Heips.
Taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin, mutta kevät etenee hitaasti meidän kulmilla. Lunta pihassa edelleen paljon eikä mihinkään pihahommiin ole asiaa. Ehkä saa vappuna tehdä lumiukon niin ku muutama vuosi takaperin... On niin kylmää ollut, että takkaa lämmitetään melkein talviseen tahtiin. Kesä lyhenee tällä menolla.

Mutta viime viikonloppu sujui mukavasti pikku Murusta hoidellessa. Vanhemmilla oli taas viikonloppuna hommia ja maanantainkin vielä hoitelin Murusta kun hoitaja oli jollain kursseilla. Ihanaa hänen kanssaan on olla. On niin touhukas ja syömiset ym. asiat sujuu hyvin. Ei tarvitse maanitella. Hänellä on päivärytmi niin säännöllinen, että päikkäreillekin tarvi vaan sanoa, että mennäänkö nukkumaan niin taapero jo viiletti huoneeseensa ja oli valmis nostettavaksi pinnasänkyyn ja heti pää tyynyyn 😄 Hän ei vielä montaa sanaa puhu, mutta ymmärtää yllättävän paljon. Eli voi sanoa "ohjeita" muutamalla sanalla ja hän tekee. Viikonlopun aikana kyllä ilmestyi uusia sanojakin. On se niin ihanaa seurata pienen kehitystä. ❤️

Tänään kävin luuntiheysmittauksessa kun apteekissa oli sellainen tarjolla. En tiedä, kuinka luotettava se on tuo ultraäänimittaus. Olin edellisen kerran käynyt viisi vuotta sitten ja yllätykseni oli suuri kun lukemat ei olleet juuri miksikään muuttuneet. Hoitaja sanoikin, että tuo ero menee jo virhemarginaaliin. Olin tyytyväinen, jos tulos pitää paikaansa. Hyvin oli vielä vihreällä pylväällä. 😃

Uniapneatutkimuksesta ei ole vielä tullut tuloksia. Ehkä ne meni pipariksi kun en meinannut saada unta ja heräsin monta kertaa. 

Sima on ostettu ja pakasteessa muutama munkki. Siinä meidän vappuherkut. 
Luultavasti polttopuuhommia viikonloppuna tehdään, jos ei ole julmetun kylmä. 
Huomenna pitää mennä korjauttamaan tuulilasin kiveniskemää, joka tuli paluumatkalla Oulun moottoritiellä. Ohi menevästä autosta lensi jotain ikkunaan ja ikävä jälki tuli. Onneksi on lasivakuutus, joten korjaus ei maksa mitään. Jos koko lasi pitäis vaihtaa, on omavastuu sitten pari sataa. Toivottavasti korjaus onnistuu...

Eipä tässä muuta.
Toivottavasti kaikki alkavat jo toipua koronasta ja muista vaivoista. 
IL:lle toivon ihania juhlia❤️ ja kaikille hauskaa Vappua!🥂🎉🎈

Merelle, muistan kyllä meidän tapaamisemme 🙂. Minulle kaikki lisäpaino kertyy navan ympärille, onneksi ei kuitenkaan sisäelinten ympärille, ja viimeiseksi siitä lähtee 🙁. Vähän aikaa ehti vyötärön ympärys olla alle 80cm josta olin tosi iloinen, sitten tuli koronapandemia ja se oli siinä, pullan ja vaaleanleivän syönti lisääntyi hurjasti. Koean taas päästä tavasta eroon 🍞🥖 ja lisätä kasviksia 🥦🥒.

Moi mimmit, nyt tulee tarinaa mun juhlista! Päivä oli kaikin puolin täysin onnistunut ja minulle jäi ihania muistoja säkkikaupalla muisteltavaksi. Ripsitupsut lähes irtosivat, kun ilon ja liikutuksen kyyneleitä vaan valui kaiken iltaa. Tunnelma pysyi koko ajan korkealla, nauru raikui ja puhe porisi. Kiitän tässäkin Tiinuliinua ja Ukkokultaa, jotka tekivät paljon töitä homman onnistumiseksi. Samoin sisareni puketuneena hotelli Aulangon 50 vuotta vanhaan pitsiessuun ja käsineisiin tarjoili skumppaa ja huolehti drinkkipöydästä koko illan. Minä sain vaan nauttia!

Pitopalvelu onnistui tarjoiluissa, vain myöhäisillan soijanakit jäivät tulematta ja kolme kasvissyöjää joutui tyytymään pelkkään perunasalaattiin. Tarjoilija oli kreikkalainen kaveri. Minua huvittaa tämä kansainvälisyys; mun kynnet hoitaa valkovenäläinen, kampaaja italialainen, meikin teki irakin kurditar, kasvohoitaja slovakki, juhlavieraina oli mm. venäläisiä ja yksi vietnamilainen. Olen laittanut faceen kuvia, joista näkyy myös kivasti koristeltu juhlatila. Ilmapallot häipyivät (kuten vajaat skumppapullotkin) keskiyöllä mun bonuslastenlasten matkaan, jostain syystä 7 ja 0 -pallot jäivät!

Ohjelma oli pidetty minulta salassa, mutta voi miten nautinkaan ylläreistä! Vävy piti puheen, jossa lempeästi naljaili mun omituisuuksille, Tiinuliinu lausui asiaankuuluvia runoja ja luki Kipan tervehdyksen. Veljeni ja vaimonsa lauloivat serenadeja. Tytär piti koko homman kasassa, komensi ja kuulutti niin, että ohjelmien välissä oli sopivasti taukoja, kahvitusta ja muuta. Bonuslastenlapset heijastivat kuvia lapsuudestaan, jolloin olivat paljon mökillä. Kertoilivat muistojaan, kuinka minä olin heille se "Isobossi", joka opetti elämisen taitoja, karjuikin, mutta halasi ja suukotti.

Ällistynein olin, kun Justuksen vävy puhui, kertoi, miten ensin melkein säikähti mun halaamisia, mutta sitten tajusi pitävänsä niistä ja vaativansa paljon siedätyshoitoa! Myös Justuksen poika puhui, kertoi mitä asioita tapahtui v. 1951 ja sehän sopiikin museomiehelle, hän kun on intendentti. Vävy kertoi lakinnostoperinteestä ja klo 18 nostettiin lakit, niistä erikoisin ehkä Justuksen miniän Amerikan neliskulmainen violetti hattu. Oudoin oli erään juhlijan pannunmyssyn mallinen tsingis kaanin The Hattu, johon asuun kuului myös täyspitkä samettinen, kultakirjailtu takki ja mokkasiinit. (oli kysynyt multa luvan, saako juhlia sellaisessa!)

Tyttären sydänystävätär muisteli vuosikymmeniä taaksepäin, kuinka aina oli tervetullut meille ja miten monia hauskoja hetkiä on vietetty yhdessä. Vävyn vanhemmat pitivät kuvashown ja kertoilivat niin ikään jo parista kymmenestä yhteisestä vuodestamme, olemme jakaneet monet ilot ja surut keskenämme. Niin kuin silloin, kun mieheni kuoli, vävyn isä tuli kymmeniä kertoja Tampereelta firmamme myyntineuvotteluihin mukaan pitämään puoliani. Sitten kun hän sai vakavan aivoinfarktin, minä asuin vävyn äidin luona helpottaakseni hänen pelkoaan tilanteessa. Ja mehän jaamme yhteiset lastenlapset, joiden suosiosta emme ole ikinä kilpailleet.

Edesmenneen mieheni keskimmäinen poika soitti bändinsä kanssa ja kälyni hyppäsi laulamaan, siitä se riemu vasta repesikin, hän on mieletön laulaja, menee iskelmät ja oopperat. Pian oli tanssilattia täynnä. Justuksen nuorin lastenlapsi sekä meidän Juniori tanssittivat minua, mutta Heviteinille (16 v.) mamman pyörittäminen olisi ollut aivan liian noloa. Viisikko juoksenteli välillä purjelaivojen seassa keskenään (olimmehan purjehdusklubilla) ja viihtyi silmin nähden.

Ehdin vasta eilen tutkimaan saamiani lahjoja ja voi mitä kaikkea hauskaa löysinkään! On kelluntarentoutusta, oopperalippuja, kauneushoitoja, olutpanimosight seeing, ravintolalahjakortteja ym. Ja monta pulloa sampanjaa! Tiinuliinu ja Ukkokulta tuskin ehtivät juhlia, kun antoivat lahjaksi tilaisuuden kuvaamisen ja myöhemmin kuvakirjan muistoksi.

Mä olen niin kiitollinen mun läheisille, on ihanaa tuntea olevansa rakastettu. Muahan ei kukaan kehunut loistavaksi kokiksi (!) eikä kunnianhimoiseksi uraohjukseksi, mutta läsnäolosta ja välittämisestä kiiteltiin ja siitä, että en yritä muuttaa ketään, esim. näitä lastenlapsia, jotka nytkin olivat risupartaisina, poninhäntäisinä ja joku verkkareissa. Olin iloinen, että halusivat juhlia vappua mammansa kanssa ja työnsin eväitä (=juomia) mukaan, kun lähtivät puolilta öin omien kavereidensa kanssa juhlimaan.

Nyt toivutaan, keräillään risteilyvaatteita ja valmistellaan ensi viikonloppua. Tyttären perhe ja hänen sydänystävättärensä perheineen tulevat mökille, meillä on Ikerin uurnanlasku kahden kuusen suojaan neljän aikaisemman koiramme seuraan.

Ihanalta kuulostivat juhlasi IL, mutta voiko muuta odottaakaan sinulla on laaja syli ja sydän 🥰 johon rakkaita ihmisiä mahtuu, kun antaa niin myös saa !

Meidän vappumeikkiin sujui rauhallisesti kahdestaan, vähän pihaa rapsuteltiin, paljoa ei vielä jaksettu. Nautittiin virvokkeita ja syötiin hyvin, meikäläisen ruokahalua ei koronakaan vie 😋. Tänään oltiin jumpissa, rauhallisesti mentiin ja hyvin jaksettiin.

Mukavaa toukokuuta jokaiselle.

Mielialaosastolta, moi!

Mielialat olivat tosiaan korkealla IL:n juhlissa, joista tuossa edellä onkin jo hyvä selostus.

Kiitokset kiittämästä, mutta kyllä asia on oikeasti niin, että päivänsankari se suurimman urakan teki. Ompeli juhlapaikan kattoon komeat sini- ja punasävyiset viirit, levitteli pöydille poppanaliinat, askarteli piccolo-kuohuviinipulloista yhden/kahden kukan maljakoita ja kirjoitti jokaisesta vieraastaan muutaman rivin luonnehdinnan. Nämä kirjalliset kuvaukset oli sitten jaettu jokaiseen pöytään, joten läsnäolijat saattoivat tarkistaa, osuiko oma osuus kohdalleen ja mitä muista vieraista sanottiin.

Me tunsimme muutamia päivänsankarin lähipiiriläisiä ennestään, ja juhlissa tuli uusia tuttuja. Nyt, kun itsekukin on piileskellyt koronapandemiaa kotinurkissaan jo parin vuoden ajan, tällaisen juhlinnan ja yhdessäolon merkitys on ihan käsittämättömän suuri. Etenkin kun tunnelma oli harvinaisen lämminhenkinen: puheensorinaa ja naurua, puheita joista tosiaan kävi hyvin selvästi ilmi, miten tärkeä ihminen IL on ollut ja on edelleen niin monelle.

Ohjelmaa oli runsaasti, kuten jo IL:n omasta päivityksestä näkyy, ja buffet-pöydän antimet herkullisia. Sitä joidenkin foorumilaisten toivomaa suoraa striimausta ei tehty, mutta valokuvia meillä on tosiaan reilusti. UK niitä parhaillaan käsittelee, ja mä ryhdyn ennen pitkää kasaamaan vappuaaton vauhdikkaasta menosta kuvakirjaa. Ehkä voimme vilkaista sitä jossakin tulevassa 60+ tapaamisessa?

Loppuvappu menikin sitten spanielia silitellen, Ylioppilaskunnan Laulajia ja työväenmarsseja kuunnellen. Tänä aamuna herättiin niin tuuliseen päivään, että veneen kevätkunnostuksen sijasta päätettiin keskittyä kirjoituspöytähommiin. Niitä molemmilla tuntuu riittävän; pieni päiväkävely sentään tehtiin vaikka tuuli meinasikin viedä tukan päästä ja heilutti läheisen niityn valkovuokkoja niin että kuva on ihan tärähtänyt.

Mutta ensi kuun jälkeen se sentään on jo heinäkuu! Ja nytkin aurinko paistaa päivä päivältä pitempään! Siinä ilonaihetta myös meille jotka emme jaksa herätä katsomaan auringonnousua 😉

Kivoja kevätpäiviä kaikille!

Tervehdys 🥰

Lyhyesti nyt. Olin äsken kahteen kertaan omalla läppärilläni - ensin yritin kirjoittaa hevi-ketjuun ja sitten tänne. Molemmilla kerroilla läppäri vaan lakkasi toimimasta.... Rakas siippani lupasi katsoa sitä huomenna. Nyt olen hänen läppärillään. 

Naamakirjassa oli ihania kuvia IL:n juhlista ja varmasti kuulen vielä yksityiskohtia huomenna lisää. Voin vain kuvitella, kuinka hauskaa siellä on ollut ja hyvin IL kuvaili, kuinka ihanaa on tuntea olevansa rakastettu. Vähän hymyilytti Justuksen vävyn kertoma halailuun totuttelusta 🥰. Olisi todella ollut ihanaa näin yli kahden vuoden melko tiukassa kartanteenissa olleena osallistua juhliin. 

Täällä on myös aivan hirveän kova tuuli. Päivällä mietin jo, että uskaltaako sitä lenkille lainkaan... mitä kaikkea mahtaa tippua päähän. Silloin ei onneksi tuullut ihan yhtä paljoa kuin myöhemmin. Tässä meni kuurosadekin ohitse. Nyt aurinko paistaa, mutta yhä tulee.

Mukavaa viikon jatketta ja äitienpäivän odotusta kaikille. Meillä on tarkoitus piipahtaa pk-seudulla äitiäni, isääni ja lapsiamme tapaamassa. Varmasti käymme vilkaisemassa, miltä meidän kaupunkikoti näyttää... Vähän pelottaa... Sinänsä putkifirma on pysynyt aikataulussa, mutta osalla asukkaista on ollut joitakin ikäviä yllätyksiä. 


 

Hauskalta kuullosti IL sinun juhlasi. Kiva, että kerroit tunnelmista täällä, joten tällainen ei-facebookilainenkin pääsi mielikuvamatkalle ihaniin juhliisi. 🥰

Aamulla heräsin aikaisin ja voi kauhistus: taas on maa valkoisenaan lumesta. Eikö tää talvi jo riittäisi?
Ja säätiedotukset ei ainakaan tänne korkeuksille mitään lämmintä lupaa ainakaan viikkoon. Samaa alle kymmenen asteen "lämpöä". Voi miten kaiholla muistelen viime vuoden helatorstain helteitä.😄

Nyt oli omakannassa tuloksia uniapneatutkimuksesta. Onneksi sentään lievää versiota minulla. Ainoana mainintana hoidosta oli kehotus tehostaa painonhallintaa...niinku en tuota jo tietäisikin... Täytyy käydä tk:ssa vielä kysymässä tarkemmin asiasta. Painoni on nyt junnaillut samoissa lukemissa puolisen vuotta. Tässä on ollut kaikenlaista, joten motivaatio on ollut koetuksella. Minulla on taipumusta syödä huoliin ja stressiin, vaikka ne ei suuren suuria olisikaan. Mistä saisin voimia terästäytyä? 

Haluaisin niin alkaa puuhailla pihalla, mutta lunta on vielä ja kasvimaakin jäässä. Kokeilin lapiota lavapuutarhaani ja se vain kolahti. Niin jäässä oli multa vielä. No, polttopuuhommia hissukseen tehdään. Tällä kertaa ostamme valmiita. Tällä hetkellä myyjällä ei ole kuivia vaan tänä talvena tehtyjä, joten valmistelemme niille hyvää kuivumispaikkaa. Kuivia polttopuita meillä on ennestään jo varmaan pariksi talveksi, joten saavat uude klapit rauhassa kuivata.

Englannin matkaakin suunnitellaan. Miehellä on sinne kova hinku, mutta jotenkin hän ei pääse suunnitelmissa alkuun, vaikka koko ajan sanoo, että jotain pitäisi tehdä. Ei halua koko kesää taas olla Suomessa. Minä sanoin, että mitä jos päätämme vaan, että esim. kesäkuun ensimmäisellä viikolla lähdetään. Hän melkein suuttui. Hänestä tuntui se niin kaukaiselta, että epäili, etten halua oikeasti lähteä. Sanoin sitten, että halusin vaan antaa hänelle tarpeeksi aikaa suunnitella. Hohhoijaa!

Mutta nyt jotain toimintaa tässä huushollissa. Jos ei muuta niin ainakin yökkäri pois ja päivävaatteet päälle. 😅

Facebookissa oli ihania kuvia IL:n juhlista ja kun hän tuossa edelllä vielä itse niistä kertoi, ei voi kuin päätellä, miten onnistunut tilaisuus se oli. Juhlista jäi päivänsankarille hyvä mieli varmaan pitkäksi aikaa. 🥰

Vappu meni, ja ensi kertaa en edes viitsinyt kaivaa kutistunutta ja kellastunuttta ylioppilaslakkia yläkomerosta. Vappuaattona pojan perhe oli meillä alkuiltaa viettämässä ja he lähtivät vielä vappuajelulle kaupungille. Vapunpäivänä valmistin lammaspaistin (sitä sai puoleen hintaan marketista) lisukkeineen koko poppoolle, siis myös tyttären perheelle. Jälkkäriksi leivoin kääretortun, joka on mieheni herkku, mutta näkyi se muillekin maistuvan. Miniä oli valmistanut simaa, ja sitä väkevämpää emme nyt nauttineetkaan. Väsyin kyllä hieman kahden päivän kestityksistä, mutta halusin vähän helpottaa tyttären ja miniän elämää.

Naapurimme kaatoi Pääsiäisenä rajaltamme orapihlaja-aidan, ja nyt meidän olohuoneestamme ja terassiltamme on suora näkymä heidän vajansa taakse, jossa on rojun lisäksi kaksi kompostia. Kyllä harmittaa! Emme tunne näitä naapureita oikeastaan lainkaan. Tontilla asuu samanlainen kahden sukupolven perhe kuin meilläkin. Mummo ja pappa viettävät talvet Espanjassa. Puutarhatöistä he eivät ole aikaisemmin olleet kiinnostuneita, vaan harmiksemme kasvattavat nurmikollaan varsinaista voikukkaviljelmää. Kevytrakenteisen aidan saisi pystyttäää ilman lupaa, mutta naapuritontti on paikoin metrin korkeammalla kuin meidän, joten se vaatisi järeämmän aidan. Kahdella puolella tonttiamme on kiviaidan päälle kiinnitetty rima-aita, mutta sellainen vaatii rakennusluvan ja tulee kalliiksi teettää. Meillä on rakennuslupaa jäljellä, joten voisimme tilata paikalle nostettavan hirsivajan, mutta se ei parantaisi pojan perheen näkymiä naapurin halkotelineeseen. Ajattelimme kuitenkin kutsu kaupungin maanmittarin tarkistamaan tonttien oikean rajan. Luulen myös, ettei kompostia saisi pitää ihan rajalla.
No, nämä ovat pieniä murheita tässä maailmassa!

Alan vaipua epätoivoon kirkkokuoron kanssa. Viimeksi meitä oli kolme alttoa, joista parhaalle puhkesi Oravalaulusta jokin lapsuuden trauma, eikä hän pysty sitä laulamaan ja jättäytyi siis kuorosta loppukevääksi. Toinen ei ole oppinut melodioita, ja yksi vahva laulaja ei ole ollut paikalla, koska äänessä on jotain häikkää. Kolmas, uusi laulaja, on ollut kolme viikkoa covidin takia pois. En millään pysty yksin vetämään stemmaani. Laulu ei ole enää hauskaa.

Toivottavasti pian lämpenee! Hyvää kesän odotusta kaikille!

Ai että, IL:n juhlat kuulostivat aivan mahtavilta. Syynäsin tarkkaan kuvat facesta ja kaikilla näytti olevan suut messingillä ja juhlakalu itse niin upeana että! Tässä kun on vuosia täällä foorumilla oleiltu, niin hyvin on käynyt selväksi miten tärkeä ihminen sinä olet kaikille läheisille ja vähän kaukaisemmillekin. Aina riittää esim. korvaa kuunnella nuorten murheita. Isovanhemmillehan on aina helpompi uskoutua kuin omille vanhemmilleen. Toisaalta, olet myös itse saanut tukea vaikeina aikoina ja Justuksen myötä sinusta on tullut suorastaan suuren suvun matriarkka 😊   Mekin täällä KK:n foorumilla ja osa elävässä elämässäkin olemme jo oppineet, että mutkattomampaa ja mukavampaa naista saa hakea - jos kohta sellaisia täällä KK:ssa olevat yleensäkin ovat! Täytyy seuraavalla kerralla tulla mukaan tapaamiseen, jos saisi nähdä Tiinuliinun tekemän valokuvakirjan.
 
Meidän vappubrunssimme Tampereen Teatterissa oli oikein onnistunut tilaisuus. Väkeä oli yllättävän runsaasti ja vaikka siellä oli aikaisempia kertoja enemmän lapsia, ei heistä ollut mitään häiriötä. Ruoka oli erittäin hyvää ja pistelimme palanpainikkeeksi pullollisen hyvää Codorniu cavaa! Menomatkalla pääsimme seuraamaan paikallista vappumarssia, josta ei oikein päässyt selvyyteen, ketkä siellä marssivat. Näimme ainakin sateenkaarilippuja, joitain poliittisilta näyttäviä lippuja, ilmapalloja, joissa luki Jeesuksen marssi tms. sekä kaikenlaisista asioista kitiseviä plakaatteja! Eikä sitä oikein marssimiseksikaan voinut sanoa, kun he pikemminkin löntystelivät. Ennen vanhaan nekin asiat olivat paremmin (!), kun ainakin niillä vasemmiston vappumarsseilla, joita satuin nuorena näkemään, marssijoita tahditti puhpilorkesteri tai vähintäänkin rummut ja kaikki marssivat ryhdikkäästi rytmissä. Ennen myös urheilijanuorukaiset marssivat olympialaisten avajaisissa reippaasti ja tahdissa, kun nyt he valuvat vetelästi stadionille! Ei ole asiat enää niin kuin ennen 😒
 
Muistin yhtäkkiä, että meillä on kaikki lääkereseptit käytetty loppuun, joten edessä ovat uudet labrakokeet sekä vuositarkastus. Tällaisista sitä huomaa, miten nopeasti vuodet kuluvat. Myös apteekista kerralla saatava kolmen kuukauden lääkesatsi on aina loppu! Onneksi meillä on vielä lääkkeitä jäljellä, kun sain labra-ajat vasta 16.5.

Ajattelin hyvilläni kertoa, että kun meirämmiäs on nyt kaksi kuukautta syönyt vähitellen vahvenevaa muistilääkkettä sekä nauttinut pullon päivässä lääkärin suosittelemaa Souvenaid-nimistä lisäravinnetta, josta on tutkitusti huomattu olevan hyötyä Alzheimerin taudin etenemisen ehkäisyssä, niin hän on selvästi palannut lähestulkoon entiselleen. Hän on energisempi, lukee taas sanomalehdenkin perusteellisemmin eikä ollenkaan sekoa normaaleissa asioissa niin kun ennen. Näyttää vallan siltä, että hän käveleekin normaalimmin eikä laahusta lyhyin töppöaskelin. Minullakin on parempi mieli, kun ei tarvitse koko ajan pitää toista silmällä tai manailla hoopoiluja!
 
Sain muuten postissa (huom! kirjeenä 🤩 ) vastauksen silmätutkimuksesta ja kaikki oli kunnossa. Glaukoomasta ei ole viitteitä ja diagnoosi on Hypertensio ocularis eli luonnostaan korkea silmänpaine. Paine on ollut korkea niin kauan kuin muistan, mutta hyvähän se on että seurataan. Nyt sitten vain odotellaan oikeaa hetkeä mennä kaihileikkaukseen.

Pikseli, poistivatko naapurit pensasaidan kokonaan vai leikkasivatko he sen alas. Jos se on vain leikattu, niin älä sure, orapihlaja-aita kasvaa suht nopeasti ja sille tekee hyvää välillä leikata alas, jota se vahvistuu juuresta. Muuten se alkaa harventua alhaalta ja leviää liikaa ylhäältä. Tuo kuorojuttu on ikävä, sillä onhan nyt kuorossa oltava useampi laulaja per ääniala. Eihän se muuten mikä kuoro olekaan. En yhtään ihmettele, ettei laulaminen enää tunnu kivalta, kun joudut sinnittelemään yksin, mutta muutenhan laulaminen tekee niin hyvää ja on terapeuttista sekä laulajille että kuulijoille 🎵

Taisin jo kertoa, että menemme perjantaina kyläilemään kälyni luokse ja ostimme tänään kaupassa käydessämme jo valmiiksi tuliaisiksi komean punakukkaisen hortensian. Hänellä on iso parveke ja se on kesällä aina täynnä erilaisia kukkia. Tähän mennessä ei vielä ole ollut juuri muita kuin orvokkeja tarjolla, joten hortensia tulee mukavasti lisäksi. Kauppias kyllä kehotti vielä ottamaan sen yöksi sisään, kun on ollut pakkasöitä. Yleensä viemme vierailuille tuliaisiksi jotain hyvää viiniä tai muuta kivaa nautittavaa, mutta kun kälyni ei oikein voi mitään syödä, niin meidän on vaikea myöskään mitään syötävää ostaa, joten kukkanen on ainoa vaihtoehto. Syksyllä veimme hänelle oveen kivan pienen joulukranssin, jossa istui tonttu.
 
Kas niin, toivotan teille kaikille mukavaa viikonjatkoa sekä aurinkoisia ja toivottavasti lämpimämpiä päiviä 😃

Vai että Matriarkka, sanoo Menna, kiitos niin sinun kuin muidenkin kauniista sanoista. Minähän en ole koskaan ollut urajohteinen enkä kunnianhimoinen ja olen joskus sanonutkin, että en haluaisi hautakivessäni lukevan, että "hän oli kova tekemään työtä", vaan että "hän oli rakastettu". Kun vaan osaisin olla kaikkien niiden kauniiden sanojen arvoinen, joita nytkin kuulin.

Juhlissa huomasin, että yhden bonuslapsenlapsen avomies ei ollutkaan paikalla ja asiaa kysyessäni näin heti tytön kasvoilta, että jokin on hullusti. Hän kuitenkin piti ohjat käsissään suunnitellusti ja iloitsi muiden mukana. Juhlan jälkeisenä päivänä meillä oli pitkä jutteluhetki, avoliitto oli tullut tiensä päähän. Totesin, että nuori nainen oli analysoinyt tilannetta jo melko pitkälle ja vaikka suru oli melkoinen, hän on tehnyt päätöksensä ja luulen siinä pysyvän. En tiedä, oliko minusta apua, mutta olin ensimmäinen, jolle hän yleensä kertoi asiasta.

Juhlan jälkijännittämiseen on nyt tullut koronapirulainen. Eilen kuulin, että yhdellä vieraista oli maanantaina todettu korona. Laitoin viestin kaikille osallistujille ja ilokseni takaisin sateli vastauksia, että älä meitä sure, jokainen sen saa jossain vaiheessa joka tapauksessa. Lisää sairastuneita ei ainakaan tällä hetkellä ole. Tein juuri kotitestin vain rauhoitellakseni itseäni ja tuossa se on hyvin yksiviivaisena.

Ystäväpariskunta, joka lähti Portugaliin jokiristeilylle, on nyt viettänyt viikon hotellissa Portossa karanteenissa. Laivalla levisi korona. Eivät tiedä, milloin pääsevät kotiin. Varustamo maksaa hotellin, mutta lentojen maksaja ei ole vielä selvillä. Hotellissa puhutaan vain ranskaa ja portugalia, mikä ei tälle parille ole pulma, mutta siellä on muita suomalaisia, jotka osaavat vain suomea. Hankala tilanne.

Me olemme nyt mökillä ja minä alan suunnitella viikonlopun leipomisia. Eilen sattui hauskasti, kun olimme Cittarissa ja minä seisoin valtavan foliopallokasan vieressä. Kassa kuulutti, että ottakaa palloja ilmaiseksi. No minähän ryysäsin sieltä yksisarvisen ja tyttöpallon, Justuksen ilme oli aika mainio, kun hän ilmaantui perunapussin kanssa paikalle. Mutta viikonloppuna tulee 6- ja 8-vuotiaat neitosen Ikerin uurnanlaskuun, saavat juoksennella pallojen kanssa pihalla.

Eilen mökin etunurmikolla lipputangon vieressä neljä isoa peuraa nyhti nurmikkoa minkä ehti. Ja terassin edustalla toisella seinustalla pari samoissa puuhissa. Minä menin terassille. Tuijotus ei auttanut, tuijottivat takaisin. Sanoin, että lähtekääs käveleen täältä. Mulkoilivat vaan. Paukutin terassin kaidetta - ei mitään vaikutusta. Karjuin julmimmalla äänelläni, että nyt äkkiä pois mun pihalta. Peurat lampsivat kuin teini-ikäiset sohvalta; no ehkä mä nyt sitten meen, älä ragee.