Kohtasin tänä aamuna erään kaupan pihalla kaksi ihmistä, jotka toivat päivääni hymyn. Olimme mieheni kanssa menossa autolla kauppaan ja kaupan pihalle kääntyessäni hoksasin maassa ison kuopan, jonka peittona oli jonkinlainen korkea, kuminen suojus. Yrtin väistää, mutta liian myöhään ja oikean puoleinen eturengas osui kuoppaan. Auto tuskin liikkui, mutta jotenkin pääsin muutamien metrien päässä olevalle parkkipaikalle. Tulimme autosta ulos ja aloimme mieheni kanssa tutkia auton alustaa ja tsekata mikä mahdollisesti hajosi, mitä tapahtui.

Paikalle kiirehti ystävällinen nainen koiransa kanssa. Hän sanoi nähneensä tilanteen ja halusi antaa puhelinnumeronsa, jos tarvitsisin mahdollista vakuutusta varten todistajaa, ettei kuopasta ollut minkäänlaista etukäteisvaroitusta, (tosin olisi minun pitänyt se kyllä ajoissa huomata!). Ajoin automme etuosan pienen reunuksen yli, että auton alle näki paremmin. Ystävällinen rouva hoksasi, että eturenkaaseen oli kiinnittynyt jotain. Porukalla yritimme tutkailla tilannetta ja lopulta tajusimme, että kysymyksessä oli kuopan päällä ollut suojus, joka laahasi maahan ja lähes esti auton liikkumisen.

Autossamme ei ollut muita työkaluja kuin kunnon tunkki, jolla mies yritti suojusta irrottaa. Turhaan. Parkkipaikalle pysähtyi kuorma-auto, jonka lavalla oli kaikenlaisia työkaluja. Näytti siltä, että sieltä voisimme apua saada. Kiiruhdin auton luo ja selitin kuskille tilanteen. Hän otti lavalta rautakangen ja tuli avuksemme. Käänsin auton renkaita työskentelyn kannalta parempaan asentoon ja huh- iso kuminen suojus irtosi. Auttajamme vielä kehotti minua ajamaan pikkuisen, että kuultaisiin kuuluuko mistään mitään epäilyttävää ääntä. Ei kuulunut ja kaikki oli ok.

Ajattelen kiitollisena näitä kahta tuntematonta ihmistä, jotka pelastivat päivämme ystävällisyydellään, avuliaisuudellaan, iloisella hymyllään ja hyvän vapun toivotuksillaan. Kaikenlaisen välinpitämättömyyden ja toisten ohi kulkemisen aikana tuntui niin hyvälle näiden kahden ihmisen kiireetön lähelle jääminen ja avun antaminen.

Tämän kun muistaisi silloin, kun näkee jonkun apua tarvitsevan. Vanhuksen, joka ei uskalla lähteä ylittämään katua. Lapsen, jonka polkupyörän ketjut ovat lähteneet pois paikaltaan. Naapurin, joka ei enää jaksa tehdä lumitöitä. Vaikkei aina edes osaisi itse tehdä mitään , saattaa joskus riittää sekin, että menee vierelle odottamaan, että paikalle tulee joku, joka osaa.

Onneksi maailmassa vielä sentään on monta mukavaa ihmistä. Tänään tapasin heistä kaksi.

Mukavaa vappua itse kullekin.

Moi!

Tulin vain toivottamaan hauskaa vappua, mutta otan samalla osaa uniongelmiin ja kaikenlaisiin kipuihin (myös koirilla ilmeneviin).

Suloinen sattumus Jumbojetillä! Kyllä kanssaihmiset osaavat olla kivojakin, vaikka joskus tuolla Twitterissä ja Facebookinkin puolella käytäviä somekeskusteluita seuratessa muuta luulisi. Valitusta ja ilkeitä tölväisyjä virtuaalitodellisuudessa risteilee ihan liikaakin. Livenä ihmiset ovat mukavia.

Mulla lähti tänään leipomukset vähän lapasesta; saaristolaisleipää tuli kolme suurta vuoallista, sämpylöitä noin 30 kpl ja makeaksi palaksi sitruunapiirakka. Silliä 6 purkillista (kolme eri sorttia), sienisalaatti odottaa vielä tekemistään koska kuohukermaa ei ollut. Siman olin pistänyt käymään jo alkuviikosta, kymmenkunta litraa kai sitäkin oli.

Eihän me UK:n kanssa tietenkään tätä kaikkea syödä! Illansuussa ajeltiin jonkinsortin jakelulenkki kolmeen eri pk-seudulla asuvaan talouteen, joiden etätöitä tekevät emännät ottivat vappukassit ilomielin vastaan.

Huomenna aletaan sitten varsinainen vapunvietto: kävellään kaupungin keskustaan jollei nyt ihan räntää sada ja käydään Ateneumissa katsomassa Ilja Repin -näyttely. Liput piti varata etukäteen ja ilmoittaa saapumisaika. Illaksi on luvassa muutama musiikkiesitys, striimattuina kuten viime vappunakin. Vapunpäivänä nostetaan venekerhon lippu salkoon ja harjoitellaan hiukan seuraavan viikonlopun varalle: olemme menossa reippaalle vaellukselle. Mutta siitä tuonnempana.

Hauskaa vappua kaikille kiloklubikavereille, jokaiselle makunsa mukaan!

Iloista vappua kaikille koleudesta huolimatta. 🎈🎉🍩🥂 
Ostin valmiin siman ja valmiit munkit. Miniä suositteli Kaskein juhlasimaa ja kyllä se maistuikin ihan "perinteiselle". Illalla nimittäin jo korkattiin. 🙂 
Munkit on pakkasessa ja sieltä sitten uunin kautta tarvittaessa maistellaan. Meidän vappuohjelma on sään salliessa polttopuiden tekemistä. Pari auton peräkärryllistä kun saisimme viikonlopun aikana tehtyä olisi sitten taas varastotilat täynnä. 
Meillä päin on kyllä ollut niin kylmä pariviikkoinen, että toivois jo lämpösempää. Kasvimaan multakin on vielä kohmeessa, ettei pääse möyhentämään sitäkään. Puhumattakaan pihan haravoinnista kun luntakin on vielä siellä täällä ja nurmikko märkää. No, aina se kesä on tähän asti tullut, joten eiköhän tänä vuonnakin. 

Olen ommellut viime aikoina lähes päivittäin jotain. Nyt on tekeillä pojan perheelle piknikpeitto. Tikkaus on kesken. Pitäisi yksi tilauslaukkukin tehdä toukokuun alkupuolella ja miniä pyysi viikonloppukassin tapaista, jotta saisi pienen Murusen tavaroita kuskata. 🥰

Helatorstain aikaan vanhempi tytär miehensä kanssa tulee tänne. Samoin pojan perhe. Nuorempi tytär ei vielä uskaltanut luvata tulemisiaan... Minä en kyllä pelkäisi heidän tuovan tautia kun ovat niin tiukasti olleet varovaisia jo vuoden. Joulukin meni niin hyvin. Minä en ole vielä tilannut rokotetta, mutta toukokuussa soittelen kun nyt luvattiin, että meikäläisen ikäisetkin saavat vähän niinkuin valita piikkinsä. En periaatteessa tykännyt siitä, että näihin asti vain yksi ja ainoa piikki oli valittu meitä varten. En siis pelännyt sitä, vaan olin vähän tuohtunut😃 

Tiistaina pitäisi mennä verikokeisiin, ns. vuosikontrolli. Vähän jännittää taas kolesterolit kun olen syönyt melko vapaasti kaikenlaista. Lääkettä olen kuitenkin suht säännöllisesti muistanut ottaa, joten toivottavasti ei ole ihan onnettomat lukemat😐

Siispä mukavaa viikonloppua vapputunnelmissa kaikille. Menen takasin ompelemaan 🙂

Pikseli, minullakin on ollut jo vuosikausia vaikeuksia nukahtaa. Melatoniini ei auta mitään. Diabeteslääkärini valvonnassa otan unettomuuskausina puolikkaan nukahtamispillerin. En ymmärrä asiaa, kun ei ole mitään huolia, ulkoilen tuntikausia päivittäin, syön kevyesti ja rauhoitan illan somelta. Äitini oli samanlainen ja ajattelemattomasti kivahdin hänelle, että no mikset nuku, kun hän valitti unettomuutta.

Iloista vappua tulin tänne toivottelemaan. Me vietämme sitä Justuksen kanssa kahden, mökkibestikset on Lapissa. Mutta meillä on hyvät tarjoilut, tänään ostettiin sitä sun tätä ja Justus on suunnitellut upeita ruokia maanantaihin asti. Graavaa parhaillaan lohta vapunpäivän sillikselle.

Maksullinen mies ilmoitti tulevansa vapunpäivän aamuna purkamaan muurahaisten syömää terassia. Minkäs sille mahtaa, tulkoon sitten. Ei meillä krapulaa ole kuitenkaan. Enpä kaipaa niitä vappuja, kun asuimme teekkarikylässä ensimmäisen mieheni kanssa, vappubileissä jokaisella oli oma muki kanttinauhalla kaulassa ja boolia riitti. Hauskat muistot on niiltäkin ajoilta. Ja elämänviisaus, että raitis ei tiedä, miltä selvä aamu tuntuu.

Sinitiainen alkaa luovuttaa, käy enää pari kertaa päivässä ikkunan takana koputtelemassa.

Mä olen lainannut Justuksen metsurinkypärää, tänään ostin itselleni oman. Voidaan riehua pusikoissa yhtäaikaa. Samalla vuokrasin ensi viikoksi nurmikon ilmaajan ja aion sinnikkäästi käydä sammaleiden kimppuun. Joissakin paikoissa pihaa sammal saa kasvaa, koska se on mielestäni itse asiassa aika kaunista ja pehmoista.

Iker oli ollut eilen koko ajan tyttären lähellä, tullut vessaan ja vaatehuoneeseen ja hakenut ikään kuin turvaa. Lähtivät sitten lenkille ja koiraparka oli pusannut sukkaa peräpäästään. Tytär joutui auttamaan ja totesi, että ei ole mennyt vielä pentuvaihe tältä ohi, syö Juniorin sukkia, jos vain sattuu jostain pesemättömän löytämään. Onneksi tuli luonnollisesti ulos, ei tarvinnut rynnätä eläinlääkärille. Sellaistakin on meidän koirien kanssa tapahtunut.

Kiitoksia kirjoituksistanne 🥰

Kättä särkee edelleen, joten kirjoitan lyhyesti ja jätän taas kommentit väliin. 

Kylmää on ollut täälläkin viime päivinä. Lenkillä olen käynyt päivittäin. Eilen puhelin soi kävelyllä ollessani ja kädessä olivat villasormikkaat. Minulla on uusi kallis puhelin. Siinä on sellainen lompakkokotelo, jonka olen ajatellut suojaavan sitä hyvin. Lisäksi näytön päällä panssarilasi. No, sormikkaat olivat liukkaat ja puhelin tippui kädestäni näyttöpuoli alaspäin. Panssarilasiin tuli säröjä. On mentävä ensi viikolla kauppareissun yhteydessä Giganttiin ja ostan puhelimeeni sellaisen "kalvon" suojaksi, jonka laittavat koneella siihen. Sillä on ikuinen takuu eikä pitäisi hajota tuollaisissa tilanteissa. Onneksi oli se panssarilasi, että puhelimen näyttö (luullakseni) säilyi ehjänä.

Mekin vietämme vappua kahdestaan. Rakas siippani on nyt kanoottireissulla. Verkoilla olemme saaneet tosi paljon haukia. Eilen siippani vei yhdelle naapurille pari 2,5 kiloista haukea. Pakkasessakin on nyt ihan reilusti haukifileitä. Skumppapullo on ostettu varmuuden vuoksi, mutta emme sitä kyllä kahdestaan avaa. Viiniä aioimme nauttia hyvän ruuan kanssa. Simaa en ole enää tehnyt moneen vuoteen.

Pihalla ei vielä voi oikein mitään tehdä, kun on luvattu edelleen yöpakkasia. Kukkapenkit ovat lehtien peitossa, mutta käden vuoksi ihan hyvä juttu. 

Olipa sinulla JJ mukava päivä, kun oli niin positiivisia kohtaamisia. IL, voi Ikeriä 😂. 

Oikein mukavaa vappua kaikille 😊🥰

Heippa 😊

Missä kaikki luuraavat? Luulisi, että koko päivää ei ulkosallakaan voisi olla. Täällä on ainakin ajoittain tooooosi kylmä. 

Eilen aamulla oli niin hyinen tuuli ja iso osa päivää aurinko lymyili pilvien takaa, että päätin pitää kotipäivän. Minullahan on jemmassa ohjelmia digiboxissa vaikka muille jakaa. Katsoin koko päivän ja illan aikana varmasti 6 jaksoa..... En ihan putkeen. Oli sentään ruokatauot välissä. Ja kyllä me sitten eilen päivällä avasimme sen skumpan, vaikka olimme kahdestaan. Ei ollut ongelmia saada sitä alas 😚😋

Tein "parempaa" ruokaa eilen - pitkästä aikaa rakas siippani sai naudan sisäfilee pihvejä. Lisukkeita  oli niin paljon, että napa suorastaan raikui. Alkupaloina oli kirjolohen mätiä. 

Kalaa on edelleen tullut. Nyt tuli matikka ja ahven. Haukea on jääkaapissa ja pakkasessa. Huomenna on sitten kalapäivä. Tämän päivän pääruoka koostuu bloilerin jauhelihasta.

Kuoritteko te vihreät tankoparsat. Minä olen aina oppinut, että ulkolaiset pitää kuoria kukintoon asti. Nyt kun olkapääni edelleen kiusaa, rakas siippani on joutunut tuohon hommaan. Minä joudun kyllä sitten käymään läpi hänen kuorimansa ja kuorin ne "puhtaiksi". Eilen vaan yksi ystävänsä soitti juuri, kun oli hommaa tekemässä ja ystävä oli sitä mieltä, että ei niitä tarvitse kuoria... Luulen, että se on vaan laiskuutta 😉 Meidän huushollissa kyllä kuoritaan - en uskalla ottaa turhia riskejä, kun tämä vatsani on niin herkkä. 

Tänään olin taas lenkillä, siippani oli kanoottilenkillä. "Törmäsin" kahteen nuoreen pariskuntaan, jotka olivat juuri lähdössä mökiltä. Tekevät kovasti muutoksia isotätinsä vanhassa mökissä, joka tulee jäämään heille. Tämä iäkäs mökkinaapuri, josta olen aiemminkin kirjoitellut, eti enää tule mökilleen. Ikää on jo yli 90 v. Ihanaa, että mökki ei jää tyhjilleen, vaan nuoret ovat innokkaina siellä touhuamassa.

Kohta lähdemme saunomaan. Pitää ehtiä ennen formuloiden alkua.... Olen käynyt jo kaksi kertaa pulahtamassa järvessä. Talviturkinhan riisuin varsinaisesti jo 1.1., kun järvi ei ollut vielä edes jäätynyt. 

Meillä olisi tarkoitus lähteä ensi viikon loppupuolella äitienpäiväksi kaupunkikotiin. Äitiäni tapaamaan, lapsiamme tapaamaan, kampaajalle ja gynelle. Ohjelmaa riittää. Ja siippani ottaa peräkärryn mukaan, kun on tarkoitus roudata nuorisolle vanhaan mökkiin parempi sänky sekä lisäksi tuoda yhdeltä ystävältä ylijääneitä parvekelaseja. Muutama tulee vanhan mökin terassille ja muutama (ehkä) vielä kesäkeittiön suojaksi. 

Kauhusta kankeana olen katsellut jo sääennusteita ensi viikon lopulle. Onneksi ehtivät vielä muuttua moneen otteeseen. Olisi tarkoitus syödä tyttären ja vävyn terassilla..... Varmaan meillä on toppatakit päällä ja mietin juuri, että onko minulla toppahousuja kaupungissa... taitaa olla.

PS. Minähän olen urheiluhullusta perheestä. Rakas siippanikin on urheiluhullu - kas kummaa. Yhtä lajia en ymmärrä - snookerin katsomista. Sitä ei taida edes isäni katsoa. Veljeni kylläkin. Minusta se tuntuu kertakaikkisen älyttömältä katsottavalta. Mutta meitä on moneksi. Onneksi meillä on tässä "päätalossa" kaksi telkkaria. Ja sitähän voi seurata läppäriltä tai puhelimeltakin....

Mukavaa sunnuntain jatketta. ☺️😇

Niin todella, missä mimmit luuraavat?

Me tulimme eilen Hesaan asioita hoitamaan. Ei oltu käytykään neljään viikkoon ja eikös ollutkin odottamassa kaksi paperilaskua, joissa eräpäivä oli jo mennyt. 

Mökillä pihatöitä tehtiin siihen malliin, että istuttaessani vuorimäntyjä oli pakko maata kyljellään, kun kyykkyyn ei päässyt. Polvet ja ristiselkä valittaa. Hyvähän siinä juurimaton päällä oli kelliskellä. Istutin kolme vuorimäntyä ja laakakatajia, sitten kärrättiin kaikki hakettamani silppu katteeksi. Ei se vielä riittänyt, joten jossain vaiheessa on minimotskulle taas töitä. Rannan lepikkoa riittää materiaaliksi.

Terassin rempassa kävi sitten niin, että mikäli emme hanki itse tarvikkeita, ehtivät vasta kesäkuussa. Pojat korjaavat nyt Seurantalon kattoa ja virolainen Reiko tekisi terassia viikonloppuisin. Joten eilen sitten Bauhausiin ruuviostoksille. Niitähän oli Reikon listassa monenlaisia, joista osa pitkällisen pähkäämisen jälkeen löydettiin. Ostin myös 11 metriä paksua köyttä, kaiteeseen 10 metriä ja yksi metri laiturille lintujen pelottelemiseksi, jos luulisivat käärmeeksi.

Justus totesi jossain vaiheessa, että känkkäränkkä on ilmaantumassa ja vei meidät kiinalaiseen syömään. Sitten uusin voimiin K-Rautaan, josta löytyikin loput ruuvit. Vaan vielä piti löytää korjauslaastia autotallin ison oven lohkeilleen kynnyksen korjaamiseksi. Kyseltiin neuvoa, vaellettiin ulkohalleista sisähalleihin eikä löydetty. Kunnes joku vanhempi miesmyyjä tajusi, että Reiko oli kirjoittanut sen viroksi ja sitten selvisi oikea merkki!

Mulla tuli jo savu korvista, mutta enhän mä voinut Justukselle kiukutella, kun hän etsi tarvikkeita mun terassille. Kuusi tuntia meni tähän touhuun ja mä jäin autoon rauhoittumaan, kun Justus meni Lidliin. Mietin, miten pariskunnat selviävät omakotitalojen rakentamisesta, kun mulla menee hermo jo terassin kanssa?

Ja huomenna on haettava Justuksen peräkärri vävyltäni, jolla se on ollut kohta vuoden lainassa. Sitten lautatavaraa hankkimaan. Parrua markiisia varten, terassilautaa, kaidelautaa, sivulautaa, tolppia, apua. 

Aurinkoista tiistaita yhdeltä "luuraajalta"😃
Ei oikein ole mitään kirjoittamisen väärttiä tapahtunut. Lukemisen voi lopettaa jo tähän, jos kuullostaa tylsältä 😃 Lukenut kyllä olen muiden juttuja ja touhuja. Kiitos niistä. 
Me ollaan viikonloppu tehty polttopuita, vaikka poika ihmettelee, että mihin te oikein noin paljon niitä tarvitte. Mutta meillä on nyt ollut sellainen pikku pläntti, josta ollaan ilmaiseksi saatu harventaa itsellemme polttopuuta, joten ei sitä voi olla hyödyntämättä. Nyt alkaa kyllä olla kasat täynnä, joten ehkä se nyt loppuu. Puuta olisi vieläkin otettavaksi, mutta ei sentään liian ahneeksi aleta 😉

Tänä aamuna kävin verikokeissa ns. vuosikontrollissa. Viisi putkea otettiin, joten kai siinä monenlaista sitten tutkittiin. Hirvittää  vähän kolesterolit kun olen ollut vähän huoleton pitkän aikaa. Tosin niitä nappeja olen ottanut suht säännöllisesti. Muutama on unohtunut silloin tällöin...
Rokotusaika minulla on nyt sitten 20.5. Olisin päässyt aikaisemminkin, mutta kun en halunnut sitä yhtä vaihtoehtoa... Ei heillä tosin nytkään mitään valinnan varaa ollut. Yhtä sorttia vaan kuulemma on viimeaikoina tullut.

Paljon olisi kaikenlaista puuhaa. Tänään saadaan tuo puuhomma valmiiksi. Sitten odottais pihahommat. Pikkusen täytyy haravoida ainakin pudonneita oksanpätkiä nurmikolta. Olen nyt päättänyt, että liikoja en haravoi kun ruohonleikkurilla voi silputa lehdet ja heinät ravinteiksi. Mitään ei vielä voi istuttaa täällä korkeuksilla kun on niin turkasen kylmää. Luntakin vielä sulamatta siellä täällä. 

Leipoa ja siivotakin pitäisi ehtiä, mutta niitä tehdään sitten sen verran ku ehditään. Leipominen on hauskaa, mutta siivous ei 😄

Yksi tilauskäsilaukku on tekeillä. Leikkasin palat jo valmiiksi odotellessani verikokeeseen lähtöä. Iltaisin on sitten hyvä aika ommella taas. Ensi viikolla laukkua tullaan hakemaan, joten aikaa on. Onneksi sillä miniän viikonloppulaukulla ei ole kiire kun annoin hänelle omani odotteluajaksi. 

Olen kyllä niin tyytyväinen tähän eläkeläiselämääni kun aika ei tule yhtään pitkäksi. Puuhaa on sopivasti ja aikaa jää myös laiskottelulle. Minä olen aika mukavuuden haluinen ja mielelläni kesällä istuskelen terassilla lukemassa. Ainoa ongelma on, että mies ei ole ollenkaan sitä tyyppiä. Hänellä pitäisi olla suunnitelmat aina valmiina ja jotain tekemistä tai menemistä. 😃 Alkaa vähän hirvittää, että mitenhän pärjäämme sitten kun hän jää eläkkeelle 😂 No, sehän nähdään. 

Helatorstaiviikonloppuna suunnitelmissa on laittaa poika ja vävy siirtämään leikkimökkiä muutama kymmenen senttiä ja asettamaan se uusien kivien päälle. Pääsee mummu sitten remonttihommiin. Aion maalata mökin ja pikkuhiljaa valmistella sitä ja ympäristöä kivaksi sille pikku Muruselle. ❤️ Hän tuli eilen 5 kk, joten kyllähän jo leikkimökkiä pitää alkaa kunnostaa😂

Eli ei tässä siis ole ihmeellistä tapahtunut. Odotan malttamattomasti lämpösempiä ilmoja, jotta vois nauttia pihahommista ja laittaa vaikka makkarin ikkunan auki kuunnellakseen illalla ja aamulla linnunlaulua. 🌼

Sivuille ei päässyt eilen. Joku tekninen vika. Ei vielä aamullakaan  toiminut.

Kiitos teille kirjoituksistanne.
Yritin eilen kirjoitella touhuistani, mutta kentän täytti iso B, enkä saanut mitään aikaiseksi.

Kipa, kurjaa kun kivut eivät ota loppuakseen. Onneksi pandemia näyttäisi pikkuhiljaa helpottavan, joten pääkaupunkiseudulla käynnit eivät enää varmaan stressaa niin paljon.
Rokotuksillakin taitaa olla osansa tartuntojen määrässä, sillä ikäihmisten tartunnat näyttävät lähes loppuneen. Hyvä jos pääsette äitiäsi ja muuta sukua katsomaan viikonloppuna.

Menna, kiitos vinkistä UKK-instituutin elokuntoon ohjelmaan. Täytyy käydä kurkkaamassa kunhan vaan ulkohommilta ehdin.

IL, olettepa olleet ahkeria pihatöissä ja terassin uusimisen kanssa. Pääsikö teilläkin terassin remppa laajenemaan alkuperäisestä? Minun remppani tahtovat helposti laajentua kun vihdoin saan homman alkuun pitkän jahkailun jälkeen.

Pikseli, minä otan mieluusti aamuyön tuntien valvontavuoron, koska iltakymmenen jälkeen en saa silmiä pysymään auki eikä ajatuskaan enää toimi.

Jumbojet, kirjoitit taas kauniisti hyvistä auttavista ihmisistä. Minun mielestä eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon, mutta eivät vaan aina osu kohdalle tarvittaessa.
Omat kokemukset vuosikymmenten takaa muistuvat mieleen. Jos nostin auton tai traktorin konepellin kylällä, niin jostain siihen aina ilmestyi miesrinki neuvomaan ja väittelemään viereeni mistä käynnistys- ym. ongelmat johtuvat. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli maaseudun miehillä vahva uskomus että naisihminen ei pysty koneita korjaamaan.

Minä olen viettänyt viime viikot tiiviisti pihahommissa. Minulla on kolme pihaa hoidettavana. Suurin niistä on taloyhtiön piha jota tehdään osin talkoilla ja loput jää minun hoidettavaksi. Tänä keväänä poistettiin pitkä kurttulehtiruusuaidanne. Siinä olikin melkoinen urakka kun pitkät juuret olivat levittäytyneet molemmin puolin pensaita. Kurttulehtiruusuhan on tulokaskasvi joka on hävitettävä muistaakseni 2022 mennessä. Poistettiin samalla vanha pensashanhikkiaidanne Muutama päivä siinä minulta meni vaikka apuna oli kaksi minuakin vanhempaa asukasta. Lainasin ensimmäistä kertaa tehokkaan lehtipuhaltimen, jolla sain putsattua myös kulkuväylät ja autokatokset pölystä ja roskista. Nyt on esissä uusien pensaiden hankinta ja istutus hanhikkien tilalle. Ruusualueelle kylvin nurmikon siemenet.

Kasvimaata olen tehnyt yhteisomistuksessa olevan aution maatilan pihapiiriin. Sielläkin olen haravoinut ja puhallellut pusikoista lehtiä kasaan. Sieltä löytyy joka vuosi uusia kasvi-aarteita sillä iäkäs sukulainen joka siellä n.70 vuotta asui oli innokas puutarhaihminen.

Sitten on vielä etämiehen mökkipiha. Se on lähes luonnontilassa, mutta haravointia riitää kun pihassa on paljon isoja koivuja. Viime syksynä jäi saniaisetkin, joita pihassa kasvaa paljon, leikkaamatta kun piikit oli varpaissa koko syyskuun ja saapasta en saanut jalkaan kun joskus lokakuun loppupuolella.
Siellä aloittelimme haravointia puunkaatoreissulla, vaikka suurin osa ajasta meni silloin saunan räystään korjaukseen. Viime torstaina lähdin aloittamaan mökkikautta etämiehen kanssa.
Torstai meni mökkiä siivotessa ja haravoidessa. Etämies oli ollut jo muutaman päivän siivoamassa siellä yksikseen. Pitkään kylmillään ollut mökki vaati jatkuvaa lämmitystä ensimmäisenä päivänä, eikä kalsea keli tuonut paljon helpotusta lämmitykseen myöhemminkään.
Etämies osti uudenlaisen koottavan katiskan ja ajateltiin koota se suitsait vappuaattona ja heittää järveen. Kokoamisohjeet olivat netissä videona jossa katiska koottiin alle viidessä minuutissa. Video oli nopeutettu ja se piti ensin katsoa monta kertaa ennen kuin sai mitään käsitystä asiasta. Teimme vappuaattona muutaman tunnin töitä katiskan kanssa, välillä käytiin maistelemassa kotitekoista simaa ja kaupan munkkeja ja taas jatkettiin. Homma jäi vaiheeseen, josta jatkettiin lauantaina. Silloinkin hommaan meni useampi tunti. Etämies totesi että onneksi hän ei joutunut elättämään itseään asentajana ja minä olin samaa mieltä.
Vietiin sitten pari verkkoa järveen siian toivossa. Siiat jäi saamatta mutta oli siellä yksi hauki ja pari ahventa, joten päästiin tuoreen kalan makuun pitkästä aikaa.

Viime viikolla kävin lääkärin juttusilla astmakokeiden tuloksia kuulemassa. Näytin samalla viime syksynä leikattuja varpaita ja lääkäri oli kanssani samaa mieltä leikkauksen epäonnistumisesta. Taas minut suostuteltiin ottamaan uusi lääkeresepti, tällä kertaa kolesterolilääke. Lääkäri laittoi lähetteen keuhko- ja jälkateräkuvaan jotka saan otatettua samalla reissulla. Huomenna aion lähteä kuvattavaksi, jos vaan ehdin käydä siellä ennen kymmentä, jolloin minulla on aika kasvohoitoon piiiiitkästä aikaa. Paikka on minulle uusi joten katsovat mitä naamalleni kannattaa tehdä. Sain marraskuussa lahjakortin ko. kauneushoitolaan ja se on puoli vuotta voimassa joten uskaltauduin varaamaan ajan kun täällä alkaa tautitilanne helpottaa ja ehkä ensimmäisestä piikistäkin on jonkinlainen suoja.

Loppuaika mikä ulkotöiltä on jäänyt on mennyt eri kokouksissa ja toiminnantarkastuksissa. Lenkilläkin olen yrittänyt käydä, vaikka en ihan joka päivä ole ehtinytkään. Lähimetsien polut on tulleet tutuiksi viimeisen vuoden aikana.

Tänään kävin yhden ystäväni kanssa tekemässä hirviaitaa keltaisesta muovinauhasta männyn taimikon ympärille. Hän teki samalla lehtijuttua metsänhoidosta. Hirvistä on ollut melkoinen riesa taimikossa, lannoittavat kyllä kiitettävästi, mutta lannoitushyötyä suurempi haitta on kun napsivat latvat männyn taimista.

Eipä minulla kummoista kerrottavaa ollut, mutta tulipahan kirjoiteltua sadetta pidellessä.

Hyvää kesän odotusta.