IL!
Yesterday when I was young... 
Kustavin maisemia katselin 30 v. Maailman kauneimmat varmaan. Jätin taakseni enkä kaipaa. On jonkun toisen vuoro nähdä niiden kauneus. En ole kertaakaan käynyt 7 vuoteen. Hienoa, että on muiden vuoro. Lapset saavat kolmikerroksisen talomme saaressa lähellä mannerta. En tiedä, miten selviävät, myyvät sitten tarvittaessa. 

Moi mimmit, tässä tulee tositarina eiliseltä:

Tyttärellä oli alkamassa etänä vanhempainkokous. Avasi jo läppäriin yhteyden ja laittoi sohvapöydälle kuunnellakseen alkua, kun samalla korjasivat vävyn kanssa ruokailun jälkiä pois. Kun tulivat sohvan lähelle asettuakseen palaveriin, Iker istui läppärin edessä pää kallellaan. Ja jotenkin se oli onnistunut tökkäämään kameran auki niin, että kaikki osallistujat katselivat kiinnostuneina, josko sillä olisi jotain asiaa!
Toisilla vanhemmilla oli hauskaa, että "kyllä sä olet aika tehokas, kun olet kouluttanut koiran tilallesi!"

Iker ja pojat tulevat huomenna mökille viikonlopuksi, kun vanhempansa lähtevät Öröhön viettämään "lemmenviikonloppua" ystäväpariskunnan kanssa. Me väsätään metrinpituista kauppalistaa ja Justus suunnittelee meille neljälle kahdeksalle suunniteltuja ruokia, nimimerkillä Kokemusta on.

Maalari ryntäsi eilen innoissaan näyttämään kännystään pikkuisen, vastasyntyneen pojan kuvaa. Hänen tyttärensä oli saanut esikoisensa ja maalari eka lapsenlapsensa. Minulla sattui olemaan käyttämätön vauvanpyyhe, jossa yksi kulma on käännetty päätä varten ja reunat kantattu vaaleansinisellä, kysyin haluaisiko viedä sen, kun menee viikonloppuna vauvaa katsomaan. Maalari ilahtui, pesin eilen pyyhkeen ja pakkaan nättiin nallekassiin. Maalari väänteli tatuoituja käsivarsiaan ja manasi, kun tuli ne tatuoinnit otettua, jos lapsi pelkää häntä. Minä lohdutin, että ei takuulla pelkää, tärkeintä on, että tietää aina pääsevänsä niiden käsivarsien kautta syliin.

Maalari mätti onnellisena kinkkukiusausta ja totesi varmaan nukahtavansa tikkaille, kun edellisenä iltana mökkikaverin tyttöystävä oli tullut ja nuoripari oli valvonut kolmeen. Se mökkihän on remontin kourissa eikä siellä ole  mitään väliseiniä, joten maalari pystyi nukahtamaan vasta, kun nuoripari lopetti Xboxin käytön. Joten minä kuulin sanovani, että mee tonne meidän vierasmajaan nukkumaan. Rullaverho näyttää olevan vieläkin alhaalla, taitaa uni maistua pikkumökissä!

Maalausurakka edistyy huimaa vauhtia ja jos ilmat sallivat, maalataan kuulemma räystäät ja ikkunanpieletkin jo tänä syksynä.

Heippa,

kiitoksia kovasti kirjoituksistanne. Väsäsin äsken pitkähkön teksin ja tallensin sen vaan hiirellä. Joku meni vikaan, nettiyhteys oli katkennut ja teksti katosi... Omaa tyhmyyttä. 

Vietimme ihanan hääpäivän kahdestaan ja perään kihlapäivän. Kohta on vuosipäivä ensi tapaamisestamme. Yhtä juhlaa.... 😚

Kädet eivät nyt kestä enää uudelleen kommentointiin. 

Viime lauantaina lähdimme täältä kohti kaupunkikotia. Sunnuntaina olimme ensin isääni tapaamassa ja sitten ajoimme äitini hoivakotiin. Lähdimme aika ex tempore täältä, kun kuulin puhelimessa, että äidin hengitys oli raskasta. Mielestäni huonompaan oli selvästi mennyt edellisestä kerrasta. Mutta vointi kyllä voi vaihdella ihan päivittäin. Ihanaa oli joka tapauksessa nähdä ja paijata äidin poskea ja kättä. Heti maanantaina varhain aamulla lähdimme suuntaamaan tänne ykköskotiimme päin. Matkalla pysähdyimme ystäväpariskunnan mökillä, kun siippani kaatoi siellä ison männyn. Pääsimme sitten herkulliseen valmiiseen ruokapöytään. Minulle se oli luksusta, kun ei tarvinnut kokata.

Myöhäiseen iltaan meni, ennen kuin sain kaikki tavarat paikoilleen. Auto oli taas tupaten täynnä. 

Tänään tulevat tytär ja vävy sekä hauvavauva. Tekevät vielä huomenna etätöitä, mutta kätevää näin, niin meillä on sitten enemmän yhdessäoloaikaa, kun ovat jo "täällä" heti työpäivän loputtua. 

Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus, että poikamme ja kummityttömme koiransa kanssa tulisivat tänne. Ihanaa nähdä raikaitaan - varsinkin nyt, kun kaikilla on kahden rokotuksen suoja. Ei sitä enää näillä ilmoilla kesäkeittiössä viitsisi syödä. 

Oikein mukavaa viikon jatketta ja viikonloppua kaikille 😇🥰

Heippa kaikille 🥰

Kivasti on ilma viilentynyt ja meillä on makuuhuoneessakin jo alle 20 astetta. Ihan oikeasti jo haluaa olla peiton alla enkä ole muutamaan yöhön herännyt pää märkänä!

Meillä on nyt mennyt ihan hyvin, mutta täytyypä kertoa pieni kommellus, joka mitä ilmeisimmin oli minun syytäni. Kävimme viime lauantaina marketissa ja minä ehdotin, että ostetaan kokeeksi 8 tölkin pakkaus alkoholitonta Karjalaa, kun serkkulikkani oli kehunut sen olevan yhtä hyvää kuin alkoholillinenkin. No, suuntasin käytävälle, jonka yläpuolella roikkuvassa kyltissä luki "siiderit, long drinkit ja alkoholiton olut". Karjala löytyi heti ja eikun kärryyn. Kotona kassia tyhjentäessäni avasin olutpakinkin ja laitoin kaikki 8 tölkkiä jääkaappiin. Jossain vaiheessa iltaa meirämmiäs avasi ensimmäisen ja minä kysyin, jotta miltäs maistuu ja hän totesi sen olevan ihan hyvää. Myöhemmin hän otti sitten toisen ja kuinka ollakaan, satuin vilkaisemaan tölkkiä tv-huoneen pöydällä ja huomasin kauhukseni, ettei se mitään alkoholitonta ollut vaan A-olutta eli prosentteja oli 5,2 😳  Minä tenttasin meirämmiäheltä, että eikö hän ollut huomannut oluen olevan alkoholillista ja hän vakuutti silmät kirkkaina, että olihan hän hieman ihmeissään, kun se oli niin tavattoman hyvää, muttei hänelle ollut tullut mieleenkään tarkistaa! Onneksi tölkkejä oli vain 8 kpl. Päätin, että seuraavalla kerralla ostetaan yksi tölkki kaikkia alkoholittomia, mitä Prismasta löytyy, jotta meirämmiäs pääsee vertailemaan. Ja muuten, se serkkulikkani suosittelema alkoholiton ei sitten ollutkaan Karjalaa vaan Karhua!

Meillä on nyt ollut uudet petauspatjat käytössä kuukauden verran ja ne tuntuvat erittäin hyviltä. Ainoa ongelma on se, että meirämmiähen patja tuppaa karkaamaan yön aikana eli se kulkeutuu pikkuhiljaa keskeltä reunaan päin. Olen huomannut itsekin, että jos sängyn reunalla istuu, niin petari painuu alaspäin ja vähän siirtyykin, mutta minulla se ei kuitenkaan kulkeudu silmin nähden. Tietenkin meirämmiäs istuu sekä riisuutuessaan että pukiessaan sängyn reunalla, kun minä puolestani teen ne seisten. Hän myös vääntäytyy ylös 2-3 kertaa yössä käydessään vessassa. Aina välillä hän muistaa takaisin sänkyyn tullessaan työntää petarin paikoilleen, mutta kyllä se aamulla aina on vähän vinossa. Patjan alapuolella kulmissa olisi kyllä sellaiset lenksut, jotka voidaan pujottaa varsinaisen patjan kulmien ympäri, mutta emme viitsineet aluksi niitä ottaa käyttöön, kun varsinainen patja on sangen painava käsitellä ja sitä paitsi en oikein ymmärrä, miten petauspatjan ympäri saa laitettua lakanan, jos kulmalenksut ovat käytössä. No, eiköpähän tämäkin ongelma loppuviimein saadaan ratkaistuksi. Tärkeintä kuitenkin on, että meirämmiäs muistaa työntää patjaa paikalleen, sillä mikäli se karkaa pitkälle reunan ulkopuolella, hän todennäköisesti putoaa sängystä!

Pari viikkoa sitten tuli Kristina Cruisesin uusi esite ja olen kuolannut tutkiessani heidän risteilytarjontaansa. Reinin risteily, jota suunnittelimme jo viime vuonna, olisi seuraavan kerran ensi vuoden huhtikuussa ja syksyn risteilyllekin voisi tehdä ennakkovarauksen. Kälyni on parhaillaan Portugalissa Doro-joen risteilyllä ja serkkulikkani lähtee muutaman ystävänsä kanssa kahadeksi Viikoksi Kreetalle tulevana lauantaina. Olen melkein kateellinen. Mikäli kaikki menee niin hyvin kuin miltä vähitellen alkaa näyttää, niin kyllä minä aion meille jonkin ristelyn ensi vuodelle buukata. Ties vaikka Teatteriklubikin onnistuisi tekemään perinteisen matkansa ja työpaikkamme kilta on suunnitellut jo kaksi vuotta lähtöä Hamina Tattooseen, mutta koko tapahtuma on jo peruutettu kahteen kertaan. Saa nähdä miten ensi vuonna käy. Serkkuni kertoi, että Kreetalle ja kaiketikin Kreikkaan yleensäkin, vaaditaan ennen matkaa tehtävä sähköinen maahansaapumisilmoitus. Kuulemma mitään varsinaisia rajoituksia siellä ei ole, mutta kaupoissa, liikennevälineissä ja museoissa täytyy kyllä pitää maskia. Mitään ulkonaliikkumiskieltoja sun muita rajoituksia siellä ei kuulemma enää ole käytössä, vaikka ne voidaankin ottaa käyttöön, mikäli tarve vaatii. EU:n koronatodistus täytyy kuitenkin olla mukana.

Luin kyllä teidän kaikki kirjoituksenne, mutten nyt niitä sen kummemmin kommentoi. Ensi kerralla sitten. Toivotan teille kaikille mukavaa syksyn jatkoa ja leppoisaa viikonloppua 🙂

Merelle, kiitos vinkeistä. Elokuva "Isä" on jo listalla, kun sitä ovat muutkin kehuneet. Tosin Olivia Colman ei kuulu suosikkeihini, mutta Anthony Hopkins sitäkin varmemmin kuuluu!

Tuo liukuesteverkko saattaisi jopa toimia, kun se kaiketi toimii mattojenkin alla. Tosin patjaa mainostettiin sillä, että sen pohja on valmistettu liukumattomasta materiaalista ja se tuntuukin käteen jotenkin tarttiselta, mutta ei se ainakaan meirämmiähellä toimi. Minulla kylläkin 😎

Täältä myös lämmin suositus tuolle Merellen vinkkaamalle elokuvalle. Kävin pari viikkoa sitten tyttären kanssa katsomassa. Hopkins huikean hyvä, ja kyllä siinä katsojakin päähenkilön/henkilöiden pään sisälle pääsi, kun ei ihan varmaksi tiennyt, mikä oli totta (siis elokuvan totta) ja mikä muistisairaan kuvitelmaa.

Tämä on niitä elokuvia, jotka pyörivät päässä muutaman päivän näkemisen jälkeen. Siitä huolimatta, että omakohtaista kokemusta ko. asioista ei ole.

Viikonloppuja! Vietän sitä pääosin yhdessä yleishyödyllisessä webinaarissa.

PS. Eikös Isä-elokuvan Olivia Coleman nähty viimeksi The Crownin kuningatar Elisabetina? Uran ja perheen ristiriitaa siinäkin käsiteltiin.

Moi mimmit, lähetin äsken WhatsApp-viestin niille, jotka ovat ilmoittautuneet tapaamiseen 6.10. Ellet saanut viestiä, mutta haluat tulla tai olet tulossa, laita mulle yv.

Viikonloppuni oli hauska ja kiireinen. Juniori ja Heviteini sekä Iker tulivat ja tekivät ihan oikeita miestentöitä: kaatoivat rantapolun varrelta minimotskulla parimetrisiä haapoja ja leppiä, roudasivat peräkärryllä veneralleja jäteasemalle vietäväksi, laiturikalusteet irrotettiin ja varastoon. Tappelivat tietty ajoleikkurin ajovuoroista, kunnes härvelistä oli kumi osunut naulaan ja ilmat pihalle.

Minä kokkasin valtavat määrät ruokaa ja olin ruokapöydässä ylpeä pojista, jotka juttelivat sujuvaa englantia maalarin kanssa ja vielä niin kauniisti ääntäen. Pelasimme molempina iltoina Monopolia ja seurasin mielenkiinnolla poikien erilaista tapaa "kerätä mammonaa". Heviteini osti varastoja ja asemia ja rikastui vuokrilla, Juniori otti valtavia riskejä ja välillä oli upporikas ja välillä rutiköyhä. Justus mietti siirtojaan, kunnes kaikki hermostuivat odotteluun. Minä sekoilin ja Juniori onnistui huiputtamaan minulta kokonaisen Esplanadin.

Sunnuntaina pojat saivat ajaa naapurin kaverin uudella mönkijällä. Ensin oli luettava manuaali, sitten opeteltiin hallintalaitteet ja eka kierrokset kaveri ohjasi poika kyydissä. Vasta sen jälkeen sai ajaa yksin. Heviteini ajoi varovaisen keskittyneesti, mutta Juniorin tyylistä huomasi, että hän on tottunut ajamaan kartingia. Iker juoksenteli lauman seassa ja halusi pelata futista niin paljon, että sisällä takajalat luisuivat alta pois ja minä jo säikähdin. Annoin lääkettä ja pian koira kuorsasi tasarahana sängyllään lepäilemässä. Sehän käy säännöllisesti akupunktiossa ja hoito selvästi auttaa.

Eilen ajettiin Justuksen mökille. Aurinko paistoi ja lämmitti niin, että istuttiin laiturilla tunnin verran vaan maisemaa ihailemassa. Olemme koko kesän seuranneet kuuden joutsenenpoikasen kasvua ja ihmetyksemme oli suuri, kun heti saavuttuamme ne lennähtivät jostain laiturin viereen uiskentelemaan, ihan kuin olisivat halunneet tervehtiä. Emme ole koskaan ruokkineet niitä.

Nyt on aloitettava mökin "riisuminen" talvikuntoon. Tehtävien lista on pitkä, mutta mieleni halajaa silti ihan pikkuisen kurkistamaan, olisko metsässä vielä sieniä?

Tervehdys kamut Imatran kylpylästä.
Tultiin illankutvassa valmistautumaan etämiehen huomisiin synttäreihin.
Mieli olisi tehnyt vähän pidempään reissuun mutta päädyttiin kuitenkin tällä kertaa tähän.

Minulla oli tänään viimeinen päivä miehenä pitkään jatkuneessa luottamustoimessa.
Viimeiseksi sattui tosi hankala juttu, jota puitiin kaksi pitkää päivää. Siksi ehdittiin kylpyläänkin vasta illalla. Ehdimme kuitenkin jo katsastamaan kylpylän ja nyt lähdemme etsimään jotain iltapalaa.

Tällä kertaa en kirjoittele enempää, vaan lähden huomisen sankarin seuraksi.

Tapaamista odotellen.

Tervehdys🥰

Kiitoksia teille, jotka olette jaksaneet kirjoitella. Laitan viestiä vain lyhyesti.

Viime viikonloppu oli aivan ihana. Oli kertakaikkisen mahtavaa, kun tytär ja vävy sekä hauvavauva olivat täällä. Kaikki mökit olivat käytössä, kun vävy teki perjantaina etätöitä yhdessä vierasmökissä, joka sijaitsee korkealla kalliolla. Tytär teki töitä vanhassa mökissä, joka nyt on saanut aivan uuden ilmeen, kun hän on sitä sisustanut. 

Ensimmäinen kerta sitten pandemian alun, kun pystyimme "vapaasti" olemaan sisätiloissa yhdessä. Ja vuonna 2020 tammikuussa olin edellisen kerran ollut tyttäreni kanssa saunassa. Nautimme hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Voi kuinka onnellinen olen yhdessä vietetyistä päivistä.

Keskiviikkona kävimme Mikkelissä kaupoissa ja samalla reissulla olimme vastassa poikaamme ja kummityttöämme sekä hänen koiraansa. Poika on tehnyt etätöitä vierasmökissä kallion korkeuksissa ja kummityttö on tehnyt graduaan vanhassa mökissä. Illat olemme viettäneet yhdessä ja syöneet hyvin.... Sen huomaa painosta. Huomenna viemme nuoret junalle Mikkeliin. 

Mulla on vaihteeksi polvet aivan tsökönä. Sain vasempaan polveen muutaman kerran kortisonipiikin kesällä ja se auttoi hetkeksi. Sitäpaitsi vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta tapaturmavakuutuksesta näistä piikeistä aiheutuneita kuluja. Magneettikuvan kyllä maksoi, jossa näkyy tapaturman jälkeiset vammat sisäsivusiteessä ja eturistisiteessä. Polvi on aivan turvoksissa ja todella kipeä. En meinaa päästä sängystä tai sohvalta ylös. Nyt kun tulemme käymään kaupungissa, minulla on varattuna aika Pohjola-sairaalassa polveen erikoistuneelta lääkäriltä. Jotain apua tähän on saatava. Olen syönyt hirveät määrät särkylääkkeitä ja kauhistuttaa jo, missä kunnossa sisuskalut mahtavat olla. 

Ensi viikolle on luvattu mukavia ilmoja. Meillä oli viikon alkupuolella kahtena yönä -0,5 astetta pakkasta. Varmasti kanttarelleja vielä olisi, mutta tällä polvella ei nyt sieneen voi mennä. Olen lähes joka päivä käynyt pienellä lenkillä (hidasta kävelyä) ja sitten kun tulee tässä tontilla tallusteltua, niin eilen tuli puhelimen askelmittariin niin paljon askeleita, että matkaa taittui yli 10 km. Ei ihme, että polvi on kipeä.... Nuoret auttoivat alkuillasta kukkapenkkieni kanssa ja leikkasivat perennapenkkejäni. Eipä olisi minusta tänä vuonna siihen hommaan ollut. Rakas siippani oli jo aloittanut kuuliljoista. Ne tulevat inhottavan limaisiksi, jos jättää liian pitkälle syksyyn leikkaushommat. 

Tänään on tarkoitus ottaa iisisti. 

PS. Menna, minä ostin kerran loppukesästä alkoholitonta Lapin Kultaa. Purkissa luki isolla 0,0 % alkoholia. Se maistui tosi hyvälle. En muista kauppaa, mistä sen ostin. Olen pari kertaa yrittänyt moista löytää, mutta ei ole osunut silmiini.

Mukavaa viikonlopun jatketta kaikille. Onpa mukavaa nähdä pian. 🥰😇

Oho,
syyskuu meinaa karata käsistä! Loppuviikolla pääsen entisen työkaverini tavoin äimistelemään että ensi kuun jälkeenhän se onkin jo joulukuu.

Viime viikonloppuna venosemme telakoitiin. Ukkokullan toimesta, koska minä istuin kolmen päivän kalvosulkeisissa. Koska korona, niin kotona läppärin ääressä. Naisten Valmiusliiton kursseilla olen aiemmin opiskellut kyberturvallisuutta ja informaatiovaikuttamista (tai siis sen tunnistamista) ja nyt oli vuorossa henkinen kriisinkestävyys. Hyvä valmennus, joka antoi sekä eväitä itselle että mahdollisuuden jatkaa jonkintyyppisiin vapaaehtoishommiin, jos aikaa ja intoa riittää.

Intoa mulla olisi, mutta aikaa niukemmalti. Parhaillaan on yksi parin vuoden projekti viimeisiä silauksia vailla, ja toinen suunnilleen yhtä mittava alkamassa. Vapaaehtoistyötä nekin omalla tavallaan ovat.

Syksy siis päättää purjehduskauden, mutta tuo mukanaan urbaanit huvit. Museokorttiakin täytyy muistaa aika ajoin ulkoiluttaa, siispä kävelimme tänään Taidehalliin ja puolen matkaa takaisinkin (noin 7 km) kun Töölöstä ei löytynyt avointa kahvilaa, johon kaksi janoista olisi mahtunut. Näyttää siltä, että ihmiset ovat alkaneet liikkua varsin vilkkaasti – ne paikat, jotka olivat sunnuntai-iltapäivänä auki, olivat ihan tupaten täysiä.

Taidehallissa oli edelleen maskipakko (kuten on stadin julkisessa liikenteessäkin) mutta ennakkovarauksia ei tarvittu. Ja koska salit ovat suuria eikä moderni valokuva taida olla mikään suuren yleisön taidesuosikki, kaikkea mahtui mukavasti katselemaan. Pari muutakin kiintoisaa näyttelyä oli mielessä, mutta ihan kaikkeen ei samana päivänä ehdi eikä ole tarpeenkaan - kivoja syksyisiä kävelypäiviä kyllä riittää marraskuun puoleenväliin (silloin lähdetään muutamaksi viikoksi patikoimaan Espanjan etelärannikolle).

Ensi viikonvaihteessa on luvassa parin päivän retki Turkuun kirjamessuille, teatteriin ja sikäläisiä sukulaisia tapaamaan. Ja sittenpä meillä foorumilaisilla onkin ne kauan odotetut treffit!

Voikaa hyvin ja nauttikaa ruskan väreistä. Sienistäkin, jos ja kun joku niitä löytää.