Tervehdys ja kiitos kirjoituksistanne. Mukavaa kuulla juhannuksen vietostanne.

Kyllä sinulla JJ on lahja pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi.

Meillä on usein juhannuksena pienehkö koivu rapun reunalla ja saunan ja kesäkeittiön koristelen koivun oksilla. Nyt en ehtinyt kesäkeittiötä koristella.

Meillä ei loppujen lopuksi satanut juhannusaattona eikä juhannuspäivänä - ei liion eilenkään. Huomenna toivottavasti tulisi vettä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä satoi ja vielä torstaina oli päivällä pari kuuroa, niin että saldoksi kertyi yhteensä 10 milliä. Katsoin tuossa yhtenä päivänä, kun rinteessä olevat mustikat olivat kuivuneet ja kutistuneet pieniksi. Tälle viikolle on luvattu sadetta useammalle päivälle - saa nähdä toteutuuko. Tänään on pyykkipäivä ja toivon kyllä, että olisi sateetonta, jotta saisin mahdollisimman paljon kuivaksi tuolla ulkona. 

Meidän juhannussuunnitelmat muuttuivatkin niin, että toinen ystäväpariskunta ei päässytkään tulemaan, kun aikuinen lapsensa sairastui pahasti ja joutui sairaalaan. Yhteislaulut nyt jäivät - paitsi juhannusaattona klo 24.00 jälkeen istuimme rantanuotiolla ja lauloimme siipalleni onnittelulaulun, kun hänellä oli sitten lauantaina synttärit. Juhannusta ennen saapuneet sateet vaikuttivat siihen, että meillä ei ollut metsäpalovaroitusta täällä, joten siippani pystyi hyvällä omatunnolla savustamaan lohen ja saimme vielä iltamyöhällä tehtyä pienen kokon. Aattona söimme lounaaksi kanakeittoa ja sen jälkeen kahvittelimme tyttären yliherkullisen kakun lumoissa. Illalla ateria oli kalavoittoinen. Perunat sain "tilattua" yhdestä maatalosta, josta aattona tulleet ystävämme noukkivat pussin tänne tullessaan. Kyllä oli ihanaa istua nuotion ääressä juhannusaattoyönä. Järvi oli peilityyni ja tunnelma niin levollinen. 

Lauantaina illalla ateria oli sitten lihapainoitteinen. Myöhemmin illasta tuli useita sähkökatkoksia ja salamoi ja jyrisi, mutta tänne ei tullut sadetta. Onnekseni olin saanut astiat ladottua ja "pahimmat" huuhdeltua ja käsinpestävät pestyä ennen sähkökatkoksia. Pelasimme sitten illalla kynttilöiden ja taskulampun valossa Trivial Pursuittia. Aattona täällä oli ohjelmassa mm. koronan peluuta ja ilmakivääriammuntaa.

Tytär sai juhannuksen aikana suuren joukon hääkuvia. Netti vaan toimi hitaasti, kun kaikilla mökeillä porukkaa ja paljon käyttäjiä. Kyllä mulla oli taas tippa linssissä monen kuvan kohdalla... siis onnesta ja liikutuksesta. Kauhulla ajattelen, että jos tässä iän myötä vielä herkistyy lisää. 

Pitää myöntää, että olin eilen kyllä aivan poikki. Puoli neljän jälkeen, kun olimme vielä istuneet kesäkeittiössä syömässä muurinpohjalettuja, tytär ja vävy sekä hauvavauva suuntasivat auton nokan kohti pk-seutua. Saatuani imuroitua oli pakko ottaa pikku päikkärit ennen saunaan menoa. Illallinen oli valmiina - jämiä edellisestä illasta - ja vähän tuli taas syötyä liikaa. Ei vaivauduttu edes kesäkeittiöön lähtemään - oli helpompaa latoa ruoka tähän lähelle. 

Yritän etsiä "torilta" tai "roskalava-ryhmästä" terassin "hyötysiipeen" uutta kaappia korvaamaan nykyiset viritelmät. Toivottavasti onnistuisi. Niin paljon pakollisia hankintoja, että en raaskisi kaupasta ostaa - jos edes sellaista löytyisi. Tänään jännäsin, lähteekö pesukone käyntiin, kun sen luukku on jotenkin talven aikana mennyt hiukan vinoon, niin sitä on vaikea saada tiiviisti kiinni - nyt ei meinannut siipankaan voimat riittää. Onneksi kuitenkin lähti käyntiin... toivottavasti seuraavatkin koneelliset. Tämä pesukone ostettiin v. 2014, jolloin rakensimme tämän uuden talon. Siinä hässäkässä hajosi vanha pesukonekin. Talvethan kone on käyttämättä, kun on ulkotiloissa, mutta riskinä on, että jonnekin jää vettä ja joka kevät jännittää, kun ensi kertaa pesemme pyykkiä. Toivon kovasti, että ainakin tämän kesän ja syksyn vielä toimisi tuo vanha kone. 

Mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa. Minusta kesä ei ole vielä ohi, vaan iso osa siitä on jäljellä. Usein syyskuussakin on vielä lämpöisiä päiviä. 

Terveyttä ja hyvää mieltä toivotan teille kaikille ja läheisillenne. 🥰

Moikkelis Tampereelta!

Kaikki näyttävät selvinneen juhannuksesta ilman vaurioita, hyvä niin!

Meillä oli eilen hieman tragikoominen tilanne. Kaikki alkoi siitä, kun olin jo pidemmän aikaa suunnitellut hävittää lääkekaapista ja vähän muualtakin vanhentuneita, käyttämättä jääneitä lääkkeitä, lääkevoiteita, silmätippoja yms. Eilen siis ryhdyin tuumasta tekoihin ja sainkin kasaan kaksi pussillista, jotka täytyy jonain lähipäivänä viedä apteekkiin. Olin käynyt alkukuusta lääkeostoksilla ja tapani mukaan laittanut pussin pianon päälle loppusijoitusta varten eli tässä tapauksessa ne odottivat sitä, että saisin lääkekaapin siivotuksi. Nyt kuitenkin pussi oli kadonnut ja vaikka etsin kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, sitä ei löytynyt mistään. Otin tilanteesta totaaliset pultit ja syytin meirämmiästä, että hän oli vienyt ne roskiin jonkin muun roskapussin mukana. Hän vakuutti, ettei sellainen tulisi mieleenkään, mutta minä vain jatkoin syyttelyä, olihan hän hukannut silmälasinsakin ja oli muutenkin töhverö! Kävimme jopa katsomassa roskiksetkin. Lääkkeisiin oli mennyt melkein 90 euroa, mutta ei minua raha niinkään vaivannut, vaan se, että joutuisin olemaan kolme kuukautta ilman lääkkeitä tai sitten ostamaan uudet ilman kela-korvausta. Lisäksi lääkkeet eivät riittäisi vuodeksi, kuten oli tarkoitus. Aloin jo miettiä, mitä vaihtoehtoisia keinoja on kolesteroli-, sokeri- ja nesteenpoistolääkkeen kompensoimiseksi. Ainoa jota saisin käsikauppana oli Heinix, jota syön dermografiaan. Laitoin tänään aamulla kaurapuuroa, kun muistin, että kaura alentaa kolesterolia. Nesteen poistumista edesauttaa mm. ananas ja koivunlehti ja olin jo päättänyt, että otan meirämmiähen Metforemia siihen asti kunnes saan ostettua omat. Huomaatteko, miten ihminen muuttuu innovatiiviseksi hädän hetkellä 🤗

Olin koko eilisen iltapäivän availlut kaikkien kaappien ovia lukuisia kertoja, vaikka hyvin tiesin ettei lääkepussi nyt missään tapauksessa voisi olla makuuhuoneen vaatekaapissa, astiakaapissa, pyykkikorissa tai patakaapissa. Niinpä kun olin puolenpäivän aikaan menossa suihkuun, avasin yhden kodinhoitohuoneen kaapeista ja siellähän se kadonnut lääkepussi oli eikä puhunut mitään! Hetken aikaa minulla löi tyhjää, mutta sitten muisti alkoi palailla pätkittäin. Olin ostanut lääkkeet ennen siivouspäivää ja tavakseni on tullut laittaa kaikki ylimääräinen tavara pois tasoilta, jotta tytöt pääsevät pyyhkimään helpommin ja nyt muistin, että olin vienyt lääkkeet ensin kodinhoitohuoneesen tarkoituksena laittaa ne lääkekaappiin, mutta kun se oli niin täynnä, lykkäsin pussin toiseen kaappiin! Menin heti kertomaan löydöstä meirämmiähelle ja huom! pyysin häneltä anteeksi, että olin syyttänyt häntä turhaan ja nauruksihan se lopulta meni. Näyttää vanhojen arki olevan yllätyksiä ja seikkailua täynnä 😆

Seikkailusta puheen ollen, menemme tänään katsomaan uusimman Indiana Jones-elokuvan ja päätimme sen jälkeen mennä Plevnaan syömään. Luulen, että minä otan heidän kermaisen pyttipannunsa panimosiman kanssa ja oletettavasti meirämmiäs syö paistetut muikut, kun aina ennenkin. Menee syöminen vähän myöhään, kun elokuva päättyy vasta kello 19 jälkeen, joten täytyy varmaan syödä voileipä ennen lähtöä.

Pitemmittä puheitta, mukavaa viikonloppua teille kaikille. Saattaa tulla jopa sateitakin 😃

Heleää heinäkuuta Ihanaiset,

aikas kalsaa on nyt mutta minä tykkään, tuulee reippaasti, aurinko kuitenkin paistaa. Kaikki tuntuvat lähteneen kesälaitumille joten minä turisen sitten täällä omiani. Juhannuksena olin serkkulikan kanssa risteilyllä, saatiin kummatkin vähän vaihtelua. Heikkiä oli kyllä ikävä, hyvää tanssimusaa mutta tanssittajat puuttuivat ☹️. Niin paljon tanssijalkaa meillä kummallakin kutitti, että yritettiin pölkkyparina mennä. Mulla kun oli housut niin viejän rooli napsahti mulle, se ei olekaan niin helppoa kuin luulis. Nauruksihan se meni mutta päästiin kuitenkin vähän pyörähtämään.

Mersu meni myyntiin, ei ole enää ajokortittoman naisihmisen käsilaukussa auton avainta. Haikealta tuntui siitä luopua, Heikki rakasti autolla ajamista mutta se oli sittenkin turhan kallis auto pitää vain vara-autona, käyttäjiä olis kyllä ollut 🤗. Mökilläkin olen päässyt käymään, kerran olin siellä jopa yksin. Hyvin pärjäsin, poika kyllä lupas tulla vaikka yöllä minun sieltä hakemaan jos möröt olisivat häirinneet. Ihme juttu, etteivät ole täällä kotonakaan olleet öisin vaivana, saa nähdä kuinka pimeän aikaan käy. Kaksi pientä unihalvauksen poikasta ollut mutta, kun tiedän mitä ne ovat niin ei ole paniikkia tullut. Edellisen surun aikana ne olivat ihan kamalia ja kun en niistä mitään tiennyt luulin, että sekoan. Heti, kun niistä luin ne harvenivat ja loppuivat vuosiksi kokonaan.

Heikistä luopuminen ottaa lujille, tänään olen itkeä pillittänyt pitkin päivää kun hoidin pankkiasioita ja kävin muuttamassa e-laskujen veloitustilin yhteiseltä tililtä omalleni. Ihan pöljää mutta se tuntui niin lopulliselta. En pystynyt Heikin uurnaakaan kantamaan saatikka katsomaan, kun se laskettiin hautaan. Tilaisuus oli kyllä kaunis, pappi oli mukana ja toi ryhtiä tilaisuuteen. Tultiin sitten tänne minun luokseni kahville, pappi etunenässä. Häntä ei voi kyllä moittia, oli helposti lähestyttävä ja seurallinen ihminen mutta nuoriso taas hermostui, kun pappi ei millään älynnyt lähteä kotiin 🤭😄 vaan viihtyi viihtymistään. Nuoriso alkoi tyhjentää kahvipöytää ja kun sekään ei tehonnut minut vietiin keittiöön. Minua meno nauratti, onhan se mukavaa, kun ihmiset viihtyvät. 

Pitänee lopettaa jorinat tähän ja mennä laittamaan jotain syötävää. Mukavaa kesän jatkoa kaikille, naututaan säästä kuin säästä ☀️💨🌊🌦️🌤️.

Tervehdys 🥰

Suupaltti , voimia tuleville viikoille. Varmasti ottaa koville, kun on niin paljon muutoksia, jotka ovat lopullisia. En voi edes kuvitella ikävääsi. Onneksi nuoriso kuljettaa sinua mökille, josta ehti muodostua teille niin rakas yhteinen paikka. 

Huomasin, että olit muuttanut tekstiä nimimerkkisi alle. Viisaasti sanottu ja olet sen varmasti nyt kokenut. Toivottavasti kesä tuo tullessaan myös ilon hetkiä sinulle. <3

Menna , vähän huvitti tuo lääkkeiden etsiminen. Minä olen yleensä tosi tarkka ja kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Varmasti osittain iästä johtuvaa, että yhdessä saatamme etsiä jotakin parikin päivää. Välillä löytyy, välillä ei. Viimeksi etsimme riistakameran muistikorttia, joka on niiiiin pieni, että hukkuu helposti. Kokemusta on. Muistan, kun siippani otti sen sisältä ulos mennessään ja  katsottuaan edelliset kuvat, mutta korttia ei löytynyt mistään. Terassin naulassa oli pitkälahkeiset siippani housut, jotka eivät olleet vielä ollut jalassa pesun jälkeen. Sen taskustahan muistikorttikin löytyi. Ilmeisesti toimii vielä. Välillä laitamme tarkoituksella yhdessä jotain hyvään "jemmaan" ja sitten, kun tarvitsemme sitä, emme löydäkään.... Tällaista ei mielestäni sentään ennen tapahtunut. Ihan rehellisesti pitää kyllä sanoa, että rakas siippani "hukkaa" enemmän tavaroita kuin minä 🤭

Meillä oli täällä viikonloppuna nuorta porukkaa. Perjantai oli vielä upea hellepäivä, mutta jossain vaiheessa iltaa/yötä alkoi sataa ja vettä tuli suorastaan kaatamalla. Nuoret saapuivat lauantaina iltapäivästää - juuri silloin oli taas kova sadekuuro kohdalla. Poika ajoi auton ihan meidän talon takaosaan kiinni ja kantoivat kimpsut ja kampsut autosta ensi hätiin meidän terassille. Tässä sitten istuimme jonkin aikaa ja kohotimme tervetuliasmaljan. Ystäväpariskuntansa tyttö oli ensimmäistä kertaa täällä. Poika ja ystävänsä olivat kovasti menossa kalaan, mutta lauantaina siihen ei tullut tilaisuutta. Onneksi sunnuntaina sade-ennusteet eivät toteutuneet ja pojat pääsivät kalaan. Kumpikin sai hauen 2 - 3 kg, juuri hyvän kokoinen. Siippani oli kannarilla ja minä olin tyttöjen kanssa kävelyllä.

Eilen vetta tuli taas aivan kauheasti ja aamupäivällä oli sähkökatkoja vähän väliä. Nuoret lähtivät päivällä ja minä makoilin loppupäivän hyvän kirjan kanssa.

Täällä on edelleen tosi kova tuuli, joten sähkökatkot ovat mahdollisia. Vettä ei tällä hetkellä sada. Yhteensä sitä tuli muuman päivän aikana 64 mm. Luonto oli rutikuivaa, joten nyt on ehkä toiveissa saada metsän antimista ainakin mustikoita ja kanttarelleja. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille <3 

Voi Suupaltti, olen niin pahoillani ja toivoisin voivani jotenkin suruasi helpottaa. Minä kävin aikanani vuoden terapeutilla, joka antoi hyviä työkaluja käytettäväksi silloin, kun melkein sydän pakahtuu surusta. Voisitko ajatella meneväsi johonkin sururyhmään tai terveyskeskuksen kautta? Minä kävin seurakunnankin sururyhmässä, mutta sieltä en kokenut konkreettista apua saavani.

Serkkutapaaminen oli viime perjantaina ja voi että taas sai nauraa. Pöytä notkui nyyttäriherkuista, ilma suosi. Puolilta päivin aloitettiin ja vielä yöllä leppeässä kesäilmassa istuskeltiin. Vanhin serkku, jonka äiti kuoli jo 26-vuotiaana, kertoi kadehtineensa minua ihan kamalasti, kun perheemme matkusti kesällä Savoon. Kun täti oli aina niin tyylikäs ja sulla niin kauniita vaatteita. Kunpa minullakin olisi ollut äiti. Lohdutin, että ei se meidän kotielämä niin auvoista aina ollut, Savon reissuja varten äiti piti julkisivua tiiviisti yllä. Kotona toivoin usein, että kun olisi ollut erilainen äiti. 

Mä olen niin onnellinen serkuistani ja siitä luontevasta yhteydestä, joka meillä on. Ensi vuonna on Savon serkun vuoro, hän asuttaa mummomme kotitaloa. Siellä emme mahdu yöpymään, joten hakusessa on Tahkon läheltä joku iso huvila n. 15 ihmiselle. Jos joku tietää, niin kerro!

Sunnuntaina mentiin Tammisaareen ystäväpariskunnan uuden kakkoskodin tupareihin. Heillä on myynnissä saaristossa iso huvila, mutta kun sinne mennään lossilla ja kerran jo säikähtivät ambulanssin viipymistä, hankkivat kodin Tammisaaren keskustasta. Se oli hurmaava kattohuoneisto, jossa on valtava terassi. Herra vie aamuisin koiran aamukävelylle ja samalla reissulla tuo viereisestä leipomosta sämpylät.

Huhtikuussa avattu museo Chappe on parinsadan metrin päässä ja sinne mentiin tietenkin tutustumaan. Chappe-talo on erikoinen, musta salmiakinmallinen rakennus ja taidetta jo itsessään. Samaan yhteisöön kuului myös Heléne Scherfbeckin näyttely, joka lumosi minut paljon enemmän kuin nykytaide.

Maanantain risteily siirrettiin myrskyn takia keskiviikolle, joten ajelimme mökille muka tekemään jotakin. Eilen satoi ja lueskeltiin tyytyväisinä kirjojamme. Tänään pääsin jatkamaan laiturin pesua, mutta kävelysilta jäi vieläkin seuraavaan kertaan. Kova tuuli suoraan järveltä toi niin paljon roskia, että pesurin suutin meni koko ajan tukkoon. Keittelin äsken mansikkahilloa ja kun saan tuotokset purkkeihin, lähdemme kaupunkiin.

Mulla taitaa olla työhaluttomuustauti. Ihanaa huomenna päästä valmiiseen pöytään ja vaan rupatella Justuksen tyttären kanssa. Mennään yhdellä autolla, ostetaan (toisen kerran) Justuksen juhliin juotavat. Edelliset ostettiin tammikuussa, mutta vaikka juhlat siirtyivät, juomat ovat vähitellen huvenneet!

Tytär kyseli, voisimmeko asua heidän kotonaan vajaan viikon, kun pojat haluaisivat lentää Espanjasta kotiin vaikka heti. Lapsi-parat, on niin tylsää olla ilman kavereita ja patikoida ja käydä ravintoloissa vanhempien kanssa. Olin tyytyväinen itseeni, kun saoin ei. Kesällä on niin paljon tehtävää kahdella mökillä, ettei voida tinkiä yhtään. Sitä paitsi heillä on sauna-kylpyhuone-vessa remontti, joten käytössä vaan yksi vessa ja suihku.

Me mietimme Justuksen kanssa, miten ratkaista tämä kahden mökin pulma. Mökkitalkkareita on vaikea löytää. Paikat vaativat jatkuvaa kunnossapitoa. Kumpikaan ei halua luopua omastaan. Toistaiseksi tehdään se, mitä on ihan pakko ja mitä jaksetaan, mutta paljon jää tekemättä. Mökillähän olisi kai tarkoitus rentoutua, mutta me emme ole ehtineet vielä kertaakaan tänä kesänä loikoilla lepotuoleilla tai istuskella keinussa. Toisaalta, jos ei olisi mökkejä, laiskistuttaisiin varmaan kokonaan vaan kaupunkikodissa löhöillessä. Asiat ovat harkinnassa, olen vain vähän väsynyt ja siksi marisen teille!

Hei taas Ihanaiset,

Kipa, kyllä tähän kesään hauskoja juttuakin on mahtunut. Lapsenlapsen rippijuhlat olivat kesäkuussa, vieraita oli paaaaaljon, osaa en ollut nähnyt pitkään aikaan ja hauskaa oli. Ystävättärieni kanssa olen käynyt humpsuttelemassa kaupungilla, museossa ja lounailla. Runsaan viikon päästä systerit tulevat poimimaan minut kyytiin ja mennään mökille viettämään laatuaikaa. Nauretaan ja vähän itketään, parannetaan maailmaa, syödään hyvin ja nautitaan juomaa kohtuudella 🍗🥗🍓🥂.
Ja olenhan saanut olla mukana vaikka missä ihanissa juhlissa tämän foorumin puitteissa!

IL, en oikein usko, että sururyhmistä olisi apua minullekaan mutta tarvitsisin kyllä ammattilaisen apua ja kunnon työkaluja tähän surun hoitoon. Yritin puhua jo Heikin sairauden aikana HUS: issa terapian tarpeestani mutta siihen ei kuulemma ollut resursseja. Meitä kehotettiin ottamaan yhteyttä esim. Lihastautiliittoon 😳. Sielläkin apu olisi ollut vertaistuki tyyppistä. Vertaistukea olen saanut keskusteluista Heikin edesmenneen veljen puolison kanssa keskustellessa. Soitellaan vähintään kerran viikossa ja välillä tavataan kasvokkain, se on ollut terapeuttista. Lasten kanssa ollaan myös pidetty ”sururyhmää”, kun hoidettiin Heikkiä yhdessä se lähensi meitä ja ollaan oltu ja ollaan hyvä tiimi 🥰. Kokemuksesta tiedän, että aikaa tämä ottaa. Tähän suruun ei onneksi kuulu vihaisia tunteita niinkuin edelliseen vaan  kiitollisuutta pitkästä yhteisestä ajastamme ja kaipausta tietysti.

Luotettava maksullinen mies pitäisi kyllä jostain löytää 🤭. Paljon on hommia mitä pitäisi tehdä mutta kun ei ammattitaito eikä voimat riitä. Harmittaa tämä nivelreuma, kun se näivettää kaikki lihakset. Käsivoimia minulla on ollut vähän ja nyt ei enää niitäkään vähää. Vesikourut pitäisi putsata, pystyisin kyllä tikapuita pitkin katonrajaan kiipeämään mutta kun en pysty niitä tikkaita nostamaan pystyyn vaikka ovat kevyet alumiiniset. Nokisuutarikin joutui ne itse autotallista hakemaan ja pystyttämään, onneksi ei ollut moksiskaan. Mökillä trimmerin kanssa kaadoin heinää mutta siimakelan vaihto tuotti tuskaa enkä sitten saanut akkua irti laitteesta, sitä kun pitää puristaa ja vetää yhtä aikaa 😖.

Taas tuli omaa napaa, koittakaa kestää. Ai niin, mitä Menna piti leffasta?

Sellainen piti vielä lisätä, että minä jäkätinnHeikille, kun hän jätti AINA valot päälle jälkeensä ja kaappien ovet auki. Jostain kumman syystä vieläkin joskus valoja palaa pesuhuoneessa tai vaatehuoneessa ja kaappien ovia on sulkematta 😤🤣. Oisko peiliin katsomisen paikka 🫣.

Mies on ollut pari lauantaista asti maalla muistisairaan sisarensa asioilla. Minä tein vasta eilen viikkosiivouksen ja huomasin kauhukseni, että keittiökaapin lattialle ulottuva päädyn alareuna oli alkanut levitä  ja kostua ja sokkelissakin oli vaurioita. Jo pari päivää sitten olin huomannut pienen lätäkön jää-pakastinkaapin sivussa, mutta ajattelin sen olevan helteistä johtuvaa tiivistynyttä kosteutta. Hälytin pojan paikalle ja soitin vakuutusyhtiöön, jonka valtuuttama tarkastaja kävi tänään. 

Syynä oli jääkaapin sisällä oleva sulamisvesikouru (kaapin takana olevan kondenssivesissäiliö oli tyhjä). Olin, totta kai, pyyhkinyt sitä silloin tällöin jääkaapin siivouksen yhteydessä kuivaksi, mutta se pitikin irrottaa kasettina jääkaapista. Kasettiin oli muodostunut mustaa mönjää, joka oli tukkinut reiän ja vesi oli valunut suoraan vihanneslaatikon alle ja sieltä lattialle ja jääkaapin alle. Onneksi meillä on keittiössä laattalattia, jos olisi parketti, vahingot olisivat olleet pahoja. Tarkastaja ei havainnut lattian rakenteissa kosteutta. Vääntynyt kaapin päätyseinä oli vain työntänyt laattoja ja olohuoneen parkettia erottavan alumiinikiskon irti, mutta itse paprketti oli kuiva. Onneksi!

Nyt jääkaappi seisoo keskilattialla ja odottaa, että mies hommaa kotiin tultuaan sen alle turvakaukalon. En tiedä, korvaako vakuutus vahinkoja (kaapin päätyseinä ja sokkeli), mutta ei noista korjauksista pitäisi konkurssiin joutua, jos itse pitää maksaa.

Olemme kaikki huolesta stressaantuneita muistisairaan kälyn takia. Nyt oli vasta hankittu uusikin kela-kortti kateissa. Koska passi oli vanhentunut ja kateissa, piti hankkia myös henkilökortti. Käly väitti kiven kovaan jo käyneensä poliisiasemalla eikä lähtenyt mieheni mukaan ennen kuin saatiin naapurin isäntä narraamaan hänet jollakin verukkeella autoon. Jotain laukkua hän etsii epätoivoisesti ja soitti minullekin, olisiko se jäänyt häneltä Espooseen kun kävi 'viime kesänä' (neljä vuotta sitten). Hän ihmettelee saunatupaan tuotuja jätesäkkejä, joissa on hänen omia M-harjulta muutossa tulleita vaatteitaan. Vanha televisio meni rikki ja uutta televisiota hän ei opi käyttämään, vaan sotkee kaikki asetukset, joten nyt kai täytyy hankkia jostain toinen, vanhan tekniikan TV satelliittiantennia varten, koska hän katsoo myös Saksan tv-ohjelmia. Ajokortti meni lääkärin aloitteesta jo viime kesänä, mutta se ei estänyt häntä tarttumasta pihalla seisovan vanhan VW Polon rattiin ja lähtemästä kylille. Pyysimme kodinhoitajaa piilottamaan myös auton avaimet numerokoodilla aukeavaan avainkaappiin (sairaan- ja kodinhoitajia varten, koska potilas ei välttämättä päästä sisälle). Polkupyörälläkin hän on yrittänyt ajella, ja kaatunut, ja ihmettelee nyt, missä se hänen vanha hyvä pyöränsä on, jolla oli helppo ajaa. Onneksi lääkitys on nyt kotisairaanhoidon vastuulla. Ne haetaan apteekista ja annostellaan dosettiin sekä päivittäin joku käy vaihtamassa selkään syöpälääkelastarin. Ruokahuoltoa hän ei ole halunnut, vaan käy itse kela-taksilla kaupassa ja ostaa eineksiä. Tänään joku oli käynyt niitä lämmittämässä.

Olisi helpompaa kaikille osapuolille, että hän pääsisi hoivakotiin syksystä alkaen, jolloin olot kotona vaikeutuvat! Pimeinä öinä ilmaantuvat myös pelkotilat ja harhakuvat, joten hän olisi itsekin valmis muuttamaan. Hoivakodissa hänet jo tunnetaan itsepäisestä ja määräilevästä luonteenlaadustaan. Heille hän on ns. hankala asiakas, mutta se ei saisi estää sairaan ihmisen hoivaa. Ei meistä kukaan pääsen täältä 450 km:n päästä kovin nopeasti apuun, jos jotain sattuu.

Merelle tuossa jossain edellä kertoi, että Edelfeltin näyttelyyn oli jonoa. Kävin siellä juuri ennen juhannusta tyttären tyttäreni kanssa, eikä silloin ollut lainkaan jonoa (n. klo 12.30). Katsojia oli kyllä aika paljon, mutta ei häiritsevästi, joten hyvin saattoi keskittyä teosten katsomiseen. Aivan ihana näyttely, ja aion mennä uudelleenkin.

Olen ihmetellytkin, miten IL ja Justus jaksavat huoltaa kahta mökkiä. Ei mikään ihme, että alatte väsyä! Voisiko vastuita siirtää nuoremmille polville?

Suupaltti, voimia sinulle suuressa ikävässäsi ❤️! Onneksi et ole yksin, vaan sinulla on perhe tukenasi. Auton puuttuminen tuo kyllä omat hankaluutensa. Minullakaan ei ole ajokorttia, ja on hankalaa liikkua, kun mies ei ole kotona ja nuorilla on omat menonsa, eikä aina kehtaa pyytää kyytiä.

Säät eivät ole nyt parhaat mahdolliset, mutta kyllä se taas tästä kesäksi muuttuu, uskoisin.

Moi, 
täälläpä se on taas vastassa elämän koko kirjo: kyläilevää nuorisoa, huoltatuottavaa vanhaisoa, mökkien ja kaupunkien kuulumisia. Suupaltille voimia – onneksi sinulla on lapsia ja lapsenlapsia lähellä. Sururyhmä voi olla hyvä ajatus.

Olin viikonloppuna sukujuhlissa Kuopion takana. Maatila, jota yksi veljistäni isännöi, täytti kesäkuussa 100 vuotta (toki se on vanhempaa perua mutta meidän isovanhemmille suvun kantatilasta lohkottu silloin). Kokoonnuttiin siis joukolla: sisarukset (6 kpl), sisarusten lapset ja lastenlapset ynnä miniät ja vävyt. Yhteensä 30 henkeä. Ja 7 koiraa, koska joukko on jokseenkin eläinrakasta. Laskettiin, että jos kaikki lemmikit olisivat olleet paikalla, koirakokouksessa olisi ollut 11 osallistujaa.

Osa suvusta jäi saapumatta: samaan viikonloppuun osui vävylle kesän kiinnostavin urheilutapahtuma eli 12 tunnin ultrajuoksu, Ukkokullalle oma serkkukokouksensa Oulussa, teekkarineidolle parhaan kaverin synttärit ja pikkuveljelleen jotain muuta välttämätöntä läsnäoloa vaativaa. Muutama muukin nuoren polven edustaja puuttui. Totesimme joukolla, että kesän aikana viikonloppuja voisi olla viikkoa kohti kaksi, jopa kolme, jotta kaikki kesätapahtumat saataisiin mahtumaan ja kaikissa kiinnostavissa ehtisi käydä.

Ajeltiin siis tyttären kanssa kaksistaan Savoon ja takaisin. Käytiin lounaalla Kenkäveron pappilassa (ihana paikka, suosittelen lämpimästi jos viitostietä ajelette!) ja ehdittiin puhua kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat ilman ympärillä pyöriviä miehiä, lapsia ja koiria. (No joo, snautserimme Lyyti matkusti takapenkillä mutta valveutuneena matkakoirana se osaa olla ajon aikana hiljaa.)

Juhlat kestivät kellonympäryksen eivätkä ne tosiaankaan olleet mitkään pönötyspippalot (tämän oli järjestävä veli meille etukäteen tiedottanut). Mutta hyvää ruokaa oli, osa omien peltojen ja metsien antimia. Ohjelmakin oli omatekoista; piironkien uumenista oli kaivettu menneiden sukupolvien kirjoittamia runoja ja sisar oli riimitellyt itsekin. Yksi veljistä oli värkännyt synttäribluesin toiselle, tasavuosia täyttävälle, tyttäreni säveltänyt ja sanoittanut tarinan joka kertoo hänen ja samanikäisen serkun leikeistä mummolassa. Mun hommakseni jäi kuvailla, miltä Suomi, Savo ja kaukainen kotipitäjä näyttivät silloin sata vuotta sitten. Eikä tietenkään juhlaa ilman yhteislaulua!

Nyt värkkäilen valokuvakirjaa järjestäjäveljelle kiitokseksi. Mulla on parisataa kuvaa, joista parikymmentä jaoin heti maanantaina suvun FB-sivulla. Suurimmaksi osaksi tämä viikko on kuitenkin omistettu kaupunkilomailulle: eilen käytiin UK:n kanssa Ateneumissa ja Kiasmassa, jossa Tom of Finlandin töitä. Niistä en ole erityisen innostunut, mutta kuriositeettinahan noita kikkelimiehiä katsoo. Tosin joka jäbä on hämäävästi samannäköinen. Tänään vuorossa Sinebrychoffin taidemuseo ja Kansallismuseo, jossa en ole käynyt moneen vuoteen. Ehkä jopa Jörn Donnerin valokuvat Hakasalmen huvilassa? Vasta-avattu Hakaniemen halli katsastettiin maanantaina, jolloin museot ja muut olivat kiinni.

Juu, Pikseli ja Merelle, Ateneumissa oli melkoinen ruuhka. Pitää hankkiutua sinne toistamiseen, kun vain keksisi, mihin kellonaikaan olisi väljintä. Taulut on tietysti nähty taidekirjoissa ja -museoissakin moneen kertaan, mutta kokonaisuus on silti varsin vaikuttava. Mulla on e-kirjana Sovelias liitto (Albert Edelfeltin ja Ellan de la Chapellen kaksoiselämäkerta) joten ensi viikolla tartun siihen jossakin sopivassa satamassa. Köydet irtoavat perjantaina, ja teekkarineitonen joka on viisivuotiaasta saakka purjehtinut mukanamme, tulee viikonloppugastiksi.

Kivaa kesänjatkoa kaikille!

Suupaltti, pidin kovasti uudesta ja todennäköisesti viimeisestä Indiana Jones-elokuvasta. Pelästyin ensin alussa, kun Harrison Ford näytti yhtä nuorelta kuin aikaisemmissakin filmeissä ja kerkesin jo kiroilla, että ne ovat tehneet saman tempun kuin kerran yhdessä Michael Douglasin elokuvassa, jossa hänet oli jollain ihmesysteemillä saatu näyttämään puolta nuoremalta. Onneksi se tässä tapauksessa rajoittui vain alkuun, jonka oli tarkoituskin kuvata hyvin paljon aikaisemmin tapahtunutta. Nämä Indiana Jones-elokuvat ovat olleet suosikkejani siksi, että ne ovat oikein vanhanaikaisia seikkailuelokuvia ryyditettyinä nykyajan erikoistehosteilla ja muilla kommervenkeillä sekä sopivasti huumorilla. Sitä paitsi Harrison Ford on ihana 😍 Jos seikkailufilmeistä pidätte, niin voin suositella lämpimästi!
 
En edes muista milloin olen käynyt taidenäyttelyssä viimeksi. Olisiko ollut Tove Jansson-näyttely Ateneumissa ja siitä on todella pitkä aika. Edelfelt kiinnostaisi, mutta jotenkin täältä on niin vaikea lähteä Helsinkiin asti vain näyttelyä varten ja jos suunnittelisi jotain muutakin, niin sitten se vaatisi jo yöpymisen, sillä eihän yhdessä päivässä jaksa montaa kohdetta! Olen Tiinuliinun kanssa vähän samaa mieltä Tom of Finlandin kikkelimiehistä, vaikka onhan se myönnettävä, että tyyppi oli taitava piirtäjä. Aihe vain on turhan yksipuolinen.
 
Olemme vihdoin ja viimein siivonneet kuistia. Kokosimme uuden säilytyslaatikon ja laitoimme sinne tarpeelliset kamat ja kaiken vähänkin ”mahdammekohan tarvita tätä”- ja ”saako tästä enää puhdistamallakaan käyttökelpoista”-aineiston jätesäkkeihin. Olen kallistunut siihen ajatukseen, että tilaan Repsikan noutamaan kaiken rojun kerralla, kun emme kuitenkaan saa kaikkea viedyksi jäteasemalle omalla autolla. Varsinkin korituolin runkoa ja kahta muovista puutarhatuolia on vaikea sovittaa autoon ja päätin hävittää myös makuuhuoneessa olevan vanhan televisionkin, kun ei sitä koskaan katsota. Jos jostain syystä tulee halu/tarve katsoa telkkaria sängyssä, niin voimme sitten ostaa sinne sopivan pienen taulutelkkarin. Repsikka luonnollisesti maksaa, mutta niinhän tarpeellisista palveluista aina pitää maksaa! Seuraavaksi pitää käydä ostamassa sellainen ryppyinen puutarhaletku, jolla voi sitten pestä kuistin kalusteet. Varsinkin keinun katos on todella likainen. Sitten onkin enää jäljellä terassilautojen ja kalusteiden öljyäminen, mutta kun sitä ei ole tehty vuosikausiin, niin kaipa se voi odottaa, jos nyt ei vallan ensi kesään, niin ainakin tulevaan syksyyn.
 
Kävin maanantaina kaihileikkauksen jälkitarkastuksessa ja kaikki on hyvin. Silmänpaineetkin olivat laskeneet kummassakin silmässä 18:aan, kun ne ovat olleet aiemmin 24 ja 28 välillä. Kuulemma aika sitten näyttää pysyvätkö ne myös alhaalla. Ainoa huono puoli on se, että kuten jo olin epäillytkin, minulle laitettiin vääränlaiset linssit. Suoraan sanoen hieman hatuttaa, sillä selitin joka käänteessä selkeästi haluavani käyttää yleislaseja ja lukea ilman. Se sanotaan ihan selvästi jopa esimittaukset tehneen optikon lausunnossa, mutta lääkärin epikriisissä sanotaan vain, että ”haluaa käyttää laseja leikkauksen jälkeenkin”! Tilasin nyt sitten itselleni uudet moniteholasit, jotka tulivat maksamaan 50 % alennuksen jälkeenkin 699 euroa, kun meirämmiähen lukulasit maksoivat vain 250 euroa! Löysin muuten tosi nätit punaiset pokat, jotka ovat vähän sellaiset kissamaiset ja sopivat naamaani kuin nenä päähän. Ne olivat onneksi edulliset (99 e) ja niistäkin laskettiin sama alennus. Tekisi ihan mieli reklamoida, jos vaikka saisi leikkauksesta alennusta. Ja vaikkei saisikaan, niin ehkä oppivat sitten vähän paremmin kuuntelemaan isolla rahalla maksavia asiakkaita!

Suupaltti, oletko kuuklannut netistä maksullisia miehiä? Niitähän on kaikenlaisia mökkitalkkareita, niin miksei sitten kotitalkkareitakin. Muistan vuosien takaa sen ihan ensimmäisen kaikenlaisissa kodin korjaustöissä auttavan kaverin antaneen yritykselleen nimen Aviomiespalvelu. Kuulemma intiimimpi apu ei kuulunut repertuaariin 😄
 
Rutikuivan kesäkuun jälkeen alkanut heinäkuu on todella ollut sateinen. Viikossa on tullut melkein 100 milliä vettä ja kun meirämmiäs oli jättänyt pelargonialaatikon pihalle kuistin sijaan, meidän piti kaataa laatikko kumolleen, jotta saimme valutettua liiat vedet pois, etteivät pelargoniat vallan tukehdu. Heinä kasvaa ihan silmissä eikä sitä voi leikata, kun on niin märkää. No, luonnolle sade tekee hyvää ja kyllähän ilmakin on viilentynyt. Meidänkään ei ole enää tarvinnut  käyttää makuuhuoneen kattotuuletinta. Ensi viikolla ennustettiin taas lämpenevää, mutta toivottavasti ei enää tulisi helteitä.
 
Toivottelen kaikille lokoisaa viikonloppua 🙂

Hyvä, että Mennan silmät ovat kunnossa.

Me risteilimme eilen ja meri oli ihanan tyyni. Söimme koko menomatkan Tallinnaan a la carte -ravintolassa toinen toistaan makoisampia ja kauniimpia ruokia. 13-vuotias nuorimies halusi tilata myös aikuisten listalta ja teki täyttä kunniaa isolle pihville. Maltoin olla ottamatta annoksista kuvia, koska huomasin kerran puhelimeni olevan täynnä sellaisia jo ennestään.

Tax freestä ostin kulmakarvavahaa, kokeilin tänä aamuna, mutta en ole muistanut tarkistaa koko päivänä, ovatko karvat pysyneet kuosissaan.

Tänään pakattiin autoon osa eilisistä juomista, pyykit, vaatteet, ruoat jääkaapista ja aika täyteenhän Musti taas tuli. Pysähdyttiin Pälkäneellä Katajiston Lihaan, sieltä saa kotitekoisia makkaroita ja leikkeleitä. Seuraavaksi Niitty-Seppälän Maatilamyymälään, uusia perunoita iso pussi ja viisi kiloa mansikoita, kaikki aamusella poimittuja ja nostettuja sekä kolme litraa herneitä. Justus unohti lasipurkit kaupunkiin, joten en tiedä, mihin minä sitä aikomaani mansikkahilloa säilön. Aapiskukossa tilasin listalta, koska olen kyllästynyt buffettiruokaan. Orivedellä vielä kauppaostokset ja sitten rantaan.

Tietenkin sade alkoi ripotella juuri siinä vaiheessa, kun tavaroita piti kantaa veneeseen. Kaikissa kasseissa ei ole vetoketjuja, joten vähän kiireellä niitä sullottiin veneen kuomun alle. Olin jo aika raivona ja karjuin veneen moottorin yli Justukselle, että kovin pitkään en kyllä tätä rumbaa jaksa. No onneksi sade lakkasi saareen päästyämme, mutta olimme kumpikin ihan poikki, kun kaikki oli kannettu pientä mäkeä ylös mökin kuistille.

Ruoat ovat jo jääkaapeissa, vaate- ja pyykkikasseja en jaksa tänään tyhjentää.

Lisäksi hermostuttaa Justuksen vakuutusyhtiö, joka ei valituksesta huolimatta halua maksaa kuin ne muutamat sairaalapäivät leikkauksen jälkeen. Yhtiön mielestä kaksi kuukautta oli kuntoutusta, josta ei tarvitse maksaa. Meidän mielestä kyse oli ainakin kuukauden sairaalahoidosta ja vasta sitten kuntoutuksesta. Justuksen tytär ja vävy ovat juristeja ja laativat vielä uuden valituksen. Täytyy selvittää, millainen Zappan vakuutus on.

Zappasta puheenollen, tänään se ehti pureskella vävyn aurinkolasit, kotelon ja lompakon, mukana taisi mennä muutama setelikin, kolikoista ei saatu selvyyttä. Seteleitä tuskin voi käyttää, saattavat tulla aika pehmenneinä ulos. Yksin kotona ollessaan koira ei tee mitään, mutta perheen läsnäollessa se keksii kaikenlaista. Ja sen kanssa lenkkeillään, leikitään ja touhutaan. En ole eläissäni tavannut tuollaista pentua. Ja koirakoulussa se toimii niin hienosti, että ohjaaja ehdotti jonkun tasotestin tekemistä jo, kun koira on 1,5 vuotias. Yleensä se tehdään kaksivuotiaana.

Päätimme Justuksen kanssa olla lomalla viikon. Paitsi että kaikki terassit, käytävät ja ulkokalusteet on jälleen pestävä, ennen kuin niitä voi käyttää. Mutta Justus on fiksu ja "unohtaa" jatkuvasti ostaa lisää saunamaalia, joten en voi jatkaa saunan maalaamista. Viime kesänä ei ehditty koko saunaa sutia. Justuksen tyttären perhe tulee seuraksemme viikon päästä ja se on tosi hauskaa. Viihdyn heidän kanssaan, eikä mun silloin koskaan tarvitse laittaa ruokaa eikä paljon tiskatakaan.

Voi kun sataisi huomenna koko päivän! Voisi vaan lueskella. Ai niin se mansikkahillo! Olisiko terveellistä syödä viisi kiloa mansikoita?