Minäkin katsoin pakuohjelman ja tykkäsin. Olen joskus kyläillyt Coventryn ympäristössä, ja siellä oli hyvin saman näköistä.
Pikseli, sydänjutut on ihan vakavasti otettava ongelma raskaiden lumitöiden kanssa. Sairaaloissa on ruuhkaa sydänosastoilla silloin kun pyryttää kovasti.

Tervehdys pitkästä aikaa! Vai onko siitä nyt niin pitkästi, kun aika menee vilahtamalla 🙄

Ensin Tiinuliinun linkistä. Itse en ole kokenut jääneeni mitenkään paitsioon kenenkään muun toimesta paitsi omastani. Tarkoitan siis, etten ole edes kaivannut minkäänlaista osallistumista. Tosin toissa vuonna lupauduin kaupungin, Tampereen teatterin ja seurakuntien yhdessä junailemaan keskustelutilaisuuteen Keskustorin kehittämisestä, mutta sekin peruuntui koronan vuoksi enkä sitten enää viitsinyt ilmoittautua uuteen tilaisuuteen. Liekö sitäkään edes vielä järjestetty.

Olen sellainen neuvo/råd -persoona, joten erityisesti nautin, kun sain opastaa muita vaikkapa tietokonesovelluksissa. Itsekästä pätemisentarvettahan se tietenkin oli, mutta uskon kyllä olleeni tarpeellinen ja jopa hyödyllinen. Eläkkeelle jäämisestä ei kuitenkaan jäänyt mitään tarpeettomuuden tuntua, vaan ainoastaan ikävä kivaan työyhteisöön ja todella mielekkääksi kokemaani työhön. Nyt kun siitä on jo toistakymmentä vuotta, niin edes ikävä ei enää pahemmin vaivaa, vaikka toki välillä muistelen mm. kutsuntakiertueita. Lähtöni jälkeen asiat kuitenkin muuttuivat monilta osin radikaalisti - tehokkuuden nimissä, tietenkin - joten voi olla, ettei se pitkän päälle enää niin kivaa olisi ollutkaan, mene tiedä.

Artikkelissa mainittiin vapaaehtoistyö, johon lukeutuu myös lastenlasten hoito. Varmaankin monet kokevat vapaaehtoistyön esim. vanhusten seuralaisena antoisaksi ja hyvä niin, sillä monet vanhukset kaipaavat seuraa. Mitä tulee lastenlapsiin, niin äitini sanoi joskus kauan sitten, kun oli vielä mahdollista, että olisin lapsia tehnyt, että hän ei sitten aio ryhtyä miksikään vakituiseksi lastenhoitajaksi, mutta lastenvahdiksi kyllä tarvittaessa. Uskoin hänen olleen tosissaan ja pidin sitä hyvänä asiana, että hän teki selväksi mitä halusi, sillä tiedän sellaisia isoäitejä, jotka joutuvat peruuttamaan jopa teatterikäyntejä lastenlasten äkillisen sairastumisen vuoksi. Kaiken lisäksi yhtäkin ajatetaan täältä Tampereelta Helsinkiin vaikka mihin aikaan, vaikka toiset isovanhemmat asuvat ihan lähellä! Se on mielestäni hyväksikäyttöä tilanteessa, jossa vanhemmilla olisi hyvinkin varaa vaikka palkata lastenhoitaja eikä isovanhempi uskalla sanoa ei, ettei häneltä mahdollisesti kiellettäisi lastenlasten tapaamista.

Toisaalta ymmärrän kyllä vanhoja ihmisiä, jotka kokevat olevansa turhia ja jopa näkymättömiä, mutta se saattaa hyvinkin olla monilla ihan luonteenpiirre, joka on ollut olemassa kaiken aikaa. Miksi muuten puhuttaisiin esim. huijarisyndroomasta ammattitaitoisten henkilöiden kohdalla, jotka ovat koulutustaan vastaavassa työssä ja pärjäävät siinä hyvin. Minulla ei ole tutkintoja eikä ammattia, en siis jonkun mielestä osaa mitään, mutta pärjäsin enemmän kuin hyvin työelämässä, koin arvostusta ja sain jopa kiitosta hyvin tehdystä työstä. Tosin en koskaan ole myöskään pitänyt kynttilää vakan alla tai yrittänyt sulautua tapettiin! Olen myös uskaltanut puhua epäkohdista ja parannusehdotuksista silloin, kun niihin on ollut aihetta, sillä työssä jaksaminen on juurikin siitä kiinni. Jatkuva tyytymättömyys on erittäin kuluttavaa varsinkin silloin, kun ei edes pysähdy miettimään tyytymättömyyden syitä tai onko niitä ylipäätään olemassakaan.

Tulipas pitkä sepustus, mutta syyttäkää Tiinuliinua, hänhän kysyi mielipiteitä 😉

Tampereella tuli kohtalaisesti lunta, mikä on parhaiten nähtävissä pihan puolella, missä ei onneksi ole tarvetta lumitöille. Meillä on pihalla roihuteline, johon aina kerääntyy lunta ja nyt siinä on liki parikymmentäkymmensenttinen kasa ja naapurin puolella olevat havupuut näyttävät juuri sellaisilta lumipaakuilta kuin Pekka Halosen maalauksissa! Huoltoyhtiö on kiitettävästi pitänyt pelastustien puhtaana ja hiekoitettuna, mutta meirämmiästä on täytynyt oikein usuttamalla usuttaa harjaamaan portaan edusta, johon kasaantuu auratessa lunta, joka sitten pakkasten mentyä muuttuu nuoskaiseksi, jäätyy taas pakkasöinä ja muuttuu hengenvaaralliseksi. Pikseli, lumitöitä tehdessä täytyy kyllä kuunnella oloaan, sillä sydänkohtaukset ovat yleisiä lumitöiden yhteydessä eikä se edes katso ikää!

Totesin harmistuneena, että Malliksen facebookissa suosittelemaa A. Bennettin kirjaa Epätavallinen lukija ei löydy e-kirjana! Täytyy laittaa se lainattavien listaan. S. J. Bennettin Windsorin solmusta pidin kovasti ja odotan innolla sarjan seuraavaa kirjaa. Hassua, että on kaksi eri Bennettiä, Alan ja S. J. (joka on nainen, mutten mistään löytänyt hänen koko nimeään) ja kummaltakin on ilmestynyt kirja kuningattaresta. Alan Bennett on kyllä erittäin kuuluisa kirjailija, joka on kirjoittanut näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia sekä romaaneja ja hänen tuotantonsa on erittäin laaja.

Toivotan teille kaikille mukavaa loppuviikkoa vaihtelevassa säässä. Sairaat tervehtykööt, uhanalaiset säästykööt taudilta ja kaikki muut pysykööt terveinä! Välttäkää ylirasitusta sekä kaatumisia ja nauttikaa elämästänne 😃

Nyt on koronassa vanhempi raskaana oleva tytär. Sai sen varmaan meiltä viikonloppuna. Mieskin kipeänä edellee, uskon sen olevan koronaa vaikka kotitestit ei sitä näytä. Ihan samat oireet kuin tyttärellä. Ei saanut aikaa viralliseen testiin kun ei siitä mitään hyödy. Periaatteessa mies ei ole karanteenissa eikä kukaan meillä enää. 
Koronapositiivinen lapsi meni tänään kouluun kun on terve. Eipä hällä nyt ollutkaan kun vähän kurkkukipeä ja niiskutti. 
Mies on väsynyt ja yskäinen. Lämpö sahailee. 

Itse olen ihan terve. Toivottavasti ei nyt iske kehenkään muuhun enää. Ensi torstai aamuna olisi kukonlaulun aikaan lähtöni Mallorcalle. 

Toivottavasti raskaana oleva selviää vähällä. Oletkohan kuitenkin sairastanut oireettomasti, samoin loput lapset? 
Mutta toivottavasti pääset terveenä reissuun.

Voi että - paranemisia ja jaksamisia Japenalle ja joukoilleen! Ja kaikille palstalaisille hyvän viikonlopun toivotukset!

Japena, en ole enää hetkeen yrittänyt ymmärtää sekalaisia koronaohjeita, emmekä me juurikaan missään vielä liikukaan muuten kuin maskit naamalla, mutta onko nyt siis sellainen ohje, että  oireeton koronapositiivinen lapsi saa mennä kouluun? Miten on aikuisten kohdalla? Olemme pitkästä aikaa menossa kuntosalille ensi viikolla ja ajattelimme tehdä varmuuden vuoksi kotitestit ennen lähtöä. Jos siis testi näyttää positiivista, mutta mitään oireita ei ole, niin mekö voimme mennä salille ilman sen kummempia selityksiä 😮

Jos on oireita niin se on meillä täällä 5 vrk oireiden alusta ja oireettomalla 5vrk positiivisesta testistä. 

Kannattaa katsoa oman kunnan ohjeistus netistä. 

Tervehdys pitkästä aikaa 😊 ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Omastani onkin jo aikaa, joten jätän kommentoinnit, kun niitä olisi ihan liikaa. Pikseli, kiitokset terveisistä ja IL:ää näinkin pikaisesti rappumme ulkopuolella, kun reilu viikko sitten olimme käymässä kaupungissa.

Saimme torstaina tiedon, että äitini on sairastunut koronaan ja illasta nousi sitten kova kuume. Lähdimme perjantaiaamusta ajamaan kohti pk-seutua. Pyykinpesua ja kamojen pakkausta ja poisheittoa tulevaa putki- ja energiaremppaa varten. Huhkimme hullun lailla ja saimme onneksi paljon aikaiseksi. Kotona oli kyllä kauheaa olla, kun kaikki on sikin sokin. Minähän en osaa normaalisti mennä edes nukkumaan, jos tavarat eivät ole paikoillaan. Tiistaina veimme sitten isälleni poikamme tilaaman lumilingon (mahtui autoomme) ja rakas siippani kokosi sen ja opasti isääni sen käytössä. Sieltä menimme sitten Nummelaan ja kävin suojavarustusten kanssa katsomassa äitiäni. Heikossa kunnossa oli ja meni jonkun aikaa ennen kuin tajusi, kuka siinä oli. Poikamme oli lauantai-iltana äitiä katsomassa. Pääsimme saattohoito"statuksella" äidin luokse. Minullahan oli myssyt, essut ym. varustus päälläni. Ylitarkkana olin ottanut poisheitettävien joukosta vielä takin ja housut, jotka riisuin ja laitoin roskapussiin ennen kuin astuin autoon. Kävimme vielä kaupunkikodin kautta ja sitten lähdimme ajamaan tänne päin. Äidin kanssa olen puhunut päivittäin. Toisina päivinä on hyvin hiljainen eikä puhu juurikaan mitään, joinakin päivinä on pirteämpi. Saimme sentään puhuttua, että isä ei menisi katsomaan äitiä, kun oli käynyt lähes joka päivä ennen kuin sinne tuli vierailukielto ma 24.1. koronatartuntojen vuoksi. Rankka viikko takana päin kaikin puolin. 

Tänne oli neljässä päivässä satanut reilusti lunta. Aura-auto oli käynyt parkkiksella ja polun sieltä siippani vielä piemeässä lapioi. Nyt on kauhea sää. Tuulee ja tuiskuaa. Lenkki jää varmasti tältä päivältä väliin. Tuntuu, että olisi vähän nuhaakin.... 

Japena, tsemppiä teille. Toivottavasti tyttärenne paranee pian - samoin kuin miehesi ja muu perhe. 

Hyvää vointia kaikille. 🥰😇

Voi Kipa. Voimia teille, huoli äidistä on varmaan kova. Toivottavasti äitisi pian toipuu. 🙏❤️

Täällä on myös lunta tullut. Eilen tein tänä vuonna eka kertaa lumitöitä kun en ole selkäni kanssa uskaltanut. Vaikka lumi oli kevyttä, oli homma aika raskasta. Minä jotenkin hengästyin, vaikka en hosunut ollenkaan. Ehkäpä annan homman edelleen miehelle...

Poika tuli perheineen eilen ja sittenpä olenkin vaan pikku Murusen kanssa touhaillut. Hänellä on nyt vähän ujostelu vaihe päällä, mutta onneksi ei kauan mennyt kun taas iloisesti vaelteli ja höpötteli. 

Tänään mennään vähän pulkkailemaan kun on hyvä sää.

Japenalle voimia, toivottavasti pääset matkaan. Kivikasa, kiva kun murunen lakkasi ujostelemasta. ja Kipalle myös voimia ahdistavassa tilanteessa. Oman äidin heikkeneminen on raastavaa.

Me ollaan vietetty hiljaiseloa mökillä. Ulkoilua, lukemista, leffoja. Sisareni vietti viikolla kolme päivää vieraanamme. Valvottiin myöhään ja parannettiin maaimaa, reippailtiin ja laitettiin ihania ruokia. Sisareni elämä alkaa olla raiteillaan, kun pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Piti huolen viinin kanssa nytkin, ettei humaltunut, kun minun pinnani ei sitä kestä.

Tänään meillä oli päivävisiitillä ystäväpariskunta ja heidän hurmaava puolivuotias kääpiösnautseripoikansa Caro. Yritin kyllä seurustella ihmistenkin kanssa, mutta se pennunriiviö vaan oli niin mainio. Raahasi Ikerin lelukorista lähes kokoisensa puruluun ja saatuaan luvan pureskeli sitä nautinnollisesti. Teimme kävelyretkenkin, pentu juoksenteli vapaana, heiteltiin sille lumipalloja. Sisälle tultuamme se söi ja retkahti nukkumaan, kunnes taas hetken päästä täysin voimin tossuihini kiinni. Neuvottelin tiukasti sen kanssa, että tossuni on jätettävä rauhaan ja vastaukseksi sain suukkoja nenänpäähäni. Ole siinä sitten ankaraa.

Justuksella on tänään syntymäpäivä (kiitos kaikille face-onnittelijoille). Ostin hänelle sellaisen siirrettävän ulkotakan, jossa voi pitää vaan tunnelmatulta tai paistaa makkaraa tai vaikka vaahtokarkkeja. Se viedään Justuksen saareen laiturille ja minä voi ihastella sitä siellä. (eikö ollutkin ovelaa?) Justuksen pojalta tuli lahjaksi kaksi leffalippua ja lahjakortti viinibaariin. Nyt Justus miettii, että kenetköhän ottaisi leffaan seuraksi vai kävisikö yksin kahdessa?

Huomenna on ajettava kaupunkiin, torstaihin asti joka päivä ohjelmaa. Maanantaina alkaa taas allasjumppa.