Huomenet! 

IL lähetti WhatsAppin ja pyysi kertomaan kuulumisiaan. Edistyminen ei nyt ole ihan sujuvaa. Ei pääse vielä tänään kotiin, vaikka on vähän jo kävellyt sen telineen kanssa. Mutta järeiden kipulääkkeiden sivuvaikutuksena pahoinvointia, palelua ja väsymystä. 

Ihan ymmärrettävää - tuollainen leikkaus on ISO. 
Mutta mehän lähetämme hänelle tsemppiterveisiä, eikö joo? 

(Mä pistin omani jo WhatsAppilla, mutta ehkä hän jossakin vaiheessa jaksaa lukea myös foorumia. Kuten aiemmin todettu, niin puhelimella kirjoittaminen on aika hankalaa, joten mä toimin tässä toistaiseksi kirjekyyhkynä.) 

Terveisiä penkkareista!
 
Alkuillan tv-uutisissa on vilahdellut täyteenlastattuja rekka-autoja ja iloisia nuoria ihmisiä eri puolilta maata. Me seurasimme touhua ihan livenä Espoossa, jossa yhden ajopelin lavalla keikkui tyttärenpoika. Oli pukeutunut lohikäärmeeksi kuten paras kaverinsakin; mä lähettelin vielä eilen iltamyöhään viestejä että kai muistat pitkät kalsarit tai vielä parempi jos kahdet. Poika sanoi muistavansa.
 
Meidän jengi olikin paikalla ihan koko laajuudessaan. Tytär ja vävy pitivät etätöistään vähän pitemmän lounastunnin, teekkarineito tuli muistelemaan miten itse ajeli neljä vuotta sitten pitkin Stadin katuja. Me iloiset isovanhemmat (siis Ukkokulta ja mä) varustauduimme kumpikin kameroin. Paljon kivoja kuvia saatiinkin – lupasin kasata niistä päivänsankarille albumin kuten tein taannoin hänen isosiskolleenkin.

Ainoastaan koirat (meidän minisnautseri ja paras kaverinsa tyttären spanieli) oli jätetty kotiin, jossa ne olivat aamupäivän aikana inventoineet tyttären käsityökopan lankavaraston. Kaikki kerät oli kannettu olohuoneen matolle sievästi vierekkäin, ja asetelman sydämenä oli eteisestä noudettu vaalea lenkkari. Kai ne olivat jotain sukankudontaa suunnitelleet.
 
Mutta asiaan: Espoon ja Kauniaisten abit olivat asiaankuuluvan iloisia ja kovaäänisiä, autojen torvet soivat ja karamellit lensivät. Lähtöpaikan läheisyyteen eli urheilupuiston tienvarteen oli kerääntynyt runsaasti yleisöä, joka vilkutti villisti, ja ainakin yksi kokonainen päiväkotiryhmä. Rekkojen lakanakyltit ottivat kantaa paitsi itse pääasiaan, myös muutamiin muihin ajankohtaisiin aiheisiin.
 
Niistä suosituin tuntui olevan kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps.) eduskunnassa viime syksynä esittämä opiskelijaelämän kuvaus, jossa rakennekynnet kimalsivat, tekoripset räpsyivät ja hyvänlaatuinen partavesi tuoksui (K. otti määritelmillään kantaa opintotuen leikkauksiin koska hänen mielestään nuorisolla oli parempi elintaso kuin parlamentaarikoilla). 

Naureskelimme neronleimauksille ja räpsimme valokuvia. Suurin osa niistä on oikein onnistuneita.
 
Riittävänpitkän rekka-ajelun jälkeen abi ja hänen paras kaverinsa kotiutuivat, haukkasivat voileipää ja vaihtoivat lohikäärmeasut hieman hillitympiin. Ajoimme kaksikon satamaan jossa parveili melkoinen joukko samanikäisiä ilmeisesti samalla asialla. Toivotimme sopivan hauskaa abiristeilyä. Määränpäänä kuului olevan Tallinna, ja matkalta palataan vasta huomisiltana.
 
Kylmähän siellä tienlaidalla oli, mutta iloisen päiväsydämen muisto lämmittää sydäntä vielä pitkään.
 
Nyt iltateetä ja katse kohti viikonloppua! Voikaa hyvin kaikki!

Onko IL:sta kuulunut tänään? Entäs Kipa, miten sujuu?

Minun polvet täyttivät eilen viikon ja salaa mielestäni olin toivonut, että edistymistä olisi tapahtunut. Mutta turvotusta on edelleen ja sen myötä tietysti kivut ja liikkumisvaikeudet. 
Vaikka ihan alkumatkallahan tässä ollaan. 
Pääsen kuitenkin sänkyyn ja vessaan ja saan vaatteet päälle. 

IL pääsi tänään sairaalasta kotiin joten tilanne vaikuttaa hyvältä. Kirjekyyhky lentelee taas huomenna - mutta voi olla, että hän jaksaa jo kertoa kuulumiset itsekin. 

Tulirumpu - hyvältähän tuo sun tilanne kuulostaa. Ei polvileikkaus mikään pikkujuttu ole. Toipumista ja tsemppiä sulle!

Öitä!

Lyhyt katsaus täältä. Ollut menoa ja meininkiä koko viikko, kun siippani maanantaina lähti vapaa-ajanasunnollemme. Huomenna kotiutuu. Tänä aamuna ulos lähtiessään mittari näytti - 27. Minulta lähti kuuden aikoihin viimeinen tämän viikon "vieras". Kyllä olen nauttinut seurasta. 

Leikatun polveni uude tekonivel täytti eilen 4 viikkoa. Kivut ovat kyllä helpottaneet pahimmasta, mutta mokomat herättävät vielä useimmiten pari kertaa yössä, niin että on pakko köpötelle keittiöön hakemaan pakastimesta kylmägeelipussi. Hetkittäin on kivuttomia tuokioita, mutta juuri tuossa pari päivää sitten luin että polven tekonivelleikkausesta parantuminen kestää 1 - 2 vuotta, joten malttia tässä ilmeisesti tarvitaan enemmän kuin mitä minulle on suotu. 

Olen kyllä ollut varmasti turhan paljon jalkeillakin. Jumppaliikkeitä olen tehnyt ahkerasti - ihan alussa en mitään pystynyt tekemäänkään - muuta kuin heiluttamaan varpaitani. Olisi kova halu vähentää lääkitystä, mutta ajattelin huomenna soittaa osastolle, kun olivat muutenkin vähän epämääräiset nämä saamani ohjeet. Sitä kyllä tulen yrittämään, että Peijas laittaisi etukäteen saataviin oheisiin tuon kompressorisukan suositukset. Kyllä minulla on niin kauheat turvotukset edelleen, joiden luulisin olevan hallitummat, jos olisin käyttänyt sitä sukkaa. 

Presidenttivaalien keskusteluja on edelleen seurattu innokkaana, vaikka olenkin äänioikeuteni jo käyttänyt. Tykkään katsella niitä. Eilen illalla oli mukavaa katsella niitä yhdessä poikamme kanssa. Vähän aikaa sitten oli viimeinen tentti ja sunnuntaina saamme sitten jännittää, miten kisassa käy. 

Kivaa viikonloppua kaikille.

          

Minäkin olen jo äänestänyt ja jotenkin ahdistaa katsoa tenttejä. Välillä tuntuu katsellessa, että äänestinkö sittenkään oikeaa ehdokasta. Eilen en enää viitsinyt katsoa vaan ajattelin, että ihan sama. 

Varasin eilen miehelle ja mulle lennot Mallorcalle. Sinänsä vaan tylsää, että eri aikaan. Mennään lastenhoitoavuksi.  Mies lähtee vappuaattona ja on viikon ja kun tulee ti niin itse lähden la ja olen poissa äitienpäivän. Ystävättäreni lähtee kanssani. Täällä silloin toukokuu kauneimmillaan, joten ei paras matka aika minulle, mutta nyt näin. Olisin kyllä tarttenut tähän kevätmasennukseeni jotain piristävää. Jotain vielä keksin.

Polven paraneminen tekonivelleikkauksen jälkeen kestää tosiaan helposti sen pari vuotta. Itse olen kyllä jo oikeastaan täysin kivuton. Kuntoutus kuitenkin tärkeää. Täytyy myöntää, että itse tällä hetkellä jumppasn ihan liian vähän ja harvoin. Hyvä kun pari kertaa viikossa. Jalka kun toimii hyvin niin unohtaa.

IL tsemppiä samoin Kipalle kuntoutukseen

Pakkasta -23,5 astetta. Kauppapäivä, kunhan taas keksisi mitä ruokaa viikonloppuna laittaisi.

Tervehdys,
Japena, vielä aiempaan WC-keskuteluun, kun eilen yritin vain lyhyesti laittaa polvestani. Kyllä minäkin oven ja WC:n lukon avaan käsienpesun jälkeen aina paperilla. Joskus vielä näkee sitäkin, että pönttö on edellisen kävijän jälkeen (todennäköisesti) vedetty kansa auki. Koronaikoina, näin useammassakin paikassa erikseen seinään laitetun lapun, jossa oli pyyntö, että pönttö vedetään niin, että kansi on kiinni. 

Ootko muuten koskaan kokeillut noita verkkokaupan noutotilauksia. Ajattelin vaan, että teidän tapauksessa erityisesti, kun teitä on niin monta, niin siinä säästäisi aikaa vaikka kuinka. Ja en nyt muista, olenko aiemmin kehunut, että täällä Myyrmannin Cittarissa olen kiinnittänyt tilauksissa erityistä huomiota siihen, että hevi-tuotteet ovat todella hyvän laatuisia. Mulla on siellä erikseen toive, että jos jokin ruoka on menossa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä vanhaksi, niin saa jättää pois. Nyt tänään soitettiin, että jättävätkä luomu baby pinaatin pois, kun viimeinen päivä on ylihuomenna. Jätin suosiolla pois, kun muuten saattaa mennä hukkaan iso osa. Täällä on erikseen henkilöt, jotka poimivat kuulemma nuo hevi-tuotteet ja sen näkee tasosta, että asialla ovat ammattilaiset. 

Aluksi tilauksen tekoon menee varmasti enemmän aikaa, mutta kun on sen muutaman kerran tehnyt ja kopioi edelliset ostokset, niin siihen on helppo tehdä muutoksia ja lisäyksiä. Meillä nouto yleensä to tai pe - tänään tavallista myöhempänä ajankohtana, kun siippani tulee kotiin - niin ehdin vielä sitten listaan laittamaan ja ruokia suunnittelemaan vähän tarjoustenkin perusteella. Me tilataan tosin Cittarista, Prisman tarjouksia en löydä kyllä mistään.... Mutta tosi kätevää ja helppoa tuo ruokien nouto näin. 

Voimia sulle arkeen ja kevääseen, kun Mallorca jää nyt toukokuulle asti. Jospa se helpottaisi oloa, kun tietää reissun olevan tulossa. Toivottavsti . Kiitos kuntoutustsempeistä. Olen ajatellut, että tänään menisin vielä päikkyjesi sivuille suurin piirtein samaan kohtaan, jossa nyt olen itse... jospa saisi jotain vinkkiä sieltä.

Merelle otin kännykällä kuvan sun tekstissä, jossa kerroit Sally Salmisen kirjoista. Pitää kysyä vapaa-ajan asunnon kirjastosta, jospa löytyisi sieltä päin.

Tiinuliinu , penkkareista jotenkin mulle jäänyt mieleen, että lähes aina silloin on noin 20 astetta pakkasta eli tosi kylmää. Niin oli aikanaan, kun ajelu oli omalla kohdallani. Mulla oli päässäni isäni karvahattu, jossa oli sellaiset korvia peittävät "jutut" ja nauha, jolla hatun sai sidottua kinni. Pohjois-Haagan yhteiskoulun pihalta ajelumme alkoi. Harvoin on tosiaan ollut lämmintä penkkariajopäivänä omien muistikuvien mukaan. 

Tulis , mulla tuli tosiaan eilen neljä viikkoa leikkauksesta ja edelleen on turvotusta jalassa. Viime yönä alkoi lisäksi uusi särky, joka kohdistui polven molemmille sivuille, juuri siihen kohtaan, jossa on eturistisideleikkauksen jäljiltä pisimmät arvet. Jotenkin varmaan hermoradat etsivät uusia väyliä tms. . 

Kun puhuit painolukemista, niin oletko mitannut vyötärön ympärystä. Tässä vaiheessa leikkausta se lienee luotettavampi mittari kuin vaaka. Itse olen todennut näin. Mulla jäi kyllä makean himo päälle, kun joulusta oli suklaita niiiiin paljon jäljellä. Nyt tekee joka ilta makeaa mieli. Ostin tässä kerran, kun kävin kukkaostoksilla kylään mentäessä, itselleni Marianne karkkipussin. Ja voi mikä morkkis yhtenä iltana tuli, kun puputin niitä oikein kunnolla. 

Alkuviikosta vielä merkkasin ruokia, mutta sitten jätin kesken homman, kun tää on niin poikkeuksellinen viikko.

Ootko Tulis yrittänyt uudestaan käyttää sitä kompressorisukkaa? Varmasti silläkin on vaikutusta tuohon turvotukseen. IL tuossa yhtenä päivänä kertoi, että polvensa taipuu jo 110 astetta. Kululosti ihan ihmeelliseltä.. Mulla menee hyvin ihan suoraksi, mutta taivutuksen kanssa on vaikeuksia. Pitää tänään koittaa mitata, kunhan siippani kerkiää paikalle. 

Mä en voi ajatellakaan ulkoilua täällä. Ikkunoista näkyy kävelyteitä kolmeen suuntaan ja kaikki näyttävät ihan jäisiltä kyhmyisiltä väyliltä. Ei hyvä mun polvelle. Ajattelinkin, että odottelen tässä vielä reilun viikon, kunnes on tarkoitus suunnata Mikkeliin päin. Siippani saa sitten tehdä mulle lumikengillä jäven jäälle eripituisia lenkkejä. Jos ne jäätyvät, niin ainahan voi tehdä uusia lisää. 

Kaunis ilma, mutta pakkasta reilusti. Nauttikaa ulkoilusta te, jotka voitte. 

Paranemista leikatuille polville ja mukavaa viikonloppua kaikille. 🥰

Jos saisin kaupasta kotiinkuljetuksena tilaisin, mutta kun ajan 25 km suuntaansa niin mielelläni kaupassa jo käynkin. Tosin tuo nouto voisi sopia kun muita asioita hoitelis, mutta tykkään kyllä itse kaupassa asioida. 

Tuo 1-2 v tuntuu toivottoman pitkältä, kun ajattelee mitä uutta remppaa sinä aikana ehtii tulla. Japenan vauhtiin olisin kyllä hyvin tyytyväinen.
kompressiosukka aiheuttaa jo ajatuksena väristyksiä. Tuntui juuttuvan hakasiin kiinni. Kysyn siitä keskiviikkona kun on hakasten poisto. Kyllähän näin iso juttu aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, alaselkä vaivasi yöllä eniten. 
Paino oli aamulla vähän vähemmän kuin ennen leikkausta, eli kyllä luulisi laihtuvat kunhan turvotukset häipyy. Makeaa ei tee mieli edelleenkään, vaikka jäätelöä varasin. Muutenhan olen sen varassa mitä mies tarjoilee...

Minun täytyy nyt myöntää, että tietenkin polvessa on vielä tuntemuksia, on siinä harvakseltaan leposärkyä, tunnoton ulkosyrjältä ja sitä myöten ikäviä tuntoaistimuksia. Lihakset heikohkot. 
Kuitenkin vertaan siitä mitä se oli just ennen leikkausta. Niin voin sanoa että kivuton, ei ole jatkuvaa särkyä, aamulla ei tarvi konkata vessaan, polvi ei petä alta, ylös pääsee sohvalta tuosta vaan. Vertaan kaikkea oloon ennen leikkausta. Siihen nähden elämänlaatu liikkuvuuden kanssa on satakertaistunut. 
Kun olen lukenut juttuja vertaistukiryhmässä niin tunnen kyllä päässeeni helpolla ja parantuneeni nopsaan. 

Minä koin kompressiosukan hyvänä. Mielestäni ei tarttunut hakasiin, vaikka sitä pelkäsin. Ei ollut pahoja turvotuksia, ainoastaan polven ympärillä leikkaushaavan pituudelta. 

Kävin pihalla hiihtämässä talon ympäri noin 300m. Viimeksi hiihtänyt 39 vuotta sitten. Ensin tuntui etten pysy edes pystyssä, mutta löytyi se tasapaino. Tosin näillä nykyisillä suksilla hiihto ilman latua on työlästä. 
Pitää päästä kokeilemaan laduille, täällä ihan nurkilla niitä vaan ei ole.