Heippa melko pitkästä aikaa 🥰

Yritän "lyhyesti" kommentoida tekstejänne.
Merellen  viestissä huvitti, kun kutsui Justusta kultahippumieheksi.

Tiinuliinu, monet ovat siirtyneet sähköisiin joulukortteihin. Taidan olla niin vanhanaikainen, että jos rahat vaan postimerkkeihin riittävät (ajatus aloittaa tulevana kesänä itsetehdyt joulukortit), niin lähetän ihan oikeita. Rakastan joulukortteja - saamista ja lähettämistä. Saaristolaisleivän leipomisesta kertominen sai veden kielellä. Yhdessä vaiheessa saimme niitä kahdesta paikasta. Pakastin osan - rakastamme sitä. En vaan ole itse koskaan hommaan ryhtynyt. Noin 30 vuotta sitten ollessani hoitovapaalla toisen lapsen saatuamme, leivoin "terveysleipää", jonka juuren sain serkultani. Vaati kaksi päivää tekemiseen. Oli herkullista ja tervellistä, mutta ei minusta enää siihen olisi. 

Menna, kiitos nauruista. Kun luin tekstiäsi aamusta 16.12. Onneksi teillä on auraus tilattuna. Teirän miehen avaimen haut ja muut ovat kyllä tuttua juttua täälläkin. Enkä kyllä vielä usko, että siipallani olisi muistisairaus. On aina ollut tietyllä tavalla hajamielinen. Suvussansa progessoreita, joten ehkä hajamielisyys on geeneissä.

Japena , ymmärrän huolesi sähkölaskuista, kun teillä on vielä niiiiin suuri tila lämmitettävänä. Onneksi nyt näyttää siltä, että tulee jälkikäteen, mutta kohtuullisen pian korvauksia suurista sähkölaskuista. Sulle teki loma Espanjassa varmasti hyvää ja oli todella ansaittu. Minäkin ihmettelen, miten jaksat ja selviät arjen rumbasta noin monen lapsen kanssa. Ihanaa, että saatte tuollaisen ison joukon joulupöytäänne.

IL , on teillä vipinää riittänyt. Onneksi tyttäresi perhe pääsi Espanjaan. Ajattelin, että oisin nähnyt viime sunnuntaina livenä teidän talon ulkopuolella sun uuden hiuslookin, mutta olipa se kiva nähdä Justustakin ja halata häntä. Mun mielestä facen kuvista päätellen väri on hyvä. Kestää varmaan aikansa läheisimiltä tottua uuteen lookiin. Mua kyllä nauratti sun kommentti miehen aivotoiminnasta (vai miten se menikään), yhdyn täysin siihen, samoin kuin osa muukin kirjoitti asiasta. 

Kivikasa , selkä on minullakin roiminut ihan uusista paikoista. Ihanaa, että saat kaikki lapsesi sinne jouluksi.

Pikseli , huh, miten läheltä piti tilanne teillä oli. Ymmärrät varmaan, että luin sen osuuden siipallleni. Kyllä osasit toimia järkevästi. Miehesi Citymarketin reissun mukana unohtunut paketti tuotti mieleeni muiston noin kolmen - viiden vuoden takaa. Olimme silloin Mikkelissä keskiviikkona ostoksilla ennen juhannusta. Jussiksi oli tulossa muistaakseni 10 aikuista. Kaikkien ruokaostosten lisäksi meillä oli iso satsi ostoksia Alkosta. Cittarin ja Alkon jälkeen rakas siippani lähti ostosten kanssa autolle ja minä kävin vielä jotain hakemassa Prismasta. Kun olimme tulleet kotiin (siis mökkikotiin) ja tyhjensin ostoksia, ihmettelin, että missä meidän Alkon ostokset ovat. Niitä ei ollut autossa eikä missään. Siipallani oli parkkipaikalle lähtiessa kaksi kärryä vietävänä autolle. Tulimme siihen tulokseen, että juomakassi jäi "sisempään" kauppakärryyn. Aloitin soittokierroksen. Siippani piti sitä turhana - oli  sitä mieltä, että kukaan ei sellaista alkoholimäärää palauttaisi kauppaan. Soitin Alkoon, Prismaan (josta osattiin ohjeistaa Cittaria) ja viimeksi Cittarin asiakaspalveluun. Tuuri kävi. Rehellinen ihminen oli palauttaunat isot ja kalliit ostokset sinne. Tuli yksi ylimääräinen 100 km:n reissu, mutta onneksi saimme juomamme takaisin. Jos oikein muistan, palauttaja oli jättänyt nimensä, ja jätimme hänelle kiitokseksi yhden shampanjapullon. 

Nyt yritän lähettää tämän ja kerron lyhyesti meidän jouluvalmisteluistamme. 

Heippa, piti lähettää tuo, että ei häviä taivaan tuuliin. 

Viime torstaina meillä oli taas työpäivän pituinen reissu Mikkelissä. Onni oli, että lopulta myöhään tiistaina sain tiedon, että torstaille oli tullut peruutus silmälääkärille, joten meille jäi keskiviikon Mikkelin reissu väliin. 

Torstaina sain ensin kortisonipiikin oikeaa lonkkaani, joka oli ihan älyttöän kipeä. Sitten suuntasimme Mikkeliin. Oli useampi kauppa käytävänä. Haimme noutotilauksen hyvissä ajoin - satoi, joten pakkasimme tuon reissun jälkeen ruuat järkevämmin kylmälaukkuihin Toriparkin sateensuojassa. Siipallani oli aika silmälääkärille klo 14.00 (siis se siirretty aika) ja olin jo etukäteen soittanut ja kysynyt, jos silmälääkäri voisi vilkaista minun oikeaa silmääni, johon oli tiistai-illan suihkun ja hiusten pesun jälkeen mennyt jotain ylimääräistä. Edellinen reissu silmälääkärille minullahan oli noin kaksi viikkoa aiemmin ja olin saanut onneksi reseptin tulehdusta varten, kun minulle on kehittynyt krooninen silmäluomen tulehdus. Lääkäri kurkkasi silmääni siippani ajan alussa, mutta sitten totesi, että ottaa minut ylimääräisenä jonkun ajan päästä. Tutki sitten tarkkaan eikä löytänyt silmästäni mitään "vierasesinettä". Tarkoissa tutkimuksissa löytyi kuitenkin "arpi", että jotain siellä oli ollut. No lääkettä lisää ja kehotti menemään päivystykseen, jos tilanne heikkenee. Naurahdin, että toivottavasti tilanne ei heikkene pk-seudulla, jonne olimme parin päivän päästä lähdössä. 

Sitten ehdin haahuilla kaupoissa jonkin aikaa. Siippani lähti etsimään bilissalia, jos siellä ei olisi paljoa porukkaa. Minulla oli vielä kardiologi ennen viittä, joten olimme myöhään illasta vasta kotona (mökillä). Perjantai meni sitten pakkaillessa ja lahjoja kääriessä. Salaattikastikkeet ja sinapit nimikoin ja hommaa riitti aamusta iltaan. 

Lauantaina lähdimme kohti pk-seutua ensi kohteena äidin hoivakoti Nummelassa. Lonkkani oli kuin tulessa. Olin saanut siihen tosiaan torstaina kortisonipiikin ja pidin mahdollisimman levossa. En ollut lenkillä (en olisi kyennytkään). Pääsimme sitten kaupunkikotiin neljän aikoihin, niin että siippani ehti kantaa lukuisat kassimme sisälle ennen kuin fudismatsi alkoi. Pyykkiä pesin jo lauantaina 4 koneellista. Seuraavien päivien kuluessa neljä koneellista lisää. 

Sunnuntaina teimme tonttukierroksen. IL oli toisena listalla. Ensimmäinen matkalla oli veljeni perhe. Tonttuilimme viidessä paikassa. Ehdimme sitten ruokailla ja saada tärkeimmät hommat tehtyä, että pääsimme jännittämään fudiksen huippuhuikeaa loppuottelua. Jo välieristä lähtien jännitys oli huikea. 

Maanantaina lähdimme aamupäivällä tyttären kautta isäni luokse. Siellä saimme päätökseen tietyt paperihommat, joista suurimman osan olin etukäteen tehnyt jo täällä. Työlästä..... Siippani vähän puuhasi isäni vesipumpun/painesäiliön kanssa, jossa hänellä oli ollut ongelmia. Isäni teki vanhalla kunnon kolalla lumitöitä ja lumilinko oli peitetty pressulla. Joimme kahvit ja veimme lahjat ja kannoimme kaksin käsin lahjoja isältä autoomme. Sieltä sitten äitiä katsomaan. Oli ihanaa nähdä äitiä jo toista kertaa niin lyhyen ajan sisään. Vein äidille lahjaksi ihanan marjapuuronpunaisen pehmeän (molemmilta puolin) torkkupeitteen ja vähän lisää led-kynttilöitä. 

Illlalla taas pyykkiä ja kotihommia, kauppalistan viimeistelyä jne. Kinkku haettiin kylmäkellarista likoomaan. Tiistaina sitten aloitimme kinkun paiston puoli 12 aikoihin. Ajattelimme, että ehtii kypsyä ennen "sähköruuhkaa". Miten se nyt kestikin niin kauan. Illalla kävimme vielä kummitytön (viimeisillään raskaana) luona lahjat viemässä ja glögistä ja hyvästä seurasta nauttimassa. Suuri osa kasseista oli onneksi jo kannettu autotalliin. Tulimme kotiin myöhään ja piti vielä pyykki- ja asitianpesukone laittaa hommiin. Klo 2 menin nukkumaan. 

Keskiviikkona lähdimme noin klo 11 ajamaan kohti maanpäällistä paratiisiamme. Noutotilaus oli nyt tehty Lahden Cittariin ja kaikki sujui hyvin. Seuraava pysähdys vasta kylän kaupoilla, josta ostimme loput ruuat ja kävimme Alkossa. 

Siippaani jännitti, miten pääsemme painavan lastin kanssa perille. Auraajalta oli tullut tiistai-iltana viesti kuuden aikoihin, että oli käynyt hoitamassa homman. Lopulta jäimme kolmeen kohtaan jumiin, kun keskiviikkona oli satanut niin paljon vettä, että loppulumi oli ihan sohjoa osittain. Viimeisellä jumilla siippani joutui käyttämään lapiota. Onneksi se oli mukana, vaikka auto oli täynnä kuin Turusen pyssy.

Tavaroiden purkamiseen (ja siipaltani kantamiseen) meni aika lailla aikaa. Lopulta suurin osa oli paikoillaan ja pääsimme saunaan ja sen jälkeen syömään. Tänään kävimme postilenkillä (lonkkani oireili, mutta olen nyt kolmena päivänä peräkkäin ottanut kaksinkertaisen annoksen kortisonia ja luulen sen auttaneen). Tänään nautimme myös saunan lempeästä lämmöstä ja ihanaa, että pitkästä aikaa, ehdin ottaa pienet päikkärit. Nyt alamme syömään illallista. 

Tytär on ollut kipeänä. Koronatesti ainakin vielä eilen nega. Tänään en ole vielä kuullut mitään. Kova stressi työasioista ja muista. 

Ihanaa ja rentouttavaa rauhallista joulua itse kullekin perheineen. Terveiýttä ja voimia sairauksien kanssa. 

Joulurauhaa kaikille 🥰

Moi!

Tulin toivottamaan rauhaisaa ja mukavaa joulunaikaa. Meillä alkaa olla jouluhommat hoideltuna; eilen illalla koristeltiin kuusikin. Tänään piipahti kahvilla vanha (on tunnettu yli 50 vuotta!) ystäväpariskunta, ja heidän lähdettyään sekoittelin saaristolaisleipätaikinan numero kaksi ja tein muutaman kala-annoksen. Vävy ei pysty kuvittelemaan jouluateriaa ilman kirjolohirullia, tytär äänesti punaviinisillin puolesta ja itselleni iskee parhaiten sinappisilakka. Silakkafileet likoavat nyt aamuun saakka etikkaliemessä, sitten suoritetaan kalojen viimeistely. (Ukkokulta ilmoitti asiasta kuultuna että kaikki kala käy, ja arveli että ne mitä ei joulupöydästä löydy, ovat ehkä vuorossa uutenavuotena. Vahvistin hänen arvelunsa oikeaksi.)

Ostoksetkin on tehty, ainoastaan punaiset tulppaanit puuttuvat. Ne haen huomenna heti aamusta, sitten lähdetään hautausmaakierrokselle ja nautitaan joulun rauhasta jo pikkuisen etuajassa – tyypillisestihän olen touhunnut yhtä ja toista vielä aattoaamunakin, ja kuusta on päästy koristelemaan vasta kun Suomen Turku on julistanut joulurauhan.

Viimeiset pari viikkoa ovat oikeastaan olleet meidän taloudessa tätä jouluun valmistautumisen aikaa. Viime lauantaina käytiin tyttären perheen kanssa katselemassa Tallinnan joulutoria ja vierailtiin Vabamu-museossa. Se kertoo Viron miehitysajasta ja itsenäisyyden saavuttamisesta modernilla tavalla eli esillä ei ole niinkään esineitä (paitsi muutama Siperiassa kirjoitettu kirje ja joitakin vaateparsia joita karkotetut virolaiset ovat arktisissa oloissa käyttäneet). Sen sijaan museo on täynnä ääniä, kuvia ja tunnelmia – ihmiset kertovat tarinoitaan ja tilasta toiseen kulkevan katsojan mielessä alun ahdistus vaihtuu iloksi. Jos Tallinnaan osutte ja joutilasta aikaa on, niin kannattaa katsastaa. Myös Tartossa sijaitseva Viron kansallismuseo on tuollainen modernia tekniikkaa hyödyntävä elämysten ja tunnelmien tyyssija.

Mutta matkailumainonta sikseen – toivotan teille kaikille oikein hyvää/hauskaa/rauhallista/ihanaa/muuta maun mukaan joulua! Ja valoisaa vuodenvaihdetta myös, ellen ensi viikon aikana foorumille osu!

PS. En nyt kommentoi kuulumisianne, mutta kiva niitä oli lukea! Mieskeskusteluun toteaisin että herrahenkilöillä tuntuu tosiaan olevan ihan omanlaisensa ajattelutapa. Esim. kauppalistaan ei kannata kirjoittaa mitään epämääräisyyksiä, vaan on mainittava tarkoin haluttu laatu ja määrä. Muuten saattaa saada vaikkapa kilon raejuustoa kuten meillä kävi tänään (tarkoitus oli ostaa 2 x 200 g).

Heipsan!

Aika on kulunut kaikkien murheitten kanssa. Aiemmin syksyllä isännällä todettiin läppävika ja lähete lähti sairaalaan, missä tutkitaan pitääkö jotain toimenpiteitä tehdä? Mitään ei ole kuulunut.
Nyt oli kolme viikkoa kuumeessa, joka sahasi ylös alas.
Verikokeessa ei muuta hälyttävää kuin tulehdusarvot korkealla.
Toinen olkapää kipuili tosi paljon.
Myös nivustyrä.

Sydänfilmissä kävi aamulla. Lähete myös lähti sairaalaan tyrän takia.

Isäntähän on mua seitsemän vuotta vanhempi. Yleensä niin reipas ja tekeväinen. Nyt väsynyt ja vähän allapäin. Sunnuntaina kuume sitten laski eikä vielä ainakaan ole noussut.
Väsynyt on edelleen. Eikä mitään flunssan oireita ollut. Teki koronatestinkin kolme kertaa.

Nyt oli veljentytön ex puoliso saanut massiivisen ja vakavan aivoinfarktin. Vasen puoli halvaantunut ja silmästä mennyt näkö. Ym vaivaa. Hiuskarvan varassa, että säästyi hengissä.
Nuori mies ehkä 45 v. Heillä kolme lasta 16-20 vuotiaita.
On meille tosi läheinen.

Joulufiilis otti kyllä takapakkia. Ovat yleensä olleet meillä mökillä jouluisin.
Nyt olin jo tehnyt päätöksen, etten jaksa laittaa joulua kauheasti kun olen murehtinut tuota isäntää.

Ollaan kuitenkin joulu mökillä pojan porukan kanssa. 
Olen käynyt päivittäin(huonolla selälläni) lämmittämässä mökillä ja lykkimässä lumia.
Ihan turhaa hommaa sekin oli, kun nyt on satanut vettä jo monta päivää ja lumet häipyy silmissä.
Joulusiivo on tekemättä. Syksyn jäljiltä koko mökki.

Poitsu tuli tänään junalla ekaa kertaa ikinä yksin tänne. Ollaan nyt kotona, mutta huomenna mennään mökille ja siivotaan poitsun kanssa pikapikaa mökki. 
Vanhemmat tulee kunhan töistä pääsevät.

Laatikot on paistettu, mutta joululeivonnaisia ei tehdä muutakuin torttuja ja pipareita.

Tein yhdelle miehelle laatikoita ja pipareita ja torttuja paistoin. Ja hän hommaa mökille kuusen.

Nyt tuli poitsu kärttämään pelaamaan paskahousua. Pitää lopettaa.

Oikein ihanaa joulua kuitenkin kaikille❤️Ja muistakaa olla kilttejä😁

Tiinuliinu, luin Justukselle ne kalajutut, joita teet jouluksi. Ei olisi pitänyt. Mies tekee parhaillaan bocaneroja, kohta graavilohta ja vielä jotain silleja ja alkoi silti kuvittelemaan, miltä ne sun tekemät maisuisi. Toppuuttelin, että nyt ei aleta sooloilemaan sovitusta.

Niin, vielä näistä miehistä. Kävimme eilen Tuomaantorilla ja sitten mentiin Stockan Herkkuun, kun piti saada silakoita. Edellämme yli 50 jonottajaa, lähdettiin pois. Mä jäin kotiin ja Justus lähti etsimään silakoita, joita ilman ei voinut mitenkään olla. Kolmannesta kaupasta ja kilometrien päästä löytyi. Sitten ovikelloni soi, mies on oven takana, että mulla ei ole avaimia, avaatsä mun oven. Kyselin, miten hän pääsi alaovesta. Avasi ison kouransa, että tällä ja kyllä oli ilme ällistynyt, kun siinähän se kotiavain oli kämmenellä.

Zappa viihtyy hienosti Espanjassa ja alun vaikeuksien jälkeen sen perhekin. Vettä ei nimittäin tullut. Puhelimella ei edelleenkään mitkään asiat selviä, joten vävy ajoi vesilaitokselle selvittämään tilannetta ja nyt vesikin juoksee. Pojat varmistavat joululahjojen saamista hieromalla äitinsä jalkoja, pissattamalla Zappaa ja tekemällä (kuuluvasti ja näkyvästi) kotiaskareita.

Minä viimeistelin tänään 20 kpl glögipannacottaa. Meitä on 16, mutta mulla pitää aina olla varalla pari ylimääräistä. Tänään viedään meidän osuutemme jouluruoista, samoin kuin vaaterekki ja henkareita. Huomenna mennään porukalla joulukirkkoon iltapäivällä ja sitten alkaa joulunvietto.

Karmale, toivottavasti mielesi kevenee ikävistä asioista huolimatta.

Jumbojet, saako miehesi olla kotona joulun?

Ai niin, ystäväni, jonka luona olimme keskiviikkona glögillä, oli eilen pallolaajennuksessa, kun jalassa ei veri kulje ja oli kuolion vaara. Reiteen ja polveen onnistui "vieterin" laitto, mutta sääressä ohut suoni repesi. Joutui jäämään sairaalaan ja kuumekin alkoi nousta. Uusi leikkaus parin viikon päästä, tehdään uusi laskimo. Jos kuume laskee, pääsee kuitenkin jouluksi kotiin, mutta mitään ei saa nostaa.

Toivotan kaikille rauhallista ja mukavaa joulua, sairauksista toipumista ja kaikkea hyvää.

Hyvää joulua kaikille. Juuri nyt näyttää siltä, että meillekin on tulossa hyvä joulu. Mies on melko hyvässä kunnossa ja toivomme kaikki, ettei mitään takapakkia nyt tulisi, ei ainakaan kovin pian. Karmale, lämmin halaus sinulle.

Joulu tuo tullessaan monenmoisia muistoja. Lämpimiä ja iloisia, ehkä myös tumman surumielisiä. Eletty elämä on jouluna aina vahvasti läsnä. Tulee mieleen tuhansia muistoja tapahtumista ja ihmisistä, jotka joskus sivusivat elämääni ja joista moni on jo kuollut.

Lapsuuteni jouluihin kuului mukaan setiä, tätejä ja serkkuja. Pelejä, joita veljen kanssa pelattiin yömyöhään. Hauskaa yhdessäoloa, huolettomia lapsuuden hetkiä. Kuin huomaamatta vuodet kuluivat, ihmiset joiden kanssa joulua vietettin vaihtuivat. Lapsuus jäi taakse,mutta muistot ovat elävinä sydämessä.

Vuoden 1966 joulun olin Lontoossa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en ollut ihan varma mitä lähtisin opiskelemaan, joten päätin pitää välivuoden. Lähdin syksyllä Lontooseen, jossa työskentelin au-pairina perheessä, jossa mies oli suomalainen diplomaatti ja rouva walesilainen mukava, upea nainen. Perheessä vietettiin aattona suomalainen joulu ja joulupäivänä englantilainen. Aattona minä lähdin lahjojen jakamisen jälkeen suomalaiselle merimieskirkolle ja sieltä muiden kanssa kirkkoa vastapäätä olevaan pubiin. Päiväkirjaani olen lyhyesti kuvaillut aattoiltaa: " Lontoon joulu humalassa."

Opiskelin, valmistuin, menin töihin, menin naimisiin ja tulin äidiksi. Lapseni syntyi tapanin päivänä, joten se jouluaatto sujui odotuksen merkeissä. Kun otin syliini vastasyntyneen lapseni, ajattelin hetken hellästi äitiä, joka synnytti lapsensa, kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Minä nukuin lakanoiden välissä ja hoitajat pitivät joka hetki minusta hyvää huolta.

Omista vanhemmistani oli tullut isovanhempia- ja heidän kanssaan vietimme kaikki joulut niin kauan kuin he olivat elossa. Ihania muistoja, jotka yhä lämmittävät vuosikymmentenkin jälkeen.

Nyt mummuna odotan, että tytär piipahtaa tässä aattoaamuna ja lapsenlapset tulevat  koristelemaan joulukuusen, jaamme lahjat ja sitten he menevät äitinsä luo, jossa luovat omia jouluperinteitään äidin ja muiden siellä olevien läheisten kanssa. Me emme nyt mene sinne syömään. Liian rankkaa miehelleni. Menenmme rauhassa saunaan, istumme takkatulen äärellä, minä nautin muutaman punaviinilasillisen, mieheni juo yhden alkoholittoman oluen (munuaisten vajaatoiminta ei oikein salli alkoholin käyttöä) ja luemme kirjoja, joita taas saamme lahjaksi runsaasti.

Minä pidän joulusta. Sen salaisuuksista ja tuoksuista, monista lämpimistä muistoista, joulukorteista ja joululauluista, suklaasta, imelletystä perunalaatikosta ("henttatoosasta") äitini ohjeiden mukaan tehdystä, tähdestä joulukuusen latvassa. Ja minä uskon joulunsanomaan. Anteeksiantoon, hyvään tahtoon ja rakkauteen. Maailmaan, jossa vahvemmat tukevat heikompiaan. Jossa jokainen lapsi on jokaisen lapsi. Olen ikuinen idealisti, mutta saahan sitä olla. Ainakin näin jouluna. Hyvää joulua kaikille teille ja teidän läheisillenne.

Moikkelis!

Kinkku on uunissa, karitsan ulkofilee marinoitumassa ja luumut liossa. Huomenna teen lanttulaatikon ja luumukiisselin. Graavilohi ostettiin valmiina, samoin piparit sekä saaristolaisleipää. Torttuja ei ole eikä mitään kakkuja. Emme myöskään perinteisesti tee riisipuuroa ja ensimmäisen kerran rosolli jätettiin pois joulupöydästä, kun meirämmiäs ei siitä niin perusta enkä yksin jaksa syödä kaikkea, vaikka hyvä syömän olenkin 🙄

Teetti muuten työtä saada snapsiksi Skåne Akvaviittiä, kun sitä ei ollut normaalisti käyttämämme marketin Alkossa ja kun katselin netistä saatavuustietoja, niin lähimmät löytyivät Sokoksen Alkosta. Lähdimme siis eilen aamupäivällä nyssellä keskustaan ja ostimme kaikki Sokoksen Alkon jäljellä olevat pullot eli 2 kpl. Sitten kävimme läheisessä Lidlissä, kun siellä oli Kulta Katriina kuponkitarjouksena 2,99 e/paketti ja vaikka meillä on varastossa useampi kahvipaketti, niin pakkohan noin halpa tarjous oli käydä hakemassa. Samahan se on kenen hyllyssä paketit ovat eikä ne pilaannu 😏

Joulusiivousta ei ole tehty, mutta meillä on heti 27. pvä joulunjälkeissiivous eli tytöt tulevat tekemään puhdasta jälkeä. Aion kyllä sipaista varsi-imurilla muruset ruokapöydän alta sekä kerään vähän ylimääräisiä tavaroita kasaan, joten ehkä sitä sitten voi kutsua joulusiivoukseksi!

Toivotan teille kaikille hauskaa, lämmintä ja rauhallista joulua. Nauttikaa toistenne seurasta sekä kaikista jouluherkuistanne, joista olen saanut lueskella kuola valuen ja voikaa hyvin 🤶 🎄 🎁

                                                                                             

Kiirettä on pidellyt eikä vieläkään helpota. Vessat on pesemättä ja muutenkin siivoamatta. Imurointi jää miehellä huomiseksi. Nyt on hänen mentävä traktorilla lumihommiin. Ensin satoi vettä joka teki pihan liukkaaksi ja tien lössöksi. Nyt sataa lunta. Joten tien pohja pitää saada tiukaksi jottei jouluvieraiden autot jää jumiin. 

Minä sain aamulla hermoromahduksen ja karjuin miehelle kun ei mitään tapahdu. Piti suunnitella aamupäivän kauppareissu ja jätepapereiden vienti, sen miehen pitänyt hoitaa jo pari viikkoa. Pistin sitten takin päälleni ja lähdin yksin kauppaan. 
Onneksi porukkaa ei ollut hirveästi, jouhevasti sujui yksinkin ison kauppakärryllisen lastaaminen. Ruutinia löytyy. 
Kotiin kun tulin niin mies oli pakannut jätepaperit autoon. Lähti sitten muksujen kanssa viemään niitä. Kävivät samalla kaupassa ostamassa pakastepizzat kun unohdin ostaa ruuan tälle päivälle. 

Kuusessa on valot, muttei vielä koristeita. Ruuan jälkeen saavat muksut koristella. Olohuoneen kuusi on kolmisen metriä korkea oikea kuusi. Meillä on koristeita tosi paljon ja lapset yleensä laittavat kaiken kuuseen. Oikeastaan se on ollut aina nätti kuitenkin. 
Itse olen laittanut ruokahuoneeseen pienen valkoisen tekokuusen. Sen koristelen itse. Yleensä hopealla ja punaisella. Nyt ainakin niin. 

Keittiö pitäisi raivata, samoin ruokahuone. Aamulla siirretään ruokapöydät ja otetaan yksi lisää lasten puolen olohuoneesta ja laitan ne ällän malliseksi niin että 22 henkeä mahtuu syömään. 
Kattaus on aika samanlainen kun viime vuonna. En viitsinyt hankkia mitään uutta, muuta kun kukka asetelman. 

Äsken kuorrutin kahvi-suklaa-taatelikakun suklaalla ja vein kylmöön. Kinkku on hellan päällä lämpeämässä. 

Ensimmäiset kolme vierasta tulevat tänään. Kaikki pääkaupunkiseudulta, aikuiseksi kasvaneita sijaislapsia, poika ja tyttö ja tytön puoliso. Tyttö ottaa kyytiin puolisonsa kanssa pojan. 
Minusta on nyt ihanaa kun kaikki neljä meidän ensimmäistä sijaislasta tulevat puolisoineen ja perheineen jouluksi. Omia on aattona kaksi ja joulupäivänä tulee kolmas. Neljäs on siellä Mallorcalla tai he ovat tosin tänään lähteneet joulun viettoon Kanarian saarille. 

Joulupäivänä meillä porukka vähän vähenee, tosin joitain tulee tilalle. 

Toivottelen teille oikein hyvää joulua

Hei Ihanaiset,

olen aivan puhki 😅, jalkoja pakottaa hellan ääressä seisominen mutta hip hei hurraa! Olen paistanut tänään elämäni ensimmäisen kinkun 🤗, isäntä ei enää pysty. Lohifileen paistoin myös uunissa, loimu- enkä graavilohta raaskinut ostaa. Rosollin tein kun en tykkää kaupan etikkapunajuurirosollista ja riisipuuronkin tein jo tänään. Isäntä kävi lähikaupassa ostamassa maitopurkin ja juustoa mutta tuli kolmen kassin kanssa kotiin 😱. Oli ostanut -50% leipää, korvapuusteja sekä kasleria ja kanaa jotka myös piti heti valmistaa …. en olis moista ylimääräistä juttua kaivannut mutta en myöskään isäntää torunut näin joulun kunniaksi ❤️.

Japenan viestiä lukiessani tajusin, että vessat ovat pesemättä, enää en niitä ala jynssätä saa jäädä huomiseen. Muutenkin on joulusiivous samalla mallilla kuin Mennalla ja saakin olla. Isäntä käynnisti kolmannen kerran astianpesukoneen tänään. Kuusi haettiin jo viiko sitten, poika oli apuna. Olin aivan ihmeissäni, kun olisin ostanut kuusen ekasta paikasta mutta poika totesi ettei kuusta ekasta paikasta osteta vaan kierretään, kyllä parisuhde opettaa 🤣. Toisesta paikasta löytyi hyvä ja se otettiin, koristaminen vei useamman päivän mutta nyt se on valmis. Joulukortit jäivät lähettämättä mutta laitoin viestejä sukulaisille ja ystäville kuusen kuvan kanssa ja sain kehuja 🤭. Isäntä huuteli hädissään keittiöstä ettei pesukone lähde pesemään, niinkuin minä siitä jotain ymmärtäisin, katsotaan aamulla, on se jo vanha kone hoh-hoijakkaa. Ihanaa vertaistukea kun ei ihan kaikilla ole joulun valmistelut ihan täydellistä.

Vietetään joulua kahdestaan paitsi että huomenna mennään tyttären porukan kanssa hautausmaalle viemään kynttilät ja Tapanina pojan porukka tulee piipahtamaan. Lääkäreiltä ei tullut mukavia lahjoja meille kummallekaan mutta niistä joulun jälkeen.

Kaikille Ihanaisille suloista joulua rakkaittenne kanssa 🥰.

Jumbojet, miten ihanaa, että teille vaikuttaisi kuuluvan tällä hetkellä parempaa! Toivottavasti miehesi tila on nyt kääntynyt hyvään suuntaan! Kerroit kirjoituksessasi kokonaisen pienen elämäntarinan. Tuollaistahan se elämä silloin meille monelle oli. Minulla ei vain ole kovinkaan paljon onnellisia muistoja lapsuuteni perhejouluista isäni alkoholinkäytön takia. Se hermostutti äitini, joten jouluisin oli usein riitaista.

Karmale, toivottavasti miehesi pääsee pian sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Voimia sinulle! 
Minun mieheni on 6 vuotta vanhempi, joten tiedän, että huolihan noista vanhoista miehistä alkaa olla päällimmäisenä. Reipas on hänkin, mutta pienet muistamattomuuskohtaukset joskus huolettavat.

Kipa, olet kyllä tarmokas, kun kaikkine kipuinesi ja vaivoinesi jaksat matkustaa ja touhuta monenlaisissa askareissa kahden kodin väliä, huolehtia vanhemmistasi ja muistaa ystäviäsi. ❤️Onneksi silmässäsi ei ollut vierasesinettä. Miten sydänlääkärissä kävi?

Japena, minäkin sain torstai-iltana pienen hermoromahduksen. Lähdin klo 10 kirkkokuoron harjoituksiin ja sen jälkeen keikalle palvelutaloon. Reissu kesti kaikkiaan 5 tuntia. Kun mies halusi jotenkin sillä aikaa auttaa siivouksessa, pyysin häntä pyyhkimään keittiön kaappien ovet ja siivoamaan saunan pesuhuoneen. Kotiin tultuani ihmettelin, kun suihkun kaakeleissa ja lasiseinämässä oli yhä vanhoja saippuajämiä, pesuallas oli epäsiisti, peilissä tahroja ja wc-pönttö pinttynyt. Hän oli vain pyyhkinyt lattian rätillä! Kodinhoitohuoneen pöydällä minua odotti vadillinen likaista vettä ja vieressä märkä rätti. Kun huomautin, että kylppärin siivoukseen kuuluu muutakin, hän loukkaantui. Ennen joulua hän lupaili tilaavansa minulle lahjaksi joulusiivouksen, mutta oli tullut siihen tulokseen, että parhaiten tienaa kun tekee itse. Eikö hän muka osaisi imuroida yhtä hyvin? Mieleni teki sanoa, etten tiedä, kun et ole tässä huushollissa sitä vielä tehnyt, mutta hillitsin itseni. Ja että pelkkä imurointi ei ole yhtä kuin siivous. Noin vähän siis mies arvostaa naisen siivoustyötä.😡

IL, Miten ihania juhlia sukujuhlia teillä aina onkaan! Me olemme perhekeskeisiä, mutta emme harrasta muita juhlia kuin lasten syntymäpäivät, rippijuhlat, lakkiaiset ja muut vastaavat. Edes  pyöreitä syntymäpäiviä emme ole jaksaneet järjestää. Kai me olemme liian introverttejä - vaiko laiskoja 🤔? Juhlissa on kyllä kiva käydä!

Tiinuliinulla ja Mennalla ovat kaikki hommat aina hallussa. Teissä on jonkinlaista zen-tyyneyttä.

En ole ollut oikein kunnossa. Perjantaina ja lauantaina ei aamiainen maistunut. Lauantai-iltana alkoi hieman etova olo ja ajoittaiset vatsa- ja suolistokivut. Mikään makea ei ole maistunut, ei edes suklaa.  Ehkä olen pilannut herkän vatsani epämääräisillä syömisillä kaiken kiireen keskellä.

Terkkuja Kivikasalle ja Merellelle (toivottavasti hevoskuuri lääkkeitä alkaa purra)!

Huomenna pitäisi mennä tyttären perheen luo, mutta Keijuli on vähän flunssassa. Katsotaan, miten voi huomenna. Ehkä potilas voisi käyttää maskia. Heillä on kuitenkin sen verran tilaa, ettei tarvitse oleskella ihan kylki kyljessä.

Oikein ihanaa joulua kaikille 60+ foorumilaisille!