Toiveikasta torstaita!

IL, olen miettinyt itse ihan samaa ja puhunut siitä meirämmiähellekin, mutta totuttuun tapaan hän ei katso lääkäriin menoa lainkaan tarpeelliseksi! Muistan vuosien takaa kuinka hänen äitinsä dementia alkoi selkeästi ilmetä. Hän ei niinkään unohdellut asioita, mutta keksi kaikenlaisia kummallisia kotkotuksia, kuten että meirämmiähen paidat eivät olleet hänen, vaan joku oli ne tuonut heidän kaappiinsa. Niinpä meirämmiäs löysi ne kerran töistä kotiin tullessaan rappukäytävästä roikkumassa porraskaiteesta! Rappuun ilmestyi myös muita "tuotuja" esineitä, esim. leivänpaahdin. Hän oli myös kerran nostanut pankista useamman tuhannen markkaa ja heitellyt ne ikkunasta ulos!

Meirämmiäs käytti äitiään useamman kerran mielenterveysyksikössä ja aina hänestä tuntui siltä, että häntä pidettiin alkoholisoituneena aikamiespoikana, joka vain halusi päästä kiinni perintöihin. Syy oli tietenkin se, että lyhyillä käynneillä äiti skarppasi hienosti ja vaikutti ihan selväpäiseltä. Kerran sitten meirämmiäs oli lähdössä kahdeksi viikoksi Rovajärvelle tykistöleirille ja hän kävi puhumassa mielenterveysyksikössä, ettei hän voi jättää äitiään yksin niin pitkäksi aikaa, kun ei koskaan tiennyt, mitä voisi tapahtua. Äiti otettiinkin sisälle jollekin muistisairaiden osastolle ja kun meirämmiäs palasi leiriltä, äiti oli siirretty Kellokoskelle ja sieltä käsin hänelle järjestyi paikka yksityiseen palvelukotiin Tuusulaan. Äidin mielenterveysongelmat olivat käyneet ilmi ympärivuorokautisessa tarkkailussa ja meirämmiähen puheetkin olivat tulleet ihan uuteen valoon.

Meillä ei nyt ole kyse samanlaisista oireista, mutta alttius on kuitenkin olemassa ja minun mielestäni asia olisi hyvä tutkia ennen kuin se pääsee turhan pahaksi. Muistisairauksiin on kehitetty uusia lääkkeitä, joilla eteneminen saadaan hidastumaan enkä todellakaan ymmärrä, miksei meirämmiäs halua asiaa tutkittavaksi. Lienee taas se tuttu pelko!

Hei Ihanaiset,
minä olen niin onnellinen, viimeisten 7 päivän aikana olen nähnyt melkein kaikki rakkaat lähimmäiseni 🥰. Perjantaina kävi tytär, ex-vävy ( ovat palanneet yhteen pari vuotta sitten) ja pojat paitsi toiseksi vanhin joka meni kavereiden kanssa mökille. Lauantaina oli keskimmäisen siskon esikoisen valmistujaiset. Nuoret ovat kyllä fiksuja, juhlakalun sisko on jo muutaman vuoden asunut perheineen uudessa osoitteessa mutta eivät ole ehtineen pitämään tupareita tädeilleen tai muille vanhuksille mutta nyt yhdistivät juhlat. Monta kärpästä yhdellä iskulla 😄.  Juhlista jäi ihanat muistot, seura oli mieluista, sää oli aurinkoinen, ruoka erinomaisen maukasta, juomat hyviä, juhlapaikka soma, juhlakalu onnellinen ja helpottunut urakkansa suoritettuaan. 

Kaikki siskojen tytöt olivat paikalla jopa ruotsin porukka, paitsi perheen isä joka on ruotsalainen ja saanut vasta yhden rokotuksen joten joutui 72 tunnin karanteeniin. Lapset ovat sopeutuvaisia, ruotsin 3v duralpupu ja serkkunsa 4v tarinankertoja leikkivät keskenään vaikka ensimmäinen puhuu vain ruotsia ja jälkimmäinen vain suomea niin yhteinen ”kieli” löytyi silti 🤗. Nuorin systeri ei päässyt juhliin, kun oli töissä eikä työvuoron aikana pääse maihin. Tänään kuitenkin nähtiin, systeri ja ruotsin koko porukka tulivat mökille käymään, voi onnea. Durapupu on aivan mahdoton vesipeto, kaksi tuntia viihtyi  järvessä, olisi ollut varmaan pidempäänkin mutta vanhemmat väsyivät. Osaa jo jonkun metrin uida, sukeltaa taas muutama metsi uintin, sukellus, portaat ylös laiturille ja hyppy järveen. Tätä kertaa satatuhatta. Välillä sukelletaan isän kanssa ja sitten ratsastetaan äidillä ja päin vastoin, isän kanssa piti käydä myös suppailemassa. Yritettiin tarjota tytölle pelastusliivejä, äiti nauraen sanoi ettei tarvitse. Niistä olisikin ollut vain haittaa, kun vesipeto vähän väliä sukelsi lautalta järveen ja isänsä onkintytön kelalla takaisin kyytiin. Huh, uuvuin pelkästä katsomisesta 😅. 

Lauantaina tulee pojan perhe viettämään lomaviikon mökillä, vietetään päivä yhdessä ja sitten me häivymme kaupunkiin. Sitten on aikaa sulatella kaikkea kokemaansa, ihanaa on ollut.

MENNA, kuulostaa niin tutulle 😱🤣. Joskus naurattaa mutta useimmiten ottaa aivoon, kun mikään ei mene perille. Olen kanssa ehdottanut muistitestiä ja kertonut, että oikealla lääkityksellä voisi tilannetta parantaa mutta ehdotus ei ole saanut kannatusta. 

Kiitos taas kaikista kirjoituksista, joita en saamattomaan tapaani kummemmin kommentoi. 
Minä olen nyt toipunut keskiviikosta asti haikeasta olosta, joka jäi tietysti jälkeen kun lapset kummpaneineen lähtivät ja pikku Murunenkin vielä. 😪 Kaikki tulivat perjantaina ja lähtivät keskiviikkona paitsi nuorempi tytär lähti jo tiistai-iltana. 
Oli NIIN ihanat päivät. Niillä kyllä jaksaa taas pitkään, vaikka ikävä on nyt jo. Varsinkin sitä pientä iloista ja uteliasta ryömijää🥰 Vaikka porukkaa oli, ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Kaikki osallistuivat askareisiin ja ruuanlaittoon. Kolmena päivänä grillattiin ja neljäntenä päivänä tehtiin nopea ruoka keittiössä kun kaikki olivat jo vähän saaneet tarpeeksi grillauksesta. Tulopäivänä keitin ison kattilallisen kasvissosekeittoa ja pari suolaista piirakkaa kun kaikki tulivat vähän eri aikaa niin oli helppoa syötävää. 
Joka päivä oli vähän samanlainen rutiini, joten yksi sanoikin, että tämähän on ihan kuin elokuvassa päivä murmelina 😂 Aamupäivät otettiin rauhallisesti kun taas yks sun toinen heräili eri aikaan. Kaikki hoitivat itse aamiaisensa. Parina aamuna keitin aikaisin heränneille puurot sentään. Puolilta päivin juotiin kahvit ja iltapäivällä grillattiin. Joskus neljän aikoihin vasta lähdettiin rannalle. Oli niin kuumia päiviä, ettei keskipäivällä pienen kanssa olisi uskaltanut rannalla ollakaan. Hän on käynyt vauvauinnissa, joten oli aivan innoissaan kun pääsi rantaveteen polskimaan. Hänelle oli laitettu pihallekin allas, johon aikuinenkin mahtui mukaan ja kun hän ensi kerran näki tuon sinisen altaan, oli selvästi tietoinen sen tarkoituksesta. Ehkä se jotenki värinsä takia muistutti uimahallia 😃
Illalla sitten oli vuorossa pelit porukalla. Ruokaa ei enää illalla tehty vaan popsittiin kaikkea pientä. Juomista kului näinä päivinä runsaasti. Lähinnä vishyä eri muodoissa, kokista ja vähän oluttakin. Istuimme pitkään terassilla ulkona ja muutenkin päivät kuluivat pääasiassa ulkosalla, varjossa tietenkin. 

Itku tuli kun joutui taas hyvästelemään heitä. Ei tiedä milloin seuraavan kerran tavataan porukalla. Jouluna kenties tai itsenäisyyspäivän aikaan... Poika perheineen onneksi tulee useammin. Miniä tulee tänne ehkä jo parin viikon päästä pikkuisen kanssa ja poika viikonlopuksi kun hänen työnsä lähestyy pikku  hiljaa tätä seutua. Poika on malminetsintähommissa ja työpaikka muuttuu koko ajan. 

Nyt pitäisi kai hommata mansikoita. Pakastimessa on kyllä aika paljon vielä viime kesän satoa, sitä ja tätä. Ajattelinkin, että nyt ei tarvitse puolukkaa eikä mustaherukkaa ollenkaan hommata. Yritän saada mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa vaan. Kuivuus on  täällä kova, joten voi jäädä mustikat saamatta🙁 Eilisen ja tän päivän olen odottanut sadetta kun luvattiin koviakin sateita, mutta aurinko vaan paistaa lähes siniseltä taivaalta. Aamulla oli tummia pilviä, mutta ne vaan kiersivät pois. 

Liikunnat on jääneet vähille kun ei yksinkertaisesti ole jaksanut lähteä mihinkään. Nyt ole alkanut taas pyöräillä aamusta kun on hieman viileämpää. Olen nyt Kaamasentiellä virtuaalimatkallani 😄 Eli hieman yli 700 km takana. 

Ompelutöitäkin olisi tehtäväksi, mutta olen odottanut ompeluilmoja (sadepäiviä siis). Muutama toilettipussi on tilauksessa ja miniälle hiusdonitseja. 

Koittakaa jaksaa helteessä. Kyllä ne kylmät ilmatkin taas tulee...

Kolme hauskaa päivää takana ystävien kanssa Justuksen saaressa. Retkiä järvellä, retki Purnun taidekeskukseen, hyviä ruokia, sampanjasapelilla avattuja skumppapulloja. Ystävät viihtyivät järvessä, kuten minäkin, Justus on vain kerran uskaltautunut 26-asteiseen veteen. 

Mökeillä tämä helle on helppo kestää, kun on ilmalämpöpumppu. Kaupunkikodeissa kysyy hermoja, kun talo on paketissa. Justuksen ikkunat on muovitettu, rakennustelineet niiden takana ja kaiken komeutena täyshuputus. Mun parveke on vapaana, mutta kun siihen paistaa koko päivän aurinko, ei edes lasitusten avaus paljon auta.

Joten kuten viime yöstä selvittiin ja tänään lähdetään risteilylle Ahvenanmaalle. Otetaan Musti mukaan, ollaan varattu etukäteen koko syksyn juomat. Maarianhaminassa on valmisretki ja ravintolat tilattu molemmille illoille. Koko juttu on ilmainen, kun oli paljon pisteitä vanhenemassa tässä kuussa. Hyttikin saatiin melkoisen mukava.

Kahdenkeskinen matka tulee tarpeeseen, istahtaa valmiiseen pöytään ja varsinkin nousta siitä ilman, että tarvitsee tiskata! Sunnuntaina kerätään sitten poikia ja aloitetaan poikaleiri kuuden 11-15 -vuotiaiden kanssa! Justuksen pojanpoikien serkku aneli päästä mukaan ja kai kuusi menee siinä missä viisikin. Iker ei tällä kertaa pääse mukaan, taitaa hommaa riittää ihan tarpeeksi jo poikien kanssa. Kolme jääkaappia on ahdettu täyteen, monta kassillista kuivamuonaa, enää hankitaan maidot laktoosikolle, rasvatonta yhdelle ja täysmaitoa toiselle. Poikaleiri kestää viisi päivää ja aiomme valmistaa joka päivä erilaisia kalaruokia, niin kaikki voivat syödä samaa. Yksi kun ei syö lihaa.

Nautin poikien seurasta ja heidän jutuistaan, väsyn vain kokoaikaiseen hälinään. Olemme päättäneet jutella poikien kanssa, että ovat jo sen verran isoja, että järjestetään tiskivuorot sekä ainakin puidenkantovuorot saunalle. Erilliseen saarimökkiin on asennettu hyttysikkunat, viime vuonnahan Juniori suppasi sieltä keskellä yötä hyttysiä pakoon. 

Vaan nyt on ehdittävä käväistä alessa ennen laivaan menoa. Huomasin nimittäin illalla, että minulla on kaupungissa vain se lyhythihainen pusero, joka oli päälläni. Muut ovat saaressa, siis sellaiset, joita olisi voinut risteilylle ottaa. Tämä on niitä kolmen kodin harmeja. 

Heippa 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne, vaikka olisin kyllä mielelläni lukenut enemmänkin. Nyt jätän kommentoinnit väliin paitsi Karmalelle voimia kipujen kanssa. Tiedän, ei ole helppoa. 

Kävin viime viikon torstaina lääkärissä ja sitten vielä vasemman (oikea leikattu neljä kertaa) polven magneettikuvassa. Yksi lääkäri oli jo käsikopelolla tuntenut, että sisäsivusiteessä on maaliskuun lopun liukastumisesta vähän vauriota. Magneettikuva paljasti, että sitä oli myös eturistisiteessä. Perjantaina sain soiton lääkäriltä ja sanoi, että ei pelkkä kuntoutus auta. Siitä pitää punkteerata nestettä ensin pois ja sitten saada kortisonipiikki. Tuo homma tehtiin tämän viikon maanantaina.

Sunnuntaina ajoimme edestakaisin Vihdin kuntaan äidin syntymäpäiväjuhlia viettämään. Hoivakodissa on viihtyisä sisäpiha ja äiti oli nostettu laitteella pyörätuoliin valmiiksi, niin saimme hänet helposti pihalle. Lämpöä siellä oli onneksi sinä päivänä vain 25 - 26 ja tuulikin mukavasti. Hyvä, että saimme ulkona viettää juhlia, kun kaikki eivät vielä ole saaneet kahta piikkiä ja maskien kanssa olisi aika mahdoton juoda kahvia ja syödä kakkuja. Isäni oli tehnyt ison työn. Juhlat sujuivat hyvin ja toimme tullessamme hauvavauvan mökille. Kärsii sekin kovasta kuumuudesta, niin täällä on mukavampi olla, kun ilmalämpöpumppu viilentää. Iltahan sujui sitten jännittävän fudismatsin äärellä, vaikka pakko myöntää, että välillä olin nukahtaa, kun väsytti niin kovasti. 

Rakas siippani lähti sitten tiistaina entisiä työkavereita tapaamaan yhden mökille. Hänen oli määrä kaataa siellä iso puu ja vähän jänskäsimme, miten sujuu, kun selkä meni yhtenä päivänä hänellä ihan juntturaan. Heitä oli koossa neljän hengen porukka ja ajankohta oli sovittu niin, että siipallani on sitten kahden rokotteen suoja. Muuten ois tuntunut, että puolitoista vuotta erakkona vietetty aika olisi kulunut ehkä hukkaan.

Minä olen pysynyt pääosin sisätiloissa. Tähän aikaa päivästä on yhdet pimennysverhot kahden ison ikkunan edessä. Vasta tällä viikolla aurinko on laskenut sen verran alas, että illasta tulee terassin kautta sisään auringon säteet, joten nyt sitten terassin puoleiset ikkunat peitetään illaksi. Hassua, miten nopeasti kesä on mennyt. 

Terassilla lähes kaikki kukkani ovat menneet pilalle kuumuuden vuoksi. Ei ole auttanut edes runsas kastelu. Pelargonioihin on tullut jo kolmatta vuotta peräkkäin joku ihme toukka, josta ilmeisesti myöhemmin tulee perhonen. Syö lehdet ja kakkii mustia "pisteitä" terassille. Eilen huomasin, että myös kolmessa isossa ruukussa olevat yrtit ovat saaneet seurakseen ylimääräisiä otuksia. Siippani alkaa olla takaisin täällä ihan näillä minuuteilla ja on pyydettävä apua isojen ruukkujen tyhjentämisessä. Kädestäni ei ole mihinkään.

Huomenna käyn kauppareissun yhteydessä fysioterapeutilla tämän olkapään vuoksi. Toivottavasti saisin apua. Ensi viikon torstaille on vielä yksi aika, jolloin olisi tarkoitus laittaa siihen uä-ohjatusti kortisonipiikki. Jos ei auta, niin enpä tiedä, mitä tekisin. Tämä on se reilu puolitoista vuotta sitten sijoiltaan mennyt olkapää, joka kipeytyi uudestaan maaliskuun lopun liukastumisen yhteydessä.

Lauantaina tytär ja vävy tulevat. En ole varma, kuinka monta päivää ovat ilonamme, mutta lähtevät sitten hauvavauvan kanssa vävyn vanhempien mökille. Seuraavana maanantaina saan sitten taas nauttia tyttären seurasta, kun tulee tänne useammaksi päiväksi parhaan ystävättärensä kanssa. 

Aamuisin ja iltaisin olen harrastanut vesijuoksua. Järviveden lämpötila oli aamusta 27 astetta....

Mukavaa viikon jatketta ja viikonloppua kaikille. Yrittäkää selviytyä helteestä. En nyt ole varma, saitko Menna sen ilmalämpöpunpun viilennyksen toimimaan paremmin. Toivottavasti. 

Terveyttä ja iloa päiviinne 🥰😇

Kipa, kaipa pumppu toimii, vaikkei täällä kovin viileää olekaan. Nukkumaan olen kyllä pystynyt ilkialastomana ja ilman peittoa! Sitä vain en ymmärrä, että jos pumppu pystyy tuottamaan "vain" 10 astetta viileämpää ilmaa, kuten firman vastauksessa sanottiin ja asunnon lämpötila on 27 astetta, niin sittenhän lämpötilan pitäisi olla 17 astetta, kun pumppu on pöhissyt yötä päivää alimmassa asetuksessa eli 17 asteessa. Makuuhuoneessa lämpötila on kuitenkin aika tasaisesti ollut 25 astetta ja viihdehuoneessa, jossa istumme kaiket illat katsomassa telkkaria, on pahimmillaan ollut 28 astetta. Pumpun teho ei näytä sinne asti vaikuttavan, joten siellä pyörii nyt nurkassa meidän vanha  tornituulettimemme liikuttamassa ilmaa. No, kaipa se viimeistään talvella viilenee.

Aika erikoista, kun kaupoista näyttää olevan purjo loppu. Tilasin vaihteeksi taas ruokaa verkosta ja purjo oli kuulemma loppu. Meirämmiäs kävi sitten ostamassa kaljaa ja pyysin häntä katsomaan olisiko siellä purjoa, muttei ollut. Ilmeisesti nyt pitäisi olla saatavilla kotimaista purjoa, mutta jostakin syystä ei ole ja mikäli kaupat ovat vähentäneet ulkomaisen purjon tarjontaa, niin sitten he myyvät ei oota. Kukkakaalin kanssa on ollut joskus sama juttu. No, täytyy vähän rukata viikon ruokalistaa, vaikka salaatti varmaan tulee maistumaan tylsemmältä ilman purjoa. Tavallista raakaa sipulia en tykkää laittaa salaattiin.

Minulla on ollut reilun viikon verran lämpö 37.0 - 37.1. Eihän se vielä ole kuumetta enkä tunne itseäni mitenkään huonovointiseksi, mutta onhan se nyt kuitenkin lämmön nousua. Iltalämpö on usein vähän korkeampi kuin aamulämpö ja silloin kun minulla vielä oli menkat, tietyssä vaiheessa lämpö nousi tasan asteella, mutta nyt ei tuollaisia syitä enää ole. Olen mitannut aamuin illoin samalla mittarilla ja lukema on aina sama. Se ei voi johtua rokotuksestakaan, kun siitä on jo kuukausi aikaa. Voisikohan se johtua tästä kuumasta säästä?

IL, teillä näyttää olleen mukava ja herkullinen Maarianhaminan reissu. Itse olen käynyt Ahvenanmaalla kaksi kertaa. Ensimmäinen oli varmaankin 45 vuotta sitten ja se kohdistui pelkästään Maarianhaminaan. Toinen kerta oli viikko juhannuksen aikaan ja silloin kiertelimme ympäri pääsaarta ahvenanmaalaisen kälyni opastuksella. Pääsimme seuraamaan juhannussalkoperinnettä ensin kälyni omassa kylässä ja toisen kerran Jan Karlgårdenin ulkoilmamuseoalueella, jossa oli todella komea salko. Aivan saaren pohjoisimmalla rannalla Getassa on hotelli-ravintola Havsvidde, joka sijaitsi todella hulppealla paikalla ja siellä oli mahtavan hyvä ruoka. Jos joskus tulisi mieleen lähteä Ahvenanmaalle hemmottelulomalle, niin ehdottomasti haluaisin Havsviddeen, vaikkei sieltä kovin nopeasti pääsekään "ihmisten ilmoille"!

Meirämmiäs soitti yhdelle vanhalle työkaverillemme, joka täyttää tänään 93 vuotta. Istun aivan lukaalin toisessa päässä, mutta kuulen siltikin hänen äänensä, joka on todella kantava ja puhetta tulee samalla mitalla ( = runsaasti, sisään ja uloshengittäessä) kuin silloinkin, kun vielä olimme kaikki töissä. Älkää ymmärtäkö väärin, hän on aivan ihana ihminen ja meillä oli todella hauskaa hänen 90 vuotispäivillään!

Nyt alkaa hieman nälkä kaiverrella sisuksia, joten lähdenpä tutkailemaan jääkaapista jotain syötävää. Voikaahan hyvin, ystävät 😃

Rimpati-rei,
kotona ollaan, joskin väliaikaisesti vain. Kiva oli lukea kuulumisenne, toivottavasti kaikkien kipuilevien vaivat paranevat ja helteestä kärsivät alkavat saada helpotusta.

Muutaman päivän kaupunkilaiselämän aikana olen ehtinyt poimia kuutisen litraa mustikkaa ja suunnilleen saman määrän punaherukoita. Osa päätyi pakastimeen, jossa saivat eilen seurakseen kaupastatuotuja puutarhavadelmia. Osasta keittelin kivoja hilloja: punaherukan makuun sopi tähtianis, mustikalle puolestaan kardemumma joka saa tämän piirakantäytteen maistumaan jo lähtökohtaisesti pullataikinalta. (Joo, tiedän että kaikkia mainitsemiani marjoja saa kaupan pakastealtaasta ympäri vuoden eikä hintakaan ole paha, mutta mä nyt yksinkertaisesti viihdyn hyvin marja- ja/tai sienimetsässä.)

Tällä kertaa touhusin siellä yksinäni, mutta väkisinkin mieleen hiipivät muistot lapsuuden marjaretkistä, joille lähdettiin kahden tai jopa kolmen sukupolven voimin. Kaikilla käsissä ikävuosien ja voimien mukaan valitut pärekorit, myöhemmin muoviämpärit, ja kantokykyisimmällä eväsreppu: kahvitermari ja juusto- tai pekonimakkaravoileipiä, mahdollisesti myös mehupullo. Kuten tunnettua, retki ilman eväitä on melko mitätön. Tyttären kanssa on viime vuosina yritetty pitää marjastusperinnettä yllä, ja jos teininuoriso on estynyt saapumasta samaan metsikköön, spanieli saa kelvata seuraksi. Tällä kertaa vain sekä tyttärellä että koiralla oli kosolti omaa ohjelmaa.

Myös penkkiurheilua olen viime päivinä harrastanut. Jalkapalloahan katson ainoastaan silloin, kun kentällä on suosikkijoukkueeni eli eräs espoolainen seura, joka tämänvuotisessa Helsinki Cupissa jäi hopealle (viime vuonna voittivat sarjansa).

Kuumuudesta meillä ei ole kärsitty, koska merellä kuitenkin tuulee aina hiukkasen. Tosin muutamina öinä, suojaisimmissa vierassatamissa, piti nukkua niin että veneen takaovi ja etuhytin (siis makuuhytin) kattoluukku olivat auki. Kutsumattomia vieraita ei tullut, ei edes hyttysiä. (Merellä niitä on varsin harvoin, koska ne tarvitsevat jossakin kehitysvaiheessaan makeaa vettä ja sitähän nyt on tänä kesänä ollut ilmeisen niukalti mannermaallakin.) Kaupungissa taas asumismukavuudesta huolehtii ilmalämpöpumppu, joka kolme neljä vuotta sitten asennettiin ja on toiminut ongelmitta. Vahva suositus myös kerrostaloasukkaalle! Tosin parveke, johon laitteen keskusyksikkö on sijoitettu, on melko lämmin, koska se on lasitettu.

Sääennusteiden mukaan viikonvaihteen aikana helle hellittää, ja maanantaina suuntaamme vielä noin viikoksi merelle seuranamme spanieli, jonka isäntäpariskunta aikoo pyöräillä muutaman päivän Ahvenanmaalla. Sitten heinäkuu alkaakin olla taputeltu, ja elokuun alussa on odotettavissa kaikenlaista happeningia ja haastetta. Mutta nyt pitää mennä taputtelemaan taikinoita: leipäjuureni Sampo nostattaa parhaillaan focacciaa täksi illaksi ja ranskalaista maalaisleipää huomisaamua varten.

Voikaapa hyvin ja nauttikaa kesästä – sitähän on vielä jäljellä vaikka millä mitalla!

Hei Ihanaiset,
Mukavia kirjoituksia täällä taas niinkuin aina 😘.

On se ihmisen mieli ailahtelevainen … tai minun ainakin. Vielä viime viikolla on närkästynyt ja äkäinen siitä kun jalkapallofanien piti mennä Pietariin hihkumaan, huutamaan sekä laulamaan ja sitten n tuomaan deltamuunnos Suomeen. Vaan mitä tein minä 🤔 tilasin tällä viikolla risteilyn Tallinnaan 😖😱. Heti, kun matka oli maksettu, aloin kärsiä tunnontuskia ja selittelin asiaa aivan samoin kuin Pietariin menijät, matkustetaan ja ollaan vastuullisia, käytetään maskia ja käsidesiä, ai niin ja turvavälit tietty pidetään. 

Miksi me päädyttiin Tallinnan risteilyyn⁉️ Poika tuli perheineen viettämään ansaittua lomaa mökille ja läksimme jaloista pois kaupunkiin. Ruukkukasvit sisällä ja ulkona kaipasivatkin vettä, lisäksi meitä odotti kiviprojekti. Pojan pihalta oli appiukko kaivanut sauvakiviä pois ja meidän tehtävänä oli kuljettaa ne muualle. Ma-ke lastattiin kiviä peräkärryyn, kuskattiin ne säilytykseen Vantaalle jossa pinottiin ne nätteihin pinoihin, hikistä hommaa. Isäntä ilmoitti, että torstai pidetään lepopäivä ja minulla alkoi heti päässä raksuttaa mikä olisi mukava retkipaikka, Mustio, Bilnäs vai Fiskars. Viimeinen paikka houkutteli, kun luin jostain, että siellä on keramiikkataiteilija (?) kotimuseo jossa on mielenkiintoinen näyttely. Toisaalta mietitytti onko sinne kamala tunku, kun moni muukin oli lukenut saman jutun. Virvokkeet olivat vähissä joten 5 tunnin ostosristeilykin kiinnosti auton kanssa…. ja tietty isäntä mukana, kun mulla ei ole ajolupaa 🥰. Olipa vaikeaa, jos mennessä olisi ollut autopaikka niin sitä ei ollut takaisin tullessa ja kun sellainen löytyi niin auto olisi maksanut 2x30€, kokonaishinta kansipaikoilla ilman syömisiä ja juomisia 140€.  Yön yli risteily taas de luxe hytillä ja autolla sama 140€ , siis sinne.

Tietysti ilmastoitu hytti ja leppoisa päivä aurinkokannella vilvoittavien tuulien virkistävänä. Pöh, todelllisuus oli hieman toisenlainen, hytissä viilennys maksimilla mutta silti vähän hikinen tunnelma, aurinkokannella ei pahemmin tuullut ja nekin henkäykset mitä tuli olivat aika lämpöisiä eikä paikkoja varjossa tahtonut olla. Mutta me päästiin tanssimaan, oi autuus, oi ihanuus 🤩. Oiva orkesteri ja tilaa tanssilattialla, voiko parempaa ollakaan. Väkeä laivalla oli vähän laisesti, vanhempi matkustajakunta piti yleisissä tiloissa maskeja nuoriso, alle 50v, ei niinkään. Kukaan ei kysyt meiltä menessä eikä tullessa koronatodistusta, tullessa kysyttiin käytiinkin maissa ja tuliko laiva Tallinnasta?.  

Meno laivaan tökki, ensin isäntä kääntyi väärästä liitymästä ja jouduttiin tekemään aika mutka, että päästiin takaisin oikealle tielle, sitte valittiin väärä check in kaista, virolainen paku tukki etenemisen, viereinen kaista veti ja päätettiin vaihtaa siihen. Saman päätöksen teki myös meidän edessä ollut italialainen motoristi. Sanoin isännälle, että usko pois tuolla miehellä ei ole paperit kunnossa eikä tainnut olla, kun virkailijalla ja motoristeilla kädet heiluivat aika moisen tovin ennenkuin motoristi siirtyi jonosta syrjään. Tällävälin oli laivaan meno siirtynyt pikkuautoilta rekoille ja taas odotettiin, melkein 30 min ja kun viimein päästiin laivaan niin mulla oli jo niin kova pissahätä, että ei ehditty katsoa minne auto jäi parkkiin, ei edes kannen numeroa🤨. Sen muistin, että seinässä oli 6/4 ja oletettiin sen tarkoittavan nelos kantta mutta eikä mitä, se oli kolmas kansi. Auto löytyi lopuksi helposti ja saatiin virvokkeet autoon, tai siis minä vahdin kärryjä ja isäntä juoksi juomakeissi kerrallaan autoon ja takaisin ja senkin jälkeen kehtasi pyytää jenkkaa päivätansseissa ja mun oli pakko osallistua, vois jo isäntä käyttäytyä ikänsä vaatimalla arvokkuudella 🤣. 

Huvila on hintansa, perjantaina irrotettiin, harjattiin ja pinottiin 5 tuntia kiviä, oltiin aika tomu murjaaneja, kun kotiin päästiin. Tänään purettiin loput ja tuotiin osa kivistä tänne, tehdään vähän polkuja ja roskakatoksen pohja. Huomenna piti lähteä mökille mutta ei päästä, poika haluaa, että loputkin kivet viedään hänen pihaltaan pois. Meillä on suvun ainoa auto jossa on vetokoukku ja peräkärry joten isäntä roudaa koko huomisen päivän kiviä. Ei valiteta, poika auttaa aina muita, kun on tietsika tai puhelin ongelmia ja niitähän on ♥️.

Viettämään suloinen sunnuntai.

Suupaltti😁ihan hengästyin kun luin kirjoitukses. Onpas teillä ollut menoa ja meininkiä!

Mun kankku kipuilee edelleen, tai ei kipuile, mutta ei pysty kunnolla liikkumaan. Eikä istumaan.
Mut en nyt valita siitä. Veli on sairaalassa huonossa kunnossa ja se huolettaa enemmän.

Helle myös syö mua ihan tosissaan, mut sillekään en voi mitään.

Käyn hitaalla, mutta luen kaikkien kirjoitukset!

Voikaahan hyvin💕

Voi sua Karmale, kun mieli tekisi touhuta. Voimia veljesi tilanteeseen.

Me piipahdimme Ahvenanmaalla ja että mä nautin valmiisiin pöytiin pääsemisestä! Laivalle oli otettu vain puolet normaalimatkustajamäärästä, joten tilaa oli joka paikassa. Eka iltana illastimme Happy Lobsterissa, missä tuhosin alkuun puolikkaan hummeria (olin unelmoinut siitä viikkokausia). Justus söi ostereita, mutta en kyllä huomannut mitään erityistä vaikutusta? Siirryimme yökerhon puolelle liian aikaisin ja jouduimme Muumidiscoon. Oli hauskaa seurata, miten riemuissaan lapset tanssivat Muumipeikon ohjeiden mukaan.

Olimme varanneet opastetun kävelykierroksen Maarianhaminassa ja se oli tosi hyvä, opas kertoili mielenkiintoiselle tavalla historiasta, henkilöistä ja tapahtumista. Vaan luottokenkäni hiersivät silti kantapäihin rakkulat. Istuskelin terassilla sen aikaa, kun Justus haki Varubodenista laastaria. Ei siitä ostoskadulla kiertelystä silti mitään tullut, joten otettiin taksi ja mentiin laivalle päiväunille.

Illallinen italialaisravintola Tavolatassa, herkuttelin kokonaisena paistetulla sea bassilla. Taisin laittaa faceen aika monta kuvaa, kun olin niin haltioissani maukkaista ruoista. Viereisessä pöydässä istui pariskunta, rouva söi myös kokonaan sellaisen meriahvenen ja vasta sen jälkeen ilmoitti nuivasti tarjoilijalle, että tässä ei ollut mitään makua. Olin vähällä huudahtaa, että kokki taisi laittaa sunkin mausteet mun kalaan, koska tämä oli valtavan hyvää. En sanonut, ihmettelin vaan, miksei hän kertonut havainnostaan heti eka palasen maistettuaan. Taisi olla sitä lajia, että aina jokin on vinossa.

Yökerhossa katselimme tanssijoita, mutta kipeät kantapääni eivät sallineet parketille menoa. Meillä oli Musti mukana ja Justus oli käynyt iltapäivällä lastaamassa auton viereen tuodut, etukäteen tilaamamme juomat. Niitä sitten jaetaan kolmen kodin kesken, ei lopu kesken missään! Perjantaiaamuna nautiskelimme vielä erikoisaamiaisen ja sillä elimmekin lopun päivää, sillä mökilleni vihdoin saavuttuamme olimme niin uuvuksissa, että teimme vaan voileivät.

Eilinen oli varattu kiireisimmille mökkihommille, mutta ruoho oli kellastunutta ja lyhyttä, ei tarvinnut leikata, osa kesäkukista kuolleita, joten ne vaan revin irti ruukuistaan. Mökkiystävä tupsahti vakuuttamaan, että oli tehnyt kaikkensa kukkieni eteen, mutta osa silti vaan nuupahti. Ei voi mitään, istutan seuraavat vasta syksymmällä. Iltasella istahdimme mökkiystävien luona, olivat ostaneet uudenlaisen viilentäjän sekä viinikaapin.

Kohta lähdemme keräilemään poikia. Ensimmäinen löytynee jostain Hanko-Hyvinkää tien varrelta ja seuraavat Pispalasta. Juniori ja Heviteini eivät ole ikinä matkustaneet junalla ja tulevat nyt keskenään Turusta Tampereelle. Mummu ja paappa hakevat heidät asemalta ja mummu on luvannut tarjota meille kaikille lounaan. Loput pojat löytyvät omalta mökiltään. Kunhan kaikki tavaroineen (ja valtavan maito- ja leipämäärän kera) on saatu saareen, taitaa tämä päivä olla taputeltu.

Jospa minäkin nyt kertoisin tämän aamun tapahtumista, jotta huomaatte, että Justuskin on ihan tavallinen mies. Hän meni autoon, laittoi navin päälle ja tuli ilmoittamaan, että jos me nyt lähdetään, ollaan perillä kello 12. Minä siihen, että eihän me nyt noin vaan voida lähteä. No miksei? Hmmm, petit on petaamatta, tiskikone tyhjentämättä ja aamiaisastiat lataamatta tilalle, sun omat tavarat on hujan hajan, kompostiroskis on tyhjennettävä, roskikset kerättävä, kastelukannut täytettävä mökkiystävää varten, auto pakattava, ruoat kerättävä jääkaapista, mummun ja paapan 70-vuotislahjat pakattava erityisen hyvin, etteivät mene rikki, kaikki verhot laskettava alas ...

Joten Justus häipyi äkkiä pihalle täyttämään kastelukannuja. Nyt kuulen hänen olevan olohuoneessa, tarjoitus oli kai koota läppäri pois, mutta taitaa lukea siitä lehtiä. Täytyy mennä hoputtamaan. Viikko kuuden pojan kanssa alkakoon (Justuksen pojanpoikien serkku on anellut mukaan pääsyä). Kai jo melkein 70-vuotias voi välillä sanoa, että mä menen nyt lepäämään, hoitakaa itse itsenne sillä aikaa?