Meillä nimiäiset lauantaina ja vettä silloinkin luvattu. 
Vieraita tulee noin 45, joista 16 lasta joten olisi kiva ollut olla ulkona. Kyllä on saanut joka päivä tehdä kaikenlaista siivoamista. Kylppärit vielä pesen kunnolla huomenna ja lauantaina sitä vaan pyttyjen pesu. 
Ostettiin paperipyyhkeet niin pääsee helpommalla ettei pyyhkeet ole litimärkinä kun paljon porukkaa. 

Huomenna leivon piimäkakut ja perjantaina imurointi, lattioiden pesu ja teen gluteenittoman kasvispiirakan. Sit on mun leipomiset tehty. 
Liinat pitää kaivaa ja silittää. 

Hirveästi hommia tuollaisissa juhlissa. Ei kyllä enää oikein jaksaisi. 

Syömiset sujuu hyvin leikkauksen jälkeen. Olen toipunut hyvin. Enää viikko näitä ruokarajoituksia sit saa syödä periaatteessa mitä haluaa.
Olen kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Kaapustakin löytyi just eikä melkein passeli pusero juhliin. Mietin jo pitääkö mennä ostoksille ja osui sitten silmiin vaatehuoneessa.

Moi mimmit. Kerron teille tositarinan pojasta, jolla todettiin päiväkodissa Asperger. Hän kävi monissa tutkimuksissa, terapeutteja oli erilaisia. Yksi heistä totesi vanhemmille, että ei tästä lukumiestä tule, mutta voihan amiksestakin ihan kunnollisia tulla. Tyttäreni suutahti ja sanoi, että vaikka me vanhemmat olemme akateemisesti koulutettuja, meidän poika voi hyvin käydä amiksen. Pääasia, että hänestä tulee onnellinen ihminen. Ja vaihtoivat terapeuttia. Poikaa käytettiin erikoislääkäreillä, jotka totesivat, että Asperger on hänessä tosi lievänä ja todennäköisesti laimenee aikuisuuteen tullessa.

Saunalahteen oltiin avaamassa uutta koulua, jossa erityislasten tarpeet otettaisiin hyvin huomioon. Joten perhe muutti Saunalahteen, jotta poika pääsi kouluun. Se olikin varmaan hänen "pelastuksensa". Poika oli erityisluokalla kolme ensimmäistä vuotta, koska tarvitsi avustajaa joillekin tunneille. Samanaikaisesti hän kävi terapiassa, jossa häntä opetettiin käyttämään itse työkaluja erilaisiin tilanteisiin. Vähitellen poika oli joillakin tunneilla normiluokassa, kunnes kaksi viimeistä vuotta kokonaan normiluokassa.

Pojalla on ollut paljon opettelemista monissa elämän eri asioissa, koska hän ajattelee ja toimii hieman erilailla kuin "normilapset". Vanhemmat ovat aina jaksaneet tukea, neuvoa ja opettaa, kehuneet aiheesta ja selvittäneet, miksi jokin meni joskus vikaan. Poika on luonteeltaan sydämellinen, auttavainen ja kiltti. Ei osaa valehdella, jonka takia on joutunut opettelemaan olemaan vaiti silloin, kun sanoisi muutoin jotain tahditonta. Esim. oletpas sinä lihava. Hän on aina ollut lahjakas matematiikassa ja kielissä, mutta se mikä häntä ei kiinnosta, on tylsää ja tarpeetonta hänen mielestään. Viimeiset pari vuotta niin koulun kuin vanhempien taholta hänen kanssaan on juteltu ja perusteltu, miksi kannattaisi kiinnostua myös niistä tylsistä kouluaineista.

Ja tänään hän sai tietää päässeensä haluamaansa lukioon! Hän onnistui nostamaan niiden tylsien lukuaineiden numeroita, oma motivaatio siihen tarvittiin. Minun rakas lapsenlapseni! Olin varannut alkoholitonta juhlakuohua ja voileipäkakun ja juhlistimme asiaa heti tiedon saatuamme. Pojat sattuivat olemaan mökilläni kesätöissä.

Lukiossa oli tutoreiden järjestämä tutustumistilaisuus heti tänään, joten lähdimme viemään Heviteiniä sinne. Hän oli tosi innostunut, oli kierretty koulu ja luokat ja tutustuttu tutoreihin ja tuleviin luokkatovereihin. Sydämeni on pakahtumaisillaan onnesta tuon pitkän roikaleen puolesta, jolla on ollut paljon vaikeampi tie kuin monella muulla koululaisella.

Pojat ovat maalanneet eilen ja tänään leikkimökkiä ja porakaivon seiniä, huomenna pesevät veneen. Nyt parhaillaan saunovat ja uivat, saunovat ja uivat. Ja kohta pelataan Monopolia!

Moi!
Onko Mikkeliin menijöitä?

Jos on, niin sallittehan että suosittelen kivaa käyntikohdetta siellä savolaiskaupungissa. Olin kesäretkellä muutaman yhteistyökumppanin kanssa; oli sovittu että koronarajoitusten loputtua kokoonnutaan ihan livenä (Teamsissa on istuttu kahden vuoden aikana kyllästymiseen saakka) ja tehdään samalla päivän mittainen irtiotto pääkaupungin pärskeistä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti sijaitsee kutakuinkin kaupungin keskustassa eikä se käytä itsestään nimikettä museo. Paikka ei nimittäin ole varsinainen museo, vaan eräänlainen elämysympäristö.
Näyttelyn keskiössä ovat ihmisten kokemukset vuosina 1939–1944. Niitä välittävät videot sekä seinänkokoiset näytöt, joista voi valita tarinan jota seuraa. (Mä katselin kahden teini-ikäisen evakkotytön kertomusta siitä, miten he kuljettivat koko kylän karjat jalkapatikassa Laatokan takaa Kouvolan asemalle ja siitä junalla Länsi-Suomeen.) Näyteltyjähän nuo tarinat ovat, mutta toteutus on erinomainen ja tunteisiin vetoava. Kosketusnäytöillä pääsee tekemään sodan ajan päättäjien tehtäviä, ja lopuksi järjestelmä kertoo, miten meni noin niin kuin oikeassa elämässä.

Meiltä (puolenkymmentä eri-ikäistä erään säätiön puuhaihmistä) meinasi jäädä kokous pitämättä, kun kaikki tutkivat innokkaasti näyttelytiloja ja kukin kävi vuorollaan virtuaalilasit päässä kyyristelemässä talvisodan taisteluhaudassa. Lounasta syötiin klubilla, jossa sodanjohto 80 vuotta sitten söi, ja ruokalistakin oli suunnilleen samanlainen. Arvokkaasti aterioimme, vaikka piripintaisia ruokaryyppyjä emme ottaneet. Kotiinviemisiksi jokainen osti pussillisen korviketta. Sitä ei meillä ole vielä maistettu. Ehkä juhannusjuomaksi?

Japenalla ja Karmalella ihania juhlia viikonvaihteessa tiedossa ja IL:llä upeita uutisia! Onnittelut kaikille asianosaisille, Heviteini mukaanlukien!  Hienoa kuulla, että Mustikkaposki on toipunut leikkauksestaan noin hyvin. Kiitos myös kaikista kesämökkikuulumisista!

Snautseri muuttaa huomenna omaan kotiinsa, mutta koirattomiksi emme jää: lupasimme huolehtia viikonvaihteen Jukolan Viestin ajan pikku spanielista, jota suunnistava perhe ei voi viedä ko. kisoihin.

Sitten juhannus onkin jo ihan ovella. Siispä ihanaa keskikesää, kaikki kuuskymppiskamut!

Moi taas,

kirjoitanpa vielä perjantaipuuhien keskellä muutaman rivin IL:n innoittamana. Varmasti tosi iloinen uutinen teille kaikille tuo pojan lukioon pääsy - ja vielä nimenomaan siihen ensisijaisesti haluamaansa. Tuosta sun tarinasta näkee, miten tärkeä oma motivaatio ja läheisten tuki on.

Vaikket siitä mitään maininnutkaan, niin mulla on kyllä ihan vahva aavistus, että olet itse ollut yksi noista tärkeimmistä kannustajista ja tukijoista. Niin paljon olet noista lapsenlapsistasi (sekä omista että bonus-) kirjoitellut, että vaikkei teitä olisi koskaan yhdessä nähnytkään, niin ymmärtäisi, että tunneside välillänne on tosi vahva ja lämmin.

Monestihan se menee niin, että omien vanhempien sanomiset tahtovat olla vähän joo-joo, mitä sä mutsi siinä, älä aina viitsi... mutta isovanhempien ohjeita kuunnellaan tarkemmin. Tässä tapauksessa ei ilmeisesti niin ole (tuosta sun kirjoituksesta kävi ilmi että vanhempiaan on poika kuunnellut), mutta silti isovanhemmilla on iso osuus lasten kasvamisessa tasapainoisiksi aikuisiksi. 

Kyllä, juhlakuohut ovat paikallaan. Hienoa aikaa sulla tulossa, ihan varmasti kuulet jatkuvasti kertomuksia uudesta lukiosta ja uusista kavereista ja oppiaineista ja ihan vaikka mistä. Nyt on aika nauttia siitä, ihan samalla tavalla kuin joskus aiemmin vauvan hymystä ja taaperon ensiaskelista ja niistä kaikista hassuista jutuista joita muutaman vuoden ikäisen tai ekaluokalle ehtineen lapsenlapsen kanssa sattuu.

Ja samat sanat kaikille niille, joilla on lapsenlapsia tulossa mihin tahansa ikään. 

Virkistävää viikonloppua!

PS. Yksi koira lähti. Seuraava saapuu huomisaamuna. Hau hau - hauskaa juhannuksen odotusta!

Tilasin gluteenittomasta leipomosta kaikki tarjottavat. Meillä siis vaan kahvikekkerit.
Tein tilauksen jo viimeviikon puolella. 
Heillä oli murto kahvilaan ja kassakoneet ja muut härpäkkeet vietiin.
Päättivät lopettaa kahvion ja tehtaanmyymälän. Tekevät tilauksesta suurempia määriä ja pitää hakiessa maksaa käteisellä.

Isäntä on lähdössä kyytimään poitsua harkkoihin ja tulevat sitte tänne mökille.
Soitin leipomoon, kun piti lähteä leivonnaisia hakemaan.

Kysyin paljonko kustantaa? Koko tilaus mennyt hukkaan ja mitään ei ole tehty.
Onneks juhlat ei oo huomenna.

Hohhoijaa. Rupes nyt leipomaan ja tulee itse huomenna ne tuomaan.

Toivottavasti olen kunnossa seuraaviin kekkereihin mennessä ja leivon ihan itse.

Mun särkee vähän päätä ja lentonäytökseen tulossa koneita, mahtava jylinä koko ajan.
Vkonloppuna varmaan vielä kovempi.

Mukavaa päivää kaikille!

Moikkelis!

IL, hieno tarina tuo Heviteinin kehitys viisaiden vanhempien johdolla ja ennen kaikkea sinun lämpimällä läheisyydelläsi. Tiinuliinu tuossa edellä jo kirjoitti niin hyvin, ettei siihen ole mitään lisäämistä! Onnittelut teille kaikille.

Karmale, jopas kävi huono tuuri ja todellakin hyvä, etteivät juhlat ole jo huomenna. Varmaan kaikki sujuu hyvin ja ymmärtää senkin, että leipomossa ollaan vähän sekaisin moisen koettelemuksen jälkeen. Juhlat onnistunevat kuitenkin sunnuntaina hyvin, vaikka eipä sitä varmaan välittäisi joutua ylimääräisesti stressaamaan.

Meillä piti olla siivous ja ikkunoiden pesu tiistaina, mutta soittivat aamulla, että sairaustapausten vuoksi eivät pystykään niin pitkää rupeamaa järjestämään. No, uudeksi päiväksi tarjosivat tulevaa maanantaita, joten emme joudu kauaa odottamaan. Hyvä kun emme olleet ehtineet tehdä mitään esivalmisteluja ikkunoiden pesua varten 😄

Meirämmiäs sai vihdoin pihanurmen leikatuksi. Vielä olisi pientä hienosäätöä tehtävänä, kuten kuivuneiden heinäpehkojen repiminen pensasaitojen alta sekä ylimääräisten syreeninversojen poistamista. Tänäkään kesänä ei sitten liljoja tule, kun hän ajoi pienet alut leikkurilla! Seuraavaksi pitäisi pestä kuistin kalusteet ja hakea keinun pehmukkeet vintiltä. Ei välttämättä toteudu päivässä parissa, jos viikossakaan. Tosin joudumme nostamaan kaikki kamat keskelle pihaa, jotta ikkunat pääsee pesemään ulkopuolelta, joten ehkäpä sittenkin jo ensi viikolla 😏

Katselin kolmiosaisen sarjan Australian diabetesepidemiasta ja sen torjumisesta. Sarja kuului erilaisten dieettiohjelmien yms. (mm. 5:2) parissa tutuksi tulleen tohtori Michael Mosleyn juttuihin. Sarja oli ihan hyvä ja osoitti, miten kakkostyypin diabeteksen pystyy selättämään ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla. Tosin muistin itsekin joskus vuosikymmeniä sitten kokeilleeni tässä esitettyä ketoosimenetelmää, jonka meillä lanseerasi ensimmäisen kerran tri Pertti Pakarinen (Maippi Heljon mies). Sittenhän menetelmä on esiintynyt tasaiseen tahtiin hieman eri muodoissa ja tavallaan Atkinsin dieettikin perustuu aika pitkälti ketoosiin. Siinä siis hiilihydraattivarastot tyhjennetään ja saadaan keho polttamaan sokerin sijaan rasvaa. Toisin kuin Atkins, joka salli syödä mielin määrin rasvaa, tässä Mosleyn mallissa sitäkin vähennettiin. Testi kesti kahdeksan viikkoa ja kahdeksasta mukana olleesta testaajasta, joilla kaikilla oli kakkostyypin diabetes, yksi pääsi kokonaan eroon niin diabetes- kuin verenpainelääkityksestäkin ja kahta lukuunottamatta kaikkien nk. pitkäsokeri laski alle esidiabetesrajan, joka on 5,7. Liikunnaksi riitti kävely ja se yksi testaaja, jonka liikkuminen oli todella huonoa, kävi mm. vesijumpassa.

Mielenkiintoisinta oli se, kun Mosley itse kokeili syödä kaksi viikkoa kaikkea mahdollista epäterveellistä ruokaa ja sai lähes aiheutettua itselleen diabeteksen. Sitten hän ryhtyi vähähiilihydraattiselle dieetille ja alkoi liikkua reippaasti lähinnä pyöräillen. ensin hän sippasi täysin, mutta vajaassa kahdessa viikossa kaikki arvot olivat palautuneet taas normaaleiksi. Tuohan ei tietenkään ollut mitenkään terveellistä eikä suositeltavaa, mutta osoitti kuitenkin jutun pointin eli sen, että kakkostyypin diabeteksestä on mahdollista päästä eroon. Sarja löytyy Areenasta nimellä Australian terveysvallankumous, jos jotakuta kiinnostaa.

Taitaa olla aika lähetä tekemään jotain murkinaa ennen kuin tulee huutava nälkä. Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja iloisia juhlia 😃

Ilman ketoosiakin voi saada sokerit alas. Kaverini on parin vuoden aikana laihtunut lähes 30 kiloa kun on vihdoin alkanut syödä säännöllisesti, pieniä aterioita kolmen tunnin välein.
Sekä diabetes-että verenpainelääkkeet on saanut jättää pois.

Aivan, Merelle. Sitä minäkään en ole oppinut. Mutta ollaan oikealla tiellä kun toinen puoli on opittu. 😄

Sataa, sataa ropisee. Mustikkaposkea ei enää sapeta, hieno juttu. Kiva oli kuulla myös Suupaltin asioista, kirjoittelehan lisää. Karmalelle toivon onnistuneita rippiäisiä, vaikka tarjottavien kanssa olikin käydä kehnosti. Japenalle puolestaan hauskoja nimiäisiä, maista vaan pikkuruinen pala sitä kakkua, jos kerran tekee mieli, olet selviytynyt hienosti leikkauksestasi. Ja Tiinuliinulla tuntuu olevan melkoista kiirettä matkojen, purjeveneen varustamisen ja koirienhoitojen kanssa.

Palaan vielä hetken Heviteiniin. Kyllä mä osallistuin moneenkin palaveriin hänen asiassaan, kun halusin oppia, miten voisin poikaa parhaiten auttaa ja tukea. On oikeastaan aika avarruttavaa seurata, miten hänen ajatuksenjuoksunsa kulkee aivan eri ratoja ja pääsee kuitenkin samaan lopputulokseen. Ajatella voi niin monin eri tavoin ja asioita tehdä erilailla. Pojalla oli vaan jossain vaiheessa sellainen usko, että mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua. Eikä kenelläkään voi olla niin hurjaa mielikuvitusta, että osaisi etukäteen keksiä mitä kummallisempia tilanteita, joita ei saa toteuttaa. Mutta poika oppi, että jos yhtään mietityttää, pitää soittaa jollekin meistä aikuisista ja varmistaa. Kaikenlaista sattui ja välillä vanhemmilla oli kyllä päät punaisina. Minulla isovanhempana oli rennompaa ja helpompaa olla hermostumatta, ennemminkin kuunnella poikaa, että miksi hän toimi kuten toimi. Minähän olen ollut pois työelämästä jo hänen syntymästään asti ja voinut olla tosi paljon hänen kanssaan.

Eilen pojat öljysivät ulkokalusteita ja minä askartelin kaikenlaista siinä lähettyvillä. Olen huomannut, että kun rinnakkain puuhastelee, tulee samalla juteltua paljon enemmän kuin varta vasten vaikka sohvalla istuskellen. Paistoin kasan lettuja ulkosalla ja naureskelin keskustelun rönsyä suunnilleen tähän tapaan:

- voitsä tuoda jotain hyttyssuihketta
- voinksmä ottaa lisää cokista
- onksulla jotain rasvaa näihin hyttystenpuremiin
- milloin me syödään
- oliksun mielestä Napoleon hyvä vai paha (tästä sikisi iso keskustelu, Heviteinin pää on kuin googlen hakukone sota-asioissa ja minä varsin vaatimaton tiedoissani)
- tuotsä mulle uudet kertishanskat
- mitä meillä on ruokana
- mitä mieltä sä oot, menisinksmä matikkalinjalle (kannatin, koska on tosi hyvä matikassa)
- onks pitkä aika ruokailuun
- voiks alkaa tapailla parhaan kaverin eksää (mielenkiintoista, keskusteli vain yleisellä tasolla)
- monta lettua saa syödä
- jos Iksu eläisi, oisko se kerjäämässä lettuja (ja sitten muisteltiin Ikerin juttuja)
- miks mun pitää maalata nää kaikki (Juniori siihen, että rahan takia tietysti)

Ja minähän juoksentelin nuorten herrojen asioilla ja pohdin välillä syntyjä syviä. Hieman luulen, että ajatuksissa on kaverin ex-tyttöystävä, mutta tarkemmista tiedoista poika vaikeni tiukasti.

Vävy kävi hakemassa pojat kotiin, kun lähtevät tänään Espanjan kotiin. Juniori laskeskeli, että niin ja niin monen tunnin päästä hyppään altaaseen ja lupasi lähettää minulle kuvia, kun kipristelen kylmässä järvessä ja hän siellä altaassa.

Me lähdemme nyt kauppaan ja kai mun pitää harkita imurointiakin. Juhannusruusut kukkivat ja niitä on iso kimppu sisälläkin.

Merelle, arvaa miten selasin tv-ohjelmia ja yritin löytää Minna Lindgrenin oopperasarjaa, kunnes sitten huomasin, että sehän tuleekin radiosta 😁  Tutkiskelin Areenaa ja huomasin liki tunnin mittaisia jaksoja olevan jotain 70 😲 Kaikkia en varmasti jaksa kuunnella eivätkä kaikki aiheetkaan kiinnosta, mutta aion poimia sieltä kiinnostavimmat kuten esim. Jussi Björlingistä kertovan jakson. Kiitos vaan vinkistä 😃