Moi mimmit! Töitä saan tehdä, ettei kaamosväsymys iskisi, joten Pikseli, ymmärrän sinua tosi hyvin. Muutoin mä kyllä rakastan jouluvalmisteluja, kynttilöitä, hyasinttien tuoksua, lahjojen paketoimista.

Sunnuntaina olimme juhlistamassa Justuksen vanhimman lapsenlapsen 17-vuotispäivää. Kun juhlat oli juhlittu, otettiin paperia ja kynä ja ruvettiin kirjaamaan, kuka tuo joulunviettoon mitäkin. Itse asiassa herkkuja tulee paljon ja kokonaiskustannukset varmaan edullisemmat kuin jos kaikki olisi ostanut itselle. Mä kun rakastan juhlien järjestämistä, sain pidellä melkein konkreettisesti huulistani kiinni, etten olisi ottanut organisoijan roolia. Paitsi että vikisin rekistä, jonka voisin tuoda, että kaikkien talvivaatteet mahtuisivat ja jotain muuta ei-ruokaan-liittyvää.

Maanantaina Justus lähti salaperäisille reissuillensa ja minä nautin iltapäivästä bonuslapsenlapsen kanssa. Se tyttö, jolla oli pahoja ongelmia teini-iässä, tuli käymään. Syötiin lounasta Justuksen puolella ja sitten siirrytiin mun puolelle juttelemaan tyttöjen juttuja. Jotenkin tunnelma syveni niin paljon, että käytiin eka kerran ikinä oikein pohjamutia pitkin ne hänen vaikeat vuotensa läpi. Ja Jumbojet, jos luet tätä, niin kerroin tytölle saaneeni sinulta rohkaisua ja tukea, kun en välillä yhtään tiennyt, miten toimia hänen kanssaan. Vaan nyt nuorella naisella on kaikki hyvin.

Eilen paistoin valtavat määrät joulutorttuja meidän glögijuhliin. Tein sellaisia kuusenmallisia, joihin tuli sisälle vihreät kuulat -marmeladia ja sitten ne "oksat" letitettiin ristiin. Meni monta tuntia. Jäähdytin parvekkeella ja pakkasin pakastimeen. Justus valmisti sillä aikaa juhlapäivällisen ja pian hipsin hänen puolelleen nautiskelemaan.

Justus on siitä fiksu mies, että kommentoi kanssani Linnan juhlien asuja ja varsinkin koruja. Oli eri mieltä joidenkin daamien koruvalikoimasta ja yhteensopivuudesta puvun kanssa. Yleisesti ottaen nyt ei ollut lainkaan niin paljon "ihan kamalia" kuin joskus ennen. Paljon upeita kokonaisuuksia. Katselin, kuinka tyttäreni sydänystävä tanssi miehensä kanssa, säteili ja nauroi, vaikka tiesin hänen sydämensä itkevän. Hänen äitinsä joutui sairaalaan viikonloppuna ja siirretään näinä päivinä saattohoitoon. Rukoilen, että äiti eläisi joulun yli, ettei tulisi tyttärilleen ja lastenlapsille niin suurta surua juuri jouluksi. Vaan eihän ihminen niitä asioita päätä.

Tänään kävin kynsihoidossa ja hoidin pari jouluasiaa. Heviteinin suurin ja ainoa toive on riisinkeitin. Kyselin tyttäreltä, enkö voisi antaa sen keittimen (ostettu jo) koko perheelle ja pojalle samansuuruisen lahjakortin kuin veljelleen. Mutta tytär sanoi, että pojalle se on nimettävä, kun se on se ainoa todella toivomansa. Heviteini kävi sushikurssin isänsä kanssa ja on aivan innoissaan sushien teosta. Saa avata ehkä ennen joulua, koska keitintä ei kannata Espanjaan raahata! Veljensä Juniori on tyystin toisenlainen, lahjatoiveiden lista on pitkä (ja kallis). No, tasaan niin, että Heviteini saa erotuksen riisinkeittimestä myös lahjakorttina, koska minusta pitää olla tasapuolinen näissä lahja-asioissa.

Tytär soitti juuri, että Juniorilla on korona. Ensimmäinen sairastunut, vaikka perhe on kulkenut aika lailla koronavuosien aikana ja kaikki rokotukset on otettu. Saa nähdä, tuleeko muihinkin ja millä viiveellä, kun lennot Espanjaan lähestyvät.

On ollut mukava lukea teidän kaikkien kuulumisianne. Kiva, kun olette kirjoitelleet.

Kipalle myöhästyneet, mutta hyvin lämpimät synttärionnittelut.

Japena, sinulla on varmasti onnellista aikaa lastenlastesi seurassa Mallorcalla. Surullista oli lukea ison, ihanan koiranne kuolemasta.

Suupaltti, miten sinun miehesi voi? Entä miten itse voit? Koeta kaiken keskellä pitää itsestäsi huolta.

 Menna, sinun kirjoituksesi saavat minut aina hyvälle tuulelle. Kiitos siitä.

Tiinuliinu, uskomatonta millä vauhdilla olet jo valmistautunut jouluun. Olisi kiva saada pieni osa energiaasi tänne minulle.

Mustikkaposki, urhoollinen olet, kun jalka vahvasti teipattuna pystyit osallistumaan tanhuryhmänne esitykseen. Tekemäsi vapaaehtoistyö on hyvin arvokasta, kunhan et uuvuta itseäsi liikaa.

Pikseli, kaamosmasennus on kurja seuralainen. Osaat sen kuitenkin karkottaa monilla hyvillä asioilla, joita elämässäsi on. Ja varmasti löydät taas uudet kävelyreitit ja voit nauttia lumen kauneudesta muutenkin kuin lapioimalla ja kolaamalla sitä.

IL, oli ihana lukea lapsenlapsestasi, jonka elämää sain kauttasi hetken sivuta. Iloitsen kanssasi siitä, että hänellä nyt on asiat hyvin. Sinä jaksoit hänen kanssaan, se oli hurjan tärkeää.

Mieheni pääsi itsenäisyyspäiväksi kotiin. Tulehdusarvot olivat niin selvästi laskeneet, että kotiin pääsy oli mahdollista. Sairaalassa diagnostisoitiin kaikkien muiden tautien lisäksi kihti ja nyt hän saa lääkettä siihenkin.Vaikka kuinka yritän olla pelkäämättä, pelottaa tulevaisuus.Kesän jälkeen erilaiset munuaistulehdukset ja bakteerit veressä ovat tarkoittaneet sitä, että parin viikon välein mieheni kunto on hetkessä niin huonontunut, että hän on joutunut sairaalaan.

Mieheni, tyypillinen hämäläinen mies, joka pitää aika lailla tunteet sisällään,otti kotiin tullessaan kädestäni kiinni ja sanoi : -” Minua pelottaa. En tiedä miten kauan tätä jaksaa. Toivon nyt vain, että saisin olla edes joulun kotona ennen kuin taas joudun sairaalaan.” Minä vakuutin hänelle, että jokainen päivä, jonka hän on kotona, on meille hänen läheisilleen arvokas ja merkittävä. - Älä anna kulta periksi, pyysin. Istuimme kauan hänen sängyllään käsi kädessä, ihan hiljaa, puhumatta, sillä näissä tilanteissa ei oikeastaan sanoilla enää ole merkitystä. Vain läheisyydellä on ja rakkaudella.

Sataa lunta. Naapuri tekee juuri nyt meidänkin lumityöt. Ihmisten välittäminen, huolenpito on kantanut näiden rankkojen kuukausien yli. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten moni on matkan varrella kysynyt, tarvitsenko jossain apua ja miten minua voisi nyt auttaa.

Kiitos jokaiselle teille kauniista, lohduttavista sanoistanne. Ne ovat merkinneet minulle paljon. Juuri, kun olen ollut menettämässä toivoni, olen saattanut lukea jonkun teistä kannustavan ajatuksen. Sen, että olen ajatuksissanne. Ja taas olen päässyt eteenpäin. Itkenyt itkuni, laittanut käteni ristiin ja kuiskannut: - ”Tapahtukoon sinun tahtosi, vaikka se ei olisikaan sama kuin minun.” Juuri nyt on hyvä olla. Huomisen murheet nukkuvat yön takana ja voihan olla, etteivät ne sieltä ihan heti herääkään.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Hei Ihanaiset,

yritin itsenäisyyspäivänä kirjoittaa tänne ja kiittää teitä viesteistänne mutta mikään ei tuntunut oikealta, sanoja ei ollut. Nyt Jumpojet kirjoitti juuri sen mitä yritin sanoa ❤️.  Olin myös huolissani Jumbojet sinun jaksamisestasi koska olen huomannut, että itsensä hukkaa helposti kun on huoli toisesta ja kymmeniä asioita hoidettavana.

Iloista kerrottavaa isännän voinnista ei ole, neurologi soitti ja kertoi sen verran, että kyse on motoneurologisesta sairaudesta, siis etenevästä ja parantumattomasta taudista 💔😢. Tarkempaa diagnoosia hän ei tietenkään halunnut vielä antaa, kun kokeita ja kuvantamisia on vielä tekemättä ja kasvokkain tällaiset pitääkin hoitaa. Nyt voi vain toivoa, että tauti ei jatka etenemistä sitä vauhtia mitä se on tämän kevään ja kesän aikana tehnyt. 

Kipa, luin tuon Eeva Kilven runon isännälle hänen 50v juhlissaan vaikka silloin me vielä olimme nuoria ja vetreitä 🤭. Kävimme pari viikkoa sitte pikaisesti mökillä ja ennen kotiin paluuta piipahdin vielä hyyskässä. Maassa oli jo lunta ja takaisin tulessa kipitin puolijuoksua mäkeä alas ja päähäni pälkähti ajatus, että toivottavasti Kipa ei tänä talvena kaadu ja satuta itseään. Taisin olla aavistuksen verran myöhässä toivomukseni kanssa, sorry. Toivottavasti paranet pian !

IL, minä hyppään öisin vessassa kahdesta viiteen kertaan. Yleensä nukahdan hyvin käyntieni jälkeen kun ne sujuvat puoli nukuksissa muutenkin. Onko lääkkeistä ollut sinulle apua.

Toivottavasti koirakertomukset jatkuvat, Lyyti ja Zappa ovat mainioita koiruleita.

Muutakin kommentoitavaa olisi mutta taas on pää tyhjä, käytiin tänään Meilahdessa ja vaikka olen vain seuraneitinä olen minäkin uupunut reissujen jälkeen.

Joku täällä sanoi hyvin, että iloitaan siitä mitä meillä on eikä surra sitä mitä puuttuu!

Suupaltti, huolestuttavia uutisia miehestäsi. Lähetän sinulle ja hänelle täältä voimia ja toivoa.

Me emme sitten menekään Zappaa hoitamaan tänään. Perheen joulureissu Porvooseen peruuntui, kun Juniorilla todettiin korona. Oli ihmetellyt itsenäisyyspäivänä, kun muut kehuivat ruokaa eikä se hänen mielestään maistunut millekään. Tytär sai Porvoon hotellilahjakorttia siirrettyä ensi vuoden puolelle ja soitteli uudet ajat hammaslääkärille, fysioterapeutille ja muille. Ja tänä aamuna testi näytti hänellekin koronan tulleen. Varmastikin tulee Heviteinille ja vävylle myös. Tyttärellä kova päänsärky ja lihakset kipeinä.

Perheen älylukko-oveen on nyt keksitty uudet systeemit, kun Zappa keksi, miten helposti saa itse oven avatuksi ja pääsee seikkailemaan ulos. Pentu on varsinainen ratkaisujen keksijä ja tosi nokkela saavuttamaan tavoitteitaan jo nyt. Vävy käy sen kanssa usein koirapuistossa, Zappa rakastaa toisten koirien kanssa leikkimistä ja riehuu, kunnes suurin piirtein läsähtää maahan, hyvä että jaksaa autolle löntystää.

Huomasitteko eilen Hesarin suuren vessapaperitestin? No siitä innostuin kyselemään Tiinuliinulta, että mikä se heidän käyttämänsä on, kun joka kerta heillä vessassa ollessani ihmettelen sitä ylellisyyden tuntua paperissa. Joten me sitten kävimme sivistyneesti vessapaperikeskustelun! No, hyvää Tiinuliinulle tekee välillä pohtia näinkin maallisia asioita, kun muutoin taitaa pää pyöriä vaan sotaisissa jutuissa (ja joululeivonnaisissa tietty).

Eilen leivoin taatelikakkuja, kiitos Kesäheinän reseptin, joka ei ikinä petä! Täytyy vielä muutama paistaa, kun yksi ystävä vihjaisi ei-osaavansa-leipoa-mitään.

Kun mietin joulujani nuorempana, en ymmärrä, miten olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Nyt kalenterissa on joka päivälle jotain tehtäviä tai hoidettavia asioita ja olen jo ihan stressaantunut, vaikka tosiasiassa suurin osa on hauskaa tekemistä.

Rauhallista, mukavaa ja kivaa joulunaikaa teille kaikille!

Heippa, 

olipa täällä taas mukavan paljon kirjoituksia. Yritän olla lyhytsanainen, kuten aina 🤣.

Mustikkaposki , kiitos vielä puolukoista. Toivottavasti saat apua polveesi ja pian sen kortisonipiikin.

Merelle, hieman pisti hymyksi tuo koira ja siili -yhdistelmä. Olisi ollut piikkinen kaveri, jos olisi onnistunut "kiiinni" saamaan. Meilläkin aikanaan sakemannin pentu söi joitakin kirjan reunoja. Kerran oli jotenkin onnistunut saamaan kiinni keittiön seinällä roikkuvasta valkosipuliletistä. Kyllä meillä tuoksui valkosipuli ja pitkään. 

Pikseli , hyvä valinta koiralla - käytöksen kultainen kirja 😂. Niin se aika vaan menee huikeaa vauhtia. Kaipa sen parhaiten huomaa siitä, kun lapset ovat yhtäkkiä niin isoja - jopa täysi-ikäisiä.
Toivottavasti kaamosmasennus on saanut kyytiä. Minäkin tuossa vielä jonkin aikaa sitten ajattelin, että meinaankohan masentua, kun tuntui siltä, että ei olisi aamulla huvittanut nousta ylös ja oli tuon hamstringin repeämän seurauksena jopa jo toivoton olo, kun ei meinannut mitenkään lähteä paranemaan. Nyt on vaan muistettava jatkaa jumppaa, vaikka se on jo niin paljon parempi. Helposti unohtaa, kun ei koko ajan vaivaa. No, enää ei ole sellaista oloa, vaan uskon nyt kyllä, että sekin vielä paranee. Käden kunto vaihtelee, mutta aikalailla pystyn jo sillä touhuamaan. Tosin alkaa särkeä herkästi. Tänään olin saunassa siippani lisäksi kahden kylmägeelipussin kanssa. Toinen oli hauislihaksen ympärillä ja toista yritin painaa oikeaa lonkkaa vasten. Alkoi vihoittelemaan tällä viikolla ihan olan takaa. Luulen, että siinä on limapussin tulehdus tai sitten on nivelrikkoa. Toivottavasti löydät mukavat uudet kävelyreitit, jos hiihtäjät ovat valloittaneet kaikki entiset.

IL, jouluvalmistelut ovat hauskoja ja kiva varmasti odottaa joulua, kun on nyt sinulle vähän erilainen kuin ennen. Toivon sydämestäni, että tyttären koko perhe (oletan, että korona käy kaikki läpi) paranisi pian, että ei Espanjan matkasuunnitelmat menisi pieleen. Heviteinin lahjatoive kuulostaa järkevältä - ja sushi on mielestäni suurta herkkua. 

Luin kyllä Hesarin wc-paperitestin. Itse olen pitänyt paljon Lidlin paperista, sellaisesta, joka tuntuu vahvalta ja vähän paksummalta. Koronan alkuvaiheessa lähes lopetimme Lidlissä käynnit, kun siellä oli suoraan sanottuna lähes aina ahdasta. Nykyään kyllä välillä käydään jotain tarjoustuotteita ostamassa. Tyttären kanssa puhuimme myös WC-papereista. Nykyään meillä on yleensä aina Cittarista ostettua jonkin sortin Lambia. Tyttärellä on aivan ihanaa wc-paperia. Kysyin viimeksi sen merkkiä juuri ennen tänne paluuta, kun olimme myöhästyneellä isänpäiväpäivällisellä, mutta enhän minä sitä enää muista. On kyllä tavallista kalliimpaa, mutta ei tarvitse käyttää niin paljoa kuin "tavallista" paperia. 

Aikapula tuntuu minullakin olevan, vaikka en mitenkään ymmärrä, miten se voi olla mahdollista. Eilinen kaupunkireissu oli kyllä lähes työpäivän pituinen, kun matkat lasketaan mukaan. Ja jos mukaan lasketaan aika kaikkien kassien ja laukkujen tyhjentämiseen, niin 8 tunnin päivä olisi jo ylittynyt. Tänään en ole ehtinyt edes päikkäreille - enkä muuten eilenkään. Hetkeksi torkahdin autoon. 

Vielä itsenäisyyspäivään: siippani katsoi ison osan linnan juhlista kanssani, vaikka olisi voinut toiselta tv:ltä katsoa fudista. Siirtyi kyllä sitten työhuoneeseen katsomaan osaa jälkimmäisestä matsista. Itsenäisyyspäivän juhlia on aina ilo katsella - ja tosiaan nyt koko päivällä itsessään on varmaan ollut kaikille suomalaisille tavallista suurempi merkitys. Söimme herkullista ruokaa ja vähän viiniä sen kanssa. Myöhemmin juhlien alkaessa avasimme skumpan. 

Minulla oli sitten (itsenäisyyspäivänä)  puoli 11 aikoihin illalla alkava maratonpuhelu rakkaan ystäväni kanssa nuoruusvuosilta ( ei siis tämä lapsuuden ystävä, joka menetti miehensä) . Tapasimme hänen kanssaan kyllä lokakuussa - oli koko päivän silloin meillä kaupunkikodissa - eikä juttu loppunut. Nyt puhuimme reilut kaksi tuntia... mutta oli sentään kulunut jo useampi viikko edellisestä puhelusta. Kun olemme koronan vuoksi olleet niin eristäytyneitä, niin kyllä olen kiitollinen, että on puhelimet - ja vielä sellaiset liittymät, joilla voi puhua vaikka kuinka kauan😍.  

Tiinuliinun  ja IL:n kuin myös muiden koirajutttuja on kiva lukea. Lyytistä on paljon kuvia naamakirjasta ja Zappasta saan välillä pikku videopätkiä. Niihin ei väsy. Osa teistä muistaakin täältä yhden naapurin, jolla oli jo aikanaan yksi ja nyt toinen metsästyskoira. En nyt saa mieleeni rotua. Oiskohan ranskalaista perua, kun rodussa on pariisin kielellä edessä joko "pieni" tai "iso". Ensimmäisen koiran yhtäkkinen sairastuminen ja menetys oli miehelle kova paikka. Ei ole vaimoa vierellään, sanoi, että koiran kanssa menee helpommin. Kun sitten hankki toisen samalta kasvattajalta, niin ei enää ottanut pentua, kun pelkäsi kiintymyssuhteen kehittymistä yhtä vahvaksi kuin edellisen kanssa ja menetys oli niin valtava. Toissapäivänä näimme viimeksi tämän naapurin ja uudemman koiran, joka on viime aikoina sairastellut. Oli eilen menossa uä-tutkimukseen koiran kanssa ja olimme jo sopineet, että soitan illalla ja kyselen, mitä sanottiin. Purettuani eiliset ostokset soitin sitten hänelle. Koiransa sai piikin saman tien - oli pitkälle levinnyt syöpä. Eilen sitten poltimme kynttilää tämän koiran muistolle. Aikalailla menetyksiä viime aikoina. Ja kun meissä on niin paljon koiraihmisiä, niin varmaan suurin osa pystyy kuvittelemaan ikävän, jonka se jättää jälkeensä. Vielä on ollut kahden koiran kanssa. Eihän sitä voi ihmiselämään verrata, mutta ikävä on joka tapauksessa kova ja voi vaivata pitkään. 

JJ, kaikista huolistasi huolimatta osasit taas kirjoittaa niin kauniisti. Rukoilen, että saisitte viettää joulun yhdessä kotona. On varmasti hienoa huomata, kuinka avuliaita ystävät, sukulaiset ja naapurit voivat olla, kun itse on kovilla. Vaatii paljoan tuo "tapahtukoon sinun tahtosi, vaikka se olisikin erilainen kuin oma tahto".

Suupaltti , kyllä olette kovilla. Minulla on lähipiirissä ystävä, jolla tällä hetkellä on diagnoosi samassa vaiheessa. Kokeita ja testejä. Joidenkin tulokset ovat kestäneet yli kuukauden ja viimeisten ilmeisesti kolmisen kuukautta. Pitkä on odottavan aika. Sinulle, miehellesi ja koko perheelle paljon voimia. Olette rukouksissa. Niin kauan kuin on elämää on toivoa - sanoi joku viisas.

Kiitos, kun kaiken keskellä ehdit jo lähettää toiveita, että en liukastuisi. Meillä on aikamoisia viritelmiä mm. saunaan mennessä, että en piikeilläni pilaa saunan ja kesäkeittiön välistä avoterassia. Onneksi olen säästänyt vanhoja mattoja.... 

Tuo lainaus "iloitaan siitä, mitä meillä on - eikä surra sitä, mitä meiltä puuttuu" oli äitini usein käyttämä sanonta ja löytyy vielä siitä hänen vihkostaan, johon on kerännyt elämän viisauksia ja joka minulla on nyt täällä. Taisi äiti tuota vielä jaksaa sanoa siinäkin vaiheessa, kun ei enää päässyt kävelemään, mutta puhe sentään luisti. Tänään äidin ihana omahoitaja lähetti äidin kännykästä taas kuvan äidistä. Oli ollut kauneushetki ja äidillä oli joulunpunaiset lakatut kynnet. Kyllä siellä hoivakodissa on ihania hoitajia. Jotkut ovat ajoittain liian tylyjä, mutta toisaalta siellä on varmasti kovat työpaineet.

Tänään olen kuullut taas todella monesta koronatartunnasta läheltä ja vähän kauempaa. Emme mekään varmaan lopulta selviä ilman tartuntaa. Tällä hetkellä toivon, että selviämme terveinä yli joulun. Ensi viikolla on maanantaina molemmilla meillä hammaslääkärit, viikolla peräkkäisinä päivinä Mikkelissä siipallani silmälääkäri ja minulla kardiologi. Olen kovasti yrittänyt olla aktiivinen, jospa silmälääkärille tulisi peruutusaikoja. Toivoin jo tälle viikolle. Seuraavana toiveissa maanantai tai sitten torstai, että lääkäriaikamme osuisivat samalle päivälle. Jos lumisateen jatkuvat eilisen ja viime päivien kaltaisina, niin hankalaa tulee olemaan. Emme olisi eilen päässeet liikkeelle, ellei lumenauraaja olisi tullut heti aamusta ja otti ensimmäisenä meidän sivutien, kun tiesi meidän olevan liikkeelle lähdössä. Tänäänkin on tullut yllättävän paljon lunta, vaikka piti olla ennusteiden mukaan lähes lumeton täällä (siis uusien lumien osalta). 

Viime yönä valvoessa kolmisen tuntia otin lopulta puhelimen käteeni ja kirjoitin sinne to do listaa. Tänään oli aikomus laittaa suunnitelmat oikeille päiville, mutta aika ei riittänyt. Eilinen keli oli niin haastava, että sen suhteen, kun lähdemme käymään pk-seudulla vielä ennen joulua on sekä meno- että takaisintulopäiville varattu kaksi vaihtoehtoista peräkkäistä päivää. Ei sitä ehdoin tahdoin kannata turhia riskejä kelin vuoksi ottaa, jos ei ole pakko. Muu "ohjelma" on sitten suunniteltava noilla ehdoilla. Täälläkin on tekemistä ihan yllin kyllin ennen kaupunkiin lähtöä ja nuo Mikkelireissut vievät jo matkoineen paljon aikaa. Lahjoja pitää vähän pakata (pääosin tyttärelle ja vävylle - vähän salaa siipallenikin ja vanhemmilleni). Pojalle annamme lahjaksi vakuutuksia; tavaralahjoista hänen kanssaan luovuttu, kun ei ole niin jouluihminen... Ei sitä, että se joulu olisi tavaralahjoista kiinni. Tyttärelle ja vävyllekin on osa lahjoista aina muuta kuin tavaraa. Silloin on helppoa, kun tietää, mitä toinen haluaa. Yhdelle aikuiselle kummilapselle annamme vielä aina synttäri- ja joululahjan. Hän on lähisukua ja erityisen läheinen. Jotain pientä yritämme laittaa hyväntekeväisyyteen. Läheisille ystäville annamme itsetehtyä salaattikastiketta ja äitini reseptillä tehtyä sinappia. Välillä olen askarrellut paljon "jouluasetelmia", mutta viime talvena heitimme kellarista paljon siihen liittyvää "tavaraa" pois, kun rempan tieltä piti tyhjentää kodin lisäksi kylmäkellarit ja autotallitkin. Osan piti tyhjentää myös häkkivarastot, mutta meille sai jäädä sinne tavaraa. Siippani peitti kaiken siellä suojamuovilla. 

Isälläni on ensi viikolla syntymäpäivä. Täyttää 88 vuotta. Laitoin eilen onnittelukortin postiin kylän laatikkoon ja vähän arvuuttelin, että ehtiikö ensi keskiviikoksi perille. Onneksi istuin tuolilla, kun isäni kertoi, että kortti oli tullut jo tänään. Oli vienyt sen äidilleni näytille ja äidin omahoitajalle. Isäni on ihanan pirteä ja niin hyväsydäminen. Eilen oli ensi kertaa koronan jälkeen vanhan työpaikkansa eläkeläisille järjestetty myöhäinen joululounas ja ohjelmaa. Isäni pyysi jo hyvissä ajoin, jos poikamme treffaisi hänet ennen tilaisuutta ja ajaisi isän ensin sinne ja myöhemmin hakisi tulisi hänen luokseen yöksi. Aterialla oli viinitarjoilu, niin isä oli kyydistään tyytyväinen. Eikä kyllä enää mielellään aja pimeässä. Itse olen aina vähän huolissani, jos ajaa Helsingin keskustassa... Tuo pojan kuskina toimiminen oli hyvin ajoitettu, että sai samalla heti jo eilen illalla ennen saunaa ja tänään ennen lähtöään tehtyä lumitöitä. Siellä on lumilinko, mutta isä on vähän arka käyttämään sitä. Saa nähdä, miten selviää ensi viikon.

Täällä on ihan kauhean paljon jo lunta. Talvi on mukavaa aikaa, pimeässä voi pitää erilaisia kaamosvaloja sisällä ja ulkona sekä lukuisia kynttilöitä. Minulle ne tuovat paljon hyvää mieltä ja sitäpaitsi taitaa olla yksi päivä vajaa kaksi viikkoa, kun päivä alkaa jälleen pidentyä. 

Superjännä fudismatsi taustalla. Asianpesukone on tehnyt hommansa loppuun. Nyt taidan alkaa tehdä omaa hommaani sen suhteen. Huomenna jos onnistuisi aloittamaan joulukorttien kirjoittamisen ja urakoida salaattikastikkeet. Pitänee varmistaa ennen aloitusta, että tarvittavia aineosia on riittävästi. Se oli tarkoitus tehdä jo ennen eilistä kauppareissua, mutta unohtui... Maanantaina saa lisää, jos jotain puuttuu, mutta se on niin sotkuista hommaa, että suuret määrät pitää tehdä kaikki kerrallaan. Siippani on jo vuosia ollut urakassa aina mukanani. 

Suunnitelmissa minulla olisi siinä sivussa kuunnella joululauluja. En ole ennättänyt niitä vielä lainkaan kuuntelemaan. 

Pyydän anteeksi, jos toistan jotain, mitä olen edellisessä kirjoituksessani sanonut. Huonot unet, vahvat lääkkeet, kipu - siinä aineksia tarpeeksi muistin pätkimiseen. Mutta onneksi on muistilistat. 
Mukavia joulunodotuspäiviä itse kullekin perheineen. Toivon teille ja läheisillenne voimia, terveyttä ja hyvää mieltä .... ja toivoa ... ja uskoa .... ja rakkautta. 🥰😇

Halitulijallaa, täällä ollaan!

On siis tosiaan oltukin jo pari viikkoa, mutta päivät rientävät sellaista vauhtia että joka toinen niistä tuntuu olevan perjantai (sanoi entinen työkaveri kun ajan nopeaa kulumista ihmeteltiin).

Jotain on sentään saatu aikaan, vaikka vaikuttaa siltä, että meidän perheen joulutouhut vain vähenevät vuosi vuodelta. Käsin kirjoitetuista korteista (saati sitten omatekemistä!) on luovuttu jo jokunen vuosi sitten. Muutaman digiänkyräsukulaisen tai -tuttavan kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Postikortteihin ja -merkkeihin käytetyt rahat laitetaan johonkin hyväntekeväisyysprojektiin; tänä vuonna taitavat mennä Ukrainaan.

Eri puolilla Suomea asuvien ja sukua olevien pikkulapsiperheiden paketit (joissa on tietysti pari lastenkirjaa per perhe) paiskasin postiin tänä aamuna ja kun sattui olemaan asiaa keskustan lankakauppaan, käytin tilaisuutta hyväkseni ja kuljeskelin hetken kaupungilla. Stockan jouluikkuna oli yhtä runsas kuin aina ennenkin, mutta mietin pitäisikö jonkun perustaa sellainen lapsilainaamo, josta saisi seuraa talvisin tuohon jouluikkunalle ja sen jälkeen kuumalle kaakaolle. Kesäisin lapsilainaamosta saisi eri-ikäisiä tenavia vietäväksi Linnanmäelle. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joka välittää varamummoja, maahanmuuttaneiden kotoutumiskavereita ja muita yksinäisten ystäviä, voisi ehkä ottaa tämän asiakseen?

Joulukuusi noudettiin Ukkokullan kanssa läheisen torin kuusikauppiaalta jo eilen; kuusonen odottelee nyt aattoa (tai ehkä sittenkin aatonaattoa?) parvekkeella vesiämpärissä. Piparit on leivottu, saaristolaisleipää teen pari annosta, torttuja paistellaan sitä mukaa kuin niiden syöminen juolahtaa jommankumman mieleen. Löysin ohjeen, jonka mukaan tortuista tulee suunnilleen snautserinmallisia, mutta Lyytille niitä ei pennun pyynnöstä huolimatta tarjoilla.

Mitä koiraan muuten tulee, niin se on solahtanut perheemme elämään kuin olisi kuulunut siihen aina. Pureskelee tietty sitä sun tätä, mutta toistaiseksi korvaamattomia vahinkoja ei ole tapahtunut.
 
Nyt siirryn neuletyöni pariin: teekkarineitonen toivoi kaulaliinaa, ja mä päätin tehdä hänelle sellaisen jo joululahjaksi. Huivilla, jonka värin ja mallin saaja itse on valinnut, tulee olemaan pituutta enemmän kuin neidolla itsellään, joten saa tässä aika ahkerana olla. Onneksi Yle Areenassa on paljon kaikkia kivoja dokumentteja (kun aina telkkaria katsoessa neulon, niin en varmaan edes osaisi heiluttaa puikkoja jollei jotain ohjelmaa olisi silmien edessä).

Iloisia joskin hieman hämäriä talvipäiviä kaikille!

PS. Kiitokset kuulumisista, vaikka en niitä kommentoinutkaan! Parempaa vointia kipuisille, mukavaa mieltä kaamosmasennuksen vaivaamille! Reilun viikon päästä on talvipäivänseisaus ja siitä lähdetään kohti kevättä. Valo voittaa!

Moikkelis!

Lueskeltuani teidän kirjoituksianne minulle valtasi karmaiseva järkytys! Joulukortit pitäisi pistää huomenna postiin, jos meinaa päästä halvemmalla eikä meillä ole kortteja vielä edes ostettu 😱 Tavallisesti posti on jakanut punaiset kuoret kortteja varten hyvissä ajoin ja siitä on sitten nähnyt lähetyspäivätkin, mutta tänä vuonna ei kuorta ole tullut lainkaan ja vaikka olen useammankin kerran kaupassa käydessämme miettinyt korttien ostamista, niin aina se on kuitenkin jäänyt, kun "eihän tässä vielä mitään kiirettä ole"! Ostimme kyllä kolme kaikkiin maihin valmiiksi maksettua kuorellista korttia, mutta niidenkin lähetysajat ovat menneet umpeen. Kanadaan olisi pitänyt näemmä lähettää 30.11., Englantiin 7.12. enkä edes tiedä, milloin Venäjän Karjalaan kortti olisi pitänyt laittaa postiin, kun se todennäköisesti tekee matkaa iänpäivät, kun ei liene normaaliaikanakaan kovin pikaisesti kulkenut. Kotimaan kortit voi laittaa  normaalimaksulla postiin vielä 18.12., mutta päädyimme meirämmiähen kanssa sellaiseen ratkaisuun, että jätämme kortit tältä vuodelta lähettämättä ja katsotaan sitten, josko lopetetaan tyystin. Toisaalta, olen kyllä ihan mielelläni kortteja lähettänyt ja vastaanottanutkin, mutta mietitään sitä sitten vuoden päästä ajoissa 😉 uudestaan!

Lunta on muutamassa päivässä tullut yli 20 cm. Meillä oli kiinteistöhuollon kanssa jokin yhteyskatkos, kun he aurasivat pelastustiestä vain isommalta kadulta tulevan suoran pätkän ja jättivät 90 asteen kulman jälkeisen osan, joka varsinaisesti kulkee meidän yhtiömme talojen editse, auraamatta. Minä jo hallituksen pj:Ltä kyselin asiaa ja hänkin oli sitä ihmetellyt ja lähettänyt kyselyä firmaan. Tänään sitten aura-auto kävi ja hyvä niin, jos vaikka Helsingin myräkkä saapuu tännekin!

Kävimme lauantaina katsomassa Tampereen Teatterissa Teatteri Jurkan vierailuna Harold Pinterin näytelmän Petos ja minun täytyy sanoa, etten ymmärtänyt siitä mitään! Tai siis, kyllähän minä tietenkin kaiken puhutun ymmärsin, mutta kun koko juttu käsitteli kolmiodraamaa 1960-70 luvuilla ilman varsinaista draamaa ja sekin vielä tapahtui kronologisessa järjestyksessä lopusta alkuun! No, ei aina voi onnistua tai sitten minulta vain jäi jokin nieppi huomaamatta. Teatterin jälkeen menimme sitten ulos syömään kunnon pihvit punaviineineen ja se pelasti aika paljon 😄  Ensi sunnuntaina pääsemme sitten nauttimaan Raskasta Joulua-konsertista livenä ja sitä odotan kovasti.

Nyt täytyy mennä nostamaan pyykit kuivumaan, joten eikun mukavaa uutta viikkoa kaikkine joulutouhuineen, kun teillä kaikilla on niin kova vauhti päällä 🙂

Nyt minäkin heräsin huomaamaan että joulukortit pitäisi todellakin laittaa postiin. Minun hommani ovat  sekaisin reissuni vuoksi. No onhan tässä aikaa.

Tänään tuli viime kuun sähkölasku joka oli vielä hintavampi kuin sitä edellinen. Ollaan ihan järkyttyneitä  miten kalliiksi on käynyt. Isossa talossa ison perheen kanssa on paha säästää. Parhaamme yritämme vaan ei tunnu auttavan. 
Tässä kuussa sähköä tulee käytettyä entistä enemmän. 

Minä tosiaan olin viikon Mallorcalla. En siitä täällä suuremmin kirjoittele kun olen omassa päikyssä aika kattavasti siitä kertonut. Sanon vaan että kyllä niin nautin kesästä ja huolettomuudesta. Kiva oli touhuta lastenlasten kanssa ja pojan kanssa kierrellä saarta. Paljon näin uutta. 

Jaksaminen oli ihan toisella levelillä kun kiloja karissut. Olen kyllä niin tyytyväinen tähän ratkaisuuni.

Matkalaukkuni jäi Frankfurtiin kun oli niin pikainen koneen vaihto koneen myöhästymisen vuoksi. Tänään tuli ilmoitus, että on Suomessa kunhan saavat kuljetuksen tänne maaseudulle. Siellä on tuliaiset ja lapset eivät jaksaisi odottaa niitä. Tosin en mitään ihmeellistä edes tuonut. 

Tänään ollut kiireinen päivä ja unohdin syödä. Kun laitoin ruokaa iski hirveä heikotus ja taju meinasi mennä. Mies kiirehti apuun ja talutti tuoliin ja antoi appelsiinimehua. Helpotti. 

Terveyttä kaikille ja ihanaa joulun alusaikaa.  

Moi taas!

Tulin piipahtamaan, koska jouluhommat on jotakuinkin tehty tai ainakin ajoitettu. Hyvänä apuna on ollut päätoimiseksi kotienjärjestelijäksi heittäytyneen ja aiheesta kirjankin kirjoittaneen entisen opiskelukaverini laatima joulukalenteri. Se putoaa sähköpostilaatikkoon joka aamu, ja siinä on jokaiselle päivälle yksi tehtävä.

Alkoi siitä, että kirjoitettiin lista, mitä oikeasti tarvii tehdä ennen joulua. Mä totesin, etteipä paljoakaan kun meidät on sekä aattona että joulupäivänä kutsuttu sukulaisiin. Tapanina sitten loikoillaan sohvalla koira kainalossa, lueskellaan ja muistetaan välillä ulkoilla.

Tämän aamun tehtävä oli ennennäkemättömän helppo: ”mieti minkä homman voit jättää tekemättä. Ja käytä siitä säästyneestä ajasta vartin verran johonkin sopivaan kodinraivaustehtävään.”

No minäpä siivosin jääkaapin. Palkkioksi (josta järjestelijän joulukalenteri ei muistanut mainita mitään) lupasin itselleni ja koiralle reilunmittaisen metsälenkin. On nimittäin aivan upea talvipäivä, ja lunta luultavasti noin puoli metriä (en ole mitannut mutta koira uppoaa hankeen korviaan myöten).

Illalla odottaa vielä syksyn ensimmäinen ja ainoaksi jäävä (kyllä mä muuten mutta kun koira, ja lomallakin oltiin) teatteriesitys. Tyttären kanssa mennään Kansalliseen katsomaan miltä näyttää Ensimmäinen tasavalta.

Upeaa päivää teillekin!

Moi mimmit, nyt on todella valkea joulu Helsingissäkin! Kävimme sunnuntaina mökillä edestakaisin tekemässä lumityöt, joihin meni kuutisen tuntia. Justus raivasi lumilingolla ja minä vetelin halonhalkaisijateltan katolta lumenvetimellä, samoin talousrakennuksen katolta, koska sieltä kaikki putoaa portaille ja sitten ei pääse vierasmökkiin eikä kompostorihuussiin, jos sitä sattuisi vaikka sähkökatkon tullessa tarvitsemaan. Leikkimökin ja vajan katot jäivät puhdistamatta, kun voimat loppuivat kesken. Ja eikös maanantaina ja tiistaina ole lunta tupruttanut kaksin verroin lisää! Mulla käy maanviljelijä auraamassa portilta pihaan sen verran, että auton saa ajettua pihalle, mutta autosta ei taitaisi nyt päästä edes ulko-ovelle. Ja yhdyn Japenan huoleen sähkönhinnasta. Mökillä kaikki mahdollinen sähkönkulutus on laitettu minimiin, silti entisen 300,-/kk sähköön menee noin tonni, vaikkei edes olla paikalla!

Eilen mulla oli jalkahoito Kruununhaassa. Katselin lumimyräkkää ja näin netistä, että ratikat kulkevat miten sattuu tai jättävät kokonaan kulkematta. Justus lupasi viedä minut, kun en enää viime tipassa oikein kehdannut peruakaan. Kadut olivat kavenneet, lumen peittämiä autoja vierustat täynnä ja kadut perunapeltoa. Liisankadulla kääntyi bussi vastaan, Justus hivuttautui sentti kerrallaan, samoin bussi. Ohi päästiin kolaroimatta, mulla rystyset vitivalkoiset, kun olin puristanut käsinojia kauhuissani. Jalat tuli hoidettua, Justus oli käynyt Teurastamolla herkkukaupoissa ja nouti minut turvallisesti ja varmasti. Itse en olisi takuulla ajanut metriäkään siinä rytäkässä. Ja vaikka olikin tiistai, avasimme skumppapullon ihan hyvän kuskin kunniaksi! Loput siitä pullollisesta juodaan kohta mimosoina.

Maanantain käytin lahjojen paketoimiseen, rakastan sitä hommaa. Ja yleensäkin minusta on ihana antaa lahjoja läheisilleni. Aina vaan melkoinen keksiminen, kun nuorisokaan ei enää tahdo tavaraa ja kuitenkin olisi kiva antaa jotain ajateltua. No lahjakorteistakin saa hienoja paketteja! Olemme sopineet, että jouluaattona annamme vain alle 18-vuotiaille jotain pientä (=edullista) ja muut mahdolliset lahjat avataan sitten eri tilanteessa. Me ostimme pojille Happy sockseja, esim. futarille jalkapallokuvioiset, laskettelijalle slalomtyypit, yhden sukissa on Suomenlapinkoiria. Täytin sukat karkeilla ja pakkasin isoiksi, hapsullisiksi karkkipaketeiksi. Pikkutyttö 6 v. saa vaaleanpunaisen karvapallon, jolla on kasvot ja jota voi helliä sekä karkkeja yhtä paljon kuin pojat.

Jääkaappini on täynnä taatelikakkuja, osa menee lahjoiksi. Lauantaina on leivottava vielä jotain sunnuntain glögijuhlia varten. Saa nähdä, miten mullin mallin Justuksen koti menee, kun siellä on kolmetoista ihmistä ja kaksi koiraa! No viisikko pakenee vierashuoneeseen tai mun puolelle juttelemaan omiaan, mutta Zappa varmasti haastaa Sysiä riehumaan.

Tänään pitäisi lähteä vielä Kallion kirkkoon joulukonserttiin, mutta saattaa olla, ettei kuitenkaan mennä. Olen ihan poikki aamuisen vesijumpan jäljiltä, olo on ollut jo pitkään toiskuntoinen. Olen tehnyt monta koronatestiä, mutta negatiivista näyttävät.

Iloista joulunvalmisteluaikaa kuitenkin kaikille meille!