Hyvä tietää, Menna, että Rootya ei kannata ostaa. En ole tosin sellaisista kuullutkaan.
Kipa, kyllä sitä väsymystä taitaa olla kaikilla tähän aikaan. Korona-tilanteen takia elämä on ollut erilaista kuin ennen. Meiltäkin on peruuntunut niin monta matkaa, ettei paljon uskalleta uusista haaveillakaan. No tuo ei ollut ihan totta, olemme varanneet toukokuussa tapahtuvan Joonianmeren risteilyn Kristina Cruisesilta. Mutta en minä sitä vielä osaa ajatella enkä etukäteen iloita.

Maanantaina kävimme Tiinuliinun ja Ukkokultansa kanssa katsomassa juhlatilaa, jossa toivon pitäväni myöhästyneet 7-kymppiseni vappuna. Pidimme sen jälkeen ensimmäsen juhlasuunnittelupalaverin italialaisessa ravintolassa. Tiistaina teimme Justuksen kanssa edestakaisen risteilyn Tallinnaan ja hankimme jo autolastillisen juhlajuomia. Justus on juomavastaava ja hän oli tutkinut tarkkaan eri laivojen tax free -tarjoukset kuin myös Tallinnan satamassa olevien viinakauppojen tarjonnan. Megastarilla mentiin, Tallinnassa pysysttiin laivassa sen satamassa olevan tunnin ajan. Laivalla oli melkoisen tyhjää, saatiin istua ihan omassa seurassamme.

Takaisin päin tullessa syötiin ravintolassa, alkuun paahdettua kukkakaalia, pääruoaksi viiriäisen rintaa ja jälkiruoaksi jotain taivaallista herkkua. Juomatilaus tuotiin auton viereen, Justus pakkasi auton ja illalla ajettiin vielä mökille, Juomat ovat nyt varastoituna vappuun asti.

Tänään uskaltauduttiin lenkille icebugien ja kävelysauvojen turvin. Vaan pistävät jääpisarat ei kyllä tuntuneet yhtään kivoilta naamalle.

Mun pää sauhuaa juhla-asioista. Veljeni pitää isot 60-vuotisjuhlat maaliskuussa ja vaimonsa pyysi minua puhumaan siellä veljen lapsuusvuosista. Olen penkonut valokuvia ja tytär lupasi auttaa powerpoint-esityksen teossa. Eräs ajattelematon kutsuvieras minun juhliini tokaisi, että mitä hommaa sulla on, jos kerran pitopalvelu hoitaa. No kuka hoitaa kutsut, koristelut, ohjelmat, plaseerauksen jne. Kysyn vaan. Tuonpuoleisiin menneen mieheni poika ilmoitti oman bändinsä tulevan soittamaan, hän antaa oman soittonsa lahjaksi, ihanaa! Ja yksi bonuslapsenlapsi sanoi haluavansa olla järjestelyissä mukana ja keksineensä jo hauskan leikin kaikille vieraille. Tytär on seremoniamestari, vävy haluaa pitää puheen ja ystäväpariskunta lupautunut valokuvaamaan. Ehkä siitä kunnon kemut syntyy! Pitopalvelukin tajusi heti, mitä haluan, vaikken osannut oikein itse sitä kertoa. Paitsi etten halua mitään perinteistä buffettia. Juhlijoita 60-70, joten vähän vaatii suunnittelua, onneksi olen työkseni järjestellyt kaikenlaisia pippaloita ja nautin tästä hommasta.

Rupeankin nyt ompelemaan tilkuista viirinauhoja koristeeksi juhlatilan kattoon!

Lunta satelee hiljalleen. On sadellut jo päiviä. Mies jaksaa vielä tehdä omakotitalon lumityöt, minusta ei ole paljon apua. Elämä kulkee vanhoja latujaan. Seuraamme olympialaisia, Mestarien Liigaa, nukumme pienet päikkärit, saunomme, istumme takkatulen äärellä lukemassa, juttelemme politiikasta, urheilusta, mielenkintoisista jutuista Hesarissa. Ystävien kanssa juttelemme puhelimessa, tytär tuo aamulla töihin mennessään pikku kaverin meille ennen koulun alkua ja koulun jälkeen poika tulee meille tekemään papan kanssa läksynsä.

Oikeastaan muualla emme käy kuin kirjastossa, kaupassa ja kävelemässä. En tiedä edes kaipaanko muuta. Vasta, kun linnut palaavat etelästä ja lumi hiljalleen sulaa, tekee mieli lähteä ajelemaan pohjoista kohti tuntureita moikkaamaan. Kävelemään tuttuja polkuja, tapaamaan lapissa asuavia ystäviä, katsomaan maisemia, jotka pitkän talven ovat sydämessä, vähän kuin odottamassa milloin taas tapaamme.

Kiirettä ei ole minnekään, kaksi merkintää viikossa almanakassa saa melkein ahdistumaan, liika on liikaa, yksikin riittäisi. Hetken saatan miettiä miten ihmeessä sitä ehti tehdä asioita silloin, kun oli töissä ja päivässä oli menoja enemmän kuin nyt kuukaudessa. Mutta turhaanpa sitä miettii, aikansa kutakin.

Tyttärellä ja pikku kaverilla on korona. Nyt odottelen onko se tarttunut meillekin. Muutaman päivän sisällä varmaan selviää. Maanantaina aamulla pikku kaveri oli meillä ja alkoi yht´äkkiä itkeä. Sanoi, että jalkaan sattuu ja mietti pystyykö hiihtämään jumppatunnilla. Oli ollut viikonlopun isänsä luona Raahessa ja itki myös sitä, että isä asuu kaukana. Mietti miksi aikuiset eroavat, miksi jokaisella lapsella ei ole kotona isää ja äitiä, miksi hän ei saa koiraa, miksi jotkut pojat nauravat, kun hän tykkää ratsastaa, miksi ei jo ole kesä...loputtomiin kyyneliä ja kysymyksiä.

Minä otin hänet tiukasti halaukseen, pyyhin kyyneliä, suukotin poskea, silitin tukkaa ja yritin vastailla suuriin kysymyksiin. Vakuutin hänelle, että kesä tulee, että on hienoa kun hän tykkää ratsastaa, että isä rakastaa häntä valtavasti vaikkei asu kotona, että jos jalkaan sattuu vielä koulussa sanoo vain opettajalle, että ei pysty hiihtämään ja tulee meille odottamaan milloin äiti tulee töistä.

Saman päivän iltana tytär soitti ja kertoi, että pojalla on korona. Tytär sairastui eilen ja minä hieman pelkään sairastuvani, en muuten mutta tämä keuhkoahtauma voi olla hankala, jos sairastun.

Toisaalta niin käy kuin on käydäkseen. Totta kai pidin lasta lähellä, kun hän itki isoja surujaan. Totta kai suukotin kyyneleet poskilta ja silitin tummaa tukkaa. Eihän mummu voi muuta tehdä kun pienellä on paha olla. Jos sairastun, sairastumme, toivon että kolme rokotusta auttaa ja tauti olisi vain lievä. Ja jos ei ole, suren sitä sitten ja taistelen reippaana tautia vastaan.

Hentoisen lumisateen keskelle alkaa aurinko paistaa. Kuin vakuuttaen, että kaikki on hyvin. Valo voittaa pimeän ja rakkaus pelon.

Kaikkea mukavaa itse kunkin elämään.

Toivotaan Jumbojet, että korona unohtaa sinut🙏 Ja, että tyttäresi perhe selviää koronastaan lievillä oireilla. On tämä niin kurjaa aikaa kun koskaan ei tiedä, missä nurkan takana se vaanii. 😪

Meillä on satanut lunta nyt pari päivää melko paljon. Onneksi mies jaksaa tehdä lumitöitä. Tänään minäkin menin avuksi kun yöllä oli tullut niin paksu kerros. Hengästyn kyllä niin helposti lumitöissä. Piti välillä pitää taukoa. Ei  sovi minulle enää. Sanoinkin miehelle, että onneksi naapurissa kasvaa reipas poika, jonka sitten palkkaamme lumitöihin kun emme enää jaksa. 

Tällä viikolla ostin elämäni ensimmäisen saumurin. Olen sitä miettinyt ja haaveillut jo pitkän aikaa, mutta nyt sen ostin. Ja heti piti alkaa testaamaan. En ole ikinä saumuriin edes koskenut, mutta ei se niin vaikeaa ollutkaan kuin kuvittelin. On nyt kiva tehdä pikku muruselle ainakin sellaisia perusvaatteita. Paljon vielä riittää opettelemista,  mutta intoa on. 🙂

Viikon päästä menen Ouluun pikku Murusta hoitamaan. Tarkoitus on, että vanhempi tyttäreni miehensä kanssa tulee etelästä myös. He ovat Murusen kummeja ja olivat heti valmiita tulemaan kun pyysin. En oikein tän selkäni kanssa uskalla yksin. Murusen vanhemmat kun ovat molemmat viikonlopun poissa. Ihanaa päästä hänen kanssaan touhuamaan. 

En ole uskaltanut mennä hiihtämäänkään enne tuota Oulun reissua, ettei vaan selkä jymähdä taas kipeäksi. Sieltä tultua menen sitten testaamaan taas hiihtoa. Nythän olisi lunta enemmän kuin tarpeeksi ja varmaan sitä riittää pitkälle kevättä. 

Eipä tässä muuta. Hiljaista on täällä kaksistaan. 
Mukavaa viikonloppua kaikille. Pysykää terveenä ❤️

Jumbojet, toivottavasti ette sairastu. Tietenkin lasta pitää lohduttaa silloin, kun hän sitä tarvitsee eikä siinä sitten mietitä koronoita yms.

Me kävimme keskiviikkona kuntosalilla ensimmäisen kerran sitten vuoden 2020 marraskuun. Ensinnäkin siellä oli rempattu kaikki ihan uusiksi, hyvä kun emme eksyneet. Naisten ja miesten pukkareihin mennään nyt samasta ovesta, vaikkakin ne tietenkin olivat muutoin erillään toisistaan. Kaikki vaatekaapit oli uusittu ja ne ovat huomattavasti pienemmät kuin entiset. Kaiken lisäksi ne oli sijoitettu erikoisesti limittäin ylä- ja alakaapiksi ja yläkaapit olivat niin korkealla, että vaikka olenkin pitkä ja komea, en ylettänyt laittamaan henkaria tangolle 😮  En oikein ymmärrä, minkälaisille hujopeille ne ovat tarkoitetut, kun harva nainen on lähemmäs 180 senttinen!

Kuntoilutilat ovat tähän asti sijainneet kahdessa kerroksessa, mutta nyt yläkerrasta on luovuttu kokonaan ja jopa sinne vieneet kierreportaat oli poistettu. Aiemmin siellä oli kaiken kaikkiaan 5 eri kokoista salia, mutta nyt on vain yksi isohko sekä entisessä miesten pukkarissa spinning-sali. Pelkästään naisille tarkoitettu laitesali oli poistettu (se olikin melko turha) ja nyt erilaisia laitteita on pilvin pimein ja osa sellaisia, joiden toiminnasta en ole lainkaan kärryillä. Kuulemma omaohjaajamme möi jossain vaiheessa puolentunnin sarjalippuja á 2,90 euroa ja niiden puitteissa hän opasti laitteiden käyttöä. Tuumasin ensi viikolla tiedustella, josko hän vieläkin voisi myydä niitä, jotta mekin oppisimme käyttämään uusimpia laitteita ja voisimme sitten alkaa käydä salilla ominnokkinemme.

Pelkäsin hieman ennakkoon, kuinka kamalalta treeni tuntuisi pitkän tauon jälkeen, mutta se meni yllättävän hyvin. Hiki tietenkin tuli ja huomasin hämmästyksekseni, että yletän vieläkin lattialla istuen ottamaan suoran jalan varpaista kiinni! Ainoa mikä hieman hirvitti oli se, ettei kukaan käyttänyt maskeja! Onhan tietty oletettavaa, että ihmiset menevät salille terveinä, joten varmaan  siellä on turvallisempaa kuin vaikkapa marketissa, jossa kyllä käytämme edelleen maskia, mutta koronan tarttuvuus alkaa jo muutama päivä ennen ensimmäisiä oireita, joten kyllähän se hieman mietitytti. Siitä on nyt kuitenkin jo kolme päivää eikä vielä ole onneksi mitään ilmennyt.

Ottaen huomioon suhtautumiseni liikuntaan noin yleensä nautin tunnista kovasti ja tein tapani mukaan sitkeästi kaikki suoritteet niin täysillä kuin ikinä pystyin, mistä seurasi se, että olen viime päivinä selkeästi tiedostanut kroppani ja etenkin jalkani! No, ensi keskiviikkoon mennessä olen varmaan jo täysin toipunut ja voin mennä hankkimaan uusia kipuja 😁

Ruotsi sitten otti ja hävisi pronssiottelun. Sic transit gloria mundi! Siitä tietenkin seurasi se hyvä asia, että kun me yleensä perinteisesti häviämme Ruotsille, niin olympiakulta on jo melkein saavutettu. Pienenä kantona kaskessa on tietty vielä Venäjä, mutta olemmehan me heidät ennenkin voittaneet, joten.....!

Emme ole kovinkaan aktiivisesti kisoja seuranneet ja on ihan varma, etten aio nousta aamulla klo 6 katsomaan peliä, mutta olisihan se hieno lopetus olympialaisille, jos Leijonat vielä ottaisivat yhden kullan silläkin uhalla, että Suomen Olympiakomitea menee palkintorahojen vuoksi konkurssiin 🙃

Meirämmiäs sai uuden kutsun peruuntuneen neurologitapaamisen tilalle 1.3., joten tulee olemaan mielenkiintoista kuulla psykologisten testien tulokset. Käytännössä hän ei ole vielä saanut lupaa ajaa autoa, mutta alkuviikosta kun kävin permanentissa, hän ajoi minut sinne ja tuli hakemaan, kun olin valmis. Keskiviikon kuntosalikeikallakin laitoin hänet ajamaan, kun minua ei huvittanut yhtään ja ihan hyvinhän kaikki sujui, vaikka edellisestä kerrasta oli jo puoli vuotta. Lienee kuitenkin parasta olla mainitsematta siitä neurologille, vaikkei ajokielto mikään virallinen ollutkaan 😏

Lunta on tullut lisää melkoisesti ja mielestäni se alkaisi jo riittää. Tänäkin aamuna heräsin jo ennen kahdeksaa aura-auton jyrinään pelastustiellämme! Hyvähän se tietenkin on, että tie on pidetty hyvässä kunnossa koko talven ja nukahdin vielä uudestaan aura-auton mentyä. Nyt alkaa kuitenkin olla yhdeksän aikaan jo sen verran valoisaa, etten välttämättä osaa nukkua kymmeneen saakka 😴

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja virikkeellistä uutta alkavaa viikkoa kaikille 😃

Voi Jumbojet, toivottavasti et sairastu! Liikutuin aivan kyyneliin pikku miehen murheista. Hän oli ressukka tulossa kipeäksi, ja silloinhan paha mielikin helposti iskee. Mitä muuta voi mummi silloin tehdä kuin lohduttaa. Hän on todella onnekas, että hänellä on kaltaisenne isovanhemmat.

Mies lähti pitkästä aikaa maalle tekemään veroilmoitusta. Sisarensa toipuu siellä rannemurtumastaan ja saa nyt jonkinlaista kotiapua ja ruoka tuodaan kotiin. Hänellä on ollut meillä Espoossa pieni vaatevarasto vierailujaan varten, mutta nyt lähetin hänelle niistä siisteimpiä vaatteita mieheni mukana, että on jotain päälle pantavaa lääkärireissuja varten, sekä omat vanhat mutta siistit eccon talvikengät. Ne otettiin pitkin hampain vastaan.

Olen nauttinut omasta rauhasta, lukenut, pyykännyt useita koneellisia ja käynyt kävelyllä jäisillä ja muhkuraisilla teillä. Olin tänään metsässä ja tarkistin juuri kännykästä sijaintiani, kun pääni yli lensi kaksi käpytikkaa kolmen metrin päähän maahan tappelemaan rajusti. En ehtinyt ottaa kuvaa, kun tilanne oli niin nopeasti ohi. Kevät tulee, ja reviirikiistat.

Pojan perhe lähti eilen junalla (omassa työskentelyosastossaan) Joensuuhun, mutta he tulevat jo tiistaina takaisin. Huomenna tyttären tytär tulee pitkästä aikaa luokseni hiihtolomaa viettämään. Hän täyttää keskiviikkona 13 v. ja olemme koko lähisuku ostaneet hänelle iPadin lahjaksi.

Miniä sai hiukan huolestuttavia uutisia. Hänellä todettiin kymmenisen vuotta sitten jalassa melanooma, joka leikattiin, ja hän on käynyt vuosittain sairaalassa tarkastuksissa. Nyt oli leikattu jokin pieni luomi, ja siinä oli melanooma aivan alkuasteellaan. Ensi viikolla luomen ympäristöstä leikataan varmuuden vuoksi laajempi alue. Miniän isällä ja isänisällä on ollut melanoomasta alkanut syöpä, johon ovat menehtyneet, eli taipumus kulkee suvussa. Lapset ovat myös hyvin vaaleaihoisia, joten heidän kanssaan on oltava tarkkaavainen, etteivät saa liikaa aurinkoa. Ei voi kuin toivoa parasta. 🙏🏻

Toivon, ettei alkuviikosta sataisi kovin paljon lunta, kun olen nyt yksin koko pihapiirissä - ylänaapuritkin ovat hiihtolomalla. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa... 🌤️

Kappas,
viikot vierivät sellaista vauhtia että eihän tässä meikämurmeli meinaa perässä pysyä! Ystävänpäiväkin huiskahti ohi enkä muistanut täällä foorumilla mitään toivotella. IL:lle sain sentään sanotuksi hyvät ystikset ihan henk.koht, ja Facessa poseerasin pienen koiraystäväni eli tyttären spanielin kanssa.

Jumbojet ja Kivikasa ovat ihania isoäitejä, mukana pienten elämässä, samoin myös muut palstan lastenlapselliset. Muistot noista ajoista kantavat pitkälle, ja ihan hiljattain luin taas yhden ulkomaisen tutkimuksen (en nyt taida kuitenkaan kaivaa linkkiä siihen) jossa todettiin, että hyvällä lämpimällä tiiviillä kiinteällä (mitähän nimikettä ne käyttikään) isoäitisuhteella on suuri vaikutus lapsen kehitykseen ja selviytymiseen myöhemmässä elämässä. Isoisiä mitenkään väheksymättä, mutta tutkimus siis oli tehty mummoista.

Urheasti olette lenkkejä tehneet. Minäkin yritän, vaikka läheisen metsikön tiet ovat täysin jäisiä, oman kaupunginosan kadut samaten. Costa del Solilla, jonne suunnataan maaliskuun alussa ja tullaan lopussa pois, ei pitäisi olla erityisen liukasta. Teekkarineito ja pikkuveljensä ovat tulossa viikoksi lomailemaan kanssamme kuun puolessavälissä, UK:n veli ja vaimonsa harkitsevat parhaillaan, mikä olisi heille passeli viikko. Mä otan mukaan jotain pientä puuhaa, ehkä virkkauslankaakin, ja koska eritasoisia espanjan kursseja järjestävä kansalaisopisto on kävelyetäisyydellä, ei vapaa-ajan ongelmia tullene.

Korona on toistaiseksi kiertänyt meidät, vaikka muutama leffareissu ja museokäynti on tehty ja ravintolassakin syöty muutaman kerran. Viimeksi eilen, jolloin tutkittiin tuossa ihan naapurissa sijaitseva Fame eli Suomen musiikkimuseo. Värikäs ja äänekäs paikka, jossa oli esillä niin klasareita kuin poppareita, Jean Sibeliuksesta Paula Koivuniemeen ja Georg Malmstenista Dingoon. Tietokonepäätteiltä löytyi kuvia ja tekstejä, kuulokkeista musiikkinäytteitä. Muutama tunti meni ihan huomaamatta, ja 17-vuotias tyttärenpoika joka siis ei ole mikään museofani, olisi vielä vähän aikaa viihtynyt mutta nälkä ajoi hampurilaisravintolaan. Mä kuuntelin erityisesti 1960-luvun AgitPropia ja kumppaneita, ja sattuneesta syystä päässä on vuorokauden verran soinut Natalia. (Elvi Sinervon sanoittaman ja Kai Chydeniuksen säveltämän laulun päähenkilöhän oli kotoisin akaasiantuoksuisesta Ukrainasta).

Viime viikolla innostuin hankkimaan itselleni laajan laboratoriotestipaketin (sen sai ystävänpäivän tarjoushintaan eli reilulla alennuksella) ja sen mukaan kolesterolini on lievästi koholla. Koholla on myös herkkä CRP, joka siis mittaa matala-asteista tulehdusta joka puolestaan saattaa liittyä ylipainoon, erityisesti vyötärölihavuuteen tms. Tytär totesi, ettei hän ole kuullut kenenkään kuolleen lievästi kohonneeseen CRP:hen, joten asiasta ei kannata huolestua, mutta kolesteroliarvoja on syytä seurata ja odotellessa syödä hedelmiä ja vihanneksia niin että napa ratisee.

Menenkin tästä kuorimaan parit appelsiinit. Sitä ennen laitan yhden kirjavinkin: viime vuonna ilmestynyt Mummukirja. Kirjoittaja Tuula Vainikainen, kustantaja Kirjapaja. Löytynee ainakin kirjastoista. Hauska, moni-ilmeinen, moderni. Mukana mm, bonusmummut, globaalit etämummut ja korona-ajan poikkeusmummut (toivottavasti viimeksi mainitusta ilmiöstä päästään pian eroon).

Voikaapa hyvin, mummut ja muukin KK 60+ -poppoo!

PS. Voi että - luin Pikselin viestin vasta kun olin omani postittanut. Toivottavasti miniälläsi menee kaikki hyvin - käsittääkseni ajoissa havaittu melanooma voidaan poistaa, ja sen jälkeenhän potilasta pidetään ihan tiiviissä seurannassa jokunen vuosi. Reipasta mieltä sinne!

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne🥰

En nyt erikseen kaikkia kommentoi, vaikka mieli tekisikin. 

Olympialaiset on kisattu ja kyllä oli upea huipentuma Suomenlle tuo viimeinen päivä, kun saimme jääkiekossa kultaa ja naisten hiihdossa vielä pronssia. Hyvä Suomi ja Leijona-joukkue - leijona kesytti karhun - sanoi Sale 😊.

Koronaa siellä ja täällä. Monella tällä hetkellä varmasti useita läheisiä tai tuttuja, jotka ovat tautiin sairastuneet. Itselläni on vähän kurkussa omituinen tunne, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen (kuulemma) kuorsannut yöllä. Pitää katsoa, miten etenee... On tuolla kaapissa noita kotitestejä. Ei kyllä kovin montaa mahdollisuutta, että olisin taudin itselleni napannut.  Toivon kovasti, että olette JJ välttyneet taudilta. Miten Suupaltin siskon laita on? Onneksi on nyt todettu, että Omikron variantti on reilusti lievempi kuin esim. Delta. Jostain luin, että myös rokottamattomille vaara vakavaan tautiin on prosentuaalisesti pienempi. Tietty, kun tartuttavuus on niin suurta, niin osa sairastuneista sitten joutuu ihan vuodepotilaaksi sairaalaankin ja valitettavasti moni vanhus myös menehtyy. 
 
Eilen ollessamme lenkillä siippani kanssa, mittaili sauvallaan lumen syvyyttä monin paikoin. Vaihteli 50  ja 60 sentin välillä. Nyt ovat tiet ja polut sen verran jäiset, että pitää piikeilläkin varoa, kun teillä tallustelee. Katsoin juuri, että meille on odotettavissa lumisateita alkavaksi klo 18.00 lähtien ja pitäisi sitten tulla ihan reippaanlaisesti yöllä ja vielä huomisenkin puolella. 

IL, mukavia hetkiä juhlasuunnitelmien parissa. Toivottavasti korona ei sotke suunnitelmia. Nyt on onneksi annettu hyviä ennusteita keväälle, mutta onhan tuo mokoma virus yllättänyt ennenkin. Kivikasalle mukavaa reissua pikku Murun luokse.
Menna, hatunnosto (vaikka ei kyllä päässä ole) teille, kun saitte aikaiseksi kuntosaliharjoittelun aloittamisen. Kynnys on varmasti aika korkea, kun on ollut niin pitkä tauko. 

Tiinuliinu, tuohon  mainitsemaasi tutkimukseen liittyen tuli mieleeni, että ainakin meidän kohdallamme on toteutunut se, kun isovanhemmilla on läheiset suhteet lapsenlapseen pienenä, niin se kantaa pitkälle. Nytkin poikamme lähti taas eilen isäni luokse muutamaksi päiväksi. Tekee etätöitä ja auttaa isääni erilaisissa hommissa. Ja kun käy äitiäni katsomassa, niin puhelimessa ihan kuulee, kuinka poikamme vierailut häntä piristävät. Poikamme oli ensimmäinen ja yli 5 vuotta ainut lapsenlapsi ja sai nauttia isovanhempien hoidosta paljonkin. Siinä syntyi niin luja side, että se kantaa pitkälle. 
Muuten, minullakin oli juuri ensi kerran elämässäni huono kolestroli koholla.... Nyt pitää jättää suklaa kokonaan pois ostoslistalta ja vähän karsia myös juustoja. Tietty näitä kiloja olisi hyvä saada pudotettua, mutta en tiedä, miten siinä voisi onnistua samanaikaisesti suun kautta otettavan kortisonilääkityksen kanssa.

Pikseli, toivon kovasti kaikkea hyvää miniäsi kohdalla. Onneksi melanooma huomattiin ajoissa ja ilmeisesti on taustansa vuoksi tarkkailussa. Ihania päiviä tyttären tyttären kanssa. 

Vähän hirvittää tilanne itänaapurimme suhteen.... Ei voi muuta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. 

Tänään kun seurailin sääennusteita, niin ensi viikonlopuksi ja seuraavalle viikolle ennustettiin paljon aurinkoisia päiviä. Kyllä sitä on jo aurinkoa ikävä. Oikein mukavaa viikkoa 
kaikille. 🥰😇

Hupsista!
Kylläpä aika kuluu mukavassa seurassa niin ettei huomaakaan. Vastahan tässä oli viikonloppu, ja tänään voi todeta vanhan savolaisen sanonnan mukaan että ”niin meni tämäkin viikko. Huomenna on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai!”

No, ajan mukavasta kulusta saamme kiittää IL:ää ja Justusta, jotka olivat kutsuneet meidät mökilleen. Mentiin eilen, päästiin perille juuri ennen lumisateen alkua. Valkoista massaa tuli vaakasuoraan, illan mittaan aina vain enemmän ja enemmän. Kurkistettiin välillä verhon raosta pimenevää maisemaa ja mietittiin, mahdetaanko aamulla päästä ovesta ulos vai onko vastassa savupiippuun saakka ulottuva hanki.

Pidettiin vähän synttäreitten suunnitteluseminaaria ja maistettiin kyseisiin kekkereihin hankittua kuohujuomaa. Isäntäpari hemmotteli meitä muutenkin – herkkuja riitti niin lounaalle kuin illallisellekin. Erityisesti Justus on ihan käsittämättömän hyvä kokki, ja IL:n leipurintaidoista olen tainnut aiemminkin mainita.

Hilpeän seurustelun lomassa piti tietysti tuijottaa telkkariuutisia ja välillä vilkuilla Twitteriä. UK:han on uutisfriikki ja nykytilanteessa tietysti kaikki seuraavat maailmanmenoa tavallista tarkemmin. Omassa Twitter-kuplassani siitä väännetään välillä vitsejä, esimerkiksi ihmetellään sitä miten kumma tuuri suurvalloilla aina on. Onnistuvat näet ryhmittämään joukkonsa rajan tuntumaan torjunta-asemiin juuri kun pieni naapurivaltio on aikeissa hyökätä. (Näinhän nyt tuolla itäisessä keski-Euroopassa on kuplani kertoman mukaan käynyt.)

No, aamun valjetessa havaittiin että lunta ei ollut tullut puoltakaan metriä. Kaiveltiin autoja hangesta, Justus ajeli lumilingolla ja UK kokeili uusinta konehankintaansa, kameralla varustettua dronea. (Totesi kotimatkalla että semmoinen lumilinko olisi kyllä kiva mutta mä muistutin meidän asuvan kerrostalon viidennessä ja parveke on lasitettu, joten lumityöt ehtii hyvin tehdä puutarhalapiolla.)

Kotimatkalla pilkahti aurinkokin. Joten nyt iloisin mielin eteenpäin!

Jo vain tuli lunta viikonloppuna ja vielä eilenkin. Meiltä on pariin kertaan lumet tulleet alas kuistin aurinkokatteen päältä ja kuistin edessä on korkea valli, joka selkeästi kohosi eilisen ja viime yön aikana. Meirämmiähellä on tapana poltella pientä roihua telineessä pihalla ja hän yleensä lisää roihun päälle öljykynttilöistä jääneitä reunoja, mutta nyt telineen luokse ei oikein millään pääse tuon em. vallin vuoksi. Hän on jo suunnitellut hakevansa talon varastosta lapion ja tekevänsä sillä polun roihutelineen luo. Enää ei juuri eläintenkään jälkiä pihalla näy, kun varmaan joutuisivat vallan uppeluksiin! Minä kun en erityisemmin yleensäkään lumesta niin perusta, olen kyllä sitä mieltä, että nyt saisi jo lumentulo riittää.
 
Kipa, kuten taisin mainita, olin itsekin yllättynyt, miten helposti kuntosalilla viime viikolla selvisin. Olen jo ilmoittanut meidät huomiseksikin. Tutut näyttivät olevan vilpittömästi ilahtuneita meidät nähdessään ja kyllä meistäkin oli kiva heitä pitkästä aikaan tavata. Valitettavasti yksi mukava pariskunta, joihin olemme läheisemminkin tutustuneet, lopetti jäsenyytensä, joten nyt yhteydenpito tapahtuu lähinnä facebookissa. Koska senioriryhmässämme ikärakenne on melko korkea, on mielenkiintoista nähdä jatkossa, kun rajoitukset entisestään vähenevät, kuinka moni palaa riviin.
 
Meillä on neljä koronan kotitestiä, jotka hankimme joulun alla, muttemme ole vielä kokeilleet, kun ei ole ollut minkäänlaisia oireita. Tietenkin olemme voineet tartunnan saada oireettomasti, mutta kun ei ole ollut mitään varsinaista syytä testata, niin se on jäänyt. Käyttöohjeet kyllä luin ja ne kuulostivat tosi mutkikkailta. Jo senkin vuoksi voisi ainakin kerran kokeilla, jotta sitten, jos tulee oikeasti aihetta, se sujuisi sutjakkaasti.

Tiinuliinun mainitsema tutkimus lapsen suhteesta isovanhempiinsa pitää varmaan ainakin osin paikkansa. Lienevätkö sitten kuinka laajasti tutkineet niitä lapsia, jotka eivät ole koskaan isovanhempiaan nähneetkään. Tuskin hekään vallan epäonnistuneita ovat. Minä olen ollut vuorovaikutuksessa vain äitini vanhempiin. Isoäitini oli lähes liikuntakyvytön nivelreuman vuoksi ja kuoli minun täytettyäni juuri 7 vuotta. Taatan kanssa olin pienenä hyvinkin paljon, mutta sitten hän dementoitui ja kuoli kun olin 14-vuotias. Vietimme kyllä aina yhdessä jouluja ja mumin kuoltua taata oli melkein joka kesä kanssamme mökillä. Loppujen lopuksi syy vähäiseen yhdessäoloaikaamme lienee ollut se, että äitini oli jo päälle 30-vuotias minun syntyessäni, joten hänen vanhempansakin olivat huomattavasti tämän päivän isovanhempia iäkkäämpiä. Tiedä sitten kuinka paljon parempi minusta olisi tullut, kun olen aika onnistunut pakkaus nykyiselläänkin.
 
Todellakin, Tiinuliinu, lievästi kohonnut CRP ei liene vaarallinen. Minulta sitä ei ole koskaan edes mitattu! Kolesteroliarvoja on tietenkin hyvä seurata, mikäli ne ovat koholla. Minähän en voi käyttää statiineja, kun se nosti maksa-arvot pilviin, joten syön kahta fibraattilääkettä kolesteroliini ja nyt olen vallan pulassa, kun toista lääkettä ei saa mistään. FIMEA:n mukaan sillä on saatavuushäiriö, joka näillä näkymin päättyy 14.3. Otin viimeisen pillerin eilen aamulla, joten tulee aika pitkä tauko. Syy saatavuushäiriöön lienee se, että aikaisemmin lääkettä oli kahdelta valmistajalta, mutta nyt toinen on lopetettu mistä lie syystä ja kestänee jonkin aikaa ennen kuin jäljelle jääneen tuotanto saadaan nostettua vaaditulle tasolle. Ko. lääkettä menee ilmeisesti muutenkin aika vähän ja siitä on ollut puutteita aikaisemminkin, mutta aina olen sitä jostain apteekista löytänyt. Nyt kuitenkin se on ainakin kaikista Tampereen apteekeista loppu enkä oikein viitsi lähteä mistään kauempaa hakemaan. Katselin verkkoapteekkejakin ja Hämeenlinnasta sitä kaiketi olisi saatavilla, mutten oikein tiedä vastaako se tarkoitustaan, kun siihen tulee vielä toimitusmaksutkin päälle eikä KELA ole korvannut sitä enää vuosiin. Onneksi se ei ole hirmuisen kallis lääke. Täytynee kysyä lääkäriltäni, mitä tällä välillä teen. Kuolemaksi lääkkeettömyys tuskin näin lyhyessä ajassa käy!
 
Nyt taidan mennä tekemään kupposen teetä ja voileivän iltapalaksi sekä katsella jotain tallennusta telkkarista ennen maatamenoa. Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille. Toivottavasti kaikki potijat paranevat pian ja kaikki muut pysyvät terveinä.

Jumbojet, toivottavasti sinä ja miehesi pysytte terveinä. Ihan samoin olisin minäkin toiminut, tietenkin pienen oloa pitää helpottaa.

Lunta tosiaan tuli niin, ettei eilen aamulla päästy pääovesta ulos ollenkaan. Mentiin saunan kuistin kautta ja alettiin lapioiminen. Vaan nyt on mitä kaunein talvisää, kohta lähdemme Motonetin pihalle treffaamaan tyttären perhettä ja vaihdamme Ikerin heidän autostaan Mustiin. Lähtevät Roomaan ja me saamme taas hetken olla koiraihmisiä.

Tiinuliinu jo kirjoittelikin visiitistä. Hän piti minulle IT-kurssitusta, kun en millään osannut liittää, leikata ja liimata ja tehdä oikeannäköistä kutsua. Opinkin sen jo toissapäivänä, mutta eilen oli kaikki oppi kadonnut johonkin. Tiinuliinu rauhoitteli, että katsos kun sä olet taas päivää vanhempi.. Kirjoitin sitten lapulle vaihe vaiheelta ja äsken osasin ihan itse. Tiinuliinu opettu myös Twitterin käytön ja nyt mulla on jo kaksi seuraajaa; Tiinuliinu ja Ukkokulta.

Voi miten piristävää on viettää aikaa sellaisten ystävien kanssa, jotka tuntuvat kuin sisaruksilta. Kehuvat vaan mustikkapiirakkaa, johon on käytetty soodaa, kun leivinjauhe oli loppu. Ovat kuin kotonaan, jolloin isäntäväkikin voi olla ihan rentona. Aika vaan loppui taas kesken, kun auton takavalot näkyivät, muistin noin miljoona asiaa, joita ei muistettu käsitellä. Onneksi on puhelimet ja sovittu jo ainakin kolme seuraavaa näkemistäkin.

Ja lopuksi arveluttava (?) tapahtuma tosielämästä, ylen kovin siveelliset hypätkää yli. Oltiin sunnuntaina saunottu. Justus alkoi valmistella iltaruokaa. Minä menin sänkyyn kylpytakkisillani hetkeksi pitkäkseni, kun väsytti. Justus tuli kurkistamaan, istahti sängyn laidalle ja kuinka ollakaan, suukkoja alkoi sataa napaani. Minä siinä jo kovinkin ilahduin, mutta mies pomppaa pystyyn ja karjaisee, että PAISTINPANNU ja kiiruhtaa keittiöön. Siellä se pannu oli tyhjillään kuuman levyn päällä. Siihen päättyi se hetki.