Tiinuliinu, olen ymmärtänyt, että toisesta word-lisenssistä pitää maksaa. Minä kun en ammatikseni kirjoita, niin ajattelin, että kirjoitan vähäiset tekstini mieheni tunnuksilla, mutta silloinpa en pääse omassa tilassani kopioimaan enkä korjaamaan tekstiä. 
Ei kai sellainen perhelisenssi kovin kallis olisi, joten täytyy harkita.

Merelle, kiitos vinkistä! Tuota täytyy kokeilla.

Kiva oli lueskella kuulumisianne. 

Me olimme Justuksen sisaren hautajaisissa Riihimäellä. Siunaustilaisuus oli jotenkin outo, pappi olisi voinut puhua ihan kenestä tahansa, niin persoonaton oli puhe. Ehkä ei ollut jutellut omaisten kanssa. Minulla ainoastaan hattu päässä. (oli mulla tietenkin muitakin vaatteita) Eihän etiketti sitä vaadikaan, mutta mä vaan niin nautin pukeutumisesta tilanteen mukaan. Muistotilaisuudessa eräs herra tuli sanomaan, että sinä olit niin elegantti, voi kun muutkin viitsisi. Oli mukava tavata Justuksen sukulaisia, joista osan tunsinkin ja juttua riitti. Koskettavinta oli aikuisen lapsenlapsen muistelupuhe mummilleen, tuli sydämestä aitona.

Olin kieltäynyt lähtemästä sunnuntaina saareen, koska tunsin tarvitsevani yhden päivän kotona puuhaillakseni sitä sun tätä. Keräilin eri pinoja; Hankasalmelle yhdet vaatteet, Tahkolle lämpimän, kylmän ja sateisen ilman vaatteet, tuliaisia serkulle ja puruluita koirille. Haimme bonuslapsenlapselta jo vauvan turvaistuimen, veneilyliivit ja itkuhälyttimen, ettei heidän tarvitse junassa niitä raahata.

Eilen sitten matkaan. Justus kävi heti aamusta hakemassa Teurastamosta Watkin'silta ribsejä ja muita erikoisherkkuja. Pälkäneellä pysähdyttiin Niitty-Seppälän maalaistilalta ostamassa 2,5 kg mansikoita, perunoita ja porkkanoita. Poikettiin Kangasalle Tamsilkin outlettiin, josta ostin hamesortsit (edestä kuin kietaisuhame, takaa sortsit) sekä merinovillasilkkisen ponchon. Mahtuu käsilaukkuun, josta helppo vetäistä ylle, jos palelee. Orivedeltä ostettiin varsinaiset ruoat.

Justuksen pojan perhe oli omalla mökillään ja pojat roudasivat kaikki ostokset veneeseen. Mikä helpotus! Vaan sitten alkoi sataa. Ja satoi ja satoi koko venematkan, satoi, kun kannettiin ensin tavaroita saunan kuistille ja sieltä vähitellen mökin terassille. Oltiin ihan likomärkiä, rintsikatkin. Kun tavarat oli saatu kannettua ja vaihdettua kuivat vaatteet, sade loppui ja aurinko alkoi paistaa. Olin kiukkuinen luonnolle ja latelin muutamia painokelvottomia juttuja.

Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja painelin uimaan. Vesi oli aika viileää, +19, mutta virkisti ja kiva oli tulla mökkiin, jossa kahvi jo tuoksui. Nyt olen etsiskellyt tavaroitamme, jotka löytyvät vähitellen ihan eri paikoista, mihin olin ne jättänyt. Täällä on nimittäin ollut poissaollessamme Justuksen tyttären perhe ja pojanpoikia. Esimerkiksi tiesin jättäneeni tänne avaamattoman kauramaitopurkin, mutta sitäpä ei ollut missään kolmesta jääkaapista. Käytin kahviini Justuksen kermaa. Äsken se purkki löytyi jauhokaapista, varmaan tarvittu jääkaappitilaa eikä avaamattomia kauramaitoja tarvitse välttämättä säilyttääkään jääkaapissa. Olen vaan huomannut, että ukonilmalla se kyllä hapattuu tavallisessa kaapissa.

Yksi makuuhuoneista olisi valmisteltava bonuslapsenlapsen perhettä varten, en vain löydä kassia, jossa on heille lakanat ja pyyhkeet. Se on kyllä sanottava, että mökki on aina muiden jäljiltä tosi siisti. Onneksi meillä on myös mun mökki, sillä heinäkuun viikonloput on jo saaressa varattuja Justuksen pojanpojille ja heidän kavereilleen sekä tyttären perheen ystäville.

Tänään menemme Rönnin Kesäteatteriin Justuksen pojan perheen kanssa. Siellä esitetään Maria Jotunin Kultainen Vasikka. Jotuni oli Justuksen miniän äidin isoäiti.

Jaahas, on lähdettävä taas kerran lehtipuhaltamaan terasseja, jotka tuuli on täyttänyt havunneulasilla ja muulla roskalla.

Luin äskeisen viestini ja nauratti kirjoitus- ja kielioppivihreiden määrä. En viitsinyt korjata. Paitsi tein lisäyksen tuohon "minulla oli ainoastaan hattu päässä". Kuvittelin itseni tilaisuudessa pukeutuneena vain hattuun!

Merelle ainakin haluaa kuulla Zappan edesottamuksista, joten tässä niitä tulee: Koira täytti eilen kaksi vuotta ja sain hauskoja kuvia, kun se herkuttelee omalla maksalaatikkokakkusellaan, jossa oli kaksi nakkia pystyssä. Zappa on kova poika keräämään aarteita, tytär huomasi puutarhassa multakekoja, joista löytyi tyhjiä pulloja, leivänkannikka, leluja ym. Heviteini ei kerran ehtinyt leikkiä tarpeeksi Zappan kanssa, joten koira otti pojan kengän ja kävi heittämässä sen altaaseen.

Leikin huumassa se putosi itsekin veteen ja vielä syvään päätyyn. No koirahan ei siitä hätääntynyt, ui toiseen päähän, asettui altaan portaille makoilemaan ihan sen näköisenä, että näin mä sen halusinkin menevän. Zappa ui mieluiten meressä ja Alteassa on erityinen uimaranta koirille, niiden omistajat polskivat siellä lemmikkiensä seurassa eivätkä koirat malta ruveta mihinkään reviiritaisteluihin, kun kaikilla on hauskaa.

Zappa käy lenkillä varhain aamulla ja myöhään illalla, koska päiväsaikaan on liian kuuma. Kerran erehtyivät päivälenkille, aikansa taaperrettuaan koira lysähti kyljelleen eikä liikkunut mihinkään. 43-kiloista hauvelia on aika raskasta kannella, joten Heviteini kutsuttiin apuun. Hänellä on käytössään vävyn vanhempien avomersu, joten pyydetty tehtävä oli mieluinen. Hän on cruisaillut jo  kaikkialla, olen saanut videonpätkiä, kun nuori mies on vuorilla, vanhassa kaupungissa, meren äärellä jne. Vanhempansa olivat vanhassakaupungissa sangrialla ja poika haki heidät kotiin. Sain videon, kun vävy istuu pelkääjän paikalla, huitoo käsillään ja laulaa täyttä kurkkua, kun ei tarvitse itse olla selvin päin!

Ajatelkaa itse, millaista olisi olla 18-vuotias, ajella Espanjassa avoautolla! Lähetin pojalle bensarahaa ja pyysin ajelemaan minunkin puolestani.

Ei, nyt mä menen oikeasti etsimään sen lehtipuhaltimen. Justus rupesi suutariksi, kun mun juhla-avokkaista lähti pohja irti. Hän on kerännyt ruokapöydälle erikoisliimaa ja jotkut puristimet, mutta miestä itseään ei näy missään. Minä kyllä sanoin, että viedään noi suutarille, mutta "ei tarvi, pikkujuttu".

Onko tämä iän tuomaa tarkkaavaisuushäiriötä?

Aamiaisen jälkeen menin väliterassille kaataakseni ylijääneen kahvin ns. laskiämpäriin,jonka vieressä on myös puhdas, järvivesiämpäri. Vaan laskiämpäriä ei ollut missään, ehkäpä se olisi muualla, koska Justuksen tyttären perhe oli ollut mökillä viimeksi. Nakkasin sumpit kuusen alle. Menin pesemään hampaani etuterassille ja huomasin linnun kakkineen tuolille, no putsaisin sen, kun lämmittäisin tiskivettä.
Huussikäynnin jälkeen huomasin, että käsipesuastia alkoi olla tyhjä. Vaan en löytänyt kastelukannua, joka ei ollut omalla paikallaan. Lähdin etsiskelemään sitä, jolloin huomasin, että olin unohtanut aamu-uintini jälkeen kylpypyyhkeeni laitturille lepotuolin päälle myttyyn. Se taas johtui siitä, että päähäni oli pälkähtänyt inventoida veneessä olevat kelluntaliivit, riittäsikö niitä kaikille viikonlopun vieraille.
Otin pyyhkeen viedäkseni sen saunalle, vaan vastaan tuli Justus, joka ei löytänyt isoja oksasaksia mistään. Heitin pyyhkeen ohimennessäni narulle ja rupesin auttamaan etsinnöissä. Oksasakset löysin vajan sisäpuolelta oven vierestä, Justus oli ”etsinyt” vain niiden omasta naulasta.
Lämmitin tiskipaikalla vedenkeittimessä vettä ja päätinkin tiskata eilisen illan ja aamun astiat saman tien. Justus tuli sanomaan, ettei löydä teleskooppisahaa mistään, vaikka muisti jättäneensä sen rantaan jonkun puun oksalle. Lähdin etsimään, mutta ei sitä ollut oksilla, ei saunan seinustoilla eikä allakaan. Sen sijaan löysin laskiämpärin, jonka joku oli täyttänyt järvestä likoamaan ja piilottanut puun taakse. Hakisin sen kohta, ensin laitoin tekstarin Justuksen lapsille oksasahasta. Poika kertoi käyneensä lainaamassa sen. Oli luvattu sadetta, joten siirsin pyyhkeeni narulta pukuhuoneeseen.
Justus päätti ruveta valmistelemaan lounasta, kerran hänen ahkerointinsa kaatuneen männyn loppuraivauksessa ei onnistunut oksasahan puuttuessa. Sain tiskit tiskattua. Päätin haravoida sisäpihalta kuivuneita lehtiä, kunnes lounas olisi valmis. Justus tuli kysymään, missä grillipihdit ovat. Kävin hakemassa ne tiskipaikalta kuivumasta. Hain kottikärryt ja haravan ja pääsin työn alkuun, kun huomasin kastelukannun nököttävän yrttilaatikkoni alla. Kävin täyttämässä sen, mutta sitten päätin poimia yrtit ennen sadetta lounaan salaattia varten. Viininlehtiä, persiljaa, herneenversoja ja basilikaa. Menin väliterassille pestäkseni tomaatit ja kurkun, mutta se laskiämpärihän oli edelleen laiturin vieressä puun takana.
Nautimme aperitiiveiksi GT:t (gin tonicit), viimeinen tonic-purkki, joten kirjoitin kauppalistaan ”tonic-vettä”. Kun Justus paistoi pihvejä, menin vielä hetkeksi haravoimaan. Lounaan jälkeen kömmin etukäteen makkariimme ja kokeilin ystävän antamaa neuvoa korvatulppien käytöstä: kierrä ne ohueksi, kostuta suussasi ja tunge korvaan, etkä kuule kaverin kuorsausta. Olin puoliunessa, enkä todellakaan kuullut miehen avaavan oven, laskevan rullakaihtimen alas. Mutta kun hän köllähti viereeni, aistin sängyn tärisevän ja huusin hätäpäissäni, että apua maanjäristys!
En saanut unta tämän kauhukokemuksen jälkeen. Nyt istutaan kahvilla ja ihmetellään. Olen mielestäni touhunnut koko päivän, mutta huussin vesisäiliö on täyttämättä, terassin tuolilla on edelleen linnunkakat, kottikärryn seisovat pihalla täynnä lehtiä, osa patiosta on haravoimatta. Ainoa konkreettinen ja loppuun asti suoritettu asia on rivi kauppalapussa: tonic-vettä.

IL hyvä!
Saithan tiskitkin tiskattua. 😉

Mutta muistissa ei ainakaan ole mitään vikaa. 🤣😂
Luin miehellekin kertomuksen ja nauroimme yhdessä hauskaa kerrontaa. 

IL - tuohan kuulostaa aivan meikäläisten touhulta. Paitsi ettei UK:lla ole oksasahaa. Eikä mulla kottikärryjä.
Jatkatte vaan samaan malliin 😁

Kiitos nauruista 🤣😂😅 Olihan mun pakko lukea tuo siipallenikin. Palaan asiaan huomenna tai ylihuomenna. 

Kauniita unia kaikille 😇🥰🤗

IL, oi miten riemukkaan hauska viesti ja miten huippu tehokas oletkaan. Jos et tee tuota niin ainakin teet tämän

merelle, kyllä elämä nyt on aika lailla yhtä jalkapallon seuraamista. Ainoita tilanteita tosin missä meille tulee kunnon riitoja mieheni kanssa. Hän on sitä mieltä, että urheilua kuin urheilua, siis myös jalkapalloa, voi katsoa olematta jonkun puolella. Hänestä hyvä matsi on katsomisen arvoista vain siksi että se on hyvä matsi.

Minä sen sijaan olen aina jonkun puolella henkeen ja vereen. Haukun tuomarit, haukun vastustajat liian kovista taklauksista, hihkun ääneen kun suosikki porukkani tekee maalin, katson synkästi miestäni, jos hän mielestäni iloitsee liikaa toisen joukkueen suorituksista ( olkoon kuinka hyviä tahansa). No toistaiseksi olemme selvinneet näistä urheilukiistoista jo kymmenien vuosien ajan, joten eiköhän nämäkin EM-skabat selvitä.

Minulla on pari suosikkijoukkuetta ja yksi joukkue, jonka uskon voittavan enkä nyt siitäkään pahaa tykkää. Eli Englanti ja Ranska ovat aina olleet suosikkejani ja kuitenkin olen etukäteen veikannut, että Espanja voittaa. Ja mieheni taas sanoo, että ihan sama mikä joukkue voittaa, kunhan pelaavat hyvin.

Mukavaa päivää itse kullekin. Odotamme ystäviä Tampereelta tänään tänne meille muutamiksi päiviksi. Onneksi ovat innokkaita jalkapallon seuraajia!

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Mietinkin IL miten mahdatte päästä huonossa säässä saareen. Zappa-juttuja lukee varmasti moni muukin mielellään kuin Merelle, kun meitä on ymmärtääkseni koira-ihmisiä täällä aika lailla. 

Aika kuluu kuin siivillä, perässä ei tahdo pysyä. Reilu viikko sitten keskiviikkona tulivat tytär, vävy ja hauvavauva tänne vähän niin kuin helteitä pakoon vilvoittavien vetten ääreen. Tosin vanha mökki oli lopulta niin tukalan kuuma, että nyt sinne on tilattu ilmalämpöpumppu. 

Tytär teki kohtuullisen pitkiä etäpäiviä, mutta ehdimme nauttia yhdessäolosta sitten iltaisin/öisin, kun ruokailut venyivät jotenkin kovin myöhään. Herkuttelimme kyllä niin, että painoni nousi lyhyessa ajassa parilla kilolla. Se oli kyllä ihan tahtomattani laskenut, joten en siitä noususta huolta kantanut.  Söimme muurinpohjamuikkuja, loimulohta, broileria, tyttären ja vävyn tekemiä maailman herkullisimpia hampurilaisia ja sunnuntaina vävyn synttäreiden kunniaksi naudan sisäfileepihvejä. Sain vielä torstain Mikkelireissun yhteydessä onnekseni ostettua yhdestä maatalosta juuri nostettuja varhaisperunoita. Olin niitä kysellyt jo juhannukseksi, mutta eivät olleet vielä silloin tarpeeksi kasvaneet. Tytär ja vävy ehtivät käymään kirpparillakin Puumalassa ja löysivät ihanan vanhan puisen keinuhevoson, joka nyt nököttää tuossa meidän terassilla. Menee kyllä joitakin vuosia ennen kuin sille on käyttöä. 

Ostimme uusia "vesilelujakin" ihan aikuisten käyttöön ja mukavia olivat, kun järvivesi lähenteli taas 25 asteen lukuja. 

Mehän pelaamme täällä aina lautapelejä. Yksi suosittu on ollut Trivial Pursuit. Nyt korkkasimme Besser Wisserin, joka osoittautui hauskaksi uutuudeksi. 

Miehet katsoivat tietysti jalkapalloa. Meillä on täällä sisällä 2 TV:tä, isompi olkkarissa (tai tupakeittiössä), johon on yhdistetty minun tallentava digiboxini ja toinen pienempi on työhuoneessa. Sieltä siippani on katsellut osan myöhäismatseista, kun olen yrittänyt kitkutella hereillä ja katsella La Promeesaa digiboxin kautta. Terassille on myös viritetty kisastudia yhden TV:n voimin ja läppäriltä voi katsoa fudista kesäkeittiöstäkin. Kuulemma kahden loimulohen valmistus kesti noin yhden fudismatsin verran 😂. Hyvä muistisääntö. Siippani teki lautoihin oikein puutapit, että kala ei kuivu liiaksi mahdollisten naulojen kohdalta ja fileitä voideltiin katajan oksalla. 

Tytär voi edelleen todella huonosti heti, kun yrittää jättää pahoinvointilääkkeet pois. Meinaa tulla suoletkin ulos, on sanonta, jolla kuvasi tilannetta, kun jälleen yhtenä päivänä oli niin huonovointinen ytittäessään pärjäämistä ilman pahoinvointilääkettä. Migreenikohtaukset ovat onneksi vähentyneet. Masu kasvaa vauhdilla ja on ihan käyrien yläpäässä vauvan koko. Vävyn puolen geenit varmasti vaikuttavat asiaan. Pitkiä ovat kaikki siellä, vävyn veli 210 cm pitkä....

Maanantaina tänne on tulossa poikamme avokkinsa ja yhden ystäväpariskunnan kanssa. Tarkoitus on heillä olla perjantaihin asti. Itse lähdemme maanantaina jo ennen heidän saapumistaan ystäviemme mökille, jossa olemme yhden yön. Tiistaina sitten olisi tarkoitus lähteä sieltä ensin kummitytön luo (jos ei ole jo synnyttämmässä toista lastaan) ja sieltä isäni luo. Yhdessä isän kanssa käymme äitiä katsomassa ja isäni pääsee kaupoille. Sanoin tänään juuri puhelimessa, että voi käydä vaikka kolmessa kaupassa.... Poikamme kärsivällisyys on koetuksella, kun vie isääni kaupoille. Ei meinaa ymmärtää, että pitää tarjousten perässä juosta useassa kaupassa. Jäämme varmasti sitten vielä isän kanssa syömään ja illaksi ehdimme sitten kaupunkikotiin yhdeksi yöksi. Seuraavana aamuna on taas tarkoitus palata tänne takaisin kiertotietä - vähintään äitini kautta - myös isän, jos ei ole hänellä silloin muita kyytimahdollisuuksia. On ollut kova pala tuo kortin menetys isälle. Yli 71 vuotta oli hänellä ajokortti ja nyt on sitten riippuvainen muiden kuljetuksista. Koville ottaa ja näyttää, että jotenkin muistitoiminnotkin heikkenevät nopeammin kuin aikaisemmin. 

Meillä alkaa olla täällä porukkaa melkein kuin ennen koronaa. Perjantaina, kun poikamme ja ystävänsä lähtevät, tulee tänne rakas ystäväpariskunta, joka on ollut täällä ihan "alkuajoista" lähtien, kun oli vaan pikkuruinen appiukon mökki ja meidän vanhan mökin makuuhuone vierasmökkinä. Ja seuraavalla viikolla ilmeisesti 
tulevat taas tytär ja vävy hauvavauvan kanssa. Tytär on sisustanut vanhaa mökkiä uuteen uskoon eivätkä ole aina veljensä kanssa samaa mieltä kaikista ratkaisuista... 

Kävin juuri äsken omakannassa ja katsoin kahta uutta merkintää. Toinen oli fysioterapeutin merkintä, jossa 2 viikkoa oli muuttunut kolmeksi viikoksi ja toinen oli lääkärin merkintä, jossa oli yksi virhe, jonka sanoi vielä korjaavansa... Eipä ollut korjattu ainakaan kantaan menevässä tekstissä. Minua suorastaan raivostuttaa, että kun olin fysioterapeutin luona vajaat kolme viikkoa sitten maanantaina aivan muun vaivan vuoksi, niin samalla "tutki" oikeaa "tekonivelpolvea". Kerran kiljuin ääneen, kun teki jotain, joka sattui niin kovasti ja pyysin lopettamaan. Siitä lähtien polvi on ollut paaaaljon kipeämpi kuin pitkään aikaan ennen tuota käyntiä. Joka yö (joskus kaksikin kertaa) joudun hakemaan kylmägeelipussin polven päälle, että saisin uudelleen nukahdettua - usein en saakaan. Kipu häiritsee myös päivittäisiä askareita ja tuntuu mm. portaita alas astuessani. Tästä asiasta sain hänet puhelimitse kiinni viime maanantaina ja ajatteli, että ehkä jotain oli tapahtunut arpikudoksessa. Kun kipuja on muutenkin ja yöt vaikeita, niin tuntuu keljulta, että apua hakiessaan saakin lisää vaivoja...   Ja sitten vielä kannassa on virheellistä tietoa... Anteeksi valitus. 

Edelleen olen yrittänyt touhuta ja ihanaa, kun olen saanut niin paljon aikaiseksi - siis minun kannaltani paljon, kun en pitkään aikaan voinut tehdä oikein mitään. 

Säiden puolesta on ollut kohtalaisen vaihtelevaa. Pääosin todella lämmintä, mutta kiitos ilmalämpöpumpun ja järven, niin en valita. Kasteluun on saanut kyllä käyttää paljon energiaa, mutta nyt on onneksi parina viimeisenä päivänä (tai iltana ja yönä) satanut ihan kunnolla. Parkkipaikalla näkyi jo kanttarellien alkuja, joten mieli halajaa kanttarelliapajille. 

Useana päivänä on ollut ihan kauhean kovia tuulia. Ne sitten ovat kuivattaneet kasvustoa helteiden lisäksi entisestään. Pari pientä mustikkaa olen maistanut, nyt ehkä nekin kasvattavat kokoaan, kun on ollut sateita ja vielä viikonlopuksikin niitä on luvassa. 

Voi kuinka rakastan saunassa oloa, kun viime talvena jäi saunominen harvinaisen vähäiseksi. Ja vielä kun nyt jo hyvissä ajoin ennen juhannusta sain saunaan koivun oksia tuoksua tuomaan. 

Tänään pitääkin päästä saunaan ajoissa, kun illalla jo ennen seiskaa alkaa jännittävä Espanja-Saksa ottelu. Olin suunnitellut lohen savustusta siipalleni tälle päivälle, mutta nuo fudismatsit vaikuttavat meillä myös ruokailuun. Pitänee muuttaa suunnitelmia. 

Politiikassa tapahtuu paljon sekä kotimaassa että maailmalla. Huh, huh, sanon vaan. Toivotan teille mukavaa viikonloppua sekä terveyttä ja hyvää mieltä. Jännitystä myös fudiksen ystäville. 🥰