Touhukasta toukokuuta Ihanaiset,

Vappu meni perinteisesti, tosin siirrettiin sitä päivällä. Yhden lapsenlapsen syntymäpäivä on vappuaattona mutta sitä on aina juhlittu vappupäivänä. Oltiin toisten isovanhempien terassilla, Kim päivänsankarin kotipiha on salaojaputkiremontin takia hyrskyn myrskyn. Aika vilakkaa oli vaikka kaikki olivat pukeutuneet lämpimästi, tyypillinen vappusää siis. Kuohuviinit jäivät meiltäkin jääkaappiin, liian kylmä. Takkatulen loimussa punaviini maistui paremmin 😋.

IL, 70-luvun alkupuolella minäkin vietin vappuja teekkarikylässä ensimmäisen elämäntoverini kanssa joka silloin oli vielä ehdokas ko virkaan 🤗. Meno soluasunnoissa oli aikamoista vappujen välissäkin. Asuin tuolloin vielä lapsuuden kodissani ja pääsy Otaniemeen oli tiukkojen neuvotteluiden takana.
Samaa olen minäkin ajatellut, ei kestäisi hermot eikä parisuhde talon rakentamista. 6 tuntia rautakaupoissa on kyllä kunnioitettava suoritus 🔨🔩🪚🪛.

Kivikasa, minä taas mieluummin siivoan kuin leivon tai etenkin tekisin käsitöitä. Koristetyynyjen irtopäällisten ompeluprojekti on kestänyt 3 vuotta ja yksi on valmis, toinen päällinen leikattu ja usea tekemättä 🤔😲. Huonekalujen tuunaus on nyt mielipuuhaa, hionta, maalaus ja lakkaus. Mökki kamoja eikä niin nokon nuukaa vaikka jälki ei ihan priima olekaan. Onneksi saadaan kaikki tehdä sitä mikä huvittaa. Ehdotus miehen eläkkeelle jäämiseen, suunnittele hänelle projekteja valmiiksi, nimitä itsesi projektijohtajaksi ja lue kirjaa terassilla 😊.

Mustikkaposki, 3 pihaa ... HUH-HUH! Minulle 2 pihaa tuntuvat ylivoimaiselta tai ei siis vaan tunnu vaan ovat. Aina on huono omatunto, että en tee kummassakaan tarpeeksi. Viime keväänä isäntä kaivoi kurttu- ja hansaruusuaidanteen pois ja joka kerta, kun tultiin mökiltä kotiin ruusuntaimia pukkasi ylös tien poskesta. Tänä keväänäkin olen jo muutaman ruusuntaimen kiskonut maasta, ovat sitkeitä.

Jatkuu....

Menna, yksikään valokynä ei minun mustia silmänalusiani peitä, isot pussit varjostavat 😱😎. Oletteko saaneet jumpat käyntiin? Minä en viime kuussa jumpannut kertaakaan, toivottavasti tässä kuussa onnistuisi. Miten voi olla näin vaikeaa 😖.

Kipa, hienosti olette viihtyneet mökillä. Minun on vasta nyt ruvennut tekemään mieli mennä mökille. Sinne tulee kevät aina paljon myöhempään kuin tänne vaikka ei se missään pohjoisessa ole. Ensi viikolle on luvattu lämmintä josko sitten lähdettäisi käymään, isäntä jo sinne hinkuaa 😄.

Voikaa hyvin !

Hidasta näyttää olevan vapusta toipuminen tai varmaankin kaikilla on niin paljon keväthommia pihoissaan, ettei kirjoittamaan ehdi!
 
Meillä ei paljoa normiarjesta poikettu. En leiponut, emme juoneet simaa, kumpikin inhoaa tippaleipiä eikä munkkejakaan ollut, sillä koska me olisimme ne syöneet, kun emme ikinä keitä päiväkahveja! Olimme alustavasti suunnitelleet lähtevämme katsomaan, josko Tampereen teatterin kulttuuriravintola Kiven brunssille olisi mahtunut. Mehän olemme olleet kolme kertaa TT:n vappubrunssilla, jota viime vuonna ei tietenkään järjestetty lainkaan. Nyt Kivi kuitenkin oli auki ja brunssi järjestettiin siellä sekä sisätiloissa että laajennetulla ulkoterassilla. Pöytävarauksia ei kuitenkaan voinut tehdä, joten olimme ajatelleet lähteä katsomaan siinä klo 13 kieppeillä, josko tilaa olisi ollut. Jätimme sen sitten kuitenkin tekemättä, kun ilma oli sen verran viileä, että ulkona olisi varmaan tulla syödessä holotna. Maltamme kyllä odottaa vuoden, jos sitten olisi palattu normaaliin. Me siis lojuimme kaikessa rauhassa kotona enkä minä tavoistani poiketen edes viitsinyt laittaa yo-lakkia päähäni, vaikka yleensä sen teen, vaikkemme olisi mihinkään lähteneetkään. Söimme air fryerissä pöhötettyjä juustonakkeja ja punajuurisalaattia ja siinä meidän vappumme sitten olikin! Onneksi sentään oli katsottavana Portugalin F1-kisa, johon saimme kulutetuksi pari tuntia.
 
Ostin itselleni 1,2 kg painavan hulavanteen ja olen nyt pari päivää yrittänyt saada sitä pyörimään huonolla menestyksellä 😕 Aikoinaan olin erittäin taitava sellaisen kevyen vanteen pyörityksessä, mutta vaikka lantioni kyllä pyörii hyvin edelleenkin, ei vanne siitä huolimatta pysy kuin pari sekuntia! Juttelin erään ystäväni kanssa vapunpäivänä ja hän kertoi pyörittävänsä saman painoista vannetta joka päivä ja kuulemma hän sai sen pyörimään ensiyrittämällä. No, täytyy vain jatkaa yrittämistä, jos sitten lopulta onnistuisin. Mikäli en onnistu, myyn koko roskan pois!
 
Kipa, me emme mökkeillessämme harrastaneet verkkokalastusta, mutta meillä oli aina pari katiskaa rantavedessä ja joka päivä sieltä löytyi hauki tai pari. Toki välillä oli ahveniakin, jotka kyllä laitoimme ääntäkohden innolla, sillä ahventa parempaa kalaa ei olekaan 😋 Kalakukossakin se on paremman makuinen kuin muikku. Kyllä me toki haukiakin söimme, mutta valtaosan päästimme vapaaksi, sillä ei sitä joka päivä viitsi syödä. Meirämmiäs on todennut kaupan kalatiskillä, jossa on ollut haukea myynnissä, ettei hänelle tulisi mieleenkään ostaa haukea.

Minä kyllä kuorin paksut vihreät parsat, sillä varsien pinta on sitkeää. Leikkaan myös kannan pois, sillä se on kova ja puinen. Sitä voi kokeilla kynnellä eli haen sen kohdan, missä kynsi menee pinnasta läpi ja katkaisen varren siitä. Ohuita parsoja ei välttämättä tarvitse kuoria eikä valkoisenkaan parsan kuori ole kovinkaan sitkeä, kun se on kasvanut mullan alla.
 
Olen kyllä joskus seurannut snookeria ja se on mielestäni jopa jännittävää, kun pelaajat ovat MM-tasolla niin hyviä. Olen myös joskus katsonut youtubesta pätkiä, joissa todella taitavat pelaajat tekevät suorastaan ihmetemppuja pussittaessaan palloja. Snooker on katsojaystävällinen peli samalla tavalla kuin golfkin. Olen joskus jumittunut katsomaan golfturnausta ja ihmetellyt, kun putattaessa pallo laitetaan tekemään pitkä kaarros ja silti se menee reikään! Myös pitkät swingit ovat hämmästyttäviä. Muistelen yhä nolona sitä, kun suorittaessani Green Cardia 3 parin kentällä jouduin lyömään 14 kertaa ennen kuin sain lyötyä ensimmäisen lyönnin 🙄

IL, jopas teillä on meneillään kova urakka. Tietenkin talo täytyy pitää hyvässä kunnossa ja ilmeisesti aina löytyy jotain korjattavaa tai paranneltavaa. Meidän terassi tarvitsisi kipeästi öljyä samoin kuin terassikalusteetkin. Eihän niistä enää uuden veroisia saa, mutta ainakin pahin harsuuntuminen pitäisi hioa pois ja öljy tekee niistä heti paremman näköisiä. Lisäksi siellä on paljon roinaa, joka pitäisi viedä jäteasemalle pilaamasta kokonaiskuvaa. On suht turhaa laittaa kukkia ja pehmusteita, jos muuten paikka on kuin mustalaisleiri, joka on myöhästynyt taivasreissulta!
 
Pikseli, univaikeudet ovat kyllä kurja juttu, mutta uskon lääkärisi olleen oikeassa perimän vaikutuksesta. Kuten olen kertonut, olen illan virkku ja aamun torkku ja äitini oli ihan samanlainen. Isä puolestaan meni aikaisin nukkumaan ja kukkui aamuvarhaisella melkein samaan aikaan kuin sanomalehti tuli. Hän myös kuorsasi infernaalisesti, joten äidillä oli hankalaa, kun isä kuorsasi täyttä häkää äidin kömpiessä sänkyyn ja sitten hän heräsi, kun isä alkoi kuhista lehden kanssa. Jos meillä olisi yhtä hankala tilanne, siirtäisin kyllä nukkumiseni eri huoneeseen. Onneksi olen kyllä meirämmiähen kuorsaukset kestänyt ja nythän hän ei enää kuorsaa, kun hänellä on uniapneamaski. Tosin se aina välillä pitää kummallista kohinaa, pihinää ja jopa röplätystä, mutta sekin yleensä loppuu, kun kohennan maskin asentoa. Meirämmiäs ei siihen välttämättä edes herää. Viime yönäkin nukuin klo 1-10 enkä edes herännyt, vaikka meirämmiäs kuulemma kävi useamman kerran vessassa. Hän herätti minut klo 10, kuten olemme sopineet ja tuollaiset 8-9 tunnin unet sopivat minulle todella hyvin.
 
Suupaltti, nolona täytyy myöntää, etten saanut vielä aloitetuksi Elokuntoon-ohjelmaa. Olen kyllä tehnyt tuolilta nousuja lähes joka päivä ja lisäsin toistot kymmenestä viiteentoista. Olen myös jo pitkään tehnyt kuntosalilla opittuja faskiavenytyksiä yläkropalle. Pohkeita ja takareisiä pitäisi kyllä venyttää, kun tuntuvat hieman takkuisilta. Taidan olla jokinlainen konditionaalityyppi, kun kaikkeen tulee aina isi-pääte 🤔
 
Mukavaa toukokuun alkua kaikille. Pysytään terveinä 😃

Heippa 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on ollut iloa lukea.

Kyllä olette olleet ahkeria. Mustikkaposki, kolmen pihan hommat 🙃 Sinulla on fysiikka kohdallaan. 

IL, kyllä tekin olette ahertaneet pihalla todella paljon. Olisiko jo vähän liiallista tuo istutushomma makuuasennossa 😂 Ehkä kroppa siinä vaiheessa lähettää viestiä, että jatka huomenna tai ylihuomenna. Kieltämättä ostosreissu terassitarvikkeita varten kuulosti varsin uuvuttavalta. 

Menna, meillä on ollut kyllä katiskakin vedessä. Nyt on upouuteen katiskaan tullut pieniä ahvenia. Ei vielä ihan syöntikokoisia. 

Kivikasa, onhan se tärkeää, että Murusen leikkimökki on valmiina, kun pikkuisen kasvaa😄

Suupaltti, juu täällähän me viihdymme. Vähän etukäteen ajattelin, että miten mahtaa koko talvi mennä, kun päivät lyhyitä ja niin pimeää. Jotenkin vaan aika soljuu, niin että ei olla pitkästytty. 

Karmale, et ole tänne paljoa mökkipuuhistasi kirjoitellut. Välillä käyn päikkyäsi kurkkaamassa ja tosi paljon sinäkin siellä mökillä touhuat. 

Merelle, mukava oli kuulla kokemuksiasi kosteussiepparista. Saatamme jopa joskus kokeilla vanhassa mökissä, joka on talvet kylmillään, ellei lapset tule käymään. 

Meillä satoi aamusta ihan kunnon jalkarättejä ja vieläkin on nurmikolla parisen senttiä lunta. Onneksi oli vielä Kuomat ja toppavaatteet "käsillä". Ensin päätin, että tänään jätän lenkit väliin, kun sadetta luvattu ihan koko päiväksi. Nyt taas tulee lunta, välillä oli vettä ja räntää. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ajamaan pk-seudulle, jos sää sallii. Ei ole mikään katastrofi, jos siirrämme lähdön lauantaille. Juuri äsken siippani kyllä tutki huomisia ennusteita ja oli sitä mieltä, että pääsemme aamupäivällä lähtemään. 

Äitiäni käymme tervehtimässä joko lauantaina tai sunnuntaina. Veljeni perhe menee sunnuntaina, joten saattaa olla, että me menemme sitten lauantaina. Äitienpäivän päivällisen siirsimme tiistai iltapäivään/iltaan tyttären terassilla. Sunnuntaina on vielä niin kylmää, että ei ole mukavaa istua ulkosalla syömässä ja sisälle en vielä tässä vaiheessa halua mennä. Keskiviikkona on tarkoitus tulla takaisin tänne ja joka päivälle siinä välissä on ohjelmaa.... Ei liikaa. Emme ole kertaakaan olleet kaupunkikodissa näin pitkään koronan jälkeen, jos oikein muistan. Pitää katsoa, että ruokaa on riittävästi mukana, koska siellä en halua kauppaan mennä. 

Olimme toissapäivänä kaupoilla. Sain uuden "kalvon" puhelimeeni. Asioimme vähän useammassa kaupassa tällä kertaa.... vaikka taisi olla 2.5. Ilta-Sanomissa, kun kirjoitettiin tutkimuksesta, jossa ei "luvattu" niin hyvää suojaa ensimmäisen piikin jälkeen kuin mitä olen tähän asti muualta lukenut. 
Oli aika viileä päivä, mutta onneksi siippani sai kassit ja laatikot kannettua terassille ennen sateen alkua. Ongelmana oli vaan se, että en saanut ovea auki. Avain pyöri lukossa ympäri..... Siippani teki varmaan pari tuntia töitä ennen kuin sai oven auki. Päätti sitten lähteä seuraavana päivänä (eilen) ostamaan uutta lukkopesää ja samalla varasi Mikkelistä autoon öljynvaihdon. Kun sitten tutkaili asiaa netistä ja mietti yön yli, niin vika "valkeni" hänelle ja osti lukkoon vain 4 euron osan. Minä jo laskeskelin kustannuksia yhteen ja vertasin kotivakuutuksen 150:n omavastuuseen. Oveen jäi jälkiä, joten sitä on pakko yrittää vähän "paikkamaalata". On aikanaan tullut tehtaalta suoraan tuon värisena ja lukko mukana. Tulihan siinä rytäkässä tietty terassin lattiaankin jälkiä.... Onneksi saimme oven lähes ehjänä auki ja lukon väliaikaisesti toimimaan. Nyt kyllä kammoan, milloin sama tapahtuu uudestaan. 

Koronasta sen verran, että minua suorastaan suututtaa, jos hallitus ei tee mitään uusia rajatoimia 25.5. mennessä, jolloin nykyisen päätöksen voimassaolo loppuu. Suomessa on taas kerran saatu ilmaantumisluvut niin hyvin laskemaan, että olisi kyllä törkeää, jos hallitus mokaisi neljännen kerran rajaturvallisuuden kanssa. Ensimmäinen kerta oli ymmärrettävää, kun virus oli mysteeri kaikille. Tosin toimenpiteisiin ja vastuunkantoon olisi pitänyt ryhtyä nopeammin. On se mielestäni käsittämätöntä, että on joku exit strategia, jonka mukaan rajoja avataan, eikä kuitenkaan ole edes tähän mennessä saanut mitään konkreettista tulevaa strategiaa varten. Nythän rajavalvonta toimii hyvin, koska tulijoiden määrä on niin rajoitettu. Suuremmalla matkustajamäärällä nykyinen käytäntö ei vaan ole mahdollista. Verenpaine varmaan nousi pilviin aamulla, kun luin Hesarista tätä käsittelevän artikkelin. Jos siihen mennessä olisivat kaikki halukkaat saaneet sen kaksi piikkiä, niin tilanne olisi toinen..... En voi mitään sille, että reagoin asiaan niin voimakkaasti. Todella paljon se on vaikuttanut elämäämme ja vaikka rakastankin tätä paikkaa ja siippaani, toivoisin elämäämme sisältyvän myös lasten, muiden sukulaisten ja ystävien kanssa yhdessäoloa.... Sorry purkaustani. 

Eipä täällä sen kummempia. Ostin mustaa koristekuorikatetta ja sormet syyhyää, että ensi viikolla, kun tulemme takaisin tänne olisi jo kesäiset säät ja pääsisi ihan vähän kukkapenkkejä kuopsuttelemaan. Vesilinnut ilahduttavat meitä. Verkot on muutaman päivän olleet poissa järvestä. Katselen ikkunasta tyyntä järvenpintaa ja lumisadetta. Aamulla ihastelin pikkulintujen lauluhalukkuutta samanaikaisesti, kun taivaalta tuli jalkarättejä 😍

Mukavaa päivän jatketta ja äitienpäivä viikonloppua, jos en satu kirjoittelemaan ennen sitä. 😊😇

Onneksi ei tarvitse viettää äitienpäivää! Selailin aikani kuluksi paria mainoslehtistä, jotka olivat täynnä äitienpäivää ja totesin meirämmiähelle katsellessani tarjottuja yöpaitoja vai mitä paituleita ne nyt olivat, että ovat todella kaamean näköisiä! Mistä lie löytäneetkin niin rumia kankaita. Jos minulle joku sellaisen ostaisi, niin loukkaantuisin verisesti. Olen aina pitänyt ylellisen tuntuisista, silkinliukkaista, kauniinvärisistä yöpaidoista, joissa ei todellakaan lue mitään idioottimaista ja mikäli on jotain kuvioita, niin nekin saisivat olla hillittyjä kukkia tms. Minulla on useampi yöpaita, joista jokunen alkaa olla jo hieman kulahtanut, mutta kaikissa käyttämissäni postimyynneissä on enää puuvillaisia paitoja. Jotkut ovat kyllä sievän näköisiä, mutten tykkää puuvillaisista, kun ne kiertyvät kropan ympärille kylkeä kääntäessä!

Kävin tänään näkötutkimuksessa, kun silmänpaineeni olivat lääkärin mielestä koholla. Minulla on ihan luontaisesti korkeahkot paineet (20-22), mutta nekin olivat hieman nousseet. Kävin näkökenttätutkimuksessa ja jossakin glaukoomakuvauksessa. Lääkäri oli luvannut tulokset postitse, mutta hän soittikin yllättäen kun istuin vielä kotimatkalla bussissa. Kuulemma mitään glaukoomaan viittaavaa ei ollut havaittavissa, mutta vuoden kuluttua pitää mennä taas tarkastukseen. Onhan se hyvä, että tilannetta seurataan, sillä silmät ovat niin tärkeät.

Meillä on jo pidemmän aikaa ollut ongelmia Elisa Viihteen kanssa. Suorat ohjelmat tulevat kyllä ihan normaalisti, mutta tallennusten katseleminen on ollut työlästä. Välillä kuva pysähtyy, mutta ääni kuuluu tai sitten kuva kulkee, mutta ääni häipyy. Välillä tulee erilaisia virheilmoituksia ja joskus kaikki menee mustaksi ja näyttöön tulee teksti "palvelu ei käytössä", vaikka kuitenkin on. Joskus boxia avatessani on tullut ilmoitus, että laitteen tulee olla yhdistettynä internettiin ja kun olen tutkinut asiaa, wifi on pudonnut pois päältä. Olen boottaillut niin Elisan boxia kuin modeemiakin, mutta sekin on auttanut vain hetkeksi. Eilen sain sitten tarpeekseni ja soitin Elisan asiakaspalveluun. Siellä oli sangen mukava nuorimies puhelimessa ja kun hän oli saanut meidän tietomme esille, hän totesi, että meillä on tosi vanha modeemi, jota ei enää edes tueta ja lupasi lähettää uuden. Hämmästelin asiaa, kun en ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että modeemi voisi mennä vanhaksi. Niitä on kuulemma sangen monilla ja Elisalta soitellaan sellaisille asiakkaille, kun vanhentunut modeemi huomataan, mutta lista on pitkä, joten kaikille ei ehditä soittaa. Olen ollut monesti soittamaisillani, mutta kun boxi on yleensä alkanut pelittää kohtuullisesti, en sitten ole viitsinyt. Olisi näköjään pitänyt soittaa jo kauan sitten. Poika lupasi, että modeemi tulee vielä tällä viikolla, toivottavasti se pitää paikkansa.

IL, nauroin kippurassa kun kuvittelin sinut tekemässä puutarhatöitä kyljelläsi maaten 😂  Ymmärrän innostuksesi ja varmaan Justuksen osallistuminenkin lisää intoasi, mutta kyllä tuo jo kuulosti hieman liioittelulta! Nyt kun säätieteilijät ennustelevat lumisadettakin, niin varmaan kevättöitä voi hieman jarruttaa. Mekin ostimme kuusi pelargoniaa ulkolaatikkoon, mutta meirämmiäs ei niitä vielä sinne laittanut sääennusteiden vuoksi. Tosin pelargoniat kestävät vähän pakkastakin, mutta ei vara venettä kaada. Orvokkeja ei vielä ostettu amppeliin, kun myymälässä oli jäljellä vain dorkan värisiä. Täytynee käydä Tokmannilla, kun siellä näytti olevan hyvin edullisiakin. Tulppaanit nousevat kovaa vauhtia ja vanhemmissa on jo isot nuputkin. Viime syksynä istutetut ovat vielä suht pieniä, mutta kylläkin eläväisen näköisiä.

Kipa, olen kanssasi samaa mieltä koronan rajavalvonnasta. Se on todella leväperäisesti hoidettu siitäkin huolimatta, että muilla mailla oli hyvinkin tiukat säännöt ja selvästi oli nähtävissä, että esim. Virosta tuli paljon tartuntoja. Ruotsin tilannekin on ollut vieläkin sangen huono varsinkin pohjoisessa, joten rajaa ei saisi vielä avata kaikille. Toki tilanne on siinä mielessä muuttunut, että rokotukset alkavat selkeästi näkyä tilastoissa ja tänään luin, että ensimmäisenkin rokotuksen on todettu tehoavan hyvin britti- ja jopa etelä-afrikkalaiseen varianttiin ja vaikkei intialaisesta vielä ole tarpeeksi näyttöä, niin kyllä se varmaan ainakin vaikeimmat tautitapaukset estää. Varovainen kannattaa siltikin vielä olla.

Viileää keväänjatkoa kaikille 🙂

Menna, mielipiteeni yöpaita-asioista on suurin piirtein sama kuin sinulla. Tykkään eniten Damella-merkkisistä, ihana materiaali, hieman pitsejä ja ennen kaikkea ovat yksivärisiä. Saan melkein migreenin kuviollisista paituleista. On mulla tosin yksi silkkinen setti, jossa on isoja punaisia ruusuja. Se on viettelytarkoituksiin, toimii!

Ja kun vaatteisiin mentiin, en malta olla kehumatta hieman. Sovittelin nimittäin pitkiähousuja yhdessä puodissa, jossa ajattelevaisesti oli sohvaryhmä ja Tekniikan Maailmoja Justuksen selailtavaksi. Aloitin numerosta 44, vaihdoin pienempään ja pienempään, kunnes 38 oli sopiva! En edes muista, miten monta vuotta on siitä, kun mahduin viimeksi kolmekasiin, ostettavahan ne oli!

Keskiviikkona ei ehdittykään lautatarhalle, kun tytär halusi viettää äitienpäivää. Sunnuntainahan meillä toivottavasti pora pärisee ja terassi edistyy. Tuli ruusuja, ruususerviettejä, ruusuetikettistä cavaa ja ruususuklaata! Minä annoin tyttärelle ison kukkakimpun, onhan hän tehnyt minusta isoäidin. 

Eilen sitten ajettiin lautoja hankkimaan. Ja voi kauhistus - muistilistani oli jäänyt toiseen käsilaukkuun, kun vaihdoin toiseen. Olin niin kamalan vihainen itselleni, Justus toppuutteli, että ei hätää, hän suurin piirtein muistaa. Minä kyselin, mikset sinä säti minua, johon mies, että tunnut tekevän sen itse. Toivottavasti kaikki tarvittava kuitenkin löytyi, pakattiin peräkärriin ja ajeltiin mökille. Justuksen peräkärri on ollut vävyllä lainassa kohta vuoden. Nyt hän kyseli, että jätättekö sen mökille? Me, että joo, kun on paljon jäteasemalle vietävää. Vävy aneli, eikö saisi ensi viikolla kuitenkin lainaan. Poikien huoneiden sisustus on päivitetty heidän tämänhetkisiä toiveitaan vastaaviksi ja vanhat sängyt pitäisi saada Kustaviin vävyn vanhempien huvilalle. Ei me kärriä Orivedellä tarvita, joten luvattiin sillä ehdolla, että saadaan heti helatorstain jälkeen takaisin.

Olin suunnitellut tälle päivälle kaikenlaista tehtäväksi ulkona, kuten että vanhat kuistin hirret pitäisi siirtää poltettavaksi kokossa jne. Vaan sataa kaatamalla. Ehkä pesen ikkunoita sisältä päin? 
Tai sitten silitän kesämekkoja, joita toin kaupungista. Alkaa kyllästyttää legginsit-väljä pusero pukeutuminen.

Ne joille tulee Hesari ja sen lauantaina ilmestyvä Visio, siinä Visiossa on huomenna mielenkiintoinen artikkeli Arvopohjainen markkinointi kannattaa.

Palaan vielä tuohon yöpaita-asiaan. Googlasin erilaisilla hakusanoilla yöpaitoja ja kaikki ovat joko puuvillaisia tai sitten "seksikkäitä", mikä tarkoittaa lyhyttä, spagettiolkaimista hepenettä. Jälkimmäiset ovat kyllä pääsääntöisesti liukasta materiaalia, mutta paita saisi mielellään ulottua vyötäröä alemmaksikin eivätkä spagettiolkaimet ole kovinkaan käytännölliset. Sitten jos paita on pitkä, se on suora putkilo, jossa on halkio melkein kainaloon saakka! Tutkimukseni lopputulokseksi tuli, että jos en tarvitse yöpaitaa viettelytarkoituksiin, niin sitten voin vallan hyvin vetää päälleni jonkin "hauskalla" tekstillä varustetun ruman paitulin tai pitkää T-paitaa muistuttavan raitapaidan ja mieluiten tietenkin pitkillä hihoilla 😣 Milloin maailmasta on tullut näin tylsä 😲

Liukkaan materiaalin pitäisi kyllä olla silkkiä, eikä mitään pölyesteriä. Kuka nyt muovissa haluaisi nukkua tai vietellä.
Muistan kun joskus nuorena vaimona sain mieheltä joululahjaksi yöpaidan. Se oli liikkeessä paketoitu kauniisti mutta itku meinasi päästä kun suurin toivein avasin sen. Flanellinen, punaruutuinen, pitkähihainen ja maahan asti. Lahjat eivät koskaan ole olleet hänen vahvuutensa. 

Minä rakastan lahjoja ja lahjojen antamista. Hölmöjä lahjoja, kivoja lahjoja, tylsiä lahjoja, tarpeettomia lahjoja. Jos erityisesti en jotain halua ilmoitan sen suoraan, muuten otan vastaan ihan kaikki lahjat iloisella mielellä. Mieheni tietää mitä kirjoja milloinkin lahjaksi haluan ja yleensä ne käydäänkin yhdessä ostamassa. Ja muiden lahjat sitten ovat mitä milloinkin, aina yhtä mukavia i alla fall. Taidan olla hieman hölmö, mutta minulle tärkeintä on ajatella, että toinen on vilpittömästi halunnut minua ilahduttaa ja se tuntuu mukavalle. Tässä iässä tosin olen aika usein sanonut tyttärelleni, että paras lahja on, jos hän leipoo meille jotain, tavaraa kun on muutenkin jo liian kanssa.

Minusta on ihana saada äitienpäiväruusu ja kukkia milloin minkäkin vuoksi: naistenpäivänä, nimipäivänä, tapaamispäivänämme, siksi että siivosimme tai siksi että miehestäni vain tuntui siltä, että nyt on kiva ostaa minulle kukkia. Ja minusta on aina myös mukava antaa lahjoja, lähetellä ystäville kortteja muulloinkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä, ihan vain kertoakseni, että ystävä on mielessäni.

Kaiken lisäksi olen ihan epänaisellinen yöpaitojen suhteen. Nukun joko ilman yöpaitaa tai mukavissa lökäpöksyissä ja T-paidassa. Voi vain ihmetellä miten ihmeessä mieheni edelleen tykkää helliä minua.

Voi olla, että suhtaudun elämään liian mukavuudenhaluisasti ja yltiö myöneisesti, mutta itselläni on paljon parempi olo elää näin. Kyllä minä välillä ahdistun, itken huoliani ja murheitani, olen pahantuulinen ja ärhentelevä, mutta elämän pikku asiat eivät minua rassaa. Yritän aina iloita siitä missä vähänkin on ilon aihetta enkä pohtia sitä mitä ikävää mahdollisesti huomenna tapahtuu.

Haluan uskoa ja luottaa ihmisiin enkä miettiä onko hän luottamukseni arvoinen. Petyn välillä rankastikin, tottakai, mutta entäs sitten. Jos en olisi uskaltanut heittäytyä ihmissuhteisiin, en olisi ikinä kohdannut niitä monia upeita tyyppejä, joita elämäni varrella olen saanut tuntea. Olen jättänyt taakseni monta ihmistä, jotka tunsin vain hetken, mutta jotka yhä ovat lämpimänä muistona mielessäni.

Lunta on sadellut koko päivän. Pihalla on muutenkin yhä joitakin lumikasoja talven jäljiltä. Krookukset ja tulppaanit nostavat päätään lumen keskellä.  Joka vuotinen valon ja lämmön, kevään ihme.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin. Silkin pehmeissä yöpaidoissa tai trikoissa ja T-paidassa nukkuville. Erilaisille mukaville naislle ja heidän läheisilleen.

Ahaa, täällä on menossa suuri äitienpäivä- ja yöpaitakeskustelu! Ehkäpä loikkaan mukaan?

Mitä yöpaitoihin tulee, en käytä kotona. Jos on flunssa tai muuten palelee, kaivan kaapista flanellipyjaman. Veneellä taas on varminta verhoutua reilunkokoiseen täyspuuvillaiseen t-paitaan, kun ei koskaan tiedä jos vaikka joutuu kipittämään kipparin kaveriksi tuulen kääntyessä ja kiinnitysköysien kitistessä. Ne venepaidat ovat sitten just niitä joissa on typeriä tekstejä tai älyttömiä kuvia rintamuksessa.

Aamutakki ja jokin hassu hihaton paituli sen kaveriksi oli pakko hankkia takavuosina, kun Rooman kortteerissa vilisi öiseenkin aikaan kaikenlaista väkeä käytävillä. Kotona en käytä edes aamutakkia, vaan hyppään suoraan suihkusta farkkuihin ja raitapaitaan. (Josta tuli mieleen, että v. 2020 mulla oli leninki päällä kokonaista kolme kertaa. Koko muun ajan kuljin farkuissa ja t-paidassa, ja sama näyttää toistuvan tänäkin vuonna.)

Äitienpäivälahjoja olen saanut vähän vaihtelevasti, hopeakoruista vuohiin. Viimeksi mainitut menivät Kirkon Ulkomaanavun kautta Afrikkaan. Myös Unicef-lahjoja vastaanotan mielelläni. Tänä aamuna UK, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä mun äitiyteni kanssa paitsi että hän on seuraillut sitä sivusta reilun neljännesvuosisadan, yllätti upealla tummanpunaisella ruusukimpulla. Tyttären perhe on kysynyt sunnuntaiksi syömään. Vastasimme myöntävästi.

Tänään on seurattu vaelluswebinaaria ja haaveiltu kivoista kotimaanreiteistä, joille jonakin päivänä lähdemme. Huomenna on ohjelmassa yhdenpäivänkävely Vanhalla Kuninkaantiellä Helsingistä länteen. Vappuna harjoiteltiin tekemällä 10 km lenkki, muina päivinä suoritukset ovat olleet maltillisempia.

Eikös sitä sanota, että vierivä kivi ei sammaloidu?

Aurinkoista viikonloppua!