Jouluinen tervehdys 🥰

Karmale, voimia sinulle ja läheisillesi. Varmasti miehesi sairastuminen ottaa koville. Onneksi poitsu tulee teitä ilahduttamaan ja poika ja miniä perästä. 

JJ olipa ihanaa kuulla, että miehesi on kotona. Meinasin jo aamulla laittaa whatsappiviestin ja kysyä kuulumisia. Lämpöisiä yhdessäolon hetkiä. Kuinka kauniisti kirjoititkaan joulusta ja anteeksiannosta. 

Suupaltti, nythän se on todistettu, että sitä osaa vaikka mitä, jos hommaan ryhtyy. Hyvä sinä. Voimia, iloa ja rakkautta jouluunne. 

Teitä muita en nyt erikseen kommentoi, kun mielestäni edellisessä viestissäni sen tein.

Tytär ja vävy lähtivät eilen matkaan vävyn vanhempien luo. Tytär epäröi vielä eiliseen flunssansa vuoksi, mutta oli tehnyt varmaan 10 koronatestia ja kaikki negatiivisia, joten vävyn vanhemmat halusivat heidät sinne. Vävy olisi lähtenyt joka tapauksessa, koska vanhemmillaan terveysongelmia. Minä sitten ehdotin tyttärelle, että jos vävy koukkaisi Mikkelin kautta, niin siippani hakisi hänet ja hauvavauvan tänne, että ei yksin tarvitse jouluna olla. Vävy olisi sitten tullut joulupäivänä, kuten aluperin oli suunnitelma molempien tulla. No pääsivät onnellisesti perille. Tytär oli leiponut saaristolaisleipää maski naamalla ja hanskat kädessään ekan kerran elämässään. Minulla on kaapissa pieni, kaupasta ostettu, mutta sen laitan nyt kyllä pakkaseen. 

Kun saan aamuhommat tehtyä, ryhdyn torttujen kanssa touhuamaan. Karjalanpaistin teimme eilen, samoin graavisiian ja graavilohen. Siippani leikkasi kinkunkin kokonaan siivuiksi. Tarvittiin useampi astia, mutta ei tarvinnut kylmälaukussa terassille jättää jäätymään. Nuoret tuovat huomenna tullessaan savulohen. Silliä on useampaa laatua. Laatikot ostin valmiina, lorautan niihin vain kermaa. Lähes kaikki on valmiina. Eilen laitoimme jo pienelle lämmölle vanhan mökin lämpiämään tytärtä ja vävyä varten. Hyvä niin, saan sitten sieltä tänään kolmanne jääkaapin käyttööni, että ei tarvitse terassille kylmälaatikoihin jättää, jotta eivät pakastu kahteen kertaan. Vähän minulla on vielä joulukoristeita ja -valoja vanhaan mökkiin laitettavaksi. 

Lunta satoi eilen tosi paljon. Ensin tuli silkkaa vettä. Siippani on nyt koeajamassa tietämme ja miettii sitten, pitääkö soittaa vielä auraajalle. Tyttärellä ja vävyllä on kyllä neliveto, niin että eivät yhtä herkästi jää jumiin kuin me. 

Äitini menee tänään kotikäynnille. Poikamme meni jo eilen illalla isäni luokse. Veljeni perhe menee myös päivällä siellä käymään, niin näkevät molemmat vanhemmat samanaikaisesti. Meillä on tarkoitus ottaa sitten videopuhelu. Voimme vilkuttaa ja lähettää lentosuukkoja äidilleni. Sen jälkeen olisi tarkoitus saunoa jo päivällä. Unelmoin lyhyistä päikkäreistä ennen kuin alan lämmitellä ruokia. Siipalleni jää perunoiden kuoriminen. Salaattikin on melkein valmis. 

Tunnetta jaloa, sydämen valoa, 
Tähtien loistoa, huolien poistoa.
Joulu tämän tuokoon, onnea suokoon. 

Ihanaa ja rauhallista rakkauden täyttämää joulua kaikille 😇🥰

Ei mee nyt suunnitellusti. Yö oli kamala ja aamulämpö 38,4. Mä en jaksa kuin levätä. Vaadin, että Justus menee tyttärensä luo, empii. Olisin niin halunnut katsella sitä lasten riemua. Justus hakee Koronatestit. 

Voi IL miten ikävää! Toivotaan, että menee nopeasti ohi❤️

Onpas ikävää, IL! Mutta nyt lepoa! Ja toivottavasti pikaista parantumista! 

IL, voi miten ikävää. Nyt muista levätä. Meillä myös pikku kaveri sairastui yöllä. Kuumetta 39,1. Pikaista paranemista 💕

Voi ei. Kyllä on kurjaa. Joka paikassa sairastetaan. Veljeni vaimo teki positiivisen koronatestin juuri ennen kun tekivät lähtöä vanhempieni luokse. Ehkä se on nyt jotain muuta kuin koronaa, kun teillä on ne tuoreet rokotteetkin..... Mutta onhan tietysti joillain toisillakin ollut - JJ, muistaakseni. Toivon kovasti, että selviät vähin oirein, jos on koronaa. Nythän on liikkeellä vaikka mitä virusta. Etähali rakas ystäväni. 😘

Hyvää Joulua terveille ja sairastaville. Viimeksi mainituille myös pikaista parantumista.

Minusta on tullut hidas kun viime päivät on menneet joulua valmistellessa enkä ole ehtinyt tälläkään foorumilla vierailla.
Nyt on kaikki lahjat ja jouluruoat jaettu jälkikasvulle. Itsellekkin jäi ihan riittävästi.
Kävin kirkossa aattohartaudessa ja samalla reissulla vein kynttilät läheisten haudoille.
Minulla lähes kaikki omaiset on haudattu samalle kirkkomaalle joka on ihan omalla kylällä joka on iso helpotus.
Nyt odottelen saunavuoroa tyttären luona. Ensimmäiset on saunassa ja minäkin yritän ehtiä saunomaan ennen kuin navetassa olevat palaavat töiltään. Karjatilan nurjia puolia on kun täytyy hoitaa työt oli pyhä tai arki.

Etämiehen kanssa aloitetaan yhteinen joulunvietto huomenna iltapäivällä. Hänellä on perinteenä viettää ensin äijäjoulua perheettömän poikansa kanssa.

En nyt kirjoittele enempää vaan riennän saunaan
Lähettäminen epäonnistui ennen saunaa joten yritän nyt uudelleen löylynlyömänä.

Moi mimmit, vieläkö olette ihan joulun lumoissa, kun ei täällä kukaan kirjoittele joulunvietostaan? Olisi kiva lukea, varsinkin kun mun joulunvietto kului sängyssä ja sohvalla. Kolme päivää kuume lähes 39. tänä aamuna enää 37,2. Kyljet kipeinä yskimisestä ja nenän alle olisi voinut laittaa kupin. Justus meni yksin tyttärensä luo ja olin salaa ihan helpottunut, kun sain nukkua hiljaisuudessa koko aattoillan. Hän toi mukanaan niin paljon ruokia, että niitä riittää vielä täksikin päiväksi, mulla ei ole ollut yhtään ruokahalua. 

Kerronpa vielä yhden miehisen (?) jutun. Siivoilin Justuksen kotia, valmistauduimme lastemme perheiden tuloon glögijuhliin. Ihmettelin, mitä mies puuhaa niin pitkään vierashuoneessa, kun olin antanut selkeät ohjeet, että tyhjentäisi ruokapöydältä "aarteensa" jonnekin. Hän oli löytänyt kaapin uumenista siellä kaksi vuotta viihtyneen mökkisuihkun ja purki sitä kirjoituspöydällä osiin. Kyselin, minkä takia hän koki juuri tämän tehtävän tärkeäksi, kun vieraita on tulossa. "No pitäähän nää lajitella jätteisiin". Ehkä aika kipakasti totesin, että nyt se suihkupää kaappiin takaisin ja tule auttamaan.

Nyt mä ainakin tiedän, mitä tehdä sitten, kun mies on dementoitumassa ja aika käy pitkäksi. Annan jonkun risan kellon tai muun laitteen ja ruuvimeisselin ja toisinaan reseptikasan tutkittavaksi. Niiden parissa hän viihtyy tuntikausia.

Toisinaan kyllä luulen, että dementoituminen uhkaa jo nyt, kun ei seuraavana päivänä muista, mitä ollaan eilen puhuttu. Voi olla myös, että pulputan liikaa ja hänen kovalevynsä täyttyy yli tai sitten hän ei keskity kuuntelemaan, koska päässä saattaa liikkua juuri sillä hetkellä korkealentoisia ajatuksia, mitä laittaisi ruokaa uudeksi vuodeksi.

Oltiin vähän suunniteltu kutsuvamme Justuksen lasten perheet uudeksi vuodeksi mökille, mutta peruin idean, en vaan jaksa nyt emännöidä. Kai tästä hiljalleen toivutaan, mutta väsy iskee vielä helposti ja vähän väliä.

Joulu meni ja minä häpeäkseni huomasin, että en ole täällä toivottanut ollenkaan Hyvää Joulua 😰 
Luin äsken teidän jouluista ja monenlaista on teillä kaikilla tapahtunut. Niin kuin elämä aina, siihen sisältyy monenmoista. Toivottavasti kaikki jouluna sairastaneet alkavat toipua ja saada voimia uuteen vuoteen. ❤️ 
Minulla alkoi jouluhässäkkä jo torstai-iltana kun kaikki kolme porukkaa saapuivat. Hain tyttäret miehineen junalta ja sillä aikaa oli pikku Murunen vanhempineen saapunut. Murunen oli jo nukkumassa kun me tulimme junalta. Torstai-ilta meni sitten siinä hässäkässä kun kaikki majoittuivat ja väitellään onko minulla ja miehelläni nyt varmasti kunnollinen nukkumapaikka 😄 Minä kun haluan, että he nukkuvat makuuhuoneissa ja me nukumme kodinhoitohuoneessa, jonne kannoimme varastossa olleen laverisängyn ja toinen nukkuu patjalla lattialla (eli minä). 

Perjantai-aamuna heräsin noin kahdeksalta kun kuulin kalkatusta olohuoneesta. Siellä Murunen ja kumminsa leikkivät jo täyttä päätä. Olivat olleet jo tunnin hereillä. Minä ihmettelin, että miten en herännyt kun yleensä aina herään heti kun pikkuinen tulee huoneestaan. No, ehkä olin väsynyt jouluvalmisteluista. 
Oli kyllä niin ihanaa kun sain kaikki kotiin. Vähän oli epävarmaa vielä viikonlopulla kun pari porukkaa oli flunssassa. 
Tädit ja miehensä keskittyivät hoitelemaan Murusta ja ulkoilemaan hänen kanssaan. Miniä on viimeisillään raskaana ja tyttäreni halusivat antaa heidän vähän hengähtää. Minä paistoin kinkun ja tein vielä pikku valmisteluita. Päätimme saunata jo aatonaattona, koska muuten meidän aattoohjelma olisi ollut liian tiukka. Kun Muruselta kysyttiin, että kenen kanssa haluaa saunaan, oli vastaus "mummun kanssa". Voi miten onnellinen olinkaan. 
Tyttäret leipoivat pikkusen kanssa pipareita. Taikinakin maistui hyvin. Olin edellisenä päivänä leiponut Muruselle omia taatelipipareita, joissa ei muuta makeutta ollut. Hänelle annettiin välillä semmoinen syötäväksi, ettei tulisi liikaa sokeria. Hyvin maistuivat onneksi nekin. 

Jouluaattona keitän aina riisipuuron. Kolmen litran puurokattilani alkaa olla pieni, vaikka täpötäysi kattilallinen juuri riittikin.
Joulupukki tuli iltapäivällä ja oli niin hauskaa kun kaikki olivat niin odottamassa innolla pukkia. 😄 Pikku Murusta vartenhan se oli pyydetty, mutta sehän meitä jännittikin, että miten pikkuinen suhtautuu. Reipas oli eikä pelännyt. Syliin ei sentään mennyt. Ehkä vähän jännittikin kun pukin kysyessä nimeä, sanoi leikkikaverinsa ensin leikkikaverinsa nimen. Me aikuiset emme lahjoja enää toisillemme laita, mutta tyttärieni kanssa päätimme, että hankitaan jotkut minilahjat, ettei pikkuinen ihmettele kun muut ei saa lahjoja ollenkaan. Joten minä olin paketoinut karkkia ja kunkin lempi teepaketteja ja muuta pientä joulupaperiin. Näin ihan jokainen sai pukilta jotakin. Hauskaa oli paketteja availtaessa. 😄 Kaiken lisäksi poikani oli unohtanut pakata pikkuisen joululahjat autoon kun olivat lähteneet mummulaan. Kyllä pikkuiselle silti ihan tarpeeksi oli paketteja. Eihän kaksivuotias vielä edes osannut odottaa mitään. 

Perinteiset jouluruuat sitten syötiin kun pukista oli selvitty. Kinkku oli tosi hyvää. Tällä kertaa olin saanut hierojaltani vinkin tilata kinkku suoraan tuottajalta. Se tuli torstaiaamuna ja oli siis tuore. Ensi vuonna ehdottomasti tilaan samasta paikasta. Oli kalliimpi kuin kaupan pakastekinkut, mutta tuen mielelläni paikallista tuottajaa suoraan.
Miniä ei uskaltanut syödä mitään vakuumipakattua kalaa raskautensa takia, joten ostin aika reilusti lämminsavulohta suoraan tiskistä. Jopa niin reilusti, että aloin jo itsekin kauhistella, että liioittelinko. Mutta eilen se jo loppui, joten saman verran uskaltaa hankkia tulevaisuudessakin. Lisäksi oli vielä graavi- ja kylmäsavulohta. Silakoista ei meillä oikein ole innostujia.
Aattoilta kului sitten vain yhdessäolosta nauttien ja pelaillen.

Joulupäivänä tuli sisareni perheensä kanssa piipahtamaan kahveille. Eivät olleetkaan pitkään aikaan nähneet lasteni porukoita, joten oli tosi hauskaa viettää vähän aikaa yhdessä heidän kanssaan. 

 Eilen lähdimme porukalla läheiselle hiihtoladulle testaamaan Murusen uusia suksia, jotka kummit olivat hänelle hommanneet. Innokkaasti pieni antoi laittaa monot ja sukset jalkaan, mutta eihän hän tiennyt sitten ladulla, että mitä seuraavaksi. 😃Kummi näytti mallia ja kyllä siinä sitten sukset saatiin liikkeelle ainakin muutaman metrin. Ei haluttu liikaa painostaa, ettei innostus lakkaa heti alkuunsa. 
Siis kaikenkaikkiaan oli ihana joulu. Illalla tuntui niin tyhjältä kun kaikki lähtivät. Tyttäret miehineen vein taas asemalle ja pojan perhe lähti ajelemaan Ouluun samaan aikaan. 

Nyt me tässä olemme sitten pakanneet valmiuslaukut, koska olemme luvanneet lähteä suht pikaisesti Ouluun kun tulee hälytys, että siellä synnytys antaa merkkejä itsestään. Eli jännittäviä aijoja meillä on meneillään. 
Nyt toivotan Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta ihan kaikille. Tiedän, että jos tässä tulee hälytys Ouluun, unohdan taas muun maailman😄 Vaikka laskettu aika on vasta tammikuun puolessa välissä oli lääkäri sanonut jo viikko sitten, että 38 vuoden kokemuksella synnytys tapahtunee noin kahden viikon päästä. Joten saapa nyt sitten nähdä ja siksi tässä ollaan valmiina. 

Rimpati-rei!

Ikävä kuulla noista joulun ajan sairauksista. Toivottavasti toivutte vielä tämän vuoden puolella, IL ja Pikseli ja ketäpä muita kipeitä tässä nyt olikaan?

Naureskelin aatonaattona Ukkokullalle, että jostakin se elämä (tai kohtalo tai mikä maailmankaikkeus lie) aina sen joulukiireen kehittää vaikka ihmisparka kuinka yrittäisi tehdä elämänsä stressittömäksi ja valmistelut valmiiksi hyvissä ajoin.

Haluatteko kuulla? Ei se mitään, kerron silti.

Olin 23.12. siinä puolenpäivän maissa läheisessä kauppakeskuksessa ostamassa niitä puuttuvia punaisia tulppaaneja ja kehittelemässä korvaavaa lahjaa tyttärenpojalle. Olin tilannut hänelle soman rannekorun. Nahkaa ja metallia, made in China kuten jossakin vaiheessa kävi ilmi. Kun tilauksesta oli kulunut kolmisen viikkoa eikä korua kuulunut, avasin tilausvahvistuksessa tulleen seurantalinkin ja mitä näinkään! Lahjaesine oli lähtenyt Kiinasta ja päätynyt Hollantiin. Siellä se oli tullattu ja viety Schipholin lentoaseman transithalliin odottelemaan kuljetusta määränpäähän.

Muutaman päivän päästä näkyi, että kuljetus oli lähtenyt kohti Suomea. Epäilin että kolmivaljakolla, koska tuokin vaihe kesti ja kesti. Aatonaatonaattona aamulla seurantalinkki sanoi, että lähetys oli luovutettu kuriirille ja illalla, että se odotteli lataamista noutopisteeseen.

Aatonaattona puoliltapäivin siis kärsivällisyyteni, joka ei muutenkaan ole mitään maailmanmestaritasoa, petti. Lähdin hankkimaan nipun leffalippuja nuorellemiehelle, jonka arvelin arvostavan moista lahjaa enemmän kuin kirjaa (niitä äitinsä, isänsä ja sisarensa saivat). Leffaliput laukussa jonottelin tulppaanitiskillä, kun puhelin kilahti.

WhatsAppin oli lähettänyt UK:n tyttärenpoika, joka tiedusteli, ehtisinkö ennen joulua leipoa hänelle 8 saaristolaisleipää. Oli ajatellut antaa ne lahjaksi kavereilleen. Vastasin että en ehkä ihan noin monta kun kolmen leivän prosessi vie ainakin neljä tuntia eikä uuniin kerralla useampia limppuja mahdu, mutta jotain saatan silti yrittää illan mittaan, heti kun kynttilät on viety hautausmaille.

Siirryin siis supermarkettiin hankkimaan maltaita, piimää, siirappia, vehnäjauhoja ja hiivaa. Kassajonossa kilahti taas. Vilkaisin puhelinta ja totesin joulun ihmeen tapahtuneen. Se kiinalaiskoru oli nyt noutopisteessä – vieläpä siinä samaisessa kauppakeskuksessa eikä esim. Mellunmäessä tai Tikkurilassa.

Ihmeen kaupalla maltaat ja muut tykötarpeet riittivät kuuteen leipään. Taikinoiden noustessa saunottiin, paistellessani katselin YLE Teemalta elokuvan Cherbourgin sateenvarjot (siitä tulee nuoruus mieleen! Meillä oli koulukaupunkikämppikseni kanssa ihan samanlaiset päälakiponinhännät kuin Catherine Deneuvella!)

UK:n tyttärenpoika vietti jouluaattoaamun leipäkuskina. Omani oli kuulemma erittäin ilahtunut kun näki mitä paketista paljastui (en ollut paikalla koska olimme muissa sukulaisissa nauttimassa elämämme ensimmäistä vegaanista jouluateriaa. Tofukinkku ja silleen – mutta maistui!)

Nyt olen pari päivää ahkeroinut korkean kirjapinon ja Vihreä kuula -marmeladien kimpussa. Huomenna avaan saamani elämyslahjan. Se on retki Riihimäelle Lasimuseoon. Siellä on saksalaisten joulukoristeiden näyttely, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Voikaa hyvin! Leppoisaa loppuvuotta – sitä on vielä vähän jäljellä! (samaa ei voi sanoa marmeladimakeisista)