Voi  näitä masentavia uutisia.😥 Ei kai tässä auta muu kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla. 
En niinkään itsestäni ole huolissani,  mutta sitä ajattelee lapsia ja lastenlasta. Niin omia kuin kaikkien muidenkin. Pelottaa tulevaisuus.

Yritän viikonloppuna olla murehtimatta ja nauttia pikku Murusen iloisesta seurasta yhdessä tyttäreni ja miehensä kanssa. Tytär ja mies tulee tänä iltana ja aamulla aikaisin lähdemme ajelemaan Ouluun. Toivottavasti Murunen viihtyy meidän kanssa eikä ikävöi kovasti vanhempiaan. Luulen, että vanhemmilla taitaa olla lopulta vaikeampaa olla erossa pienestä. Äitinsä etenkin on vasta ensimmäistä kertaa erossa pienestä. Mutta hän tietää, että mummu kyllä hoitaa ja rakastaa pikkuista suunnattomasti, samoin kummit, joten uskon, että pärjäämme. 🥰

Säät ne heittelee. Pari päivää oli aurinkoisia pakkaspäiviä. -15 ja -20 välillä. Nyt on +2 ja kova tuuli. Vettäkin vihmoo. Toivottavasti tiet ei ole ihan kauheita. Illalla pitää hakea nuoriso junalta ja huomenna pidempi ajo.

Pysytään terveinä ja säilytetään toivo paremmasta.  🙏

Moi,
koska arvaan että monet meistä ovat tämänpäiväisten uutisten takia jokseenkin levottomia, laitan tännekin linkin, jonka jaoin myös Facebookissa.

Mulle tuli mieleen aamu 20.8.1968 eli Tsekkoslovakian miehitys. Siitäkin Eurooppa ja maailma selvisi. Tästäkin selvitään. Ihan varmasti selvitään.

Nyt irtoan tästä telkkari-twitter-läppäri (kun oli just tälle päivälle kaikenkarvaisia palavereita ja muuta Teams-touhua sovittu) ja lähden UK:n kanssa kävelylle. Pitäkää tekin rakkaita lähellä ja hyvänä.

Tästä selvitään. Ihan varmasti selvitään.

https://maaretkallio.com/2022/02/24/nain-voit-vahvistaa-turvaa-ja-toivoa-turvattomuutta-herattavissa-tilanteissa/?fbclid=IwAR3ABew0h_MRG4wWmI_VIWF1jKT7zZLebSTMWoebGXpcF3eG-DF1sKdRb3M

Kiitos positiivisesta kommentoinnista, Tiinuliinu.
Kivikasa, huomenna on varmaan parempi ajaa. Nyt on kamala myräkkä.
Meillä nuorin, vauvan äiti on tosi ahdistunut Ukrainan tilanteesta. Palasi juuri haikein mielin äitiyslomalta töihin, lemmikkikoira kuoli vasta ja ovat kärsineet flunssista. Eli liian paljon kaikkea yhdistettynä väsymykseen ja hormonimyllerrykseen. Yrittää pitää imeytystäkin yllä jonkin verran.

Moi mimmit. Maha ollut jännitystilassa kaksi päivää. Mä olen kamalan ahdistunut näistä uutisista, vaikkei se mitään auta. Olen keksinyt itselleni koko ajan tekemistä, että saisin ajatuksia muualle. Suren niitä ihmisiä, jotka joutuvat pakenemaan Kiovasta ja mietin samalla isovanhempiani, jotka joutuivat lähtemään nopeasti Karjalasta evakkoon. Mummo kantoi poikaansa selässään, poika sai tuberkuloosin ja kuoli nuorena. Mietin, mitä ottaisin mukaan, jos jouduttaisiin yhtäkkiä lähtemään. Ja mihin sitä lähtisi?

Onneksi tuo Iker on meillä, se ei tiedä maailman murheista, tuo iloisena palloaan, kerjää namipaloja ja syö masunsa pulleaksi lumesta pihalla. Olen hieronut sen kipeitä takajalkoja monta kertaa päivässä koiraneurologin ohjeiden mukaan sekä kieputellut hännän päätä, jossa on kuulemma hermoja. Ikerillähän on selkärangassa välilevyn pullistumia, se saa akupunktiohoitoa, joka selvästi auttaa. Tänä aamuna se hyppäsi ojaan, upposi lumeen, eivätkä takajalat jaksaneet auttaa pois. Mamma hyppäsi sitten myös ojaan ja sai karvakuonon nostettua tielle.

Tuntuu omituiselta alkaa ommella viirilippuja juhliini, kun niin monilla ihmisillä on kauhea tilanne päällä. Mutta alan silti ommella, en voi koko ajan kauhistella.

Entä te?

IL, asun itse pääkaupungissa. Mietin tänä aamuna, mitä tekisin, jos täällä vihollinen piirittäisi pääkaupunkia. Kaipa menisin istumaan lähimmän metroasematunnelin lattialle suojaan, niin kuin näin tänään uutisista kiovalaisten tekevän. Evakot selvisivät, kun saivat apua. Aion lahjoittaa lähipäivinä rahaa järjestöille, jotka tarvitsevat lahjoitusvaroja pystyäkseen auttamaan ukrainalaisten lisäksi myös muiden maiden pakolaisia tai muista syistä hätäapua tarvitsevia.

IL, ahdistuminen on kai aika normaalia tällaisen uutisvyöryn keskellä. Mutta asiassa saattaa auttaa jopa se, että sen sanoo ääneen.

Ja Nasua komppaan tuossa lahjoitusasiassa. Seuraavalla nettipankkireissulla pistän euroja menemään Kirkon Ulkomaanavulle. Se ainakin puuhaa Ukrainassa, lähinnä kaiketi lasten parissa. Saattaa olla että Unicef ja Punainen Risti ovat myös saaneet koneistonsa käyntiin mutta tuo KUA on mulle tutuin kun sen kautta on mennyt vuohia Afrikkaan ja istutettu metsiä synttärilahjoiksi.

Mulla kun on tapana jakaa näitä ties mistä siepattuja linkkejä, niin tässäpä yksi. Älkää hätkähtäkö vaikka se puhuu nuorten selviytymiskeinoista ja kaikenlaista muutakin nuorille suunnattua luettavaa tuolla on. Linkin jakoi yksi Prometheus-leirejä ohjaileva ja muutoinkin nuorten parissa puuhaileva nuorehko sukulainen.


https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/toivo/Pages/osio_3.aspx?fbclid=IwAR1fs76Kb7TKiUpWPEMQUTLdhmIJLsEZur5qJKu2qRZRARnz_XSFHNlK4G4

Tiedoksenne myös Radio Suomen kaikille avoin Turvallisuuden ja toivon ilta ma 28.2. klo 18-20. Suora lähetys johon kuulijat voivat soittaa ja jossa kysytään, mitä tunteita, kysymyksiä tai huolia tilanne herättää. Asiantuntijoina ovat psykologi Maaret Kallio (kirjoittanut useita kirjoja, ja hänellä on kolumnipalsta Hesarissa) sekä kyberturvallisuuden asiantuntija prof. Jarno Limnell. On nimittäin luultavaa, tai siis itse asiassa ihan varmaa, että Suomeen ja muihinkin Euroopan maihin suunnataan informaatiovaikuttamista (vanhalta nimeltään propagandaa). Ja voi olla, että muitakin hybridisodankäyntikeinoja otetaan Euroopan tasolla esille.

Ja kun tässä kerran lainahevosilla ratsastelen, niin laitanpa vielä esille listan, jonka muuan FB-kaverini oli kopioinut jonkun oman kaverinsa seinältä:
1. Tee jotain! Mene miekkareihin, jos voit. Kannusta ystäviä mukaan, sillä muissakin kuin sotajoukoissa on voimaa.
2. Lahjoita ukrainalaisten tueksi järjestettäviin keräyksiin. Itse suosin Kirkon Ulkomaanapua (jonka tunnen) ja Unicefia (lapset), mutta monta muutakin luotettavaa kerääjää on.
3. Painosta laillisin keinoin päättäjiä, jotta edes nyt osattaisiin toimia julistettujen arvojen mukaisesti. Röyhkeään voimankäyttöön tarvitaan maksimipakotteet.
4. Hanki tietoa sodasta ja punnitse lähteet! Seuraa silti välillä muutakin.
5. Rukoile, jos sinulla on tapana rukoilla! Rukoile, vaikkei olisikaan.
6. Kuuntele musiikkia, jonka tiedät rauhoittavan.
7. Tee asioita, joista iloitset.
8. Auta muita ahdistuneita vaikka kysymällä, miten voit.


Jos tuon kaiken tekee, niin eiköhän pärjänne? Minä lisäisin tuohon vielä
9. Ryömi syliin ja avaa omasi.
10. Etsiydy eläinten seuraan.

Menenkin tästä UK:n seuraksi olohuoneen sohvalle. Huomenna saamme spanielin lainaksi pariksi päiväksi.

Rauhallista ja rauhoittavaa viikonloppua kaikille!

Tiinuliinu, hyvä lista! Muistuttaisin myös Amnesty Internationalin toiminnasta. Maksoin juuri Suomen Amnestyn tämän vuoden jäsenmaksun.

Ahdistuminen ja huolestuminen ovat täysin vieraita tuntemuksia minun luonteelleni. Olemme kyllä kuunnelleet jonkin verran uutisia, mutta lähinnä siinä mielessä, jos jotain yllättävää ilmenisi tänne päin. Eräs uutislähetysten "päivystävistä upseereista" sanoi, että Venäjä on siirtänyt Suomen rajojen lähellä olleet joukkonsa Ukrainaan, joten tähän suuntaan on normaalia rauhallisempaa. Täytyy kyllä ihmetellä, miten seinähullu Putin on. Tässä tarvittaisiin jotakuta tämän ajan schaumannia hoitelemaan hänet! Onneksi nyt kuitenkin pakotteet alkavat olla kunnollisissa mitoissa. Vielä kun saisivat sovittua Venäjän sulkemisesta pois SWIFT maksujärjestelmästä, mutta ilmeisesti se on aika vaikeaa, kun Venäjällä toimii niin monia länsimaisia yrityksiä, joiden rahaliikenne kärsisi liikaa. No, kaipa sekin lopulta otetaan käyttöön, ellei muu auta.

Mitä tulee mahdolliseen pakenemiseen, niin eipä tässä juuri ole paikkoja minne lähteä ellei sitten hakisi turvapaikkaa Islannista. Ja mitä se sitä paitsi hyödyttäisi mennä istumaan ruuhkassa autoon?

Koettakaa, rakkaat ystävät, vähentää uutisten seuraamista ja keksiä muuta tekemistä, jos se auttaisi vähentämään ahdistusta. Ukrainalaisia käy sääliksi, mutta ei siitäkään kannata hirveästi huolta kantaa, kun emme asialle kuitenkaan mitään mahda.

Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua teille kaikille.

Minun sydämeni on surua täynnä, kun ajattelen Ukrainassa asuvia ihmisiä. Uskon myös, että Venäjällä on niitä, jotka surevat tätä sotaa. On sellainen alakuloinen tunne, että yksi aikakausi päättynyt.

Olen seurannut uutisia, lukenut erilaisia kannanottoja tilanteesta, halunnut ymmärtää mistä nyt on kysymys enkä silti ole ymmärtänyt. Joku ystävistäni kirjoitti facebookissa suunilleen näin: - ” Kremlin diktaattori ja KGB:n kasvattama roisto kävi täydellä voimalla rauhallisen ja itsenäisen naapurinsa kimppuun. Hyökkäys Ukrainaan on yksi suurimmista rikoksista kansainvälistä oikeutta, ihmisyyttä ja koko ihmiskuntaa vastaan.” Tämän ystäväni ajatukset ovat kuin omia ajatuksiani.

En ole ahdistunut, lähinnä vain surullinen ja vihainen. Jokainen tuntee ja toimii tässä tilanteessa omalla tavallaan. Minä avustan Ukrainaa sekä Kirkon ulkomaan avun, Punaisen ristin että Unicefin kautta. Pientä, mutta itselle tärkeää toimintaa. Avustan muutenkin näitä ja joitakin muitakin toimijoita säännöllisesti, kun en oikein muutakaan ihmisten hyväksi osaa tehdä.

Kremlin trullitehtaat antavat koko ajan valheellista kuvaa tilanteesta. Voi olla, että moni venäläinen uskoo tähän kuvaan, mutta onneksi eivät läheskään kaikki. Onneksi Venäjällä yhä on myös niitä, jotka suorin sanoin uskaltavat vastustaa tätä sotaa. He ovat venäläisiä kirjailijoita, toimittajia, ohjaajia, tiedemiehiä ja myös monia muita.

Yksi lempirrunoilijoistani on Jevgeni Jevtusenko. Hän on kirjoittanut runon ”Haluavatko venäläiset sotaa”. Muistan runosta vain yhden kohdan: -” Te äitejänne kuunnelkaa, voi vaimoni sen todistaa, ei sotaa toivoa, ei sotaa toivoa, voi venäläiset milloinkaan.” Kunpa olisikin näin. Pakotteet vaikuttavat vasta pitkällä viipeellä, kansan voimakas vastarinta voisi vaikuttaa nopeammin. Sitä toivon.

On kaunis auringonpaiste. Lumimassat alkavat sulaa. Sydämeen hiipii aavistus keväästä. Toivosta on hyvä pitää kiinni. Tuntui miltä tuntui ja vaikkei tuntuisikaan.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Hei Ihanaiset,

minulla alkaa ahdistus vähitellen helpottaa mutta suru ja huoli ukrainalaisia kohtaan pysyy vahvana. Ensi shokin jälkeen, vaikka en luottanut Putinia lupauksiin en siltikään voinut uskoa, että hänkään olisi niin suuruuden hullu että täysimittaisen sodan aloittaisi, iski ahdistus ja suunnaton kiukku Putinia kohtaan. Hullujen idioottien määrä tuntuu olevan vakio maailmassa. Pahoittelin isännälle, että liian aikaisin luovuit aseesta ja luodeista 🥷, isäntä lohdutti, että kyllä niitä uusia saadaan jos tarvetta ilmenee. Minä en osuisi edes ladon oveen lähietäisyydeltä saatikka liikkuvaan kohteeseen mutta kiukutti niin suunnattomasti juuri silloin. Ilmoitin isännälle myös, että lähdetään maanpuolustus- tai vähintään ensiapukurssille 🤕. Punaiselle ristille ja Uniseffille olen myös rahaa lähettämässä, että edes jollain tavalla tuntisi auttavansa.

Kiitos Tiinuliinulle hyvien linkkien lähettämisestä, etenkin Maret Kallion ohje rauhotti mieltäni, vaikka järki tolkuttaa ettei juuri nyt voi asiaan vaikuttaa itkijänaisten luonne on vahvempi ja stressiä pitää ottaa. Illalla nukkumaan mennessä tuli huono omatunto, kun voin mennä rauhassa lakanoiden väliin ja painaa pääni tyynyyn 🙁. Ei järjen hiventä mutta tällä luonteella mennään.

Ihana ilma ollut tänään, käytiin happihyppelyllä ja jos oikein keskittyi niin selvästi aurinkokin lämmitti. Tiet olivat taas jäisiä ja muhkuraisia mutta pysyttiin pystyssä. Isäntä osti kunnon pihvit ja minä päätin lopettaa tipattoman, nautitaan nyt, kun vielä pystytään, sanoo pessimisti.

Kaikesta huolimatta yritetään nauttia elämästä ja autetaan unkarilaisia minkä pystytään 💙💛 ja paheksutaan Putinia trolleineen, buuu ‼️