, mutta joka selvisi niistä. Järjestää juhlan omassa, kauniissa kodissaan.

Juniori (pienempi kiljukaula) viettää tänään oikeasti 10-vuotispäiviään, vie kaverit isänsä kanssa elokuviin ja sitten Burger Kingiin. Isompi ilmoitti ei-lähtevänsä lasten kanssa leffaan, haluaa minun mukaani toisille synttäreille.

Sieltä kiirehditään sitten Juniorin isovanhempisynttäreille. Voi sitä makean määrää, jonka todennäköisesti ahdan massuuni tänään. Ensi lauantaina on vävyn sisaren häät, morsiuspari tulee synttäreille myös. Käydään häitä läpi ja valmennetaan poikia, koska heillä on häissä sormuspoikien rooli.
Minut kuulemma plaseerataan hääparin ulkomaalaisten ystävien pöytään, kun rupattelen kenen kanssa tahansa ja monella kielellä. Mitähän muuta vielä tänä iltana häistä selviää!