Kipa, voi kun se tyttäresi pahoinvointi loppuisi, että voisi oikein nauttia odotusajasta.

Pidellään sadetta, tein lohisopan viittä vaille valmiiksi, huomenna lisään lohen, kerman, tillin ja ruohosipulin. Tänään on iltapäivällä vipinää, kun Justuksen pojalle tulee vieraita yhteensä viisi. Miniän isän uusi naisystävä ei ole nähnyt tätä mökkiä, joten tulevat käymään. Pojat hakivat ison veneen ja vuodevaatteita ja jättivät meille pienen sähkömoottoripaatin. Sää ei vain oikein vaikuta suosiolliselta järvikierrokselle.

Eilen koettiin taas kauhunhetkiä, kun tultiin kauppakierrokselta. Satoi kaatamalla ja kovan tuulen takia aallokko oli melkoinen. Laituri oli märkä ja liukas. Justus sai toisen jalkansa laiturille, minä pitelin venettä puoshaalla kiinni laiturissa, kunnes hän saisi sen kiinnitettyä. Vaan valtava aalto iski veneeseen, joka ponnahti eteen päin. Justuksen toinen jalka oli veneessä ja hän teki sekunnissa ratkaisunsa; kellahti laiturille kyljelleen estääkseen reisivenähdyksen. Minä sain puoshaan takaisin kiinni ja puriston niin lujaa, että kämmenet olivat arkana koko päivän.

Justus makasi kyljellään eikä päässyt ylös, enkä minä päässyt veneestä auttamaan. Hän ryömi laituritolpalle ja hitaasti siitä kiinni pitämällä sai itsensä nostettua ylös. Myöhemmin kertoi ehtineensä ajatella, että nyt taisi mennä lonkka. Jos niin pahasti olisi käynyt, mun olisi pitänyt soittaa joku pelastuspalvelu hakemaan hänet, enhän minä jaksaisi isolle miehelle mitään. Polvi on veriruhjeilla ja ylin kylkiluu ehkä murtunut, kun se aristaa. Mutta eihän tosimies läärkäriin lähde, kylkiluu kun paranee itsestään.

Mutta kun hän soitti pojalleen, kuulin, että oli kyllä aika lailla säikähtänyt. Ei meistä enää ole kovassa aallokossa rantautumaan. Jonain päivänä voi sattua pahemminkin. Poika oli kaupassa ollessamme  käyttänyt omia ja vieraina olleita lapsia uimassa ja lämmittänyt samalla saunan. Päästiin pesulle.

Olen määrännyt Justuksen sairaslomalle pariksi päiväksi, mutta meillä on asiasta vakavia erimielisyyksiä. Soitin pojalleen, että nyt se aikoo sahata oikealla kädellä (on vasuri), sidonko mä sen puuhun? Poika sanoi, että sido, mutta katso ettei naru mene sen kipeän kylkiluun päälle. Onneksi sataa, en ole vielä käyttänyt moisia voimakeinoja.

Minun vävyni on löytänyt koirakoulun Espanjasta ja Zappa jatkaa opiskeluaan. Se on viehättynyt avoautoiluun ja pojat käyvät ajelemassa, koira istuu kuono ylhäällä maisemia tarkastellen. Pojat taitavat tarkastella tyttöihin tekemäänsä vaikutusta. Yksi espanjatar oli kysynyt, saako silittää ja pojat hieman arvellen, että koira voi olla ärhäkkä. Tyttö oli sanonut, saako omalla vastuullaan kokeilla, mennyt kyykkyyn ja katsellut välinpitämättömästi ihan muualle. Zappa oli ihmetellyt, lähestynyt, nuuhkinyt ja ruvennut jakelemaan suukkoja! En ole ikinä koirankouluttajilta tällaista tapaa toimia kuullut.

JJ katselee futista, me emme kaikkia pelejä seuraa. Tytär ja vävy ovat futisihmisiä ja tekevät joka ilta kisakatsomon terassilleen, kuten myös kymmenet muut vuorilla asuvat. Ja maalin tullessa karjunta monien terasseilta kiirii läpi vuorten!

Hyvää viikonloppua kaikille, me vietämme sitä bonuslapsenlapsen, miehensä ja pienen lapsenlapsenlapseni kanssa!

Tervehdys kaverit.
Huomasin että olen laittanut tänne puumerkkini viimeksi ennen juhannusta.

Eilen kirjoittelin juttua pitkään suoraan foorumille mutta se katosi kun yritin lähettää. Nyt yritän toista konstia ja teen wordilla ja tallennan koneelle ennen kuin menen kiloklubiin.

IL:n kuvaus aktiivisesta päivästa oli lähes kopio etämiehen ja minun päivästäni. Tosin etämies tekee yhden homman loppuun ja alkaa hämäläiseen tapaansa tuumaamaan uutta hommaa vasta sen jälkeen ja minulta jää jatkuvasti hommia kesken kun löydän jotain muka tärkeämpää tehtävää. Puhelimeen vastatessani unohdan mitä olin tekemässä ja etämiehelle etsin tavaroita eikä omatkaan tavarat ole siellä missä luulin niiden olevan.

Kipan aktiivinen seuraelämä ansaitsee peukutuksen. Hienoa kun olette päässeet tapaamaan perhettä ja ystäviä koronaa edeltävään malliin. Toivottavasti tyttären pahoinvointi alkaa vihdoin helpottamaan ja voi nauttia loppuraskaudesta terveenä.

Tiinuliinun veneilyjuttuja on ollut kiva lukea sillä olen ihaillut aina purjeveneitä vaikka en ole ikinä sellaisessa ollutkaan.

Kiitos myös muille kirjoittajille, en nyt lähde niitä erikseen kommentoimaan kun en muista kuka kirjoitti mitäkin.


Olen saanut aikani kulumaan kiitettävän hyvin. Luppoaikaa ei ole ollut kuin olosuhteiden pakosta kovalla helteellä. Silloin oli pakko levätä kesken päivän sillä minulle ei yli 25 astetta kerta kaikkiaan sovi. Illalla sitten virkistyin joten lenkkeilin ja kävin uimassa illalla ennen nukkumaan menoa. Nyt on mieleiseni lämpötila, tällaista jatkossakin, kiitos.

Olen harrastanut kulttuuria monessa muodossa. Kesäteattereita on takana ja edessäpäin. Alkuviikosta järjestin kummityttärelle synttärilahjaksi lupaamani kulttuuripäivän Mäntyharjulla.
Kävimme ensin kiertämässä Salmelan näyttelyt, sitten ulkoilimme ja söimme Salmelan ravintolassa suussa sulavan lounaan. Jos siellä päin liikutte kesällä niin suosittelen.
Illalla menimme vielä Mäntyharjun kesäteatteriin katsomaan näytelmää Rusetteja vanhasta muistista. Tansseissa olen käynyt alkuun päästyäni väliin kaksikin kertaa viikossa. Kumma kun tanssiessa polveen ei juurikaan koske vaikka kävellessä se tuntuu usein kipeältä.

Keskiviikkona olen menossa Ristiinan Kesäteatteriin harrastusryhmän mukana ja tyttären kanssa olen menossa vielä johonkin teatteriin. Musiikkia kuulen tanssien lisäksi loppukuussa oman kylän musiikkijuhlilla.

Terveysongelmista sen verran että sain vihdoin ajan 20.8. tehtävään rannekanavan leikkaukseen. Lieneekö keskiviikon keskustelullani terveyspiirin johtajan kanssa ollut jotain vaikutusta siihen että perjantaina soitettiin sairaalasta ja tarjottiin ko. aikaa. Johtaja oli  kierroksella maakunnan eri kunnissa ja kun satuin kohdalle niin kerroin mitä ongelmia ja sekoiluja omalle ja tuttavieni kohdalle on sattunut terveydenhuollossa viime aikoina. Mitä sanalla aloitan edelleen lauseeni kun kuulohuoltoon pääsen aikaistaan syyskuussa.
Muistutin johtajaa että kansalaiset ovat huolissaan vielä minuakin vanhempien ihmisten turvallisuudesta koska he eivät usein pysty seuraamaan omakannasta miten heidän asioitaan on käsitelty. Kaikki eivät kykene myöskään soittamaan perään ja pitämään puoliaan.

Tämän viikonlopun olemme etämiehen kanssa olleet luonani, mitä nyt kaupunkireissua ja tiluksilla käyntiä sun muuta on mahtunut ohjelmaan.
Nyt alkaa teksitiä olla niin paljon että taidan lopettaa tähän ja toivotan teille hyvää alkavaa viikkoa.

Ihan asian sivusta: Oletteko huomanneet että "Palautteet" osiossa ylläpito on tänään aktivoitunut kysymään tarkennuksia viestien katoamista koskien. Vastailkaa sinne te, joilla viestien katoamista on tapahtunut että saisivat mahdollisen bugin korjattua.

Samalla koko keskusteluketju ylläpidon lomailua/olemassaoloa koskien on kadonnut kokonaan 🤣

Rimpati-rei!
 
Olen löytänyt itsestäni – pääasiassa reisistä ja pakaroista mutta jonkin verran myös vyötärön korkeudelta – lihaksia joita en ole tiennyt olevan olemassa. Erityisesti kumartelu ja kyykkiminen on ollut tänään jokseenkin haasteellista ellei lähes mahdotonta.
 
Sitä se ei ollut eilen. Nimittäin parin FB-kaverini mustikkapäivitysten innoittamana riensin jo aamupäivällä jonkin matkan päässä sijaitsevaan kuusivaltaiseen metsään, josta UK kävi iltapäivällä minut ja marjani noukkimassa. Mustikkaa tuli mukavasti, ja metsässä oli kiva kuunnella tuulen suhinaa ja linnunlaulua (ja rekkojen jylinää, joka kantautui läheiseltä kehätieltä).
 
Illalla keittelin osan marjoista hilloiksi; kardemummalla maustettu mustikkahillo on tyttären perheen ykkössuosikki puurohillona. Maistuu tavan kaurapuurokin ihan mustikkapiirakalta. Osa meni pakastimeen talven piirakkatarpeiksi.
 
(Joo, tiedän että pakastemarjoja myydään marketeissa. Tiedän senkin, että jokaisessa ruokakaupassa on leipomotuotehylly, josta saa kaikenlaista pullanpuolta, useimmiten ihan kohtuuhinnoin.)

Hillohommien ja valkoviinilasillisen jälkeen kaaduin sänkyyn. Jalkalihaksia pakotti, mutta en enää jaksanut venytellä niitä. Saati että olisin sutinut koipiini esim. Voltarenia. Suljettujen silmäluomien takana vilisti violetinvärisiä pikku palleroita. 

Säilönnän alkuun päästyäni jatkoin tänään tomaattihillon keittämisellä. Idea on omaksuttu espanjalaisesta keittiöstä, jossa sitä tarjoillaan juustojen lisukkeena.
 
Ja kun vielä mainitsen, että parvekkeen amppelitomaatti on tähän mennessä tuottanut nelisenkymmentä peukalonpään kokoista ja hieman isompaakin kirsikkatomaattia, on tämänkertainen satokatsaus selvitelty.
 
Kesän iloja teillekin – muistakaa venytellä jos mustikkametsään menette!

Tiinuliinu, mustikkahillo kardemummalla kuulosti makoisalta!

Mä keskityin viikonloppuna 1,4-vuotiaaseen lapsenlapsenlapseeni. Poika oli eka kertaa veneessä, eka kertaa saaressa, eka kertaa poimi mustikoita ja moni muukin asia oli kaupunkilapselle uutta. Mutta hyväntuulisesti hän tutustui uusiin juttuihin, ei kompastellut kertaakaan kivisillä poluilla ja seisoi keikkuvalla laiturilla tasapainossa uitellen pientä venettään.

Poika nukkui 12 tuntia yhteen menoon! Istuimme myöhään iltaa hänen vanhempiensa kanssa, jotka tuskittelivat, että lapsi herää jo ennen seitsemää. Vaan yhdeksältä vasta heräsi. Hänen äitinsä on minun vanhin bonuslapsenlapseni ja hän halusi kuunnella juttuja lapsuudestaan. Olen ollut hänen syntymästään asti hänen elämässään mukana ja nyt saan olla mamma vielä hänen lapselleenkin!

Veimme vieraat Orivedelle, josta miehen äiti tuli hakemaan heidät omalle mökilleen. Saareen palatessa tuuli oli noussut ja aallot melkoisia. Saatiin vene kuitenkin kiinni ja päästiin laiturille, vaikka molemmat keinuivat eri tahtiin. Myöhemmin katselin ikkunasta, että hei, venettä ei näy missään. Myrsky oli painanut toisen laituritolpan kumoon ja veneen takanaru luisunut pois.

Teimme pari tuntia töitä, että saimme veneen kiinnitettyä toiseen paikkaan. Moottorin propelli oli juuttunut kallionkoloon ja pidin kämmenet riekaleina narusta kiinni, ettei vene päässyt hakkaamaan kallioon ihan pahasti. Justuksen pojan perhe oli omalla mökillään, mutta kovan aallokon takia eivät päässeet pienellä veneellään meitä auttamaan.

Maanantaina tulivat ja vahvat nuoret hakkasivat lekalla laituritolpan saven läpi kallioon asti ja siirsivät veneen paikoilleen. Mulle alkaa riittää tämä jännitys. Nyt on kolme kertaa ollut vähältä piti -tilanne, että Justukselle olisi voinut käydä pahmminkin. Kylkiluu on edelleen arka edellisen laiturille kaatumisen takia. Tarjosin Justuksen pojan perheelle kahvit ja juteltiin tilanteista. Kai meidän on ymmärrettävä, ettemme voi olla saaressa kaksin ilman, että joko tyttären tai pojan perhe on lähellä.

Laiturihommissa aikaa kului niin paljon, että olimme kotona vasta iltamyöhällä. Ja tiistaina heti aamusta mun mökille ruohoa leikkaamaan. Kohta lähdetään takaisin kaupunkiin pakkaamaan, huomenna suuntana ensin Hankasalmi ja Revontuli Resort, sieltä perjantaina Tahkolle serkkutapaamiseen.

On ihanaa nähdä serkkuja koko viikonlopun ajan ja päivittää taas kaikkien kuulumiset. Yksi serkuistani asuu mummomme talossa, perjantaina kokoonnumme ensin sinne kahville. Juttelin äsken serkkuni kanssa, joka kertoi olevansa "ihan ressaantunut siivoamiseen". Ja kun oli puunannut olohuoneen lattian, yksivuotias koiransa oli vääntänyt tortut keskelle lattiaa. Kai se oli joku mielenosoitus, kun emäntä vaan siivoaa! Huomautin, että on luvattu kaunista ilmaa, jolloin istumme pihalla kahvilla eikä kukaan todennäköisesti edes käy hänen olohuoneessaan.

Maanantaiksi on kiirehdittävä kotiin, sillä veljentyttäreni on lomalla Dublinista ja haluaa meidän menevät yhdessä syömään. Minä en osaa mitenkään kieltäytyä mistään, mitä nuoret itse pyytävät, kun olen kiinnostunut heidän elämästään. 

Sitten onkin etsittävä mun mökille uusi pesukone, sillä entinen rupesi totaaliseen lakkoon, vaikka on vasta 22 vuotta vanha! Mä tarvitsen mökillä pesukoneen, koska koko ajan tulee pyykkiä, enkä jaksa raahata niitä kaupunkiin.

Justus imuroi mielestäni ihan siistiä autoa, koska "joku saattaa tulla meidän kyytiin". Sosiaalisena ihmisenä minusta on kiva tavata kaikkia, mutta nyt alkaa tuntua, että olisi kiva olla vaikka viikko yhdessä paikassa ihan kaksistaan!

Ai niin, tyttärelle tuli korona ja nyt se on Juniorissakin. Vävy on löytänyt espanjalaisen koirakoulun ja käy Zappan kanssa treeneissä siellä kahdesti viikossa. Viimeksi olivat treenanneet rauhallisena pysymistä, vaikka potkulauta menee ihan nenän edestä. Kotosalla Zappaa oli ärsyttänyt nuhaiset potilaat ja se oli onnistunut sieppaamaan nenäliinapakkauksen ja vilistämään ulos karkuun. Nenäliinoja oli sitten altaassa ja puutarhassa.

Kiitos memmilä vinkistä katovien tekstien suhteen. Toivottavasti ongelma hoituu pois. Minulle ei sitä tällä erää ole käynytkään kuin juuri äsken, kun pidin niin monta taukoa kirjoituksen kanssa. Onneksi olin kopioinnut tekstin. 

Mustikkaposki onneksi olet vihdoin saanut sen leikkausajan. Ihmettelen, miten pystyt niin paljon kuitenkon touhuamaan käden kanssa. Jotenkin se aika tosiaan kuluu kuin siivillä. En ole edes ehtinyt katsoa Ristiinan kesäteatterin näytösaikoja. Lienee jo vähän kiire asian kanssa.

Tiinuliinu onhan itse kasvatettu aivan toisen makuista kuin kaupasta ostettu... vaikka kasvatus toisinaan tulisi kalliimmaksi kuin parhaana satokautena kaupasta hankittu.

IL olisi ollut kiva eilen jutella. En ymmärrä vieläkään, miksi ei puhelustasi jäänyt jälkeäkään puhelimeeni. Siinä autossa istuessa olisi ollut hyvää aikaakin. Huh, kun luin tuota rantautumista .... kuulostaa kyllä jo vaaralliselta. Onneksi ette satuttaneet pahemmin itseänne. Ja juu ymmärrän, että seuraava vapaa hetki puhelulle on vasta ensi viikon tiistaina. Toivottavasti tyttäresi ja muu perhe (kaipa sen kaikki saavat) toipuvat kohtuudella koronasta. Tuntuu sitä olevan taas liikkeellä Suomessakin. Olihan Japenakin juuri koronassa. Meitä piti alunperin olla maanantain mökkikokoontumisessa 4 pariskuntaa, mutta yksi jäi pois koronan vuoksi.

Ihanaa, että pikkuinen vajaa puolitoistavuotias pärjäsi saaressa noin hyvin. Ymmärrän hyvin, että on vaikea kieltäytyä lastenlasten pyynnöistä. Pysyt kyllä itse nuorena, kun olet heidän kanssaan niin paljon tekemisssä.

Zappasta tuli mieleen, että onko se Juniorin tyttöystävä jo ollut siellä heidän Espanjan kodissaan? Miten mahtoi Zappa päästää sisään?

Me lähdimme tosiaan maanantaina hyvissä ajoin ystävien mökille. Lopulta meitä oli siellä kolme pariskuntaa (sama porukka kuin yleensä täällä meillä aina juhannuksena). Yksi pariskunta jäi koronan vuoksi pois. Hauskaa oli, kuten aina. Söimme hyvin. Pelasimme hauskoja pihapelejä. Lauloimme taas yhteislauluja, kun "muusikkomme" oli kitaran kanssa paikalla. Tiistaina aamiasen ja vierasmökin siivouksen jälkeen jatkoimme matkaa kummityttömme luo. Hänellä suurinpiirtein samanikäinen taaperotyttö kuin IL:n ja Justuksen mökillä oli vierailemassa. Toisen laskettuun aikaan on enää vajaat kaksi viikkoa. Äitinsä (lähisukulainen, minulle kuin sisko) oli myös siellä ja vauhtia riitti tämän pikkuisen taholta. Odottava äiti on tuskainen ja toivoo, että vauva tulisi mahdollisimman pian sieltä maailmaan. Nythän on jo niin sanotusti täysiaikainen.

Sieltä jatkoimme matkaa isän luokse. Olin suorastaan järkyttynyt muutoksessa, joka oli isässä tapahtunut reilun kuukauden sisällä. Ihan kuin kortin menetyksen myötä olisi jotenkin antanut periksi ja luovuttanut. Isähän täyttää joulukuussa 90 vuotta ja alunperin oli saanut ajokortin siihen asti. Isäni on aina ollut niin positiivinen, iloinen ja seurallinen sekä todella sosiaalinen ja ihmisrakas. On myös aina huolehtinut ulkonäöstään, mm. ajanut parran aina päivittäin. Tiesi odottaa meitä, niin oli siellä jo takki päällä. Parta oli ajamatta, hiukset takaa kuin töyhtöhyypän sulat. Poikamme (joka viettää nykyään eniten aikaa isäni kanssa) ja toinen veljistäni olivat kyllä kertoneet isässäni tapahtuneista muutoksista, mutta silti olin yllättynyt ja huoli kalvaa sisintä. Ensi talvenahan jo pelkästään tulevan vauvan vuoksi tulemme olemaan kaupungissa paljon enemmän kuin viimeisinä noin kuutena vuotena. Isäkin tulee tarvitsemaan paljon apua. Yritämme puhua, että vuokraisi itselleen asunnon talveksi Nummelasta, että ei olisi yksin omakotitalossa siellä korvessa. Ei ainakaan vielä halua asiaa ajatella, vaikka on parin viimeisen talven lumikaaosten keskellä sanonut muuttavansa kerrostaloon. Kotia ei varmaankaan halua myydä ja muutos lienee pehmeämpi, jos voisi jättää sen ikään kuin kesämökiksi.

Kävimme ensin äidin luona ja sitten käytimme isää parissa kaupassa. Minäkin ostin 4 kg:n mansikkalaatikon ja siivosin ne isäni luona. Loppujen kanssa siippani oli kyllä auttamassa, kun sormet jähmettyivät veistä pitäessäni niin, että en saanut enää vähään aikaan niitä suoriksi.

Isälläni oli painesäiliön kanssa ongelmia ja toinen veljistäni oli tuonut aamulla hänelle uuden painesäiliön. Siippani tutkaili tilannetta ja totesi, että siihen hommaan tarvitaan kyllä ihan oikea putkimies. Naapurista sai lainaksi kompressorin ja siippani sai vanhan painesäiliön toimimaan niin, että sieltä tuli melkein ämpärillinen vettä kerrallaan, mutta ilmeisesti vuotaa ja paine katoaa. Välillä joimme kahvit ja sitten tein sellaisen nopean ruuan, jota yritin neuvoa isällekin. Olisi helppo laitettava hänelle. Varsinkin poikamme (joka nykyään viettää eniten aikaa isän kanssa) ja toinen veljistäni ovat kyllä puhuneet, että isän kunto on mennyt alaspäin. Noin iso muutos oli kuitenkin yllätys - pakko myöntää.

Kaupunkikodissa olimme vasta vähän ennen uutisten jälkiä ja olin tosi väsynyt, kun vielä pyykkiä vähän pesin, mutta nukuin huonosti, kun mietin isän tilannetta ja äitiäkin. Yöunet jäivät vähiksi senkin vuoksi, että tuli niin jännittävä Espanja-Ranska fudismatsi. Pikakäynti kaupunkikodissa, kun heti ennen klo 10 lähdimme äidin luo vielä tekemään onnittelukäynnin ja viemään kukkia ja kortin. Varsinainen syntymäpäivä on tänään ja oli muita kävijöitä sitten tänään.

Ihanaa oli tulla takaisin tänne "ykköskotiin". Kaupunkikodissa oli 25 astetta lämmintä, samoin isäni luona. Etänä ilmalämpöpumppu päälle ja täällä oli tarpeeksi viileää, jotta jaksoin purkaa kaikki tavarat ja kauppaostokset. Olipa ihanaa päästä saunan lauteille ja vilvoittavaan järveen pulahtamaan. Illasta istuimme osin nuorten kanssa kesäkeittiössä syömässä. Eilisestä fudismatsista katsoin vain ekan puolen, siippani katsoi terassilla matsin loppuun.

Nuoret lähtivät juuri äsken. Sade tulossa, niin eivät haluneet jättää lähtöä aamun kaatosateeseen. Me saamme huomenna "ikivanhan" ystäväpariskunnan luoksemme. Ei iältään ikivanhoja, vaan ystävyytemme suhteen ikivanhoja. Mies on siippani entinen pelikaveri ja olemme ristiin rastiin lastemme kummeja.

Nyt lähdemme saunaan ja sen jälkeen kesäkeittiöön grillaamaan ja syömään. Olen tyytyväinen, että perjantaina ja lauantaina ei tule fudista, niin saamme nauttia ystävien kanssa yhdessäolosta ja pelata erilaisia lautapelejä ilman jalkapalloa. Kaksi miestä niin fudishulluja, että emme muuten voisi samalla tavoin yhdessäolosta nauttia.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Hei Kipa
Meidän naapurin 90-vuotiaalle kävi juuri noin kun ajokortti meni. Muutamassa kuukaudessa tasapainokin huononi niin, että kulki kahden kepin kanssa. Eleli kuitenkin autettuna omassa kodissaan vielä kuusi vuotta. 
Mukavaa viikonloppua. 

Heippa,

Tulirumpu , siinä varmaan tulee jotenkin niin voimakkaasti tunne, että ei ole elämänhallinta kunnossa, kun on "toisten armoilla" tekemistensä ja menemisiensä suhteen. On isä tässä muutaman kerran nyt sanonut, että hautaan tässä jo joutaisi... Kuulostaa kauhealta, kun on tosiaan ollut niin pirteä ja hyväkuntoinen. Kun oli viimeisellä geriatrilla julkisella puolella (sinne pääsy olisi varmasti venyt vähintään puolella vuodella, jos ei olisi ensin käynyt yksityisesti neurologilla, muistitestissä ja pään magneettikuvassa) , niin geriatri sanoi, että ei voi vielä antaa muistisairaus diagnosia ja muuten sanoi isän kunnon olevan lähellä 70 vuotiasta. Reaktiohitaus ja kellotaulu testi olivat ymmärtääkseni pääsyyt kortin menetykseen. Ja kyllä me läheiset olemme sitä mieltä, että ehdottomasti piti kortti laittaa hyllylle. 

Mutta tosiaan, nyt tuntuu menevän alas päin isän vointi kuin lehmän häntä😔. 

Minun isäni aikoinaan ajeli vielä vaikka kortti oli hyllytetty. Oli sitten kerran itsekin säikähtänyt kun oli meinannut ajaa jonkun päälle. Soitti onneksi hädissään minulle. Seuraavana päivänä kävimme siskoni kanssa hakemassa auton pois. Luovutti sen silloin mielellään siskon pojalle. Mutta sitten alkoikin valitus "kun ei ole sitä autoa". Aina sama vastaus minulta " sinulla ei ole enää ajolupaakaan, käytä taksia". 

Kyllä näiden rakkaitren vanhempien kanssa tuli usein haasteellisia tilanteita. Minun sekä isä että äiti ovat jo vuosia sitten kuolleet. Toivon isällesi hyvää vointia.

Kiitos Mummana kauniista sanoistasi. Olen onnekas, kun minulla on vielä molemmat vanhemmat elossa. Toki äidin kunto on niin huono, että jos pystyisi puhumaan, niin varmasti sanoisi olevansa valmis ikiuneen. Silmät vielä liikkuvat ja suu aukeaa, kun syötetään. Välillä sanoo joitakin sanoja ja viimeksi, kun olimme niin aikaisin katsomassa, sanoi kokonaisen lauseen pitkästä aikaa. Äiti on isää noin 5 vuotta nuorempi. Mutta tuo isä nyt huolettaa kovasti ja niin nopea alamäki....  

Onneksi ei nyt ole sitä mahdollisuutta, että lähtisi kortitta ajamaan, kun auto on pojallamme. Toki poika oli siellä perjantai-illasta, kun lähti festareille, jotka olivat lähellä ja auto oli pihassa, jos isä olisi sen halunut ottaa. Pääsi onneksi aamupäivällä naapurin kyydissä äitiä katsomaan ja kauppaan. Poikakin oli vielä iltapäivällä äidin luona ja nyt illalla jää saunomaan isäni kanssa. 🥰