Menna ja peruukki! Laitapa kuva faceen. Mä en ole koskaan huomannut sun hiuksien mitenkään ohentuneen.

Me pidimme viisikolle lauantaina pikatreffit. Tytär ja vävy lähtivät Hangon Regattaan minilemmenlomalle, saivat meiltä lahjakortin viime jouluna ja vasta nyt ehtivät sinne. Heviteini oli lauantain aamupäivän purjehdusseuransa syystalkoissa (tärkeää hänelle osallistua), joten hänen sieltä kotiuduttuaan kävimme hakemassa Justuksen nuorimman tyttärenpojan ja tapasimme loput Tapiolan Ainoassa. Japanilaisesta löytyi tarpeeksi iso pyöreä pöytä ja sitten pojat alkoivatkin tehdä buffetille kunniaa.

Saimme taas hihitellä poikien jutuille. Justuksen vanhin aloitti lukion ja Heviteini tarkisti moneen kertaan, että lukiossako saa poistua väli- ja hyppytunneilla seuraamuksitta. Toivottavasti se ei ole hänen ainoa motivaationsa lukioon? Minä otin jälkiruoaksi kahvin ja pikkuruisen tuulihatun ja tyhmyyksissäni puraisin siitä vain puolet. Kermavaahtosisällys roiskui neuleelleni ja housuille. Pojat tuijottivat, kunnes luennoin, että tässä teille esimerkki siitä, miksei tuulihattua kannata pureksia, kokonaisena vaan suuhun.

Kuljeskeltiin porukalla ostoskeskuksessa, Juniori tarvitsi uuden jalkapallon. En tiennyt, että pallotkin voivat väsyä, tämä uusi näytti kyllä oikein pirteältä.

Juniori kasasi illalla sipsi- ja karkkikulhoja sohvapöydälle ja alettiin katsella Netflixistä hänen valitsmaansa kauhuleffaa. Iker yritti ujuttautua huomaamatta sipsien ääreen ja oli äärettömän loukkaantunut, kun estin joka kerta sen sinnikkäät yritykset. Se ei koskaan, siis oikeasti ei koskaan saa pöydästä mitään, mutta jaksaa silti yrittää.

Aamulla taisin tajuta lopullisesti, että pojat ovat jo teinejä. Juniorilla oli futisleiri ja hänen piti herätä seitsemältä. Kun möngin kyselemään, teenkö eväitä, hän oli jauhanut papukahvit itselleen, tehnyt eväät ja oli lähdössä naapuriin kaverin luo, jonka isä vei pojat treeneihin. Varmaan pärjäisivät yön ylikin keskenään, mutta on hauskaa viettää aikaa heidän kanssaan.

Teimme Justuksen kanssa uuden ohjeen mukaan spagettivuokaa, johon tuli varmankin noin miljoona kaloria kerman, homejuuston, juustoraasteen, meetwurstin ja jauhelihan takia. Tytär ja vävy kotiutuivat, Juniorkin neljän tunnin treeneistä ja pian herkuteltiin kaikki ison pöydän ympärillä. 

Tytär ja vävy vaikuttivat kovin tyytyväisiltä lomaseensa, vaikka Hangossa kaikki liikkeet olivatkin kiinni eikä ihmisiä missään. Olivat tilanneet hieronnat ja herkutelleet lahjakorttiin kuuluvan kolmen ruokalajin päivällisen. Minulla on ollut tapana poikien syntymästä asti muutaman kerran vuodessa hoitaa poikia viikonlopun yli, että vanhemmat pääsevät viettämään kahdenkeskistä aikaa. Uskon vakaasti sellaisen tärkeyteen parisuhteen hoidossa. Olivat miettineet, että jos automatka Espanjaan osoittautuu Ikerille jollain tapaa raskaaksi, ostavat sen isoimman boxin ja lentävät sitten Finnairilla takaisin. Me sitten Justuksen kanssa tultaisiin omia aikojamme vävyn autolla, joka saisi Suomessa sitten käyttää Mustia.

Nyt lähden polskimaan vesijumppaan, huomenna saadaan influenssarokotukset.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Hei Ihanaiset,

ekat 70v juhlat vietetty, Turun reissu oli oikein onnistunut 🤩. Meille oli varattu ravintolassa oma pieni tila jossa pöydät oli laitettu isoksi neliöksi ja kaikki näki toisensa, kuuluvuus oli vähän huonoa, kun pulina oli taukoamatonta 🤣. Tarjoilija tyttöä kävi vähän sääliksi, kun yritti kertoa mitä kukin oli eteensä saanut ja mitä eri ruokalajit pitivät sisällään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Viinien tilauksen delegoin pikkusiskolle, hän on niihin paremmin perehtynyt ja nappiin menivät nekin. Isäntä ei halunnut lahjaa mutta sai kuitenkin Bollingerin 007 samppanjapullon omalla coolerilla 🍾🥂. Saapi nähdä milloin isäntä raaskii sen avata 😆.  Nuoriso lähti kotiin ja me vanhukset siirryttiin meidän hotellin baariin jatkoille. Ei mitään hajua milloin jatkot loppuivat ja könyttiin nukkumaan.

Nuorin systeri miehensä kanssa yöpyi naapuri huoneessa, he tulivat kaukaa maalta (35 km) ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen pieneen kaupunki lomaan 😊. Käytiin sunnuntaina, aamupalan jälkeen, yhdessä taidemuseossa katsomassa Royal Salute näyttelyä joka oli pieni pettymys, olisi tarvittu opas. Systerin porukka lähti kotiin eläimiä hoitamaan ja me siirryttiin serkkuni luo lounaalle. Monta iloista hetkeä samalla reissulla. Ensi viikonloppuna sitten isännän läheisten kanssa Haikaranpesään korkeuksiin juhlistamaan isännän korkeaa ikää. Naureskeltiin, että 100 v juhlat joudutaan varmaan pitämään lentokoneessa ja tandem hypyillä alas 🛩✈️🪂.

Menna, teidän viihdekalenterinne suorastaan pursuaa 🎭 kaikkea kivaa. Hesarissa kehuttiin Komediateatterin Juhlakunnossa revyytä ja vähän tekis mieli mennä sitä katsomaan. Tähän vuodenaikaan kaipaa kevyttä piristystä vaikka marraskuusta tykkäänkin.

IL, kiva viikonloppu tuntui teilläkin olevan, ei sille mitään voi, että nuoret aikuistuvat. Mukavia poikia ovat silti 🤗. Me odotamme innolla, kun nähdään kaikki lapsenlapsemme samalla kertaa. Vanhin on jo 22v 😱 mihin tämä aika oikein häviää?

Minä olen yrittänyt saada meille influenssarokotus aikaa mutta huonolla menestyksellä. Soittavat aina, kun ollaan jumpassa eikä minulla ole siellä puhelinta mukana. Pitää huomenna vaan roikkua linjoilla jotta onnistuu ajan saanti. Kolmas korona rokotuksia pitää varata, hyvä, kun noita ilmaiseksi annetaan. Fiksu autokin meillä on, vaikka vähän säikähdettiin, kun auto Turkuun mennessä alkoi piipata mutta vireysavustaja kehoittikin pitämään tauon ja ehdotti kahvikupillista 🧋. Kait ne kohta mittaa sykkeen ja kuumeenkin 😂🤣.

Mukavaa marraskuuta jokaiselle!

Rimpati-rei!
Tässä tulee Tiinuliinun viikkoraportti, jonka oleellinen sisältö on se, että edelleenkään ei kuulu kummempia.

Kirjamessuilla käyskentelin kaikkina neljänä päivänä, mutta ostointoa hillitsi kummasti se, että kodin kirjahyllyt olivat konmaritusta vailla (tiedättehän sen japanilaisen raivausgurun? Marie Kondon mukaan ihmisen pitäisi säästää tavaroistaan vain ne, jotka tuottavat hänelle iloa. Mutta minkä mä sille voin, että kaikki kirjat kodin hyllyissä ilahduttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Tai sitten ovat muuten vain tarpeellisia. Parhaassa tapauksessa molempia.)

Noh, minähän lueskelen keskimäärin 10 kirjaa kuukaudessa. Tämänvuotisen lukupäiväkirjan selailu paljastaa. että alan siirtyä yhä enemmän ja enemmän e-kirjoihin. Äänikirjoista en erityisesti välitä, paitsi leipoessa ja omenahillon keitossa ja muissa aikaavaativissa keittiöaskareissa.

Toisaalta meillä on kirjojakin jonkin verran. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, mutta kun hyllymetrejä on 48 ja metrille lasketaan menevän keskimäärin 33 kirjaa (sanoi tuttu kirjastonjohtaja kun asiasta keskusteltiin FB:ssä) niin kai siitä jotain reilut puolitoistatuhatta tulee. Plus ne kirjat jotka pyörivät työpöydän viereisessä kärryssä ja olohuoneen sohvapöydän kulmalla ja siinä korissa olohuoneen nurkassa jossa ovat kotiin jäävät ja toisessa joka on eteisessä ja siinä lappu ”saa ottaa”. Ottajia vain on käynyt korona-aikana kovin vähän.

Eilen sitten tartuin härkää sarvista eli aloin lajitella kirjakasoja. Kirjaston kierrätykseen päätyi repullinen mutta ei se vielä koko ongelmaa ratkaissut. Täytynee jatkaa viimeistään huomenissa. Tämä päivä katosi kiintoisaan etäseminaariin ja terveyskeskusvisiittiin, jonka taidan naureskella tähän hyväksi lopuksi. Kävin nimittäin kysymässä, pääsisinkö kuulotestiin kun lähipiiri alkaa kyllästyä siihen että tiedustelen tavantakaa: ”Anteeksi kuinka? Mitä kulta sanoit?”

(Joo, kuulotesti onnistuu joulukuun puolessavälissä. Olisin päässyt kahdessa viikossa, mutta kun ollaan menossa ihan muualla.)

Mua on aina huvittanut suuresti ne määritelmät, mitä lääkärit potilaista kirjoittavat. Nyt kun meillä HUS-alueella on käytössä mainio viestijärjestelmä Maisa, se suorastaan kutsuu kurkistamaan mitä potilastietoihin on kirjoitettu eli lähettää tekstiviestin ja sähköpostin, jossa kertoo kätköissään olevan uusia merkintöjä (toki ne tulevat Omakantaankin). Tämän päivän lääkärin mielestä olin ”virkeä ja asiallinen” – no en kai mä mene terkkariin höpsimään kun muutenkin on kiirettä? Lisäksi hän totesi mun ”orientoituvan aikaan ja paikkaan”. Ehkä se johtui siitä että istuin kalenteri kädessä?

Jouluradio soi kolmatta päivää, punaiset Teema-astiat on laskettu ylähyllyltä käden ulottuville ja puolukkakuvioiset verhot ripustettu keittiön ikkunaan. Nyt kun vielä saisin parvekepelargonit hengiltä – eivät ne joulukukkia ole vaikka punaisia ovatkin.

Mukavaa marraskuuta!

PS. Ennen kuin kukaan ehtii huolestua siitä että tällä menolla kerkiän kyllästyä joululauluihin ennen varsinaista H-hetkeä, kerron ettei yksi kuuntelutunti per päivä niille immuuniksi tee. Ei ainakaan kaltaistani jouluhullua. Eikä varsinkaan, kun auvoisimpaan adventin aikaan olen Andaluciassa. (toki jouluradion saa soimaan myös nettiyhteydellä mikä saattaa ollakin meikäläisen päivien pelastus) ☺️

Oho,
onpa täällä hiljaista!

Tulin vain toivottamaan hyvää viikonloppua. Jatkan kirjahyllyjen siivousprojektia, nyt menossa vanhat  keittokirjat, joita aikoinaan keräilin. En oikein henno luopua kaikista, sadan vuoden takaista Kalliin ajan keittokirjaa saattaa tarvita, jos veroaste vielä tästä nousee. Muonituslotan käsikirjasta taas on varmasti apua, jos tulee enemmän vieraita kerralla ja on tarvis tehdä hernekeittoa tai sianlihakastiketta sadalle hengelle.

Hyvää viikonloppua, kertokaahan kuulumisianne!

Perjantaita kaikille ja samalla hyvää viikonloppua. Eipä tässä ole ihmeitä tapahtunut, joten olen vain lukenut, mitä muille kuuluu.
Kun ei uusia ompeluideoitakaan ole päähän tupsahtanut, olen vain värkännyt jouluisia patalappuja tällä viikolla.  Ensi viikolla sitten onkin tärkeämpi ompeluprojekti kun pitäisi tehdä pikku Muruselle tiipii. Menen huomenna hoitamaan pikkuista kun miniä viettää kolmikymppisiä kavereidensa kanssa. Samalla reissulla saan sitten tiipii kangasta lisää mukaani kun aikaisemmin minulle tuotu kangas olikin liian vähäinen määrä. Saapa nähdä minkälainen teltta sitten syntyy. Mutta innoissani menen huomenna tapaamaan pikkuista. On aina niin kova ikävä kun hän kasvaa niin kohisten ja muuttuu koko ajan. Kuukauden päästä jo vuoden vanha.  ❤️

Eilen tehtiin vielä viimeisiä syyshommia eli putsattiin rännit. Olin yllättynyt kuinka paljon moskaa niissä oli. No täytyy tunnustaa, ettei me kyllä joka syksy niitä putsata. Käydään kyllä katsomassa miltä näyttää, mutta jos ei kovin paljon mitään ole, annetaan olla. Nyt päätettiin, että ehkä parin vuoden päästä taas...
Toinen homma oli puukatoksen katon korjaus. Se on vain sellainen pressupeitteinen hökötys ja syksyn tuulet oli repineet ison reiän kattoon. Laitoimme sitten vaan uuden (tai mikä sattui autotallissa olemaan) pressun ja menee taas jonkin aikaa. Tuo katos joutaisi purettavaksi kunhan viimeiset puut on käytetty. Meillä on kaksi uudempaa puukatosta, jotka kyllä riittävät. 

Kohta pitäisi lähteä postiin. Lähetän pikku lahjan kummitytölle, joka täyttää ensi viikolla 50! Ihan säikähdin, että hän on jo noin aikuinen 😃 No, on mulla yksi vähän vanhempikin kummilapsi. Alkaa vähän tuntua, että olenkos minä sitten kuinka vanha...

Eli ei tässä kummempaa. Toivottavasti pysytään kaikki terveinä kun tuo korona vaan jyllää, vaikka rokotukset etenee. Ja vähän hirvittää nuokin uutiset, että täysin rokotettuja on aika paljon sairaalaan joutunut koronansa kanssa...

Tietoa koronasta. 
Kahdesti rokotettu voi saada koronan. Jos on vanha eli yli 80 v voi käydä kuinka vaan rokotuksenkin kanssa. Immuniteetti ei enää tee vasta-aineita vaikka kuinka rokottaisi. Kaksi rokotetta saaneet muut ovat hyvin turvassa pahalta taudilta. Ei tule kuin jotain köhää ellei siis ole vanha ja me emme siis ole.
Olen ollut viikon tartuntatautilääkärinä, kun vakituinen oli lomalla ja näin se käytännössä menee.
Ja kun epidemia pitkittyy, rokotteen teho hiipuu. Ihan kuten autosta loppuu bensa. Joko alistuu siihen, että ny se loppu tai hommaa lisää. 

Hei Ihanaiset,

saatiin vihdoinkin aika influensarokotukseen. Puolitoista viikkoa sitä yritettiin, mutta takaisinsoitto osui aina aikaan jolloin ei oltu puhelin kädessä 😆. Samalla pyydettiin myös 3. koronarakotus aika. Oltiin todella helpottuneita kumpikin, en edes tajunnut kuinka stressaantunut olin tuosta influenssarokotuksen saamisesta, tuntui kuin iso paino olisi pudonnut harteilta.

Vanhat keittokirjat ovat ihania, minulla on avopin kirja sotien jälkeiseltä ajalta. Avoppi on kirjoittanut sivujen marginaaliin huomioitaan ja tietoa mitä voi korvata milläkin aineella tai mitä voi jättää pois ilman, että maku siitä paljonkaan muuttuu. Resepti lappusiakin on sivujen väleissä, käsin kirjoitettuja tai lehdistä leikattuja. Pitää antaa kirja joskus tyttärelle lahjaksi 🤣, eikä haittaa vaikka hänellä ei ole tyttäriä, kun toiseksi nuorin poika on kiinnostunut ruuan laitosta ja nuorin leipomisesta. Tuon Jan reseptit taitavat olla aika eksoottisia nuoremmille mutta onhan niitä hauska ihmetellä.

Viettäkää mukava viikonloppu!

Tiinuliinu. Käännös lääkärin tekstiin. 
Virkeä= ei huumepösössä tai dementti tai kirjaimellisesti huonossa hapessa.
Asiallinen= pystyy huolehtimaan asioistaan. Psyyke ok.
Paikkaan orientoitunut=ei skitsofreniaa, ei dementiaa ei lääkehuumepösössä

Eli nämä ovat lääkärin korviin rankempia seuloja kuin ihmiset hahmottavat.
Hyvin meni tietty sinulla

Mies oli yrittänyt soittaa aikaa koronarokotuksiin, mutta takaisin soittoa saa odottaa kaksikin viikkoa! Kuulin tuttavalta, että täällä Espoossa ajan saisi ehkä vasta ensi vuoden puolelle. Koska 2. rokotuksestamme on aikaa jo 6 kk, varasin sitten meille ajat netistä (kun miehen pankkitunnukset viimein löytyivät - hänellä ei ole älypuhelinta), ja yllätys: sain ajat jo ensi torstaille Sellon kirjaston rokotuspisteeseen! Seuraavina viikkoina siellä ei sitten enää ollutkaan aikoja.

Onnistumisesta ilahtuneena ryhdyin varaamaan netistä myös influenssarokotus-aikoja. Ne sain ensi viikon lauantaiksi omalle terveysasemalle. Nyt vain mietin, että uskaltaako niin lähekkäin (korona torstaina, influenssa lauantaina) ottaa kahta rokotusta. Joutuuko elimistön immuunipuolustus liian koville? Olen kyllä kuullut vanhuksista, jotka ovat samalla terveydenhoitajan vastaanotolla saaneet kummatkin rokotukset. 

Eräs kuorokaverini on yrittänyt houkutella minua liittymään paikalliseen eläkeläisjärjestöön. Meillä oli eilen kuoroesitys ko. järjestön viikottaisessa kokouksessa. Muuna ohjelmana oli vitsien kerrontaa,  musiikki-arvoituksia ja hanuristin esittämänä kaksi kuplettia. Järjestöllä on kyllä teatteri- ym. kulttuurimatkoja, kylpylämatkoja Tallinnaan, juhlia ym. huvitusta. Minä vain en mitenkään kokenut tätä joukkoa viiteryhmäkseni. Eipä tarvitse enää harkita liittymistä. Kaksi kuoroa riittää harrastukseksi ja vähän liikuntaa päälle. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen kolmesti rokotettuna uskaltaisin taas liittyä Elixiaan ja jospa saisin miehenkin mukaan edes kokeilemaan.

Joko dementia iski? Laitoin viikolla meille ja pojan perheelle uunipannulla kanankoipia ja -siipiä, jotka maustoin aika reippaasti soijakastikkeella, sitruunapippurilla, sitruunamehulla, paprikajauheella ja lisäksi pannulle kanapalojen väliin sipulilohkoja ja valkosipulin kynsiä. Päälle vähän öljyä, ja uuniin. Kanapalat katosivat makoisiin suihin, mutta ihmettelin itsekseni paistoksen vaaleaa väriä. Seuraavan päivänä muistin, että paprikajauhe oli unohtunut!

Mukavaa viikonloppua!

Kiitoksia kirjoituksistanne. 🥰

Koshkoi, suomennuksesi lääkärikieleltä oli hauska. Nykyäänhän on oltava varovaisempi kuin aikanaan, mitä potilaista kirjoittaa, kun on tämä kanta-järjestelmä. Kieltämättä hiukan huolestuttaa tuo myös jo rokotteen saajien kasvava määrä sekä tartunnoissa (missä se ei ilmeisesti ole ihan "ajantasalla") sekä myös sairaalaan joutuneiden määrässä. Maskista en aio luopua ihan lähiaikoina. Jätin keskiviikkona aamusta takaisinsoittopyynnön Vantaan koronarokotuksiin. Meillähän on kyse nyt kolmansista rokotteista. Influenssapiikit otimme yksityisellä Mikkelissä. Tänään sitten myöhään iltapäivällä jätin jo uuden takaisinsoittopyynnön. Ihmettelen, miten voi kestää näin kauan... Siinä oli eritelty influenssarokotteet ja koronarokotukset. Syy, miksi haluan hoitaa sen puhelimitse, on se, että yritän saada rokotukset meille noin 10 pv ennen kuin tasan puoli vuotta on mennyt täyteen ja tämä johtuu tietty siitä, miten olemme suunnitelleet asettuvamme täällä ja Vantaalla.

Tiinuliinu, keittokirjoja ei kyllä voi luovuttaa pois.... Näin se vain on. Meillähän alkaa vuodenvaihteessa taloyhtiössä sekä putki- että energiaremppa, joiden vuoksi (mm.) on aikomus asustaa täällä, jos Herra suo ja eletään - kuten jossain on tapana sanoa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kämppää pitäisi tyhjentää ja paljon. Rakas siippani "nalkuttaa" (voiko mies nalkuttaa 🤣🥰) minulle tästä asiasta todella usein ja suurena uhkana on kirjahylly. " Päähylly olkkarissa, mutta myös yhdessä työhuoneessa sekä makkarissa on paljon kirjoja. Tekee pahalta jo ajatus luopua niistä. 

IL, vesi tuli kielelle, kun luin ruokailustanne. Matkasuunnitelma on mielestäni järkevä, kun siihen on nyt vielä lisättu "varaus" Ikerin varalle. 


 Kyllä olette mahtavia isovanhempia, kun vaan jaksatte edelleen tarjota nuorisolle tuollaisia kokemuksia. Ja tietty sekin on upeaa, että "nuoripari" saa aina välillä viettää aikaa kahdestaan ja toisilleen. Meillä minun vanhempani usein soivat meille samanlaista  - ei liene vaikeaa arvata, minne katosimme kahdestaan 😂. On tämä vaan niiiiin rakas paikka ja vielä kaiken päälle viihdymme harvinaisen hyvin (seurallisuudestani huolimatta) kahdestaan. 

Suupaltti,  ihanaa, että nautitte juhlista. Ja nyt sitten tälle viikonlopulle myös hauskoja juhlia. Ymmärrän hyvin, että soiton odotus ei ollut kivaa.... Olen useaan otteeseen - viimeksi tänään ortopediltä - odottanut soittoa ja on tosi keljua, kun ei oikein voi puhua muita puheluita, kun pelkää, että odotettu soitto menee ohi.

Muorille vilkutus. Kivikasalle  ihania hetkiä Murun kanssa. Menna, helpotti kuulla teistä. Ei tarvitse kovin kummoista olla, mutta jos on pitkään kirjoittamatta, niin väkisinkin vähän huolestuu... Kyllä oli kulturelli tulevaisuus teillä suunnitteilla. 

Kortisoni lääkitys on auttanut - osittain.... Eli noin vyötäröstä alaspäin sekä kämmenten "päkijöissä" on ihan uskomaton ero "entiseen". Olkapäät vaan ovat edelleen ongelma. Kolme päivää olen nyt pystynyt olemaan ilman Tramalia.... ja pari aamuyötä on mennyt niin, että ajattelin käsivarsien ja olkapäidenkin parantuvan sisäisellä kortisonilääkityksellä. Näin ei valitettavasti ole käynyt. Ensi viikolla olkapääortopedille aika Helsingissä....

Viime viikonloppuna ja alkuviikosta tein pitkästä aikaa lähes kivutta suuria askelmääriä. Kävin suppilovahveroita poimimassa - nyt onnistui kyykkiminen hyvin. Seuraavana päivänä kyllä sienien siivoaminen otti olkapäille ja käsivarsille tosi koville. 

Verkkoja emme ole viime päivinä enää vedessä pitäneet. Saimme hyvin siikaa - jo joulusiika on pakkasessa. Siikafileitä on nytkin sulamassa. Olen alkamassa ruuan laittoon. Mehän syömme etäläeurooppalaisen ruokarytmin mukaisesti. Sillä pystyin aikanaan lopettamaan ilta- ja yösyönnin. 

Oikein mukavaa viikonloppua itse kullekin perheineen.