Voi Japena, en olisi minäkään huumorilla kiuaskiville pissaamiseen suhtautunut. Muutoinkin sinun tilanteesi on aivan eri kuin Motskulla ja minulla. Me nautimme satunnaisesti lastenlastemme touhuista ja toheltamisista, sinä olet koko ajan vastuussa. En ole ikinä kuullut tuollaisista tapauksista, että haluaa pissailla sinne tänne.

Tulin viime yönä kotiin rasittavan päivän jälkeen. Lentäminen ja kentillä odottelu on maailman tylsintä hommaa. Ja muutoinkin reissusta jäi tunne, että rahat pois turisteilta.

Finnairin iltalento oli aivan täynnä ja tietenkin viereeni sattui umpitunnelissa oleva mies, joka kaveriporukkansa kanssa tuli niin viime tipassa, että tuotiin koneeseen jollain kenttäautolla. Sammui jo ennen nousua ja kuuppa huojahteli olkaani vasten, kädet huitoivat unissaan niin, että jouduin koko ajan varomaan päätäni. Kunnon kuorsaus viihdytti ikkunan vieressä istunutta nuorta naista ja minua, joka istuin käytäväpaikalla. Jossain vaiheessa mies heräsi ja alkoi iskeä nuorta naista. Tämä yritti katsella kiinnostuneena mustaa maisemaa ikkunastaan. Kaveri tajusi, että hänen edessään istui saman seurueen kaveri, joten eikun tökkimään tämän korvia.

Mä olen niin kyllästynyt humaltuneiden käytökseen, että mieleni tekisi kiljua ihan silkasta raivosta. Ehkä teenkin sen huomenna, jos pääsen mökille.

Nyt on viikko täynnä tehtävää ja ensi maanantaina lähden Alteaan.

Minä haluan korostaa, että suuresti ihailen teidän suhtautumistanne lapsiin.

Kuten arvata saattaa nyt jo harmittaa moinen suuttuminen ja oikeasti jo hymyilyttää, mutta sitä en kerro pikkupojalle. Hullua hommaa tuo oli, mutta kaikkea ne keksiikin.
Olisi oikeasti kiva tietää mitä ajatteli.

Kävin shoppailuterapiaa harrastamassa niin taas jaksaa, tosin mitään en itselleni ostanut paitsi rahkapullan kahville ja olipa hyvää.

Heippa

Rakas ystäväpariskunta, ehkä 37 vuoden takaa olivat täällä. Tulivat hyvissä ajoin sunnuntaina ja lähtivät aamupäivällä. Raskaita aikoja heillä takana - muuttivat ehkä noin 7 - 8 vuotta sitten rouvan lapsuuden kotiin pitämään huolta iäkkäästä äidistään. Mies oli juuri sairastastanut aivoinfartkin ja joutunut pakolla pois työelämästä (oli osakkaana yrityksessä, jonka töissä vaadittiin sorminäppäryyttä). Mies oli sitten useita vuosia anoppinsa omaishoitajana - nostan hattua asialle. Nyt sitten oli lähes 100-vuotiaan rouvan hautajaiset perjantaina ja lauantai-iltana kirkossa tilaisuus, jossa sisarukset olivat läsnä. Saimme sitten rakkaat ystävämme tänne sunnuntainna aika pian puolen päivän jälkeen.

Nenäliinoja ostin torstain kauppareissulta kaksi ylimääräistä pakettia.... Itkettiin, naurettiin, puhuttiin, pelatiin (Trivial Pursuit ja Alias), saunottiin ja syötiin todella hyvin. Viinikin maistui Kukaan ei kyllä ollut IL:n edellä kuvaaman "kertomuksen" humalassa.

Nyt on vähän haikea olo. Siippani on vanhan mökin makuuhuoneen seiniä "maalaamassa" . Siis kyse ei ole maalista, joka tekisi puun pinnalle kosteutta eristäviä/edistäviä haittoja, vaan sellaisesta kuultokäsittelystä. Nyt oli hyvä tehdä tuo, kun mökki oli jo lämmin ystävien jäljiltä. Sehän on talviteloillaan täysin kylmänä. Olin muuten aivan kauhuissani, kun nyt tällä reissulla mökille tultuamme löysimme myyrän kakkaa vanhasta mökistä .Yöks, sanon minä. Laitoimme kaksi loukkua ennen ystävien tuloa ja toiseen tuli yksi myyrä. Onnekseni en mistään kaapista löytänyt jätöksiä -siis ei ruoka- eikä vaatekaapeista. Huomenna onkin iso urakka vanhan mökin kanssa. Sorry, jos ajatus katkeaa - tytär soitti juuri ja kului aikalailla puhelimen parissa.

Kalasaaliista sen verran, että edellisen päivityksen jälkeen tänne, saimme verkoista kaksi IHANAA siikaa. Suurempi painoi 1.350 gr ja pari päivää sen jälkeen saimme vihdoinkin tämän syksyn ensimmäisen lohen - yli 2 kg.

Tänään eikä eilen ollut verkoissa mitään. Toivottavasti tulee huomiseksi. Sitten on tarkoitus nostaa verkot ylös ja ehkä seuraavan kerran laskea keväällä, kun jäät ovat lähteneet. Pakkaseen emme ole saaneet vielä juuri mitään ja lähinnä se mädin metsästys tässä vaiheessa olisi tärkeää.

Sorry, jäi nyt kommentoimatta edellisten kirjoittajien tekstit. Oli tarkoitus, mutta puolen tunnin puhelu tyttären kanssa oli tärkeämpi.

Hajaotoksia:

Muori - ihanaa, että laitat edes lyhyitä tekstejä. Sun tekstit ei ole koskaan liian pitkiä.

IL - onneksi taas turvallisesti perillä Suomen kodissa.

Japena - en kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten jaksatte. Juuri tänään puhuimme "mahdollisista lapsenlapsista" yatäväpariskunnan kanssa. Siippani totesi, kuinka ihanaa olisili, että olisivat täällä viikkon/kuukauden verrattuna siihen, kun omat olivat 24/7. Tuohon pitää sanoa, että en tässä maastossa ja vesistössä voisi ilman lasten vanhempia kuvitella ikinä olevani kuukautta vastuussa heistä - <3 <3 <3 Rahkeet eivät riittäisi...

Vielä Japenalle, olen viimeisten kuukausien ajan miettinyt useaan otteeseen tuota teidän viimeisintä "lapsitempausta". Anteeksi, jos nimi oli huonosti valittu - tarkoitin vaan tuota, että vielä tässä iässä jaksoitte ottaa uusia hoidettavia.... ja nyt vielä diabetes, josta tietysti ei aiemmin tiedetty mitään. Kyllä olette miehenne kanssa uskomattomia ihmisiä Ilman ykimääräisiä pissajuttujakin teillä varmaan "soi" pesukone pitkin päivää... Tsemppiä... Itselleni tuli mieleen, että poika saisi rangaistuksena viikon saunakiellon. Luultavasti teillä on itsellänne paljon luovempia ratkaisuja. Taas tuli tuosta mieleen Motskun ja IL:n lapsenlapset liottomassa pippeleitä hammasmukeissa

Kiitos teille jokaiselle yksittäin ja yhdessä tästä ketjusta, joka ruokkii sielullista sisintä. Mukavaa viikon jatketta

Hei Ihanaiset,

IL on muotimaailman trendien huipulla, kun ottaa mallia kuninkaallisista ja mennä liihottaa hintalaput hameenhelmassa roikkuen . Minäkään en tykkää lomakohteista joissa ei mitään alkuperäistä. Kerran oltiin Kanariansaarilla sellaisessa kohteessa jossa ei asunut yhtään paikallista. Siellä oli ainoastaan hotelleja, ravintoloita, baareja ..... niin ja kaksi ruokakauppaa. Moottoritie oli aamuin illoin tukossa, kun paikalliset tulivat töihin, kävivät kotona syömässä, palasivat takaisin ja menivät kotiin. Järjetöntä touhua!

Mustikkaposkelle kärsivällisyyttä etämiehen paimentamisessa. Ei ole elppoa toppuutella miestä joka on tottunut töitä tekemään.

Kipa, olen kateudesta vihreä, kun teidän järvestänne saa arvokaloja. Mätiä en ole aikoihin raskinut kaupasta ostaa. Toivotan kuitenkin hyvää kalaonnea.

Menna, emme me joka viikko käydä viittä kertaa jumpassa, mutta täytyyhän sellaisesta urotyöstä jossain leveillä , muutenhan se menisi melkein hukkaan ja kukas sen kissan hännän nostaa jollei kissa itse. Rehellisesti sanottuna joka toinen päivä jumpassa käynti on fiksumpaa, kun siinä tulee tarpeellisia palautumispäiviä.

Viimeviikolla harrastin vaihteeksi ystävättäreni kanssa kulttuuria ei kiersimme taidenäyttelyitä. Ekaksi mentiin Galerie Forsblomissa katsomassa Emma Helteen ihastuttavia keramiikka patsaita. Niillä oli myös osuvia nimiä kuten " Sattui hyvin" pikku kerubi oli tipahtanut niskoilleen ilman vahinkoa, "delfiini on vihainen" olikin tosi vihaisen näköinen, kuin toinen pikku kerubi makasi sen selässä tai "Yösoitto" joka oli mustanpuhuva ja ahdistava möykky, juuri sellainen fiilis kuin ennenvanhaan lankapuhelimen soidessa keskellä yötä . Näytillä oli vain 5 - 6 teosta mutta niiden tutkimiseen kului kosolti aikaa, ne olivat niin täynnä yksityiskohtia. Riemastuttavan oivaltava näyttely. Oli siellä kahden muunkin taiteilijan näyttelyt mutta niistä me emme kamalasti pitäneet. Vaikka olisi miten kuuluisa ja arvostettu taiteilija niin minua ei suuremmin hetkauta työ joka on neliö kangasta telalla keltaiseksi maalattu . Isäntä kysyi, oliko siinä edes kunnon raamit? Ei ollut kehyksiä laisinkaan niinkuin ei muissakaan.

Sitten mentiin Lokaliin jossa oli kahden taiteilijan yhteisnäyttely Mesi, se oli taas sellaista taidetta josta me tykättiin. Meidän kriteerit ovat hyvin yksinkertaiset, taide on hyvää josse kelpaisi meidän kotiimme muussa tapauksessa se on huonoa . Sattumalta eksyimme vielä kolmanteen galleriaan jossa oli värikylläisiä naivistisia tauluja ja muutama hauska keramiikkatyö, esim.pupu kylvyssä ja ketun kukkapeitto. Tauluissa oli aivan ihana tunnelma, meitä hymyilytti kaiken aikaa niin, että poskiin alkoi sattua. Päivä oli syksyisen harmaa mutta me emme sitä enää huomanneet, kun kävelimme Belgeen sinisimpukoita syömään.

Tänään olemme isännän kanssa suorittaneet kansalaisvelvoitteemme, kun kävimme ottamassa flunssarokotukset. Väkeä oli kamalasti mutta niin oli piikittäjiäkin joten homma hoitui joutuisasti. Nyt toivotaan ettei tule mitään oireita, viime kerralla minulle tuli käsi kamalan kipeäksi pitkäksi aikaa. Vielä ei tunnu miltään.

Voikaa kaikki hyvin!

Huomenta

Niin Kipa meidän ammatti, työ ja eläke on kiinni tässä toiminnassa. Tämä on kuitenkin elämäntapa enemmän kuin työ. Vaikka se ottaa tosi paljon, se myös antaa.
Se on hyvä muistaa, että lapset asuvat täällä. Heillä omat huoneet, lelunsa ja puuhansa, elävät niin kuin omat lapsetkin aikoinaan. Minun ei tarvitse olla siinä koko aikaa keksimässä tekemistä, ihan vaan saavat välillä tylsistyä tai keksiä itse puuhansa.

Ikä on haaste kun työskentelee omassa kodissa.
Aika moni työelämässä alkaa jo tässä iässä pohtimaan miten ihanaa olisi jo päästä eläkkeelle, mutta kun sitä eläkettä ei saa.
Minä välillä uneksin vapaasta elämästä, mutta toisaalta luulen kyllästyväni siihen kun varaa ei olisi koko ajan matkustaa.
Minä kun en ole marjastaja enkä puutarhaihminen, nautin ihmisten kanssa tekemisestä.
Haaveita aina pitää olla ja me ollaan miehen kanssa niissä tosi hyviä.

Sumuinen ja pilvinen aamu. Lapset ehtivät just ja just koulukyytiin. Jäimme höpöttämään joululahjalistoista ja mitä tarkoittaa toive.

Luin pikkutytön listaa joka oli jäänyt kesken, hän ei tosin osaa kirjoittaa ja veli oli auttanut. Listassa oli kummia toiveita kuten taikurinsalkku, soitinsetti ja mitähän vielä. Ihmettelin ettei oikein kuulosta hänen toiveilta, niin isoveli oli laittanut omia toiveitaan hänen listalle kun eivät mahtuneet omalleen

Pikkupoika oli huseerannut myös junnun lahjalistan kimpussa. Lisäksi ne lahjat mitä Junnu oli ihan itse listaansa laittanut, oli pikkupoika myös omaansa kirjannut.

Lahjalista oli tehty Lidlin joulun mukaan ja leluja siinä ei tainnut edes olla.

Kehoitin pitämään listat vielä itsellään ja muokkaamaan niitä kunhan nyt joulu tästä lähenee ja lisää lelulehtisiä putkahtaa postiluukusta.

Heräsin taas puoli kolme mittaamaan lapsen verensokerit ja siinä se uni taasen oli.

Meille tuli eilen ne moottorisängyt, vaikka entinen sänky oli korkea niin tässä se tuli oikea pikkutyttö fiilis on kun piti oikein kavuta petiin.
Kovaltakin peti tuntui kun sijauspatja on jotain kehon lämpöön reagoivaa ainetta. No hyvin siinä nukkui ne muutamat tunnit.

Hola!

Ja kiitokset kuulumisista ynnä jaksamisia kaikille - erityisesti Japenalle jolle olen kai aiemminkin nostanut virtuaalista hattuani! Teet(te) ihan suunnattoman arvokasta työtä; monestakaan mammasta ei taitaisi tuollaiseen duuniin olla!

Täällä Andalusian aurinko paistaa ja ukkokulta on päivittäisellä kymmenen kilometrin kävelylenkillään. Mä vähän lyhensin omaani, sillä eilinen vuoristovaellus tuntuu vielä pohkeissa ja pakaroissa. Toissapäivänä taivalsimme toistakymmentä kilometriä Marbellasta Puerto Banukseen eikä tehnyt heikkoakaan. Ei edes silloin, kun Puerto Banuksen satamassa katselimme sikäläisiä huviveneitä (moottoripaatteja), jotka olivat yhtä leveitä kuin oma pikkupurtemme on pitkä. Näyttivät Maserateilla ajelevan noiden ökyveneiden kipparit, sillä parkkipaikalla oli kyseisiä kulkuneuvoja oikein monta. Joukossa tietysti jokunen luksusmersu ja muuta pientä.

Eilen sitten lähdettiin vuoristoon. Ensin täpötäydellä paikallisbussilla Mijasin kylään. Syy kulkijarunsauteen selvisi, kun havaitsimme että pienen kylän torilla oli markkinat ja puoliltapäivin luvassa ilmainen flamencoesitys. Emme jääneet niitä ihmettelemään, vaan kiipesimme mukulakivikatuja siihen suuntaan, missä Sierra de Mijas kohosi ja sen rinteellä oleva pieni kappeli, josta olimme jo viime keväänä haaveilleet, vilkkui kutsuvasti pinjametsikön lomasta.

Löydettiin polun pää ja havaittiin hetkeä myöhemmin, että paitsi matkojen pituudet, myös niiden vaativuudet ovat vähän venyviä käsitteitä. Valitsemamme vaellusreitin piti nimittäin olla melko helppo tai korkeintaan kohtalainen.

Vielä mitä. Siksakkina vuorenrinnettä sivuava mutta silti ällistyttävän jyrkkä polku oli yhden ihmisen kuljettava eli jos ohitustarpeita olisi ollut, niitä olisi pitänyt hetki miettiä. Lisäksi se oli täynnä irtokiviä ja puunjuuria eli katse oli pidettävä tiukasti jaloissa. (Mun kannaltani se oli tietysti toisaalta hyväkin asia, sillä kärsin jonkinasteisesta korkeanpaikankammosta joka näkyy vain pahenevan, mitä vanhemmaksi tulen.)

Haaveittemme kappeli, paljasjalkakarmeliittojen noin neljäsataa vuotta sitten rakentama, oli tietysti kiinni (selvisi, että se on auki ainoastaan ennen pääsiäistä, paastonaikana, ja silloinkin vain perjantaisin).

Jatkettiin vielä vähän matkaa siitä reilun kuudensadan metrin korkeudesta ylöspäin ja todettiin, ettei polku siitä ainakaan paremmaksi muutu, päinvastoin. Palattiin takaisin, minä edelleen tiukasti jalkoihini tuijottaen.

Onneksi kappelin edessä oli näköalatasanne, tukeva penkki eväiden syöntiä varten ja huikea näköala yli Mijasin vuoristokylän sekä Fuengirolan ja viereisen Benalmadenan ranta-asutuksen kimaltavalle Välimerelle. Maisemia eivät edes pilvet pilanneet, sillä ne seilasivat korkealla taivaan sinessä - pilvisinä päivinä ne näkyvät roikkuvan justiinsa siinä Mijasin korkeudella.

Ukkokulta ehkä epäili minun hivenen seonneen, koskapa jo polulla aloin ajatella ääneen Veterano-annosta kunhan kylään palattaisiin (minähän en juuri halua juoda muuta kuin kuohuviiniä), mutta taipui tilaamaan ensimmäisessä katukahvilassa lasillisen. Se oli reilun kokoinen, joten jaoimme annoksen kun olin ensin kuvannut sen Facebook-sivulleni.

Kuten taisin jo todeta, tänään mulla on lepopäivä. Paitsi että pesen nyrkkipyykkiä (on meillä pesukonekin mutta en viitsi käynnistää sitä parin kalsariparin ja muutamien nilkkasukkien takia) ja sen jälkeen avaan työkansioni ja heittäydyn hommiin.

Päivänjatkoja - ja viikonkin!

Tervehdys kotisohvalta. On ollut mukava lueskella matkustavaisten, harrastajien ja kotoilijoitten juttuja.

Itse en ole ehtinyt avata läppäriä moneen päivään, enkä tykkää kirjoitella puhelimen pienillä näppäimillä joten en ole osallistunut keskusteluihin vähään aikaan.

Kyllä on ollut harvinaisen harmaita päiviä koko viikon.

Ihmettelin että miten ihmeessä on jo torstai-ilta.
Tällä viikolla on ollut monenlaista ohjelmaa vaikka en ole enää sienten perässä juossutkaan. Yritin tehdä sununtaina ja maanantaina etämiehen luona sellaiset työt jotka mielestäni eivät olleet kevyitä kotitöitä. Tosin meillä oli erilainen käsitys töiden keveydestä ja siitä neuvoteltiin useaan otteeseen.
Tiistai meni luottamustoimien hoidossa ja kaupungissa asioilla. Illalla kävin uimahallissa naapurikunnassa.
Eilen liikuin musiikin tahdissa kahteen otteeseen, yhteensä noin 5 tuntia. Ihmettelin aamulla kun jalat eivät olleet yhtään kipeät.
Tänään maltoin tehdä vähän kotitöitä ja hoidella yhteisiä asioita aamupäivällä. Kävin äänestämässä kirkollisvaaleissa, ensimmäistä kertaa enakkoon. Muissa vaaleissa ennakkoäänestys on jo tullut tavaksi. Iltapäivällä oli lavistunti, voi että nautin itseni rääkkäämisestä musiikin tahtiin. Illalla oli vielä taloyhtiön yhtiökokous joka meni leppoisasti. Meillä on ollut yleensäkin sopuisia kokouksia ainakin sen ajan (9v.) kun olen ollut puheenjohtajana taloyhtiössä. Toivoisin jo vaihtuvuutta hallitukseen, mutta eipä paikat tunnu kiinostavan ketään.

Mummot kuulemma tekevät sukkia kaiket talvet, joten minäkin kaivoin langat esille ja ensimmäinen sukka on kantapääkavennusta vailla.
Voi olla että ispiraatio katoaa ensimmäisten sukkien jälkeen, kun on niin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä.
Olen usein ihmetellyt että miten ehdin lasten ollessa pienenä tehdä käsitöitä kaiken raskaan työn ja kiireen keskellä. Ompelin lapsille suurimman osan vaatteista itse, siihen saakka kun tulivat ylä-aste ikään. Nyt tahtovat jäädä pienet korjauksetkin odottamaan "parempaa" aikaa.

Lopettelen tämän joutavan jorinani tähän ja toivotan teille hyvää loppuviikkoa.

Tiinuiinu patikoi Ukkokultansa kanssa ympäri Andalusiaa ja nauttii auringosta.

Minä ajelin tiistaina allasjumpan jälkeen mökille. Tuli takkaan (lataan aina puut valmiiksi lähtiessäni pois) ja sitten istuskelin pitkään liekkejä tuijotellen. Keskiviikon käytin rännien putsaamiseen, mikä ei ole ihan helppo homma. Tikkaat vasten kattoa, tikkaille työkalun kanssa, metrin verran putsausta, alas tikkailta, toista lukemattomia kertoja. Talo on iso ja talousrakennus vielä lisäksi. Lopussa ristiselkä jo vihoitteli niin, että vähän aikaa roikuskelin sormet varpaissa ja siitä hitaasti ojentauduin. Vaan rinta rottingilla - sain itse tehtyä!

Tänään haravoin tihkusateessa märkiä lehtiä jonoihin ja ajelin sitten ne silpuksi ajoleikkurilla. Voi että mulla on nyt siistit nurmikot! Vaan selkä ei enää antanut irrotella leikkurin terää, jotta olisin saanut siellä pyörivät kolme terää putsattua. Jääköön myöhemmäksi, sen homman voin tehdä autotallissakin.

Lämmitin saunan, naamio hiuksiin, kuorinnat kropalle. Jäähdyteltyäni rasvasin kasvoista varpaisiin ja olin nukahtanut sohvalle, josta Kipan puhelinsoitto ravisteli hereille. Onneksi, sillä olisin saattanut nukkua vaikka kuinka kauan, sitä se ulkona touhuilu teetättää.

Olen kieputellut jo kaamosvaloja pihalle ja huvikseni laittelin kynttilälyhtyjäkin sinne tänne. Ja nautiskelen alkoholitonta Blossaa, vain rusinat puuttuvat. Voi miten hiljaisuuskin on ihanaa!

Tervehdys pitkästä aikaa! Vuosi lähenee loppuaan ja vaakalla käynti näyttää ihan vääriä lukemia. Loppukesän kuukauden sairausloma, leikkauksen jälkeen vain rauhallisia kävelyjä, toi lisäkilot, jotka jymähtivät paikalleen. Ehkä ryhdyn taas kirjaamaan syömisiä.
Elämä on sujunut rauhaisaa tahtia näihin asti. Nyt mieltä kalvaa huoli vanhammasta tyttärestä, joka joutui sairaalaan tällä viikolla. Pelkään, että tilanne on erittäin vakava. Tietoa tämän päivän tutkimuksista saadaan huomenna. Elämä on hauras ja arvaamaton. Viikonvaihteessa riennämme tyttären tueksi.
Pikkuprinsessaa olemme tavanneet harvakseltaan viime keväästä lähtien. Hän muutti äiteineen silloin ja asuu nyt uusioperheessä. Nelihenkisen perheen asunto on pieni, joten yökyläily ei nyt onnistu. Päiväseltään olemme käyneet, mutta eskarilaisenkin arki on jo kovin sidottua.
Mutta tytär puolisoineen etsii uutta isompaa kotia, joten ensi vuosi voi muuttaa tilannetta.

Muori jotenkin olen aina ihmetellyt miten yhdistyksen hallitus voi olla noin erpuraista vaikka kaikki ovat samalla asialla.
Mieheni on ollut kahden eri yhdistyksen toiminnanjohtajana, ja olipa tuuliset paikat.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti tilanne hallituksessa rauhoittuu.

Mallis jaksamista sinulle, toivottavasti uutiset ovat parempia kuin pelkäät.

IL seesteisiä mökkipäiviä

Tiinuliinulle ja muillekin reissussa oleville antoisia lomapäiviä.

Eilen oli kahden nuorimman asiakassuunntelma. Lasten kanssa leivottiin muffinsseja edellisenä iltana. Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä menneeseen ja tulevaisuutta pohdittiin.
Vanhempi sanoi että on käsittämätöntä miten lapset ovat edistyneet ja muuttuneet näin lyhyessä ajassa. Hän on niin kiitollinen.
Tällainen palaute on meidän työn helmi, tämän takia jaksaa ja tämän takia me tätä työtä tehdään, että lapsi saa paremmat eväät elämäänsä.
Lapsethan siirtyivät meille toisesta paikasta jossa olleet jokusen vuoden. Heitä oli kasvatettu siellä mitätöimällä ja simputtamisella. Vuosia menee sen asian paikkaamiseen, jäljet kuitenkin jäävät, mutta terapia jonossa ovat ja keväällä olisi toivoa päästä.

Olen pari yötä saanut nukkua hyvin kun mies on noussut mittaamaan lapsen sokrut, no tosin mies on väsynyt mutta viikonloppu edessä ja pitempiä yöunia.

Tänään kauppaa ja yhden lapsen tutkimus. Ruuaksi lasten toivomuksensa tortilloja.

Mukavaa perjantaita.