Tiinuliinulle ja Ukkokullalleen oikein ihanaa Espanjan lomaa! Kyllä kelpaa patikoida niissä maisemissa ja ennen kaikkea valossa! Lämpötilakin lienee juuri passeli liikuntaan.

Kipa, toivottavasti äitisi tilanne saadaan hoidettua. Muistisairaan tätini huone aikoinaan lukittiin, koska hänen niinikään muistisairas, mutta levoton ja ketteräjalkainen sisarensa samassa hoivakodissa pyrki kaikkina vuorokauden aikoina sisarensa huoneeseen. Sisarusten välit olivat jo ennestään huonot.

Torstaina saimme kolmannen korona-rokotuksen. Tällä kertaa sain ikävän päänsäryn ja kahdeksi päiväksi pientä kuumetta. Myös käsivarsi ja kainalon imusolmukkeet ovat kipeät ja rokotuskohta punoittaa. Lauantaina sitten oli influenssarokotuksen vuoro. Siitä ei kipeytynyt edes käsi, vaikka pelkäsin, että joudun nukkumaan pari yötä selälläni, sillä tämä piikki tuli oikeaan käteen. Nyt olo tuntuu aika turvalliselta.

Meillä isänpäivä siirrettiin ensi sunnuntaille. Hyvä näin. En olisi nyt oikein jaksanutkaan laittaa ruokaa koko poppoolle. Tytär oli altistunut vanhempainillassa koronalle. Joku siinä vaiheessa oireeton vanhempi oli ollut siellä ja oli myöhemmin antanut positiivisen näytteen. Kovin suuri vaara ei kahdesti rokotetulla tyttärellä ole, mutta eivät nyt varmuuden vuoksi halunneet tulla meille. Pojanpoika on sairastanut koko viikon flunssaa ja oli harmissaan, kun ei päässyt Turkuun vesipallo-matsiin. Vähän lohdutti, kun kaverikin oli samassa tilanteessa. Ei ollut koronaa. Täällä tuntuu olevan nyt paljon flunssaa liikkeellä. 

Kävin pitkästä aikaa neurologilla. Halusin kolmannen mielipiteen vasemman käteni vapinasta. Ei onneksi ollut Parkinsonia! Neurologi väitti päänikin hieman vapisevan. Itse en ole sitä huomannut. Sain lähetteen pään magneettikuvaukseen, jolla varmistetaan ettei pikkuaivojen liikekeskuksessa ole verisuonitukosta tms. häiriötä, koska olen "ylipainoinen, kärsin kohonneesta verenpaineesta ja korkeasta kolesterolista". Jotenkin tuo ylipainoinen näytti paperille printattuna pahalta. Tottahan se on, mutta pahoitin vähän mieleni.😔

Lokakuussa otin viikunapuuni sisälle. Se ei siedä kylmää ja pudotti kaikki lehtensä (niin se tekee luonnossakin). Alaston pieni puu on kököttänyt keittiön saarekkeella, ja olin miettinyt että se pitäisi kai laittaa johonkin pimeään ja viileään talvilevolle. Eilen huomasin, että oksien kärjet ovat alkaneet työntää lehtien alkuja! 😯 Sille tuli kevät ennen aikojaan. Miten symbolista ja toivoa herättävää! 

Lämpimiä päiviä Tiinuliinulle Espanjaan😎 Kyllä olisi kiva lähteä jonnekin lämpimään. Täällä on niin pimeää ja kalseaa, vaikka talvi ei ole edes alkanut...

Viikonloppu oli ihana. Poika oli perheineen täällä ja minä tietenkin otin kaiken ilon irti pikku Murusen kanssa. Hän on varsinainen ilopilleri. Enimmäkseen hyvällä tuulella ja touhukas. Kävelee jo melko varmasti ja juoksemaankin yrittää. Tykkäsi kovasti mennä ompelemani tiipiin sisälle. Äitinsä vähän pelkäsi, että teltta on liian iso heidän huusholliin, mutta sanoin pienentäväni sitä tarvittaessa. Veivät nyt teltan keppeineen kotiinsa testattavaksi. 🙂 
Pikkuinen "puhuu" kovasti omaa kieltään ja on utelias tutkimaan kaikkea mahdollista. Iltapäivällä viihdytti itseään purkamalla pyykkikoneesta kaikki vaatteet, mitkä olin juuri sinne laittanut. Mutta mitäpäs mummu muuta kuin latoo takaisin ja sitten puretaan taas 😄 Kyllä niin nautin hänen kanssaan touhaamisesta. 

Huomen aamulla taidan soittaa terveyskeskuksen päivystävään numeroon polvestani. Se on oikutellut nyt kaksi viikkoa ja torstaina flunssapiikillä käydessä tilasin jo lääkäriajankin, mutta se on vasta 14.12. Hoitaja sanoi, että jos en pärjää, voin soittaa päivystykseen. Ja nyt tuntuu, että en pärjää. Kävely on hankalaa, jopa edes maton suoristaminen ei onnistu tuolla koivella. Viikonloppukin meni ihan sisätiloissa kun käveleminen sattui. Katotaan nyt sitten aamulla, mitä sanovat vai pitääkö odottaa joulukuuhun asti.

Kohta pitäisi alkaa esijouluvalmistelutkin kun lapset kumppaneineen saapuu joulukuun alussa kotiin pitkäksi viikonlopuksi. 
Mukavaa alkavaa vikkoa kaikille. 

Moi mimmit ja kiitos kaikille kirjoitteluista! Meillä oli eilen hauska Isäinpäivä. Justuksen tytär kutsui syömään iltapäivällä, pöytä oli kauniisti katettu. Alkuruokana taivaallista palsternakka-vaniljakeittoa koristeltuna pikkuruisilla päärynäpalasilla ja kuivatulla sipulirouheella, nam. Pääruokana risottoa ja pihvit ja jälkiruoaksi Sacherkakkua. Innostuimme juttelemaan ja vuoronperään tyttären kanssa kerroimme aina yhden positiivisen asian kumppanistamme. Tyttären mies tarjoili itselleen ja Justukselle konjakkia, minä olin lupautunut kuskiksi. Kommenttimme kirvoittivat mitä hauskimpia lisäkommentteja ja äkkiä huomasimme istuneemme pöydän ääressä neljä tuntia ja suosikkiohjelmamme Tanssii Tähtien kanssa alkavan muutaman minuutin päästä.

Siirryttiin tv-huoneeseen ja sitten vasta lystiä olikin, kun kommentoitiin ihan kaikkea ohjelmassa nähtyä. Pieni 11-vuotias oli käynyt isänsä varastoilla suihkuttelemassa hienoa tuoksua itseensä ja mönki sitten kainalooni, ymmärsin häikäistyä tuoksusta ja rapsutella poikaa selästä, hän melkein kehräsi. Vanhemmilla oli hauskaa, kun sanelin pojalle joulupukin kirjettä: "Rakas Joulupukki, minun vanhempani eivät ymmärrä ostaa minulle uusinta läppäriä, niin sen takia pyydän sinulta ..." ja ohjeistin piilottamaan kirjeen isänsä tyynyn alle.

Olen niin sanomattoman kiitollinen siitä, miten täysin Justuksen lapset ovat ottaneet minut piiriinsä, toisinkin voisi olla. Poika oli käynyt vaimonsa kanssa jo päivällä tuomassa isälleen lahjan ja Justus myhäili tyytyväisenä. Justuksen tyttären syöpähoidot ovat ohi ja hän on jo aloittanut työt. Malja nostettiin sillekin, että hänen tuomarinvirkansa vakinaistettiin, vuosikaudet ollut määräaikaisuuksia toisensa perään.

Lauantai-illan vietimme Stockmannilla, kun oli kutsu jouluiseen asiakasiltaan. Mitään hätkähdyttäviä tarjouksia en nähnyt, mutta oli kivaa kuljeskella kuohulasit kädessä ja tavata tuttuja. Huonekaluosasto oli kuin valtava ravintola, istuttiin kuka missäkin ja rupateltiin ihan vieraiden ihmisten kanssa. Justus osti Bugattin vyön, kun käyttää sitä merkkiä monissa vaatteissaan. Minä ostin Damellan silkkisen yöpaidan ja lupasin itselleni luopua jostakin toisesta yöpaitulista. 

Itse asiassa vietiin perjantaina kirpparille 12 kollia vaatteita (minun, tyttären, vävyn ja kiljukaulojen) ja muita tavaroita, mutta mökin vinttini ei silti näytä yhtään tyhjemmältä. Olen vakuuttunut, että tavarat siellä sikiävät keskenään enkä ikimaailmassa tule saamaan sinne mitään järjestystä. Toisaalta on mielenkiintoista löytää sieltä tavaroita, joita en muista ostaneenikaan, ihan kuin saisi pienen lahjan itselleen.

Uusi viikko aluillaan, kohta vesijumppaan, jossa joudun käymään useamman viikon ilman ystävääni. Hän joutui hieman yllättäen viime viikolla sairaalaan, ensin mietittiin pallolaajennusta, mutta jouduttiinkin tekemään ohitusleikkaus. Huomenna jalkahoidon jälkeen mökkihommiin, iso kasa risuja odottaa hakettamista. Loppuviikolla järjestämme perinteisen glögijuhlan lapsillemme ja heidän perheilleen. Sinne pitäisi leipoa sekä suolaista että makeaa ja isot määrät, kun meitä on yhteensä 13 ja kaksi koiraa!

Voi että julkisivuremontti on mielenkiintoista! Kun olet valvonut aamuyöstä ja vihdoin saanut unen päästä kiinni joskus kuudelta, tajuntaasi tulee outoja ääniä. Ensin luulet, että hävittäjälentue pyyhältää talosi katon tasalta. Sitten luulet, että sata ihmistä kolaa asvaltilta lumihiutaleita. Ja vihdoin heräät tajuamaan, että makuuhuoneen seinän takana hiotaan seinää ja valonheittäjät paistavat muovitetun ikkunan läpi kuin paraskin aurinko. Seitsemältä aamulla!

Kun olet noussut ja siemailet aamukahviasi, remppamiehet siirtyvät muualle. Tekeekö ne sen tahallaan, kun huomaavat, että nyt toi perhe on kotosalla? Häiritään nyt niitäkin, kun yleensä ovat poissa? A-talossa kahteen asuntoon pora oli tullut läpi seinän. Ja tätä riemua kestää vielä monta kuukautta. Ja me osakkaat saadaan vielä maksaakin tästä riemusta, mun osa noin kymppitonni. Rakennuttaja tuli sentään vähän vastaan, vaikka ensin tylysti ilmoitti, että kymmenen vuoden takuuta ei enää ole. Vaan meidän hallitus nätisti vihjaisi välimiesoikeudesta... 

Pois täältä, mökin rauhaan. Maalari ei ole enää pomppinut aamuisin pihalla eikä talitintit koputtele ikkunoihin.

Tiinuliinu, reippaita kävelypäiviä ja mukavaa oleilua Espanjan auringossa.
Kivikasa, kiva lukea mummu- postauksiasi. Ihanassa iässä teidän pikku Murusenne.
Kipa, tosi inhottava tilanne, kun ihmisiä lappaa kutsumatta äitinne huoneeseen. Luulisi nyt, että sen oven saisi laittaa lukkoon!
IL, onneksi teillä on mökki minne voitte remonttia paeta. Aika kallista touhua tuollainen julkisivuremontti. Kai se kuitenkin aika ajoin on tehtävä.
Merelle, joo jännä matsi tänään. Lähinnä jännitän sitä miten Ukraina- Bosnia ja Hertsegovina matsissa käy. Sen vaikutus Suomen jatkopeleihin, kun on tosi iso. Vaikka Ranska pelaisi kuinka varamiehisellä joukkueella on se Suomea aika lailla parempi porukka. Tasapelikin olisi Suomelta jo huima saavutus.

Näillä lakeuksilla ei mitään uutta pilvien alla. Tosin juuri nyt aurinko paistaa oikein kauniisti. Maassa on vielä pieni aavistus lumesta. Linnut pyrähtelevät pihalle syömään. Maa on jo jäässä, joten tarjolla oleva ruoka maistuu.

Isänpäivänä tyttären perhe oli meillä syömässä. Pikku kaverilla oli 8-vuotis synttärijuhlat edellispäivänä, joten he toivat mukanaan yhdeksältä pikku pojalta syömättä jääneitä herkkuja. Yhdessäolo on aina suurin lahja mitä vanhempana, isovanhempana voi saada.

Kaikenlaista pientä vaivaa tietysti on siellä täällä, mutta kun ei anna niiden vaivata vaan toimii sen mukaan mihin juuri nyt pystyy, on kaikki hyvin. Kipu vaan joskus ottaa päästä, mutta se nyt on kuitenkin vielä täysin siedettävää, joten ei kannata valittaa.

Läheinen ystävä, entinen työkaveri sai juuri kuulla, että hänellä on haimasyöpä. Lääkäri vain soitti ja ilmoitti asian puhelimitse-" ei voida leikata, ennuste huono, elinaikaa noin vuosi". Aika tyly tapa ilmoittaa asia puhelimitse, mutta toisaalta onko tuollaisen asian ilmoittamiseen mitään kovin hyvää tapaa.

Ystäväni on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja hän vain totesi minulle, kun tapasimme: - "Ajattelin, että tämä nyt sitten oli tässä. Ei virumista yksinäisenä kotona tai jossain vanhusten hoivakodissa vaan elämistä nyt täysillä sen ajan kuin pystyy ja sitten elämä on ohi." Hänen miehensä on kuollut eikä lapsia ole. Itse ajattelen, että kaikkein suurin suru tuollaisen uutisen jos kuulisin, olisi siitä miten läheiset selviät, koska tiedän miten rakas heille olen.

Mutta juuri nyt elän. Mieheni huutaa minut kohta syömään. Kahden jälkeen tokaluokkalainen tulee meille koulusta. Illalla tulee hyvä matsi. Eipä tässä siis ole mitään valittamista. Täysillä vaan porskutetaan ja iloitaan, joka hetkestä jonka saa näinkin terveenä elää.

Mukavaa, kivutonta päivää itse kullekin.

Tiinuliinulle hieman jälkijättöiset hyvän matkan toivotukset, vaikka koskevathan toivotukset tietenkin koko siellä vietettyä aikaa 😃

Aina kun joku kertoo reissaavansa jonnekin, tutkiskelen sisintäni ja tuntemuksiani matkailun suhteen ja olen hämmästyksekseni todennut, ettei minulla mitään kovin suurta kaipuuta ulkomaille olekaan. Tietenkin Reininristeily houkuttelee yhä, mutten siltikään odota kieli vyön alla sinne pääsyä. Enemmän minua ilahduttavat nyt jo alkaneet teatterikokemukset. Ostin meille liput Tampere-taloon Schönbrunnin linnanorkesterin uudenvuodenkonserttiinkin 3.1.2022. Vaikka Pirkanmaa siirtyikin jälleen koronan leviämisvaiheeseen ja tänne on asetettu uusia ravintolarajoituksia, niin uskon näiden kulttuuririentojen kuitenkin toteutuvan. Ehkä koronapassikin otetaan tarvittaessa käyttöön. Sitä ainakin sopii toivoa.

En muuten oikein ymmärrä ravintolaväen ajattelutapaa, kun he ensin toppaavat ravintolan täyteen asiakkaita ja alkavat sitten tarkastaa koronapasseja vasta myöhemmin illalla. Vaikkakin passin käyttö on ravintoloille vapaaehtoista, niin ainakin näin naisen logiikalla passien käyttöönotto ja tarkastaminen heti avautumisesta lähtien olisi ravintoloiden etu. Tietenkin rokottamattomat asiakkaat tunkevat ravintolaan, mikäli tilannetta ei mitenkään kontrolloida ja yksikin tartunnanlähde täpötäydessä ravintolassa voi sairastuttaa kymmeniä ihmisiä. Minä en ainakaan menisi sellaiseen ravintolaan, missä koronapassi on vain välttämätön paha sekä päättäjien harjoittamaa yritystoiminnan hankaloittamista ja siihen suhtaudutaan leväperäisesti!

Kipa, minä olen ymmärtänyt, että varsinkin vanhuksien ja monisairaiden kolmannet rokotukset aloitettiin niistä, jotka saivat kaksi ensimmäistä rokotusta lyhyemmällä välillä. Meillä väli oli 12 viikkoa, mutta aika monet rokotettiin 6 viikon välein ja kuulemma pidempi rokotusväli antoi paremman suojan. Toisen ja kolmannen rokotuksen välissä pitää sitten olla vähintään 6 kuukautta.

IL, hyvä kun teillä on mahdollisuus olla muualla julkisivuremontin ajan, sillä kyllähän siitä on monenlaista haittaa ja hankaluutta. Yleensähän työmiehet aloittavat aamulla klo 7 ja se on sentään huomattavasti inhimillisempää, kun vertaa talviseen katujen auraamiseen, joka alkaa jo klo 4 😵  Meillä tähän asti kovaäänisin toiminta oli maalämmön rakentaminen, jossa porattiin kolme tosi syvää reikää maahan, mikä aiheutti ei ainoastaan meteliä, vaan myös tärinää. Työt alkoivat yleensä vasta klo 8 aikoihin, mutta onhan se nyt minulle ainakin lähes puoli yö 😏

Roudasimme eilen rojut jäteasemalle. Pakkasimme ne autoon jo ennen viikonloppua kälyni vierailun vuoksi, muttemme viitsineet kuluttaa aikaa poisviemiseen, kun ei niistä ollut mitään haittaa autossa. Minua huvitti, kun jouduin tietenkin toimimaan kuskina ja tiesin tasan tarkkaan reitin jäteasemalle enkä siis tarvinnut navigaattorin apua. Meirämmiäs istui vieressä ja seurasi puhelimestaan navigaattoria ja yritti inistä ohjeita, mutta totesin vain hänelle Kimi Räikkösen tyyliin, että tiedän kyllä mitä teen! Selvisimme kuormasta viidellä eurolla, kun joukossa oli myös sekajätettä. Mikäli meillä olisi ollut vain erilaisia sähkölaitteita, niin se olisi ollut maksutonta. Homma on tehty todella helpoksi, sillä perinteiselle kaatopaikalle vieminen olisi ollut paljon mutkikkaampaa, vaikka tiedänkin missä lähin kaatopaikka sijaitsee. Nyt meillä on enää kuistilla vanha virttynyt ja hajoamispisteessä oleva korituolin runko sekä kaksi kamalaa muovista puutarhatuolia, jotka viemme sitten joku toinen kerta, ne kun eivät kuistilla leipää pyydä!

Kälyni vierailusta sen verran, että eihän se ihan mutkattomasti sujunutkaan. Laitoin illalliseksi uunikalaa, jonka maustoin (omasta mielestäni) turvallisesti vain suolalla ja lime-pippurilla ja lisukkeena oli keitettyjä perunoita. Ainoa mitä vähän napostelimme illan kuluessa olivat perunalastut ja juomana oli vain kuplavettä. No, kälyni maha meni tietenkin sekaisin ja hän kertoi aamulla istuneensa yöllä puolitoista tuntia vessassa ja maha oli ihan vetenä! Hän sitten luki tarkasti lime-pippurin ainesosaluettelon, jota itse en ollut koskaan ajatuksen kanssa lukenut (!), luullut vain, että siinä on pelkästään limeä, mustapippuria ja suolaa. No, siinähän oli tietenkin vaikka mitä mm. kurkumaa, joka onkin ihan no-no 🙄 Koko purkissa sitä on vain 2 %, joten kalan päällä sitä oli varmaan vain jokin mikrogramman murto-osa, mutta kaipa se sitten riitti. Luonnollisesti perunalastuissa oli jotain  tuntematonta arominvahvennetta ja tuskin ruisleipäkään täysin lisäaineetonta on, vaikka hän kyllä voi syödä ruisleipää. Meirämmiäs yritti tietenkin olla hyvää isäntää ja tarjosi vieraalle kaikenlaista, mutta ainoa seuraus oli vain se, että käly hikeentyi totaalisti ja selitti hyvin painavasti, ettei aio nyt syödä yhtään mitään, kun hänellä on koko alkava viikko täynnä ohjelmaa ja mahan pitäisi pysyä edes joten kuten kurissa. Totesimme kälyni lähdettyä, että ei ole hänen elämänsä helppoa ja onneksi meillä ei ole mitään ongelmia ruokien suhteen. Minäkin olen paljon ennemmin ylipainoinen kuin ruokarajoitteinen!

Ylipainosta puheenollen, Pikseli, mistä paikasta sinä olet ylipainoinen 🤔

Täytynee lähteä tyhjentämään pyykkikone ja aloittaa päivällisen tekokin, joten mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 🙂

Heips!

Lukaisin kaikki viestit!

Olen alkanut käymään joka päivä pienellä kävelyllä. Meillä on hienot ulkoilumaastot. Sisällä klenkkaan, mut ulkona kävely sujuu hyvin?

Tänään en lähtenyt kun vettä tullut koko päivän. Kävin sitten lopulta hakemassa meille pitsat vanhenemiseni kunniaksi.
Nyt sitten maataan sängyssä seljällään vatsat täynnä ja tutkitaan iPadeja.

Mukavaa marraskuuta kaikille💕

Kiitokset kaikille lomatoivotuksista! Eilen ei saatu kasaan kuin vaivaiset seitsemän kilometriä mutta tänään meni jo kymppi rikki. Tästä on hyvä jatkaa, etenkin kun sadesäitä on ennustettu vasta viikonlopuksi.

Espanjan terveysviranomaisten vaatiman terveystietokaavakkeen, jota joissakin somekanavissa on kauhisteltu, täyttäminen kävi varsin kätevästi. Siitä sai lopuksi eräänlaisen leiman eli QR-koodin jonka tallensin varmuudeksi tuplana: sekä puhelimeen että printattuna. Käyttäminenkin oli kätevää: Helsinki-Vantaan matkalaukkujen drop-in-pisteellä lentokenttävirkailija kysyi että kai teillä on mukana EU-koronarokotustodistus ja Espanjan QR-koodi. Vastasimme myöntävästi.

Malagassa marssittiin sokkeloista nauhakujaa pitkin kahden iloisen rouvan työpöydän ääreen. Toinen luki koodit ja tarkisti tietsikaltaan että oikein olivat, toinen keskittyi toivottelemaan tervetuloa. Tervetulotoivotukset kilahtivat kännykkään myös Espanjan terveysviranomaisilta, jotka virkansa velvoittamina toki muistuttivat, että jos alkaa olla oireita, pitää heti eristäytyä ja hakeutua koronatestiin (en kyllä ymmärrä, miten nuo kaksi tehtävää sujuvat samanaikaisesti).

Eikös kymmenen kilometrin välein voikin korkata kuohuviinin? Vaikka ei voisikaan, juomme sen silti.

Maljanne, KK-kamut, ja mukavaa marraskuuta!

Tervehdys ystävät, on ollut kiva lukea kuulumisianne. 

Kurjaa tuo Kipan äidin tilanne, tosin tähan törmää lähes jokaisessa asumisyksikössä jossa asuu myös muistisairaita.
Oma äitini siirrettiin aikanaan sairaalasta vähäksi aikaa naapurikunnan hoivakotiin ja hänen huoneensa lukittiin turvallisuussyistä koska äiti oli letkuissa eikä pystynyt puolustautumaan tunkeilijoilta ja eräs talon asukas kävi tutkimassa huonetta vähän väliä.

Tiinuliinun caminointi Espanjassa kuulostaa houkuttelevalta ja tietysti nestetasapainosta täytyy huolehtia, siihen sopii kuohari päivän päätteeksi erinomaisesti.

IL ja Justus, taidatte elää elämänne parasta aikaa. Teillä on lapsia ja lastenlapsia jotka ovat tiiviisti teidän elämässä mukana ja kun teitä katsoo niin näkee selvästi että vakka on löytänyt kantensa.
En ihmettele kun hupun alla eläminen alkaa ahdistaa ja pakenette mökille avariin maisemiin luonnon keskelle. 

Karmalelle onnittelut päivittäisistä kävelyistä. Toivottavasti pitkään jatkuneet terveysongelmat alkavat helpottaa.

Olen lukenut teidän kolmansista koronapiikeistänne. Minulla tulee puoli vuotta toisesta piikistä täyteen vuoden vaihteessa. Tänään kävin ottamassa infu rokotuksen. Nyt alkaa tuntua pientä jomotusta pistokohdassa, kuten aina ennenkin.

Minun aikani on mennyt erilaisissa järjestöhommissa.
Perjantainan olin valmistelemassa erään yhdistyksen tilaisuutta ja illan juhlimme hyvän ruoan, juomien ja musiikin voimalla. Kivaa oli kokoontua pitkästä aikaa yhteen.
 Viime viikon järjestelimme naisporukalla kirpparia ja kuskasin myytävää kirpparitilaan sekä käyttökelvotonta tavaraa jäteasemalle kuormatolkulla.
Miehetkin oli kutsuttu paikalle, mutta loistivat taaskin poissaolollaan. Lauantai oli kirpparipäivä ja saimme ihan mukavasti myytyä tavaraa, mutta myytävää jäi vielä toiseenkin päivään jota suunnittelimme tammikuulle.
Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin valmistelemaan päivällistä etämiehelle ja hänen tyttärensä perheelle. Päivällä oli miehen kuoron moneen kertaan siirretty konsertti ja hän valmistautui esitykseen aamupäivän. Olimme porukalla kuuntelemassa konserttia ja sieltä tulimme luokseni syömään. Konsertti onnistui hyvin ja oli muutamaa peruutuspaikkaa lukuunottamatta loppuunmyyty. 
Tarjosin itämaista lammascurryä höysteineen. Varauduin että ruoka ei maistu lapsille, mutta onneksi molemmat söivät hyvällä ruokahalulla.

Liikuntaa eri tavoin olen yrittänyt harrastaa, mutta polvitaipeen ja pohkeen kipu on rajoittanut jonkin verran liikkumista. Pelkäsin jo saaneeni tulpan jalkaan ja kävin otattamassa INR kokeen, joka kuitenkin oli hoitotasolla. Kipu on kestänyt jo pari viikkoa ja sitä ennen kävelin 6-10 km päivässä ja lisäksi ryhmäliikunnat  3-4 kertaa viikossa. Mieleen tuli että voisiko kipu johtua esim. penikkataudista, onko jollain kokemusta miten se vaivaa?

Tällä viikolla vauhti kiihtyy loppuviikkoa kohden. Loppuviikolla on torstaina kokouksia, perjantaina meidät on kutsuttu Mikkeliin kylään. Taitaa emantä tarjota 60v. etkoja, vaikka ei kutsussa sitä maininnutkaan. Lauantaina minun täytyy taas rientää kotiin sillä juhlimme työpaikan pikkujoulua kaupunginteatterin Lehmusten kaupungissa ja sen jälkeen ravintolaillallisella.

Kun vilkaisin kalenteriin niin ensi viikko näyttää paljon vauhdikkaammalta menojen suhteen.
Jospa joulukuussa vähän helpottaisi. Työnantaja kyseli taas talvitöihin kun porukasta on puutetta. En osannut taaskaan kieltäytyä ja saahan sieltä sentään palkkaa joka on hyvä lisä pieneen eläkkeeseen. Kaikki muut riennot ovat palkatonta vapaaehtoistyötä josta palkkana on korkeintaan kiitos ja hyvä mieli onnistuessa.

Voikaa hyvin pimeydestä huolimatta.

Kävin sitten maanantaina lääkärillä koipeni kanssa. Ajat oli vähän myöhässä ja tuntui, ettei lääkärillä ollut aikaa kuunnella mitä minulla oli asiasta sanottavaa. Suunnilleen vaan kirjoitti lähetteen röntgeniin, tulehduskipulääkereseptin ja kehotuksen varata aikaa fysioterapeutille. Kyllä hän vähän vääntelikin jalkaa ja huomasi, että sattuu... Ymmärrän tietenkin, että eihän hän päälle päin näe, mitä siellä läskien alla on, mutta kuitenkin, olisin mielelläni vähän kertonut tuntemuksista ja miten ja missä tuntuu😪 No, tänä aamuna sitten kävin röntgenissä ja kuulen ehkä huomenna tuloksia. Kävin apteekissakin hakemassa sen lääkkeen, Arcoxia tai jotain. Luin haittavaikutukset ja hiukan hirvittää alottaa koko lääkettä, vaikka vain yksi tabletti päivässä pitäis ottaa viikon ajan. Ehkä huomenna.... Lääkkeestäkin yritin lääkärille vähän sanoa kun muistelin, että sama lääke ei sopinut minulle ollenkaan kun muutamia vuosia sitten olkapäässäni oli kiertäjäkalvosinongelmia ja kova kipu. Silloin tuli jotain omituista oloa, joten jouduin lopettaa sen lääkkeen. Mutta ei hän oikein sitä mitenkään noteerannut.

Kävin ennen röntgeniä pitkästä aikaa vesijuoksussa, viimeksi maaliskuussa 2020. Ajattelin, että ehkä se liike olis lääke kun vuosia sitten oikea polvi kuntoutui mielestäni vesijuoksun ansiosta, vaikka oli ihan yhtä kipeä. Kumpa saisin tätä painoa pois edes 5-10kg. Huoh!!! Vähän masentaa kun liikkuminen on nyt niin tuskaa.

Yritän löytää iloa jostain. Joten viikonloppuna menen tapaamaan kummityttöäni 50-vuotispäivän merkeissä ja maanantaina siskoa synttäreiden merkeissä. Samalla tapaan myös nuoremman siskon. On aina virkistävää kun pääsee puhumaan muista asioista kuin omista huolistaan. Yritän aina vältää liikoja puhumasta sairauksista 🙂 Paitsi nyt teitä rasitan valituksillani....

Marraskuu vilahtaa kohta huomaamatta ohi. Nyt pitäis ryhdistäytyä ja alkaa valmistella joulua tai ainakin sitä esijoulua. Päässä kyllä suunnittelen ja eikös se silloin ole jo puoliksi tehty😄