Hei kaikille pitkästä aikaa!

Kiitos, Kipa, kysymästä. Meirämmiäs voi hyvin, mutta olen hänelle jokseenkin närkästynyt (ei liene mitään uutta 🙄)! Hänelle oli jäänyt 7 tölkkiä olutta ja tietenkin hän joi ne pois melkein heti sairaalasta kotiuduttuaan. Ei tosin kaikkia kerrallaan - onneksi - ja nyt viikonloppuna huomasin, että jääkaapista oli kadonnut valkkaripullo. Lauantaina hän oli kovasti lähdössä kauppaan ostamaan punkkua ja kaljaa, mutta minä laitoin ehdottoman kiellon. Hän sitten inisi, ettei ruokakaan maistu miltään ilman viiniä, johon minä totesin, että minun tekemäni ruoka on kyllä hyvää ihan ilman alkoholiakin ja että ainakin nämä kolme kuukautta, jotka hän on ajokiellossakin, täytyy kestää, muuten joulu vietetään kuivin suin! Jotenkin tuntuu erittäin turhauttavalta, ettei aikuinen mies ota edes lääkärin sanoja vakavasti tuollaisen kohtauksen jälkeen, mutta eihän häntä voi sitoa mihinkään kiinnikään enkä varmaan pysty häntä estämään, mikäli hän päättää lähteä ostoksille!

Kohtaus ei muuten ollut TIA-kohtaus. Kotiuttamiskeskustelussa lääkäri totesi, että se oli epileptistyyppinen kohtaus ja toinen mahdollinen syy tuollaiseen kohtaukseen olisi voinut olla aivokasvain, mutta sellaisesta ei ollut mitään merkkejä. Vanha pahoinpitely sekä siitä seurannut lievä aivoinfarkti ovat kaikesta päätellen toimineet altistavana tekijänä ja runsas alkoholinkäyttö on sitten antanut lopullisen sysäyksen. Koshkoi ihmetteli, miksei kotiin annettu mitään epilepsialääkitystä ja epikriisissa syyksi sanotaan, ettei sille katsota olevan tarvetta, mutta alkoholia tulee välttää, ettei kohtaus uusiutuisi. Minun taidoillani siitä ei oikein käy ilmi, tietävätkö lääkäritkään mikä kohtaus loppujen lopuksi oli.

IL, synttärijuhlat vaikuttavat olleen todella komeat ja kyllähän pyöreitä kannattaa juhliakin. St. George kaikkine hienouksineen kuulostaa luksukselta, jota voisi itsekin kokeilla, vaikkei lahjakorttia olekaan. Itseään täytyy välillä hemmotella ja mihin sitä rahojaan säästää! Me jo ostimme uudet petauspatjat, kun vanhat (20 v!!!) olivat jo ihan kulahtaneet ja littaantuneet. Uudet tukevat juuri oikealla tavalla oikeista paikoista sekä ovat pehmeät ja kuitenkin suht napakat. Hyvinhän me aina nukumme, mutta ehkäpä nyt vielä himpun verran paremmin 😴

Me olimme tilanneet ison määrän karitsanlihaa, kun lammastila oli auki kuun vaihteessa. Siihen nyt sitten iski meirämmiähen ajokielto, joten soitin paimenelle ja kerroin tilanteemme. Viime vuonna, kun korona kävi kuumimmillaan eikä myymälää voinut pitää auki, heillä oli paikalla perheen nuorisoa, jotka ajelivat toimittamassa tilauksia. Nyt nuoriso on jo kuka missäkin opiskelemassa tai työssä, mutta paimenen, joka on siis pikkuserkkuni, vanhemmat olivat tilalla ko. viikonloppuna ja toivat sieltä lähtiessään ystävällisesti meidän tilauksemme. Emme olleetkaan tavanneet pitkään aikaan ja niinpä kutsuimme heidät kahville. Minä leipasin (!) apfelstruudelin Lidlistä ostetusta pakasteesta, joka olikin ihan hyvää. Ainoa huvittava seikka oli se, kun tietenkin keitin ison pannullisen kahvia eivätkä vieraat sitten kahvia juoneetkaan, vaan teetä. He olivat unohtaneet mainita siitä etukäteen. No, meille meirämmiähen kanssa riitti sitten enemmän ja joimme vielä iltakahvitkin samasta satsista. Kahvi ei yhtään kärsinyt lämmittämisestä 😄  Oli ihan kiva tavata oikein ajan kanssa muita ihmisiä, kun emme ole muuta kuin ohimennen jutelleet naapurien kanssa!

Olen miettinyt tuota koronapassi asiaa ja tullut siihen tulokseen, että erillisen passin puuhastelu on ihan turhaa, kun OmaKannasta voi tulostaa tai ladata mobiililaitteelle EU:n yhteisesti hyväksytyn koronatodistuksen. Passiinhan tulisi kaikki samat asiat ja jos siitä nyt väännetään oikein lakia, niin kaikkine valtuustokäsittelyineen ja lähetekeskusteluineen se tuskin valmistunee kovinkaan pian. Tärkeintähän olisi päästä palaamaan mahdollisimman normaaliin elämään teattereineen ja ravintoloineen ja siinä sitten kulttuurialakin kohentuisi. Ymmärrän kyllä heidän ahdinkoaan, mutta mielestäni he kyllä syyttävät aiheetta hallitusta, joka ei ole epidemiaa aiheuttanut ja yrittää vain turvata kansalaisten terveyttä.

Sikäli kuin osallistun tapaamiseen niin mielestäni pitsa olisi ihan hyvä ratkaisu. Näin kaikki säästyisivät kokkaus- ja leipomispuuhilta, mutta saisivat kuitenkin vatsansa täyteen. Jokunen viinilaatikko olisi kyllä paikallaan ja mobiilimaksulla (vai mikä sen nimi nyt on) voisimme sitten kaikki maksaa niistä osuutemme, jos vaikka IL ne hankkisi. Ihan satavarmasti en kuitenkaan lupaa täältä  sinne lähteä, vaikka mieli toki tekisikin 😃

Ilma on ollut aika viileätä viime päivinä. Eilen ennusteltiin tähän alkuviikkoon hieman lämpimämpää, jos kuitenkin epävakaista eli syksy on alkanut! Toivotankin teille leppoisaa syksyn alkua. Oletko, Tiinuliinu, jo laskenut, kuinka monta yötä on jouluun 😉

Enää 107 yötä jouluun ja ekat glögit juotu (ei just nyt, vaan tässä taannoin, yhtenä hyvin kylmänä syysiltana)!

Teekkarineito on vuokrannut soman pikku yksiön ja aikoo siis todenteolla aloittaa ns. itsellisen elämän. Tosin aikoo käydä tässä muutaman kilometrin päässä meillä pyykillä, koska kylpyhuoneeseensa ei mahdu pesukonetta (ja jääkaappikin on eteisessä). Pikkuveljensä puhuu jo sujuvasti kurssitarjottimista ja muista lukion omitui- ei kun siis ominaisuuksista. Mihin häipyivät ne kaksi palleroa, joille luettiin iltakaudet ääneen ja jotka osallistuivat pullanleivontaan taikinaklöntit rinnuksilla?

Vene on menossa talviteloilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olohuone on täynnä kuivuvia purjeita ja keittiössä punaisten muoviastioiden pino odottaa pääsyä tiskikoneen kautta kellarikomeroon. (Toki kesällä merelläkin tiskataan, mutta tapana on tehopuhdistaa kaikki varastoon menevä tavara.)

Muuten ei kuulu kummempia. Hyvää syksynjatkoa!

Minulle sopii tapaamispäivä ja pizza. Taidan jäädä silloin Hesaan yöksi niin pääsen paikalle bussilla. Tosin to olisi aamusta kynsihuolto, mutta sen saan siirrettyä. 

Huomenna tulee jo viikko siitä kun kotiuduin Mallorcalta. Oli niin kiva pikkuloma ja niin ihana tavata poikaa ja perhettään. Viettää aikaa heidän kanssaan. Poika kyllä joutui parina iltana käymään töissä. 
Siskoni oli mukana ja oli senkin puolesta kivaa.  
Ilma niin lämmin samoin merivesi. Ruoka hyvää ja maisemat upeita. 

Sunnuntaina lähden Kauhajoelle tätini muistotilaisuuteen. Hän kuoli jo kevättalvella ja nyt pidetään pieni tilaisuus. Mies ei pääse mukaan joten ajan itsekseni ja olen serkullani yötä. 

Poikkean Ylöjärvellä mummoni ja enoni haudalla. Pohdin joko voisi laittaa kanervaa haudalle? Vai onko liian aikaista?

Syksy ja arki on alkanut toden teolla. On ollut flunssaa, parin muksun hakua kesken koulupäivän raivareiden takia, koulusta myöhästymisiä, täitä, neuvotteluita ja mitähän vielä. 

Vielä olen käynyt altaalla uimassa. Altaan vesi tänään 18 astetta ilman ollessa 12. Vähän vilakalta tuntui, mutta virkistävältä. 

Kuopuksen laskettu aika oli perjantaina, vauva antaa odotuttaa itseään.vanhempi tytär odottaa toista lastaan keväällä syntyväksi. Ihanaa. 

Hei Ihanaiset,

Minullekin sopii päivä ja pizza, se on jopa suositeltavaaja terveysturvallista ottaen minun kokkaustaitoni huomioon 😱.  

Tänään oli aika rankka päivä, oltiin yli 5 tuntia metsässä, poimittiin puolukoita ja sieniä. Puolukat eivät ole vielä täysin kypsiä mutta en pystynyt enää pidättelemään isäntää, hän kun pelkää ettei meille jää mitään kerättävää, kun muut ehtivät ensin. Suppiksia ei nähnyt, en edes pienen pieniä alkuja mutta ei me perinteisillä suppispaikoilla käytykkään. Kantarellien alkuja oli kyllä paljon eli niitä saadaan vielä jatkossakin 😋. Muutama tattikin löydettiin. Onneksi jääkaapissa oli valmista kaalilaatikkoa, olin reissusta aika puhki tai olen vieläkin. Uskoisin, että ensi yönä uni tulee pahemmin yrittämättä 🥱😴.

Piti myös raportoida meidän luxus risteilystä Tukholmaan joka ei niin lyxus ollutkaan … odotin liikoja. Nyt en kuitenkaan kykene, ehkä joskus myöhemmin.

Kauniita unia Ihanaiset.

Mä yritän tehdä whatsapp-ryhmän tapaamiseen ilmoittautuneille. Jos joku muistaa, ettei mulla ole hänen kännykkänumeroaan, lähetä yv.

Kaikenlaista tässä on tapahtunut. Mä nautiskelin aromaattista hierontaa puolitoista tuntia ja voin kyllä suositella Stockan yläkerrassa olevaa Thann-kauneushoitolaa. Ensin pukeuduin kylpytakkiin ja minimaalisiin paperikalsareihin, sitten jalkoja lioteltiin seitsemän minuuttia tuoksuvassa, kuumassa vedessä. Tyttö kuivasi varpaanvälitkin, siirryin hoitopöydälle ja sitten hierottiin varpaista päänahkaan. Lopuksi nautiskelin kuumaa, haudutettua teetä. Hoitotila oli kaunis, hämyisä ja taustamusa mieleistäni.

Eilen oli diabetes-lääkäri, vähennettiin taas hieman lääkitystä, kun kaikki labra-arvot ovat entisestään parantuneet. Sitten menin hammashygienistille ja se ei ollut yhtään niin mukavaa kuin hieronta. Olen joutunut käymään puolivuosittain, mutta nyt oli niin hyvä tilanne, että vasta vuoden päästä tulee kutsu. Mietin, josko ne Justuksen terveelliset ruoat vaikuttavat tällaiseenkin?

Viime viikollahan meillä oli pari kiireistä päivää mun mökillä. Naapuri maalautti mökkinsä mustaksi ja kehui maalaria. Minä siihen tokaisemaan, että mullakin on suunnitelmissa huoltomaalauttaa taloni, kun vaan löytyisi tekijä. Ja muutaman tunnin päästä maalari oli pihalla miettimässä urakan suuruutta. Joten me sitten seuraavana päivänä Justuksen kanssa roudasimme terassikalusteita ja muuta roinaa pois seinien läheltä. Mikä siinä muuten on, että mökin takaseinustalle kertyy kaikenlaista? Minä harjasin hämähäkin seitit niin korkealta kuin yletin.

Eilen maalari soitti, että kun näissä saaveissa on vaan valkoista maalia. Ja että hän on rapsuttanut kaikki pihkakohdat sileiksi ja nyt pitäisi maalata. Meille tuli kiire ajaa mökille jo illalla ja niinhän siinä oli käynyt, että Justus oli nostanut väärät saavit pihalle. Mulla oli nimittäin tallessa maaleja entisestä huoltomaalauksesta, jonka tein itse viitisen vuotta sitten. Vaan kädet ja selkä ei enää salli moisia urakoita. Todettiin, ettei maali riitä kahteen kertaan, kun talousrakennus ja leikkimökkikin maalataan. Äkkiä soitto mieheni pojalle, joka on maalitehtaalla töissä ja loppuviikosta voidaan hakea 3 x 18 litran saavit.

Tässä tulee samalla englannin intensiivikurssi, kun maalari on irlantilainen eikä osaa suomea! Hän on tuon naapurin miehen kaveri ja voi yöpyä siellä mökissä. Tekee ihan laskua vastaan ja näyttää olevan aikaansaava, sovittiin nimittäin urakkapalkka. Laulelee koko ajan. Hän on toiminut joogaopettajana Intiassa, on pieni laiha tyyppi ja pääsee ketterästi mökkini vaikeisiin yläosiin.

Minä suunnittelen isoa leivontaurakkaa. Menemme viikonlopuksi Kustaviin vävyn vanhempien mökille, tyttären perhe tulee myös. Jaettiin syömiset ja minä halusin leipoa.

Minua alkoi kyllä naurattaa tuo joogaopettaja-maalari... 😂

Nasu, kerronpa hieman lisää maalarista. Hän tekee 10-12 -tuntisia päiviä ja jos juttelee jotain, suti heiluu samalla. Hänen käsivartensa ja niskansa ovat tatuointeja täynnä ja erikoisin on otsa, jossa on jokin kiinalaismerkeiltä näyttävä kirjoitus hiusrajassa ja keskellä kasvoja koko otsan yli punainen huutomerkki.

Tarjosimme hänelle eilen kotiaterian ja kun tänään kerroin, mihin aikaan lounasta syödään, hän kysyi, saisiko se naapurin kaverikin tulla syömään. No ruokaa oli riittävästi, joten pian meillä oli ruokapöydässä kaksi ahmattia. Justus laittoi butter chickeniä, minä tein kasan salaattia ja riisinkeitin höyrytti valtavat riisimäärät. Maalari huokaili onnellisena, ettei muista, milloin olisi syönyt mitään niin hyvää ja lappoi lisää ruokaa. Saivat iltateen kanssa mukaansa vielä isot korvapuustit, leivoin aamupäivällä.

Kysyin maalarilta, mitä se huutomerkki symboloi ja hän kertoi olleensa nuorena valaistumassa Nepalissa. Gurun mielestä oli aiheellista tatuoida se huutomerkki, se jakaa otsan kahtia ja tarkoittaa jonkinlaista tasapainoa eri asioiden välillä. Kiinalaismerkki taas on muisto hänen isästään, jota hän suuresti rakasti ja kunnioitti. Hän on ollut naimisissa suomalaisen kanssa ja heillä on kolme lasta, joista tytär on juuri aloittanut yliopisto-opiskelut, poika armeijan ja kolmas on hieman nuorempi. En kysellyt enempää, että jäisi seuraavallekin kerralle.

Hetken tauon jälkeen mies tuumi, että tällä järjellä en kyllä tatuoisi yhtään mitään itseeni.

Minä leivoin aamupäivällä puolukkapiirakan, omenapaistoksen ja kasan korvapuusteja. Huomenne lähdetään Kustaviin talkoisiin. Iltapäivällä piipahdin lähellä hierojalla, voi että teki hyvää.

Hei Ihanaiset,

terveiset entisestä pääkaupungista. Viime viikonloppuna oli viimeinkin kauan odotetut siskontytön häät. Ihanat juhlat, kaikki meni nappiin. Kirkko oli pieni kaunis vanhan harmaakivikirkko niinkuin länsirannikolla pruukaa olla. Pyhän Henrikin jäännökset oli vaan vähän ikävästi tällätty.  isoon sarkofaaniin alttarin sivuun morsiamen puolelle ja esti näkyvyyden. Suurin osa häävieraista istuinkin sulhasen puolella. Minulla kostui silmät heti, kun urkuri aloitti häämarssin soiton. Huomion melkein varasti morsiusparin 4v kummityttö joka asteli ensimmäisenä kainalossaan rakas pehmolelu ja käsi äidin kädessä. Kävelyä oli selvästi harjoiteltu, askeleet olivat hiipivät rauhalliset ja ilme keskittynyt 🥰.

Morsian, ah miten säteilevän kaunis isänsä käsipuolessa joka oli niiiin komea juhlauniformussaan. Morsiusneidoilla oli vanhan roosan väliset puvut mutta jokainen oli saanut valita itselleen mieluisan mallin ja värisävyn. Sulhanen oli selvästi jännittynyt mutta innokas ja sulhaspojat vähän hermostuneita. Pappi piti aivan loistavan puheen ja onnistui hyvin tuomaan esille hääparin luonteet. Vuorotellen hääväki nauroi ja pyyhki kyyneleitä. Vieläkin kyyneleet pyrkii silmäkulmani kun muistelen tuota kaunista tilaisuutta.

Hääjuhla vietettiin lähistöllä vanhan navetan ylisillä. Jokapuolelle oli ripustettu valosarjoja ja kukka istutuksia, paviljongissa oli ruusukeinu,  lampaantaljoja penkeillä ja kynttilälyhtyjä. Sisätilat oli yhtä kauniisti koristeltu tyylillä, valosarjoilla ja kukilla. WC-tiloissa sai snapseja 🤫🤩. Me pääsimme isännän kanssa tanssimaan ja kyllä me tanssimmekin. Morsiammen äiti, minun rakas pikkusiskoni, leijaili onnessaan paikasta toiseen. Nauroin hänelle, etten tahtonut häntä tunnistaa, kun ei ollut pukeutunut tallivaatteisiin 🤣. 

Hääleikkejä ei paljoa ollut, pyykkipoikia salaa ripustettiin toistemme vaatteisiin ja keneltä sellainen löytyi loppuillasta saivat tehtävän. Pyykkipoikia oli 12 kpl ja numeroitu, minulla oli 8 eli elokuu ja piti keksiä hääparille retkikohde ja siellä tekemistä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun tehtävä oli suoritettu. Minulla oli myös lautasliinaa piilotettu salatehtävä jota ei saanut muille paljastaa. Tehtävänäni oli pummata morsiammelta hääpuku lainaksi ja ostaa hänen hääkimppunsa 😱. Häämekko irtosi lainaksi todella helpolla, ei tainnut morsian ottaa pyyntöäni tosissaan, siskoni oli aivan 😳mitä ihmettä minä horisen 😉. Hääkimpun ostaminen olikin työn ja tuskan takana mutta 150 €:n hintaan morsian lupasi siitä luopua. Kerroin kaasoille, että tehtävä suoritettu mutta niitä salatehtäviä ei koskaan purettu ja jouduin itse kertomaan morsiamelle, että olin häntä jullittanut 😕. Siitä jäi hieman kurjat fiilikset mutta morsian oli helpottunut. Taxi tuli meitä hakemaan puolilta öin, keskimmäinen sisko oli järkännyt meille tilataksin mennen tullen. Yövyimme Raisiossa ”nettihotellissa”, siellä ei ollut respaa eikä siis henkilökuntaa. Sisään pääsi koodilla ja palvelua sai puhelimitse. Toimi oikein hyvin, sisään pääsimme jo klo 13:00 ja jos olisimme halunneet olisimme voineet olla samaan hintaan pidempäänkin.

Sunnuntaine suuntasimme Turkuun, kun lähellä oltiin mentiin ensin WAM: iin katsomaan Anu Pentikin  näyttelyä, tykkäsin etenkin katosta roikkumista voikukan siemenhöytyvistä ja sadoista keramiikkapötkylöistä. Näyttely ei ollut suuren suuri joten siirryttiin Turun taide museoon. Vaikka olen kaupungissa nuoruuteni viettänyt en ollut varma olinko museossa koskaan ennen käynyt mutta sisäportaikko oli kuitenkin tutun oloinen. Siellä oli esillä Michael Schilkin ja Lotta Mattilan keramiikka eläimiä. Taiteilijat ovat eri vuosikymmeniltä, Schilk jo edesmennyt mutta eläinaiheista paljolti samoja. Teokset kuitenkin erilaisia tulkintoja, mielenkiintoisesti koottu näyttely. Lisäksi siellä oli riemastuttavia Maria Stereon keramiikkateoksia jotka on tehty rikotuista kahvikupeista, lautasista ja koriste-esineistä. Teokset on niin övereitä mutta kuitenkin niissä on sitä jotain ja minut ne saavat aina hyvälle tuulelle. Sen pituinen se retki 🤗. Huomenna mennään taas mökille, josko löytyisi jo suppiksia.

Voikaa hyvin!

Aina puolet unohtuu siitä mitä piti kertoa 🤔.

IL, en osaa kuvitella, että sinun huvilassa tulisi tavallinen sudin heiluttaja maalaamaan.koska sinäkään et ole mikään keskiverto 😉. Maalari jolla on iso huutomerkki keskellä otsaa kuulostaa juuri oikealta tyypiltä 😊. Joko urakka on valmis?

Vielä piti kertoa yhdestä ” seikkailusta ” viikonlopun retkellä. Me emme ole aikoihin, lue moneen vuoteen, jättäneet autoa maksulliseen parkkihalliin, nyt jätettiin Hansakorteliin. Onneksi oli sunnuntai ja vähän eli tuskin ketään parkkihallissa. Oltiin ihan juntteja, ai, parkkimaksu hoidetaan vasta lähtiessä eikä osteta etukäteen 😲 mistä automaatti tietää kauanko automme on siellä ollut ….. tiesi se. Sitten hätäpäissäni painoin kohtaa, en halua kuittia 🤯. Päästäänkö me ulos? Päästiin, arvatkaa hurrattiinko me. Taas opittiin jotain uutta, kyllä tää nykyaika on ihmeellistä 🙌👏.

Suupaltti, voi miten kiva oli olla häissä kanssasi! Kai sulla on kännyssä kuvia, näytät sitten tapaamisessamme.

Talon maalausurakka ei ole valmis. Kaveri selitti eilen, että etelänpuoleiset seinät pitää maalata neljännenkin kerran, kun hirret imevät maalia niin kamalasti. Luulen, että meidän täytyy ruveta tekemään huonompia lounaita? Maali ei lopu kesken, kun haettiin maanantaina lisää edesmenneen mieheni pojalta, joka on maalitehtaalla töissä.

Kun omalla mökillä ei ole tekemistä tarpeeksi (= ironiaa), niin viikonloppu vietettiin Kustavissa vävyn vanhempien huvilalla auttamassa. Vävyn isä ei aivoinfarktinsa jälkeen jaksa/pysty oikein muuta tekemään kuin huolehtimaan, ettei talkooväeltä lopu virkistysjuomat kesken. Kiljukaulat tekivät ihan miehentyöt, kun raahasivat lahoja lankkuja peräkärryyn, purkivat vanhan vajan lattian, sahasivat vääriin paikkoihin nousseita mäntyjä ja maalasivatpa vielä huussin ulkoseinätkin.

Tytär oli ostanut itselleen Kärcherin lattiapesurin ja toi sen kokeiltavaksi, minä sain olla opetuskonsulttina, kun mulla jo on sellainen. Nyt talon lattiatkin kiiltävät. Autoin tytärtä päivällisen laitossa, minähän olen jo lähes täysinoppinut pilkkoja. Vävyn äiti keräili katajanoksia maljakoihin ja minä katoin pöydän. Voi miten nautin, kun me kaikki kahdeksan istuimme nautiskelemaan herkullista ruokaa, nauru pulppusi ja ruokaa upposi. Olin tehnyt jälkiruoat valmiiksi ja hyvin upposivat nekin.

Mun mökillä jos olisi samanlainen maisema kuin Kustavissa, en ikinä harkitsisi myymistä. Kallioita, joiden pinta on kuin Särestöniemen maalauksista, käkkärämäntyjä, aava meri, jossa silloin tällöin joku rahtialus kynti ja laivat Ahvenanmaalle lipuivat. Vävyn äiti sytytteli kymmeniä roihuja ja lyhtyjä ja valaistua polkua pitkin mentiin rantasaunaan. Kukaan ei halunnut päätalon sähkösaunaan, kun tunnelma mustaksi maalatussa puusaunassa maisemineen on niin lumoava.

Sunnuntaina käveleskeltiin tyttären kanssa muka Ikeriä lenkittämässä, kun haluttiin rupatella kahden kesken. Ihan pikkuisen keräsin pumpulajäkälää syysistutuksiin sieltä täältä, kun sitä oli niin paljon, vaikka tiedänkin, ettei se ole suositeltavaa. Vävyn vanhempien kanssa ajeltiin Vuosnaisiin, kun Justus ei ollut siellä ennen käynyt. Nautittiin punaviinit Spaunan terassilla vilua välttääksemme ja ravintolan koira lyöttäytyi seuraamme. Iker oli tästä hieman loukkaantunut myöhemmin, kun haisteli vaatteitamme. Ajelimme myös Vartsalan vanhalle koululle, jossa on viehättävä sisustusliike ja meidän poikien mielestä maailman parhaat munkit.

Ajellessamme kotiin pysähdyimme Halikon kohdalla Design Hilliin katselemaan, mutta ostin vain lautasliinoja ja postikortin. Niitä onkin kerääntynyt joka paikasta. Sieltä valitsimme huviksemme ihan oudon tien mun mökille ja olikin hauska matkata oudossa ympäristössä ja uusissa maisemissa.

Eilisen päivän haketin isoa risukasaa, nivelrikkoiset sormet valittavat tänään. Kohta lähden hierojalle, ihanaa!