Olitteko Kipa Launeen Prismassa. Se on iso kauppa. Toinen on ihan keskustassa, mutta pienempi. Kummassakin parkkitalo. 
Käyn harvemmin kun omassa kunnassa myös ko kauppa, mutta tosin huonolla valikoimalla. Launeelta saa mitä vaan jos jaksaa sen kulkea. 

Meitä on tänään 17 henkeä syömässä ja 19 yöpymässä, kun kaksi vauvaa jotka eivät syö vielä kun omia pöperöitä. Eli kaikki biologiset lapset perheineen koossa. Yksi siippa kyllä uupuu kun on töissä.

Pasta carponaraa oli tilaus ja sitä teen. Tosin kastike on haastava tehdä kun kattila ei oikein riitä. Teen sen aina teflonpinnotteisessa. 
Lisäksi tein charlotte russee tyyppisen jätskikakun. Oli meidän lasten herkkua pienenä, nyt on niin paljon lapsia joten eiköhän kelpaa edelleen.  Tosin siinäkin tulee jo vastaan vuoan koko. 
Vanhin piika täyttää tänään 38 v. Hui miten aika kiitää. Just olin 23 v kun hän syntyi ja nyt en paljoa vanhempi. 

Huomenna lähden kummitytön kotiin yöksi. Kummitytön äiti tulee sinne koiravahdiksi kun nuoripari lähtee menoilleen. Juhlimme 50 vuotista ystävyyttämme. 
Monasti miettinyt miten olemme pystyneet pitämään ystävyydestämme kiinni. Olimme 12vuotiaita, hän Mikkelistä ja minä Helsingistä. Tapasimme hänen enon luonaan Pohjanmaalla. Olin tätini luona kesän ja tutustuin tähän enon perheeseen ja menin sinne kahdeksi yöksi. Tämä ystävä oli siellä mummonsa luona. Noin kaksi päivää rakensimme ystävyyttä, sen jälkeen kirjoittelimme kirjeitä. Pääosin minä kävin kesäsin sen jälkeen Mikkkelissä ja kirjeet kulkivat. Harvoin soiteltiin. 
On ollut aina helppo nähdä, niin kuin juttu jatkuisi mihin viimeksi jäi. Ollaan ihastukset, rakkaudet, ilot ja surut jaettu. Toistemme lapsien kummeja olemme. Hänelläkin pitkä parisuhde ja jäi yllättäen viisi vuotta sitten leskeksi. Se oli iso suru meillekin.

Huomenna siis vuorokausi paljuilua, hyvää, ruokaa, juomaa, naurua ja yhdessä oloa.
Mies saa pärjätä kotona meidän katraan kanssa.

Nyt koen jo toipuneeni leikkauksesta. Ihanaa kun menen vaakaan on aina luku laskeva. Ennen se oli aina nouseva.
Kohta saa laittaa isompia vaatteita pois kun jo roikkuvat. Kiva fiilis. Kohta -20 kiloa, mutta vielä paljon jäljellä. 

Kiitos, Pikseli, kun sanoit hiusmuutostani onnistuneeksi. Minullahan on aina ollut hyvin tummat hiukset, mutta juurikasvu on nykyään hopeanharmaata. Mietin, että annan harmaantua kokonaan, mutta monet läheiseni kertoivat, että se tulee vanhentamaan minua 15 vuotta? Luottokampaanjani poisti ensin värin kokonaan joistakin hiuksista ja värjäsi ne sitten kullanhohtoiseksi. Mennään kuulemma vähitellen sinne harmaaseen. Nyt pitää pestä silver-shampoolla. Hätkähdän joka kerta peiliin katsoessani, kun en ole tottunut ikimaailmassa siihen, että hiuksissani on jotain mustaa vaaleampaa.

Käväisimme Tukholmassa viime ke-to. Justuksen vävy halusi mennä Turusta Vikingin Gracella ja Justus innostui, koska laivan on sisustanut Vertti Kivi. Niinpä köröttelimme autolla Turkuun ja sieltä paatilla naapurimaahan. Illalla söimme herkullisesti kolmen ruokalajin aterian viinipaketteineen, Justuksen tytär oli varannut pöydän ikkunoiden edestä, joten seurailimme samalla Turun saaristoa. Meillä oli premium-hytit, jotka oli kivasti sisustettu, mutta paljon pienemmät kuin Siljan vastaavat, eikä hytissä ollut mitään pientä luksusta. Jääkaapissa cavaa ja pari muuta virvoketta. Pahvimukeja. Kylpytakin sai respasta hakemalla.  Mä tykkään matkustaa hyvissä hyteissä ja haluan reissulta, pieneltäkin, jotain "ylimääräistä", joten en innostunut kylpyhuoneen pahvimukeista. Oli kuitenkin kiva jutella Justuksen tyttären ja vävyn kanssa, tulemme mainiosti toimeen. Ja kuuntelin aika paljon 12-vuotiasta tyttärenpoikaa, joka totesi minulle, että mä olen nyt hänen ainoa mammansa, kun isänäiti kuoli. Lupasin oikein mielelläni olla hänellekin mammana.

Nyt ollaan mun mökillä, marjat kypsyvät. Ostin mehumaijan ja aion opetella tekemään mehuja. Ja ihme kumma, halusin kaupasta kalan mukana perkeet ja eilen keittelin kalalientä! Tein munakastikkeen kuhan seuraksi, voi että se oli hyvää. Täytyy varoa, ettei Justus hoksaa, että tarvittaessa ehkä minäkin osaan kokata.

Tyttären perhe tuli Espanjan 40 asteen lämmöstä Suomen sateisiin ja kylmyyteen. Tytär ja Juniori valittavat, Heviteiniä ei sää häiritse, kunhan pääsee purjehtimaan!

Mä  olen kitkenyt jättipalsamia pois (eivät ne koskaan häviä) ja jatkanut maalaushommia. Eilen ostettiin ovimaalia ja tänään leikkimökin ovi sai huoltomaalauksen, joka täytyy vielä toistaa. Maalasin valkoisia ikkuna- ja nurkkalautoja myös. Justus leikkasi ruohon ja asensi laiturille liitelevän haukan pelottelemaan lintuja, jotka käyttävät laituria (ja sen pöytää) vessanaan. Tiistaina siirrytään Justuksen mökille ja valmistellaan viikonloppua, kun veljeni tulee perheineen sinne.

Kohta ollaan elokuussa, enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea, mitä suunnittelin keväällä. Mitenkä tämä näin sujuu?

Nyt on korona naapurissa pojan perheessä. Lähtivät viikko sitten autolla Joensuun mummolaan, ja seuraavana päivänä vanhempi teini sairastui kovaan kuumeeseen. Pelättiin, että mummi sairastuisi, hän kun mummien tapaan touhusi ja hääräsi potilaan ympärillä. Perhe ajoi takaisin kotiin ja seuraavana päivänä poika ja teinitytär sairastuivat. Miniä vielä sinnitteli pari päivää, mutta positiivinen testitulos tuli viimein hänellekin.

Ei ole mikään helppo tauti, vaikka koko perhe on kolmasti rokotettu. Korkeahko kuume sahaa edestakaisin, paikkoja särkee, kurkku on älyttömän kipeä, ja nuha ja yskä vaivaavat. Ruoka ei maita yhtään, vaikka olemme koettaneet sitä väliin tyrkyttää. Marjoja ja jäätelöä sentään menee, ja me olemme valmiita toteuttamaan pienetkin mieliteot.

Pojan kannalta on harmi, että hänellä on vain heinäkuu lomaa, ja nyt siitä menee ainakin toista viikkoa sairastamiseen.

Jotenkin on annettu ymmärtää, että nykyinen (vai oliko se tätä edellinen?) virus aiheuttaa vain lieviä flunssaoireita. Ihmiset kulkevat kauppakeskuksissa, yleisötapahtumissa ja julkisissa kulkuneuvoissa ilman maskeja, joten totta kai virus leviää. Ei ihme, että neljänsien rokotusten antoa aletaan kiirehtiä.
Sitä odotellessa. 
J.K. Nyt oli Espoon rokotuspisteen ajanvaraus avattu. Sain ajan huomiseksi.

Meillä juuri ollut nuorten kahdessa perheessä lievät taudit. Yksivee sairasti vain päivän. Kaksivuotias joko säästyi tai sairasti oireettomana kun oli isänsä kanssa juuri kun tämä sairastui.
Ei aikuisillakaan pahempaa ollut. Pitempään sairastivat talvella päiväkodista saatuja flunssia.

Tervehdys 🥰

Täällä on ollut vipinää, siis meillä ei foorumilla. Katsoin juuri, että kirjoitin viimeksi viikko sitten, kun tätini ja miehensä olivat lähteneet täältä. Olimme sitten perjantaina kanttarelleja hakemassa. Jonkin verran löytyi - aika pieniä vielä, joten jätimme kasvamaan. Minulle saalis oli yhdelle kerralle tarpeeksi suuri, että pystyin sen siivoamaan.

Japena , juu kävimme juuri Launeen Prismassa. 

Perjantaina viikko sitten tulivat sitten tytär ja vävy hauvavauvan kanssa. Vietimme mukavaa aikaa, vaikka ajoittain satoikin. Ei haitannut, kun kesäkeittiössä voi olla - valmistaa ruuan suunnitelmien mukaan sekä myös syödä siinä. Ja mökin isolla terassilla on mukava juoda kahvit ja pelailla pelejä. 
Sunnuntaina vävy lähti vanhempiensä luo toisaalle Savoon ja meillä oli tyttären kanssa ihana äiti-tytär ilta. Siivosimme yhdessä vielä vanhan mökin kaappeja (heitimme tavaraa pois ja siirsimme pojan tavaroita vähän järkevämmin - meidän mielestämme). Söimme herkullista ruokaa - siippani oli tietty kanssamme ruokailemassa. Sitten myöhemmin saunoimme yhdessä ja vielä istuimme tyttären kanssa vanhassa mökissä skumppalasien kanssa parantaen maailmaa. Siippani oli silloin jo unten mailla. 

Maanantaina tulivat sitten tyttären kolme ystävätärtä. Olivat keskiviikkoon asti, jolloin jatkoivat matkaa vielä yhdelle mökille. Oli aivan ihanan piristävää viettää aikaa nuorien elämää pursuvien kolmekymppisten seurassa. Ja oli lähes taivaallista päästä kahtena iltana peräkkäin valmiiseen ruokapöytää kesäkeittiöön. Thermocel oli kyllä otettava käyttöön, kun ruokailut menivät aina niin myöhäisiksi ja heti kun vähän hämärtyi, hyttysten määrä kasvoi silmissä. Pelasimme myös pelejä. Yhdellä tytöistä oli mukanaan peli nimeltään Besser Visser. Pitänee laajentaa lautapelivalikoimaa😂

Tiistaina olimme siippani kanssa Mikkelissä ja saimme 4. rokotteet. Huh, vähän helpottaa... kunhan vielä pysyisi terveenä parisen viikkoa, että rokotus teho on kunnossa. Edelliset olivat joulukuun 13. päivältä, josta oli jo yli 7 kuukautta. En tietenkään ajattele, että rokotus estäisi tartunnalta, mutta kun mulla on näitä riskitekijöitä useampikin, niin uskon sen ainakin vähäksi aikaa antavan suojaa, että ei tulisi vakavaa tautia. Pikseli , harmi, että poikanne perhe sairastui noin pahasti. Olen kyllä kuullut muistakin, joihin tauti on iskenyt kohtalaisen kovasti 3. rokotuksenkin jälkeen. Voimat ovat monilla olleet kadoksissa useamman viikon ajan taudin jo mentyä muuten "ohi". 

Keskiviikkona olimme taas kanttarelleja keräämässä ja rakas siippani poimi hiukan mustikoitakin. Minä taas kerran loukkasin itseni - vasen jalka jäi kiinni puunkarahkaan ja hoipertelin puolitoista - kaksi metriä, kun yritin saavuttaa tasapainon. En onneksi kaatunut, mutta kun saavutin tasapainon, niin puunkarihka oli edelleen kiinni jalassani enkä aluksi pystynyt liikkumaan lainkaan ja kipu vasemman jalan takareiden lihaksessa oli aivan kauhea. Eipä minusta enää ollut metsässä kävelijäksi.... jalka ei noussut kunnolla ja autoon mennessäni piti käsin nostaa jalka autoon. Ei noussut edes kotona, kun yritin kumisaappaita ottaa pois. Onnistuin kuitenkin jättämään metsävaatteet terassille ja pulahdin järveen. Eilen sitten kävimme Mikkelissä hakemassa poikamme ja kävin samalla lääkärissä. Todennäköisesti lihasrevahdys - saattaa olla vähän repeytynytkin. Jos ei parane parissa viikossa, niin sitten magneettikuvaukseen. Olen ollut niin tyytyväinen, että en viime talvena liukastunut kertaakaan ja nyt sitten tämä. Toivottavasti olo helpottaa eikä mitään pahempaa ole tulossa siihen.

Poikamme kyydissä meidän autossa (en pysty itse ajamaan pitkää matkaa selän vuoksi) minun on tarkoitus lähteä täältä keskiviikkona kahdeksi yöksi kaupunkikotiin. Siipalleni tulee kolme "poikaa" - entisiä työkavereita tänne. Saa nähdä saisinko siellä mansikat pakkaseen. Täällä on kaksi pakastinta, mutta ei niihin mahdu viittä kiloa mansikoita. Äidin luona ainakin käyn ja isää myös katsomassa, niin että torstai on sitten siinä. Jospa saisi vielä kosmetiikkaa ym. siellä järkättyä ja ehkä muitakin kaappeja. Riippuu ihan pojan työtilanteesta, mihin aikaan perjantaina lähdemme ajamaan takaisin tänne. Saattaa olla, että kyydissä on myös hänen ystäviään. 

Tänään on luvattu tooooosi lämmintä. Onneksi on ilmalämpöpumppu. Minä jätin vähän aikaa sitten hormonikorvaushoidon tauolle... meinaan välillä suorastaan seota, kun on niiiiin kuumaa. Siippani ressukka palelee, kun säädän ilmalämpöpumpun niin pienelle. Hän kääntää suuremmalle.... uusi kiistan aihe. Kyllä jo eilen vihjaili, että pitäisikö mun aloittaa se uudestaan🤣 Oon kuulemma välillä kiukkuinen, mikä ei kuulu mun normiluonteeseen.

Nyt jatkan aamuhommia - Hesarikin vielä kesken. Hauvavauvahan jäi tänne ja pääsee omaan kotiin ensi keskiviikkona meidän kyydissä. Sen vein jo klo 7 ulos ja annoin sydänlääkkeen. Pitää antaa lääke niin, että vasta kaksi tuntia sen jälkeen voi antaa ruuan. 

Saattaa olla, että tänään menisin ensimmäistä kertaa kesässä edes 15 minuutiksi rantakalliolle makoilemaan lepolasseen. Siitä on sitten lyhyt matka pulahtaa viileään ?? järveen. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Toivottavasti pysytte terveinä🥰😇. Me ainakin käytämme vielä FFP2 - hengityssuojaimia kaupoissa. Aamun uutisissa sanoivat, että Euroopassa on taas uusi korona-aalto meneillään. 

Heips!

Pakko kirjoittaa vielä kun muistan. Pojat on täällä mökillä ja mentiin myöhään nukkumaan, joten nukuin sitten vähän huonosti.
Aamulla heräsin kuitenkin jo viiden maissa. Seiskan jälkeen sitten torkuttelin.

Näin unta että Kipa oli luvannut antaa mulle kimpun tulppaaneita kunhan lähtee kierrokselleen.
Kiersi siis ympäri suomea hyväntekeväisyys jutuissa jakamassa tulppaaneita.
No me lähdettiin johonkin matkoille ja siellä jonkun kojun vieressä kuulin kun huudettiin Karmale!!
Kipahan siinä tulppaanikimpun kanssa punaisessa hupparissa ja punaisissa housuissa.
Halattiin ja jouduin kumartamaan tosi paljon, kun oli niin lyhyt.

No Kipa lähti siitä meidän kanssa hotellille. Halusi kovasti nähdä yhden nuoren kuvan ja sanoin, että ollaan FB kamuja. Voisin näyttää kuvan, mutta en muistanut salasanaani?
Kipa antoi oman tosi pienen puhelimensa, sieltä voisin näyttää?
Ei onnistunut.

Seuraavaksi oltiin jossain ulkona. Vettä ja lunta tosi paljon. Kipa kastelu kenkänsä. Mulla oli paksut collegehousut ja kumisaappaat ja yritin hypätä metriä leveän tien yli.
No en päässyt vaan olin vyötäröä myöden vedessä.
Lähdettiin vaihtamaan vaatteita. Tosin mulla ei ollut vaihtovaatteita mukana. Ja huomasin että vesimolskauksesta oli kastunut ainoastaan puntin suut.
Mietin, että kaupungille pitäis antaa palautetta että tekevät jotain kaduille.

Kipalle oli kaikkia hienoja vaatteita ja sovitteli niitä. Yksi kapea pitkä mekko jäi mieleen.
Jos alussa oli tosi lyhyt ja normaalivartaloinen, niin nyt oli pitkä ja erittäin hoikka.
Veti mekon päälleen ja laitoin vetoketjun takaa kiinni.
Huomasin, että kainaloitten alta hihattomassa mekossa oli liian väljät hihansuut.
Ja kun katsoin tarkemmin, niin vyötärö oli niin kapea, että olisin saanut kahdella kädellä kiedottua vyötärön ympärille. Aivan liian laiha!

Ulkona oli liukasta ja seinänvierellä korkealla oli joku avotasanne mitä pitkin kuljettiin. Alla kivikkoa ja jäätä.

….. ,ja kaikkea muutakin, mutta olenpas väsynyt vihdoin herätessäni. Parempi varmaan pysyä kotona?🤣

Hyviä vointeja💕

Karmale, kyllä nauratti, kun luin unestasi. En nyt ihan noiiiin hoikaksi edes toivoisi tulevani, mutta kiloja on tullut noin 8 lisää siitä, kun aloitin tähän reumaan suun kautta otettavan kortisonilääkityksen. Mulla on maksullinen tämä jäsenyys ja on tosiaan ollut tarkoitus jo pitkään alkaa merkata ruokia, mutta en vain saa aikaiseksi. Juu, eikä mulla oikeassa elämässä ole mitään hienoja vaatteita.... muutamia "parempia" kyllä, mutta eihän niille ole käyttöä täällä metsän keskellä. Tosin noin viikko sitten ostin kylän halpahallista ihan ohuen pitkähihaisen "puseron", jonka saan edestä kiinni hakaneuloilla ja yhdellä sellaisella "pidikkeellä". En tiedä sen oikeaa nimeä. Ostos oli pakko tehdä, kun (taas kortisonista johtuen) mustelmia tulee ihan älyttömän herkästi enkä kehtaa julkisesti näitä kirjavia käsivarsia näytellä. 

En tainnut kirjoittaa, että muutama viikko sitten kävin otattamassa kolestroliarvot, kun helmikuussa otetuissa oli ekan kerran LDL koholla. Takana oli suklaan täytteinen talvi ja juustojakin aika surutta olimme taas syöneet. Ihana oli huomata, että LDL oli laskenut 3,8:sta 2,6:een. HDL mulla on aina ollut hyvä - nyt oli 2.41 ja Triglytkin loistavat ja laskeneet helmikuusta 1,64:sta  0,81:een. Vaikka painoa en ole saanut yhtään pudotettua, niin oli tosi kannustavaa huomata tulokset, kun oli korjannut syömisiään.

Poika ja siippani olivat eilen kalassa. Poika sai virvelillä suurehkon hauen - reilusti yli kolmekiloisen. Siippani laittoi sen fileiksi ja tänään herkuttelemme hauella. Eilen illalla söimme loimulohta - nami, nami. Kyytipoikana salaattia ja grillattuja vihanneksia sekä tuoreita perunoita (tilasin torstaina yhdestä talosta ja noukimme ne kotiin tullessamme poikaa hakemasta) ja sillejä. Perunat riittävät vielä täksi illaksi - tilasin niitä kolme kiloa ja huom. poikamme on suursyömäri. Tuntuu, että ei ole mitään rajaa, mitä sinne masuun mahtuu. Treenaa ihan älyttömän paljon ja on tarkoituksella hankkinut lisää massaa.... Vähän vaikea ymmärtää meikeläisen. 

Lähipiirissä on ihania vauvauutisia. Kaiken maailmassa tapahtuvan kaameuden keskellä nuo vauvauutiset ovat pitäneet mielen korkealla. Ei siis kumpikaan meidän lapsista ole kyseessä. Asia on ollut "salainen" viime viikkoon asti, kun oli joku rakenneultra (meniköhän nimi oikein).

Mukavaa viikonlopun jatketta kaikille 🥰😇

Moi mimmit! Edellisestä kirjoituksestani onkin hieman aikaa ja paljon tapahtumia. Justuksen saaressa olen maalannut saunan ritilöitä, joita arkkitehti suuressa viisaudessaan on piirtänyt pitkälle seinälle ikkunoiden eteen. Ne ovat niin painavia, että tarvitaan kaksi miestä nostamaan pois ja panemaan paikoilleen. Arkkitehti on sama, joka oli Oodinkin suunnitteluryhmässä, suuria ikkunoita pitää olla paljon. Vaan ei ole varmaan ikinä joutunut ikkunoita pesemään, kun saunan, pesu- ja pukuhuoneen sekä terassin ikkunoit on niin vaikea pestä ulkoapäin, että tosiaan tarvitaan kahden miehen voimat!

Kiva oli kuitenkin maalata laiturilla ja polskahdella välillä järveen. Veljeni tuli tyttärensä ja vaimonsa kanssa viikonlopuksi ja saatiin jo yksi ritiläosa nostettua paikoilleen. Lauantaina tuli vettä kaatamalla, ei päästy järviajelulle, ei Purnun taidekeskukseen eikä mihinkään paitsi saunaan. Toisaalta oli kiva istuskella ja jutella, saatiin päivitettyä uudet ja vanhat asiat. Tein alkuruoaksi Pirkan ohjeilla sillikranssin, oli sekä kaunis että herkullinen. Justus valmisti uunikalaa ja kurkkuinkivääripikkelsiä uusien perunoiden kera. Jälkkäri sitten helpompi - mansikoita ja jäätelöä.

Veljeni 17-vuotias tytär kuunteli parhaita palojamme poikaleireistä ja kun jäi kahden kesken kanssani, kysyi, että voisinko mä tulla sinne poikaleirille auttamaan sua ruoanlaitossa ja tiskaamisessa. Yllätyin, kun en ole paljon ollut hänen kanssaan tekemisissä. Kysyin, että tajuathan sinä, että siellä on kaksi ikäistäsi nuorta miestä myös ja kolme nuorempaa. Ja ettei meillä ole sinulle omaa huonetta. Voi mä nukun missä vaan, vaikka tässä olohuoneessa ja mä niin haluaisin tutustua isän sukulaisiin paremmin. Joten asia sovittiin näin. Tosin veljeni mietti, että tytöllä voi mennä myöhemmin pupu pöksyyn, on hyvin ujonsorttinen. 180-senttinen, hoikka ja kaunis kuin metsän keiju. No nämä kaksi nuorta miestäkin ovat 195- ja 185-senttisiä! Jos hänen osallistumisensa todella toteutuu, aika hauska juttu.

Sunnuntai oli onneksi aurinkoinen ja vieraiden kanssa käveltiin metsään ihastelemaan yli kaksimetristä muurahaiskekoa, joka viime kesänä virallisesti todettiin Pirkanmaan isoimmaksi. Lounaan jälkeen Justus ajelutti Pitkäjärven vanhalla kylällä ja selosti sukulaistilojaan, sentraalisantran kotitaloa, kouluaan ja muuta. 1950-luvulla on tehty elokuvakin "Pitkäjärveläiset", mutta sitä ei sentään tarvinnut ruveta digiboxista katsomaan.

Eilen siirryimme mun mökille ja ehdittiin leikata ruoho ja hoitaa kukkaset. Tänään on lähdettävä kaupunkiin ja autoon pakattava valmiiksi tavarat viikonlopun serkkutapaamiseen Mikkelissä. Sieltä ajamme suoraan Justuksen saareen poikaleiriä valmistelemaan, sitäkin varten on suunniteltava tavarat ja haettava tyttäreltä poikien suppilauta ja muistettava miljoona muuta asiaa.

Ai niin, tyttären perhe tapasi kasvattajan sunnuntaina, heille on nyt pieni poikaschäfer varattuna. Oli tarjonnut ensin kahvit ja jututtanut perin pohjin selvittääkseen todellisen kokemuksen saksanpaimenista. Sitten laski tarhasta 3,5-vuotiaan uroksen tervehtimään vieraita ja selvästi seurasi, miten he reagoivat isoon, ryntäävään koiraan. No nämähän alkoivat leikkiä sen kanssa. Saivat seurata myös tottelevaisuusharjoitusta, jonka päätteeksi kasvattaja oli ojentanut Juniorille koulutuspatukan, että teepä nyt sama juttu. Testi sujui hyvin, koska kasvattaja sitten oli todennut, että kyllä minä teidän perheeseen pennun annan. Muut seitsemän pentua on jo varattu virkakoiriksi, osasta tulee rajakoiria ja osasta suojeluun. Pentuetta saivat seurata vasta videoilta, koska ovat vasta kolmiviikkoisia ja opettelemassa syömään kiinteää ruokaa. Eivät saa saada mitään bakteereja tässä vaiheessa. Ensi maanantaina menevät uudelleen ja saavat leikkiä pentujen kanssa. Kasvattaja valitsee itse perheen tarpeisiin sopivimman koiran, mikä on mielestäni hyvä juttu. Perhehän on kovin liikunnallinen ja toivovat koiraa, joka haluaa patikoida ja retkeillä ja jos sillä on viettejä johonkin erityisalaan (jäljestys tms.), haluavat harrastaa sen kanssa.

Minä olen jo ostanut pennulle puruleluja ja odotan innokkaasti uutta, pientä riiviötä!

IL, onnittelut uudesta perheenjäsenestä.
Meillä kahdella lapsella on kennelnimi ja kyllä ostajat taidetaan syynätä tarkemmin kuin adoptiolasta toivovat.
He myös päättävät, mikä pentu kenellekin annetaan.Väritoivomuksia ei huomioida ollenkaan.

Mielialaosastolta, moi!

Mieliala on edelleen korkealla, vaikka viimeiset pari viikkoa onkin ollut yhtä pakkaamista ja purkamista, purkamista ja pakkaamista. Itäiselle Suomenlahdelle suuntautuneen pariviikkoisen purjehduksen eli kesälomareissun jälkeen on käyty kahteen otteeseen kelluskelemassa tuossa lähisaaristossa. Nyt ollaan kaupungissa hoitelemassa asioita ja hoitamassa pikku spanielia, mutta viikonlopuksi mieli palaa taas merelle. Spanieli kainaloon, sehän on valantehnyt laivakoira, ja menoksi, elleivät ilmat nyt tästä kovin kamaliksi käänny.

Kiitoksia kuulumisista, IL:n uutta frisyyriä olen ihastellut FB:ssä ja saatoin siellä nähdä jonkun muunkin forumilaisen tuoreita touhuja.  Kai siitä tyttäreai perheen koirastakin kuvia tulee sitten kun koira tulee? Ymmärrän että koko lähipiiri on tohkeissaan: kun ystävämme kääpiösnautseri oli viimeksi meillä hoidossa, sitä kävi katsomassa ja rapsuttelemassa puolenkymmentä koirista kiinnostunutta. Ja kun kyseinen eläin sai heinäkuussa pari pikkusisarusta, meidät kutsuttiin katsomaan koiravauvoja, jotka vierailupäivänä olivat vain kaksiviikkoisia mutta joita on luvattu esitellä meille myöhemminkin.

Harmi kun Kipalla on edelleen erilaisia vaivoja, toivottavasti jossain kohtaa helpottavat. Mites Pikseli ja perhe, joko kaikki koronapotilaat ovat toipuneet?

Me (siis UK ja mä) saimme tänään neljännet koronarokotteet. Tosi sujuvasti kävi: oltiin paikalla peräti parikymmentä minuuttia ennen varattuja aikoja (minkäs sille voi, että stadin liikenne on joskus liiankin sujuvaa?) mutta reippaat rokottajat ottivat meidät hoiviinsa heti. Kun nykyisin ei enää tarvitse istuskella sitä varttia rokotuksen jälkeen ellei itse halua, taidettiin tehdä tuttavapiirin nopeusennätys: viidessä minuutissa oltiin taas aurinkoisella kadulla.

Eipä tässä erikoisempaa. Kesä jatkuu, niin myös marjatalkoot. Käväisin tänään kastelemassa tyttären viljelylaatikoita kun perhe viilettää jossakin pitkin Pohjanmaata, ja poimin pihastaan muutaman litran punaherukoita. Se on piirakan paikka.

Voikaa hyvin ja nauttikaa kesäpäivistä!