Olisiko ns uimakengät kuitenkin paremmat?  Tarkoitus on varmaan seisoa pohjassa?
Vesijuoksukengät tuovat tehoa vesijuoksuun, silloin ei jalat käy pohjassa.

Missä mimmit luuraa? Kaipailen kuulumisia, vaikken niitä aina kommentoikaan.

Tyttären perhe aikaisti Espanjasta paluutaan ihan sen takia, että pääsevät viikon päästä valitsemaan pentua. Ostin eilen jo pienen vaaleanpunaisen, röhkivän possun pennulle, Ikerillä oli joka kodissa iso sellainen ja rakasti röhkittää niitä.

Olimme pe-la ystävien luona Raaseporissa. Emäntä oli nähnyt vaivaa aterian eteen; hanhenmaksaa ja omatekoista sauternes-hyytelöä sauternes-viinin kanssa, pääruoaksi omatekoista haukiterriiniä, jälkiruoaksi mansikoita ja jäätelöä. Ja kun emäntä on taiteilija, pöydän kattauskin oli pelkkää iloa silmille.

Aamulla pulahdin altaaseen. Illalla ihasteltiin allasrobottia, joka kiipeilee seinilläkin ja putsaa ihan kaiken. Välillä se oli kellahtaa kumoon, mutta oikaisi itsensä ja jatkoi hommiaan. Lähes yhtä liikuttava kuin Espoon ruokarobotit, mun oli pakko jutella sille ja kehua ja kannustaa! Justus kysyi isännältä, mihin hän nyt käyttää sen ajan, mikä jää altaan putsaamiselta. Isäntä totesi, että rouvansa on aika hyvä keksimään hänelle uusia töitä.

Yövyimme emännän ateljeessa, missä yksi seinä oli ikkunaa ja näköala merelle. Kattoikkunoista tulvi valoa liiankin kanssa, kun olemme tottuneet nukkumaan pimennysverhojen kanssa. Mutta vuoteet olivat hyvät ja sisävessa, kaikki hyvin.

Eilen kävimme Raaseporin kesätorilla, jossa näköjään koko Raasepori kokoontuu rantaravintolaan siiderille. Lähes kaikilla oli koira mukanaan ja mun piti rapsutella niin monia kuin ehdin. Pääkielenä tuntui olevan ruotsi ja varsinkin miehillä merkkipurjehdusvaatteita. Laitureissa toinen toistaan hienompia veneitä. Ostin kalakauppiaalta lohipiirakkaa, juteltiin niitä näitä ja sain maistiaisia. Myöhemmin poikettiin Karjaalla kauppaan ja siellä oli asiakkaana sama myyjä ja taas juteltiin. Meidän isäntäparilla on satamassa oma parkkipaikka, muutoin olisikin ollut hankalaa löytää Mustille koloa.

Justuksen vävyn äiti kuoli pe-la yönä. Ennuste oli syövän löytymisestä pari kuukautta, mutta vei vain kaksi viikkoa. Vävy haluaa kuitenkin lähteä risteilylle ensi keskiviikkona, saa ajatuksia välillä muualle. Rouva on asunut omakotitalossaan nelisenkymmentä vuotta, eikä paljon mitään ole heitetty pois. Talon raivaaminen tulee olemaan valtava urakka. Mietin taas tuota mun mökin isoa vinttiä, jossa tavarat tuntuvat sikiävän keskenään...

Heips kaikille.
Kiirettä on pitänyt Englannin reissun jälkeen. Päätin osallistua paikallisille kotiseutumarkkinoille tällä kertaa pöydän toiselta puolelta ja niinpäs pitikin kiireellä ommella vähän uutta myytävää. Markkinat oli viime lauantaina ja sää suosi todella. Päivä oli pilvinen ja lämmin, iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi. Väkeä oli paljon. On ollutkin parin vuoden tauko, joten ihmiset olivat innoissaan ja iloisina alustat loppuun. Yleensähän loppua kohden alkaa porukka harventua, mutta ei nyt. 
Myyntiä oli yllätyksekseni enemmän kuin osasin odottaa. Tosin mun hinnoilla ei paljo palkoille pääse eli nälkä tulisi,  jos ompeluksilla joutuisi itsensä elättämään. Harrastus tää mulle kuitenkin on, joten kiva kun saa edes vähän rahaa ostaa taas uusia kankaita 😃

Miehen tyttären tytär on ollut meillä nyt viikon ja hänen kanssaan on tehty sitä ja tätä. Onneksi oli alussa uintikelejäkin. Käytiin Hiekkasärkillä, uimahallissa ja oman kylän uimapaikalla. Pari polkupyöräretkeä tein meidän kylän ihanaan kahvilaan. Eilen siellä nautimme herkulliset kuplavohvelit. Mies on hänen kanssaan tehnyt useammankin pyöräretken. Mies osti hänelle pyörän tänne meille, jotta pääsee mukavasti liikkeelle. Automatkankin teimme, joten kiirettä on pitänyt. 

Tänään mies vie tytön takaisin kotiinsa junalla. Minä käytän tilaisuuden hyväkeseni ja ajelen parin tunnin matkan pojan perheen luo. Hirveä ikävä pikku Murusta kun en ole livenä nähnyt sitten toukokuun loppupuolen. Videopuheluja sentään on soiteltu. On niin hauskaa kun jonkun tarttuessa kännykkään, Murunen sanoo heti, että MUMMU. 😍
Illalla ompelin hänelle tuliaisiksi mekon sellaisesta ihanan pehmeästä harsokankaasta mitä nyt on paljon näkynyt kesävaatteissa. Laitan kuvan instaankin kunhan olen ensin luovuttanut mekon saajalleen 😃

Mutta nyt viimeiset matkavalmistelut, vaikka olenkin vain yhden yön reissulla.

Ompelutilauksia tuli muutma markkinoiltakin, joten pikku puuhaa riittää. Kaikki lapseni perheineen tulee loppukuusta viikonlopuksi, osa pidennetyksikin, joten siihenkin alan valmistautua. Kamalaa kun kesä menee niin vinhaa vauhtia. Johtuuko se tästä iästä, että tuntuu aika kuluvan nopeammin ja nopeammin? Onko se vähän kuin alamäki?😄

Mielialaosastolta moi,
ja terveiset ulapalta sillä viikonvaihteessa kiinnityimme kotisatamaan pariksi päiväksi.
 
Varsinaista tarvetta kotonakäymiseen ei olisi ollut, sillä vierassatamissa on saunat ja suihkut, useimmiten myös pesukone joten edes pyykkiä ei tarvitse kuljettaa kotiin ellei nimenomaan halua. Mutta kiva on katsella kaupungin kesää parin päivän verran, huoltaa parvekekukat ja tavata muutama lähisukulainen.

Teekkarineito, joka on takavuosina ollut mukanamme veneellä vähintään viikon, on kesätöissä. Homma vie pahimmassa (=ansioiden kannalta parhaassa) tapauksessa viikonloputkin, mutta viime viikon alussa neito sai järjestetyksi pari päivää vapaata ja ajeli bussilla Loviisaan. Siellä katseltiin kaupunkia ja käytiin vähän vesillä. Ihme ja kumma, parhaat purjehdustuuletkin osuivat just siihen saumaan. Muuten meillä on ollut koko ajan vastatuuli, parina iltana/yönä jopa niin kova, että pikku venosessamme tuntui että asuu/nukkuu tehosekoittimessa.

Nyt keittelen hilloja. Vaniljalla maustettu raparperi-mansikkayhdistelmä on jo purkeissa, parhaillaan kiehuu raparperi joka taitaa saada sekaansa kardemumma- tai ehkä inkivääriripauksen. Tyttären perhe teki jo tilauksen mustikka-kardemummahillosta. Sanoivat että kun sitä pistää aamuisen kaurapuuron päälle, on kuin mustikkapiirakkaa maistelisi. Lähimetsässä oli eilen kuitenkin marjoja niukanlaisesti, ja torikauppiaan mukaan Pohjois-Karjalan mustikkasatoa joutuu odottamaan vielä viikon. (Ei se mitään, me mennään odotellessa taas merelle.) Huominen marjataxi tuo laatikon vadelmaa ja kopallisen mansikoita pakastettavaksi, joten tiedän kyllä mitä teen tiistai-iltana. 🙂

Toki tiedän, että hilloja ja pakastemarjoja saa ihan mistä tahansa ruokakaupasta vuoden ympäri, mutta minusta vaan on mukava vaellella kesäisessä metsässä tai auringonpaisteisella torilla. Lystiä on myös pilkkoa ja silputa keittiössä, kun taustalla soi jokin Areenasta kaivettu mukava musiikkiohjelma (esim. Riston Valinta käy hyvin keittiöhommiin.)

Leipäjuuri pitää panna pöhisemään, jotta saadaan hyvää omatekoista kuitupitoista (runsaasti rouheita ja siemeniä seassa) leipää merelle mukaan. Pari työhommaakin odottaa tekijäänsä, joten kiittelenpä kuulumisista, menneistä ja tulevista, ja toivotan mukavaa kesänjatkoa kaikille!

PS. Näkyy muuten paino taas hivenen nousseen, huomasin kun tickeriä päivitin. No siitä viis, toissavuotiset pellavahousut mahtuivat vielä eilen jalkaan. Olisiko syy kuminauhavyötärössä? 🤭

Heippa pitkästä aikaa. Olisiko ollut 1.7. kun viimeksi kirjoittelin tänne, niin että IL et ihan metsässä ollut, kun ihmettelit hiljaisuutta täällä. 

Mutta kuten viestittelimme, niin on se ihme, miten kiireistä eläkeläisen päivät voivat olla. Nytkin oli välissä monta päivää, että en ehtinyt edes päikkäreille 🤣. Tänään ehdin, voi kun oli ihanaa. 

Voin vain kuvitella, miten innoissasi tyttäresi perhe on uuden perheenjäsenen saannista - niin ja voin hyvin kuvitella, että ramppaat siellä syyslomalla päivittäin 😍. Kylläpä teillä oli upeat tarjoilut - tuli vähän paineita....  Muuten, kun Tulirumpu tuolla aiemmin kirjoitti niistä uimakengistä, niin muistinkohan kertoa sulle IL, että viimeksi kun kävimme Lidlissä, niin kassajonon edessä olevalla rouvalla oli sellaiset hihnalla. Oli pakko kysyä, että mitä maksoivat - ystäväni etsii tuollaisia. Taisi sanoa hinnaksi 6,99 € tai jotain sellaista. 

Kivikasa, ihanaa, että vihdoin pääsit pikku murusen luo. On tuo tekniikan kehitys ihanaa, kun voi pitää yhteyksiä ilman fyysistä kontaktiakin. Eihän se tietty läheskään sama ole, mutta parempi kuin pelkkä puhelu. Ja puhelukin on aivan hyvä. Näitä on tässä koronan alkuajoista lähtien testattu.

Suupaltti, oli varmaan mukavaa pitkästä aikaa päästä tansseihin hiestä huolimatta. Meillä oli aikanaan täällä tontilla kyitä kohtalaisen paljon, kun saman kesän aikana saattoi nähtä useammankin. Yhden kerran olen omin pikku kätösin tappanut täällä kyyn ja tärisin ja olin kananlihalla loppupäivän. Mokoma näyttäytyi minulle monta kertaa ja ihan polun varrella, joka vie täältä uudelta talolta vanhaan mökkiin ja jota hauvavauva juoksee usein, kun on yöt meidän kanssa silloin kun tytär ja vävykin on täällä. Sitten kun ovat rauhassa heräilleet soittaa minulle ja lasken koirulin matkaan ja hän on ovella vastassa. Nyt ei olla useampaan vuoteen nähneet kyitä. Rantakäärmeitä ja vaskitsoja on kyllä paljon. Kerran joitakin vuosia sitten rantakäärme ui siippani kanootin vieressä varmaan vähintään 50 m ja nyt jussina yksi ystävistämme näki käärmeen uivan rannan tuntumassa. Siippanikin näki kerran tänä vuonna vedessä rantakäärmeen. Ja kun muistelen, niin kerran IL, Motsku ja Pikseli , muistinkohan oikein, näkivät rantakalliolla rantakäärmeen. Sen kyllä onneksi tunnistaa helposti, jos vaan näkee pään. 

Tiinuliinu, olimme la - ma kaupunkikodissamme. Oli jo ajatus sunnuntai-iltana etsiä läheltä joku tila, josta olisi saanut ostaa vasta poimittuja mansikoita. No - jäi ajatuksen tasolle. Hommia oli niin paljon. Onko sulla joku koneellinen kylmäkellari teidän taloyhtiössä, kun teet ymmärtääkseni aika pajon noita hilloja ja muita säilykkeitä. Mietin vaan, että ainakaan meillä kaupunkikodissa ei mahtuisi jääkaappiin. Nyt siellä on jääkaappipakastin keittiössä päällä - ei pysty kytkemään pakastinta pois ja se on tyhjänä. Oli siellä kylmäkalleja nyt kun siellä kävimme ja yksi jättikokoinen kylmägeelipussi kipuihin. Hyvin mahtuisi mansikoita. Meillä on vielä "ylimääräinen" erillinen pakastin kaupunkikodissa ja sehän on ollut tyhjänä koronan rantautumisesta lähtien. Täällä on sen sijaan kaksi pakastinta täynnä melkein yli äyräiden. Varautuminen.... Nyt pitää alkaa tietoisesti tyhjentää, että saan mustikoita sinne mahtumaan. Näyttää tällä hetkellä hyvältä satonäkymät ja jos rakas siippani niitä jaksaa poimurilla kerätä, niin yritän kyllä siivota. Tänä vuonna olen ostanut harvinaisen paljon kaupasta kotimaisia pakastemarjoja. Hyvä huomata, että näinkin niitä saa. 

Viime viikolla juoksimme Mikkelin kaupoilla etsimässä kaupunkikotiin uusia lamppuja, pyykkikoria, pimennysverhoja jne... Ihan kauheasta ostettavaa. Just harmittelin, että heitimme tyhjennyksen huumassa pois mm. vanhan makkarin lampun. Olisi se vielä hetken kelvannut, kun tavoitteena olisi päästä hieman pienempään asuntoon. Kolmio riittäisi tässä vaiheessa. Tuntuu turhalta maksaa yhtiövastiketta ja nyt ison rempan jälkeen rahoitusvastiketta liian isosta asunnosta, jossa emme juurikaan ole. Kolmiota pienempään en suostu muuttamaan ja toisaalta, vaikka siippani ja tytär ja vävykin ovat välillä puhuneet, että miksi emme hankkisi halvempaa "kaupunkikotia" lähempänä vapaa-ajan asuntoa. Siinä on tietty sekin pointti, että jos nyt kaupunkikodin myisimme ja ostaisimme edullisemman lähempänä vapaa-ajanasuntoa, niin emme ikinä enää "pääsisi kiinni" asuntoon pk-seudulla. Vävykin yrittää houkutella tytärtä muuttamaan Etelä-Savoon. Meistä olisi tietty ihan mukavaa, että olisivat täällä lähempänä, mutta en kyllä helposti voisi kuvitella tytärtämme muuttamaan kauemmas pk-seudulta. Aika näyttää. 

Lähdimme tosiaan viime lauantaina täältä kohti kaupunkikotia. Lauantai kului toisen poratessa ja toisen pitäessä vanhaa imuria porattavan reiäin läheisyydessä, että edes osa rakennuspölystä menisi imuriin. Oli aika rankat päivät lauantai ja sunnuntai. Saimme kyllä taas paljon tehdyksi. Tällä viikolla pitäisi siellä alkaa maalämpöön liittyvät poraukset. Porausaika on 7 - 22. Etukäteen varoitettiin jo melusta ja sotkusta/pölystä. Onneksi ei tarvitse olla siellä kokopäiväisesti.... Tämän kuun aikana kyllä minulla on tarkoitus tulla kahdeksi yöksi sinne evakkoon, kun rakkaalle siipalleni tulee tänne hyviä ystäviä kahdeksi yöksi. Mähän en enää pysty ajamaan noin pitkää matkaa selkäni vuoksi ja olemme järjestäneet niin, että poikamme tulee ensin tänne ja hän sitten ajaa automme ensin pk-seudulle ja sitten kahden yön jälkeen takaisin tänne. 

Maanantaina aamupäivällä lähdimme isän ja äidin kotiin. Menimme jo etukäteen laittamaan tarjoiluja, kun isä lähti hakemaan äitiä hoivakodista kotiin. Oli äidin syntymäpäivä ja meitä oli sopiva joukko porukkaa koossa. Maskeja piti äidin vuoksi käyttää - kahvipöydän antimia nautittiin kauempana äidistä. Oli saanut kynsiinsä lakkaa edellisenä päivänä ja halusi, että hoitaja lähettää minulle kuvan lakatuista kynsistään. Oli ihanaa olla koolla sillä porukalla ja ihanaa nähdä taas äitiä. Toisaalta sydäntä särkee, kun näkee, miten äidin sairaus etenee. Edes se, että on menettänyt lähes täysin puhekykynsä, ei koske niin paljon kuin se että kasvot ovat lähes ilmeettömät. Ilmeisesti eniten reagoi hauvavauvaan ja oli isäni mukaan ihan nauranut, kun lähetin videopätkän hauvavauvan uinnista. Kaivoin kovalla kiireellä ja huonossa asennossa sunnuntaina vielä ihan paperisia valokuvia, joita olin aikanaan teettänyt digikuvista ja jotka sitten vein kuoressa äidille kortin kera. Hoitaja oli tänäänkin katsellut äidin kanssa niitä kuvia. 

Ilmat ovat olleet ihanat. Lämmintä, mutta on onneksi satanut paljon. Huomenna tulee tätini (on kuin siskoni - minua viisi vuotta vanhempi) miehensä kanssa tänne. Poikkeavat yhdeksi yöksi matkalla Vuokattiin ja liikkuvat moottoripyörällä. Ovat olleet täällä viimeksi kesällä 2019.... Sitten perjantaina tulevat ilmeisesti tytär, vävy ja hauvavauva. Vävy lähtee joko su tai ma ja maanantaina on tulossa tyttären ystäviä kolme kappaletta. Onpa mukavaa, kun nyt tapaa läheisiä ja ystäviä. Kieltämättä vielä kammottaa korona ja toivon kovasti, että saisimme neljännet rokotteet mahdollisimman pian. Mehän käytämme edelleen kaupoissa FFP2-hengityssuojainta. Helteillä se on tosi raskasta, mutta toivon välttäväni taudin ainakin siihen asti, että olisin saanut neljännen rokotteen. Mulla on sen verran immuunipuolustusta alentavia tekijöitä, että pidän edelleen tiukkaa linjaa. Voi kun toivon, että THL kiirehtisi yli 60:sten rokotuksia. Euroopan tautivirasto ja ECDC:kin suosittelivat neljättä rokotettä mahdollisimman pikaisesti yli 60 vuotiaille.  Läheisiä kyllä tapaamme huomattavasti enemmän kuin ennen. Heinäkuu on "täynnä" ja elokuullekin paljon alustavia suunnitelmia. 

Nyt alan kattaa pöytää. Siippani on varmasti nälissään. 

Toivottelen mukavaa viikon jatketta  ja odottelen sateiden jälkeen, että metsästä löytyisi kohta kanttarelleja ja herkkutatteja. Voikaa hyvin. 🥰

Moi!
No nyt on mansikat ja vadelmat jo ihan umpijäässä (pakastin ne eilen illalla), hillot hyvässä järjestyksessä jääkaapissa ja alkuviikolle merkityt työhommatkin tehty. Eipä siis muuta kuin merelle taas, vaikka sää on kääntynyt epävakaisemmaksi. Nyt ei mennä kovin kauas, vaan kellutaan tuossa kotivesillä, Espoon edustalla ja Porkkalanniemessä.

Kipa kysyi, onko meillä taloyhtiössä kylmäkellareita. Ei ole; niitä ei 1980-luvun taloihin enää taidettu tehdäkään. Mun hillot säilyy jääkaapissa (jollei satuta syömään jo alkusyksystä) kun en mä kuitenkaan niitä kymmeniä litroja tee. Osa menee tyttären perheelle, ja jos esim omppuhilloa sattuu syystä tai toisesta tulemaan tolkuttoman paljon, muutkin sukulaiset saavat sitä syödäkseen. Myös sämpylöillä ja juureen leivotulla runsaskuituisella ruisleivällä ja/tai saaristolaisleivällä näkyy olevan menekkiä lähipiirissä.

IL:lle toivotan mukavaa risteilyä ja Kivikasan kysymykseen ajan kulumisvauhdista vastaan että kyllä, kesät ovat selvästi lyhentyneet. Etenkin jos niitä vertaa lapsuusvuosiin, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti, aurinko paistoi päivittäin, ahomansikoita kasvoi joka kiven kupeella ja raparperinvarretkin olivat makeita, kun niitä söi suoraan penkistä.

Eikä siinäkään vielä kaikki: nykyisin joka toinen päivä on perjantai. 😉

Tarttukaamme hetkeen, kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat. Kivoja kesäpäiviä kaikille!

Hei taas, elossa ollaan, vaikken ole ilmoittautunut vähään aikaan! Tuntuu, että kaikilla muilla on niin paljon ohjelmaa ja tapahtumia, ja minä vain vietän hiljaiseloa kotona tai piipahdan joskus kaupungilla. Nyt on museokorttini uusittu, joten sitä täytyy alkaa ulkoiluttaa.

Meillä on niin pieni jääkaappi-pakastin -yhdistelmä, että en voi sinne mansikoita tai vadelmia säilöä. Loppukesällä joudun (apua, vatsa on jo solmussa kälyn takia) menemään Pohjanmaalle poimimaan puna-, musta- ja viherherukat pensaista. Minä olen ainoa, joka syö punaherukoita, ja nyt olen epätoivoisesti yrittänyt käyttää viime vuoden satoa pakastimesta, että uusille tulisi tilaa. 

Kun ei ole muutakaan ohjelmaa, niin voimakävelen vähintään 5 kertaa viikossa 6-7 km. Olen jaksanut kävellä helteistä huolimatta vähän vauhtia hidastaen, jos vain on vähänkin ollut tuulta. Sisällä sen sijaan olen kärsinyt helteistä, varsinkin öisin. Harmittaa edelleen, ettei mies liittänyt maalämpötekniikkaan myös jäähdytystä, kuten pojan talossa. Erillisestä ilmalämpöpumpusta oli keväällä puhetta, mutta miehen mukaan hellepäiviä on niin vähän, ettei kannata. Hänellä on tosi huono ääreisverenkierto, joten jalat palelevat jatkuvasti, ja minä taas hikoilen. 🥵

Kun viettää paljon aikaa kotona, alkaa pakostakin kiinnittää huomiota sisustukseen. Koronan alkuvuosina ostin nojatuolit ja useita mattoja. Nyt tilasin avokeittiöön uuden maton. Entinen oli hyvä, mutta nyt sille on roiskahdellut niin paljon rasvaa ja tomaattikastiketta, että vaalea matto näyttää puhdistuksesta huolimatta hiukan epäsiistiltä. Nyt ostin vähän tummemman ja isomman, jonka sijoitan eri lailla. Mattoa joutuu odottamaan, koska tilasin sen omilla mitoilla. Mies ei enää jaksa puuttua näihin hankintoihini.

Runsas viikko sitten kävin tyttären ja tyttärentyttären kanssa entisellä kotisaarellani Lauttasaaressa. Lounastimme uudessa rantaravintolassa ja sitten lähdimme kiertämään rantoja. Entiselle kotikadulleni emme ehtineet, kun ankara sadekuuro yllätti ja kasteli meidät. Juoksimme lähimmälle bussipysäkille suojaan. Vaikka oli lähes myrskytuuli, oli kuitenkin lämmintä, joten kastuminen ei haitannut. Kyllä minä vähän kaipaan Lauttasaarta, vaikka viihdyn hyvin myös täällä Espoossa.

Yliopiston apteekissa sattui taannoin kohdalleni ärsyttävä asiakaskokemus. Menin ostamaan verenpainelääkettä, kun farmaseutti rupesi tyrkyttämään myös reseptilläni olevaa kolesterolilääkettä. Olin pitkän harkinnan jälkeen alkanut vihdoin käyttää niitä. Minä: "Niitä on vielä jäljellä, koska en ole muistanut ehkä ihan joka päivä ottaa ja olen ensi viikolla menossa laboratorioon maksakokeeseen, jolla varmistetaan, että elimistöni sietää niitä." "Eihän se koe näytä mitään, jos ette ole niitä ottanut!" "Olen minä niitä ottanut jo kolme kuukautta yksittäisiä unohduksia lukuun ottamatta." "No entä sitten Fagifem? Niitä on tärkeää käyttää." "Tiedän, mutta käytän niitä vain 1-2 kertaa viikossa, joten lääkettä on vielä." "Kun teillä näkyy olevan noita puolitettavia lääkkeitä, niin tällainen pillerinpuolittaja olisi kätevä, kun muuten helposti tabletin palaset lentävät lattialle." "Ei kiitos. Tableteissani on jakoura, joten puolittaminen on ainakin toistaiseksi vielä helppoa." Harmitti. En ole vielä noin holhottava, vaan osaan itse aivan hyvin arvioida tarpeeni. 
Milloin farmaseutit ovat ruvenneet markkinoimaan apteekin tuotteita? 

IL:n facebookissa oli kiva kuva hänen uudesta hius-lookistaan. On kiva, kun on löytänyt luottokampaajan. Kesäkuussa kävin tutussa kampaamossa, mutta kampaaja oli jostain Lähi-Idästä eikä osannut kunnolla suomea. Minulla on korona-aikana ollut lyhyt polkkatukka, mutta tämä kampaaja nilusi takaraivolta hiukseni lyhyiksi ja ohensi ja kerrosti sivutkin niin, että hikoillessa tai kosteassa ilmassa jokainen hiuskarva kiharuuteen taipuvassa kuontalossani törrötti eri pituisena eri suuntiin. Viikon päästä marssin toiseen kampaamoon. Siellä oli venäläissyntyinen Masha, joka ymmärsi ongelmani ja korjasi leikkausta sen verran kuin tässä vaiheessa pystyi.

Harmittaa vähän tuo koronarokotusten panttaaminen. Sain 3. rokotteen mieheni "siivellä" ikäkauttani aikaisemmin (jouluk.?). Ikänsä puolesta hän sai 4. rokotteen heti, kun niitä alettiin antaa, mutta minä en saanutkaan. Nyt viimeisestä rokotuksestani on jo 7 kuukautta. Kuljen edelleen kaikkialla maski kasvoillani.   Ja missä muualla maailmassa seniori-ikäiselle presidentille ei olisi annettu 4. rokotetta hänen joutuessaan matkustamaan neuvotteluissa ympäri maailmaa!

Kivikasa ja Tiinuliinu ovat aivan oikeassa. Kesät ovat nykyisin niin lyhyitä ja perjantai on joka toinen päivä, ja aina saa olla täyttämässä lääkedosettia! Nautitaan siis tästä lyhyestä kesästä täysin siemauksin!

Heippa,

tuli mieleen, että Merelle, taisit kysyä jossain vaiheessa jotain siitä Smart-pelistä. Sen nimi on Smart 10 ja ostimme Lahden Prismasta sellaisen, kun viime lauantaina ajelimme kohti kaupunkikotia. Siellä oli joka tapauksessa käytävä, kun sieltä löytyi tarpeeksi leveä pimennysrullaverho makkariin. Oli muutenkin ihan hyvä kauppa, kun sateella saa auton suojaan. Yleensä olemme mennen tullen käyttäneet Heinolan Prismaa, mutta ainakin huonoilla säillä siirrymme varmasti tuohon Lahden Prismaan. Iso on kyllä kauppa ja aikaa menee, kun ei tiedä, missä mikin on. Samassa rakennuksessa on veski, apteekki ja Alkokin, jos tarvetta viinin hankinnalle on. 

Meillä oli aivan ihana päivä ja ilta eilen tätini ja miehensä kanssa. Tsekkasimme, että syyskuun alussa v. 2019 olivat viimeksi täällä. Lähtivät aamupäivällä jatkamaan matkaan. Juuri lähdön hetkellä tuli ihan kauhea sadekuuro.... Liikkuvat isolla moottoripyörällä, joten rankka kuuro hiekkatiellä ei ole kiva. Ei onneksi kestänyt kauaa. Täällä meillä vajaat 10 minuuttia, mutta määrältään sentään lähes 5 milliä tuli sademittariin. Tänne oli lupailtu sitten sateita puolesta päivästä eteenpäin, mutta mitään ei ole tullut kuuron jälkeen.

Tänään saunomme kaikessa rauhassa ja illalliseksi paistamme ahvenfileitä, joita on nyt kahden päivän aikana kertynyt mukavasti (20 filettä). Kyytipoikana uusia perunoita ja salaattia. Huomenna sitten tulevat tytär, vävy ja hauvavauva. 

Pikseli , ymmärrän harmituksesi neljännestä rokotteesta. Onneksi ovat nyt muuttamassa aikataulua koronarokotusten suhteen. Me tosiaan käytämme FFP2-hengityssuojainta. En riskiryhmäläisenä uskaltaisi ilman sitä ihmisjoukoissa liikkua. Olin jo ajatellut, että kun varaan siipalleni rokotusajan (65 v) niin änkeän samalla kerralla mukaan ja yritän pummia itsellenikin... aiemman mukaanhan näissä aloituksissa olisi ollut kahden viikon verran eroa. Nyt Nohynek sanoi kyllä eilisen a-studiossa, jonka äsken katsoin, että jos on resursseja, niin neljännet rokotukset voisi aloittaa vaikka heti. Vastaus tuli kyllä niin, että toimittaja vähän joutui asiaa tivaamaan. Me saimme kolmannet piikit joulukuun 13. päivä, joten itselläni siitä tuskin on paljoa enää suojaa. Saa nähdä, millainen suositus tulee sellaisille, jotka ovat saaneet kolme rokotusta ja sen päälle sairastaneet koronan. Aikanaan siinä piti olla kolmen kuukauden väli sairastumisen jälkeen, mutta ainakin yli 80-vuotiailla ja hoivakodissa asuville, sitä muutettiin ensin 6 kuukauteen ja vielä kerran niin, että ei anneta neljättä rokotusta lainkaan. Saattaa olla, että tuo koskee vain hauraimpia vanhuksia, mutta jouduin äitini puolesta asiaa aikanaan selvittelemään. Ilmeisesti ainakin edelleen on voimassa "nuoremmankin" porukan kanssa se, että olisi vähintään kolme kuukautta sairastetusta taudista ennen neljännen rokotuksen ottamista. Kaipa lähipäivinä saamme lisätietoa asiasta. 

PS. Täällä taitaa olla jo kanttarelleja. Yritin houkutella siippaani tänään kanssani metsään (paikkaan, jonne menemme autolla), mutta en onnistunut. Taisi olla väsynyt, kun valvoimme aika myöhään ja meillä oli eilen aamulla tosi aikainen herätys, kun molemmilla oli labrat heti aamusta.  Jospa huomenna lähtisi aamupäivällä ennen kuin tytär tulee tänne. 

Toivotan kaikille mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua. 

Olitteko Kipa Launeen Prismassa. Se on iso kauppa. Toinen on ihan keskustassa, mutta pienempi. Kummassakin parkkitalo. 
Käyn harvemmin kun omassa kunnassa myös ko kauppa, mutta tosin huonolla valikoimalla. Launeelta saa mitä vaan jos jaksaa sen kulkea. 

Meitä on tänään 17 henkeä syömässä ja 19 yöpymässä, kun kaksi vauvaa jotka eivät syö vielä kun omia pöperöitä. Eli kaikki biologiset lapset perheineen koossa. Yksi siippa kyllä uupuu kun on töissä.

Pasta carponaraa oli tilaus ja sitä teen. Tosin kastike on haastava tehdä kun kattila ei oikein riitä. Teen sen aina teflonpinnotteisessa. 
Lisäksi tein charlotte russee tyyppisen jätskikakun. Oli meidän lasten herkkua pienenä, nyt on niin paljon lapsia joten eiköhän kelpaa edelleen.  Tosin siinäkin tulee jo vastaan vuoan koko. 
Vanhin piika täyttää tänään 38 v. Hui miten aika kiitää. Just olin 23 v kun hän syntyi ja nyt en paljoa vanhempi. 

Huomenna lähden kummitytön kotiin yöksi. Kummitytön äiti tulee sinne koiravahdiksi kun nuoripari lähtee menoilleen. Juhlimme 50 vuotista ystävyyttämme. 
Monasti miettinyt miten olemme pystyneet pitämään ystävyydestämme kiinni. Olimme 12vuotiaita, hän Mikkelistä ja minä Helsingistä. Tapasimme hänen enon luonaan Pohjanmaalla. Olin tätini luona kesän ja tutustuin tähän enon perheeseen ja menin sinne kahdeksi yöksi. Tämä ystävä oli siellä mummonsa luona. Noin kaksi päivää rakensimme ystävyyttä, sen jälkeen kirjoittelimme kirjeitä. Pääosin minä kävin kesäsin sen jälkeen Mikkkelissä ja kirjeet kulkivat. Harvoin soiteltiin. 
On ollut aina helppo nähdä, niin kuin juttu jatkuisi mihin viimeksi jäi. Ollaan ihastukset, rakkaudet, ilot ja surut jaettu. Toistemme lapsien kummeja olemme. Hänelläkin pitkä parisuhde ja jäi yllättäen viisi vuotta sitten leskeksi. Se oli iso suru meillekin.

Huomenna siis vuorokausi paljuilua, hyvää, ruokaa, juomaa, naurua ja yhdessä oloa.
Mies saa pärjätä kotona meidän katraan kanssa.

Nyt koen jo toipuneeni leikkauksesta. Ihanaa kun menen vaakaan on aina luku laskeva. Ennen se oli aina nouseva.
Kohta saa laittaa isompia vaatteita pois kun jo roikkuvat. Kiva fiilis. Kohta -20 kiloa, mutta vielä paljon jäljellä. 

Kiitos, Pikseli, kun sanoit hiusmuutostani onnistuneeksi. Minullahan on aina ollut hyvin tummat hiukset, mutta juurikasvu on nykyään hopeanharmaata. Mietin, että annan harmaantua kokonaan, mutta monet läheiseni kertoivat, että se tulee vanhentamaan minua 15 vuotta? Luottokampaanjani poisti ensin värin kokonaan joistakin hiuksista ja värjäsi ne sitten kullanhohtoiseksi. Mennään kuulemma vähitellen sinne harmaaseen. Nyt pitää pestä silver-shampoolla. Hätkähdän joka kerta peiliin katsoessani, kun en ole tottunut ikimaailmassa siihen, että hiuksissani on jotain mustaa vaaleampaa.

Käväisimme Tukholmassa viime ke-to. Justuksen vävy halusi mennä Turusta Vikingin Gracella ja Justus innostui, koska laivan on sisustanut Vertti Kivi. Niinpä köröttelimme autolla Turkuun ja sieltä paatilla naapurimaahan. Illalla söimme herkullisesti kolmen ruokalajin aterian viinipaketteineen, Justuksen tytär oli varannut pöydän ikkunoiden edestä, joten seurailimme samalla Turun saaristoa. Meillä oli premium-hytit, jotka oli kivasti sisustettu, mutta paljon pienemmät kuin Siljan vastaavat, eikä hytissä ollut mitään pientä luksusta. Jääkaapissa cavaa ja pari muuta virvoketta. Pahvimukeja. Kylpytakin sai respasta hakemalla.  Mä tykkään matkustaa hyvissä hyteissä ja haluan reissulta, pieneltäkin, jotain "ylimääräistä", joten en innostunut kylpyhuoneen pahvimukeista. Oli kuitenkin kiva jutella Justuksen tyttären ja vävyn kanssa, tulemme mainiosti toimeen. Ja kuuntelin aika paljon 12-vuotiasta tyttärenpoikaa, joka totesi minulle, että mä olen nyt hänen ainoa mammansa, kun isänäiti kuoli. Lupasin oikein mielelläni olla hänellekin mammana.

Nyt ollaan mun mökillä, marjat kypsyvät. Ostin mehumaijan ja aion opetella tekemään mehuja. Ja ihme kumma, halusin kaupasta kalan mukana perkeet ja eilen keittelin kalalientä! Tein munakastikkeen kuhan seuraksi, voi että se oli hyvää. Täytyy varoa, ettei Justus hoksaa, että tarvittaessa ehkä minäkin osaan kokata.

Tyttären perhe tuli Espanjan 40 asteen lämmöstä Suomen sateisiin ja kylmyyteen. Tytär ja Juniori valittavat, Heviteiniä ei sää häiritse, kunhan pääsee purjehtimaan!

Mä  olen kitkenyt jättipalsamia pois (eivät ne koskaan häviä) ja jatkanut maalaushommia. Eilen ostettiin ovimaalia ja tänään leikkimökin ovi sai huoltomaalauksen, joka täytyy vielä toistaa. Maalasin valkoisia ikkuna- ja nurkkalautoja myös. Justus leikkasi ruohon ja asensi laiturille liitelevän haukan pelottelemaan lintuja, jotka käyttävät laituria (ja sen pöytää) vessanaan. Tiistaina siirrytään Justuksen mökille ja valmistellaan viikonloppua, kun veljeni tulee perheineen sinne.

Kohta ollaan elokuussa, enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea, mitä suunnittelin keväällä. Mitenkä tämä näin sujuu?